Page 48

Kuvat kirjoittaja ja EMA / www.forsvarsmakten.se

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään normien ja alakulttuurien tarkastelun avulla Ruotsin strategista kulttuuria entistä paremmin. Pyrkimyksenä oli selvittää, onko Ruotsin strateginen kulttuuri muuttunut kylmän sodan aikana ja jos on, miten ja miksi? Strateginen kulttuuri jaettiin tarkastelua varten kolmeen alakulttuuriin: poliittisten käytänteiden, sotilaalliseen ja akateemiseen. Poliittisten käytänteiden keskiössä ovat poliitikot, poliittiset puolueet ja valtiolliset viranomaiset. Sotilaallisen alakulttuurin keskiössä on asevoimat ja akateemisessa alakulttuurissa akateeminen maailma, jossa tärkeimpinä toimijoina ovat yliopistot ja tutkimuslaitokset. Tapaustutkimus keskittyi kolmeen sotilasstrategiseen doktriinin ja niiden muodostumiseen liittyviin poliittisiin päätöksenteko- ja valmisteluasiakirjoihin. Doktriineja tarkasteltiin kolmen teeman kautta: uhkakuvan, voimankäytön ja doktriinin roolin. Uhkakuva kuvastaa oletusarvoa siitä, mikä ja missä valtiota uhkaa sekä toimijoiden, sodan ja kriisin luonteen. Voimankäyttö taas kuvastaa oletusta siitä, millä tavalla valtio vastaa potentiaalisiin uhkiin, ja doktriinin rooli sitä, miten vallitsevan doktriinin perusteella tulisi suhtautua strategiseen kulttuuriin ilmiönä.

Kohti kansainvälisyyttä

Tutkimus osoitti vaihtelua normistossa ja alakulttuurien vuorovaikutuksessa. Vuoden 2002 doktriini ilmaisee uhkakuvaa akateemisena tarkasteluna. Ruotsia uhkaavat kriisit ja niiden ääripäässä sota esitetään vääjäämättöminä ilmiöinä. Uhkamäärittelyllä pyrittiinkin perustelemaan tarvetta ylläpitää puolustuskykyä ja puolustusvoimia. Kylmä sota oli päättynyt, ja ruotsalaiset strategiset arviot idän uhasta osoittivat, ettei sotaa ole näköpiirissä. Dok­ triini perustelikin puolustuskyvyn ylläpitoa yleisellä uhkakuvauksella. Voimakäyttönormi vastasi kuitenkin uhkakuvaukseen edelleen kylmän sodan aikaisen perinnön mukaisesti. Koko Ruotsia suunniteltiin puolustettavan yksin tai yhteistyökumppaneiden avulla ja kansainvälisiä operaatioita toimeenpantavan ruotsalaisten intressien puolustamiseksi. Doktriini sekä perusteli puolustusvoimien tarvetta että piti edelleen kiinni kylmän sodan toimintatapojen perinnöstä.

Kylkirauta 3/2021

Vuonna 2012 Ruotsissa jo toimeenpantu puolustuskonseptin muutos kohti kansainvälistä konfliktien ja kriisinhallintaa näkyy myös doktriinin uhkakuvauksessa. Konfliktien katsottiin vaihtelevan intensiteetiltään mutta olevan globaaleja vaikutuksiltaan. Kaukana olevien konfliktien katsottiin vaikuttavan suoraan Ruotsin kansalliseen turvallisuuteen. Sodan ja rauhan välinen rajakin alkoi hämärtyä. Uhkakuva olikin edelleen varsin yleismaailmallinen, ja painopiste oli konfliktien vaikutusten heijastumisessa kansainvälisessä kontekstissa. Voimankäyttönormi oli vastaavasti muuttunut siten, että Ruotsin puolustusta piti hoitaa välittömän valmiuden joukoilla painopisteen ollessa kansainvälisissä operaatioissa. Puolustusyhteistyö oli keskiössä ja kansallisten intressien puolustaminen 46

kaukana kotoa etusijalla. Doktriini ilmentää toteutuneen puolustusdoktriinimuutoksen kokonaisvaltaisuutta: kylmän sodan perintö oli unohdettu, purettu ja kuopattu kokonaismaanpuolustuskonseptia myöten.

Sotilaallinen uhka painottuu

Vain neljä vuotta tämän jälkeen julkaistiin Militärstrategisk doktrin, MSD16, jossa uhkakuvaa ja voimankäyttönormistoa oli säädetty jälleen merkittävästi. Uhkakuva oli muuttunut konkreettisemmaksi, ehkä jopa sotilaallisemmaksi. Uhkana nähdään nyt sekä kansallinen että kansainvälinen konflikti. Sodan ja rauhan välinen raja on hämärtynyt täydellisesti ja niiden väliin on syntynyt harmaavyöhyke. Sotilaallisen uhkan muodostaa Venäjä lähiympäristössään sekä konventionaalisilla asejärjestelmillä että ydin-


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.