THE TALLIS SCHOLARS: 50-VUOTISJUHLAKONSERTTI

pe 18.8.2023 19:00

Temppeliaukion kirkko

Ohjelma:

Orlando Gibbons: O clap your hands (1768)

Thomas Tallis: Suscipe quaeso Domine (1575)

Nico Muhly: Rough Notes (2018)

William Byrd: Tribue domine (1575)

Arvo Pärt: Bogoroditse devo (1990)

Cheryl Frances-Hoad: Bogoroditse devo (2019)

Judith Weir: Ave Regina caelorum (2014)

Robert White: Exaudiat te Dominus (1580?)

Robert White: Christe, qui lux es et dies IV (1580?)

Arvo Pärt: Which was the son of… (2000)

THE TALLIS SCHOLARS:

Amy Haworth, sopraano

Rebecca Lea, sopraano

Lucinda Cox, sopraano

Margaret Lingas, sopraano

Caroline Trevor, altto

Simon Ponsford, altto

Steven Harrold, tenori

Simon Wall, tenori

Rob Macdonald, basso

Greg Skidmore, basso

Peter Phillips, johtaja

Vuonna 1973 Peter Phillips, urkujensoiton opiskelija Oxfordissa, perusti renessanssin polyfonista musiikkia esittävän ryhmän. 50 vuotta ja yli 2300 esitystä myöhemmin The Tallis Scholars on musiikinlajinsa johtava nykyaikainen tulkitsija, joka on luonut hedelmällisiä suhteita myös nykysäveltäjien parhaimmistoon. Konsertin ohjelmassa juhlistetaan yhtyeen 50-vuotista taivalta ja kunnioitetaan säveltäjää Thomas Tallisia sekä tyyliä, jotka ovat antaneet yhtyeelle nimen. Ohjelma ulottuu nykypäivään asti, sillä mukana on useita aikamme säveltäjiä, jotka ovat saaneet innoitusta Tallisin omaleimaisesta soinnista. Peter Phillips törmäsi O clap your hands -teokseen ensimmäisen kerran ollessaan 14-vuotias. Teos esittelee Orlando Gibbonsin (1583–1625), 1600-luvun mestarillisen englantilaisen säveltäjän, suorimmillaan, voimakkaimmillaan ja riemukkaimmillaan. Tämä juhlakappale on todennäköisesti kirjoitettu täyttämään Oxfordin musiikin tohtorin tutkinnon vaatimukset, jota varten säveltäjät tekivät kontrapunktiharjoituksia jopa kahdeksalla lauluosuudella. Gibbonsin teos on kuitenkin kaukana pölyttyneestä akateemisuudesta –siinä on jykevää vauhtia ja kuorotekstuurin täydellistä hallintaa.

Ei ole yllätys, että Thomas Tallisin (n. 1505–1585) musiikki on hallinnut hänen mukaansa nimetyn yhtyeen esityksiä. Tallis navigoi ovelasti 1500-luvun Englannin arvaamattomissa poliittisissa virtauksissa ja onnistui saamaan kuninkaallisen monopolin nuotinpainatukseen, joka oli erittäin hyvä tulonlähde. Suscipe quaeso on peräisin yhdessä William Byrdin (n. 1540–1623) kanssa julkaistusta kokoelmasta, jossa kiitetään Elisabet I:tä hänen suojeluksestaan ja juhlitaan uutta vapautta. Kyseessä on synninpäästörukous, joka on sävelletty seitsemälle äänelle. Äänet rakentavat hitaasti moniäänistä kudelmaa, joka sitten yhtäkkiä riisutaan pois sanan peccavi – ”olen tehnyt syntiä” – kohdalla.

New Yorkissa asuva säveltäjä Nico Muhly (s. 1981) on säveltänyt Rough Notesin Tallis Scholarsille. Se sisältää kaksi katkelmaa Robert Falcon Scottin päiväkirjoista, jotka hän kirjoitti Etelämantereelle suuntautuneen tuhoon tuomitun matkansa loppupuolella. Muhly kirjoittaa: “Ensimmäinen osa kuvaa poikkeuksellisia revontulia, ’kaaria, kaistaleita ja valoverhoja, jotka ovat aina nopeassa liikkeessä’. Toinen osa on näkymä miehistön lähestyvään tuhoon, ja siinä luvataan, että he ’kohtaavat kuoleman yhtä suurella rohkeudella kuin kukaan aiemmin’. Runous johtaa eräänlaiseen päättäväiseen mutta alistuvaan lopputulokseen, jossa väistämätön kohdataan, mutta loppua ei koskaan saavuteta tekstissä tai musiikissa. Tämä on ensimmäinen maallisista kappaleista, jonka olen kirjoittanut Tallis Scholarsille, ja pyrin hyödyntämään siinä mahdollisimman hyvin heidän taitonsa värien ja draaman välittäjinä.”

