Page 1

ursus 2/2016

Partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti

ursus


ursus

SISÄLTÖ 2/2016 Lippukunnanjohtajan terveiset

2

Suurleiri Roihu

3

Mänkijähistoriaa! 7

Par tiolippukunta

Kulttuurimatka Helsinkiin 9

Jyväskylän Metsänkävijöiden

Matka on päämäärää tärkeämpi

11

tiedotuslehti

Lokasaunan tunnelmia

15

Talkoovuoro raveissa sujuu leppoisasti 17 Kysy lisää tai tule mukaan!

18

TOIMITUS Toimituskunta Sanna Vähäaho Eemil Kautto Henri Lemmetty Helmi Möttönen Joonas Pasanen Mari-Liis Lemmetty Mikko Ilmoniemi Marko "Marsu" Yrjänä P. Riipinen Kannen kuva Tero Maaniemi Taitto Mikko Ilmoniemi Painopaikka DM Print Oy

Metsänkävijät

Yhteystiedot www.jyme.org www.facebook.com/JyvaskylanMetsankavijat

Ursus on Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti, jota teemme koko lippukunnan voimin yhdessä.

6.12.2016

Lehden nimi tulee sanasta Ursus Arctos, joka on karhun latinankielinen nimi. Karhu on Metsänkävijöiden tunnuseläin ja kuvastaa luonnossa liikkumista ja luonnon tuntemista.

Kansi: Tuomas Turpeinen Kuva: Tuomas Puurtinen 1

Jyväskylän

Julkaisija Jyväskylän Metsänkävijät ry


LIPPUKUNNANJOHTAJAN TERVEISET

Jy vä s ky l ä n M e t s ä n k ävijät k a s va a j a ke h i t ty y Tämä vuosi on hyvää vauhtia kääntymässä kohti seuraavaa ja on hyvä aika muistella, mitä kaikkea olemme kuluneella toimintakaudella tehneet. Olemme nimittäin tehneet vaikka ja mitä. Suurleiri Roihu oli mieletön kokemus, ja Helsingin kulttuurireissulla kokeiltiin erälippukunnalle vähän toisenlaista tapaa harrastaa partiota. Lapin vaellus jäi varmasti jokaiselle lähtemättömäksi muistoksi, ja Lokasauna-retki kokosi suuren joukon partiolaisia ja perheitä Kämpälle retkeilemään. Vuoden aikana lippukunta on myös kasvanut, kun syksyllä uudet sudenpentu- ja seikkailijaryhmät aloittivat toimintansa. Kaiken lisäksi olemme saaneet myös uusia johtajia mukaan! Tässä Ursuksen numerossa kerromme tarinoita kuluneen kauden yhteisistä partiotapahtumista. Ne kertovat, että lippukunta kasvaa, kehittyy ja voi hyvin. Haluankin kiittää johtajiamme ja vanhempia hyvän harrastuksen mahdollistamisesta ja jokaista metsänkävijää mukana olemisesta. Tulevan vuoden suunnittelut on jo aloitettu, mutta jääköön ne vielä hetkeksi salaisuudeksi. Varmaa kuitenkin on, että luvassa on retkiä ja leirejä, uuden oppimista, elämyksiä luonnossa ja uusia kavereita. Tehdään tulevasta vuodesta yhdessä edellistäkin hauskempi!

Mikko

lippukunnanjohtaja 2


Suurleiri Roihu Suomen Partiolaisten kansainvälinen suurleiri Roihu kokosi 20.–28.7.2016 Hämeenlinnan Evolle 17 000 partiolaista eri puolilta maailmaa. Näin muistelee Joonas omaa leiriään. Roihu oli yksi kesän kohokohtia. Leirin henki ja elämys oli uskomaton. Omalta osalta leiriarki sujui leppoisasti makoillen riippumatossa tai omassa pestissä vesiohjelman saunalla. Lisäksi kävin virvatulilla, joka oli vuorokauden mittainen ohjelma leiriarjen ulkopuolella. Valitsin virvatulekseni ryhmänohjaajan jatkokurssin, jossa pääsin täydentämään ryhmänohjaajan taitojani ja hengaamaan hyvässä porukassa. Uusia kavereita tulikin saatua paljon leirin aikana. Roihu oli kokonaisuudessaa loistava vaihtoehto käyttää viikko kesälomasta. Odotan innolla seuraavaa suurleiriä! Teksti: Joonas Pasanen Kuva: Suomen Partiolaiset / Anna Enbuske


Ylin ja alin kuva: Koko leiri kokoontui kuusi kertaa yhteisiin ohjelmiin. Kuvat: SP / Tuukka Lehtinen, Anna Enbuske. Muut kuvat: Sammalkarhu on metsänkävijöiden leiritunnus, kuvassa Turun Metsänkävijöiden tekemänä. Ohjelmien ja pestien välissä otettiin rennosti. Kuvat: Hannu Markkanen


Metsänkävijöitä ja leirielämää. Kuvat: Mikko Ilmoniemi

Taiteiden yössä oli mm. tulitaidetyöpaja, suuret grillijuhlat ja taidetyöpajoja. Kuva: SP / Noora Qvick

