Ursus 1/2017 by Jyväskylän Metsänkävijät

Partiolippukunta

Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti

ursus 1/2017

ursus

ursus Partiolippukunta Jyväskylän Metsänkävijöiden tiedotuslehti

TOIMITUS TOIMITTAJAT Sanna Vähäaho, Mikko Ilmoniemi, Eemil Kautto, Pasi Leppäaho, Kanapulla-ryhmä, Sami Löfman ja Marko "Marsu" Yrjänä KUVAT Tero Maaniemi ja Sanna Vähäaho sekä Susanna Oksanen (Suomen Partiolaiset) TAITTO Mikko Ilmoniemi OIKOLUKU Sanna Vähäaho PAINOPAIKKA DM Print Oy JULKAISIJA Jyväskylän Metsänkävijät ry www.jyme.org www.facebook.com/JyvaskylanMetsankavijat 4.9.2017

Jyväskylän

Metsänkävijät

Kansi: Tuomas Turpeinen Kuva: Tuomas Puurtinen 1

SISÄLTÖ 1/2017 LIPPUKUNNANJOHTAJAN TERVEISET Aina valmiina – tai jotain sinne päin

TAPAHTUMAT Jäätävä Polte – yhdessä tekemistä, iloa ja vauhtia! 3 Kevätkausi päätettiin toukokuun auringossa 7 Eeppinen Nauris – Kesäleiri rakennettiin ihan metsään 8 TAUSTALLA Millaista on olla vanhempana mukana taustajoukoissa? RYHMÄT Käärmeet etsimässä kuunsirua menninkäisen matkassa

KYSY ERKILTÄ Miksi partiolaiset kättelevät vasemmalla? 15 JOHTAJISTO Kohti parempaa johtajuutta – Johtajatulet Evolla 25. – 27.8.

Kiinnostuitko meistä? Kysy lisää!

Aina valmiina – tai jotain sinne päin

LIPPUKUNNANJOHTAJAN TERVEISET

Kesäleirin neljäs päivä on lämmin, mutta metsän varjossa pienen joen varrella on viileää. Partiolaisten tehtävänä on rakentaa silta joen yli käyttäen ainoastaan metsästä löytyneitä riukuja. Tehtävä ei ole helppo, sillä riukujen lovien täytyy sopia tarkasti toisiinsa, ja ne täytyy asetella oikeassa järjestyksessä paikalleen, tai muuten silta hajoaa. Lapset ja nuoret työskentelevät taitavasti yhdessä, ja sillasta tulee tukeva, mutta kun sitä aletaan nostaa paikalleen, yksi riu’uista pääsee pyörähtämään paikaltaan ja silta tippuu loiskahtaen kappaleina jokeen. Niin lähellä! Sillanrakentajia tietysti harmittaa, eikä se ole mikään ihme – miten hienoa olisikaan ollut saada nähdä silta pitkän vaivannäön jälkeen käytössä. Mutta hetken päästä tilanteelle jo nauretaan. Meillä JyMessä on jo vuosia ollut partiolaisten motosta huumorimielessä väännetty lentävä lause ”Aina valmiina – tai jotain sinne päin”. Luultavasti joku metsänkävijä on keksinyt sen, kun jokin asia ei ole mennyt ihan justiinsa nappiin, vaan homma on jäänyt vähän puolitiehen. Mutta vasta sillanrakennustilanne sai minut pohtimaan, mikä viisauden siemen tuossa lauseessa piileekään! Me partiolaiset haluamme olla valmiita ja taitavia toimimaan monenlaisissa ympäristöissä, yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. On tärkeää, että kesäleirin sillanrakentajien tavoin teemme parhaamme ja tavoittelemme ylpeästi parasta lopputulosta. Mutta yhtä tärkeää on nauraa epäonnistumisille ja iloita niistä. Sillä kuten kieli poskessa väännetty lause meitä armollisesti muistuttaa, täydellinen lopputulos ei ole tärkeintä, vaan se, mitä voimme matkalla oppia. Iloa syksyn sillanrakenteluihin, uudet ja vanhemmat metsänkävijät!

