Tavallinen ruuhkavuosia elävä äiti

TEKSTI MIINA KORPI KUVAT MIINA KORPI JA SANNAMARI UUTUN KOTIALBUMI

– Imetyksen edistämisen palkinto häkellyttää edelleen, toteaa Sannis eli Sannamari Uuttu, 35-vuotias nousiaislainen kahden lapsen äiti. Aidosti häkeltynyt kunniamaininnalla palkittu Sannis piti kiitospuheen vuoden 2019 Imetysviikon seminaarissa ja sai yleisön kyyneltymään niin ilosta kuin liikutuksesta. Perusteluissa mainitaan muun muassa näin: Sannamari Uuttu on rohkeasti ja omasta aloitteestaan imettänyt tytärtään Ylen suositussa tv-ohjelmassa Sohvaperunat. Hän on tehnyt näin imetystä näkyväksi ja normalisoinut sitä osaksi arkea ja yhteiskuntaa.

Palasin Sanniksen puheille vielä puhelimitse viime marraskuussa. – Mä olin jo ihan unohtaa haastatteluajan, täällä ruokaa laittelen samalla! Sannis huikkaa puhelun alkuun. Kotona touhuilee lemmikkien lisäksi nelivuotias esikoinen, ja puolitoistavuotias Ruusa on hetki sitten nukahtanut päiväunilleen. Puoliso on töissä, perheen aikuiset ovat molemmat maatalousyrittäjiä ja lisäksi molemmat työskentelevät kuljetusalalla.

– Sain alun perin viestin Sohvisten tuottajalta, että hän on nyt jotain hyvää asiaa varten antanut numeroni eteenpäin. Pari viikkoa meni, ennen kuin puhelu tuli. En osannut uskoa sitä todeksi, kun Imetyksen tuki ry:n toiminnanjohtaja soitti ja kertoi palkinnosta. Aloin ihan itkemään.

Yhdistys ja sen tukimuodot olivat Sannikselle tuttuja jo entuudestaan.

Olen jutellut tukiäidin kanssa chatissa imetysvaikeuksien aikaan ja kahlannut imetys.fi-sivut kokonaan läpi, kun Ruusan imetyksessä oli alkuun haasteita. Olin itse asiassa kurkannut aiemmat kunniamaininnan saaneet jo etukäteen, sillä Sohvisten kautta tullut huomio oli poikinut esimerkiksi kuvakaappauksia someen. Yhden julkaisun yhteydessä minua oli joku ehdottanut imetyksen edistämisen palkinnonsaajaksi. Ihmettelin asiaa jo tuolloin, Sannis naurahtaa ja toteaa heti perään, että tämmöinen tavallinen sopi joukon jatkoksi sittenkin.

Taustalta kuuluu esikoisen ääni. – Onko sulla nälkä? Kohta on ruoka valmis, Sannis vastailee lapselle kokkailun lomassa ja jatkaa sitten puhelua.

– Alku toisen lapsen kanssa näytti hyvältä: Ruusa oli tissillä ja maito nousi hyvin. Jopa tulehdusarvojen kohoamisen vuoksi käydyn sairaalareissun aikana Ruusa kävi rinnalla. Neuvolan kotikäynnillä kuitenkin minulle todettiin, että vauva ei ole kasvanut tarpeeksi. Alkoi lisämaitojen anto, pumppaus ja säännölliset punnitukset. Minulla oli selkeä tavoite voida imettää ja saada vauva täysimetettyä. Tämän päämäärän vuoksi minulla oli voimia vaatia apua ja tukea, ja kaksiviikkoisena saimme neuvolasta lähetteen imetyspoliklinikalle. Sieltä sain hyviä neuvoja, ja aikakin oli saatu jo viikon päähän. Suppea imuote lähti korjaantumaan ja lopulta kasvukin alkoi parantua.

Ensimmäisiin viikkoihin mahtui kuitenkin huolta ja yksinäisiä pumppaushetkiä öisin keittiöpöydän ääres-

sä vauvan nukkuessa. Sannis kertoo, että tuolloin pintaan nousi esikoisen vauva-aikaan tullut imetyspettymys. – Rasmuksella on nyt myöhemmin todettu sensorisen integraation häiriö, ja se vaikutti vauva-aikana tietysti myös imetykseen, vaikka en siitä silloin tiennyt. Lapset ovat keskenään erilaisia, esikoinen ei viihtynyt sylissä ja on tarvinnut enemmän aikuisen tukea asioihin. Se, että esikoisen imetys ei onnistunut toivomallani tavalla, oli minulle tuolloin pettymys.

– Ruusan ollessa kaksi kuukautta palautimme vaa’an neuvolaan ja se oli juhlahetki. Sen jälkeen imetys on sujunut, ja lapsi kasvanut hyvin. Ruusa on nyt 1,5 vuotta ja käy silloin tällöin rinnalla. Kipeänä tissiä tarvitaan enemmän ja imetys auttaa lievittämään päiväkotipäivän aikana syntynyttä ikävää.

Sannikselle on yhä luontevaa myös imettää julkisesti, niin kantoliinassa kauppakeskuksessa kuin Sohviksissa. Netissä on tullut lähinnä pelkästään hyvää ja kannustavaa palautetta. – Viimeksi eilisessä jaksossa näkyi, kun Ruusa kävi tissillä. Ehkä nyt tulee vuorostaan tämän esimerkin kautta taaperoimetys näkyväksi. En ole ajatellut, mitä tavoitteita meidän imetyksellä on ja kauanko se jatkuu, se vaan on luonnollista.

Kuitenkin Sannis toivoo, että äideille kerrottaisiin imetyksestä jo odotusaikana enemmän ja annettaisiin eväitä haasteen paikkoihin. Vaikka imetys on luonnollista, on hyvin tavallista, että imetys ei suju luonnostaan. – Kyllä äideille pitäisi kertoa, ihan kuin jälkivuodosta, että mitä asioita imetyksen suhteen voi tulla vastaan. Ja sitten pitäisi kertoa, mistä sitä apua saa. Sen etsiminen ei voi jäädä uuden vanhemman huoleksi. – Neuvolassa kuuluu kertoa asioista etukäteen. Äideille sanoisin vinkiksi, että uskaltakaa vaatia apua.

– Varsinkin nyt, kun on työt ja lapset, ja jo vauva-aikana se esikoisen hoitaminen samalla, kun Ruusa oli koko ajan tissillä... on tämä aikamoinen show. On tärkeää, että on saanut puolisolta apua ja ystäviltä tsemppiä.

Käytännön avuksi voivat olla puoliso ja muut läheiset: voi auttaa ruokahuollossa ja isompien lasten hoidossa. Sanniksen mukaan puolison tehtävä on kannustaa äitiä siinä päätöksessä, jonka hän on tehnyt. Televisiossa imettämistä Sannis ei millään tavalla suunnitellut. Tuotannosta kysyttiin, haluavatko he olla mukana, ja imetykseen suhtauduttiin myönteisesti. – Pitkäaikainen ystäväni Tanja, jonka kanssa olemme Sohvaperunoissa, on suhtautunut imetykseeni hyvällä tavalla neutraalisti. On hän joskus sanonut, että laita nyt se tissi suuhun, niin kuulee paremmin, Sannis lohkaisee.

Lehden ilmestyessä Ruusan imetys on päättynyt lempeän äidintahdistamisen myötä, ja imetysmatka on jäänyt mieleen myönteisenä. Toivotamme perheelle kaikkea hyvää myös jatkossa!