PÄIVIN PALSTA:
MIKÄ ON UUTTA NORMAALIA PANDEMIATILANTEEN JÄLKEEN? Oikein hyvää ja reipasta syksyn alkua kaikille opiskelijoille. Itse olen aina pitänyt syksystä – silloin on kiva palata töihin, aloittaa innokkaasti uusia projekteja ja palata kesän jälkeen arkirutiineihin. Tuskin viime syksynä lukukautta aloittaessamme olisimme voineet arvata, että covid-19-pandemia kiusaa meitä vielä tänäkin syksynä. Pandemiasta johtuneet muutokset ovat vaikuttaneet uusien ja vanhojen opiskelijoiden elämään sekä arki- ja opiskelurutiineihin. Etäopetus on tuonut opiskeluun joustavuutta, kun opintoja on voinut tehdä verkossa. Samalla se on vähentänyt henkilökohtaisia kontakteja, mikä voi pitkään jatkuessa myös heikentää opiskelumotivaatiota. Onneksi tänä syksynä paluu normaaliin vaikuttaa jo todennäköisemmältä, kun rokotekattavuus on lisääntynyt. Nähtäväksi kuitenkin jää, mikä ylipäätään tulee olemaan pandemiaajan jälkeinen normaali: siirrymmekö takaisin vanhaan ”saliopetukseen”, otetaanko käyttöön hybridiopetus tai pidetäänkö osa kursseista ainoastaan verkossa. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa. Kuulemani mukaan hybridiopetuksessa eli lähi- ja etäopetuksen yhdistelmässä paikalla ei opettajan lisäksi juuri opiskelijoita ole ollut. Puhuminen tyhjälle salille tai yhdelle tai kahdelle opiskelijalle muiden seuratessa verkossa mustien laatikkojen takaa ei ole kovin vuorovaikutteinen tilanne, vaikka toki asiantunteva puhuja pystyy tällöinkin pitämään hyvän esityksen. Vuorovaikutuskin onnistuu, jos opettaja käyttää uuden teknologian mahdollistamia fasilitointityökaluja ja jos verkko-opiskelijat aidosti osallistuvat opetukseen. On kuitenkin verrattain yleinen ilmiö, että esimerkiksi ryhmäkeskustelujen alkaessa monet osallistujat häipyvät linjoilta kokonaan. Samanaikaisessa lähi- ja etäopetuksessa on joskus vaikea ottaa huomioon sekä paikalla että 12
INTER VIVOS 2/2021
etänä olevia opiskelijoita, ja myös tekniikka ja yhteydet saattavat aiheuttaa ongelmia. Lisäksi läsnäolijoiden kysymykset ja kommentit eivät aina välity verkossa olijoille. Toisaalta läsnäolijat eivät välttämättä koe luontevaksi kysellä ja keskustella, jos anonyymit ihmiset voivat seurata heidän toimintaansa. Tämä saakin miettimään, olisiko opetus jatkossa parempi toteuttaa selkeästi joko lähi- tai verkko-opetuksena ilman hybridimuotoa. Verkko-opetukseen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa, ja fasilitointimahdollisuuksia on monia. Ehkä myös luentotallenteiden käyttäminen yleistyy. Tällöin ei kuitenkaan päästä vuorovaikutukseen, vaan kyse on lähinnä yksipuolisesta tiedon syöttämisestä vastaanottajille. Ehkä pandemiatilanteen jälkeen osaamme antaa aikaisempaa enemmän arvoa yhteisöllisyydelle ja yhdessä tekemiselle. Suosittelen osallistumaan lähiopetukseen ja muihinkin ”livenä” pidettäviin tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Niissä voi tulla yllättäviä ja positiivisia kohtaamisia, jotka piristävät päivää ja parhaassa tapauksessa kantavat hedelmää vielä tulevaisuudessakin. Opiskelkaa innokkaasti, mutta muistakaa myös elää ja nauttia elämästä. Ei kannata verrata itseään muihin tai kiirehtiä ”alan töihin” vain siksi, että kuvittelee kaikkien muidenkin tekevän niin. Työntekoon on vielä kosolti aikaa. Vaikka suomalaisten on useita kertoja todettu olevan maailman onnellisin kansa, suhtaudumme usein melko ankarasti itseemme ja vaadimme itseltämme liian paljon. Tulevaisuuden työelämässä tarvittavia ”soft skills” -taitoja voi hyvin kehittää myös olemalla aktiivinen erilaisissa opiskelijajärjestöjen toiminnoissa sekä harrastustoiminnassa. Opiskeluaikana ei myöskään ole kiirettä erikoistua, vaan kannattaa opiskella avoimin mielin erilaisia kursseja ja oppiaineita. Tutkintomme on erittäin monipuolinen yleistutkinto, ja erikoistumista ehtii jatkaa työelämässä. Juristina voi päätyä vaikka vihkijäksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan!
