Helsingin juhlaviikot – Käsiohjelma 2025

14.–31.8.2025

Sisällysluettelo s.1

Esipuhe

s.3

14.8. klo 19 ”Rakkauslaulu”, Helsingin kaupunginorkesteri, Jukka-Pekka Saraste, Momo Kodama & Helena Juntunen

s.6 16.8. klo 19 ”Näkymätön ja nähty”, Radion sinfoniaorkesteri, Susanna Mälkki & Ville Rusanen s.10 21.8. klo 19 Suomen kansallisoopperan orkesteri & Hannu Lintu s.18

22.8. klo 19 Kremerata Baltica, Gidon Kremer & Olli Mustonen

s.21

23.8. klo 19 Kremerata Baltica & Gidon Kremer: Tabula Rasa

s.23 26.8. klo 19 ”Auringonsäteitä” – Maija Hynnisen urkukonserton kantaesitys s.26 27.8. klo 19 An Evening with Bryce Dessner s.28 28.8. klo 19 ”Korngold! Stravinsky! Gershwin! Weill!”

Chamber Orchestra of Europe s.33 19.8. klo 20.30 Bang on a Can All-Stars: Classics 20.8. klo 18 Bang on a Can All-Stars ja Helsingin kamarikuoro David Lang: before and after nature s.36

KATSO HELSINGIN JUHLAVIIKKOJEN KOKO OHJELMA: HELSINKIFESTIVAL.FI Lue lisää konserttien esiintyjistä: helsinkifestival.fi/kasiohjelmat Programme notes in English / Program på svenska: helsinkifestival.fi/programmenotes Klassisen musiikin teosesittelyt Pekka Miettinen Muutokset mahdollisia

29.8. klo 20 30.8. klo 14.30 Bushra El-Turk: Woman at Point Zero

s.38 15.8. klo 19 16.8. klo 13 Viron draamateatteri: Mefisto s.41

19.8. klo 20 20.8. klo 20 ja 22.30 Bach-Torikka-Uotinen

s.42 20.8.–21.8. klo 18 Von Krahl: Fundamentalisti s.44 21.8.–22.8. klo 19.30 23.8. klo 14.30 Kalle Nio: Tempo 26.8. klo 16 ja 18.30 Princep Totilau: Rrrrrr. Story of a caterpillar 28.8.–29.8.klo 18 30.8. klo 13 ja 18.30 Sydney Dance Company: Impermanence | Forever & Ever 14.–31.8. Huvilan ohjelma

TAITEELLISEN JOHTAJAN TERVEHDYS ©Saara Autere

Elokuu tuo Helsingin juhlaviikot jälleen kaupunkiin. Elokuu juontaa nimensä sanasta elämä. Mikä voisikaan olla osuvampi sana kuin tämä kuvastamaan sitä, mikä on festivaalin ytimessä – eläväinen kaupunkiympäristö ja kohotettu elämäntunto. Juhlaviikkojen näkökulmasta se on koko vuoden työskentelyn kulminaatiokohta, eräänlainen elonkorjuu.

Toivomme tämän olevan hetki, jolloin arkiviikot tuntuvat juhlaviikoilta ja aistit piirtyvät terävämmin. Jolloin saisimme yhdessä kokea jotakin sellaista, jonka muistamme vielä vuodenkierron muina aikoina, kenties paljon pidempäänkin.

Tämän vuoden Juhlaviikot tuo estradille kansainvälisiä tähtivieraita läheltä Virosta, kaukaa Australiasta ja laajalti siltä väliltä. Myös kotimaiset tekijät loistavat ohjelmistossa.

Kantaesitykset kuuluvat Juhlaviikoille. Bang on a Can All-Stars ja Helsingin kamarikuoro esittävät David Langin teoksen ”before and after nature” Euroopan ensiesityksenä. Myös Kalle Nion ja Fernando Melon esitys ”Tempo” sekä Maija Hynnisen ja Sauli Zinovjevin uudet sävellykset ovat kantaesityksiä.

Lisäksi Huvilassa on mahdollisuus nauttia ensiesityksenä esimerkiksi illasta maailmankuulun säveltäjä-kitaristi Bryce Dessnerin ja hänen tähtivieraidensa kanssa.

Huippuvierailuja edustavat muun muassa Chamber Orchestra of Europe ja Bushra El-Turkin palkittu nykyooppera Alminsalissa.

Monitaidefestivaali on sana, jonka haluamme aidosti lunastaa.

Helsingin juhlaviikot kilvoittelee ollakseen kaikkien oma, laatukriteereistä tinkimättä.

Laaja-alaisesti, timanttisiin taiteentekijöihin luottaen. Turbulentti aikamme tarvitsee yhteistä toria, foorumia. Suurinta yhteistä jaettavaa.

Tervetuloa Juhlaviikoille!

–Johanna Freundlich helsinkifestival.fi

1

RAKKAUSLAULU to 14.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia 30 minuuttia, sis. väliaika Helsingin kaupunginorkesteri Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Helena Juntunen, sopraano Momo Kodama, piano Dasha Pears, valokuvat

2

helsinkifestival.fi

©Felix Broede ©Otto Virtanen

©Studio PSV

OHJELMA: Jean Sibelius (1865–1957) Myrsky nro 4, op. 109, Tuulten kuoro Sauli Zinovjev (*1988) Tarpeeton pyyhitään yli, kantaesitys Mirkka Rekolan runoihin Olivier Messiaen (1908–1992)

Turangalîla-sinfonia Introduction (modéré, un peu vif) Chant d’amour I (modéré, lourd) Turangalîla I (presque lent, rêveur) Chant d’amour II (bien modéré) Joie du sang des étoiles (vif, passionné, avec joie) Jardin du sommeil d’amour (très modéré, très tendre) Turangalîla II (un peu vif - bien modéré) Développement de l’amour (bien modéré) Turangalîla III (bien modéré) Final (modéré, presque vif, avec une grande joie) helsinkifestival.fi

3

JEAN SIBELIUS: Tuulten kuoro (Myrsky nro 4, op. 109) Jean Sibeliuksen musiikki William Shakespearen näytelmään Myrsky herätti suurta huomiota Kööpenhaminan kuninkaallisen teatterin kantaesityksessä 1926, puhuttiin jopa kahden neron kohtaamisesta. Näytelmämusiikki koostuu 26 lyhyestä kappaleesta, joista Sibelius kokosi myöhemmin kaksi orkesterisarjaa. Toisen sarjan aloittaa Tuulten kuoro, herkkä impressionistissävyinen tuokiokuva.

Hyvin pian Myrskyn ja Tapiolan (1926) jälkeen Sibelius käytännössä vaikeni säveltäjänä. Moni-ilmeinen Myrsky-musiikki osoittaa ehtymätöntä mielikuvitusta ja keksintäkykyä, mikä on tehnyt ”Ainolan hiljaisuudesta” vieläkin arvoituksellisemman.

SAULI ZINOVJEV: Tarpeeton pyyhitään yli ”Tarpeeton pyyhitään yli on prologista ja yhdeksästä Mirkka Rekolan teksteihin säveltämästäni laulusta muodostuva kokonaisuus, jossa ulkoinen luontokuva ja sisäinen ristiriita kietoutuvat toisiinsa.

Alun avara tila tiivistyy ja näennäisen harmoninen maisema saa säröjä, kun teoksen jännite kasvaa.

Perspektiivi syventyy ja tarkentuu äärimmilleen kohti paljaaksi riisuttua ja repivää huipennusta. Lopulta musiikki hengittää, avartuu ja haihtuu sanattomaan hiljaisuuteen, kuin jälki ilmaan tai veteen.

Sävellyksen pohjana ovat eri aikoina Mirkka Rekolan teksteihin säveltämäni laulut, jotka ovat kasvaneet ja muovautuneet osaksi tätä teosta ja sen draaman kaarta.”

– Sauli Zinovjev OLIVIER MESSIAEN: Turangalîla-sinfonia ”Ilon hymni ja rakkauslaulu”, luonnehti Olivier Messiaen Turangalîla-sinfoniaansa. Teoksen giganttiset mittasuhteet ja ilmaisukeinojen pursuileva runsaus viittaavat yli-inhimilliseen, ylitsevuotavaan, rajattomaan ja sokaisevaan iloon. Rakkauskin on sinfoniassa kohtalokasta, vastustamatonta, tukahduttavaa ja musertavaa à la Tristan ja Isolde.

Runsaasti uskonnollispohjaisia teoksia säveltäneen Messiaenin tuotannossa Turangalîla-sinfonia kuuluu ns. rakkaustrilogiaan. Tätä hänelle harvinaista aihepiiriä käsitellään näissä teoksissa kahdessa olomuodossa: maallinen rakkaus esiintyy paitsi ihanteellisena ja pyyteettömänä, myös fyysisenä ja intohimoisena.

4

helsinkifestival.fi

Sanskritinkielinen otsikko yhdistelee kahta termiä.

Turanga merkitsee aikaa, liikettä ja rytmiä, lîla toimenpidettä tai pyhää toimitusta, kuten luomista, hävittämistä tai uudelleen luomista. Messiaen löysi sanan “turangalîla” 1200-luvulla eläneen Sharngadeva -nimisen oppineen tallentamasta luettelosta intialaisen taidemusiikin ​​rytmejä. Ne laajensivat huomattavasti hänen rytmistä sanastoaan – ja myös myöhempien säveltäjien sanavarastoa.

Yksi Messiaenin tuotannon tärkeimpiä tukipilareita oli itämaisten vaikutteiden ja katolisuuden lisäksi lintujen äänimaailma. Se edusti hänelle musiikkia, jonka suloisuutta sivilisaatio ei ollut tuhonnut. Linnunlaulu sisältää myös määrättyä toisteisuutta, jossa Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimo näki minimalismin huipennuksen jo etukäteen: ”Siinä, missä minimalistit pystyvät vain onttoon veivaamiseen, Messiaenin musiikissa on tiettyä hypnoottisuutta [...].”

Messiaen sävelsi Turangalîlan 1946–1948 Koussevitzkysäätiön tilauksesta Bostonin sinfoniaorkesterille.

Alkuperäinen suunnitelma käsitti perinteiset neliosaisen sinfonian osat, numerot 1, 4, 6 ja 10.

Jälkeenpäin Messiaen lisäsi kolme Turangalîla –osaa ja lopuksi vielä numerot 5, 8 ja 10.

Orkesterikokoonpano on erittäin laaja. Se sisältää myös virtuoosisen piano-osuuden ja ondes Martenot -sähkösoittimen, jonka kosminen ujellus muodostaa keskeisen osan sinfonian sointi-identiteettiä.

Teosesittelyssään Messiaen nosti esiin neljä syklistä teemaa, jotka ilmestyvät uudelleen eri osissa.

Jokaisella osalla on toki myös oma temaattinen aineistonsa, ja tyylillinen vaihteluväli on valtava.

Harmoniat ulottuvat kolmisointupohjaisuudesta aina täyteen atonaalisuuteen saakka. Jopa sarjallisuus kromaattisen asteikon säveliä vastaavine aikaarvoriveineen on nupullaan Turangalîla II –osassa.

Messiaenin kehittämä sävellystekniikka perustui eri vaikutteiden systemaattiseen ja rationaaliseen soveltamiseen. Hän onnistui nousemaan 1900-luvun suurten mestarien Debussyn, Stravinskyn ja Bartókin rinnalle kehittämällä täysin omintakeisen ja tunnistettavan sävelkielen.

Mirkka Rekolan (1931–2014) ensimmäinen runoteos Vedessä palaa ilmestyi vuonna 1954. Laaja tuotanto, joka sisältää runoteosten lisäksi esseitä ja ”maskuja”, lyhyitä proosatekstejä, jatkui vuoteen 2011, jolloin ilmestyi viimeiseksi jäänyt runoteos Kuulen taas äänesi. Mirkka Rekola, yksi keskeisimmistä suomalaisen sotienjälkeisen modernismin lyyrikoista, tunnetaan aforismin lajia uudistaneena mestarina.

Rekolan runous lahjoittaa lukijalleen kyvyn nähdä maailma uusin silmin ja kokea se toisin kuin ennen.

Jokapäiväinen ranta vilisee ihmeitä, puista ja linnuista tulee tuttuja, ja minä löytää sinän kanssa suuren yhteyden. Tavanomainen sysäytyy liikkeeseen, jossa kivi nousee sanojen voimasta siivilleen kuin joutsen. Rekola oli kirjailijana näkijä ja ajattelija, joka etsi tinkimättömästi ulospääsyä globaaleista umpikujista.

MIRKKA REKOLAN RUNOT Oi että kaltaisissa on helmi. Kaltaisilla on kirjo.

Tämä maailma on uusi ja sarastaa.

Sillä ei ole mahdollisuuksia aikoihin.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978) Mitään liikuttamatta haluan nähdä niin kuin tämä syksy muuttaa linnut.

(Syksy muuttaa linnut, 1961) Minä näin ääneen lumentuuheitten neulasten männyn, sen kuuranvihreän taivasta vasten, kun kukaan ei kuule ääntäsi, se on sinun.

(Puun syleilemällä, 1983) Kun kahdeksas lapsi syntyi, sen äiti kuoli. Lapsi oli melkein kylmä, se kiedottiin pumpuliin ja pantiin uunin jälkilämpöön, ja se lämpeni ja alkoi elää. Se oli kahdeksas, se oli kahdeksas elokuuta, ja se eli kauan, yli vuosien, vuosikymmenien, liki yhdeksänkymmentä, uuteen vuoteen, loppiaiseen asti.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978) Lumi on sulanut puun oksilta, oksat ovat runkoa mustemmat. Sama suu sanoo sinun nimesi ja minun, kuinka monta kevättä.

Mutta maailma valehtelee nykyisyytensä!

Mikä meni, sai mennä, vaikka olisi kulkenut kengissäni, mennyt omissa jaloissani pois.

Ollutta on ja mennyttä kaikki. Mikä perfektionisti.

Mene nukkumaan ajoissa.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978) Maailmaa liitävät pois menneitten perhoset, silmäluomillanne te värähtelette.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978) Ei myöntynyt antamaan sinistä päivää pitkälle historialle, ei tosiasioiden julmuudelle enää, maailman loppuessa eli vielä sen ympäri, murhetta: että kukaan ei ehtinyt sieltä. ”Nakkasimme hänet jyrkänteeltä vanhaan tapaan heti kun näimme miten hän sinersi.”

Tarpeeton pyyhitään yli.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978) Jään reuna sulaa; sadepisaroiden ääni.

Kivellä sisilisko auringon juova kainalossa.

(Muistikirja, 1969)

Vaikka et ymmärrä, on kevät täällä. Virtoina ja noroina valuu kuu ja aurinko mustien kivien yli.

(Maailmat lumen vesistöissä, 1978)

helsinkifestival.fi

5

©Vern Evans ©Mikko Mäntyniemi

©Marica Rosengård

NÄKYMÄTÖN JA NÄHTY – MUSIIKKIA YHDYSVALLOISTA to 16.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Radion sinfoniaorkesteri Susanna Mälkki, kapellimestari Ville Rusanen, baritoni

6

helsinkifestival.fi

©Marco Borggreve

©Jessa Anderson ©Peermusic Classical

OHJELMA: Andrew Norman (*1979) Unstuck, Suomen ensiesitys Thomas Adès (*1971) America: A Prophecy Laulusolisti ilmoitetaan myöhemmin.

John Adams (*1947) Lääkintämies (The Wound-Dresser), suomenkielinen kantaesitys Charles Ives (1874–1954) Sinfonia nro 2 Andante moderato Allegro Adagio cantabile Lento maestoso Allegro molto vivace

helsinkifestival.fi

7

Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Susanna JOHN ADAMSIN kamariorkesterille ja baritonisolistille KANSALLISOOPPERAN ORKESTERI Mälkki esittävät Juhlaviikoilla Yhdysvallat-teemaisen kirjoittama The Wound-Dresser (Lääkintämies, 1988 – konsertin, jossa kuullaan harvoin esitettyjä teoksia 1989) perustuu Walt Whitmanin runoelmaan. Kirjailija sekä kaksi kantaesitystä. Konsertissa koetaan neljä kertoi omista kokemuksistaan vapaaehtoisena näkökulmaa Yhdysvaltoihin. haavoittuneiden hoitajana Amerikan sisällissodassa.

Teksti on aihettaan kaihtamaton ja hyperrealistinen Teoksestaan Unstuck ANDREW NORMAN kertoo todistus haavoittuneista sotilaista. seuraavaa: ”En ole koskaan ollut niin jumissa kuin talvella 2008. Tämä teos makasi pitkään Adamsin sävellys kunnioittaa suuresti Whitmanin työpöydälläni musikaalisten fragmenttien sotkuna runoa. Teoksen musiikki kannattelee baritonisolistin ilman yhtenäistä kokonaisuutta. [...] Kurt Vonnegutin resitoimaa tekstiä pitkälinjaisin, enimmäkseen romaani Teurastamo 5 johti läpimurtoon. Oivalsin, hiljaisissa nyansseissa pitäytyvin orkesteriosuuksin. että ideoideni johdonmukaisuuden puute oli vain Raastavasta tragiikasta huolimatta musiikin yleissävy pakko hyväksyä, se muistutti ”irtoilua” eri aikatasoihin on hillitty ja eleginen. Kauniisti soiva inhimillisen Vonnegutin tavoin. Musiikin alun, keskikohdan ja kosketuksen kuvaus tuo hieman valoa lopun lopun palaset tulevat esiin väärissä paikoissa, kuten unimaailmaan. Whitmanin tekstin on suomentanut takaumat ja etuumat Vonnegutin teoksessa.”

Johanna Freundlich.

