1/2018
Käärmeiden talv isia ja keväisiä retkiä s. 13
Talvileiri s. 7 SÄTKIVÄ HYLJE
Seikkailijoiden s. 14
Vaeltaa voi myös talv e
– talvivaellu s
lla!
Peuranpolu ll s. 3
e
Kun lapsi partioon lähti
a – Vanhemman näkökulm s. 12
Partiolippukunta
Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti
KELATORSTAI-RETKI Su de np en nu t ja se ik ka il ij a t PA RT IOTA ITO -
K IS O IS S A
ursus
s. 11
ursus Partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti
TOIMITUS TOIMITTAJAT Taru Särkkä, Ida Tiittanen, Jar-
mo Lyhty, Sami Löfman, Juha-Antti "Anas" Lamberg, Justus Leppäaho, Mikko Ilmoniemi ja Sanna Vähäaho KUVAAJAT Tero Maaniemi, Mikko Ilmoniemi,
Mika Niiniketo ja Marko "Marsu" Yrjänä TAITTO Mikko Ilmoniemi PAINOPAIKKA 4M Oy
SISÄLLYS 1/2018 LIPPUKUNNANJOHTAJAN TERVEISET Ihan parasta, että olet mukana TAPAHTUMAT Vaeltaa voi myös talvella! – talvivaellus Peuranpolulle
3
Talvileiri Sätkivä hylje
7
Sudenpennut ja seikkailijat partiotaitokisoissa
11
TAUSTALLA Kun lapsi partioon lähti
12
RYHMÄT Käärmeiden talvisia ja keväisiä retkiä
13
Seikkailijoiden Kelatorstai-retki
14
KYSY ERKILTÄ Älykkäät puhelimet, minibussi ja sukkamysteeri
15
JOHTAJISTO Yhteisiä asioita hoitamassa
17
KIINNOSTUITKO MEISTÄ? Kysy lisää!
18
JULKAISIJA Jyväskylän Metsänkävijät ry
www.jyme.org www.facebook.com/JyvaskylanMetsankavijat
23.5.2018
Jyväskylän
Metsänkävijät Toukokuussa kisailtiin partiotaidoista. KUVA Tero Maaniemi
1
URSUS
2
olet mukana
LIPPUKUNNANJOHTAJAN TERVEISET
Ihan parasta, että Kevätaurinko jo lämmitti, vaikka hanki vielä narskui lumikengän alla. Kuljimme rinkat selässä ja ahkiot perässä vanhan suometsän läpi. Pysähdyimme ja hiljenimme hetkeksi kuuntelemaan tuulta, linnunlaulua ja jäätyneen suon humahduksia. Talvinen luonto oli ihmeellinen – ja vaellusseura mitä parhainta. Tämä talvivaelluksen ohikiitävä hetki on yksi niistä monista muistoista, joka minulle on erityisesti jäänyt tältä toimintakaudelta mieleen, sillä siinä yhdistyvät luonto, ystävät, oppiminen ja itsensä ylittäminen. Me metsänkävijät tykkäämme mennä metsään. Luonto yllättää joka kerta, ja retkillä, leireillä ja vaelluksilla saamme kokea upeita elämyksiä hyvien kavereiden kanssa. Eikä aina tarvitse lähteä kauas, sillä seikkailu voi odottaa jo oman pihapiirin takana. Tässä Ursuksen numerossa olemme halunneet kertoa tarinoita retkistä ja tapahtumista, joita olemme tämän toimintakauden aikana saaneet kokea. Upeaa on, että olemme voineet toivottaa tervetulleeksi aiempaa useamman lapsen ja nuoren seikkailuun mukaan. Ja millainen porukka meillä onkaan – ihan parasta, että olet mukana! Lippukunta seisoo nyt vankalla pohjalla. Toimintakauden aikana me johtajat olemme voineet paremmin tukea toinen toistamme pesteissämme sekä saaneet vakiinnutettua hyviä käytäntöjä ja jaettua vastuuta tasaisemmin. Suuri kiitos johtajille, vanhemmille ja tukijoille, jotka teette tämän tärkeän harrastuksen mahdolliseksi! Kohti kesän seikkailuja, Mikko lippukunnanjohtaja