Mikko 2

teksti

Sanna Vähäaho I kuvat Tero Maaniemi ja haastateltavien arkistot

TAPAHTUMAT

Jäätävä Polte

– YHDESSÄ TEKEMISTÄ, ILOA JA VAUHTIA! Jäätävä Polte oli JyMen, Mäkipartion ja Keljon kävijöiden yhteistyönä järjestämä noin sadan hengen talvileiri Syvälahden partiokämpällä Vesalassa maalis-huhtikuun vaihteessa. Kolme eri-ikäistä partiolaista, yksi kustakin lippukunnasta, kertoo kokemuksiaan leiristä. Haastateltavina ovat Klaus Salmesvirta JyMestä, Aino Näpänkangas Mäkipartiosta ja Marjut Jaatinen Keljon Kävijöistä.

”

Yhdessä tekemistä, iloa ja vauhtia”, näin kuvailee Marjut leiriä. Hän tuli mukaan leirille yhtenä KeKän johtajista ja luotsasi leirillä sudenpentuja – kuten normaalissa partioarjessa muutenkin. Lisäksi Marjut hoiti leirillä erilaisia juoksevia tehtäviä perunateatterista vedenkantoon ja askartelurastista kipinämikkoiluun.

Myös Ainon mukaan leiri oli onnistunut. ”Retket ja leirit ovat paras osa partiota, joten miksi olisin jättänyt tämän väliin!” Ainolla ei ollut leirillä erityistä pestiä, vaan hän oli mukana siellä, missä tarvittiin. Leirinjohtaja Klaus puolestaan kuvailee leiriä mystisellä sanayhdistelmällä ”tarmokas, heikoilla jäillä ja onnistuminen”. Klaus selittää valitse-

Leirillä harjoiteltiin jäistä pelastautumista ja jäänaskaleiden käyttöä hauskan kilpailun lomassa. 3

Vasemalla: Sudenpennut ja seikkailijat vauhdissa. Oikealla: Leirinjohtaja Klaus ohjaamassa teltan pystytystä.

miaan sanoja niin, että vaikka hän itse koki olleensa pestissään heikoilla jäillä, yhdessä muiden kanssa saatiin kokoon vahva kokonaisuus. Hänen tiensä leirinjohtajan pestiin oli vähintäänkin poikkeuksellinen. Klaus etsi koulutehtävänsä suorittamista varten sopivaa yhteistyötahoa ja päätyi ajatuksissaan partioon. JyMeen Klaus kertoo päätyneensä energisten nettisivujen ansiosta. Jälkikäteen leiriä muistellessa kaikki mainitsevat parhaiden asioiden joukossa hyvän ja reippaan ilmapiirin. ”Eniten yllätti se, miten kolme eri lippukuntaa voi niin hyvin yhdistää voimansa ja saada järjestettyä kaikille sopivan leirin! Jokaisella lippukunnalla on kuitenkin omat perinteensä ja tapansa”, toteaa Aino. Klausin mukaan ryhmä toimi hyvin, kun kaikki halusivat tehdä yhteistyötä ja samalla oman osuutensa hyvin. Näin usean lippukunnan yhteispanostuksesta muodostui turvallinen, iloinen ja ainutlaatuinen

leirikokemus lapsille ja aikuisille. Marjutin mielestä oli hienoa nähdä nuorten johtajien ottavan vastuuta sekä leiriläisistä että huollosta. Hän kertoo esimerkkinä, että moni leiriläinen yllättyi Saaran, Tommyn ja Joonaksen keittiötyönjaon sujuvuudesta, jonka huomasi sekä maukkaana ruokana, että toimivina ruokailujärjestelyinä. Marjut nautti nähdessään leirillä lasten vilpitöntä riemua ja tekemisen meininkiä uusien taitojen opettelussa. Paitsi lapsille leiri tarjosi ikimuistoisia elämyksiä myös aikuisille. ”Mieleen jäi yhteislauluhenkinen perunateatteri ja johtajasauna sysipimeässä yössä”, Marjut kertoo. Ikäviä asioita on leiriltä hankalampi muistaa. Klaus kertoo, että leirin valmisteluissa oli paljon työtä, ja joitakin asioita tuli opeteltua kantapään kautta. Marjut puolestaan pelkäsi etukäteen kaatumisia ja tapaturmia keväisessä metsässä, mutta onneksi niiltä vältyttiin.

