Kuva SA-Kuva / Puolustusvoimat
rian 1. osaa työstettäessä vuonna 1988 saksalaisyhteistyöstä pyyhittiin yksi ainoa lause pois. Tämän takana oli – näin uskoisin – ujous puhua suomalaisten ja saksalaisten yhteistyöstä tilanteessa, jossa vastustajan eli Neuvostoliiton osuutta ei pystytty tutkimaan vapaasti. Tilanne muuttui glasnostin aikana 1980-luvun lopussa ja edelleen vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi.
Aikakautensa vaikutuksia
Oman aikansa realiteetit vaikuttivat tutkimukseen. Ulkopolitiikan takia otettiin herkästi huomioon Neuvostoliiton historiankirjoitus ja aatemaailma. Venäläistä aineistoa oli saatu käyttöön autonomian ajalta, ja tämä johti siihen, että esimerkiksi Osmo Jussila katsoi Suomen valtiollista asemaa määritellessään ratkaisevaksi Venäjällä vallinneet ajatustavat, joissa panslavisteilla oli suuri vaikutus, eikä hän antanut arvoa tutkitun aikakauden suomalaisten omille käsityksille. Vastaavasti Matti Klinge kirjoitti Suomen historiaansa, että Saksaan ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaskoulutukseen menneiden suomalaisten jääkärien motiivina oli kunniamerkkien saaminen. Siinä unohtui itsenäisyysaate ja tsaarinajan lopun sortokausi. Tutkimuksen aaltoiluun ovat vaikuttaneet myös aatteellinen kehitys ja ideologiset painotukset. Selvänä piirtyy mieleen 1970-luvun marxilainen suunta, kun historian alan nuorempi opettajakuntakin oli pyrkimässä tähän suuntaan. Yhteiskunnassa tuolloin vaikutti ajatusmalleja, jotka pyrkivät lyömään leimansa historioitsijayhteisöön, esimerkiksi vallankumouksen hyväksyminen ja – paradoksaalista kyllä – väkivallan vastustaminen. Heräsi muun muassa kysymys Puolustusvoimien tarpeellisuudesta.
Sensaatiot ja lööpit
Myyttien murtamisen kanssa samanaikaisesti kehittyi tieteellisen historiankirjoituksen kaupallistaminen. Väitöskirjojen tekijät yrittivät 1970-luvulta lähtien löytää tuloksistaan niin sanottuja lööppejä, joiden avulla heidän tutkimuksensa huomattaisiin julkisuudessa ja jopa kirjoja myytäisiin. Tämä tendenssi on kasvanut näihin aikoihin asti yhä suuremmaksi, ja moni hyvin tehty väitöskirja menettää arvonsa, kun asiantuntematon media kärjistää sensaatioita toistensa kanssa kil-
Kylkirauta 3/2021
paillen. Alkuperäisestä tutkimustuloksesta ei silloin ole enää paljon jäljellä. Useimmiten tällöin onkin kyse jo aikoja sitten tunnetuista asioista ja jo aikoja sitten murretuista myyteistä. Esimerkiksi jatkosodan syttymiseen liittynyt kielikuva ”ajopuusta vuolaassa virrassa” eli ajopuuteoria on väitöskirjoissakin upotettu jo kymmenkunta kertaa. Nykyisin puolestaan arvostellaan erillissota-käsitettä luullen, että erillissota olisi tulkittava vain suhteessa Saksan kanssa onnistuneen yhteistoiminnan näkökulmasta. Sensaatioiden tavoittelua yllyttää taistelu tutkimusmäärärahoista. Määrärahojen myöntäjien asiantuntemus joutuu tässä kovalle koetukselle. 42
Pitkään on ollut nähtävissä tarve muuttaa historiankuvaa historian selittämisen ja säännönmukaisuuksien ja yksinkertaisten ratkaisujen löytämiseksi. Näin on syntynyt ja syntymässä uusia myyttejä, jotka sensaatioilla ankkuroidaan yleisen historiankäsityksen osaksi. On toki historianfilosofian valtalinjan mukaista, että kehityksen suuri linja yritetään löytää. Tällaisen löytäminen on tutkijoille yksilöllistä, ja tuloskin on yksilökohtainen. Tutkijalle valkenee jokin muutos tai kehitysvaihe, ja hän yrittää jälkeenpäin asettaa sormensa muutoskohdalle. Tämä on luonnollista mutta huolestuttavaa. On totuudelle vaarallista, jos yksilön havainto korotetaan muillekin perusoletukseksi ja
