TEKSTI JUHA-MATTI KIVILUOTO • KUVA PILVI ALOPAEUS
Kiusaaja - olet raukka Suomen Lukiolaisten Liitto käynnisti elokuun loppupuolella #kutsumua-kampanjan, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomiota yhteiskunnassamme valitettavan laajaan kiusaamisilmiöön. Kiusaaminen oppilaitoksissa ja työelämässä on paljolti keskustelua mutta sitäkin vähemmän toimenpiteitä herättävä teema. Kampanjan kärkenä oli nimenomaisesti kiusaamisen kohteen, uhrin, asema. Kampanja-aloitusta edeltävällä viikolla tamperelaislukiolainen Juho Räty oli julkaissut sosiaalisessa mediassa viestin, jossa kertoi puuttuneensa kiusaamistilanteeseen paikallisliikenteen linja-autossa. Tämä kunnioitettava teko herätti huomiota maan ylintä valtionjohtoa myöten – myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi julkisen tunnustuksensa Rädyn rohkean toiminnan johdosta. Räty ei enää suostunut olemaan pelkkä hiljainen hyväksyjä, erilailla kuin niin moni muu. Facebookissa levinnyt kampanja sai paitsi kiitosta, niin myös närkästystä ja hämmästystä osakseen. Omaan Facebookuutisvirtaani ei elo-syyskuun vaihteessa ilmaantunut montaakaan #kutsumua-tunnisteella höystettyä kuvaa. Jokusen kuvan kylläkin näin, ja näiden kuvien lataajien edessä kumarran syvään rohkean teon johdosta. On luonnollisesti mahdollista, että suurin osa kaverilistaltani löytyvistä henkilöistä ei ole kokenut kiusaamista. Kutsuttakoon allekirjoittanutta pessimistiksi, mutta väitän, että edellinen ei ole totuus. Ei tarvita kummoistakaan psykologista ymmärrystä sen tajuamiseksi, että uhri ei välttämättä halua avautua, usein vuosia kestäneestä, väkivallan kierteestä suurelle yleisölle. Kiusaajan – rikollisen – uhriksi joutuminen on aina tragedia yksilölle ja on kiusallista, että kiusaaminen ilmiönä laajalti hyväksytään. Elämme yhteiskunnassa, jossa heikkous, empatia ja sympatia eivät ole suotavia käyttäytymistämme kuvaavia termejä. Päinvastoin, liiallinen empaattisuus ympäröiviä ihmisyksilöi-
36 • IV 4/2014 • Kolumni
tä kohtaan voidaan mieltää osoitukseksi heikkoudesta. Julkisesti on jopa väitetty, että joillain aloilla pärjätäkseen yksilöllä tulisi olla narsismiin viittaavia piirteitä. On joka tapauksessa selvää, että ympäristön vaikutukset ajavat yhteiskunnan heikoimmat yksilöt sellaiseen tilaan, joka on esteenä työuran jatkumiselle – valitettavasti liian usein myös sen alkamiselle. Parikymppisten sairauseläkeläisten määrä näet kasvaa vuosittain. Kiusaamisesta ja kiusaamisen uhriksi joutumisesta on ajan saatossa tehty paljolti tutkimusta. Tämä on On kuulemma nautinnollista, ymmärrettävää ottaen huomioon kiusaamisen kun joku tanssii pillin mukaan. levinneisyyden yhteiskunnassamme. Kiusaamista voidaan havainnoida kaikissa niissä instituutioissamme, joissa yksilöt toimivat ryhmissä. Tärkeimpänä voidaan toki mainita koulu, niin perus- kuin korkeakoulukin, jossa nuoret vasta opiskelevat yhteiskunnassa ja itsenäisessä elämässä selviytymisen taitoja. Alttius kiusaamiseen istuu tiukassa. On todennäköistä, että alakoulun kiusaaja jatkaa samoilla linjoilla myös aikuisena. Siinä missä alakouluikäinen valikoi uhrinsa lähinnä fyysisen olemuksen perusteella, etsiikin aikuinen kiusaaja niin sanottua ”provokatiivista uhria”. Tämä provokatiivinen uhri on yleensä jossain määrin valtavirrasta poikkeava – iältään, vaatetukseltaan taikka kielenkäytöltään – kuitenkin pääosin taitava opiskelija tai työntekijä. Vaikka yliopistossa tai työelämässä kiusaaja valikoi uhrinsa eri tavoin kuin viisi-kymmenen vuotta nuorempana, kiusaamisen ilmenemismuodot säilyvät samoina: valheiden levittämistä, eristämistä ja raakaakin henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa. Kiusaajalle ihmissuhteet ovat usein vallankäyttöä. On kuulemma nautinnollista, kun joku tanssii pillin mukaan. Mikäli uhri