Talvileiri Jäätävä Polte tarjosi myös johtajille Marjutille (yllä) ja Ainolle ikimuistoisia elämyksiä. 4

Vasemmalla: Talvileirillä askarreltiin leirin teemaan sopivat leirimerkit, jotka kuvasivat jäätä ja tulta. Oikealla: Lämmin makuupussi ja tukevat kengät tulivat tarpeeseen.

Partioleirit tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia oppimiselle. Tältä leiriltä haastateltavat mainitsivat oppineensa tuntemaan uusia ihmisiä ja saaneensa uudenlaista ymmärrystä lippukuntien välisestä yhteistyöstä. ”Eri lippukuntien yhteistyö tuo mukavaa vaihtelua oman lippukunnan retkiin ja leireihin”, Aino kiteyttää. Klaus oppi uusia asioita johtamisesta. Hän kertoo etukäteen jännittäneensä itseään pätevämpien ihmisten johtamista, mutta huomanneensa, että johtamisessa onkin kyse eräänlaisesta pelinrakentamisesta:

resurssien ohjaamisesta ja sijoittelusta oikein. Johdettuaan leiriä itse osaa myös antaa uudella tavalla arvostusta muille leirin vetäjille ja omille johtajille. Ensimmäistä kertaa leiriä johtamaan ryhtyville hän vinkkaa, että pj-kurssi kannattaa tehdä ennen leirin johtamiseen ryhtymistä. Nyt apuna johtamisessa oli onneksi kokeneempi kaveri, Mikko, joka pystyi antamaan vinkkejä ja kulkemaan tukena rinnalla. ”Iso kiitos leiristä kaikille. Toivon että ensimmäinen jää on murrettu ja voitaisiin tehdä yhteistyötä jatkossakin”, Klaus sanoo lopuksi. •

Vasemmalla: Krista Valli virittämässä pressukatosta iltanuotio-ohjelmaa varten. Oikealla: Aapo Oikari (vas.), Kaapo Löfman ja Onni Maaniemi kokkaamassa retkikeittimellä lounasta ryhmälleen. 5

Mäkipartiolaiset ryhmäpotretissa.

Vas: Leirillä oli monenikäisiä partiolaisia, kuvassa Iiro (vas.) ja Olli Lappi. Kesk: Keskimmäinen: Leirinjohtajat Klaus Salmesvirta (oik.) ja Mikko Ilmoniemi kertoivat oppineensa leiristä paljon. Oik: Ilona Lepistö ilahtui saatuaan maitoa aamukahviinsa.

Iltanuotiolla nähtiin jännittäviä esityksiä ja leikittiin hauskoja leikkejä. Eemil Kautto (vas.) loi tunnelmaa kitaran säestyksellä. 6