Roihulla oli partiolaisia yli 45 eri maasta. Kuvat: SP / Janne Seppänen, Hannu Strömberg


Vesiohjelmassa päästiin mm. SUP-lautailemaan, purjehtimaan ja melomaan - ja tietysti uimaan. Kuva: SP / Juha Nurmi

Koko leirin keskiäisissä oli tunnelma katossa kuusenlatvassa! Kuvat: SP / Harri Halmejärvi ja Mikko Ilmoniemi

Sveitsiläisten partiolaisten puurakennus oli lähes 15 metrin korkuinen. Kuvat: SP / Juha Nurmi ja Mikko Ilmoniemi

JyMe asusti Käpynä-leirilippunnassa. Kuva: Henri Lemmetty. Minälaaksossa haastettiin henkistä kanttia. Kuva: SP / Hannu Strömberg


Mänkijähistoriaa! Metsänkävijät-nimisiä lippukuntia toimii Suomessa aktiivisesti 23. Metsänkävijöitä eli mänkijöitä yhdistävät historia, toiminta, tavat ja tunnukset. Suomen Metsänkävijät eli SuMe on Metsänkävijä-nimisten lippukuntien yhteistyömuoto. Tänä syksynä, 5. marraskuuta, tehtiin mänkijähistoriaa, kun Suomen Metsänkävijät perusti oman yhdistyksen Helsingin Kalliossa. Miten tuohon historialliseen hetkeen päädyttiin? Tarina alkaa näin... Palataan vuoteen 1917. Pian lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen jälkeen, joulukuun 6. päivänä, Suomen senaatti antaa itsenäisyysjulistuksen. Ja samana vuonna Leninin johtama Neuvosto-Venäjä jo tunnustaa itsenäisyytemme. Mutta vieläpä aikaisemmin, keväällä 1917, Töölön yhteiskoulun pojat ovat muodostaneet partiopoikajoukon, jolta vielä puuttuu varttuneemman johtajan tuki. Vain viikko Venäjän edellisen helmikuun vallankumouksen jälkeen, maaliskuun maaliskuun 17. päivänä, he pyytävät johtajakseen Ilmari “Iso-Hukka” Wainiota. Ja näin syntyy ensimmäinen metsänkävijälippukunta. Ensi vuonna Suomi juhlii satavuotista taivaltaan – kuten Helsingin ja Oulun Metsänkävijätkin – ja samalla vuodesta 2017 tulee myös Suomen Metsänkävijät -yhdistyksen ensimmäinen virallinen toimintavuosi. Historiaa, jos jotakin! Suomen Metsänkävijöiden eli SuMen historia juontaa alkujaan vuoteen 1919, jolloin se aloitti kaikkia mänkijälippukuntia koordinoivana, epämuodollisena yhteistyöelimenä. Yhteisön tarkoituksena oli toimia materiaalin- ja informaation jakajana, valvoa Metsänkävijät-nimen, mänkijämerkkien ja -tunnusten käyttöä, pitää yllä perinteitä ja ja kerätä talteen mänkijöiden historiaa sekä järjestää vuosittaiset mänkijäpäivät. SuMe myös hyväksyi uudet mänkijälippukunnat, huolehti, että lippukunta tuntee ja täyttää mänkijälippukuntien erityispiirteet ja välitti uusille lippukunnille kummilippukuntia, jotka auttoivat toiminnan ja tradition alkuun saattamisessa. Samana vuonna julkaistiin ensimmäistä kertaa “Partiojärjestö Metsänkävijöiden” pää-äänenkannattaja, käsinkirjoitettu Leirihyttynen. 7

Ja viimein, vuonna 2016, marraskuun 5. päivänä kaksitoista mänkijälippukuntaa allekirjoitti Suomen Metsänkävijöiden perustamiskirjan, tehden näin historiallisesta yhteisöstä yhdistyksen, jonka tarkoituksena on kehittää, edistää ja tukea Suomessa toimivia metsänkävijälippukuntia ja niiden toteuttamaa partiotoimintaa. Itsenäisen Suomen lipuksi on vakiintunut, valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1920, meidän kaikkien tuntemamme siniristilippu. Lipun symboliikka juontaa kuitenkin pidemmälle: jo vuonna 1854 Topeliuksen kerrotaan todenneen “Valkoinen ja sininen ovat Suomen [lipun] värit: valkoinen kuvastamassa talviemme lunta ja sininen sinisiä järviämme.” Samat värit löytyvät myös jokaisen mänkijän partiohuivista – kuvastamassa kaunista suomalaista luontoa ja meidän erityistä suhdettamme siihen. Vaikka välimatkat mänkijälippukuntien välillä ovat pitkät, on lippukuntien sisäinen henki ollut läpi historian huomattavan samanlainen. Pitäkäämme kiinni yhteistyöstä, perinteistämme ja arvoistamme sekä mänkijähengestä myös seuraavat sata vuotta!

