sotatieteiden kentältä
Kansallisia näkökulmia
hybridiuhkiin Teksti: Antti Alahonko ja Simon Källman
Artikkelissa arvioidaan hybridiuhkien merkitystä. Kirjoituksen tavoitteena on monipuolistaa uhkakuvaan liittyvää keskustelua, erityisesti kansallisista näkökulmista. Artikkeli perustuu kirjoittajien yleisesikuntaupseerikurssilla 59 laatimiin diplomitöihin.
V
altioneuvoston turvallisuuspoliittisissa selonteoissa määritetään turvallisuusympäristöstämme tehdyt johtopäätökset sekä uhkakuvista että niiden vaatimista toimenpiteistä. Sipilän hallituksen selonteoissa mainittiin uusi uhkakuva, joka on vakiinnuttanut asemansa niin suomalaisessa kuin yleisemminkin läntisessä uhkaymmärryksessä. Aiheesta on kirjoitettu vuoden 2014 jälkeen paljon, ja päähuomio on keskittynyt keinovalikoiman erittelyyn.
Selontekojen merkitys Valtioneuvoston turvallisuuspoliittiset selonteot ovat linjapapereita, joilla voidaan katsoa olevan useita merkityksiä. Ministeri Jaakko Iloniemi on todennut edellisestä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta osuvasti: ”Selonteko on hallituksemme julkinen kannanotto ja osin ohjelmakin, joka kattaa kaikkein keskeisimmät ulkoja turvallisuuspoliittiset teemat. Se on osoitettu eduskunnalle, mutta samalla myös laajemmalle yleisölle ja ulkovalloille. Näin ollen se on samalla myös tärkeä diplomaattinen asiakirja. Tämä ominaisuus vaikuttaa luonnollisesti sen sisältöön ja esitystapaan.”
Iloniemi jatkaa: ”Tällainen asiakirja on laadittava tavalla, joka tavoitellessaan tinkimätöntä realismia ei heikennä maamme suhteita ulkovaltoihin eikä liioin aiheuta levottomuutta kotimaassa, olipa tilanne sitten miten hankala tahansa. Se on erittäin vaikea tehtävä. Tasapaino todellisuuden ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden välillä on politiikan osaamista vaativimmillaan.” Iloniemen toteamusta voidaan arvioida Graham Allisonin byrokraattisen politiikan mallin avulla. Allison esittelee kolme eri selitysmallia Kuuban ohjuskriisin ratkaisulle vuonna 1969 julkaisemassaan artikkelissa Conceptual models and the Cuban missile crisis. Kolmannen mallin logiikan mukaan poliittiset päätökset ovat konsensuksen tulosta, eli ne perustuvat kompromisseihin. Hallituksen ulko- ja turvallisuus poliittinen selonteko on esimerkki tällaisesta. Sen on edustettava jatkuvuutta, sen on oltava linjassa usean eri puolueen ohjelman kanssa, ja lisäksi siinä on otettava huomioon useampia hallinnonaloja koskevat linjaukset, jotka vaikuttavat myös resursointiin. Selonteko on kompromissi, jonka tehtävä on Iloniemen osuvan analyysin mukaisesti sisäpoliittisesti instrumentaalinen ja ulkopoliittisesti kommunikatiivinen. 33
Antti Alahonko
Simon Källman Kylkirauta 2/2020