Tiedeuutisia x 3

Suvi Finne

Laura Merivirta on tutkinut terveydenhoitajan YAMKopnnäytetyössään vanhempien kokemuksia jänneleikkauksen vaikutuksista imetykseen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Vauvamyönteisyyskouluttajat ry:n alaisen kielijännetyöryhmän kanssa.

Opinnäytetyön taustatietona kerrotaan, että tutkimusten mukaan kireää huulijännettä ilmenee peräti 70 prosentilla ja kireää kielijännettä 4–11 prosentilla vastasyntyneistä. Kireät jänteet voivat haitata imuotetta ja aiheuttaa kipua äidille ja vähentää maidoneritystä ja siten lopulta heikentää imetysluottamusta ja aiheuttaa vauvan vieroittumisen rinnalta. Erityisesti liian kireän kielijänteen on useissa tutkimuksissa todettu aiheuttavan ongelmia imetykseen. Koska imetyksestä on hyötyä niin äidille, lapselle kuin yhteiskunnallekin, tulisi imetystä haittaavat tekijät tunnistaa.

Kireän kielijänteen leikkauksen on todettu olevan turvallinen. Asiantuntijoiden kesken on toistaiseksi hivenen erilaisia koulukuntia jälkitoimenpiteiden (hieronta, venytykset) ohjeiden suhteen.

Tutkimus suoritettiin sähköisellä lomakekyselyllä perheille, joiden vauvalle oli tehty huuli- ja/tai kielijänteen leikkaustoimenpide 0–12 kk iässä. Perheet kerättiin Facebookin vertaistukiryhmän (Vauvan kireä kielijänne/tukiryhmä) kautta. Tutkimukseen vastattiin nimettömänä. Vastauksia saatiin 185 kpl reilun kahden viikon tutkimusjakson aikana.

Kaikilla kyselyyn vastanneilla perheillä oli imetykseen liittyviä ongelmia (imuote ja imetyskipu). Monilla perheillä oli huolta vauvan syömisestä, painonnoususta ja tyytymättömyydestä. Vauvalla jänteiden kireydestä saattaa seurata vatsa- ja ilmavaivoja, runsasta pulauttelua ja nukkumisvaikeuksia.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kireiden jänteiden aiheuttamia imetysongelmia ei vielä kovin hyvin tunnisteta Suomessa. Terveydenhoitohenkilöstöä tulisi kouluttaa, jotta kireät jänteet tunnistettaisiin paremmin ja perheet saisivat apua helpommin. Koulutusta voitaisiin antaa esimerkiksi erityisten tunnistetyökalujen avulla. Kaikkia kireitä jänteitä ei tarvitse operoida, mutta tilanteissa, joissa jänteen kireys aiheuttaa haittaa, tulisi jänne vapauttaa. Paras apu saatiin, kun ongelmiin tartuttiin imetysohjauksen keinoin ja aloitettiin suun alueen hieronta. Jos ongelmat eivät helpottuneet, ohjattiin perhe osaavan lääkärin luo toimenpiteeseen ja sen jälkeen jatkettiin imetysohjauksen ja suun alueen kuntoutuksella. Olennaista on tarjota leikkauksen jälkeen myös imetysohjausta ja suun alueen hierontaa, sillä monilla vauvoilla uuden imuotteen löytyminen ei tapahtunut automaattisesti. Parasta olisi, jos perheellä olisi mahdollisuus saada leikkauksen yhteydessä moniammatillisen tiimin palveluita (leikkaava lääkäri, imetysohjaaja, fysioterapeutti tai osteopaatti) ja imotteen paranemista seurattaisiin. Suuri osa vanhemmista koki jänneleikkauksen helpottavan imetystä. Lähes kaikki perheet saivat leikkaustoimenpiteestä avun ongelmiin. Täysimetys suoraan rinnasta lisääntyi huomattavasti.

Laura Merivirta: Vanhempien kokemuksia huuli- ja / tai kielijänneleikkauksen vaikutuksesta imetykseen (opinnäytetyö, kevät 2019, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveydenhoitaja YAMK, Kliininen asiantuntijuus sosiaali-ja terveysalalla) on luettavissa osoitteessa http:// urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913340

Anniina Pöyri

Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat tehneet kirjallisuuskatsauksen ja sen pohjalta oppaan äideille ja perheille, joiden lapsi on joutunut vastasyntyneiden teho-osastolle. Oppaan toivotaan toimivan työkaluna osaston henkilökunnalle imetysohjauksessa. Oppaan sisältö on kerätty useista tutkittuun tietoon perustuvista lähteistä ja tekijät kertovatkin aiheesta löytyneen paljon yhdenmukaista tietoa. Kirjoittajat kokivat tärkeäksi, että äidit ymmärtäisivät jokaisen imetyskerran olevan tärkeä niin vauvan terveydelle, kuin imetysmatkalle sekä maidon erittymiselle, riippumatta imetyshetken pituudesta tai maitomäärästä.

Oppaasta löytyy mm. tietoa siitä, mistä saat apua ja tukea imetykseen, imetyksen terveysvaikutuksista, kumppanin merkityksestä imetyksen tukijana, varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä, imetyksen apuvälineistä, imetysasennoista, imuotteesta, lypsämisestä, lisämaidon antamisesta sekä erityistarkkailua vaativan vastasyntyneen imetyksestä.