Perustamiskokous, vasemmassa laidassa uuden yhdistyksen puheenjohtaja Manu Alarto, viidentenä oikealta jutun kirjoittaja Marko Yrjänä.


Helmi Möttönen (oik.) on yksi JyMessä tänä vuonna aloittaneista uusista aikuisista. Ravintolapäivän letunpaistoa.

Partioon aikuisena

"miten ihmeessä en ollut aiemmin tajunnut lähteä mukaan taas partiotoimintaan?" Helmi Möttönen on yksi lippukunnassa tänä vuonna partion aloittaneista uusista aikuisista. Miten hän löysi mukaan toimintaan ja millaisia kokemuksia syksyn aikana on tullut? Tässä Helmin kertomus. Viime keväänä tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut luonnossa harrastamista, yhdessä tekemistä ja nuotiolla kokkaamista siitä asti, kun muutin Jyväskylään opiskelemaan. Valaistuminen koitti JyMen uusien aikuisten kämppäillassa, joka tarjosi kaikkia edellämainittuja puuhia. Olen viime vuosina keskittynyt opintojen ohella lähinnä eri opiskelijajärjestöjen toimintaan, mutta kyllä partiossa vain on sitä jotain, mitä muissa järjestöissä ei ole. Tunnustan, että vielä kämppäillan aamuna mietin miksi olinkaan mennyt ilmoittautumaan moiseen. Enhän tuntenut etukäteen ketään, ja kiireitä riitti jo ennestään. Kämppäilta kuitenkin muutti mieleni tyystin, kun porukalla tutustuimme, puhuimme partiosta, söimme mahtavaa nuotioruokaa ja lämmitimme saunaa. Mietin vain miten ihmeessä en ollut aiemmin tajunnut

lähteä taas mukaan partiotoimintaan, olinhan sitä nuorempana harrastanut kunnes silloisen lippukuntani toiminta lopahti. On jännittävää ja vähän pelottavaa lähteä mukaan itselle ennestään tuntemattomaan porukkaan ja toimintaan. JyMeen on kuitenkin ollut helppo tulla, sillä uudet on toivotettu lämpimästi tervetulleiksi, ja toimintaan on saanut osallistua oman ehtimisensä ja halunsa mukaan. JyMe tarjoaa mainion porukan, hauskaa tekemistä, mahdollisuuden aikuisillekin oppia vaikka sun mitä, ja tietysti hyvää ruokaa! Partiossa tekeminen on monipuolista ja palkitsevaa. Odotan innolla mitä kaikkea tuleman pitää, ja kannustan kaikkia muitakin uskaltautumaan kokeilemaan. Kuka tietää, siihen voi vaikka jäädä koukkuun! Teksti: Helmi Möttönen Kuva: Tero Maaniemi

8


Kulttuurimatka Helsinkiin Oli aika tuoda sivistystä Jyväskylän Metsänkävijöihin! Kulttuurimatkalla Helsingissä 19.–20.8.2016 vierailtiin muun muassa Tiedekeskus Heurekassa, nykytaiteen museo Kiasmassa ja metsästettiin tietysti Pokémoneja.

"Aina valmiina tai jotain sinnepäin" Saavuimme Helsingin Kamppiin neljän jyväskyläläisen Käpylehmä-ryhmän samoajan voimin yhdeksän aikaan illalla. Kaikilla oli mielessä nopea matka yöpymispaikallemme, iltapala ja nukkumaanmeno, mutta Helsingissä odottaneet kolme muuta johtajaamme olivat suunnitelleet jotain aivan muuta. Kampissa meitä odotti Inscape Helsinki -peli, jonka ideana oli löytää vihjeitä, etsiä Helsinkiin jo ehtinyt porukka ja päästä lopuksi majapaikkaa 9

Tai, näin siis olisi pitänyt mennä, jos kaikki olisi sujunut suunnitellusti. Matkaa vaikeutti hieman kahden vihjeen puuttuminen, pelimestareihin törmääminen ja yksi väärä avain. Toisaalta JyMen motto on "Aina valmiina, tai jotain sinnepäin" ja se tässäkin tilanteessa vastasi totuutta. Muutaman mutkan kautta pääsimme kuitenkin majapaikkaamme, jonka olimme saaneet viikonlopuksi edullisesti käyttöömme. Käytössämme oli kaksi isoa huonetta, keittiö ja pesuhuone suihkuineen. Voisin sanoa, että paras, mitä olisimme voineet saada.


Pokémoneja ja muita nähtävyyksiä Lauantain ohjelmassa ensimmäisenä oli tiedekeskus Heureka. Aamun lähtö oli puoli tuntia aikataulusta myöhässä, mutta onneksi se ei ketään oikeasti häirinnyt. Kävelymatkalla juna-asemalta Heurekaan tuli heti ensimmäinen mutka vastaan, kun tien varresta sattui löytymään harvinainen pokémon. Niinpä koko joukko raahattiin huokaillen kahden Pokémon GO -pelaajan mukaan. Pienen kierron kautta kuitenkin päästiin kohteeseen. Heurekassa muun muassa otettiin riskejä, talviurheiltiin ja, niin kuin Marsu teki, nukahdettiin kesken planetaarioesityksen. Puolustukseksi voi kai sanoa hänen nukkuneen viimeisen kolmen vuorokauden aikana vain yhden yön. Mielenkiintoisimpina jäi mieleen ainakin sähköiskuruletti, perusnäyttelyn valokuvausyritykset ja pihalla tarjoiltu pakurinäkkileipä. Matkamuistoina museosta mukaan tarttui basilikan siemeniä.

