HLR-artikkelin kirjoittajan prosessi Teksti: Janne Valo Artikkelien valinnan jälkeen ollaan yhteydessä kirjoittajaan ja varmistetaan, että hän on vielä halukas osallistumaan prosessiin. Ehkä kaikkein tärkein julkaisun toteutumisen edellytys onkin, että kirjoittaja on itse motivoitunut kehittämään tekstiään toimituksen ja refereen ehdotusten ja ohjeiden mukaisesti. Samoin tärkeää on, että kirjoittajalla on tarpeeksi aikaa tekstin muokkaamiselle. Prosessi ei ole intensiivinen, mutta se vaatii aina oman aikansa.
Keskellä artikkeli kehittyy Aivan ensimmäiseksi kirjoittajalle annetaan yleisluonteisia ohjeita tekstin parantamiseksi. Usein tämä liittyy aiheen rajaamiseen syventämiseen ja tutkimuskysymyksen terävöittämiseen. Monesti tärkeää on myös hankkia lisää lähdemateriaalia. Kun artikkelin pohjana on harjoitusseminaarityö, suurin haaste on saada teksti vastaamaan artikkelin muotovaatimuksia. Toimitusprosessi yhdessä HLR:n kanssa tarjoaakin mahdollisuuden parannella ja viedä työtä eteenpäin, samalla luoden työstä tiivis, kompakti ja virheetön paketti. Kirjoittaja noudattaa parhaansa mukaan toimituksen ohjeita ja lähettää toimittajille uuden version työstään. Vähitellen kommenteissa mennään yhä syvemmälle tekstiin, syvemmälle sen sisältöön ja muotoon. Kun tekstin katsotaan olevan tarpeeksi hyvällä mallilla, se lähetetään arvioitavaksi refereelle. Tieteelliseen julkaisemiseen liittyy olennaisesti referee-menettely, vertaisarviointi tai peer review -menettely, jossa alan asiantuntija arvioi artikkelia ja antaa siitä lausuntonsa – onko teksti hänen mielestään julkaisukelpoinen vai ei, tarvittaisiinko siihen vielä jotain muutoksia? Näin toimitaan myös Helsinki Law Review’ssä ja toimittajat etsivätkin Suomen tiedemaailmasta artikkeleille asiantuntijakommentaattorit. Lopullisen päätöksen artikkelin julkaisemisesta tekee HLR:n toimitus ottaen huomioon tämän asiantuntijan lausunnon. Liikaa kiitosta ei voikaan antaa refereenä toimiville asiantuntijoille, jotka lähtevät mukaan pro bono ja joiden nimiä ei julkisesti kerrota kirjoittajillekaan.
Lopussa kaikki on täydellistä Toimitusprosessi ei pääty refereen lausuntoon, vaan artikkelia muokataan refereen palautteen ja parannusehdotusten perusteella. Lopuksi siirrytään ihan sille viimeiselle kirjoitustyön hiomistasolle, jonka jälkeen artikkelissa ei ole yhtään kirjoitusvirhettä ja kaikki alaviitteetkin on tehty saman mallin mukaisesti HLR:n style sheetiä noudattaen viimeistä pistettä myöten. Tähän prosessiin liittyy myös toimituksen sisäinen ristiinluku, eli nuo 2–3 toimittajan ryhmät vaihtavat toimittamiaan artikkeleita keskenään, jotta kaikkien ammattitaito voidaan hyödyntää ja kaikki artikkelin epäkohdat varmasti havaita. Kun näin pitkällä jo ollaan, on kirjoittajan kanssa tehty kirjoittajasopimus, artikkeli siirtynyt vähitellen taittoon ja kirjoittajan kanssa on varmistettu taittoversion olevan on ok, jonka jälkeen onkin jo aika lähettää valmiit tuotokset painoon. Toimitus on taas saanut yhden akateemisen aikakausjulkaisun valmiiksi, mitä on syytä juhlia julkaisutilaisuuksien muodossa.
ON-työstä tuli HLR-artikkeli Helsinki Law Review’ssä julkaistun artikkelini (Potilastietojen salassapito potilastietojärjestelmien kannalta) pohjana on ON-lopputyöni. HLR oli minulle ennalta tuttu julkaisu ja olinkin miettinyt jo aiemmin, että voisin tarjota harjoitusseminaarityötä siinä julkaistavaksi. Juuri tätä tekstiä päädyin tarjoamaan useammastakin syystä. Yksi tärkeimmistä syistä oli, että ehdin panostamaan työn kirjoittamiseen siinä määrin, että teksti ylipäätään ylitti jonkinlaisen itse asettamani kynnyksen. Osansa oli myös hyvällä palautteella ja aiheen ajankohtaisuudella, samoin kuin sillä, ettei potilaiden yksityisyyden suojaa oltu kovin paljoa tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tältä osin koinkin, että artikkelilla saattaisi olla jotain annettavaa. Jo ennen tekstin tarjoamista muokkasin sitä osin harjoitusseminaarissa saamieni kommenttien perusteella. Tein myös muutaman muutoksen, jotka olivat mielessäni jo ennen seminaarityön palauttamista, mutta jotka jäivät perinteisen deadline-hässäkän ja kiireen vuoksi tuolloin tekemättä. Tältä osin myös omilla aikatauluilla oli vaikutusta tekstin tarjoamiseen: tiesin jo etukäteen, ettei artikkelin mahdollinen muokkaaminen julkaisukuntoon sotke pahasti muita suunnitelmiani.
Keskusteleva korjausprosessi Artikkelin muokkausprosessi eteni varsin vaivattomasti, ja sekä toimittajien että refereen kommenttien ja korjausten ansiosta tekstistä tuli ehdottomasti parempi. Oli hyvä, että tekstiä ehdittiin pallottelemaan kirjoittajan ja toimittajien välillä useampaan kertaan – näin korjausprosessi oli enemmän keskustelevaa, eikä se ollut pelkästään sitä, että sähköpostiin ilmaantuu lista korjattavista kohdista ja asioista. Koska tekstin kirjoittamisen ja muokkausprosessin välillä ehti kulua jonkin aikaa, osui tekstistä myös omiin silmiin eri tavalla parannettavaa kuin kirjoitusvaiheessa. Kirjoittajalta muokkausprosessi vaatii aikaa ja avointa mieltä palautteelle. Vaikka tekstiin tehdyt muutokset eivät sinänsä olleet suuria ja perusrakenne säilyi hyvin pitkälti samana kuin perustana olleessa ON-lopputyössä, meni parannusten miettimiseen kuitenkin ennalta arvelemaani enemmän aikaa.
Miksi kannattaa lähteä mukaan? Voin hyvin suositella prosessia kaikille. Eniten kokemuksesta lienee on hyötyä artikkeleita mahdollisesti jatkossakin, vaikkapa jatko-opintojen yhteydessä kirjoittaville, mutta varmasti myös muille. Kuten monessa yhteydessä opintojen yhteydessä muistutetaan, on kirjoittamisen taito juristille erinomaisen tärkeä, ja artikkelin kirjoittaminen on tältäkin kannalta hyvää harjoitusta.
Kiinnostuitko aiheesta? Hae HLR:n toimittajaksi lähettämällä vapaamuotoinen hakemuksesi toimitukselle tai tarjoa kirjoitustasi Helsinki Law Review’n seuraavaan numeroon osoitteella hlr-toimitus@pykala.fi viimeistään 31.8.2013. Lue lisää osoitteessa www.helsinkilawreview.fi.
34
35