Kansallinen turvallisuus murroksessa Kari Laitinen ja Aki-Mauri Huhtinen Kansallinen turvallisuus murroksessa Docendo 2021 Sivuja 382 ISBN: 978-952-291-978-6
Sotilasprofessori, yleisesikuntaeverstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen ja Tampereen yliopiston dosentti Kari Laitinen julkaisivat Kansallinen turvallisuus mur roksessa -kirjan, joka pureutuu Suomen kansallisen turvallisuuden käsitteeseen, suomalaisen turvallisuusjärjestelmän rakentumiseen ja uusiin uhkiin. Uudet uhkat ovat kylmän sodan aikaiseen kaksinapaiseen ja varsin helposti hahmotettavaan maailmanjärjestykseen verrattuna monitahoisempia, monialaisia ja vaikeasti hallittavia. Uhkakuvien laatimisesta, varautumisesta ja harjoittelusta huolimatta meidät on viime vuosina yllättäneet niin koulusurmat, tsunami, pakolaisaalto kuin maailmanlaajuinen pandemiakin. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on ollut kansallisen turvallisuutemme lippulaiva, ja sitä on ylpeänä esitelty vieraille. Kokonaisturvallisuuden malli syntyi sotien jälkeen, ja siinä eri hallinnonalat velvoitetaan kriisivarautumiseen. Kirjoittajat näkevät kokonaisturvallisuuden mallissa muutamia valuvikoja. Malli kyllä jakaa varautumisvastuuta eri hallinnonaloille ja sitouttaa näitä. Lopputulos on kuitenkin siiloutuminen, jossa varautuminen tapahtuu omassa kuplassa usein ilman yhteistoimintaa tai vuorovaikutusta muiden hallinnonalojen kanssa. Siiloutuminen johtaa myös reviiriajatteluun ja epäterveeseen kilpailuun vähenevistä resursseista. Suurin haitta kirjoittajien mielestä siiloutumisesta syntyy turvallisuuden johtamiselle. Uudet uhkat, kuten kyber, informaatiovaikuttaminen, velkaantuminen ja erilaiset hybriditoiminnan muodot, eivät kunnioita hallinnonalojen välisiä rajoja, vaan ne ovat luonteeltaan monialaisia. Kirjassa ajankohtaisena esimerkkinä käytetään käynnissä olevaa korona-
Kylkirauta 3/2021
kriisiä, joka koskettaa useimpia hallinnonaloja. Vaikka Suomi on selvinnyt kriisistä melko vähin vaurioin, on vastatoimien johtamisessa ja koordinoinnissa sorruttu kompurointiin. Tasavallan presidentti esitti pandemian alkumetreillä perustettavaksi ”koronanyrkkiä”. Pääministeri tuolloin torjui ehdotuksen, mutta alueellisesti nämä nyrkit myöhemmin toteutuivat ja toimivat ilmeisen tehokkaasti. Hallinnonalojen yhteistoiminalle ja tiedonvaihdolle oli siis tilausta. Samassa hengessä kirjan kirjoittajat peräänkuuluttavat nykyisten siilojen ja ne yhdistävän foorumin – Turvallisuuskomitean – tilalle eri hallinnonalat yhdistävää turvallisuusmekanismia, joka mahdollistaisi monialaisten uhkien tehokkaan torjunnan ja toimisi turvallisuusasioiden foorumina. Luontevana sijoituspaikkana tälle ”Kansallisen turvallisuuden neuvostolle” kirjoittajat esittävät valtioneuvoston kanslian tilannekeskusta. Uudentyyppisen foorumin tarve ja ajatus ovat koko kirjan kantava teema, johon lukija monipolvisesti johdatetaan kuvaamalla 2000-luvun ilmiöitä. 68
Muita mielenkiintoisia teemoja kirjassa ovat suomalaisten suhde Natoon ja suomalaisen asevelvollisuuden tulevaisuus. Suomalaisten Nato-suhde kuvataan kirjassa skitsofreeniseksi. Puolustusvoimat on täysin Nato-yhteensopiva, ja osallistumme kumppaneina läheisesti Naton toimintaan. Kuitenkaan valtaosa väestöstä ei halua Suomea Naton jäsenvaltioksi, ja valtionjohto varoo visusti ilmaisemasta selkeää Nato-kantaansa. Taustalla on syvään juurtunut pelko Venäjän reaktiosta, jos hakisimme jäsenyyttä. Kirjoittajat toteavat lakonisesti, että Moskovasta katsoen Suomi on jo osa länsiliittoumaa. Olemme ottaneet kannettavaksemme monet Naton velvoitteet, mutta olemme samalla jättäytyneet jäsenyyden mukanaan tuomien turvatakuiden ulkopuolelle. Yleisellä asevelvollisuudella on vankka asema, mutta sen perustat alkavat hiljalleen murentua, ja järjestely kaipaa uudistumista. Yhteiskunnan muuttuminen yhä yksilökeskeisemmäksi, erilaiset tasa-arvokysymykset, asevelvollisuutta suorittavien rapautuva kunto, erilaiset kansantaudit ja niin edelleen uhkaavat yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta. Samoin jos yksilö kokee, ettei yhteiskunta ole puolustamisen arvoinen, voi hengen tai terveyden uhraaminen tuntua yksilöstä tarpeettomalta uhraukselta. Näin kävi ilmeisesti Afganistanin asevoimille elokuussa. Kansallinen turvallisuus murrok sessa -kirja on suositeltavaa luettavaa turvallisuuden ammattilaisille. Pienenä varoituksena todettakoon, ettei kirja ole mitään kovin kepeää luettavaa. Vaikka tekstiä on yritetty keventää monin jääkiekkovertauksin, useissa kohdissa kirjoittajat sortuvat tarpeettomaan vaikeaselkoiseen ilmaisuun. Jääkiekkotermein joukkue on kahden erän jälkeen kahden maalin takaaajoasemassa ja valmentaja ohjeistaa joukkuetta pukuhuoneessa kolmanteen erään. Valmentajan sanoma ei välity pelaajalle, koska valmentajan käyttämä kieli vilisee kuulijalle vieraita ilmaisuja.
Ville Vänskä