Heurekassa kokeiltiin riskinottoa. Ruoan jälkeen lähdimme pienelle kierrokselle ympäri Helsingin kaupunkia – joidenkin päätavoitteena nähdä kaupunkia ja joidenkin metsästää Pokémoneja. Tuomiokirkon, Kauppatorin ja muutaman puiston jälkeen suuntasimme Linnanmäelle illaksi pyörimään. Laitteet jäivät tällä kertaa kuitenkin välistä johtuen lyhyestä vierailuajasta. Linnanmäellä otimme muutamat yhteiskuvat ja nautimme muuten vaan elokuisen illan leppoisasta tunnelmasta.

Illalle yöpymispaikassamme oli suunniteltu elokuvan katselua ja lautapelejä, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet. Seuraavana maanantaina oli tulossa tutustumisilta uusille partiolaisille ja sen sisältö oli hieman vajaa. Niinpä kokoustimme yhteen asti yöllä aika-ajoin "hieman" levottomassa väsymystilassa. Kahdesta tunnista ainakin puolet meni pelkkään nauramiseen. Tehokas kokous "tai jotain sinnepäin". Asiat saatiin kuitenkin päätettyä niin, että maanantain tutustumisilta onnistui, ja nukkumisaikaa jäi vielä ruhtinaalliset kahdeksan tuntia.

Happy together Päivän ohjelmaan kuului Kiasmassa vierailu ja kotiinlähtö Kampista. Suunnitelmana oli pikainen lähtö aamulla, mutta eilisen teema jatkui. Lähtö myöhästyi hieman johtuen "rennosti ottamisesta" ja pääsimme matkaan kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Jotain olemme aikaisemmasta oppineet, eikä päivää onneksi ollut taaskaan laitettu täyteen, joten aikaa riitti. Kiasmassa päästimme valloilleen sisäiset lapsemme rakentelemalla omaa "taidetta" Choi Jeong Hwan Happy together -näytteyssä. Mielenkiintoisinta Kiasmassa olivat kuitenkin Ernesto Neton teokset, jotka olivat isoja virkattuja kokonaisuuksia, kuten taloja sekä mattoja, joihin pääsi itse menemään sisälle mm. musisoimaan. Erityisesti teosten interaktiivisuus oli mieletöntä. Inspiraatio näihin oli Netolle tullut alkuperäiskansoilta. Kiasma oli kaikkien mielestä paras museo, koska kaikki pitivät nykytaiteesta. Syömisen jälkeen oli aika suunnata kohti Kamppia, astua bussiin ja jättää taakse kulttuurintäyteinen Helsinki hieman sivistyneempänä. Viikonloppu oli kaikkien mielestä onnistunut, ja on hyvinkin mahdollista, että JyMen sivistäminen ei jäänyt kokonaan tähän. Teksti: Henri Lemmetty ja Eemil Kautto Kuvat: Marko "Marsu" Yrjänä

10


Matka on päämäärää tärkeämpi Jyväskylän Metsänkävijät teki syysvaelluksen Urho Kekkosen kansallispuiston erämaaosaan 12.–18.10. Mukana oli kuusi nuorta ja kolme aikuista.


N

iin sitten koitti odotettu päivä lähteä. Aamulla kävin itse koulussa tekemässä kokeen, jonka jälkeen osa porukasta lähti kolollemme auttamaan lähtövalmistelussa. Lähdimmekin pian kauppaan ostamaan viimeisiä retkieväitä ja paniikkiparistoja. Kauppareissun aikana oltiin tehokkaita, vaikka säätötaso oli korkealla ja hätäisiin kalsariostoksiin upposi turhaa aikaa. Kahvin valintaan lippukunnanjohtajamme Mikko käytti kyllä huolella viimeisiä minuutteja. Kauppareissun jälkeen pakkasimme Kololla loppuun ja lähdimme erinäisillä kyydeillä bussille. Vielä matkakeskuksessa kävimme samaisen lippukunnanjohtajamme toiveesta syömässä. Pikaisen lounaan jälkeen nousimme bussiin seuraavaksi neljäksi tunniksi. Matkan aikana osa kävi pitkiäkin keskusteluja tulevasta pikkujouluretkestä, ja keskustelun lomassa syntyi muutamia lentäviä lauseita, kuten “Matka on päämäärää tärkeämpi”. Oulun määränpäässä pääsimme yöpymään Oulun Pelastusarmeijan tiloihin keskustan tuntumaan.