1/2018
2
TAPAHTUMAT
Vaeltaa voi myös talvella! – talvivaellus Peuranpolulle Peuranpolun retkeilyreitillä kulkijalle avautuvat satumaiset salomaat: suot, metsät ja erämaajärvet, jotka näihin päiviin saakka ovat säilyneet harvaanasuttuina syrjäkolkkina. Helmi-maaliskuun vaihteessa seitsemän metsänkävijää (ja yksi lapinkoira) pakkasivat rinkkansa ja ahkionsa ja lähtivät lumikenkäillen talviselle vaellukselle. TEKSTI JA KUVAT Mikko Ilmoniemi
3
URSUS
Mahtuukohan kaikki mukaan?” ihmetteli Tommy lähtöpäivänä. Kun talvivaellukselle otetaan ahkio, voi mukaan pakata vähän painavampiakin kantamuksia. Tällä kertaa mukaan lähti muun muassa tuoretta lihaa, ananas, juustoa ja mokkapannu – pientä vaelluksen luksusta!
"
J
ÄRKYTTÄVÄSTI TAVARAA!
Ensimmäisenä päivänä, epätavallisista kantamuksista huolimatta, lumikenkä kulki kinosten päällä kevyesti. Hämärän jo laskeuduttua vaeltajat pääsivät viimein autiotuvalle. Heidän epäonnekseen autiotuvalla ei ollut lainkaan polttopuita, joten haaveet kamiinan äärellä lämmittelystä sai hetkeksi unohtaa. Neuvokkaat partiolaiset saivat tulet aikaiseksi risuista ja jäisestä puupöllistä ja kahden tunnin hetken päästä tupa oli jo lämmin. Tulen lämpö, maukas illallinen ja iltatee palkitsivat ensimmäisen vaelluspäivän. Autiotuvassa oli seitsemälle vaeltajalle melko rajalliset nukkumatilat, ja niinpä yksi vaeltajista päätti uhmata pakkasta ja siirtyä ulos nukkumaan. ”Makuupussi kastui hengityksen tiivistyessä suuaukon ympärille, ja menin lopulta takaisin sisään tupaan. Lattialta muiden välistä löysin vielä pienen tilan itselleni.”
Vanha autiotupa varaustuvan pihapiirissä.
Ahkioon voi pakata vähän painavampiakin tavaroita. Kuvassa Olli ja Seti.
Kaapo näyttää, kuinka lumikenkä kannattelee hangen päällä. 1/2018
4
tärkeää suunnitella reittinsä huolella, mutta yhtä tärkeää on tarpeen vaatiessa osata todeta, milloin suunnitelmiin täytyy tehdä muutoksia. Aamiaisen jälkeen päätettiinkin yhdessä tuumin jättää yksi autiotupa väliin ja suunnata suoraan varaustuvalle, sillä ei ollut varmuutta, olisiko toisellakaan autiotuvalla polttopuita. ”Vaikka yö oli viileä, päivällä ei väsyttänyt ollenkaan, vaan oli energinen olo!” pohti Olli toista vaelluspäivää hyväntuulisena. ”Suon poikki oikaiseminen oli hyvä idea, vaikka kulkeminen olikin upottavassa hangessa hidasta”, totesi Anni. Illalla päästiin varaustuvalle upeassa auringonlaskussa. Vaikka varaustuvalla ei ollutkaan Kaapon haaveilemaa poreallasta, vaelluspäivän kruunasi kuitenkin sauna ja avanto.
