TYÖN JA OPISKELUN YHDISTÄMINEN – OIKKARIN SURULLISENKUULUISA ONGELMA. TEKSTI JUHO LAITILA KUVITUS ELINA TUOMINEN
Jo ennen kuin phuksi saa muutettua tavaransa Lopelta Helsinkiin, kauniiiseen itsemurhayksiöönsä, näkee hän jo ensimmäisten alansa firmojen nimet saadessaan käteensa Varjo-opinto-oppaan. Tämä on lähtölaukaus niin espan kuin muidenkin toimijoiden opiskelijoiden rekrylle; halutaan varmistaa, että nuoren oikkarin mielessä on juuri se meidän firma. Punssikahveilla isketään käteen brändätyt aurinkolasit ja samalla näkee tapahtumien otsikoissa ”Sponsored by”, ainakin aina silloin tällöin. Pari kuukautta myöhemmin, ensimmäinen rekryilmoitus iskee silmään Paragraaffissa, kun pykäläinfomaili on iskenyt postiin ja selaat kiinnostavat linkit lävitse. Office Support Trainee, Junior Trainee, Office help. Tässä kohtaa ensimmäiset opintolainat alkavat olla jo kulutettuja ja ylppärirahat poltettu viimeistään jo syyskauden avajaisissa. Raha alkaa houkuttaa, niin kuin myös ensimmäiset oman alan CVmerkinnät. Jo tässä kohtaa alkaa oikkarin mielessä tulla työnsaannista liki pakko – kaverit puhuvat töistä ja rekryistä, vanhemmat opiskelijat vaikuttavat olevan kaikki töissä ja työpaikkaa pusketaan joka tuutista silmille. Monet taipuvat tähän mielentilaan, minäkin mukaanluettuna, ja hyväksyvät töissä käymisen osaksi normaalia oikkarin elämää, joka vain kuuluu asiaan.
18
INTER VIVOS 2/2020
Ensimmäinen työhakemus lähtee kivan HR-tädin sähköpostiin. MUTTA KUULUUKO OIKEASTI? Opiskelu on jo itsessään erittäin aikaavievää ja kuluttavaa, jos sen tekee ns. kunnolla. Tämän lisäksi, meillä monella on myös omia harrastuksia, haluamme myös nähdä kavereitamme, pelata matsin Fortnitea tai käydä vaikka yksillä keskiviikkona. Haluankin tehdä selväksi, että aktiivinen töiden tekeminen opiskelujen aikana on poikkeus sääntöön. Kenenkään ei pitäisi kokea painetta tai huonommuutta siitä, että ei käy töissä. Esseededikset, futistreenit ja pakolliset aamuluennot ovat aivan riittävä määrä stressattavaa. On hienoa, että alallamme on näin hyvät mahdollisuudet työllistyä opintojen aikana, mutta samalla kannattaa pitää järki päässä. Oravanpyörää ehtii juosta myöhemminkin ja liki 97% työllisyysasteella, kyllä niitä töitä löytyy valmistuttua, vaikka olisi keskittynytkin vain oluen työstämiseen. Kuuntele siis itseäsi ja jaksamistasi, ennen kuin päätät hakea töihin. Opiskelu on jo itsessään työtä. OMAT KOKEMUKSENI Olen ollut jatkuvasti töissä 2. vuoden alusta eteenpäin, minkä seurauksena kaikkea on pitänyt opetella ja tilanteisiin totutella. Oppiminen ei vieläkään ole lakannut, sillä jokainen syksy oma jaksaminen on hieman rajamailla ja burnout voisi olla lähelläkin, jos en jatkuvasti kiinnittäisi huomiota jaksamiseeni. Kuinka siis konkreettisesti yhdistää työ,