Ensimmäinen vaelluspäivä Revontulia Lapin yössä Aamu alkoi varhaisella herätyksellä. Nopeasti huomattiin, että kyseessä ei ollutkaan herätys hyvissä ajoin vaan viime hetkellä. Edellisenä iltana tehdyt kamojen säätämiset eivät todellakaan olleet turhia. Kaikki tarvittava tuli kuitenkin tehtyä: paikat siistinä, kamat mukana ja valmiina vaeltamaan. Paitsi, että… Mikon tarkkaan valitut kahvit olivat unohtuneet tuntemattomaan olinpaikkaan.

Sitten alkoi suuri projekti nimeltä Ruuan ja yhteisten tavaroiden pakkaaminen. Kaiken tämän jälkeen kello oli reippaasti yli puolen yön, jolloin suuri osa porukastamme alkoi yöpuulle. Osa sääti kuitenkin vielä kamojaan kuntoon aikomuksenaan jättää mahdollisimman vähän kiireiseen aamuun.

Oulussa suuistaminen tuotti aluksi ongelmia. Linja-autoasemalle tuntemattomassa paikassa löytäminen ei ole helppoa – varsinkaan jos kaksi tietä näyttävää ihmistä seuraavat toisiaan. Bussipysäkille kuitenkin ehdittiin, ja vuorossa oli 7 tunnin matka Oulusta Saariselälle Rovaniemen vaihdon kautta. Ensimmäisessä bussissa oli laturin mukaan ottaneiden onneksi pistokkeet, ja matka sujui puhelimien kanssa nopeasti. Rovaniemen vaihdon jälkeen pistokkeita ei ollut käytössä, ja sosiaalisuus alkoi. Pöydäksi bussikäytävälle viritetty takki toimi pelialustana ja toinen osa matkasta sujui rattoisasti. Mikon onneksi pysähdyimme matkalla Sodankylässä, ja vaellusaamut pelastuivat pienen pysähdyksen ansiosta. Paikalliselta Nesteeltä lähti mukaan paketillinen maailman ihaninta juomaa, kahvia.

Matkustimme bussilla, pakkasimme rinkkoja ja kauppailimme kiireellä. Hyvä ensimmäinen matkapäivä siis!

Saariselälle saavuttuamme tarkoituksena oli pikainen varustevälppäys ja nopea lähtö, mutta toisin taas kävi. Onnellisina, tunnin aikataulusta myöhässä noin klo 16 JyMe lähti vaeltamaan Urho Kekkosen kansallispuistoon. Melkein

Reitti: Jyväskylä - Oulu Matkan pituus: 341 km

12


puolelle vaellusseurueesta Lappi oli ennestään tuntematon paikka. Maisemat kuitenkin lumosivat nekin, jotka olivat käyneet siellä aiemmin – harvassa kasvavat pienet tunturikoivut ja kaukaisuudessa aaltoilevat tuntureiden tasaiset laet. Päivän reittisuunnitelmana oli kävely Saariselältä Rumakurun kautta yöpymispaikallemme Luulammelle. Koska lähtö oli myöhäinen, näimme pian auringonlaskun Lapissa. Puna värjäsi varpujen peittämän maan ensimmäisen vaelluspäivän iltana.

Hämärän laskeutuessa saavuimme suunnitellulle ruokailupaikalle, Rumakurulle. Tämäkin nopea tauko venyi kaksinkertaisesti, ja matkaa jouduttiin jatkamaan pimeässä. Erämaan keskellä vaeltaminen täydessä pimeydessä loi toisaalta omanlaisen mystisen tunnelman. Hienointa siinä oli kuitenkin meidän onneksemme näkyneet revontulet. Kun ne huomattiin taivaalla, yhteispäätöksestä pidettiin saman tien tauko. Vihreinä taivaalla kieppuilevat tulet olivat monelle uusi asia, ja revontulien näkeminen oli ollut mitä-odotat-matkalta-listalla korkealla sijalla. Nopeasti revontulien jälkeen saavuimme Luulammelle. Ensimmäisenä asiana oli saada mahdollisimman nopeasti teltat pystyyn ja sen jälkeen pikainen iltapala. Väsymys painoi kaikkia, ja oli jo aika myöhä, joten nukkumaanmeno suoritettiin nopeasti näiden jälkeen.