America: A Prophecy (1999) oli osa New Yorkin filharmonikkojen tilausteossarjaa uuden vuosituhannen juhlistamiseksi. Apokalyptisessa profetiassaan brittiläinen THOMAS ADÉS otti aiheekseen mayakulttuurin tuhoutumisen 1500-luvun alussa espanjalaisten invaasiossa.

Maahantunkeutujien propagandan mukaan pappien ja ylhäisön orjuudessa olleet mayat vapautettiin ja liitettiin edistyneen eurooppalaisen tieteen, uskonnon ja teknologian piiriin.

America: A Prophecyn muutamasta sävelestä koostuva mayamusiikki on autuaallisen yksinkertaista. Alkuperäisiä sävelkulkuja ei ollut käytettävissä, sen sijaan tekstejä on säilynyt.

Lopussa kuullaan solistin apea toteamus ”tuhka ei tunne kipua”. Hehkuva hiili jäähtyy tuhkaksi neljän viimeisen soinnun myötä.

Amerikkalaisuus muodostaa CHARLES IVESIN tuotannon syvimmän ytimen. Sävellystensä motiiviaineistona hän käytti 1800- ja 1900-lukujen vaihteen populaarimelodioita, Yhdysvaltojen sisällissodan aikaisia marsseja ja sotilaslauluja sekä hengellisiä sävelmiä. Toisessa sinfoniassa (1897 – 1902) tämä paikallissävelmistö yhdistettynä perinteiseen saksalais-itävaltalaiseen romanttiseen sinfoniatyyliin tuotti varsin omaleimaisen lopputuloksen. Nykypäivän eurooppalaiselle kuulijalle teoksen sitaattiverkosto ei ole samalla tapaa tuttu, joskin mukaan on ujutettu myös etäännytettyjä lainauksia eurooppalaisilta klassikoilta, kuten Bachilta, Beethovenilta ja Wagnerilta.

Toinen sinfonia on jaettu viiteen osaan, mutta sen voidaan ajatella olevan myös kolmiosainen, jolloin kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä osaa muodostavat kumpikin toisiinsa temaattisesti linkitetyn parin. Sinfonian ydin, hidas kolmas osa on kestoltaan teoksen laajin.

Ivesin äänenkuljetus toteutuu teoksessa vapaan kontrapunktisesti ja ajoittain myös motiivianeistoa kerrostaen. Dissonanssit puretaan ​​usein yllättävästi, jos ollenkaan. Sama arvaamattomuus koskee teoksen etenemissuuntaa, seuraavaa siirtoa on vaikea ennakoida. Loppukevennyksenä Ives myös lopettaa sinfonian mojovaan riitasointuakordiin.

8

helsinkifestival.fi

THOMAS ADÈS Amerikka: profetia Voi minun kansani Valmistautukaa Ihmiset kulkevat kuin unessa Voipuneina nainnista ja juomista Profeetat ja papit ovat sokeita Kuvernööri kyynelehtii sängyssään Meidän kaikkien tapojemme loppu Voi minun kansani Valmistautukaa He tulevat idästä Jumalansa kepin nokassa He polttavat maan Polttavat auringon He ristivät hävityksen Voi minun kansani Jumalanne isänne lapsenne Kaupunkinne kukistuvat Puunne muuttuvat mestauslavoiksi He hallitsevat kaatuneiden yllä seisten Valmistautukaa Pala pala pala Maapallolla me palamme Muutumme tuhkaksi Leijumme maan yli, vuorien yli, merelle Itke itke itke Mutta tiedä tämä: Tuhka ei tunne kipua Teksti: Chilam Balamin kirjoista (alunperin mayan kielellä englanniksi käännettyinä).

Sisältää säveltäjän sovituksen Christopher Sawyer-Lauçannon kirjoituksesta The Destruction of the Jaguar. helsinkifestival.fi

9

©Marco Borggreve

SUOMEN KANSALLISOOPPERAN ORKESTERI & HANNU LINTU to 21.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia 15 minuuttia, sis. väliaika Suomen kansallisoopperan orkesteri Hannu Lintu, kapellimestari SOLISTIT: Tristan: Russell Thomas Isolde: Camilla Nylund Brangäne: Marina Prudenskaya Marke: Mika Kares Melot: Jere Hölttä Kurwenal: Samuli Takkula 10

helsinkifestival.fi

©Tatjana Dachsel

©Fay Fox

©Shirley Suarez ©Maik Schulze

©Veikko Kähkönen

OHJELMA: Magnus Lindberg (*1958) Seht die Sonne Richard Wagner (1813 – 1883) Tristan ja Isolde II näytös

helsinkifestival.fi

11

MAGNUS LINDBERG: Seht die Sonne

ilmentämisessä. Wagner paljasti oopperan nimihenkilöiden sielunelämän pohjia myöten musiikin keinoin teoksen massiivisen aikajänteen puitteissa. Heidän tuhoon tuomittu rakkautensa sai täyttymyksensä vasta kuolemassa.

Berliinin filharmonikkojen ja San Franciscon sinfoniaorkesterin tilauksesta sävelletty Seht die Sonne (Katsokaa aurinkoa) kantaesitettiin Simon Teoksen epätavallinen soinnunkäyttö tukee Rattlen johdolla Berliinissä vuonna 2007. Teosotsikko päähenkilöiden välistä seksuaalista jännitettä. on lainattu Arnold Schönbergin Gurre-Liederin Oopperan alkusoitossa rakennetut dissonanssit viimeisen kuoro-osan alkusanoista. puretaan vasta kolmannen näytöksen lopussa, Isolden kuuluisassa lemmenkuolossa.

Magnus Lindbergin musiikilla ei otsikon lisäksi ole yhteistä Schönbergin kanssa. Kolmiosainen, ilman Tristanin musiikinhistoriallinen merkitys oli valtava. välitaukoa yhteen soitettava Seht die Sonne on Se osoitti kromaattisuudellaan ja jatkuvalla ilmaisultaan, lähestymistavaltaan ja myös kestoltaan moduloinneillaan perinteisen sävellajiajattelun sinfoniaan verrattava teos vuonna 1994 valmistuneen ulkopuolella olevan musiikin mahdollisuudet ja Auran tavoin. ennakoi tonaalisuuden murtumista 1900-luvun alussa.

Ensimmäisen osan perusmotiivit kuullaan heti Tristanin ja Isolden tarina oli keskiajan tunnetuimpia avauksessa. Näiden solujen rytmis-melodisia kertomuksia. Siitä on olemassa erilaisia versioita, mahdollisuuksia perinpohjaisesti hyödyntävästä joista varhaisimmat ovat 1100-luvun puolivälistä. avausosasta rakentuu värikäs ja vauhdikas matka.

Oopperan tapahtumat ja henkilöt perustuvat paljolti Tarjolla on runsaasti ”tenhoavia ärsykkeitä sekuntien Gottfried von Strassburgin (k. 1210) runoelmaan, mittakaavassa”, kuten Lindbergin opettaja Paavo jonka pohjalta Wagner kirjoitti teoksen libreton.

Heininen asian muotoili.

Toinen osa starttaa suoraan lennosta synkän dramaattisella koraaliaiheella. Osaa leimaa väkevä myöhäisromanttis-ekspressionistinen paatos, johon suvantoa tuo lopun kaunis sellokadenssi.

Päätösosa on jälleen nopea ja sulkee kokonaismuodon perinteisen syklisen idean mukaisella paluulla ensiosan pääaiheeseen. Sen jälkeen teos laskeutuu rauhalliseen koodaan.

RICHARD WAGNER: Tristan ja Isolde 2. näytös Richard Wagnerin Sveitsin-maanpakolaisuuden (1849 – 1861) alkuvaiheessa hänen sävellystyönsä oli pysähdyksissä. Zürichissä Wagnerin aiempi poliittinen aktivismi vaihtui filosofi Arthur Schopenhauerin teosten opiskelemiseksi sekä omien teoreettisten ja filosofisten tutkielmien kirjoittamiseksi.

Schopenhauerin mukaan musiikki oli muiden taiteiden yläpuolella, runous mukaan luettuna. Wagnerin ajatusmaailmassa tämä tarkoitti, että oopperassa tekstin tuli olla alisteisessa suhteessa musiikkiin nähden.

Tristan ja Isolde 2. näytös Kuningas Marken linnan puutarhassa Isolde odottaa kärsimättömänä tapaamista Tristanin kanssa.

Kaukaiset torvet ilmoittavat kuninkaan lähteneen metsästysretkelle. Isolde uskoo metsästysseurueen olevan jo etäällä, mutta hovineiti Brangäne varoittaa häntä vakoojista, erityisesti Melotista, kateellisesta ritarista, jonka hän on huomannut pitävän silmällä Tristania. Isolde vastaa Melotin olevan Tristanin ystävä ja lähettää Brangänen pitämään vahtia.

Isolde sammuttaa merkkisoihdun, joka kertoo Tristanille, että on turvallista saapua paikalle. Tristanin ilmestyessä Isolde toivottaa hänet intohimoisesti tervetulleeksi. He ylistävät pimeyttä ja tuntevat olonsa turvalliseksi yön syleilyssä. Brangänen kaukainen ääni varoittaa, että päivä on nousemassa, mutta rakastavaiset eivät huomaa vaaraa ja vertaavat yötä kuolemaan, joka lopulta yhdistää heidät.

Tristanin palvelija Kurwenal ryntää sisään ja varoittaa kuninkaan seurueineen palanneen. Ritari Melot ilmiantaa lemmenparin. Liikuttuneena ja järkyttyneenä kuningas Marke kertoo Tristanin itse kehottaneen häntä menemään naimisiin ja Oireet Schopenhauerille altistumisesta alkoivat ilmetä Wagnerin tuotannossa 1850-luvun puolivälissä. valitsemaan morsiamen. Hän ei ymmärrä, kuinka joku hänelle niin rakas voi häpäistä hänet tällä tavalla.

Vuosikymmenen suurin oopperaprojekti, Tristan ja Tristan ei osaa vastata. Hän kysyy Isoldelta, seuraisiko Isolde (1857 – 1859) heijasteli näitä vaikutteita. tämä häntä kuoleman valtakuntaan. Kun hän myöntyy, Ennen Tristania kukaan ei ollut voinut kuvitella Melot hyökkää Tristanin kimppuun, joka vaipuu musiikille yhtä voimakasta roolia draaman haavoittuneena Kurwenalin syliin.

12

helsinkifestival.fi

Libretto Tristan ja Isolde 2. näytös Suomentanut Leena Vallisaari 2.1

Isolde Vieläkö kuulet heidät?

Minun korvistani ääni jo kaikkosi.

Brangäne He ovat vielä lähellä; ääni erottuu selvästi.

Isolde Huolekas pelko eksyttää korvasi.

Sinut pettää lehvien havina, kun tuuli niitä nauraen ravistelee.

Brangäne Sinut pettää toiveen kiihko, kuulet sen mitä tahdot kuulla.

Minä kuulen torvien toitotuksen.

Isolde Eivät torvet soi noin suloisesti; lähteen lempeästi soliseva aalto loiskii ihanasti korvissani.

Kuinka kuulisin sen, jos torvet raikuisivat?

Yön hiljaisuudessa vain lähde solisee minulle.

Tahdotko pitää kaukana sen, joka odottaa minua yön hiljaisuudessa, kun muka kuulet lähellä torvet?

Brangäne Joka sinua odottaa... Kuule varoitustani!

Häntä odottavat yössä vaanijat.

Koska olet sokaistunut, luuletko että maailma on sokeutunut teille?

Kun kerran laivan kannella Tristanin vapisevasta kädestä kalvaan morsiamen, itsensä vaivoin hillitsevän, kuningas Marke otti vastaan, kun kaikki katsoivat horjuvaa hämmentyneinä, hellän huolestuneena hyvä kuningas valitti ääneen pitkällä matkalla kärsimiäsi vaivoja: yksi ainoa, sen panin merkille, tarkkaili silloin vain Tristania.

Ilkeän viekkaana, vaanivin katsein hän hakee Tristanin ilmeistä jotakin, mistä voisi hyötyä.

Tapaan hänet usein viekkaasti kuuntelemasta: varoitan teitä Melotista, joka väijyy teitä salaa.

Isolde Tarkoitatko herra Melotia?

Voi kuinka sinä erehdytkään.

Eikö hän ole Tristanin uskollisin ystävä?

Jos rakas viipyy poissa luotani, niin vain ollakseen Melotin seurassa.

Brangäne Mikä minussa virittää epäluulon, juuri sitä sinä hänessä ihailet.

Melotin tie käy Tristanin luota Marken luo; siellä hän kylvää pahan siemenen.

Ne, jotka tänään neuvostossa yllättäen päättivät öisestä metsästysretkestä, ajavat jalompaa saalista kuin osaat aavistaakaan.

Isolde Ystävänsä mieliksi tuon juonen keksi säälivä Melot, Tristanin ystävä.

Ja sinäkö moitit uskollista?

Hän huolehtii minusta sinua paremmin; hän avaa Tristanille sen, minkä sinä minulta suljet.

Säästä minut viivytyksen piinalta.

Merkki, Brangäne! Anna jo merkki!

Sammuta valon viimeinen hohde!

Kutsu yötä, että se täysin laskeutuisi.

Metsään ja taloon se jo valoi hiljaisuutensa, sydämen se jo täyttää ihanalla kauhulla.

Sammuta nyt tuo valo, sammuta karkottava loiste.

Päästä kalleimpani sisälle!

Brangäne Anna varoittavan liekin palaa, anna sen paljastaa sinulle vaara.

Voi onnettomuutta!

Voi minua raukkaa, voi onnetonta juomaa.

Että minä uskottomana yhden kerran tein vastoin emäntäni tahtoa.

Jos olisin totellut sokeasti, kuolema olisi ollut sinun tekosi.

Mutta että sinun häpeäsi, sinun häpeällinen ahdinkosi on minun tekoni, sekö minun on tiedettävä?

Isolde Sinunko tekosi? Sinä tyhmä tyttö.

Etkö tunne lemmen jumalatarta?

Etkö tiedä hänen taikansa voimaa?

Hurjimman rohkeuden kuningattaren?

Maailman synnyn valtiattaren?

Elämää ja kuolemaa hallitsee hän, joka ne punoo tuskasta ja nautinnosta ja muuttaa vihan rakkaudeksi.

Kuoleman työn, jonka uhmakkaasti otin käsiini, riisti minulta lemmen jumalatar.

Kuolemaan vihityn hän otti pantiksi, teon otti omiin käsiinsä.

Miten hän sen kääntääkään, miten sen päättää, mitä hän minulle valitsee, mihin minut johdattaakaan, kaikessa olen hänen omansa: anna minun nyt totella häntä.

Brangäne Ja että pettävän lemmenjuoman piti sammuttaa järkesi valon, niin ettet ymmärrä, kun varoitan sinua: vain tänään kuule, kun anelen.

Vaaran hohtavaa valoa, vain tänään, tänään älä sammuta soihtua.

Isolde Joka sytytti rintaani hehkun, joka saa sydämeni paloon, joka loistaa sielussani aurinkona, lemmenjumala tahtoo: tulkoon yö, jotta hän loistaisi hohtavana siellä, mistä valosi hänet karkotti.

Mene tähystämään: valvo tuolla visusti.

Olkoon soihtu vaikka elämäni valo, epäröimättä sammutan sen riemuiten.

helsinkifestival.fi

13

Libretto Tristan ja Isolde 2. näytös 2.2

Tristan Isolde. Rakkaani!

Tristan Kuvaamaton autuus.

Isolde Tristan. Rakkaani!

Oletko minun?

Isolde Ikuisesti.

Tristan Sainko sinut takaisin?

Isolde Saanko syleillä sinua?

Tristan Voinko uskoa aistejani?

Isolde Viimeinkin.

Tristan Syleilyssäni.

Isolde Kosketanko todella sinua?

Tristan Näenkö sinut itsesi?

Isolde Ovatko nämä silmät sinun?

Tristan Onko tämä suu sinun?

Isolde Tässä sinun kätesi?

Tristan Tässä sinun sydämesi?

Isolde Olenko tässä minä? Oletko siinä sinä?

Takerrunko sinuun?

Tristan Olenko tässä minä? Oletko siinä sinä?

Eikö tämä ole harhaa?

Yhdessä Eikö tämä ole unta?

Sielun autuus, ihanin, jaloin, hurjin, kaunein, autuain hurmio.

Tristan Vailla vertaa.

Isolde Ylenpalttinen.

14

helsinkifestival.fi

Tristan Ikuisesti.

Isolde Arvaamaton, ennen kokematon Tristan Ylitsevuotavan ylevä Isolde Riemua uhkuva Tristan Nautinnon hurma Yhdessä Taivaita hipova maailmanunohdus!

Isolde Minun! Tristan minun!

Tristan Minun! Isolde minun!

Yhdessä Minun ja sinun. Iäti, iäti yhtä!

Isolde Kuinka kauan niin kaukana.

Kuinka kaukana niin pitkään.

Tristan Kuinka etäällä niin lähellä.

Niin lähellä kuinka etäällä.

Isolde Ystävien vihollinen, paha etäisyys.

Hitaasti kuluvien aikojen pituus.

Tristan Läheisyys ja etäisyys, jyrkästi erossa.

Ihana läheisyys. Tyly etäisyys.

Isolde Sinä pimeässä, minä valossa.

Tristan Valo! Tuo valo, kuinka pitkään se loisti sammumatta!

Aurinko laski, päivä päättyi, mutta sen kauna ei tukahtunut: se sytytti karkottavan merkin ja kiinnitti sen rakkaani ovelle, etten minä tulisi hänen luokseen.