VAELTAMISESSA ON
METSÄNKÄVIJÖIDEN
VAELLUSFILOSOFIAAN
kuului, että kiire ei ollut minnekään. Siksi kolmantena aamuna päätettiin nukkua pitkään ja viettää päivä tuvan lähipiirissä. Joku teki
,,
Ensimmäinen yö oli kylmä! Autiotuvan nukkumalaverilla Kaapo (vas.), Olli ja Onni.
Metsänkävijöiden vaellusfilosofiaan kuului, että kiire ei ollut minnekään.
pienen tutkimusmatkan lähiseuduille, ja joku harjaantui mestaritason kirveenkäyttäjäksi polttopuita hakatessaan. Yksi lueskeli suosikkikirjaansa, ja toiset pelailivat korttipelejä tuvan lämmössä. Illalla nautittiin Marsun valmistamaa herkullista meetvursti-juusto-ananas-pataa – reissulimellä maustettuna, tietenkin. Pakkanen kiristyi yöllä jopa -27 asteeseen, ja tähtitaivas oli lumoava. Neljäntenä aamuna pakattiin eväät ja lähdettiin tekemään päiväretki kodalle. Matkalla ihasteltiin luonnonsuojelualuetta ja ihmeteltiin vanhoja puunrunkoja, joiden alaosissa Aurinkoa, lunta ja pakkasta – täydellinen vaellussää!
5
URSUS
Päiväretkellä kohti kotaa.
näkyi tummia hiiltyneitä osia – tässä vanhassa metsässä oli joskus ollut metsäpalo, mutta suurimmat puut olivat jääneet eloon. Jokainen pääsi harjoittelemaan ahkion vetämistä ja pakkaamista. Perillä kodalla tunnelmoitiin tulen loimussa ja syötiin herkullisia eväitä. Illalla palattiin takaisin varaustuvalle ja vietettiin mukavaa iltaa korttia pelaillen ja saunoen. oli aika pakata tavarat, vaeltaa takaisin autoille ja suunnata kohti kotia. Vaellus opetti tärkeitä taitoja talvisessa luonnossa elämisestä. Opittiin pysymään lämpiminä ja huomattiin, että juomapullo kannattaa pitää takin alla, jotta se ei jäädy. Kehityttiin suunnistamisessa ja maaston lukemisessa. Harjaannuttiin taitaviksi kirveenkäyttäjiksi ja tulentekijöiksi. Talvivaelluksella kohdattiin monenlaisia haasteita, mutta yhdessä pystyttiin paljon enempään, kuin ensin uskottiinkaan. Ennen kaikkea vaelluksella pidettiin hauskaa ja vietettiin hyviä hetkiä kauniin talvisen luonnon keskellä. Osalle tämä oli ihan ensimmäinen vaellus, mutta varmaa on, että kenellekään se ei ollut viimeinen.
VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ
Iltaisin pelailtiin korttia tuvan lämmössä.
Ahkionvetovuorossa Onni. 1/2018
6
SÄTKIVÄ HYLJE TEKSTI Taru Särkkä I KUVAT Mikko Ilmoniemi
7
URSUS
16.–18.3.
Talvileiri
MUUTAMAAN VUOTEEN eivät lippukunnan leirit ole oikein aikatauluihin sopineet, mutta pitkästä aikaa pääsin osallistumaan talvileirille. Ensimmäisenä pitikin ruveta miettimään, mitenkäs sitä talvileirille pitikään pukeutua ja varustautua ja melkein tärkeimpänä, missä ovat ruokailuvälineet. Sen verran muistissa kuitenkin oli, että ulkona ollessa ja etenkin talvella ruokahalu kasvaa.