teksti

Irma, lippukunnan vanhempi täti-ihminen I kuvat Tero Maaniemi

Kevätkausi päätettiin TOUKOKUUN AURINGOSSA Lippukunnan kevätkausi päätettiin kevätauringossa Haukanniemessä. Mukana oli niin metsänkävijöitä kuin heidän perheitäänkin. Reippaat askeleet kuljettivat partiolaiset ja vanhemmat vasta vihertämään alkaneiden lehtometsien ja peltojen läpi kohti niemen kärjessä sijaitsevaa nuotiopaikkaa. Ilta-auringon vielä paistaessa korkealla kajahtelivat iloiset huudahdukset pitkin järven pintaa, niin että vastarannan mökkiasukkaatkin varmasti ilahtuivat (tai kauhistuivat). Kauden päättäjäisissä uudet sudenpennut antoivat partiolupauksensa ja saivat kaulaansa metsänkävijähuivinsa. Lisäksi sudenpennut saivat jälki-merkit osoituksena vuoden aikana opituista monipuolisista taidoista. Ehdittiinpä illan aikana käristää kaikessa rauhassa makkaraakin ja muita herkkuja sekä leikkiä yhdessä ja nauttia kesän alun tunnelmasta. Pian kesäloman alkaessa monen mielessä varmaan olikin jo kesäleiri Eeppinen Nauris.

Ylinnä: Uudet sudenpennut antamassa partiolupausta laumanjohtaja Sami Löfmanille. Keskimmäinen: Illan päätteeksi herkuteltiin nuotiomakkaralla. Oikealla: Sudenpennut ylpeinä esittelemässä jälki-merkkejään. 7

I KESÄLE

EEPPINEN NAURIS Mitä sennimiseltä kesäleiriltä oli odotettavissa? Jotain ennennäkemätöntä ja JyMe-tyylistä ainakin. Uskomattomalta tuntui, että leiripaikan pystyi valitsemaan sopivien puiden ja mukavimman maiseman mukaan. Näin voisi tehdä useamminkin! teksti

Eemil Kautto I kuvat Tero Maaniemi

Lorem Ipsum 8

Kesäleiri rakennettiin

IHAN METSÄÄN

nsimmäiset leiripäivät kuluivat kaiken tarpeellisen rakentamisessa keittiökatoksesta riukulaan. Mukana oli samoajia ja muutama reipas seikkailija, ja kokeneen leirijohtajan Marsun johdolla leiripaikka alkoi muotoutua järvenrantaan. Torstaina leirialueelle saapui myös sudenpentuja vierailemaan ja harjoittelemaan eräilyä. Perjantaina leirialueelle oli rakennettu upea leiriportti, ja telttasaunakin oli pystyssä. Minäkin pääsin kokeilemaan telttasaunaa, ja uinti maistui tyynessä järvessä löylyjen päälle.

simme takaisin. Viimeisenä iltana nautittiin nuotiolla intialaista voikanaa, järjestettiin nauriinveistelykilpailut, leikittiin psykiatrin vierailua ja uusi metsänkävijä Anni sai sinivalkohuivin omakseen. Sunnuntaina leiri purettiin välillä tihkuja välillä kaatosateessa. Jätimme osan pysyvämmistä rakenteista paikoilleen, jotta mahdollinen palaaminen olisi helpompaa. Hassulta tuntui, että vaikka oli viisi päivää sitten saapunut tyhjälle mäntykankaalle, tuntui paikka nyt oikealta leiripaikalta. Tekisin vastaavanlaisen leirin uudestaan mielelläni, ja kenties JyMe palaa Hankasalmen metsiin vaikkapa Hektisen Perunan merkeissä? ;)

Lauantaina aloitimme yhden leirin suuren tavoitteen eli Leonardo da Vincin suunnitteleman siltamallin rakentamisen läheisen puron yli. Sillan rakentaminen sujui hyvin, mutta sen siirtämisestä paikalleen luovuttiin tuskaisten yritysten jälkeen. Jotta minä ja Ilmari saisimme ryhmänohjaajakurssiin liittyvää johtamisharjoittelua, järjestimme pienen haikin seikkailijoille. Vaikkemme aivan päässeet kohteeseen asti, oli haikki juuri sopivan mittainen – sade nimittäin yllätti meidät juuri kun pala- Eeppisellä iltanuotiolla veistettiin eeppisiä nauriita. 9

Kesäleiri Eeppinen Nauris rakennettiin metsään, jossa mitään ei ollut valmiina.