Isolde Rakastetun käsi kuitenkin sammutti valon; mistä palvelija kieltäytyi, sitä minä en pelännyt tehdä: lemmenjumalan vallassa ja suojassa minä rohkenin uhmata päivää.

Tristan Päivä! Petollista päivää, vihollisista ankarinta minä vihaan ja syytän.

Niin kuin sinä sammutit soihdun, kunpa minä samoin voisin kostoksi rakkauden tuskista sammuttaa röyhkeältä päivältä valon.

Onko mitään hätää, onko tuskaa, jota se ei loisteellaan herättäisi?

Jopa yön hämyn hohteessa rakkaani vaali sitä talonsa luona, ojensi sitä uhaten minua kohti.

Isolde Rakkain ehkä vaali sitä talonsa edessä, mutta kirkkaana ja säkenöivänä sydämessään sitä kerran vaali uhmassa kalleimpani: Tristan, joka petti minut.

Eikö juuri päivä loistanut hänestä, kun hän lähti kosimaan Irlantiin, hakemaan minua Markelle, vihkimään uskollisen kuolemalle?

Tristan Päivä! Päivä, jonka hohde ympäröi sinua, missä se loisti kuin aurinko, sinne, korkeimman kunnian loistoon ja valoon riistettiin Isolde minulta!

Mikä oli lumonnut silmäni, se painoi sydämeni syvälle maahan: kirkkaan päivän loisteessa kuinka Isolde voisi olla minun?

Isolde Eikö se ollut sinun, joka sinut valitsi?

Mitä ilkeä päivä sinulle valehteli, kun sen, joka oli sinulle määrätty, sinä petit - armaasi?

Tristan Sinut ympäröi jalolla hohteella kunnian loiste ja maineen mahti; niihin sydämeni kahlitsi hulluus, joka piti minua vankinaan.

Kirkkaimman hohdon loistolla pääni ja aivoni valaisi heleästi maailmankunnian päivänpaiste, joka sulan autuuden säteinä tunkeutui pään ja aivojen läpi sydämen syvimpään sopukkaan.

Libretto Tristan ja Isolde 2. näytös

Mikä puhtaan yön vartioimana valvoi pimeään suljettuna, mitä ilman tietoa ja tajua hämärästi ounastelin: kuva, jota silmäni eivät rohjenneet katsoa, päivänpaisteen koskettamana se näyttäytyi minulle kirkkaana.

Se näytti niin ylevältä ja jalolta, sitä ylistin kuuluvasti kaikkien edessä; koko kansan kuullen ylistin ääneen maailman kauneinta kuninkaanmorsianta.

Sen päivän herättämää kateutta, poltetta jota onneni kammosi, kaunaa joka painoi kunniaani ja mainettani: niitä halusin uhmata ja päätin uskollisena kunnian ja maineen säilyttääkseni matkustaa Irlantiin.

Isolde Sinä houkka päivän orja!

Sen pettämänä, joka sinut petti, miten saikaan rakastava kärsiä takiasi, sen, jonka päivän viekas hohde, sen pettävä loisto kahlitsi, kun palava rakkaus kietoi hänet, häntä vihasin kiivaasti sydämen pohjasta.

Voi, kuinka syvällä sydämessä se haava vihloikaan!

Kuinka kavalalta näyttikään se, jota siellä piilottelin, kun päivän loisteessa uskollisesti vartioimani katosi rakkauden katseilta, seisoi edessäni vain vihollisena.

Halusin paeta päivän valoa, joka näytti sinut minulle petturina, vetää sinut kanssani yöhön, jossa sydämeni lupasi valheen loppuvan, jossa haihtuisi petoksen harha; siellä tahdoin juoda sinulle ikuista lempeä, yhdessä kanssani sinut vihkiä kuolemaan.

Tristan Kädessäsi ihana kuolema; kun tajusin, mitä se minulle tarjosi; kun aavistus puhtaasti ja varmasti näytti, mitä sovitus minulle lupasi: silloin rintani hämärsi yöksi lempeä, jalo mahti; silloin oli päiväni päättynyt.

Isolde Mutta sinut petti väärä juoma, yö kaikkosi sinulta uudestaan; sille, joka tahtoi vain kuolemaa, sille se toi päivän takaisin!

Tristan Sammunut jo viimeinen lyhty;

Tristan Ylistän sitä juomaa, ylistän sen mehua.

Ylistän sen taian jaloa voimaa.

Kuoleman portin kautta se virtasi ja levitti eteeni avoimena sen, mistä ennen olin vain haaveksinut: yön ihmeiden valtakunnan.

Sydämen sopukkaan kätketyn kuvan yltä se karkotti päivän pettävän loiston, jotta pimeässä nähden silmäni pystyisivät sen todesti näkemään.

Tristan kaikki hankkeet -

Isolde Karkotettu päivä kuitenkin kosti; se piti neuvoa syntiesi kanssa.

Minkä hämärtyvä yö sinulle näytti, sen jouduit luovuttamaan päiväntähden hallitusvallalle, jotta se eläisi valossa, yksinäisenä tyhjässä loistossa.

Kuinka saatoin kestää sen?

Kuinka kestän sen nyt?

Tristan Meidät oli nyt vihitty yölle.

Viekas päivä, kaunaan valmis, saattoi petoksellaan meidät erottaa, mutta sen valhe ei enää meitä pettänyt.

Sen tyhjälle loistolle, sen pramealle hohteelle nauraa se, jonka katseen yö on vihkinyt: lepattavan valon salamoiden välke ei meitä enää sokaise.

Joka on katsonut rakastaen kuoleman yötä, jolle se on uskonut syvän salaisuutensa: päivän valheet, maine ja kunnia, valta ja voitto, niin kirkkaana kimaltava, siltä ne ovat haihtuneet kuin arvoton auringon tomu.

Päivän tyhjän harhan keskellä se kaipaa yhtä ainoaa: se kaipaa pyhää yötä, missä iankaikkisesti, ainoana totena hänelle hymyilee rakkauden autuus.

Yhdessä Laskeudu luoksemme, rakkauden yö, anna unohdus, jotta saan elää; nosta minut helmaasi, vapauta minut maailmasta.

Isolde mitä ajattelimme, mitä ounastelimme;

Isolde kaikki muistot Yhdessä jalo pyhän hämärän aavistus karkottaa ounastelun kauhun ja vapahtaa maailman.

Isolde Jos aurinko kätkeytyikin rintaamme, säteilevät heleästi onnen tähdet.

Tristan Sinun taikasi lempeästi kietomana, silmiesi edessä autuaana raueten; Isolde sydän sydäntä vasten, suu vasten suuta; Tristan yhdeksi hengitykseksi yhtyneinä; Yhdessä katse sortuu onnesta sokaistuneena, se hälventää maailman loisteen: Isolde minkä päivä pettäen valaisi, Tristan toi kavalana houreena eteemme, Yhdessä vielä silloinkin olen maailma: autuaan-jalo keinunta, rakkauden-pyhä elämä, ikuisen heräämättömyyden harhaton suloisen tietoinen toive.

Brangäne Valvon yksinäni yössä; jolle rakkauden haave hymyilee, kuulkoon valvovan huutoa, se aavistaa nukkujille pahaa, kehottaa peläten heräämään.

Olkaa varuillanne!

Yö väistyy pian.

helsinkifestival.fi

15

Libretto Tristan ja Isolde 2. näytös

Isolde Kuuntele, rakas.

Tristan Anna minun kuolla.

Isolde Kateellinen vartija.

Tristan Koskaan heräämättä.

Isolde Eikö päivä kuitenkin herätä Tristanin?

Tristan Päivä väistyköön kuoleman tieltä.

Isolde Osuvatko rakkauteemme siis päivän ja kuoleman yhtäläiset iskut?

Tristan Meidän rakkauteemme? Tristanin rakkauteen?

Sinun ja minun, Isolden rakkauteen?

Minkä kuoleman iskut sen voisivat karkottaa?

Jos mahtava kuolema seisoisi edessäni, kuinka se uhkaisi henkeäni ja elämääni, jotka niin halukkaasti luovutan rakkaudelle, miten sen iskut voisivat tavoittaa itse rakkauden?

Jos kuolisin siltä, jolle mieluusti kuolen, miten voisi kanssani kuolla rakkaus, ikuisesti elävä päättyä kanssani?

Mutta ellei Tristanin rakkaus koskaan kuole, miten Tristan siis kuolisi rakkaudelta?

Isolde Mutta meidän rakkautemme, eikö se ole Tristan ja – Isolde?

Tuo suloinen pieni sana ”ja” minkä se solmii, rakkauden liiton, jos Tristan kuolisi, eikö kuolema tuhoaisi sen?

Tristan Mikä kuolemassa kuolisi paitsi se, mikä meitä häiritsee, mikä estää Tristania aina rakastamasta Isoldea, elämään ikuisesti vain hänelle?

Isolde Mutta tuo pieni sana ”ja” – jos se tuhoutuisi, mikä muu kuin Isolden oma elämä koituisi Tristanin kuolemaksi?

16

helsinkifestival.fi

Tristan Silloin kuolisimme, jotta erottamattomina ikuisesti yhtyneinä, loputtomasti heräämättä, pelkäämättä, nimettöminä, rakkauden kietomina kokonaan toisillemme antautuneina eläisimme vain rakkaudelle.

Isolde Silloin kuolisimme, jotta erottamattomina Tristan ikuisesti yhtyneinä, loputtomasti Isolde heräämättä Tristan pelkäämättä Yhdessä nimettöminä, rakkauden kietomina kokonaan toisillemme antautuneina eläisimme vain rakkaudelle.

Brangäne Olkaa varuillanne!

Yö väistyy jo päivän tieltä.

Tristan Pitääkö minun kuunnella?

Isolde Anna minun kuolla.

Tristan Täytyykö minun valvoa?

Isolde Koskaan heräämättä.

Tristan Vieläkö päivä herättää Tristanin?

Isolde Päivä väistyköön kuoleman tieltä.

Tristan Uhmaammeko siis päivän uhkaa?

Isolde Paetaksemme iäksi sen petosta.

Tristan Eikö sen hämyinen loiste meitä koskaan karkota?

Isolde Yömme jatkukoon ikuisesti.

Yhdessä Ikuinen yö, ihana yö.

Jalo, ylhäinen lemmenyö.

Se, jonka olet kietonut, jolle olet hymyillyt, kuinka voisi hän pelkoa tuntematta sylistäsi koskaan herätä?

Karkota nyt pelko, suloinen kuolema, kaivaten ikävöity lemmenkuolo.

Sinun sylissäsi, sinulle vihittynä, pyhistä pyhimmässä palossa, heräämisen hädästä vapaana.

Tristan Miten käsittää, miten jättää tämä autuus Yhdessä kaukana auringosta, kaukana päivien eronvalituksesta.

Isolde Vailla ounastelua Tristan hellä kaipaus; Isolde vailla pelkoa Tristan suloinen halu.

Vailla tuskaa Yhdessä jalo raukeaminen.

Isolde Vailla kaihoa Yhdessä autuas unohdus.

Tristan Luopumatta Yhdessä eroamatta, rauhassa kahden, ikuisesti kotona mittaamattomassa avaruudessa, hurmion unelmissa.

Tristan Tristan sinä, minä Isolde, en enää Tristan.

Isolde Sinä Isolde, Tristan minä, en enää Isolde.

Yhdessä Nimeämättä, eroamatta, uudesti löytäen, uudesti syttyen; iäti loputon, yhdessä koettu: kuumana hehkuvan rinnan ylin lemmenhurma.

Libretto Tristan ja Isolde 2. näytös 2.3 Kurwenal Pakene, Tristan!

Tristan Päivän autius viimeisen kerran.

Melot Sano nyt, kuningas, syytinkö häntä syystä?

Saanko pitää pääni, jonka annoin sinulle pantiksi?

Näytin hänet sinulle itse teossa: sanani mukaan pelastin nimesi ja kunniasi häpeältä.

Marke Teitkö sen tosiaan? Niinkö arvelet?

Katso tuota miestä, uskollisista uskollisinta; käännä katseesi häneen, ystävistä ystävällisimpään: hänen uskollisuutensa vapain teko osui sydämeeni pahimman vihamiehen petoksella.

Jos Tristan on minut pettänyt, pitäisikö minun toivoa että se, minkä hänen petoksensa minulta tuhosi, Melotin neuvon kautta palautuisi ennalleen?

Tristan Päivän aaveita. Aamun houreita.

Pettäviä ja kavalia.

Haihtukaa! Väistykää!

Marke Minulle tämä? Tämä, Tristan, minulle?

Missä on nyt uskollisuus, kun Tristan minut petti?

Missä ovat nyt kunnia ja jalous, kun kaiken kunnian kruunu, Tristan, on ne menettänyt?

Tristan valitsi kilvekseen hyveen, mihin se on kaikonnut, kun se pakenee ystävääni, kun Tristan minut petti?

Mitä hyödyttävät lukemattomat palvelukset, kunnian maine, suuruuden mahti, jotka voitit Markelle; pitikö kunniasta ja maineesta, suuruudesta ja mahdista, pitikö lukemattomista palveluksista olla maksuna Marken häpeän?

Liian vähäinenkö oli se kiitos, että hän antoi perinnöksi ja omaksi sinulle sen, mitä hänelle hankit, maineen ja valtakunnan?

Kun aikoinaan lapsettomana kuoli Marken vaimo, Marke rakasti sinua niin paljon, ettei tahtonut mennä uudestaan naimisiin.

Kun kaikki kansa hovissa ja maassa pyynnöin ja uhkauksin vaati häntä valitsemaan maalle kuningattaren, itselleen puolison; kun sinä itsekin vannotit enoasi taipumaan suopeana hovin toiveeseen, maan tahtoon; hän vastusti hovia ja maata, vastusti jopa sinua itseäsi, neuvokkuudella ja hyvyydellä hän kieltäytyi kunnes sinä, Tristan, uhkasit jättää iäksi hovin ja maan, ellei juuri sinua lähetettäisi kosimaan kuninkaalle morsianta.

Silloin hän viimein suostui.

Tämän ihmeellisen naisen, jonka rohkeutesi minulle voitti, kuka voisi hänet nähdä, kuka hänet tuntea, kuka ylpeänä sanoa häntä omakseen ylistämättä itseään autuaaksi?

Jota en itse rohjennut lähestyä, josta toiveeni kunnioittaen luopui, jonka ihanan suloisen ylevyyden piti saada sieluni elpymään, vihollisista ja vaaroista piittaamatta toit minulle tämän ruhtinaallisen morsiamen.

Kun tuon omistuksen kautta olit virittänyt sydämeni herkemmäksi kuin tuska konsanaan, pehmeimpään, herkimpään ja avoimimpaan kohtaan sinä iskit, enkä voi edes toivoa koskaan parantuvani: Miksi sinä onneton niin hurjasti haavoitit minua juuri siihen?

Siihen osui aseen tulinen myrkky, jonka polte kulutti aistini ja aivoni, joka tuhosi uskollisuuden ystävälle, täytti avoimen sydämen epäilyksillä, niin että salaa yön pimeydessä vaanien kuuntelen ystävääni ja todistan kunniani tuhoa?

Miksi minulle tämä helvetti, josta taivas ei koskaan vapahda?

Miksi minulle tämä häpeä, jota mikään kurjuus ei sovita?

Kuka paljastaa maailmalle tutkimattoman syvän, salaperäisen syyn?

Tristan Kuningas, sitä en voi sinulle sanoa, ja siihen, mitä kysyt, et saa koskaan vastausta.

Minne Tristan nyt lähtee, tahdotko sinä, Isolde, häntä sinne seurata?

Maahan, jota Tristan tarkoittaa, ei loista auringon valo: se on pimeä öinen maa, josta äiti minut lähetti, kun kuolemassa vastaanottamansa kuollessaan päästi valoon.

Mikä silloin, kun hän minut synnytti, oli hänen rakkaudenhuomansa, yön ihmemaa, josta kerran heräsin, sen Tristan tarjoaa sinulle, sinne hän menee edeltä.

Isolde sanokoon nyt, seuraako hän Tristania uskollisena.

Isolde Kun vieraalle maalle naitavaksi ystävä kerran haki Isolden, tämä joutui seuraamaan julmuria uskollisena.

Nyt johdat minut omaan maahasi ja tahdot näyttää perintösi.

Miten voisin paeta maata, joka kattaa koko maailman?

Missä Tristanilla on koti ja talo, sinne muuttaa Isolde: näytä nyt hänelle tie, jota kulkea uskollisena.

Melot Petturi! Kostoon, kuningas!

Suvaitsetko tämän loukkauksen?

Tristan Kuka rohkenee mitellä kanssani?

Melot oli ystäväni, olin hänelle kallis ja rakas; minun kunniastani ja maineestani hän välitti kaikkia enemmän.

Hän yllytti sydämeni ylpeyteen; hänen johdollaan joukko innosti minua kartuttamaan kunniaani ja mainettani naittamalla Isolden kuninkaalle.

Sinun katseesi, Isolde, sokaisi hänetkin: kateudesta minut petti ystävä kuninkaalle, jonka minä petin.