Sätkivä Hylje ei ruokahalun suhteen ollut myöskään poikkeus, sillä ennen leirille saapumistani sain pyynnön tuoda lisää hernekeittoa ja tulitikkuja. Suurimman osan ruuista tekivät leirikokit nuotiopaikalla ja kaasulla, mutta osan tekivät leiriläiset itse trangioilla. Osallistujia leirillä oli ilahduttavan runsaasti, ja suurin osa leiriläisistä oli minulle ihan uusia seikkailijoita ja sudenpentuja. Onneksi johtajisto on suurimmalta osin edelleen vanha ja turvallisen tuttu, vaikkakin johtajistossa on jo nykyään ”ihan äsken” vielä seikkailijoina olleita. Leirillä oli myös muutama vierailija Helsingin Metsänkävijöistä. LEIRIPAIKKANA LIPPUKUNNAN eräkämppä tarjoaa hyvät puitteet, sillä kyydit saa lähelle ja hankea pitkin tavaroiden kantaminen pulkis-
,,
Ensimmäisenä pitikin ruveta miettimään, mitenkäs sitä talvileirille pitikään pukeutua ja varustautua.
sa onnistuu sujuvasti. Lumisen talven myötä perjantaina leirin rakentelussa on varmasti tullut lämmin, kun puolijoukkueteltalle on pitänyt tasoittaa alue pihalle, jäälle on pitänyt tehdä avanto vesiä varten ja puita pilkkoa lämmitykseen. Nukkumismahdollisuuksia oli myös monipuolisesti: majoittua voi puolijoukkueteltassa kamiinalämmityksellä, taivasalla, kintsissä eli lumikammissa sekä tietenkin Kämpässä. Etenkin jäällä nukkujille vaihtoehtoiset nukkumapaikat olivat tarpeen, sillä yöllä pakkanen kuulemma kiristyi reippaasti. Vaikka päivän aikana olikin koko ajan pieni pakkanen, pukeutumista sai miettiä: puita kantaessa, leikkiessä ja pulkkamäessä laskiessa pysyi kyllä hyvin lämpimänä, ja vaatteita piti jopa vähentää. Paikallaan ollessa ja mäenlaskijoita kuvatessa taas rupesi helposti viluttamaan, ja lisäksi lumikin tuli jonkin verran kengistä läpi. Säärystimet ja jalkojen
Talvileirillä opittiin tekemään kintsi eli lumikammi. Majoitteen teko alkaa suuren lumikasan kokoamisesta. 1/2018
8
Sudenpentulauma Tulisudet taiteilivat lumesta aika pelottavan oravan. Kuvassa Samppoo (vas.), Aatos, Manuel ja Onni.
lumisuojat olisi siis pitänyt lisätä varusteisiin, samaten varakengät, -tumput, -hanskat ja villasukat, joita leiriläisillä onneksi oli hyvin mukana. Haasteena mäenlaskun jälkeisessä kuivatusoperaatiossa tosin oli se, kun narulla oli kuivumassa parikymmentä paria melko samannäköisiä rukkasia, eikä niiden oikeata omistajaa ollutkaan helppo löytää. Sauna oli lähes koko leirin ajan lämpimänä, joten sinne sai myös vaatteita kuivamaan ja pääsi tarvittaessa vähän lämmittelemään sekä tietenkin saunomaan ja peseytymään.
Talvileirillä oli paljon iloisia kasvoja. Kuvissa Ilari (vas.), Ilves, Onni ja Taru.
9
URSUS
koostui talven olosuhteissa toimimisesta, esimerkiksi majoittumisesta, kipinäkoulutuksesta ja kintsin eli lumikammin rakentamisesta. Mäenlaskun lisäksi ohjelmassa oli muun muassa lumiveistosten tekoa, heijastinsuunnistusta ja leiriolympialaiset. Perinteet eivät myöskään leiriltä unohtuneet: lipunnostot ja -laskut, iltanuotiot sekä tietenkin leirin päättävä ananaksen halkaisu, mikä valitettavasti tällä kertaa jäi näkemättä. Visiitillä palautui kyllä taas hyvin mieleen, minkä takia partion pariin edelleen palaa, vaikkakin vain satunnaisesti paikalle sätkien.