Toinen vaelluspäivä - Muutoksia matkassa Päivän tavoitteena oli kävely Luulammelta Rautulammelle, jossa lounastaisimme ja sieltä eteenpäin jatko Padagovaan Kotakönkään kautta. Aamurutiinit jatkuivat tuttuun tapaan, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan kiirettä. Vaikka lähdön myöhästyminen parilla tunnilla hieman häiritsi, oli rento aamu toisaalta mukava. Herääminen itsessään ei ollut niin miellyttävää. Ensimmäinen aamun huomio oli kosteat teltan seinät, ja seuraavana sen tajuaminen, että lämpimästä makuupussista joutuisi poistumaan syksyn viileään aamuilmaan. Pienen jahkailun ja voivottelun jälkeen tämä kuitenkin onnistui, ja pian puurokin laitettiin tulille, ja lämmin aamuaurinko sulatti jähmeyden. Puuroon erinomaista lisämakua toivat lisätty mustikka-vadelma-lämminkuppi sekä mukaan otetut auringonkukansiemenet ja kuivatut karpalot. Testissä oli tietysti lippukunnanjohtajan Saludo-kahvi ja vertailussa Marsun itse kotona jauhetut Arvid Nordquist kahvipavut. Tässä Mikon ja Marsun kommentit: Saludo: “Sanoisin, että liian vaalea paahto. Mutta aavistus enemmän poroja. Pehmeys on läsnä.” – Mikko Ilmoniemi Arvid Nordquist: “Vivahteikas ja aromikas. Ei ollut tarpeeksi potkua. Pehmeyttä, ei syvyyttä.” – Marsu Aamukahvien ja -puurojen jälkeen verkkaisen pakkaamisen myötä oli aika jatkaa matkaa kohti

Hyvä fiilis ensimmäisestä päivästä. Revontulet nähty, kaunis auringonlasku, lapin maisemat ja vielä viisi päivää vaeltamista jäljellä. Reitti: Oulu - Saariselkä + Saariselkä - Luulampi Matkan pituus: 478 km + 9 km 13

Välillä pysähdyttiin katsomaan karttaa.


ensimmäistä pysäkkiä eli Rautulampea. Matkaan lähtiessämme sää oli täydellinen. Aurinko ei ollut vielä pilvessä ja viileä aamu-usva leijui ilmassa. Olimme reippain mielin liikkeellä, ja matka taittui verkkaiseen tahtiin. Kun Rautulampi läheni, oli mielialat korkealla. Viimeiset kilometrit olivat kaunista mutta karua Lapin luontoa. Kunhan jätimme taaksemme rämeet ja kalliot, saimme näkyviimme Rautulammen uskomattoman kirkkaan veden. Kävin pesemässä jalkani lammella ennen lounasta ja siistiydyin muutenkin pilven läpi paistavan, jo kaukaisen auringonpaisteen valossa. Valoa itsessään oppi muutenkin arvostamaan tällä reissulla, sillä sitä ei ollut liikaa saatavilla.. Rautulammen kämpän pihassa kohtasimme yllättäen erään herran, ja kävi ilmi, että hän oli myös bloggari. 100outdoors.net-sivustolle kuviaan ja kokemuksiaan jakavalla Olli Järvenkylällä on tavoitteenaan viettää 100 vuorokautta UKK:n kansallispuistossa tämän vuoden aikana. Kysyimme häneltä muutaman kysymyksen projektiin liittyen. Mistä sait idean reissuun? Idea oli jo pitkään hautunut mielessä ja nyt sille oli tullut mahdollisuus. Halusin myös viettää aikaa luonnon helmassa ja pitemmällä ajalla nähdä vuodenaikojen vaihtelut luonnossa. Missä vaiheessa reissua ollaan nyt? Tällä hetkellä ollaan suurin piirtein puolivälissä. Nyt on menossa päivä 46. Kuinka pitkiä aiemmat reissut ovat olleet? Aiemmin olen tehnyt noin viikon tai kahden reissuja enimmillään. Paljonko mukana olevat varusteet painavat? Rinkka kaikkine mukana olevine tavaroineen on noin 35kg lähtiessä aina. Suuren osan painosta tuottavat valokuvaustarvikkeet. Teetkö 100 päivää kuinka yhteen pötköön ja onko jotain vakituisia taukopaikkoja? Kaikkea ei tehdä ihan yhteen pötköön kuitenkaan. Parin viikon pätkissä, ja välissä parit päivät taukoa. Kämppä sijaitsee Inarissa, missä voi teh-

dä huoltoa. Isompi “tukikohta” on Tievatupa. Kyllästyykö retkiruokaan? Kyllä se menee, mutta salaattia odottaa aina tauoilta. Kysyimme häneltä vielä reittiä ja jatkoimme matkaamme. Olimme edelleen ripeitä matkanteossamme, mutta matkareittimme oli yliarvioitu, ja päivä oli jo pimenemään päin. Auringon laskettua saimme taivaltaa lopun matkasta pimeässä. Saimme itsemme kuitenkin erään kosken varrelle, Kotakönkään laavulle, ja laitoimme illallista rauhallisissa merkeissä nuotion loimussa. Laitoimme yllättävänkin herkullista juustopastaa, jota höystimme kuivasipulilla, Lämpimillä kupeilla, limellä ja mausteilla.