Puolustaudu, Melot!

helsinkifestival.fi

17

KREMERATA BALTICA , GIDON KREMER & OLLI MUSTONEN pe 22.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Kremerata Baltica Gidon Kremer, viulu Olli Mustonen, piano, kapellimestari 18

helsinkifestival.fi

©Angie Kremer ©Laura Malmivaara

OHJELMA: Johann Sebastian Bach (1685 – 1750) Klaveerikonsertto d-molli BWV 1052 I Allegro II Adagio III Allegro Valentyn Sylvestrov (*1937): Serenadi sooloviululle Victor Kosenko (1896–1938): Dreams viululle ja jousille, sovitus Andrei Pushkarev Alfred Schnittke (1934–1998): Concerto grosso nro. 6 viululle ja pianolle I Andante – Allegro II Adagio III Allegro vivace Wolfgang Amadeus Mozart (1756 – 1791) Pianokonsertto Es-duuri K.449 I Allegro vivace II Andantino III Allegro ma non troppo

Olli Mustonen (*1967) Jousikvartetto nro 1 (jousiorkesteriversio) I Impetuoso, con passione e molto rubato (quasi senza tempo) II Furioso e pesante III Grave - Estatico e misterioso IV Impetuoso, con passione e molto rubato (quasi senza tempo) - Con fuoco all’Ungharese

helsinkifestival.fi

19

JOHANN SEBASTIAN BACH: Klaveerikonsertto d-molli BWV 1052 Bach kierrätti d-molli -klaveerikonserton kahden 1720-luvun kantaattinsa soitinosista. Urut olivat niissä solistisessa roolissa, lisäksi alkuperäistä orkesteria oli laajennettu oboeilla. Konsertto lienee saanut ensiesityksensä yhdessä Leipzigin collegium musicumin säännöllisistä perjantaikonserteista. Bachin omakätinen käsikirjoitus konsertosta on vuoden 1738 tienoilta.

Teoksessa käytetään italialaista tyyliä, jossa toistuvien orkesteriosuuksien eli ritornellojen väliin sijoitetaan soitinsooloja. Ensimmäisen osan ritornello on vahva kuuden tahdin unisonoteema. Ritornellojen välisissä soolo-osuuksissa vieraillaan asiaankuuluvissa lähisävellajeissa.

Toinen osa on yllättäen g-mollissa normaalin duurin sijasta. Osa perustuu juhlavalle basso ostinatolle. Tämä toistuva bassokuvio jatkuu koko osan ajan ja tarjoaa pohjan, jonka päälle solistiosuus kutoo ornamentoitua melodista linjaa.

Allegro-finaali muistuttaa rakenteeltaan ensiosaa.

Sen ritornello alkaa alaspäisellä asteikolla.

Ritornello-osuuksissa esiintyy myös ajoittaista melodian vuorottelua basson ja diskantin välillä.

Viimeistä ritornelloa edeltää lyhyt, mutta taiturillinen soolokadenssi.

ALFRED SCHNITTKE: Concerto grosso nro. 6 viululle ja pianolle Virallista sosialistista realismia pilkanneen ja neuvostoliittolaista sinfonista ajattelua parodioineen modernisminsa myötä Alfred Schnittkestä tuli maansa uuden musiikin johtohahmo ja undergroundpiirien palvonnan kohde. Schnittken kokeilut 1960-luvun länsimaisen avantgarden tyyleillä eivät miellyttäneet neuvostobyrokraatteja, ja teoksia joutui esityskieltoon.

Matkustuskielto ulkomaille seurasi vuonna 1980.

Schnittken onnistui lopulta siirtymään Hampuriin 1990.

Saksan-vuosinaan 1991–1994 Schnittke kehitti huiman tuotteliaisuuden. Neuvostovuosina patoutuneen luovan vimman yhteydessä Schnittke sävelsi myös viimeisen concerto grossonsa (nro. 6).

Concerto grosso nro 6:n ensiosa on sävelletty pianolle ja jousiorkesterille, toisen osan muodostaa pianon ja viulun duetto; finaalissa nämä voimat kootaan yhteen. Temaattinen aineisto perustuu pääosin teokseen liittyvien henkilöiden nimistä valittuihin kirjaimiin. Eri osissa palaavan ydinmotiivin muodostava avaussointu es-a-c voisi viitata säveltäjään itseensä, melodiakulku d-es-c-h on tuttu Dmitri Šostakovitšin teoksista. Lisäksi vastaavanlaisia viittauksia esiintyy teoksen 11.1.1994 pidetyn kantaesityksen solistien, pianisti Viktoria Postnikovan ja viulisti Alexandr Roždestvenskin nimiin.

20

helsinkifestival.fi

Musiikissa yhtyvät ilmaisun uusklassistinen, tarkoituksellinen kulmikkuus ja karun kirpeä harmonia.

Klustersoinnut sekä laajoista, dissonoivista intervalleista muodostuvat melodiakulut leimaavat teoksen yleisilmettä. Concerto grosso nro 6 lähestyy vaikuttavalla tavalla absoluuttisen, ei-kuvailevan musiikin ihannetta.

WOLFGANG AMADEUS MOZART: Pianokonsertto Es-duuri K.449 Mozart kirjoitti Es-duuri -pianokonserton ajatellen lahjakasta oppilastaan Barbara ”Babette” von Ployeria. Teos valmistui helmikuussa 1784. Luopumalla konserton julkaisemisesta elinaikanaan Mozart myönsi Babettelle käytännössä yksinoikeudet teokseen, joskin esitti sitä myös omissa konserteissaan.

Mozart kirjoitti isälleen, että teos voidaan esittää myös ”a quattro”, eli pelkällä jousisäestyksellä. Konsertto on luonteeltaan kuin intiimiä kamarimusiikkia ja myös mittasuhteiltaan vaatimattomampi kuin Mozartin myöhemmät ”suuret” pianokonsertot.

Teos on selvästi suunniteltu miellyttämään Mozartin wieniläistä yleisöä. Ensimmäinen osa on moniaineksinen, energinen Allegro; sitä seuraava elegantti Andantino moduloi rikkaasti ja sisältää kiinnostavia muotoratkaisuja. Kolmas osa on ehkä kaikkein mieleenpainuvin. Se on henkevä Rondo, jonka kepeä teema vastaäänineen kuullaan monipuolisesti kuvioituna, polyfonisin kääntein ja lopulta vaihtuen tanssilliseen 6/8 –tahtilajiin.

OLLI MUSTONEN: Jousikvartetto nro 1 (jousiorkesteriversio) ”Kasvoin kuunnellen jousikvartettoja, erityisesti Beethovenia ja Bartókia, ja niillä teoksilla on ollut valtava vaikutus siihen, mitä olen säveltäjänä, muusikkona ja ihmisenä”, kertoo Olli Mustonen teoksestaan. ”Monissa teoksissani voi nähdä jonkinlaisen matkan pimeydestä valoon eri muodoissa. Jousikvartettoni kohdalla tämä matka on poikkeuksellisen raskas.

Kolmannen osan joissakin taitteissa on toivoa, mutta tarjolla oleva optimismi on laadultaan tuonpuoleista.

Neljännen osan alussa palaavat kvarteton alun hyvin dramaattiset elementit. […] Musiikki pääsee sankarillisen, dissonanttisen kamppailun kautta finaaliin, joka on täynnä hurmioitumista ja instrumentaalista riemua. Olen antanut finaaliin metronomimerkinnän ohella merkinnän ”Con fuoco all’Ungharese” - kaikki tämä tietysti kunnianosoituksena suurelle unkarilaiselle mestarille, yhdelle suurimmista musiikillisista sankareistani jo elämäni alkuajoista asti.”

Olli Mustosen ensimmäinen jousikvartetto on norjalaisen Engegård-kvartetin tilaus vuodelta 2016.

Yhtye myös vastasi teoksen kantaesityksestä Lofoten International Chamber Music Festivalilla Norjan Gravdalissa heinäkuussa 2017.

©Priit Grepp

KREMERATA BALTICA & GIDON KREMER: TABULA RASA la 23.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Kremerata Baltica Gidon Kremer, viulu Pauline van der Rest, viulu OHJELMA: J.S. Bach (1685–1750): Chaconne, sovitus jousille Gidon Kremer Arvo Pärt (*1935): Tabula Rasa Eine (andere) Winterreise (Franz Schubertin mukaan): – Franz Schubert (1797): Menuetti, D 89 – Raminta Šerkšnytė (1975): Winternacht viululle ja jousille – Franz Schubert (1797): Trio, 1 D 89 – Victor Kissine (1953): Frülingstraum viululle ja jousille – Franz Schubert (1797): Trio 2, D 89 – Leonid Desyatnikov (1955): ”Wie der alte Leiermann” viululle ja jousille – Franz Schubert (1797–1828): Menuetti, D 89 Mieczysław Weinberg (1919–1996): Aaria op. 9 jousille Dmitri Šostakovitš (1906–1975): “Neljä kapteeni Lebjadkinin runoa” viululle ja jousille, sovitus Yevgeniy Sharlat, omistettu Gidon Kremerille ja Kremerata Balticalle.

Sovituksen maailman ensi-ilta Mihail Pletnjov (*1957): Z-Defilee viululle ja jousille Dmitri Šostakovitš (1906–1975): Polka & Foxtrot teoksesta Jazz Suite nro.1. viululle, vibrafonille ja jousille, sovitus Andrei Pushkarev, omistettu Gidon Kremerille ja Kremerata Balticalle helsinkifestival.fi

21

Chaconne on sävellystyyppi, jossa varioidaan lyhyehköä, toistuvaa musiikillista aihetta. Johann Sebastian Bachin ainoa tämän lajityypin teos, suurenmoinen kolmiosainen Chaconne muodostuu alun laajasta mollitaitteesta, keskiosan duuritaitteesta ja paluusta pääsävellajiin, d-molliin.

Gidon Kremerin jousiorkesterisovitus vuodelta 2018 noudattelee varsin tarkoin Bachin alkuperäistä, sooloviululle laadittua käsikirjoitusta.

Perusajatuksena on Schubertin Winterreise -laulusarjan fantasianomainen kommentointi modernein maustein. Alkuperäistä Schubertia edustavat alku- ja välisoittojen tavoin Menuetti D 89 kaksine trioineen. Niiden lomaan sijoittuvat kolmen muun Kremerin kutsuman säveltäjän Winterreise -näkemykset. Heitä ovat liettualainen Raminta Šerkšnytė, venäläissyntyinen Victor Kissine ja latvialainen Georgijs Osokins.

Tabula Rasa on noussut yhdeksi nykymusiikin kulttiteoksista. Siitä tuli myös Arvo Pärtin uran käännekohta. Teoksessa esitellään tintinnabulityylin ilmaisumahdollisuudet ensimmäistä kertaa laajamittaisessa sävellyksessä. Pärt rakensi teoksensa keskiajan cantus firmus -tekniikkaa muistuttavasti päämelodian varaan siten, että vastaäänet liikkuivat kolmisoinnun sävelillä.

Kahden brutaalin diktatuurin puristuksesta selviytyneen ja myöhemmin varsin hyvin menestyneen Mieczysław Weinbergin laaja tuotanto sisältää mm. sinfonioita, konserttoja ja oopperoita. Aaria jousille on peräisin vuodelta 1942, jolloin Weinberg eli erittäin niukoissa oloissa sotaa paossa Taškentissa.

Herkkävireinen, kaunis teos jäi esittämättä säveltäjän elinaikana.

Tabula rasa eli konsertto kahdelle viululle, jousiorkesterille ja preparoidulle pianolle on viulisti Gidon Kremerin sävellystilaus vuodelta 1977. Kantaesityksen muusikot olivat odottaneet saavansa virtuoosista soitettavaa, mutta törmäsivät yllätyksekseen yksinkertaisiin musiikin peruselementteihin, kolmisointuihin ja asteikkoihin.

Tilanne vaati täysin uudenlaista, epäitsekästä ja nöyrää lähestymistapaa.

Venäläisen, erittäin komean kansainvälisen uran tehneen pianisti-säveltäjä-kapellimestarin Mihail Pletnjovin teos Z-Defilee viululle ja jousille lienee kannanotto nykyiseen maailmantilanteeseen.

Kyrillisiin aakkosiin kuulumaton Z-kirjain on ollut Ukrainassa riehuvien venäläisjoukkojen tunnuksena; défilé merkitsee puolestaan paraatia ranskan kielellä. Äärimmäisen ironian sävyttämässä kappaleessa kuullaan karkeasti vääristeltyjä säkeitä Venäjän kansallislaulusta rinnakkain Šostakovitšin Leningrad-sinfonian natsien hyökkäystä kuvaavan marssiteeman kanssa.

Tabula rasan (”tyhjä taulu”) kaksi osaa ovat kontrastissa keskenään. Ensiosa Ludus (”peli”) koostuu kahdeksasta muunnelmasta ja voimakkaasta kadenssista. Hitaassa toisessa osassa Silentium (”hiljaisuus”) Pärt käyttää jälleen aikaisemmista teoksistaan tunnettua prolaatiokaanonia: äänet liikkuvat eri nopeuksilla. Pärt on varannut lyhimmät aika-arvot bassoäänelle ja pisimmät ensimmäiselle sooloviululle.

Eine (andere) Winterreise on Kremerata Baltican 25-vuotisjuhlia varten 2022 koottu sarjamuotoinen teos, jonka aloitteentekijänä oli Gidon Kremer ja inspiraationa Franz Schubert.

22

helsinkifestival.fi

Dmitri Šostakovitšin toiseksi viimeinen teos Lebyadkin Verses (“Kapteeni Lebjadkinin runot” ) on satiirinen, pureva, groteski ja yllättävä. Kyseessä on laulusarja bassolle ja pianolle Fjodor Dostojevskin Riivaajiin sisältyvien runosäkeiden pohjalta.

Romaanissa runoilijana esiintyvä oppimaton kapteeni Lebjadkin on Šostakovitšin mukaan aitoa runoutta pilkkaava ilveilijä. Hahmo kuitenkin kiehtoi säveltäjää, ehkä hän tunsi olevansa Lebjadkinin sukulaissielu.

Laulusarja kantaesitettiin maaliskuussa 1975 Moskovassa. Säveltäjä osallistui tuolloin viimeisen kerran sävellyksensä kantaesitykseen. Kremerata Balticalle omistetun jousisovituksen Lebyadkin Versesistä on laatinut Texasin yliopiston Butler Schoolin sävellyksen professori Yevgeniy Sharlat.

©Tuomas Tenkanen

©Puolustusvoimat Samu Saukko

©Maarit Kytöharju

AURINGONSÄTEITÄ –

MAIJA HYNNISEN URKUKONSERTON KANTAESITYS ti 26.8.2025 | 19.00 | Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin arvioitu kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Kaartin soittokunta Petri Komulainen, kapellimestari Jan Lehtola, urut OHJELMA: Jukka Linkola (*1955): Sisu Maija Hynninen (*1977): Helios, kantaesitys Magnus Lindberg (*1958): Gran Duo Aulis Sallinen (*1935): Palatsirapsodia Konsertti on osa Suomen Säveltäjät ry:n Juhlat – Säveltäjät 80 vuotta -konserttisarjaa. helsinkifestival.fi

23

JUKKA LINKOLA: Sisu

MAIJA HYNNINEN: Helios

Pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Jukka Linkola on työskennellyt kapellimestarina Helsingin kaupunginteatterissa ja opettanut musiikkia mm.

Sibelius-Akatemiassa. Hän on säveltänyt musiikkia omille jazzyhtyeilleen ja big bandille ja laajentanut tuotantoaan myös kohti klassista musiikkia. Linkolan monipuoliseen tuotantoon sisältyy mm. oopperoita ja konserttoja. Hänen tyyliltään uusklassismia sivuavalle musiikilleen on ominaista vapaatonaalinen melodia, oikukas rytmi sekä dissonantti, usein bitonaalinen harmonia.

”Helios, konsertto uruille ja sinfoniselle puhallinorkesterille, tutkii urkujen ja puhallinorkesterin rajapintoja — näiden kahden orkesterin yhteiseloa sen herkemmistä hiukkasmaisista olomuodoista aina voimakkaan tiiviisiin saakka. Antiikin Kreikassa Helios tarkoitti aurinkoa tai auringon jumalaa, joka hurjalla nelivaljakoillaan taivaankannen halki ajaessaan toi valon maailmaan. Uskottiin, että ajaessaan Helios myös samalla näki korkeuksistaan kaiken, mitä maan pinnalla tapahtui. Helioksen tapaan urut johdattaa kuulijaa läpi teoksen piirtäen sen muotoa korkeuksista, urkujen pillistöstä kuultavin äänin.

Sisun pääteema on lainattu Linkolan oopperasta Elina, jossa se kuvasi miespäähenkilön, Klaus Kurjen itsepäistä ja hurjaa luonnetta. Toinen tärkeä aihe on koraaliteema. Lukuisia sivuteemoja leimaavat vuorotellen leikillisyys ja briljanssi. Avauksen klarinetin ja fagotin duetto palaa kertaustaitteessa muunneltuna. Tämän jälkeen pääteema toistetaan.

Teoksen päättävä koraaliteema on ikään kuin muisto esi-isistämme taistelemassa isänmaan puolesta.

Sisu syntyi Minnesotan Moorheadissa toimivan Concordia College Bandin tilauksesta 1999.

Aurinko ja sen heliosfääri vuorostaan vievät ajatukset avaruuteen, aineen eri olomuotoihin tähtipölystä aina jättimäisiin kappaleisiin — massaan, energiaan ja voimaan sekä Maan asukkaalle vieraampiin ilmiöihin, kuten magneettikenttiin ja niitten välillä tapahtuviin uusiin kytköksiin. Nasan vuonna 1977 matkaan lähettämät Voyager-luotaimet ovat jo päässeet kauas planeettojen toiselle puolelle tähtien väliseen tilaan. Luotaimien matka jatkuu yhä, vaikka niitten vanha teknologia ei enää kestäkään heliosfäärin ulkopuolista avaruutta.

Konsertto on saanut inspiraatiota myös näitten luotaimien läpi avaruuden ja ajan kulkeneesta matkasta, joka piirtää omanlaistaan kuvaa ihmeellisestä maailmankaikkeudestamme.”