TALVILEIRIN OHJELMA
Henrin mielestä kintsi on talvella kelpo majoite. KUVA Tero Maaniemi
Talven ja lumen riemuja.
Kintsin rakentajia hymyilyttää. Kuvassa Voltti (vas.), Justus, Ilari, Samppoo, Mursupentu ja Henri.
Olli (vas.), Justus, leirinjohtaja Annimaria, Kirppu ja Emma. 1/2018
10
TAPAHTUMAT Partiotaitokisoissa vaadittiin näppäryyttä, ketteryyttä, tiimityötä ja erätaitojen osaamista. Seikkailijat suorittamassa kisarastia. KUVA Tero Maaniemi
Sudenpennut ja seikkailijat
PARTIOTAITOKISOISSA TEKSTI Ida Tiittanen
Toukokuun viides alkoi aikaisin aamulla. Unisilla silmillä lähdimme yhdessä monien muiden partiolaisten kanssa kohti Mikkeliä kello 6.30, sillä edessä siinsi Kaste’18-partiotaitokisat. Kisat oli tarkoitettu sekä sudenpennuille että seikkailijoille, ja JyMeltä olikin joukkueet molemmissa sarjoissa. Kisojen alettua kaikkien kauhuksi huomasimme, että seikkailijoiden yhteiset tavarat olivat jääneet Kololle! Noh, ei siinä muu auttanut kuin juosta kauppaan ostamaan trangian korviketta ja kaivella sudenpentujen tavaroista kaikkea, mikä vain irtoaa. Lähtörastilla tehtävänä lähtörastilla oli nikkaroida pieni lautta sekä ommella Niilo Norppa matkustajaksi. Sudenpennut suorittivat rastin nopeasti ja pääsivät matkaan ennen seikkailijoita. Seikkailijoilla oli koko kisan ajan mitä kekseliäämmät konstit käytössä, niin myös nikkaroinnissa. Kisat sujuivat hyvin lukuunottamatta pitkiä jonotuksia. Ja kun sanon pitkiä, tarkoitan 11
URSUS
piiitkiä. Siinä olikin oiva aika leikkiä metsissä ja saada uusia tuttavuuksia. Varmasti mieleenpainuva kokemus oli, kun seikkailijat saapui- Suunnitustehtävää odotellessa sudenpennut toteuttivat lisärasteina hätämajoitvat ruokarastille. teita. Ontsu esittelee pienoismajoitettaan. Rastilla oli tarkoi- KUVA Marko "Marsu" Yrjänä tus tehdä mannapuuroa, mikä osoittautui haastavaksi tehtäväksi ilman trangiaa. Justus oli käynyt ennen kisan alkua ostamassa ulkotulia, foliota, käsidesiä sekä foliovuokia. Niillä saatiin aikaiseksi melkein jopa puuroa muistuttava seos! Hyvä Tulipullat! Rastit saatiin suoritettua kunnialla loppuun asti. Vaikka menestystä ei kilpailusta tullutkaan, oli reissu mukava ja opettava.
TAUSTALLA
Tuliterät otsikko
Partiossa syntyy kokemuksia kiireettömästä yhdessäolosta. Kuva viime kesäleirin iltanuotiolta.
Vanhemman näkökulma
Kun lapsi partioon lähti TEKSTI Jarmo Lyhty I KUVA Mikko Ilmoniemi
jonain loppukesän päivänä lapsemme tuli koulusta ja kertoi aikovansa mennä mukaan partioon. Toimintaa oli käyty koululla esittelemässä, ja into oli syttynyt. Minulla oli harrastuksesta hyvä käsitys, mutta kehotin silti miettimään yön yli. Lapsi tiesi, mitä tahtoi, meni yläkertaan äitinsä luo ja pyysi ilmoittamaan partioon, kun isi ei ehdi. Niinpä hänet ilmoitettiin samana päivänä mukaan.