Leiriohjelman lomassa rentouduttiin riippumatoissa loikoillen. Vasemmalla: Henri Lemmetty (vas.) ja Eemil Kautto. Keskimmäinen: Onni Maaniemi (vas.), Olli Makkonen ja Kaapo Löfman. Oikealla: Henri Lemmetty (vas.) ja Tommy Salminen rakentavat leiriporttia.

Leirillä piti rakentaa kaikki itse alusta alkaen. Eemil Kautto (vas.) ja Justus Leppäaho rakentamassa ruokapöytää. 10

teksti

Pasi Leppäaho I kuvat Tero Maaniemi

TAUSTALLA

Millaista on olla vanhempana MUKANA TAUSTAJOUKOISSA?

e partiolaisten vanhemmat järjestimme toukokuussa talkoot lippukunnan omalla eräkämpällä Taka-Keljossa. Rakensimme yhdessä partiolaisten kanssa uuden hienon JyMe-portin, asensimme uuden tulisijan keittokatokseen ja teimme halkoja. Nyt paikat pysyvät taas kunnossa ja polttopuita riittää. Pääosin partiolaisten vanhemmista koostuva kannatusyhdistys mahdollistaa sen, että lapsilla olisi edullinen harrastus. Kannatusyhdistys tukee lippukuntaa taloudellisesti,

mutta joskus konkreettisestikin erilaisten leirikuljetusten ja talkoiden merkeissä. Kannatusyhdistyksen tärkeimpänä tulonlähteenä on ravivalvonta Killerin raviradalla. Sieltä saaduilla rahoilla pystymme kattamaan tapaamistilojen ja eräkämpän ylläpitokulut. Mukavaahan sitä on seurata läheltä, miten omat lapset kehittyvät ja oppivat uusia asioita yhdessä! Ja joka tapauksessahan sitä lapsiaan autetaan, niin miksei sitten kannatusyhdistyksen kautta.

Vanha halkeillut tulisija sai väistyä uuden tieltä. Kuvassa Sami Makkonen (vas.) ja Sami Löfman. 11

Vasemmalla: Pasi Leppäaho tukevoittamassa keittokatosta. Nokipannukahvit maistuivat puuhastelun lomassa. Oikealla: Uusi kämppäportti nousemassa korkeuksiin.

Talkoiden jäljiltä polttopuuvarasto on taas täynnä talvea varten. Puita hakkaamassa Vesa ja Elina Juuma. 12

KYSY ERKILTÄ

Miksi partiolaiset kättelevät vasemmalla? Partiolaisten tapa kätellä toisiaan vasemmalla kädellä juontaa juurensa Afrikkaan, suuren heimopäällikön kohtaamiseen, kertoo Erkki palstallaan. Erkki vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin liittyen partioon, ja joskus aika paljon muuhunkin. Tällä kertaa visaisia kysymyksiä on toimittanut seikkailijaryhmä Kanapulla.

Hei Erkki! Miksi partiossa kätellään vasemmalla kädellä? Mielenkiintoinen kysymys! Partioliikkeen perustaja, englantilainen Robert Baden-Powell, matkusti aikanaan paljon Afrikassa. Erään kerran hän saapui ašantien pääkaupunkiin Kumasiin ja hänet otti vastaan yksi heimon Suurista Päälliköistä. Baden-Powellin yllätykseksi Suuri Päällikkö kätteli vasemmalla kädellään. Selitykseksi kerrottiin, että ystävyyden ja luottamuksen osoi-

tukseksi soturit kättelevät vasemmalla kädellään – kädellä, jossa tavallisesti pidetään suojaavaa kilpeä. Näin kättelevät siis myös partiolaiset toisiaan. Hei Erkki! Miksi Jyväskylän Metsänkävijöiden leireillä uhrataan ananas ja miks se kirvelee suussa? Mielenkiintoinen kysymys! Oletkin jo huomannut, miten ananas pistelee ja kirvelee, kun syöt sitä. Pyhä Hedelmä ei kuitenkaan ole