- Maija Hynninen

24

helsinkifestival.fi

MAGNUS LINDBERG: Gran Duo

AULIS SALLINEN: Palatsirapsodia

Magnus Lindberg kuvailee itseään mielellään sekä romantikoksi että modernistiksi näkemättä tässä ristiriitaa. Hän tekee myös selvän eron vakavan ja kaupallisen musiikin välille. Lindbergin mielestä vakavaa musiikkia ei tarvitse ”ymmärtää ”. Sen sijaan hän antaa yksinkertaisen kuunteluneuvon: ”Istu alas, keskity ja ota se sellaisena kuin se tulee.”

Aulis Sallisen menestysooppera Palatsi sai ensi-iltansa 1995 Savonlinnan Oopperajuhlilla ja kantaesitettiin alkuperäisenä englanninkielisenä versiona New York City Operassa vuonna 1998.

Palatsirapsodia pohjautuu tähän oopperaan hyödyntäen sen tärkeimpiä teemoja.

Sallinen lähestyi rapsodiaa 1700-luvun Harmonie -sovitusperinteen hengessä. Kyseessä oli ulkoilmatilaisuuksissa puhallinsovituksina esitettävä musiikki.

Lindbergin Gran Duon yhteydessä usein esiin tuleva teos on Stravinskyn Sinfonioita puhaltimille. Näitä kahta sävellystä yhdistää sama instrumentaatio, joskin Lindberg on lisännyt sointipalettiinsa bassoklarinetin. Artikulaatioita terävöittäviä lyömäsoittimia ei kummassakaan teoksessa käytetä.

Gran Duossa on kysymys vuoropuhelusta puu- ja vaskipuhaltimien välillä. Stereotyypeillä leikitellen, teoksessa voidaan nähdä vastakkain feminiiniset, korkeat puut ja maskuliiniset, matalat vasket. Teoksen edetessä nämä ryhmät jakautuvat yhä pienemmiksi osasiksi ja solisteiksi. Gran Duo on nimellisesti jaettu viiteen osaan, mutta yleisvaikutelmana on saumaton kokonaisuus.

Gran Duon tilasivat Simon Rattle ja City of Birmingham Symphony Orchestra. Kantaesityksellä juhlistettiin vuotta 2000.

Ooppera Palatsi on tummanpuhuva satiiri autoritaarisesta vallasta. Libretto perustuu kahteen eri lähteeseen. Hahmoja lainataan Mozartin oopperasta Ryöstö seraljista, mutta perusasetelma pohjautuu Kapuścińskin romaaniin Keisari.

Teoksessa seurataan Haile Selassien, Etiopian viimeisen keisarin, kukistumista. Palatsirapsodia valmistui 1996 Manchesterin Royal Northern College of Musicin ja USA:n College Band Directors National Associationin yhteisenä tilausteoksena.

Palatsirapsodiassa ei ole kyse potpurin tapaisesta yksinkertaisesta kokoelmasta oopperan parhaita melodioita. Sen sijaan Sallinen rinnastaa toisilleen vastakohtaista musiikkimateriaalia synnyttääkseen jännitteitä ja emotionaalista monitulkintaisuutta.

Rapsodisesta otsikosta huolimatta teoksen luonne on eittämättömän sinfoninen.

helsinkifestival.fi

25

AN EVENING WITH BRYCE DESSNER–

BRYCE DESSNER WITH AUSTRALIAN STRING QUARTET, ANASTASIA KOBEKINA & FLEUR BARRON Laura Hynninen ke 27.8.2025 19.00 Huvila Bryce Dessner, sähkökitara Australian String Quartet Dale Barltrop, viulu Francesca Hiew, viulu Chris Cartlidge, alttoviulu Michael Dahlenburg, sello Fleur Barron, mezzosopraano Anastasia Kobekina, sello Bryce Dessner: Aheym (Australian Strinq Quartet) Garcia Counterpoint (Bryce Dessner) Quintets (Bryce Dessner & Australian Strinq Quartet) Tuusula soolosellolle (Anastasia Kobekina)

Voy a Dormir – 3 Alfonsina Stornin runoa, sov. mezzosopraanolle ja jousikvartetille (Fleur Barron & Australian Strinq Quartet)

Ornament and Crime III sooloviululle (Dale Barltrop)

Song for Ainola soolosellolle (Anastasia Kobekina) Pulsing, osa Impermanence-teoksesta

(Bryce Dessner, Anastasia Kobekina & Australian Strinq Quartet) Säveltäjä, kitaristi ja The National -yhtyeen perustajajäsen Bryce Dessner luo Huvilaan ainutlaatuisen illan, jossa hän esittää sävellystuotantoaan teknisestä mestaruudestaan ja rohkeasta ohjelmistostaan tunnetun Australian String Quartetin kanssa.

Lavalla nähdään myös Tšaikovski-kilpailussa palkittu ja maailmalla mainetta niittänyt sellisti Anastasia Kobekina sekä hiljattain Kaija Saariahon Adriana Mater -oopperasta Grammy-palkittu oopperalaulaja Fleur Barron, yksi tämän hetken monipuolisimmista ja kysytyimmistä mezzosopraanoista.

Bryce Dessnerin harvinaislaatuinen lahjakkuus on yltänyt musiikkimaailmassa laajalle. Lukuisia Grammy-palkintoja voittaneen Dessnerin teoksia ovat tilanneet ja esittäneet maailman johtavat orkesterit, kuten Los Angeles Philharmonic, Orchestre de Paris, Münchenin filharmonikot ja Lontoon Philharmonia Orchestra.

Dessnerin musiikkia kuullaan Australian String Quartetin esittämänä Juhlaviikoilla myös Tanssin talossa osana Sydney Dance Companyn Impermanence-teosta.

26

helsinkifestival.fi

©Jens Koch

©Victoria Cadisch

©Lusine Pepanyan

©Pedro Greig

©Jacqui Way

27

helsinkifestival.fi

©Julia Wesely

Korngold! Stravinsky! Gershwin! Weill!

CHAMBER ORCHESTRA OF EUROPE to 28.8.2025 19.00 Musiikkitalo, Konserttisali Konsertin kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Chamber Orchestra of Europe Robin Ticciati, kapellimestari Golda Schultz, sopraano Ohjelma: Franz Schreker (1878 – 1934) Kamarisinfonia George Gershwin (1898 – 1937) By Strauss Kurt Weill (1900 – 1950) Youkali George Gershwin Summertime Kurt Weill Lost in the Stars Igor Stravinsky (1882–1971) No Word from Tom, Anne Trueloven aaria oopperasta Hulttion tie Erich Wolfgang Korngold (1897 – 1957): Mariettan laulu oopperasta Die Tote Stadt Leonard Bernstein (1918 – 1990): Somewhere musikaalista West Side Story Igor Stravinsky Tulilintu Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö Chamber Orchestra of Europe on yksityinen orkesteri, joka saa korvaamatonta taloudellista tukea Gatsby Charitable Foundation -säätiöltä sekä useilta muilta tukijoilta.

28

helsinkifestival.fi

©Benjamin Eloavega

©Vittorio Greco

29

helsinkifestival.fi

Vuonna 1981 perustettu Chamber Orchestra of Europe on yksi maailman arvostetuimmista kamarimusiikkiorkestereista. Orkesteri koostuu eri puolilta Eurooppaa tulevista huippumuusikoista, ja se tekee yhteistyötä maailman johtavien kapellimestarien ja solistien kanssa. Orkesteria ja sen soittajia yhdistää rajat ja kansalaisuudet ylittävä musiikillinen näkemys. Chamber Orchestra of Europe on tehnyt satoja merkittäviä levytyksiä, joista suurimman osan klassisen levymusiikin instituutiolle Deutsche Grammophonille.

Franz Schreker oli saksankielisen maailman huomattavimpia muusikoita 1920-luvulla menestysoopperoidensa ja opetustyönsä ansiosta.

Schrekerin Kamarisinfonia (1916) edustaa jälkimahlerilaista hyperromantiikkaa Schönbergin Die verklärte Nachtin (1899), Webernin Im Sommerwindin (1904) ja myös Richard Straussin sinfonisten runojen hengessä. Kamarisinfonia on Wienin keisarillisen musiikkiakatemian tilaus laitoksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi 1917. Schreker kirjoitti omat viivastot kullekin 23 soittajalle ehdottaen tosin jousistemmojen tuplaamista suurissa konserttisaleissa.

Yksiosaisen teoksen neljä taitetta – johdanto, pääosa, adagio ja scherzo – menevät limittäin, ja scherzoa lukuun ottamatta kaikkien niiden pääaiheet palaavat lopussa. Kamarisinfonia sisältää myös runsaasti Schrekerin musiikille ominaista sointimagiaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on avaus, jossa huilu ja myöhemmin viulusoolo leijuvat celestan, urkuharmonin, pianon ja harpun kimmeltävän sointikentän yläpuolella.

By Strauss on George Gershwinin sävellys vuodelta 1936. Se on kunnianosoitus Johann Strauss vanhemman ja Johann Strauss nuoremman musiikille. Pilke silmäkulmassa laulaja kertoo, kuinka hän ei pidä Broadwaysta, vaan tanssisi mieluummin Strauss-valssin tahtiin.

Kurt Weill kirjoitti Youkalin alun perin välisoitoksi Jacques Devalin ranskalaiseen näytelmään Marie Galante (1934). Seuraavana vuonna kappale sanoitettiin, ja se muuttui upeaksi ”eurotangoksi”. Lyriikat kuvaavat lopulta vain unelmaksi osoittautunutta idyllistä saarta.

Summertime on George Gershwinin vuonna 1934 säveltämä aaria oopperasta Porgy ja Bess. Laulu yhdistää loistavasti elementtejä jazzista ja afroamerikkalaisista laulutyyleistä. Jazzstandardiksi myöhemmin vakiintunut melodia esiintyy useissa oopperan kohtauksissa.

30 helsinkifestival.fi

Lost in the Stars on Maxwell Andersonin sanoittama ja Kurt Weillin musiikkiin perustuva musikaali, joka pohjaa etelä-afrikkalaisen Alan Patonin menestysromaaniin Itke, rakastettu maa.

Weillin viimeiseksi jääneen näyttämöteoksen ensiilta oli Broadwaylla 1949.

Igor Stravinskyn ooppera, Rake’s Progress (Hulttion tie, 1951), on faustilainen, barokkioopperaa mukaileva ilkikurinen moraliteetti mottonaan ”paholainen löytää työtä joutilaille käsille”. Ensimmäisen näytöksen lopussa Anne ihmettelee, miksi hän ei ole kuullut pirulle sielunsa myyneestä Tomista.

Die tote Stadt on Erich Wolfgang Korngoldin kolminäytöksinen ooppera (1920). Aaria ”Glück, das mir verblieb” kertoo rakkauden ilosta, mutta sanoissa on myös surua elämän katoavaisuudesta.

Somewhere on peräsin Leonard Bernsteinin Broadway-musikaalista West Side Story (1957).

Kappale esiintyy musikaalin toisessa näytöksessä ja uudelleen aivan lopussa Marian laulamana kuolettavasti haavoittuneen Tomin maatessa hänen käsivarsillaan.

Tulilintu oli teos, joka nosti Igor Stravinskyn kansainväliseen tietoisuuteen, joskin hieman mutkan kautta; sävellystilaus tuli vastaperustetulta Ballets Russelta vasta muiden tunnettujen säveltäjien kieltäydyttyä. Baletti-impressaari Sergei Djagilev joutui kiireessä turvautumaan kokemattomaan, 27-vuotiaaseen maanmieheensä. Stravinsky ryhtyi työhön joulukuussa 1909 Pietarissa.

Baletti perustuu venäläiseen kansantarinaan Tulilinnusta, hyvästä haltijasta. Muut hahmot ovat nekin tuttuja samasta perinteestä, sellaiset kuin prinssi Ivan ja ilkeä velho Kaschei. Ivan yrittää pelastaa rakastamansa prinsessan Kaschein kynsistä. Tulilinnun – jonka hengen Ivan oli aiemmin pelastanut - avittamana hän onnistuu vapauttamaan rakkaansa ja tuhoamaan Kaschein kannattajineen.

Folkloristinen aihe rohkaisi Stravinskyä kansanmelodioiden käyttöön, vaikkakin Tulilinnun tanssi ja lopun komea häämarssi ovat kokonaan häntä itseään. Sävelkielen kromatiikka liittyy yliluonnollisiin hahmoihin ja diatoniset, kansanlaulumaiset eleet tavallisiin kuolevaisiin.

Maaliskuussa 1910 baletti oli valmis, mutta vaikeuksia kasaantui: prima ballerina ilmoitti ”inhoavansa” Tulilinnun musiikkia ja kieltäytyi tanssimasta. Uusi ballerina löytyi, ja Stravinskyn taival tähtiin oli auki. Viimeistään kahden seuraavan Djagilev-baletin, Petrushkan (1911) ja sensaatiomaisen Kevätuhrin (1913) jälkeen hänen nimensä tunnettiin kaikkialla musiikkimaailmassa.

ERICH WOLFGANG KORNGOLD: Mariettan laulu

IGOR STRAVINSKY: No Word from Tom (Anne Truelove), Hulttion tie

Teksti Paul Schott Suomentanut Leena Vallisaari

Suomentanut Leena Vallisaari

Onni, jota maistaa sain, hyvästi jää, kalleimpain!

Ei viestiä Tomilta.

Eikö rakkaudella ole ääntä?

Eikö rakkaus voi pitää keväistä valaa kaupungissa?

Kuihtuuko se kuin koristeeksi leikattu ruusu?

Unohdettu! Mutta ei, itku ei nyt riitä.

Tom tarvitsee apua.

Rakkaus kuulee, rakkaus tietää, rakkaus vastaa etäisyyksien takaa, ja lähtee.

Kuoleman erottaa elämästä ankarin mahtikäskyistä Jää kirkkauteen minua odottamaan; täällä ei synnytä uudestaan

ANNE

Hiljainen yö, etsi hänet, hyväile, ja tyynnytä hänen sydämensä, vaikka se minut torjuisi, älköön sen syke kertoko, vaikka minä itken, että se tuntee kaipausta.

Kuu, opasta sinä minua kun lähden täältä matkaan, ja loista yhtä lämpimästi siellä, missä hän katselee sinua ilman murhetta ja häpeää; et voi, kuinka voisitkaan loistaa kylmemmin kylmälle sydämelle.

Voinko hylätä isän rakkauden minut hylänneen rakkaan tähden?

Ei, isällä on tahdonvoimaa, mutta Tom on heikko ja tarvitsee auttavan käden lohdukseen.

Jumala, varjele Tom-kultaa, tue isää ja vahvista päätöstäni.

Lähden hänen luokseen.

Rakkaus ei epäröi, ei hylkää.

Torjuttuna, unohdettuna, loukattunakaan rakkaus ei muutu, jos se on rakkautta.

Jos rakkaani olisi hädässä, en piittaisi siitä, mikä hän on.

Menen hänen luokseen.

Aika ei voi muuttaa rakastavaa sydäntä, iäti rakastavaa sydäntä. helsinkifestival.fi

31

KURT WEILL: Youkali

KURT WEILL: Lost in the Stars

Teksti Roger Bertrand Suomentanut Johanna Freundlich

Teksti Maxwell Anderson Suomentanut Johanna Freundlich

Youkali -Tango Habanero

Eksyimme tähtiin

Niin peninkulmain taa Pien’ pursi samoaa Kun aallot kuljettaa Se saareen rantautuu Ja saaren menninkäinen Tuo pieni sähikäinen Se virkkoo: “Ystäväinen, tää saari sua kutsuu” Youkali, se on toivon hiekkaranta Youkali, se on onnen kultasanta Youkali, se arjen huolet merituuleen loihtii Se yöhömme valoa tulvehtii Tähti joka tuikehti: se on Youkali Youkali, se muistaa kaikki toiveensa lausuneet Youkali, se muistaa kaikki koskaan rakastuneet Ja haaveilleet Ne kaikki sydämensä aukaisseet Vapautuneet Aamun sarastusta oottaneet Youkali, se on toivon hiekkaranta Youkali, se on onnen kultasanta Mut haavekuvaa hulluus loi: Ei Youkalia nähdä voi Niin arki pakottaa Taas piiloon unelmaa Mut sielut lepattaa Ja mielii hengähtää Nyt käydä nousuun uuteen Ja kiinni salaisuuteen Unelman kaukaisuuteen Taas loisti Youkali

32

helsinkifestival.fi

Ennen kuin Luoja loi meren ja maan Piti kaikkia tähtiä kourassaan Kuin hiekka ne noruivat sormistaan Ja eräs pieni tähti putos yksin Etsi Luoja valoisan yön läpeen Tuon pienen tähden löytääkseen Ja lupasi vaalia tarkalleen Ettei tähti enää katoais Saa tähti haipua, se kestetään Kun pilvet saa valon hämärtymään Kunhan Luoja antaa läheisyyttään Ja kirjaa kulkuamme Kävin läpi yön pimeyden Kun vuodet jo toivat harmauden Ja joskus kai silloin epäilen Luojamme unohtiko ihmisen Meidät yksin jättäen Eksyimme tänne tähtiin Pienet tähdet, suuret tähdet Tuuli puhaltaa läpi yön Eksyimme tänne tähtiin

BANG ON A CAN ALL-STARS ©Stephanie Berger ©Peter Sterling

helsinkifestival.fi

33

BANG ON A CAN ALL-STARS: CLASSICS ti 19.8.2025 20.30 Tanssin talo, Erkko-sali Konsertin kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika Bang on a Can All-Stars Vicky Chow, piano David Cossin, lyömäsoittimet Arlen Hlusko, sello Taylor Levine, kitarat Ken Thomson, klarinetit Lizzie Burns, basso Andrew Cotton, äänisuunnittelija OHJELMA: Angélica Negrón (*1981): Turistas with Kookik, a film by Keerati Jinakunwiphat Henry Threadgill (*1944): With or Without Card with Split Womb, a film by Rena Butler David Lang (*1957): interstate with film by Annie-B Parson Julia Wolfe (*1958): Believing Steve Reich (*1936): Electric Counterpoint Michael Gordon (*1956): I Buried Paul Philip Glass (*1937): Closing Steve Martland: (1974–2013): Horses of Instruction Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö Klassisen, jazzin, rockin, maailmanmusiikin ja kokeellisen musiikin rajoja vapaasti ylittävä kuusijäseninen, sähköisesti vahvistettu Bang on a Can All-Stars on johdonmukaisesti luonut täysin oman, kategorisointia uhmaavan identiteettinsä. Yhtyeen musiikista on tullut suorastaan oma genrensä, sillä sen ohjelmisto sisältää laajan valikoiman teoksia, jotka on kirjoitettu nimenomaan ryhmän omaleimaiselle soitinkokoonpanolle ja esitystyylille.