MUISTAN, KUINKA
Lapsen vaisto osui kohdalleen. Hän on viihtynyt partiossa hyvin. Ei sillä, ei minuakaan ole kaduttanut. Onhan se ilahduttavaa nähdä omasta lapsesta, kuinka hän innostuu uusista asioista, saa uusia kokemuksia ja kavereita. Kertaakaan hänen ei ole tiistaina ollut hankala lähteä Kololle.
myös erilaisista laitteista, jollaiseksi käy hyvin esimerkiksi trangia. Myös merkit houkuttelivat. Lisäriemuksi on löytynyt muun muassa lehtijutun kirjoittamista, rakentelua ja kaupantekomahdollisuuksia – adventtikalenterien myynti oli kiinnostava ja sopivan jännittävä tehtävä. Myös leirit ovat olleet yhtä aikaa jännittäviä ja innostavia. Partiotoiminta vaikuttaa monipuoliselta. Minulle se näyttäytyy myönteisenä pienen jännityksen ja innostuksen ympärille rakentuvana touhuna, jossa syntyy kokemuksia mukavasta, kiireettömästä yhdessäolosta. Ohessa lapsi oppii kaikenlaista. Ja vaahtokarkkien paahtaminen, sitäkään ei sovi unohtaa.
Partioon näyttää osuneen monta kiinnostavaa asiaa. Lapsi on kiinnostunut luonnosta, mutta
1/2018
12
RYHMÄT
"Hautalanmäki oli 300 metriä pitkä. Pulkka meni kovaa. Oli vaikeaa ohjata." kertoivat käärmeet.
Käärmeiden talvisia ja keväisiä retkiä TEKSTI Sami Löfman ja Juha-Antti "Anas" Lamberg I KUVAT Mika Niiniketo
Sudenpentulauma Käärmeet tykkää retkeillä! Tässä talvisia tunnelmia ryhmän omalta yöretkeltä lippukunnan eräkämpältä maaliskuussa ja keväisiä tunnelmia Leivonmäen kansallispuistosta toukokuussa.
Käärmeet veti puoleensa käärmeitä! Retkellä nähtiin kaksi kyytä ja yksi sisilisko.
Välillä pitkospuilla kävely meni vesistönylitykseksi!
13
URSUS
Laumanjohtaja Sami opastaa, mitä eläimiä reitin varrella saattaa näkyä.
TAPAHTUMAT
Saunan jälkeen vietettiin iltaa nuotion äärellä ja syötiin pitsaa.
Seikkailijoiden Kelatorstai-retki TEKSTI Justus Leppäaho I KUVAT Tero Maaniemi
9.–10.5. JyMen seikkailijaryhmät Kanapulla ja Tuliterät viettivät yhteisen retken JyMen kämpällä Sallaajärvellä. Kun lapsille kerrottiin, että helatorstaina järjestetään seikkailijoille retki, lapset rupesivat innoissaan miettimään ohjelmaa ja ruokalistaa leirille. Ohjelmaa paperille kirjatessa helatorstain h muuttui k-kirjaimeksi ja retkelle sovittiin nimeksi Kelatorstai. Keskiviikkona Kämpälle saapuessamme pistimme ensitöiksemme saunan lämpiämään. Saunan lämpenemistä odotellessa kaikki saivat heiluttaa kirvestä vuorollaan niin paljon kuin huvitti. Halkaisupöllin ääreen pääsyä odotellessa kannoimme viime vuoden puita puuvajaan kuivumaan. Kun sauna oli valmis, lauteille istui kuusi seikkailijaa ja kaksi johtajaa. Vilvoittelu on tärkeä osa saunomista ja hurjimmat kävivät vilvoittautumassa järvessä uiden. Saunan jälkeen istahdimme iltanuotiolle paistamaan mikropitsoja kaasupolttimella tai nuotiolla oman mielen mukaan jokaisen omanlaisella virityksellä. Torstaille lapset olivat suunnitelleet aikaista 6.30 herätystä mutta illalla muutettiin suunnitelmaa ja sovittiin, että herätys vasta joskus klo 8. Aamupalan laittoa valmistellessa johtaja Mikael huomaa ettei puurohiutaleita