hapan vaan sisältää BROmelaiini-nimistä entsyymiä, joka pilkkoo lihaskudoksia kemiallisesti. Kaiken pahuuden lihallinen ruumiillistuma, Erakko, on ananakselle ja BROmelaiinille kuolettavan allerginen. Metsänkävijäveljen mahassa BROmelaiini kuitenkin muuttuu vaarattomaksi. Ikiaikainen ananasperinne palasi lippukuntaan vuonna 2006 Suomen Metsänkävijöiden Kiitele-talvileirillä. Hei Erkki! Minkä ikäinen Marsu on? Mielenkiintoinen kysymys! Marsujen ikä on yksilöllinen ja riippuu siitä, miten marsua hoidetaan ja pysyykö marsu terveenä ilman pahempia sairauksia, esimerkiksi kasvaimia. Sanotaanko nyt, että keskiarvo marsun eliniälle olisi neljästä kuuteen vuotta. Mutta olenpa nähnyt jopa 10-vuotiaankin marsun! Hei Erkki! Mikä sun lempiruoka on? Mielenkiintoinen kysymys! Hyvää ruokaa on monenlaista, ja erilainen ruoka maistuu erilaisissa tilanteissa. Pitkän vaelluspäivän jälkeen jopa juustoinen pussipasta saattaa maistua, maustettuna reilulla rasvalla ja reissulimen viipaleella, tietysti. Mutta tavallisessa leirielämässä ehdoton ykkönen on sikaa sialla. Kääri pala sian niskaa, lapaa tai kinkkua

pekoniviipaleiden sisään ja grillaa nuotiossa kärsivällisellä keskilämmöllä, kunnes pekoni on sopivan rapeaa. Pekonin kuori lukitsee sisälleen kaikki lihan herkulliset ominaisuudet ja varmistaa herkullisen lihaelämyksen. •

teksti

Sami Löfman I kuvat Tero Maaniemi

RYHMÄT

Käärmeet etsimässä Kuunsirua

MENNINKÄISEN MATKASSA Partiotaitokisoissa kilpaillaan oman ryhmän kanssa leikkimielisesti partiotaidoista. Partiopiiri Järvi-Suomen Partiolaisten sudenpentujen piirinmestaruuskilpailu Kuunsiru 2017 järjestettiin Jyväskylässä toukokuussa ja sinne osallistui sudenpenturyhmä Käärmeet. On keväinen lauantaipäivä, ja käärmeet odottavat jännittyneesti 600 muun lapsen ja nuoren joukossa valmiina kisailemaan. Kisan teemana on tänä vuonna Menninkäisen taival kuunsirua etsimässä. Tarina johdattelee kilpailua eteenpäin ja antaa samalla pieniä vinkkejä siitä, mitä tulevilla rasteilla on luvassa. Heti kisan alkuun pojat pääsevät rakentamaan periskooppia. Tehtävä haastaa ryhmän kädentaitoja ja yhteistyötä. Periskoopista tuleekin hieno ja toimiva. Yli tunnin väkertämisen jälkeen ryhmä suuntaa muiden joukossa suunnistaen seuraaville rasteille. Rasteilla ryhmän partiotaitoja koetetaan kasvien, lintujen, esineiden ja ruoka-aineiden tunnistamisella, jokamiehenoikeuksilla, karttamerkeillä ja pantomiimilla. Ryhmän hyvä henki näkyy läpi tehtävien, ja poikien osaaminen pääsee yllättämään useita kertoja mukana kulkevan saattajan. Vasta vuosi partiota takana ja sijoitus kisassa on reilusti puolenvälin paremmalla puolella! 15

Käärmeet tunnistamassa lintuja.

Partiotaitokisoissa koeteltiin partiotaitojen lisäksi myös yhteistyötaitoja.