Rumpusetti, sähkökitara ja sähköbasso viittaavat tiettyyn musiikilliseen suuntaan, vastapainoina ovat toisaalta sello, piano ja klarinetti. Välimaastoon sijoittuvat erilaiset lyömäsoittimet, kontrabasso, syntetisaattori, saksofoni ja bassoklarinetti.

Ryhmän sointimaailmoiltaan hyvinkin vaihteleva ohjelmisto edustaa paitsi alkuperäistä minimalismia, myös eräänlaista minimalismin jatkokehittelyä hieman rouheampaan ja energisempään suuntaan ainakin rytmisessä, tonaalisessa ja soinnillisessa mielessä.

34 helsinkifestival.fi

Yhdysvaltoihin Puerto Ricosta nuorena aikuisena muuttanut Angélica Negrón hyödyntää Puerto Ricon vaikutteita Turistas –teoksessaan; salsa, reggaeton ja afropuertoricolainen bomba ovat etäännytetysti kuultavissa. Negrón lähestyy aihettaan myös huumorin kautta ja stereotypioita tuulettaen.

Henry Threadgillin With or Without Card muodostaa poikkeuksen illan ohjelmistossa. Teos muistuttaa rauhatonta ja rikkonaista 1950-lukulaista sarjallisuutta. Kaikkinainen asioiden toisto on tabu, ja tasainen syke sekä tonaalinen harmonia on totaalisesti häivytetty.

Interstate on David Langin moottoritietutkielma.

Erilaisista kaanon- ja ahtorakenteista koostuva teos muodostaa tasaisesti nousevan crescendon ennen loppuhuipennusta.

Bang on a Canin perustajiin kuulunut Julia Wolfe on säveltänyt kokoonpanolle kenties eniten. Believing on intensiteetiltään kuin akustisilla soittimilla toteutettua metallimusiikkia ja sisältää yllättäen myös vokaaliosuuksia.

Minimalistisen musiikin kantahahmo ja yksi tyylilajin legendoista on Steve Reich. Jo klassikon aseman saavuttanut Reichin Electric Counterpoint (1987) sähkökitaralle ja ääninauhalle muodostuu kolmesta limittäisestä taitteesta periaatteella hidas-nopeahidas.

Michael Gordonin I Buried Paul sai otsikkonsa sanoista, jotka John Lennon mörisee Beatlesin Strawberry Fields Forever -kappaleeseen fade outin jälkeen lisätyssä loppukaneetissa. Myös Gordonin musiikillinen inspiraatio on peräisin samasta takaperoisesta kakofoniasta.

Alkuperäisen amerikkalaisen 1970-luvun minimalismin perustajiin kuuluvan ja lajin uranuurtajan Philip Glassin Closing on melankolinen, puhtaasti tonaaliseen harmoniaan pohjautuva tunnelmapala.

Brittiläisen Steve Martlandin Horses of Instruction rakentuu vaihtelevan mittaisista iskualoista ja ostinatoista. Kappaleessa liikutaan jo progressiivisen rockin liepeillä, ja pelin henki on jälleen hypnoottinen toisteisuus.

DAVID LANG: before and after nature Bang on a Can All-Stars & Helsingin kamarikuoro ke 20.8.2025 18.00 Tanssin talo, Erkko-sali Konsertin kesto n. 60 minuuttia

”Luonto on kaikkialla ympärillämme. Tietysti näin on aina ollut, mutta tuntuu siltä, että kiinnitämme luontoon enemmän huomiota kuin ennen. Tai ainakin toivon niin!

Kaikesta huomiosta huolimatta luonto ei näytä auttavan meitä pääsemään yksimielisyyteen siitä, miten meidän tulisi muuttaa suhdettamme siihen – tai muuttaa sitä.

David Lang, before and after nature before us things that never were what is a mountain (after john muir) sunray last forever sea change (after john f. kennedy) soft rains

Teokseni before and after nature on pohdiskelu luonnosta, mutta ennen kaikkea se tutkii vaikeuksiamme nähdä ja ymmärtää ympäröivää maailmaa: tyhjyydestä kertovia luomismyyttejä ja esimerkkejä ihmisistä, jotka kykenevät kuvaamaan luontoa vain perinteisten uskonnollisten tai hengellisten käsitteiden kautta.

Vaikuttaa siltä, ettemme kykene katsomaan luontoa vääristämättä sitä – asettamatta itseämme osaksi kuvaa.

David Lang, teksti ja musiikki Tal Rosner, videot ja visuaalinen suunnittelu Bang on a Can All-Stars Lizzie Burns, basso Vicky Chow, piano David Cossin, lyömäsoittimet Arlen Hlusko, sello Taylor Levine, kitarat Ken Thomson, klarinetit Andrew Cotton, äänisuunnittelija Helsingin kamarikuoro, joht. Nils Schweckendiek Brandon Kraemer, videon ja projisoinnin tekninen johto David Shepherd, videon ja projisoinnin ohjelmointi Dale Croft, Darren Culley, videon ja projisoinnin avustajat

´Luonto´on ihmisen luoma käsite – esi-isämme huomasivat olevansa erillään ympäröivästä maailmasta ja antoivat tälle erillisyydelle nimen, merkityksen ja arvon.

Ajattelin, että jos pohtisin maailmaa riittävän syvällisesti – sekä sellaisena kuin se oli ennen kuin me olimme täällä antamassa sille nimiä, että sellaisena kuin se on, kun meitä ei enää ole – voisin ehkä ymmärtää paremmin, mitä maailma meiltä toivoo. Tai mitä se toivoo minulta.

Kiitokset Tali Oliverille Teoksen tilaajat: Bang on a Can, Stanford Live, Los Angeles Master Chorale, Helsingin juhlaviikot ja Helsingin kamarikuoro sekä University of Illinois-Krannert Center for the Performing Arts Tukijat: Robert ja Maria A. Skirnick, Stephen Block, Leslie Lassiter, Raulee Marcus, Susan ja George Reardon, Elizabeth ja Justus Schlichting, Abby Sher Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö

Tekstissäni käsitellään kolmea peruskysymystä: miten maailma oli suhteessa meihin ennen kuin me olimme täällä, missä me olemme lähihistorian valossa, ja missä tulemme olemaan, kun emme ole enää täällä.

Tietenkään emme voi tietää, mitä ennen ja jälkeen luonnon on. Ja totuus on, ettemme oikeastaan ymmärrä suurinta osaa siitä, mitä luonnossa näemme. Näyttää siltä, että voimme todella kuvata vain niitä asioita, joita emme tunne, hyödyntämällä käsitteitä, jotka tunnemme.

Tämä ristiriita saattaa selittää, miksi eri ihmiset näkevät saman luonnon niin eri tavoin.

Valmistautuessani kirjoittamaan sanat ja musiikin teokseen, kävin lukemattomia keskusteluja Stanfordin yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Olen kiitollinen heidän oivalluksistaan, intohimostaan ja ajastaan.

Olen erityisen iloinen siitä, että teokseni saa Euroopan ensi-iltansa Helsingin juhlaviikoilla. Minulla on vahva muisto siitä, kun kävin Helsingissä 18-vuotiaana – muisto, joka sopii hyvin teokseen, joka käsittelee ihmisen suhdetta luontoon. Oli elokuun puoliväli, ja muistan auringonsäteiden kulman, häikäisevän kirkkauden ja sen, kuinka aurinko tuntui lupaavan paistavansa ikuisesti. En ole koskaan unohtanut sitä.”

-David Lang

David Lang yhdistää teoksessaan uusinta tutkimustietoa aiempaan ympäristöajatteluun. Yksi teoksen suurista innoittajista on John Muir (1838–1914), skotlantilaissyntyinen amerikkalainen luonnontutkija, kirjailija ja ympäristönsuojelija. Muir tunnetaan erityisesti Yhdysvaltojen kansallispuistojärjestelmän perustamisen edistäjänä. Hän vaikutti merkittävästi Yosemiten ja muiden luonnonsuojelualueiden vaalimiseen. Muirin kirjoitukset ja puheenvuorot korostivat luonnon hengellistä ja esteettistä arvoa, ja hänen työnsä vaikutti ratkaisevasti aikansa Yhdysvaltain ympäristöpolitiikkaan. helsinkifestival.fi

35

©Kurt Van der Elst

Bushra El-Turk: WOMAN AT POINT ZERO pe 29.8.2025 20.00 la 30.8.2025 14.30 Suomen kansallisooppera ja -baletti, Alminsali Esityksen kesto n. 45 min Ikäsuositus: 13 vuotta Kieli: englanti ja arabia, tekstitys suomeksi ja englanniksi

36 helsinkifestival.fi

”Vankeuden teema on pitkään kiehtonut minua sekä henkilökohtaisesti että taiteellisessa työssäni.

Vietin lapsuuteni Lontoossa libanonilaisten vanhempieni kasvattamana ja tunsin vahvasti Lähiidän perinteiden ja yhteiskunnallisten odotusten painon. Valjastin kokemukseni taiteeseen ja haastoin kokemiani rajoitteita työni kautta. Pyrin yhdistämään narratiivit ja teatteritaiteen osaksi aktivismin henkeä.

Taiteeni tavoitteena on yhdistää toisistaan poikkeavia elementtejä eheäksi kokonaisuudeksi.

Vastakkainasettelun sijaan näen sävellyksen ja improvisaation, fiktion ja todellisuuden, puheen ja laulun, musiikilliset eleet ja liikkeet sekä idän ja lännen jatkuvana vuorovaikutuksena. Näin teos saa mahdollisuuden ylittää yksittäisten elementtien asettamat rajat – ja edistää kriittistä pohdintaa. Musiikkiteatterin ja oopperan maailmassa tällaiset rajat menettävät merkityksensä, kun työskentelemme samanhenkisten taiteilijoiden kanssa yhdessä merkityksiä etsien.

Woman at Point Zero -oopperan ja kertomuksen teemat ovat universaaleja ja resonoivat läpi koko teoksen ja sen syklisen rakenteen. Menetys, väkivalta, viattomuuden katoaminen, ilo, unelmat, turvallisuus, luottamus, ystävyys, nautinto, rakkaus, itsenäisyys ja vapaus ilmentyvät teoksen melodisissa teemoissa, modaalisissa siirtymissä ja harmonioissa.

Teoksen orkesteri, genrerajat rikkova yhtye Ensemble Zar, antaa puitteet luovalle musiikilliselle leikille yhdistämällä soittimia eri kulttuureista. Persialainen kamānche, japanilainen shō, korealainen taegeum, sello ja haitari kohtaavat ja näyttävät, kuinka kulttuurit ovat yhtä ja paikalliset haasteet globaaleja.

Samoin laulajat Fatman ja Saman rooleissa liikkuvat saumattomasti perinteisten arabialaisten tyylien, oopperan ja jazzlaulun välillä.

Kyseenalaistan sen, mitä pidetään muuttumattomana tai muuntuvana, ja pyrin tuomaan vapautta sekä sävellettyyn että improvisoituun ilmaisuun. Tavoitteeni on antaa ääni muusikoille, jotka ovat kapinallisia omissa perinteissään. Jokainen soittaja tuo mukanaan oman improvisaationtajunsa ja musiikillisen perintönsä, mutta lainaten minun kielestäni ja luomani rakenteen sisällä. Soittajien musiikillinen ilmaisu puhuu samaa kieltä kuin omani, ja löydämme yhteisen kohtaamispisteen.”

Tekijät: Sävellys: Bushra El-Turk Ohjaus: Laila Soliman Libretto: Stacy Hardy Perustuu Nawal El Saadawin (1931–2021) teokseen Woman at Point Zero (Zed Books – Bloomsbury Publishing Plc) Laulajat: Dima Orsho & Carla Nahadi Babelegoto Musiikin johto: Kanako Abe Ensemble ZAR: Hyelim Kim (taegum) Milos Milivojevic (harmonikka) Raphaela Danksagmuller (nokkahuilut, fujara, duduk, kaval) Chatori Shimizu (sho) Faraz Eshghi Sahraei (kamānche) Hanna Kölbel / Tamaki Sugimoto (sello) Äänen muokkaus ja sämpläys: Samir Bendimered Lavastus: Bissane Al Charif Videon suunnittelu: Bissane Al Charif & Julia König Puvustus: Eli Verkeyn Valosuunnittelu: Loes Schakenbos Dokumentaariset äänitteet: Aida Elkashef Apulaiskapellimestari: Ivan Cheng Ohjaajan assistentit: Barbara T’Jonck & Nadia Amin Säveltäjän assistentti: Furkan Keçeli Lavastemestari: Patrick Vanderhaegen Video: Johannes Ringoot / Brecht Debackere Valo: Jamy Hollebeke Ääni: Carlo Thompson / Guillaume Desmet Tuotantopäällikkö: Liesbet Termont Tuotanto: LOD muziektheater Yhteistuotanto: All Aria’s -festivaali (deSingel Antwerpen, Opera Ballet Vlaanderen, Concertgebouw Brugge & Transparant), Royal Opera House London, Shubbak Festival London, Festival d’Aix-en-Provence, Britten Pears Arts & Grand Théâtre de Luxembourg Kiitokset: Kathleen Venneman & Victor Hidalgo Yhteistyössä: enoa (European Network of Opera Academies), PRS Foundation, FEDORA, AFAC (The Arab Fund for Art and Culture), British Council & Belgian liittovaltion verohallinto Erityiskiitokset: Mariem Abutaleb, Joel Bell, Nawal El Saadawi, Nedjma Elhadj, Shady Elhusseiny, Michael Elisson, Victor Hidalgo, Rebecca Merritt, Ahmed Saaty, David Sawyer, Kathleen Venneman, Peter Wiegold, Kate Wyatt & Ruth Wyner Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö

-Bushra El-Turk helsinkifestival.fi

37

©Gabriela Urm

Viron draamateatteri: MEFISTO pe 15.8.2025 19.00 la 16.8.2025 13.00 Kansallisteatteri, Suuri näyttämö Esityksen kesto n. 2 tuntia ja 15 minuuttia, ei väliaikaa

38 helsinkifestival.fi

Lisätiedot: Lavalla käytetään savukkeen korvikkeita ja kirkasta valoa lyhyen hetken ajan.

Kieli: viro Tekstitys suomeksi Vierailua tukee Viron kulttuuriministeriö sekä Viron suurlähetystö Helsingissä.

Tekijät: Kertu Moppelin dramatisointi samannimisestä romaanista Ohjaus: Kertu Moppel Lavastus: Arthur Arula Koreografia: Jüri Nael Valosuunnittelu: Priidu Adlas Äänisuunnittelu: Lauri Kaldoja Videosuunnittelu: Epp Kubu Romaanin käännös saksasta viroon: Rita Tasa Esityksen suomennos ja tekstitys: Varja Arola Järjestäjä: Johannes Tammsalu Äänisuunnittelussa käytetyt tallenteet: Joel Remmel, Heikko Remmel, Ahto Abner Lavalla: Hendrik Höfgen: Juhan Ulfsak Hans Miklas: Lauri Kaldoja Otto Ulrichs: Hendrik Toompere jr Barbara: Teele Pärn Nicoletta von Niebuhr: Merle Palmiste Angelika Siebert: Inga Salurand Lotte Lindenthal: Merle Palmiste kenraali, ministeripresidentti: Indrek Sammul tai Gert Raudsep teatterinjohtaja Kroege: Guido Kangur Böck: Karmo Nigula Dora Martin: Britta Soll tai Hilje Murel Caesar von Muck: Markus Luik Julietta: Sandra Ashilevi työväenteatterin näyttelijät: Britta Soll tai Hilje Murel, Indrek Sammul tai Gert Raudsep, Markus Luik Viron kansallisooppera Estonian poikakuoro Juhanid, kuoronjohtajat Jaanika Kuusik ja Maret Poll Ensi-ilta 12.2.2021 Viron draamateatterin suurella näyttämöllä.

helsinkifestival.fi

39

Juhlaviikot tuo Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle Viron draamateatterin huikaisevan ja visuaalisesti näyttävän tulkinnan Klaus Mannin Mefistoromaanista. Mannin yhä ajankohtainen teksti perkaa vallan, moraalin, politiikan ja taiteen ristiaallokkoa intensiivisellä otteella. Kertu Moppel sai Mefiston ohjaustyöstä Viron valtion kulttuuripalkinnon vuonna 2022 ja oli ehdolla Viron teatteriliiton ohjaajapalkinnon saajaksi. Juhan Ulfsak sai Mefiston pääosasta Viron valtion kulttuuripalkinnon ja oli ehdolla Viron teatteriliiton palkinnon saajaksi parhaan näyttelijän kategoriassa.

