Page 13

riittävät resurssit ja juridisesti kestävä pohja Suomen puolustukselle”. Voidaan tietenkin pohtia, mitkä ovat riittävät resurssit ja millä kestävä pohja Suomen puolustukselle taataan. Eri puolueet painottavat omista lähtökohdistaan tärkeiksi katsottuja näkökantoja. Vuoden 2017 puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä oppositiopuolueiden edustajat eriävässä mielipiteessään korostivat, että puolustushankinnat eivät saisi uhata julkisten palveluiden rahoitusta.

Uhkat muuttuvat

Jarno Limnéll on arvioinut, että siirtyminen selontekomenettelyyn merkitsi turvallisuus- ja uhkakäsitteiden julkista politisoitumista: turvallisuuden ja uhkakuvien määrittäminen muuttui aiempaa kiistanalaisemmaksi, ja niillä ryhdyttiin tekemään kasvavissa määrin politiikkaa. Kehittäminen ei ole aina tarkoittanut ainoastaan positiivista kehitystä. Esimerkiksi puolustusvoimauudistuksessa 2012–2014 tasapainoteltiin Puolustusvoimien menorakenteessa henkilöstön, materiaalihankintojen ja toiminnan osalta poliittisen johdon määrittelemien rahoituskehysten sisällä. Tämä edellytti muun muassa Puolustusvoimien tehtävärakenteessa 2 100 tehtävän vähenemistä. Vuoden 2012 ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekotyön aloitusvaihees-

sa prosessiin nivoutui Puolustusvoimien rakenneuudistustyön – puolustusvoimauudistuksen – aloittaminen. Tavoitteena oli sekä Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen että pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen. Tämä kuitenkin loi epätasapainoa Puolustusvoimien tehtävien ja käytettävissä olleiden resurssien välille. Vuoden 2012 selonteossa pelättiin, että Puolustusvoimien kyky suorittaa tehtäviään tulisi heikkenemään 2020-luvulla. Pyrkimys kustannustehokkuuteen on säilynyt tämän jälkeenkin. Resurssikysymys on keskeisessä osassa myös syyskuussa 2021 julkaistussa puolustuspoliittisessa selonteossa. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva on kommentoinut, että ”kansanedustajien tehtävä on taata 11

Rahoitus ei ole puolustuspolitiikan ainoa haaste. Myös uhkat muuttuvat. Uhkakuvien ennakointi vaikuttaa siihen, millainen puolustuspoliittinen selonteko laaditaan ja millaista puolustuskykyä uhkien torjumiseksi ylläpidetään. Uhkakirjo vaihtelee sotilaallisista eisotilaallisiin uhkiin. Selonteko heijastelee Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuvia muutoksia, mutta myös globaaleja turvallisuusmuutoksia ja -trendejä. Tämän vuoksi syyskuussa julkaistu puolustuspoliittinen selonteko huomioi esimerkiksi entistä enemmän kyberturvallisuutta. Uudet ja muuttuvat uhkat eivät kuitenkaan poista vanhoja vaaroja. Suomi pyrkii diplomatian ja yhteistoiminnan kautta vahvistamaan turvallisuuttaan. Tämä näkyy sotilaallisena yhteistyönä, joka on viimeisten vuosikymmenien aikana entisestään tiivistynyt. Suomen pitää ylläpitää itsenäistä puolustusvalmiutta ja valmistautua eri uhkiin. Tähän ei pelkkä selonteko auta. Aiempi puolustusministeri Jussi Niinistö totesi ensimmäisen puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä, ettei Suomea puolusteta selonteoilla. Ratkaisevaa on se, millainen tilanne on siinä vaiheessa, jos kriisi tavalla tai toisella puhkeaa. Kuten Mauno Koivisto totesi, pitää varustautua ”taistelemaan siellä, missä se (armeija) on silloin, kun sotatoimet alkavat”. Filosofian tohtori Juho Kotakallio kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitii­ kasta The Ulkopolitist -verkkolehdessä.

Kylkirauta 3/2021


Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.