Henri ja Eemil jututtavat Olli Järvenkylää. Kun vihdoin pääsimme nukkumaan, olo oli raukea koko päivän käveltyämme. Suurin osa porukasta yöpyi kodassa, mutta johtuen tilanpuutteesta, otettiin puuvajakin käyttöön. Se oli minulle ehkä kaikkein mahtavin yö, koska kuulimme läheisen kosken pauhun, näin tähdet ja kuulin metsän äänet… Täydellistä. Reitti: Luulampi - Rautulampi - Kotaköngäs Kuljettu matka: 8 km + 9 km Teksti: Eemil Kautto ja Henri Lemmetty Kuvat: Mikko Ilmoniemi Miten matka jatkui? Käy lukemassa jatkoa JyMen vaellusblogista www.jyme.org/blogit Ollin blogia voi käydä lukemassa osoitteesta www.reppujareissumies.com 14


Lokasaunan tunnelmia Jyväskylän Metsänkävijöiden perinteinen syysretki Lokasauna järjestettiin 28.–30.10., tällä kertaa yhdessä Keljon Kävijöiden kanssa. Kämpällä oli enimmillään lähes sata partiolaista ja perheenjäsentä retkeilemässä raikkaassa syyssäässä. Mysteeriretkeilijämme P. Riipinen tarkaili kuusen kätköistä retken tunnelmaa. Valokeilat välkkyvät pimeässä, kun seikkailijoiden ja johtajien otsalampun valaisevat juurakkoista polkua Kämpälle. Ilmassa on pientä jännitystä: missä me nukutaan, voidaanko leikkiä vielä pimeäpiilosta ja päästäänkö me tänään saunaan? No, ilmassa on myös tihkusadetta ja sen huomaa muun muassa eräs nimeltä mainitsematon henkilö, joka on jättänyt sadehousunsa kotiin. Perjantai-illan majoittumisten, leikkien, saunomisen ja maukkaan iltapalan jälkeen on aika painua telttaan, jossa kamiinan hehku tuo pehmoista lämpöä ja räiskyvää tunnelmaa. Pihkaisen kuusipuun räiskeeseen on levollista nukahtaa (kunnes kipinämikko kolauttaa kamiinan luukkua). Lauantaina aamupuuron jälkeen seikkailijat ja samoajat pääsevät näyttämään nuotiontekotaitonsa. Nähtävästi nuotio syttyy mallikkaasti, kun puut ovat valmiiksi pieniä ja kuivia, sopivaa sytykettä on saatavilla runsaasti ja tulitikkuja on koko aski käytettävissä. Vaan entäs kun tuli täytyy saada aikaan ilman sytykkeitä? Entä ilman tulitikkuja? Entä saadaanko vesi kiehumaan näin vähillä materiaaleilla? Onnistuu! Seikkailijat ja samoajat eivät ainakaan joudu metsässä pulaan. Lounaan jälkeen alkaa Sallaajärven maastossa käydä aikamoinen vilinä. Sudenpennut ja loput seikkailijat vanhempineen ovat saapuneet! Uudet partiolaiset antavat partiolupauksensa ja saavat oman partiohuivinsa kaulaansa. Pullakahvien jälkeen on aika lähteä ryhmittäin maastoon kiertämään hauskaa ras15


tirataa, jossa sudenpennut, seikkailijat ja perheet pääsevät kokeilemaan partiotaitojaan ja pähkäilemään visaisia pulmatehtäviä: Mitä tehdä, kun lippukunnanjohtaja on saanut haavan käteensä puulusikkaa vuoleskellessaan? Mikä ryhmä saa eniten osumia kävynheittotehtävässä? Pääseekö koko ryhmä köysiradan läpi koskematta köyteen? Reippaan retkipäivän kruunaa lopuksi hernekeitto, muurikkaletut ja nokipannukahvit. Lokakuinen ilta hämärtyy pian päivällisen jälkeen ja viimeisetkin päiväretkeläiset ovat lähteneet kotiin. Kynttiläpolku johdattaa ylänuotiopaikalle, jossa pyramidinmuotoinen nuotio leimahtaa tuleen. Iltanuotiolla on tunnelmaa! Vanhat tutut nuotiolaulut, räväkät leikit ja hauskat sketsit eivät jätä ketään kylmäksi. Sunnuntaina aamiaisen jälkeen opitaan, miten teltta pakataan, kamiina nuohotaan ja miten myrskylyhty huolletaan.Vielä viimeiset siivoukset ja on aika päättää retki perinteisesti halkaisemalla Ananas. Lokasauna oli monelle ensimmäinen, mutta tuskin kellekään viimeinen retki – sen näkee iloisten partiolaisten hymyileviltä kasvoilta. Teksti: Mysteeriretkeilijä P. Riipinen Kuvat: Tero Maaniemi

Rastiradan reippailua (vas). Seikkailijat antamassa partiolupausta (oik).