Ollaan 1930-luvun Saksassa. Hendrik Höfgen on loistava näyttelijä, yhdistelmä suurta taiteilijaa ja huikeaa showmiestä. Kun kansallissosialistit pääsevät valtaan, Höfgren joutuu vaikean valinnan eteen: jatkaisiko hän nousujohteista näyttelijänuraansa, vaikka se edellyttäisi yhteistyötä hänen vastustamiensa poliittisten tahojen kanssa, vai pysyisikö uskollisena periaatteilleen ja heittäisi uralleen hyvästit?

Esitys perustuu Klaus Mannin romaaniin Mefisto (1936). Saksalainen Klaus Mann (1906–1949), kirjailija Thomas Mannin vanhin poika, aloitti kirjailijanuransa jo 19-vuotiaana ja kirjoitti näytelmiä, romaaneja ja esseitä. Mann viihtyi boheemeissa vasemmistolaispiireissä ja toimi 1930-luvulla poliittisessa kabareessa. Mann pakeni Saksasta ensin Hollantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin. Saksaan hän päätyi uudestaan vuonna 1945 palvellessaan Yhdysvaltojen asevoimissa.

Hendrik Höfgenin esikuva oikeassa elämässä oli kuuluisa saksalainen teatterintekijä Gustaf Gründgens (1899–1963), joka muistetaan karismaattisena näyttelijänä. Gründgensin legendaarisia rooleja olivat Mefistoteles ja Hamlet, joissa hänet nähtiin satoja kertoja. Kaikkiaan hän ehti tehdä 250 roolia. Nuorena Gründgens oli Klaus Mannin läheinen ystävä (ja oli lyhyesti naimisissa tämän siskon Erikan kanssa). Henkilökohtaiset ja ideologiset hankaukset kuitenkin erottivat ystävykset. Natsihallinnon aikana Gründgens teki loistokasta uraa ja vietti ylellistä elämää. Hänet nähtiin usein kansallissosialistien juhlissa. Gründgens eli parisuhteessa miehen kanssa, mutta välttyi vainoilta, sillä oli Göringin suojeluksessa. Vuonna 1933 Gründgensistä tuli Preussin valtionteatterin johtaja, kun taas Klaus Mann joutui pakenemaan Saksasta pelastaakseen henkensä.

40 helsinkifestival.fi

Mefistoa on esitetty Viron draamateatterissa jo yli 70 kertaa. Juhlaviikoilla teos koetaan Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Draamateatterin huikean näyttelijäkaartin lisäksi lavalla nähdään muun muassa Viron kansallisooppera Estonian poikakuoro Juhanid.

Kertu Moppel (*1985) on ohjaaja, dramaturgi ja näyttelijä. Ohjaustöissään hän pohtii tarkkanäköisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä ja sosiaalisia epäkohtia, naisen asemaa sekä valtaapitävien ja taiteilijoiden vastuuta. Moppel on ollut useita kertoja ehdolla eri teatteripalkintojen saajaksi, ja hänelle on myönnetty Ants Lauterin mukaan nimetty nuoren teatterintekijän palkinto (2020).

Juhan Ulfsak (*1973) on tunnustettu teatterija elokuvanäyttelijä ja ohjaaja. Hänet on useita kertoja palkittu vuoden parhaasta ohjaustyöstä ja vuoden parhaasta roolisuorituksesta, ja hän on saanut myös lukuisia muita teatteripalkintoja.

Vuodesta 1998 Ulfsak on ollut merkittävän virolaisen vaihtoehtoteatterin Von Krahli Teaterin kantavia voimia ja vuodesta 2024 lähtien teatterin taiteellinen johtaja.

Viron draamateatteri (Eesti Draamateater) on Viron johtava puheteatteri. Viron draamateatteri sai alkunsa teatteristudiosta vuonna 1920, ja jo tuolloin teatterin perustajat asettivat tavoitteekseen tehdä korkeatasoista teatteritaidetta, jonka keskiössä on virolainen näytelmäkirjallisuus. Tätä nykyä Viron draamateatterissa esitetään monipuolisesti nykydraamaa Virosta ja maailmalta. Näyttelijäkunta on erittäin ammattitaitoista, ja siihen kuuluu eri sukupolvien edustajia. Teatteri tekee yhteistyötä myös talon ulkopuolisten huippumuusikoiden ja -lavastajien kanssa. Viron draamateatteri toimii kauniissa jugendrakennuksessa Tallinnan keskustassa. Teatterissa on kolme erikokoista näyttämöä, ja esityksiä vierailee myös muissa teattereissa. Esityksiä on vuosittain yli 500 ja katsojia yli 100 000.

Sosiologi Juhan Kivirähk: ”Poliittista teatteria voidaan tehdä monella tavalla. Esitys voi olla poliittinen manifesti, jonka viesti avautuu helposti kaikille teatterissa kävijöille. Voidaan myös näyttää katsojalle peiliä ja antaa hänen pohtia, miten hän itse toimisi valintatilainteissa, joihin päähenkilö joutuu.”

(Viron draamateatterin lehti, 2021)

BACH–TORIKKA–UOTINEN Baritoni Waltteri Torikka ja koreografi Jorma Uotinen ovat suunnitelleet ääntä, valoa ja liikettä yhdistävän draamallisen näyttämöteoksen J.S. Bachin teosten ympärille. Teos on kunnianosoitus Jorma Uotiselle ja hänen elämäntyölleen koreografina ja tanssitaiteilijana juhlistaen samalla hänen 75-vuotisjuhlavuottaan.

Sekä Torikalla että Uotisella on vahva kokemus poikkitaiteellisten taideprojektien suunnittelusta ja toteutuksesta.

ti 19.8.2025 20.00 ke 20.8.2025 20.00 ke 20.8.2025 22.30 Temppeliaukion kirkko

”Bachin musiikki on ollut minulle aina rakkainta, ”täydellistä” musiikkia. Olen pitkään toivonut tilaisuutta esittää näitä aarioita yleisölle. Tässä projektissa haluamme tuoda Bachin taivaallisen musiikin, liikkeen ja valon yhteen aivan uudella tavalla, perinteisiä esitystraditioita ravistellen”, kertoo esityksen konseptin ideoinut Waltteri Torikka.

Teoksen teema kietoutuu ihmisen elämänmatkan ympärille: mistä tulemme, keitä olemme ja miten maallinen taipaleemme täällä päättyy. Teos käsittelee erityisesti kuolemaa ja luopumista, ja nostaa esiin olennaisia kysymyksiä: miltä tuntuu, kun kuolema lähestyy ja miten siihen suhtaudumme? Kuolemasta on tullut asia, jonka harvoin kohtaamme arjessa tai jota pysähdymme pohtimaan. Teoksen yhtenä tarkoituksena onkin palauttaa kuolema osaksi elämäämme inhimillisenä kokemuksena ja korostaa sen merkitystä sekä väistämättömyyttä osana ihmisyyttämme.

Konsertin musiikillisen rungon muodostavat Johann Sebastian Bachin orkesteriteokset, kantaatti- ja passioaariat, joita Torikan kanssa konsertissa tulkitsee Oulu Sinfonia ja Ensemble Nylandia johtajanaan Matias Häkkinen. Ihmisen elämänmatkan äärelle on kutsuttu mukaan myös tanssijat Sofia Ruija, Nina Hyvärinen, Antti Keinänen ja Kasperi Kolehmainen sekä valosuunnittelija Veli-Ville Siven.

helsinkifestival.fi

41

Von Krahl: FUNDAMENTALISTI ke 20.8.2025 18.00 to 21.8.2025 18.00 Kulttuurikeskus Stoa Esityksen kesto n. 2 tuntia 50 minuuttia, sis. väliaika Kieli: viro Tekstitys ja audiotulkkaus suomeksi Subtitles Cloud -mobiiliapplikaation kautta.

Voit seurata esitystä joko tekstityksen tai audiotulkkauksen avulla.

Audiotulkkausta varten otathan esitykseen omat kuulokkeesi mukaan.

Lisätietoa tekstityksen ja audiotulkkauksen käytöstä: helsinkifestival.fi/vonkrahl Teksti: Juha Jokela Ohjaaja: Marta Aliide Jakovski Rooleissa: Liisa Saaremäel, Erki Laur Lavastaja: Kristel Zimmer Musiikki: Henrik Esse, Marta Aliide Jakovski Valosuunnittelu: Priidu Adlas Kääntäjä: Kai Aareleid Audiotulkkaus: Antti Lang Vierailua tukee Viron kulttuuriministeriö sekä Viron suurlähetystö Helsingissä.

Esityksen oikeuksia valvoo Nordic Drama Corner NDC.

©Jana Mätas

42

helsinkifestival.fi

VON KRAHL

JUHA JOKELA

Von Krahl -teatteri on vuonna 1992 perustettu itsenäinen teatteriryhmä, joka toimii Tallinnassa. Von Krahl on tunnettu innovatiivisesta ja kokeilevasta lähestymistavastaan teatteritaiteeseen, ja se on jatkuvasti haastanut perinteisiä teatterimuotoja sekä käsitellyt ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä tuotannoissaan.

Juha Jokela (s. 1970) on nykyaikainen kirjailija sanan parhaassa merkityksessä. Hänen terävä ja yllättävä huumorinsa, mukaansatempaava tarinankerrontansa sekä vivahteikas ihmiskuvauksensa ovat tiukasti kiinni tässä hetkessä. Hän kuvaa niin yritysmaailmaa, politiikkaa kuin uskonnollista elämääkin samalla tarkkanäköisyydellä, mutta henkilöitään ymmärtäen. Jokelan näytelmiä leimaa vahva dialogisuus niin kielen kuin dramaturgiankin tasolla: hän nostaa esiin yhä uusia kysymyksiä, valottaa teemoja lukuisista näkökulmista ja välttää valmiita vastauksia.

Teatteri erottuu vahvalla näyttelijäensemblellään, sitoutumisellaan kansainväliseen yhteistyöhön sekä visuaalisesti vaikuttavilla ja usein provokatiivisilla esityksillään. Pitkäaikaisen taiteellisen johtajansa ja perustajajäsenensä Peeter Jalakaksen johdolla Von Krahl on kehittänyt ainutlaatuisen taiteellisen identiteetin, jolle on ominaista monitaiteellinen lähestymistapa – esityksissä hyödynnetään usein musiikkia, videota ja performanssitaiteen elementtejä.

Von Krahl -teatterin ohjelmistoon kuuluu sekä alkuperäisteoksia että klassikkotekstien uudelleentulkintoja. Teokset resonoivat usein kriittisesti ja aktiivisesti kantaa ottaen nykymaailmaan. Von Krahl on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä vaikuttajana nyky-Viron kulttuurikentällä ja saanut kansainvälistä tunnustusta omaleimaisesta taiteellisesta visiostaan ja rohkeista tuotannoistaan.

Jokelan tuotantoon kuuluu näytelmien lisäksi lukuisia tv-sarjoja. Hänen näytelmänsä Fundamentalisti voitti vuoden 2008 Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ja vuonna 2013 hänelle myönnettiin opetusja kulttuuriministeriön Suomi-palkinto.

Fundamentalisti on käännetty yhdeksälle kielelle.

Taiteellisen vaihdon edistämiseen sitoutunut Von Krahl osallistuu aktiivisesti kasainvälisille teatterifestivaaleille ja yhteistuotantoihin ja ylläpitää vahvoja suhteita eurooppalaisiin teatterilaitoksiin.

Sen pysyvä vaikutus Viron teatterikenttään kumpuaa edelläkävijyyden asenteesta ja omistautumisesta teatteri-ilmaisun rajojen laajentamiseen.

Von Krahl on edelleen johtava voima Viron esittävien taiteiden kentällä, ja teatteri houkutteleekin monipuolista yleisöä ja vaikuttaa kansalliseen kulttuurikeskusteluun merkittävällä tavalla.

Von Krahl -teatterin nykyiset johtajat ovat taiteellinen johtaja Juhan Ulfsak ja toimitusjohtaja Jaak Prints.

helsinkifestival.fi

43

©Kalle Nio

Kalle Nio & Fernando Melo: TEMPO to 21.8.2025 19.30 pe 22.8.2025 19.30 la 23.8.2025 14.30 Suomen kansallisooppera ja -baletti, Alminsali Esityksen kesto n. 60 minuuttia.

Konsepti: Nio, Melo & Salmenniemi Ohjaus: Kalle Nio Koreografia: Fernando Melo Teksti: Harry Salmenniemi Esiintyjät: Barbara Kanc, Winston Reynolds, Luigi Sardone Musiikki ja äänisuunnittelu: Samuli Kosminen Puvustus: Georgina Spencer Valosuunnittelu: Johannes Hallikas Näyttämömestari / ripustaja: Hedda Liukkala Yhteistuotanto: Valomestari: June Horton-White Helsingin juhlaviikot Rekvisiitta: Matti Niinimäki, Sami Paavola, Kalle Nio Lutkovno Gledališče Ljubljana, Slovenia Kiertuetuotanto: Axel Satgé / Yellow Everything Valokuvat ja videot: Kalle Nio Tukijat: Tekstin käännös: Lola Rogers Alfred Kordelinin säätiö Tuotanto: WHS Saastamoisen säätiö

44 helsinkifestival.fi

TYÖRYHMÄ Kalle Nio, ohjaus Kalle Nio on taikuri, kuvataiteilija ja näyttämöohjaaja, joka yhdistelee teoksissaan taikuutta, kuvataidetta, kokeellista elokuvaa, sirkusta ja visuaalista teatteria. Nion ryhmä WHS on yksi kansainvälisesti aktiivisimmista suomalaisista esitystaideryhmistä, ryhmän teoksia on esitetty yli 200 teatterissa Tempo on taikuri, kuvataiteilija Kalle Nion ja yli 40 maassa. Nio on palkittu useasti taikuuden, koreografi Fernando Melon ensimmäinen kuvataiteen ja näyttämötaiteen saralla. Hän on yhteistyö. Se pohjautuu Harry Salmenniemen valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopistosta. kirjoittamaan tekstiin sekä sanattomiin, tanssin Niolla on vankka kokemus kansainvälisten ja näyttämöilluusioiden ympärille rakentuviin näyttämöteosten ohjaajana, tuottajana ja esiintyjänä. kohtauksiin, joissa aika hidastuu, kääntyy takaperin Hänen teoksiaan ovat tuottaneet muun muassa ja pysähtyy. Tempo saa kysymään, mistä kokemus Fondation d’entreprise Hermès, Théâtre de la Cité ajasta oikeastaan muotoutuu ja millä tavoin aika on käsitettävissä. Samalla se saa katsojan havahtumaan internationale Paris, São Luiz Teatro Municipal Lisbon, Helsingin juhlaviikot, EMMA, Kiasma ja Kumu. omaan ajallisuuteensa. Musiikin teokseen on säveltänyt Samuli Kosminen.

Fernando Melo, koreografia Brasilialaissyntyinen Fernando Melo sai Tempo on Nion, Salmenniemen ja Kosmisen kuusitoistavuotiaana stipendin opiskellakseen Wienin toinen yhteistyö. Ryhmän edellinen näyttämöteos valtionoopperan baletissa. Sen jälkeen hän on asunut Nopeussokeus sai ensi-iltansa Kiasma-teatterissa Euroopassa, luoden uraa tanssijana ja koreografina vuonna 2010, jonka jälkeen esitystä esitettiin sekä tehnyt teoksia näyttämöille ympäri maailmaa. kahdessatoista eri teatterissa, seitsemässä eri Ruotsissa asuva Melo on tehnyt koreografioita maassa ja viidellä eri kielellä. Nio ja Salmenniemi ovat johtaville tanssiryhmille, kuten Göteborgs Operans tehneet yhdessä myös elokuvainstallaation Yö Danskompani, Skånes Dansteater ja Ballet Hispanico Mäntän kuvataideviikoille 2022.

New York. Hän on tehnyt yhteistyötä myös muun muassa La Monnaie -oopperatalon (Bryssel) ja Royal Ruotsissa asuva, kansainvälisesti työskentelevä Danish Operan (Kööpenhamina) kanssa. Melo on brasilialainen koreografi Fernando Melo luo teoksen tehnyt myös useita tanssielokuvia. Poikkitaiteellisesta painovoimaa ja aikaa uhmaavan koreografian lähestymistavastaan tunnettu Melo saa innoituksensa kolmelle huipputanssijalle. Slovenialainen tanssijateoksiinsa usein näyttämöilluusioista. nukketeatteritaiteilija Barbara Kanc, italialainen tanssija Luigi Sardone ja ruotsalainen tanssijaHarry Salmenniemi, käsikirjoitus akrobaatti Winston Reynolds liikkuvat näyttämöllä Harry Salmenniemi kuuluu suomalaisen tanssin, teatterin ja akrobatian välimaastossa. Niin nykykirjallisuuden omaperäisimpiin tekijöihin. Hän on esiintyjien kuin lavasteidenkin liikkeet lähestyvät julkaissut viisi runoteosta, useita novellikokoelmia ja mahdottomuuden rajaa ja kulkevat sen ylitse. kolme romaania. Salmenniemi on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja runouskustantamo Esitys on kansainvälinen yhteistuotanto. Sen Poesian toimittajana. Hän on valmistunut valtiotieteen tuottajina Suomesta toimivat WHS yhdessä Helsingin maisteriksi Helsingin yliopistosta ja opiskellut juhlaviikkojen kanssa. Sloveniassa tuotantopartnerina myös Roomassa ja Melbournessa. Kirjojensa toimii LGL, kansallinen nukketeatteri. Alfred Kordelinin lisäksi Salmenniemi tunnetaan taiteidenvälisistä säätiö ja Saastamoisen säätiö tukevat teosta. yhteistöistään. Hän on saanut lukuisia palkintoja, ja hänen tekstejään on käännetty yli kymmenelle kielelle.