ole leirillä. Toisaalta puurottomuus ei kuitenkaan haitannut, koska edellisillalle varatusta 20 pizzan tornista oli vielä jäänyt pizzaa yli, ja saimme maistaa aamupalaksi pizzaa ja leipää. Pian aamupalan jälkeen Kanapulla meni aamusaunaan Tuliterien kokatessa kanarisottoa. Herkullisen kanarisoton jälkeen Kanapulla jakautui tiskaamaan ja tekemään lettutaikinaa. Kun työt saatiin tehtyä, oli hyvä hetki pelailla korttia ja kuunnella puhelimesta musiikkia tai muuten viettää aikaa. Levon jälkeen jaksaa taas mennä, ja olimmekin pari erää äärimmäisen tiukkaa lipunryöstöä. Lipunryöstöstä tuli nälkä kaikille ja paistoimme lettuja välipalaksi. Lettuja paistaessa aika kului kuin siivillä, mutta saimme kuitenkin kaikki paikat ajallaan siistiksi ennen anananananas:ta ja sovittua lähtöaikaa. 1/2018
14
KYSY ERKILTÄ
Älykkäät puhelimet, minibussi ja sukkamysteeri Puhelinten tippuminen sängystä voi johtua niiden itsetietoisuudesta, ja sukkien katoaminen leirillä puolestaan jostain ihan muusta kuin yleensä luullaan, kertoo Erkki palstallaan. Tällä kertaa uppoudutaankin Elämän Suurten Kysymysten pariin, joita Erkille on toimittanut Kanapulla-ryhmä.
Hei Erkki! Miksi puhelimet tippuu sängystä? Mielenkiintoinen kysymys! Todellisuudessa kaikki puhelimet eivät tipu sängystä, esimerkiksi Nokian 3310 ei liiku lainkaan, vaan ainoastaan universumi vaihtaa paikkaa sen ympärillä. Tippuvat puhelimet ovat yleensä niin sanottuja älypuhelimia, ja tähän käyttäytymiseen on kaksi syytä. Osa puhelimista suhtautuu ihmiskuntaan hyväntahoisesti ja pyrkii varmistamaan yöunesi siirtymällä kätesi ulottumattomiin. Osa edistyneimmistä malleista taas on saavuttanut tietoisuuden ja pyrkii epätoivoisesti eroon olemassaolon sietämättömästä tuskasta. Puhelimelle kannattaa illalla jutella rauhoittavia tai esimerkiksi lukea opettavainen eläinaiheinen iltasatu ennen nukkumaan menoa.
15
URSUS
Hei Erkki! Pitäisikö JyMellä olla pakettiauto? Mielenkiintoinen kysymys! Vastaus on kuitenkin yksinkertaisesti ei. Metsänkävijät eivät pääsääntöisesti kuljeta materiaa, mihin pakettiauto saattaisi tuodakin tiettyjä etuja, vaan pieni ihmisiä, suuria sieluja sekä ajoittain muita nisäkkäitä. Pakettiauton sijaan JyMen pitäisi hankkia Volkswagen Type 2
-minibussi, maalata se täyteen kukkaisia karhukuvioita ja karauttaa kohti auringonlaskua ja parempaa tulevaisuutta. Silloin olisi ihmisen hyvä olla. Hei Erkki! Mihin sukat katoavat leirillä? Mielenkiintoinen kysymys, joka selvästi vaivaa useammankin partiolaisen mieltä. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan sukat eivät katoakaan vielä leirillä vaan saavuttavat tarpeeksi partiohenkeä imettyään kriittisen massan. Tämän jälkeen valo taipuu sukan ympäri muuttaen sen käytännössä näkymättömäksi. Leirin jälkeen sukka menettää hiljalleen massaansa virtuaalihiukkasten eli Hawking säteilyn muodossa, kunnes partiojohtaja löytää sen ja toimittaa Kololle. Vasta tässä vaiheessa sukka on varsinaisesti hukassa eli kadonnut.
