pääkirjoitus

S

Romahtaako rintama? – murtuvatko mielet?

otilasjohtajia on kautta aikain pohdituttanut joukkojensa henkinen kestävyys taistelussa. Kirjoissa ja tutkimuksissa, joihin otsikkokin viittaa, aihetta on käsitelty monipuolisesti. Tarkastelu on usein tapauskohtaista, ja analyysi pureutuu kysymykseen, miksi henkinen kantti petti, miksi pelko ja pakokauhu sai vallan? Taistelun kääntyminen, laadukkaasta suunnitelmasta ja osoitetusta johtamistaidosta huolimatta, katastrofiksi on mahdollista, jos henkinen kestävyys pettää – joukolta tai sen johtajalta. Aikamme hektinen ja suorituskeskeinen elämänmuoto sekä varsinkin vuonna 2020 jopa poikkeusoloihin johtanut pandemia ovat osoittaneet, että henkisen kestävyyden romahtaminen ei uhkaa vain sodan ajan taistelevia joukkoja tai päivittäisessä työssään vaaratilanteiden parissa palvelevia ensilinjan auttajia. Henkistä pahoinvointia on kaikkialla, ikään tai sosiaaliseen luokkaan katsomatta. Äskettäin uutisoitiin, että joka viides joukossamme voi henkisesti pahoin. Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen on yksi tekijä, joka on eräiltä osin kovasti ylistetyn etätyön aiheuttamaa. Onneksi tietoisuutemme mielenterveyttä uhkaavista tekijöistä on parantunut. Erityisen tärkeää on tieto siitä, että henkistä kestävyyttä voidaan lisätä ja syvästäkin henkisestä lamasta on mahdollisuus toipua. Lehtemme teemanumero henkinen kestävyys avaa kattavan näkymän mahdollisuuksista ja hyvistä käytännöistä, joilla yksilöiden henkistä jaksamista voidaan tukea. Kokonaisuutena näkymä on rohkaiseva, koska ongelman moniulotteisuus tunnistetaan laajalti arjessa ja ammattilaisten koulutuksessa. Toisaalta käy myös esille se, ettei eri menetelmiä kuitenkaan hyödynnetä täysimääräisesti. Teema-artikkeleissa puheenvuoron saavat sosiaali- ja kriisipäivystys, pelastustoimi, kriisinhallintapalveluksen tukijärjestelmä, Puolustusvoimien henkisen kestävyyden konsepti, opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulma sekä median rooli tiedon välittäjänä ja vaikuttajana. Yhteistä artikkeleille on se, että niiden kirjoittajat toimivat viitekehyksissä, joissa ammattilaisten odotetaan aina auttavan ja venyvän. Jatkuva suorituspaine ja usein arkityöhön kuuluvat šokeeraavat kokemukset kuormittavat hivuttaen myös näitä superyksilöitä. He kestävät – heidän pitää kestää, näin ainakin oletamme ja luomme samalla painetta heidän henkiselle kestävyydelleen.

Teemanumeroa valmistellessani käsiini ohjautui Erkki Mielosen kirja Pelko ja pakokauhu – henkinen paine sodassa. Vuonna 1968 julkaistu teos vaikuttaa olevan edelleen monessa suhteessa ajankohtainen. Kirjan johdannossa todetaan: ”Henkinen varustautuminen on saanut osakseen ilahduttavan suurta, joskin sävyltään hiljaisempaa huomiota. Tämä varustautuminen on vähintään yhtä tärkeää, ja sen hyväksi voidaan tehdä paljon, osittain niukoinkin määrärahoin, joten kaikki mahdollisuudet on tutkittava ja käytettävä hyväksi. Henkisen kestokyvyn ja tähän nojaavan kansallisen puolustusvalmiuden lisäämiseksi tehtävän työn tulokset eivät myöskään vanhene – –”. Lainauksesta voi tehdä ajankohtaisen johtopäätöksen: pieninkin henkisen kestävyyden edistämiseen tähtäävin panostuksin on saavutettavissa paljon. Tämä on erityisesti johtamiseen ja ongelman tunnistamiseen liittyvä asia, johon moni toimija ja yhteisö voi vaikuttaa, ilman erillistä käskyä. Mieluummin ennaltaehkäisevästi kuin vasta kriisin aikana. Ensilinjan ja jälkihoidon auttajien, johtajien, opettajien ja palvelutehtävissä toimivien ihmisten henkinen kestävyys on yhteiskunnan kriisinkestävyyden jokapäiväinen kulmakivi. Lopuksi katse tulevaan vuoteen: Sen ensimmäisellä neljänneksellä saamme jälleen viettää 100-vuotisjuhlia. Ensimmäisen kadettikurssin upseerit perustivat Kadettikunnan 27. tammikuuta 1921. Ensi vuoden avausnumerossamme aiheesta on tuhti tietopaketti. Vuoden muissa numeroissa Kylkirauta jatkaa tuttuun tapaan maanpuolustuksen, sotatieteiden ja yhteiskunnan turvallisuuden ajankohtaisilla teemoilla. Hyvät lukijat, kiitos kuluneesta vuodesta ja antamastanne kannustavasta palautteesta. Toivotan teille levollista ja palauttavaa joulunaikaa.

Päätoimittaja Eversti Vesa Valtonen vesa.valtonen(at)kylkirauta.fi