Cantiones sacrae -julkaisu vuodelta 1575 viittaa siihen, että riippumatta heidän henkilökohtaisista mieltymyksistään – uusin tutkimus osoittaa, että he saattoivat olla kaappikatolilaisia – sekä Tallis että William Byrd olivat taitavia pelaamaan Tudorien poliittista peliä. Kumpikin osallistui monumentaaliseen kokoelmaan seitsemällätoista teoksella, yksi jokaista kuningatar Elisabetin hallitsijavuotta kohden. Tribue Domine on yksi laajimmista esitetyistä moteteista. Byrd käyttää kirkkoisä Augustinukseen liitettyä tekstiä ja vaihtaa nopeasti tekstuuria, kun tekstissä luetellaan kolminaisuuden hyveet. Teos muistuttaa säveltäjän esi-isien englantilaisesta perinteestä, sillä siinä käytetään pienempiä voimakeinoja, joiden vastakohtana on rikas homofonia. Fantastisen pitkä Gloria on täydellinen coda, muistomerkki Tudorin polyfonian loistosta.

Virolainen nykysäveltäjä Arvo Pärt (s. 1935) on mietiskelevä ja pohdiskeleva, eikä häntä yleensä yhdistetä nopeatempoiseen ja energiseen musiikkiin, mutta tämä Ave Maria -laulun sävellys huokuu elämää. King’s College Cambridgen tilausteoksessa vuodelta 1990 Pärt tulkitsee katolisen rukouksen kirkkoslaavinkielisenä versiona ja antaa sanojen rytmin määrätä tahdin. Cheryl Frances-Hoad (s. 1985) lähestyy samaa tekstiä hyvin erilaisesta näkökulmasta vuoden 2019 teoksessaan Bogoroditse devo, joka on tilausteos Rahmaninovin All Night Vigil -teoksesta tunnetun version rinnalle. Tässä heijastumassa teoksen motiiveja – kiemurtelevia terssejä ja kanteleiden innoittamia melodioita – toistetaan sinnikkäästi. Tuloksena on unenomainen tekstuuri, joka kasvaa pyörteiseen huipentumaan ja vetäytyy sitten pois.

Brittiläisen säveltäjän Judith Weirin (s. 1954) Ave Regina caelorum on Oxfordin Merton Collegen tilausteos, osa Merton Choirbook -projektia, jolla juhlistettiin säätiön 750-vuotisjuhlaa. Teos on omistettu säveltäjä John Tavenerin muistolle, mutta tyyli on kokonaan Weirin: tilaa käyttävä tekstuuri terävillä kuoro-osilla, joka loppua kohti liukenee unenomaiseksi, lähes improvisoiduksi siirtymäksi ylä-äänille. Tudorin ajan säveltäjä Robert White (1538–1574) on nykyään vähemmän tunnettu, mutta aikalaiset kuvailivat häntä ”muusiemme suurimmaksi kunniaksi”. Exaudiat te Dominus on pitkä sävellys psalmista 20, ja sen latinankielinen teksti viittaa siihen, että teos esitettiin Chapel Royalissa, yhdessä harvoista paikoista, joissa latinan käyttö oli tuohon aikaan sallittua. Sävellyksen rauhallinen kolmiääninen aloitus väistyy mahtipontisen kuoron tieltä. Tämän jälkeen jokainen ääniosa jakautuu kahtia englantilaisella gimel-tekniikalla, joka mahdollistaa tiiviisti toteutetut duetot ja kvartetit. Lopuksi osat yhdistyvät majesteettiseen seitsenääniseen aameniin.

Christe, qui lux es et dies IV on intiimimpi teos, joka on kirjoitettu kirkon yövirttä varten. Virren aikana uskovaiset vahvistavat itseään tukeutumalla Kristuksen valoon. Sen yksinkertainen, hitaasti soiva lauluääni on tyypillinen piirre tuon ajan englantilaiselle polyfoniamusiikille. Hyvästä säveltäjästä sanotaan usein, että hän voisi säveltää vaikka puhelinluettelon, ja se olisi silti kiehtova. Arvo Pärtin Which was the son of... on hyvä esimerkki tästä lausahduksesta. ”Puhelinluettelo” on tässä tapauksessa Luukkaan evankeliumin luku, jossa luetellaan Jeesuksen sukuluettelo. Omituiselta kuulostavien nimien lista tuntuu täysin läpäisemättömältä ja epädramaattiselta, mutta Pärtin käsissä se on vangitseva. Terävät rytmit, synkopaatiot ja jakeiden väliset siirtymät juoksuttavat teosta kohti loppua, joka on samalla sen alku: Jumala.

- James M. Potter, 2023