Näyttämöteos Tempo käsittelee aikaa, ajan tuntemista ja sen nopeutumista, hidastumista ja loppumista. Esityksen keskiössä on vähäpätöinen tapahtuma, joka saa suuret mittasuhteet paljastaessaan elämän haurauden.

helsinkifestival.fi

45

ESIINTYJÄT Samuli Kosminen, musiikki ja äänisuunnittelu Samuli Kosminen on yksi Suomen johtavista rytmimuusikoista. Hän on tehnyt yhteistyötä rumpalina, lyömäsoittajana, tuottajana ja säveltäjänä lukuisien suomalaisten ja ulkomaalaisten artistien kanssa, kuten Björk, Olafur Eliasson, Pekka Kuusisto, Volker Bertelmann, Hildur Guðnadottir, Jonsi, Kronos Quartet, Emiliana Torrini, Kimmo Pohjonen, Jóhann Jóhannsson, WHS ja Múm. Hän on säveltänyt musiikkia näyttämöteoksiin, elokuviin, tv-sarjoihin sekä taide-installaatioihin ja on palkittu muun muassa Jussi-patsaalla.

Barbara Kanc Barbara Kanc on monipuolinen esiintyjä, koreografi ja tanssinopettaja, joka tunnetaan dynaamisesta taiteellisesta ilmaisustaan ja yhteistyölähtöisestä työskentelystään. Hän valmistui Lontoon Trinity Laban Conservatoiresta ja sai opintojensa päätteeksi Simone Michelle -palkinnon koreografiastaan, ennen siirtymistään poikkitaiteellisten esittävien taiteiden pariin.

Vuodesta 2010 lähtien Kanc on toiminut Sloveniassa, työskennellen arvostettujen koreografien kanssa ja kiertäen kansainvälisesti.

Georgina Spencer, puvustus Georgina Spencer on Lontoossa toimiva pukusuunnittelija ja visuaalinen taiteilija, jolla on tausta muodin, teatterin ja esitystaiteen parissa.

Hän on työskennellyt Royal Opera Housessa baletin ja oopperan pukuteknikkona sekä suunnitellut pukuja muun muassa The Royal Ballet Draftworksille ja Gandini Jugglingille. Spencerin töitä on esitelty muun muassa Vogue-, Dazed-, Show Studio- ja WWDlehdissä.

Winston Reynolds Winston Reynolds on erikoistunut akrobaattiseen tanssiin ja fyysiseen teatteriin, joihin hän yhdistää elementtejä kamppailulajeista, voimistelusta, breakdancesta ja capoeirasta. Circomediasta ja ACAPA:sta valmistunut Reynolds painottaa työssään akrobaattista paritekniikkaa ja yhteisöllistä taiteellista ilmaisua. Hän on tehnyt yhteistyötä erilaisten sirkus- ja tanssitaiteilijoiden, kuten Alexander Vantournhoutin ja Yoann Bourgeoisin kanssa. Hän on myös jäsenenä Ferus Animi // Terra Nova -kollektiivissa, jossa hän osallistuu ihmisen fysiologiaa ja esiintymistä koskevaan poikkitieteelliseen tutkimustyöhön.

Johannes Hallikas, valosuunnittelu Johannes Hallikas on työskennellyt laajasti valosuunnittelijana sekä valo- ja näyttämömestarina niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden eri ryhmien, kuten WHS, Race Horse Company, Joona Halonen ja Susanna Leinonen Companyn kanssa. Hallikas toimii tällä hetkellä Teatteri Imatran valomestarina.

46 helsinkifestival.fi

Luigi Sardone Luigi Sardone valmistui Codartsista Rotterdamissa ja aloitti uransa Scapino Ballet Rotterdamissa, esiintyen muun muassa Marco Goecken ja Ed Wubben teoksissa. Vuonna 2015 hän siirtyi freelancekentälle ja on sittemmin työskennellyt useiden eurooppalaisten ja aasialaisten ryhmien kanssa, kuten Landerer & Company ja ConTrust Collective Dresden. Tällä hetkellä Sardone on Landerer & Companyn ydintyöryhmän jäsen ja jatkaa uraansa monipuolisilla kansainvälisillä näyttämöillä.

©Dani Querol

Princep Totilau: Rrrrrr. STORY OF A CATERPILLAR ti 26.8.2025 ti 26.8.2025

16.00 18.30

Suomen kansallisooppera ja -baletti, Alminsali

Esityksen kesto n. 45 minuuttia Mistä perhoset tulevat? Pienestä munasta.

Onko niillä jo valmiiksi värikkäät siivet? Ei, ensin ne ovat toukkia – pieniä, pitkulaisia, jalallisia otuksia. Toukka rakentaa itselleen silkkitalon, johon se tekee reiän ja tullessaan ulos se on kasvanut ja muuttunut perhoseksi.

Rrrrrr. Story of a caterpillar on visuaalisesti kaunis ja leikkisä sanaton tanssi- ja musiikkiteatteriesitys 2–6 vuotiaille lapsille sekä heidän perheilleen tai mukana oleville opettajille. Esityksen läpi kulkevat Chopinin rakastetuimmat sävellykset – valssit, nokturnot ja masurkat – jotka tulkitsee pianisti Francesc Mora lavalla osana esitystä. Lapset pääsevät myös halutessaan osallistumaan esitykseen sen loppupuolella.

TEKIJÄT: Ohjaus ja dramaturgia: Marc Hervàs Tanssija ja koreografi: Beatriz Macías Pianisti: Francesc Mora Äänisuunnittelu: Jean-Marc Savre Apulaisdramaturgi: Clara Dalmau Lavakoneisto: Francesco della Mirandola Vastaava tuottaja: Clara Dalmau Viestintä: Clara Dalmau ja Marc Hervàs

helsinkifestival.fi

47

©Pedro Greig ©Pedro Greig

Sydney Dance Company: IMPERMANENCE | FOREVER & EVER to 28.8 2025 18.00 pe 29.8.2025 18.00 la 30.8.2025 13.00 ja 18.30 Tanssin talo, Erkko-sali Esityksen kesto n. 2 tuntia, sis. väliaika 48 helsinkifestival.fi

©Jens Koch

IMPERMANENCE Koreografi: Rafael Bonachela Säveltäjä: Bryce Dessner Musiikin esittää Australian String Quartet Musiikki sisältää Anohnin kappaleen Another World Valosuunnittelu: Damien Cooper Lavastus: David Fleischer Pukusuunnittelu: Aleisa Jelbart

FOREVER & EVER Koreografia: Antony Hamilton Säveltäjä: Julian Hamilton Pukusuunnittelu: Paula Levis Valosuunnittelu: Ben Cisterne

Australian String Quartet Dale Barltrop, viulu I Francesca Hiew, viulu II Christopher Cartlidge, alttoviulu Michael Dahlenburg, sello Bryce Dessnerin sävellys Impermanence on Australian String Quartetin ja Sydney Dance Companyn tilausteos.

Tilausta on tukenut Australian hallitus Creative Australian kautta, joka vastaa taiteen rahoituksesta ja neuvonnasta.

Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö helsinkifestival.fi

49

Australian johtava nykytanssiryhmä Sydney Dance Company tuo Juhlaviikoille kaksi teosta huippukoreografeilta.

Rafael Bonachelan Impermanence sai maailmanensi-iltansa Sydneyssä 2022 ja loppuunmyyty esitys keräsi välittömästi ylistäviä arvioita. Teos on visuaalinen ja jännittävä tutkimus kauneuden ja tuhon vastakkaisista voimista. Sydney Dance Companyn tanssijoiden kanssa lavalla esiintyy Australian String Quartet -jousikvartetti.

Olennainen osa teosta on Grammy-palkitun säveltäjän Bryce Dessnerin koskettava musiikki. Dessner tunnetaan parhaiten yhdysvaltalaisen rockyhtye The Nationalin perustajana ja musiikistaan elokuviin kuten The Revenant ja The Two Popes. Impermanencen musiikkiin hän sai alun perin inspiraationsa Australian maastopalojen ja Pariisin Notre Damen palon tragedioista.

Impermanencen oli määrä saada ensi-iltansa maaliskuussa 2020, mutta koronaviruspandemian iskiessä myös taidemaailma meni kiinni ja esitykset peruuntuivat. Taiteilijoiden yhteistyö kuitenkin jatkui: Australian String Quartet levytti Dessnerin sävellyksen ja tanssijat harjoittelivat eristyksissä. Kvartetin levytys voitti parhaan klassisen musiikin albumin Libera Awards -palkinnon.

Pandemia paljasti haavoittuvaisuutemme ja muutti meitä kaikkia, mutta yhteiset kokemukset vain lisäsivät Impermanencen merkitystä kun se viimein saatiin kokea näyttämöllä. Tanssin ja musiikin voima kohoavat yhdessä, elävänä, ohimenevänä, haavoittuvana – ja myös tuhosta löytyy energiaa, säteilyä ja toivoa.

50 helsinkifestival.fi

Antony Hamiltonin palkittu Forever & Ever sai ensi-iltansa vuonna 2018 ja se on kiertänyt menestyksekkäästi maailmalla. Teos piirittää kaikki aistit ja The Presets -elektrobändistä tutun Julian Hamiltonin stimuloivan musiikin tahdissa Forever & Ever yhdistää hypnoottisesti tanssia, teknoa, huippumuodin kuvastoa ja elävää valotaidetta. Teos tutkii järjestystä, kaaosta, populaarikulttuuria ja inhimillistä kokemusta ja luo ennennäkemättömän rohkean ja jännittävän taidekokemuksen.

helsinkifestival.fi

51

Merimiehenkatu 36 D, 00150 Helsinki, +358 10 681 700, heku.fi

52

helsinkifestival.fi

Ruokimme kulttuurinnälkäisiä Huvilalla

HELSINGIN JUHLAVIIKKOJEN YHTEISTYÖKUMPPANI

TILAA UUTISKIRJE JA LIITY MUKAAN JUHLAVIIKKOJEN YSTÄVÄKSI! Ystävänä pysyt ajan tasalla ohjelmastamme ja saat kuulla Juhlaviikkojen uutiset ensimmäisenä.

Samalla saat lippu- ja muita etuja Juhlaviikkojen sekä sen yhteistyökumppaneiden tapahtumiin.

Talvella saat uutiskirjeen sähköpostiisi noin kerran kuukaudessa ja kesällä Juhlaviikkoja kohti mentäessä useammin.

Halutessasi voit peruuttaa uutiskirjetilauksen koska tahansa. helsinkifestival.fi/ystava

helsinkifestival.fi

53

HUVILA SAMI & JORMA – Keikarit Huvilassa feat. UMO, UMO Helsinki Jazz Orchestra – Sauna palaa! to 14.8. klo 18

WASIA PROJECT, Asla Jo pe 15.8. klo 19

OLAVI UUSIVIRTA la 16.8. klo 19

KRUDER & DORFMEISTER The K&D Sessions Live Tuomas Toivonen s u 17. 8 . k l o 1 9

LUZ CASAL, Harri Kuusijärvi Trio ma 18.8. klo 19

HUVILA 30 VUOTTA – Taianomaisia iltoja Tokoinrannassa, Juhlakonsertti: Bess, Pepe Willberg, Arppa, Emilia Sisco, Hassan Maikal ja Risto Niinikosken juhlayhtye su 24.8. klo 19

ANOUSHKA SHANKAR, Timo Lassy Trio ma 25.8. klo 19

DALLAPÉ-ORKESTERI 100 VUOTTA! Juha Hostikka ja Dallapé-orkesteri vieraanaan Maria Ylipää, Ikosen siskot ja Tero Vesterinen ti 26.8. klo 19

AN EVENING WITH BRYCE DESSNER Australian String Quartet, Anastasia Kobekina & Fleur Barron, Laura Hynninen

JALEN NGONDA Emilia Sisco & The Northern Lights ke 27.8. klo 19 ti 19.8. klo 19

ISMO ALANKO Yksin ja ISMO ALANKO & El Mosquito ke 20.8. klo 19 to 21.8. klo 19

REGINA: Soita mulle LITKU KLEMETTI pe 22. 8 . k l o 1 9

AURI, Johanna Kurkela in Eye Of Melian la 23.8. klo 19

SWALLOW THE SUN – “Between Two Worlds – 25th Anniversary Show” to 28.8. klo 19

pehmoaino, MELO pe 29.8. klo 19

SKIDIT-DISKO All Stars: 10-vuotisjuhladisko!

30.8. klo 12

VESTA, Kastehelmi la 30.8. klo 19

ARPPA Summer Sextet su 31.8. klo 19

54 helsinkifestival.fi

helsinkifestival.fi

55

HELSINGIN JUHLAVIIKOT Helsingin juhlaviikot on Pohjoismaiden suurin monitaidefestivaali, joka järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa. Juhlaviikkojen tehtävänä on tarjota laajalle kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle ainutlaatuisia taide-elämyksiä. Festivaalin taiteellisena johtajana toimii Johanna Freundlich. Juhlaviikkojen taustaorganisaationa toimii Helsingin kaupungin perustama Helsingin tapahtumasäätiö. Säätiön päättävä toimielin on yhdeksänjäseninen hallitus, jonka Helsingin kaupunginhallitus valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Säätiön toimitusjohtajana toimii Stuba Nikula.

Festivaalin tekijät: HALLINTO Stuba Nikula | Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtaja Piia Lääveri | Hallintopäällikkö Sanjaana Gavalas | Vastaava tuottaja Anni Bouyahia | Talous- ja hallintokoordinaattori MYYNTI JA KUMPPANUUDET Riikka Fagerholm | Kaupallinen johtaja Juuso Liukkonen | Kumppanituottaja MARKKINOINTI JA VIESTINTÄ Tiia Tuovinen | Markkinointipäällikkö Anna Mäkelä | Viestintäpäällikkö Laura Gottleben | Viestintäpäällikkö Oona Simolin | Markkinoinnin tuottaja Turkka Ylinen | Viestinnän tuottaja Marita Haukemaa | Graafinen suunnittelija Ida Salonen | Projektityöntekijä OHJELMATUOTANTO Johanna Freundlich | Taiteellinen johtaja Maria Silvasto | Tuotantopäällikkö Erica Giacoletto | Vastaava tuottaja (klassinen musiikki) Esa Kandelberg | Vastaava tekninen tuottaja Sari Löytynoja | Vastaava tuottaja (kaupunkitapahtumat) Annika Pråhl | Vastaava tuottaja (Huvila) Johanna Rajamäki | Vastaava tuottaja (esittävät taiteet) Aleksi Pahkala | Ohjelmatuottaja (Huvila) Tanja Halonen | Artistituottaja (Huvila) Noora Muhonen | Tuottaja Leia Boullanger | Tuotantoharjoittelija Siiri Koistinen | Tuotantoharjoittelija Mette Matomaa | Tuotantoharjoittelija

56 helsinkifestival.fi

EGS VASTAA JUHLAVIIKKOJEN VISUAALISESTA ILMEESTÄ Suomen kansainvälisesti merkittävin graffititaiteilija sekä maalauksistaan ja lasiveistoksistaan tunnettu EGS vastaa Juhlaviikkojen uudesta visuaalisesta ilmeestä. Ilmeen pohjana toimiva orgaaninen ja elävään viivaan perustuva kartta viestii löytämisestä ja eksymisestä kulttuurin äärelle. EGSin tuotanto tulee olemaan osa Juhlaviikkojen ohjelmaa tulevina vuosina.

“Graffiti ja myöhemmin myös kansainvälinen ura on vienyt minua ympäri maailmaa ja olen oppinut, että uusissa kaupungeissa eksymisen kautta löytää ne mielenkiintoisimmat paikat, ihmiset, ilmiöt ja tapahtumat. Tämä havainto on ohjannut työtäni karttatematiikan pariin.

Orgaaninen ja elävä kartta viestii löytämisestä ja eksymisestä. Kulttuurin kuluttaminen on monella tavalla juurikin eksymistä, yllättymistä ja sen kautta löytämistä. Juhlaviikot ja erityisesti sen Taiteiden yö levittää kulttuuria ja taidetta sen eri muodoissa ympäri Helsinkiä. Kulttuurin ja eri alakulttuurien muotojen kautta kaupunki laajenee. Kartta on luotu ulkomuistista, eikä se ole konkreettinen ja korrekti – kuten monesti taide ja kulttuurikaan. Kartan elävä viiva kuvastaa ihmisten yksilöllistä tapaa löytää oma kaupunkinsa ja sen kulttuurinen anti.”

–EGS

FESTIVAALIA TUKEMASSA

Helsingin kaupunki ja opetus- ja kulttuuriministeriö Festivalen stöds av Helsingfors stad samt undervisnings- och kulturministeriet The festival is supported by the City of Helsinki and the Ministry of Education and Culture FESTIVAALIN KANSAINVÄLISIÄ ORKESTERIJA TANSSIVIERAILUJA TUKEE

Jane ja Aatos Erkon säätiö Festivalens internationella orkester- och dansgästspel understöds av Jane och Aatos Erkkos stiftelse The festival’s international orchestra and dance guests are supported by the Jane and Aatos Erkko Foundation TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ

Helsingin tapahtumasäätiö Festivalen arrangeras av Helsingfors evenemangsstiftelse The festival is organised by the Events Helsinki Foundation

KIITOS YHTEISTYÖKUMPPANEILLE