Opinnäytetyössä kerrataan tavallisimpia syitä osastohoidolle: vastasyntyneen hengitysvaikeudet, infektio, matala verensokeri ja keskosuus. Koska imetyksellä tiedetään olevan merkittäviä etuja mm. yksilön terveyden näkökulmasta, opinnäytetyöllä on haluttu tuoda esille imetysohjauksen laadun tärkeyttä erityistä hoitoa vaativien vauvojen hoidossa. Opinnäytetyön mukaan äitiä tulisi ohjata tunnistamaan vauvan nälkäviestit, jotka saattavat olla heikot erityisseurantaa vaativalla vauvalla sekä ohjata äitiä hyvään imetysasentoon. Harjoittelu on hyvä aloittaa vauvan ollessa kenguruhoidossa, sillä vauvan on helpoin koordinoida omaa toimintaansa ihokontaktissa. Vauvaa tulisi häiritä mahdollisimman vähän rinnalle hakeutumisessa. Äideille on myös käytävä läpi hyvän imuotteen merkit. Imetyksen päätteeksi äitiä voi ohjata lypsämään: Usein erityistarkkailua vaativa vauva ei jaksa imeä rintaa tyhjäksi, mikä myös edistäisi maidoneritystä.

On erittäin harvinaista, ettei äidinmaitoa voida antaa lapsen sairauden vuoksi. Useimmiten äidinmaitoa voidaan tällöinkin pitää pääasiallisena ravintona, mutta sen ravintopitoisuutta voidaan vahvistaa siihen kehitetyillä lisäravinteilla. Lisämaidon antaminen voi olla tarpeen, mikäli vauvan terveydentila sitä vaatii. Tarpeen tulisi kuitenkin olla aina harkittua. Pullosta syöttämistä tulisi välttää, sillä keskosvauvalle pullosta imeminen on raskaampaa kuin rinnasta syöminen. Imetyshetkistä kannattaa luoda mahdollisimman kiireettömiä. Perheet kokevat vastasyntyneen teho-osastolle joutumisen yleisesti hyvin raskaana, joten perheen henkinen tukeminen tulee aina huomioida laadukkaan imetysohjauksen ohella. On pystyttävä opastamaan äitejä kannustaen, syyllistämättä tai painostamatta.

Jenni Hakanen & Tiia Kivistö: Imetyksen aloitus vastasyntyneiden teho-osastolla, opas äideille (opinnäytetyö kevät 2019, SeAMK Sosiaali- ja terveysala, sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma) on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019080617755

Sanni Granholm

Mervi Hakalan väitöstutkimus viime vuoden lopulta käsittelee otsikossa mainittujen Vauvamyönteisyysohjelman askeleiden (4, 6 ja 7) mukaisten toimien ja täysimetyksen toteutumista äitien ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta Suomen synnytyssairaaloissa. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin satunnaisesti valituissa synnytyssairaaloissa äideiltä, synnytyssalikätilöiltä ja vuodeosastojen hoitajilta keväällä 2014.

Tutkimuksessa havaittiin, että varhainen ihokontakti, ensi-imetys ja vierihoito toteutuivat tutkimusryhmässä keskimäärin yhdeksällä äidillä kymmenestä. Täysimetys toteutui vain reilulla puolella. Jokaisella tutkimuksen osa-alueella havaittiin olevan tilastollista merkittävää yhteyttä toisiinsa. Välitön ihokontakti edesauttoi ensi-imetyksen onnistumista ja ensi-imetyksen onnistumisella ja vierihoidon toteutumisella oli merkittävä yhteys. Myös ensi-imetyksen ja täysimetyksen välillä näkyi useita merkitseviä yhteyksiä. Mikäli ensi-imetys onnistui, alkoi varhain ja kesti pitkään, se selvästi lisäsi täysimetystä lapsivuodeaikana.

Synnytystavalla oli suurin merkitys varhaisen ihokontaktin toteutumisessa, ja synnytystavan vaikutus oli nähtävissä kaikissa muissakin vaiheissa. Kaikki alateitse syntyneet vauvat pääsivät ihokontaktiin, mutta keisarileikatuista vain alle kolmannes. Myös vastasyntyneen agpar-pisteillä oli vaikutusta. Ihokontaktin toteutuessa sillä oli positiiviset vaikutukset ensi-imetyksen toteutumiseen alle tunnin iässä. Tunnin ikään mennessä imetys alkoi kahdeksalla kymmenestä vastasyntyneestä. Tulos on parempi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Täysimetystä lisäävä vierihoito lisääntyi osastoilla, jos varhainen ihokontakti oli kestänyt pidempään, joten tähän kannattaisi sairaaloissa satsata. Varhaisen ihokontaktin toteutuminen ja osastolla tapahtunut ihokontakti vähensivät lisäruoan antamisen tarvetta. Oman äidin lypsämän maidon ei katsottu tässä tutkimuksessa estävän täysimetyksen toteutumista. Tutkimuksen tulos täysimetyksen toteutumisen osalta on hiukan alhaisempi kuin aiemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet. Lähes puolet vastasyntyneistä sai lisäruokaa jokaisessa työvuorossa, ja usein taustalla oli myös ei-lääketieteellisiä syitä.

Askelten toteutumiseen panostaminen tämän tutkimuksen mukaan lisäsi selkeästi täysimetyksen onnistumista osastolla. Hoitohenkilökunnalta vaaditaan oikeanlaista tietoa, toimintatapoja, ohjausta ja tukea perheelle, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tutkimuksen tulosten perusteella hoitotyöntekijöiden tulee ohjauksessa huomioida erityisesti ensisynnyttäjät ja keisarileikatut äidit, sillä usein nämä kaksi piirrettä esiintyvät vielä enimmäkseen yhdessä. Keisarileikkauksia Suomessa oli vuonna 2016 16 % synnytyksistä ja selvä enemmistö keisarileikatuista oli ensisynnyttäjiä.

Mervi Hakala: Ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutuminen synnytyssairaaloissa (väitöstutkimus, 2019, Oulun yliopisto, hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö, hoitotiede) on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/ urn:isbn:9789526223742