Ota aikaa

nunc point

Hanna Välimäki

SARLOTASTA KUVA

Ota aikaa

Olen aina ihannoinut “elä kuin viimeistä päivää” -ideologiaa. Osaan olla spontaani – kunhan saan 3-5 arkipäivää suunnitellakseni, miten sen teen. Käytän päätöksiini usein turhankin paljon aikaa, sillä esimerkiksi kahden eri fontin välillä valitseminen on huomattavasti haastavampaa, kuin voisi uskoa. Elämäntyyli, jossa tehdään kaikki heti nyt, vaikuttaakin vapauttavalta. Mitään ei tarvitse pohtia liikaa, kun voi vaan tehdä.

Vapauttavaa se ei kuitenkaan välttämättä ole. Usein täysillä eläminen mielletään vastakohtana suorittamiskeskeiselle elämälle, vaan eroavatko ne todellisuudessa toisistaan kovinkaan paljoa? Suorittamisen ympärillä pyörivä arki tähtää aina uusiin saavutuksiin. Ensimmäisen etapin maaliviivaa ylittäessä on mielessä jo seuraava. Työtehtävistä ja rutiineista tulee lista ruksattavia laatikoita ja kaikki käytössä oleva aika on optimoitava, sillä tavoitteena on jatkuva tehokkuus. Elämän tempo kasvaa ja samaa tahtia pitenee suoritettavien asioiden lista. Jos taas eläisi jokaisen päivänsä kuin viimeisen, olisi tempo vähintään yhtä kova. Jatkuva tarve tehdä mahdollisimman paljon, jottei jäisi paitsi kokemuksista ja ehtisi saavuttaa kaiken haluamansa. Jokaiseen mahdollisuuteen on tartuttava, sillä koskaan ei tiedä, milloin se on viimeinen. Pelko myöhemmin saavuttavasta katumuksesta saa antamaan pienillekin hetkille kaikkensa. Voimavaramme ovat kuitenkin rajalliset ja on mahdotonta antaa itsestään jatkuvasti 110%. Tarpeeksi pitkälle vietynä kummallakin elämäntavalla on olemassa petollinen kääntöpuoli - se surullisenkuuluisa uupumus. Ovat tavoitteemme sitten akateemisia, elämyksellisiä tai arkipäiväisiä, on hyvä tiedostaa omat rajamme. Mahdollisuuksia on loputtomiin, ja on välttämätöntä oppia myös sanomaan ei. Vaikka saisit iloa listattujen tehtävien järjestelmällisestä suorittamisesta tai nauttisit “elän vain kerran” -mentaliteetista, ei kohtalonasi ole väistämätön burnout. Ajan kanssa löytää omat rajansa ja kun oppii sanomaan toisille mahdollisuuksille ei, jää merkityksellisille asioille tilaa. Ota siis huoletta aikaa. Elämä ei ole juoksukilpailu, eikä maaliviivalla palkita parhaiten suoriutuneita. Toisinaan parhaat hetket löytyvät kiertoteiltä tai hitaista aamuista. Äläkä suotta pelkää myöhästyväsi läh-

Elämä ei ole juoksukilpailu, eikä maaliviivalla palkita parhaiten suoriutuneita. tölaukauksesta – ainoa kilpailija olet sinä itse.