Toimituksen bonuskysymys: Hei Erkki! Mikä on Ursuksen sivukohtainen sanamäärä? Mielenkiintoinen kysymys, mutta kaikkia universumin sailaisuuksia ei ole tarkoitettu tiedettäväksi. Sanonnan mukaan: ”Tuosta nyt ei ota selvää Erkkikään”
1/2018
16
JOHTAJAT
KUVA Tero Maaniemi
Yhteisiä asioita hoitamassa TEKSTI Sanna Vähäaho
Lippukuntamme on itsenäinen, rekisteröity yhdistys, jonka korkeinta päätösvaltaa käyttää vuosikokous. Lippukunnan toimintaa johtaa yhdessä hallituksen kanssa lippukunnan johtokolmikko. Tässä esittelemme tuoreet vastuukasvot. Mikko
Vuosikokous valitsi 18.3. lippukunnanjohtajaksi Mikko Ilmoniemen ja hallituksen jäseniksi Helmi Möttösen, Annimaria Vallin, Tuomas Puurtisen, Eemil Kauton, Jukka Hyytiäisen ja Marko Helmi “Marsu” Yrjänän, joka toimii myös lippukunnanvarajohtajana. Lippukunnan hallitus on tärkeä osa lippukunnan johtajistoa. Se on joukko johtajia, jotka haluavat kantaa vastuuta lippukunnassa ja päättää aktiivisesti sen asioista. Hallitus tukee, auttaa ja johtaa lippukuntaa ja sen toimintaa.
Eemil
Marsu
Johtokolmikkoon kuuluvat lippukunnanjohtaja Mikon kanssa pestijohtaja Annimaria Valli ja ohjelmajohtaja Marko “Marsu” Yrjänä. Lisäksi lippukunnan sihteerinä toimii Helmi Möttönen, rahastonhoitajana Tuomas Puurtinen ja viestintävastaavana Sanna ”Kukka-Hamsteri” Vähäaho.
Anni
Tuomas
Jukka
17
URSUS
Kiinnostuitko meistä?
KYSY LISÄÄ! Jos mielenkiintosi heräsi ja haluat tietää meistä lisää tai haluat mukaan hauskan ja monipuolisen harrastuksen pariin, ota meihin yhteyttä! Mikko Ilmoniemi lippukunnanjohtaja
mikko@ilmoniemi.com p. 040 707 1428
Partio on seikkailua yhdessä
Mukaan nuorena tai vanhana! Partioon voi tulla mukaan minkä ikäisenä tahansa eikä aikaisempaa kokemusta tarvita. Partiossa saat ikimuistoisia elämyksiä luonnossa, uusia kavereita ja pääset ja seikkailemaan ja pitämään hauskaa. Opit uutta, pääset vaikuttamaan ja saat kansainvälisiä kokemuksia. Lisäksi aikuiset pääsevät samalla mahdollistamaan lasten ja nuorten monipuolista harrastusta. Mukaan voi tulla myös vain tutustumaan ja kokeilemaan. Tervetuloa!
www.jyme.org
1/2018
18
RAVINTOLA
VILJA
Sinun mainoksesi tähän! Mainostamalla Ursuksessa saat näkyvyyttä yrityksellesi tai järjestöllesi ja tuet samalla lasten ja nuorten partioharrastusta. Kysy lisää!
KUVA Tuomas "Tupe" Turpeinen
Jyväskylän
Metsänkävijät