Kuunsiru 2017 kokosi Keljonkankaalle 600 lasta ja nuorta kilpailemaan partiotaidoista ja pitämään hauskaa. 16

teksti

Sanna Vähäaho I kuvat Susanna Oksanen / Suomen Partiolaiset ja Sanna Vähäaho

JOHTAJISTO

Johtajatulet Evolla 25.-27.8.

KOHTI PAREMPAA JOHTAJUUTTA Yli 2000 vaeltajaa ja aikuista kaikkialta ympäri Suomen kokoontui Evolle saamaan esimerkkejä, innostusta, ideoita ja uutta tietoa hyvästä johtamisesta sekä tapaamaan vanhoja ja uusia ystäviä ja nauttimaan leppoisasta metsäretkestä. Johtajatulien ohjelma alkoi perjantai-iltana nuotioringeillä. Leirisuoran varrelle ja metsän siimekseen oli sytytetty ohjelmallisia nuotiorinkejä, jotka valaisivat maisemaa tunnelmallisesti, kokosivat ihmisiä yhteen ja loivat aitoa partioleirin tunnelmaa. Lauantaiaamuna seminaariohjelma alkoi tunnettujen yritysjohtajien innostavilla avauspuheilla. Niiden lomassa saatiin Suomen luonnon päivän kunniaksi metsässä nauttia myös Mieskuoro Vanajan komeasta laulusta. Iltapäivä oli varattu monipuoliselle valikoimalle työpajoja, joissa käsiteltiin johtamisaiheita niin vapaaehtois organisaatioissa kuin työelämässäkin. Päivällistä nautittiin “Syödään yhdessä” -teeman mukaisesti pitkissä pöydissä, ja illan päätteeksi tarjolla oli yöohjelmaa joka makuun dokumenttielokuvasta kauhurataan. Sunnuntaina työpajojen lisäksi osa piireistä järjesti omia tapaamisiaan. Järvi-Suomen Partiolaiset järjesti alkustartin seuraavalle piirileirille, joka siintää edessämme vuonna 2019. Viikonloppu päätettiin suureen sisaruspiiriin. Tää ystävyys ei raukene, ja johtajuus sen kuin paranee - niin uskomme ja toivomme. 17

Ylinnä: Johtajatulien avauspuhujina olivat mm. Peter Vesterbacka (kuvassa), Risto Siilasmaa ja Bruce Oreck. Keskimmäinen: Viikonlopun aikana opittiin johtajuudesta myös toiminnallisissa työpajoissa. Alinna: Sunnuntaina Järvi-Suomen Partiolaiset piti avausstartin seuraavalle piirileirille. alin kuva: Sanna Vähäaho

Kiinnostuitko meistä?

KYSY LISÄÄ! Jos mielenkiintosi heräsi ja haluat tietää meistä lisää tai haluat mukaan hauskan ja monipuolisen harrastuksen pariin, ota meihin yhteyttä! Mikko Ilmoniemi lippukunnanjohtaja

mikko@ilmoniemi.com

Partio on seikkailua yhdessä

– MUKAAN NUORENA TAI VANHANA!

Partioon voi tulla mukaan minkä ikäisenä tahansa eikä aikaisempaa kokemusta tarvita. Partiossa saat ikimuistoisia elämyksiä luonnossa, uusia kavereita ja pääset ja seikkailemaan ja pitämään hauskaa. Opit uutta, pääset vaikuttamaan ja saat kansainvälisiä kokemuksia. Lisäksi aikuiset pääsevät samalla mahdollistamaan lasten ja nuorten monipuolista harrastusta. Mukaan voi tulla myös vain tutustumaan ja kokeilemaan. Tervetuloa!

www.jyme.org

SINUN MAINOKSESI TÄHÄN! Etsimme uusia yhteistyökumppaneita! Mainostamalla Ursuksessa saat näkyvyyttä yrityksellesi tai järjestöllesi ja tuet samalla lasten ja nuorten partioharrastusta. Ota yhteyttä lippukunnanjohtaja Mikko Ilmoniemeen! mikko@ilmoniemi.com

Jyväskylän

Metsänkävijät