16


TALKOOVUORO RAVEISSA SUJUU LEPPOISASTI Lippukunnan toimintaa rahoittaa pitkälti vanhemmista koostuva kannatusyhdistys, joka hankkii varoja lippukunnan toimintaan talkoovoimin myymällä lippuja ja opastamalla kisailijoita Killerin raveissa. Mutta millaista talkoovuoron tekeminen oikeastaan on ja mitä siellä tehdään? Mari-Liis kertoo tunnelmiaan ravivuorosta. Teksti: Mari-Liis Lemmetty Päivän ravipesti alkaa Killerillä klo 15.30 listojen hakemisella toimistolta. Töiden puolesta pystyin helposti ottamaan pestin alkupuolen. Tänään vuoroni kestää kaksi tuntia ja se on juuri sopiva aika: ei kerkeä kyllästymään eikä pesti haukkaa päivästä liian isoa osaa. Toiset kaksi tuntia luovutan mielelläni seuraavan hoidettavaksi - tänään erityisesti, kun sää on viileä! » Vinkki 1: Laita enemmän vaatetta kuin ajattelet tarvitsevasi. Killerillä tuulee! Siirryn listoineni talliportille. Vielä on rauhallista ja kulutan aikaani askartelemalla pilttuulistat helpommin käsiteltäviksi. Kohta olen valmis ohjeistamaan kilpailijoita oikeisiin odotuspaikkoihin. » Vinkki 2: Jos sivujen kulmat taittaa toisten alta näkyviksi, löytyy tarvittava lähtö nopeasti ilman turhia selailuja ja homma onnistuu paremmin myös hanskat kädessä. Kohta ilmestyy portille myös järjestysmies, jolle nyökkään ja heitän hänen kanssaan hetken läppää. Tänään en ole kuitenkaan erityisen jutustelufiiliksillä, joten laitan kuulokkeet korville ja aloitan äänikirjan kuuntelun. » Vinkki 3: Jos et tunne oloasi sosiaaliseksi, ota kuulokkeet mukaan musiikin tai äänikirjan kuuntelua varten. Autoja ilmestyy tasaiseen tahtiin ja se on pelkästään hyvä asia. Hommia riittää eikä tule tylsää. Kuski ilmoittaa (vapaaehtoisesti tai pakottamalla) hevos(t)en lähdön numeron ja hevosen järjestysnumeron, jonka perusteella löytyy tieto, missä katoksessa ja pilttuussa hevonen kilpailun ajan 17

Talkoovuoro raveissa on leppoisaa puuhaa.

majailee. Jotkut ovat Killerillä ensimmäistä kertaa ja ovat myös kiinnostuneita katoksen sijainnista. En ole itsekään käynyt alueella sisällä, mutta vanhentuneen aluekartan ja kuulopuheiden perusteella vastaan itsevarman vakuuttavasti, että A1 on heti oikealla ja A2 heti vasemmalla, B on halli jossain siellä keskellä ja C-katos on ihan perällä. Kaikki ovat tietääkseni paikkansa löytäneet. Hevosihmiset ovat hyvällä tuulella ja soittolistalta löytyy hyvää taustamusiikkia. Toinen tunti on ensimmäistä hiljaisempi, mutta vuoro tulee pian päätökseen. Nyökkään järkkärille ja ajelen kotiin. Kaksi tuntia menee loppujen lopuksi kuin siivillä, ja heitän seuraavan talkoovuorolaisen kanssa yläfemmat. Läpsystä vaihto! » Vinkki 4: Ota ihmeessä hoidettavaksi vaikka puolikas ravivuoro! Mitä enemmän on tekijöitä, sitä vähemmän jää yksittäiselle talkoolaiselle. Joukossa on voimaa! Kokemuksesta olen ajastanut saunan lämpimäksi, ja taputan itseäni henkisesti olkapäälle hyvistä etukäteisvalmisteluista, talkootyöstä, partioharrastuksen mahdollistamisesta, maailman rauhasta...


Kysy lisää tai tule mukaan! Jos mielenkiintosi heräsi ja haluat tietää meistä lisää tai haluat mukaan riemukkaaseen partiotoimintaan laita meille viestiä! mikko@ilmoniemi.com

Toimintaamme ovat tervetulleita myös aikuiset! Partioon voi tulla mukaan minkä ikäisenä tahansa eikä aikaisempaa kokemusta tarvita. Tutustut uusiin ihmisiin, pääset retkeilemään luonnossa ja kokemaan uutta, pitämään hauskaa ja mahdollistamaan samalla lasten ja nuorten monipuolista partioharrastusta. Emme edellytä pitkäaikaista sitoutumista, vaan mukaan voi tulla myös projektiluontoisesti. Tervetuloa tutustumaan!

Lue lisää:

www.JyMe.org facebook.com/ JyvaskylanMetsankavijat

www.partio.fi 18


Sinun mainoksesi tähän? Etsimme partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöille uusia yhteistyökumppaneita. Olisiko sinun yrityksesi tai järjestösi halukas lähtemään sponsoriksemme? Tai olisitko kiinnostunut lippukunnan kannatusjäsenyydestä? Pienikin avustus on tärkeä. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä lippukunnanjohtaja Mikko Ilmoniemeen. mikko@ilmoniemi.com

Jyväskylän

Metsänkävijät

Ursus 2/2016  

Ursus on Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti, jota teemme koko lippukunnan voimin yhdessä. Lehden nimi tulee sanasta Ursus Arctos, jok...

Ursus 2/2016  

Ursus on Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti, jota teemme koko lippukunnan voimin yhdessä. Lehden nimi tulee sanasta Ursus Arctos, jok...

Advertisement