ajankohtaista
Avio-oikeus ja avioehtosopimus – mitä ne merkitsevät avioerotilanteessa? Varsin usein törmään siihen virheelliseen näkemykseen, että avioliiton solmiminen muuttaa puolisoiden omaisuuden sekä velat jollakin tavalla yhteiseksi. Avioliiton solmiminen ei kuitenkaan aiheuta muutoksia puolisoiden varallisuuden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana, saa perintönä, testamentilla tai lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan. Avioliiton aikana kumpikin puoliso vastaa myös itse ennen avioliiton solmimista tai sen aikana ottamastaan velasta.
Kuva Pixabay.com
Avioliiton solmiminen
Nimiperiaate Nimiperiaate on ratkaiseva, ts. se kenen nimiin omaisuus on hankittu, katsotaan omaisuuden omistajaksi. Ei siten ole lainkaan yhdentekevää, kenen nimiin asunto-osakkeet ostetaan tai auto rekisteröidään. Erityisen tarkasti tämä seikka tulisi muistaa ostettaessa kiinteistö, jolle on tarkoitus rakentaa esimerkiksi perheen yhteinen koti tai mökki. Tontin ostohinta on usein vain murto-osa siitä, mikä kiinteistön arvo on sen jälkeen, kun sille on rakennettu talo. Puoliso, joka ei ole kiinteistön – eikä siten lähtökohtaisesti rakennuksenkaan omistaja – saattaa osallistua merkittävälläkin rahallisella panoksella talon rakentamiseen. Riitaisessa avioerotilanteessa tällaiset järjestelyt tuottavat usein harmia.
Avio-oikeus Avioliiton solmiminen luo puolisoille avio-oikeuden toisen omaisuuteen, ja oikeus realisoituu avioliiton päättyessä (joko avioeroon tai kuolemaan) ja kun toteutetaan aviovarallisuussuhteen purkava omaisuuden ositus. Tässä artikkelissa käsitellään vain ensimmäistä eli avioerotilannetta.
Kylkirauta 1/2019
Omaisuuden ositus ja varat ja velat Avio-oikeus ei siis millään tavalla vaikuta omaisuuden omistussuhteisiin avioliiton aikana. Kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille käräjäoikeudessa joko toisen puolison tai puolisoiden yhteisen hakemuksen johdosta, voi kumpi tahansa puoliso vaatia toimitettavaksi omaisuuden osituksen. Kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota osituksen toimittaminen ei edellytä. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että osapuolet toimittavat osituksen itse joko lakimiehen apua käyttäen tai ilman sitä (sopimusositus) tai osituksen toimittaa kumman tahansa puolison tekemästä hakemuksesta tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja (toimitusositus). Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Todettakoon, että käräjäoikeus sen paremmin kuin mikään muukaan viranomaistaho ei edellytä osituksen toimittamista tai osituskirjan laatimista eikä osituskirjaa myöskään toimiteta millekään viranomaistaholle. 72
Eri asia on, että osituksessa osapuolet usein saavat itselleen omaisuutta ja em. omaisuus tulee kirjata uuden omistajan nimiin (esim. kiinteistö ja sen lainhuuto, auto ja sen rekisteröinti jne.) Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa. Avioeron johdosta toimitettavassa osituksessa otetaan huomioon puolisoiden kaikki se omaisuus, jota ei erikseen ole suljettu aviooikeuden ulkopuolelle avioehtosopimuksella tai jonka kolmannet tahot (yleensä vanhemmat tai isovanhemmat) ovat lahjakirjassa tai testamentissa määränneet puolisoiden avio-oikeuden ulkopuolelle. Osituksen alaisuuteen tulee siten em. poikkeuksin kaikki varallisuus, joka puolisoilla oli ennen avioliiton solmimista sekä avioliiton aikana hankittu tai saatu omaisuus. Avio-oikeuden nojalla omaisuuden osituksessa kumpikin puoliso saa pääsääntöisesti puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä (varat – velat), ts. omaisuus jaetaan tasan. Ratkaiseva päivämäärä on se, jolloin joko toisen puolison yksin tai puolisoiden yhteinen avioerohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa. Esimerkki: A:n ja B:n avioerohakemus tuli vireille käräjäoikeudessa 2. tammikuuta 2019. Tuona päivänä A:lla oli netto-omaisuutta 100 000 euroa ja B:llä 50 000 euroa. Puolisoilla oli täysi aviooikeus toistensa omaisuuteen. Omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin saa puolet puolisoiden yhteenlasketun netto-omaisuuden säästöstä (150 000 euroa) eli 75 000 euroa. Käytännössä avio-oikeus siis tarkoittaa sitä, että enemmän omistava puoliso joutuu luovuttamaan vähemmän omistavalle omaisuuttaan tasinkona ja tässä tapauksessa A suorittaa B:lle tasinkoa 25 000 euroa. Ositusta voidaan myös sovitella kohtuusnäkökohtien perusteella, eli mikäli ositus pääsäännön mukaan toimitettuna johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen