IHME 2018: Henrik Håkansson – THE BEETLE by IHME Contemporary Art Festival

IHME-nykytaidefestivaali IHME Contemporary Art Festival 2018 Henrik HĂĽkansson 1

Sisällysluettelo | Table of contents

1 4

IHME-nykytaidefestivaali | IHME Contemporary Art Festival IHME 2018 lukuina | IHME 2018 in numbers

Johdanto Halavasepikän aikakausi, IHME-nykytaidefestivaalin asiantuntijatyöryhmä

Introduction The Halavasepikkä Epoch, IHME Contemporary Art Festival Expert team

IHME-teos | IHME Project THE BEETLE

Keskustelu vuoden 2018 IHME-teoksesta THE BEETLE: Henrik Håkansson, Jörg Heiser, Jussi Parikka ja Filipa Ramos

Conversation on the IHME Project 2018 THE BEETLE: Henrik Håkansson, Jörg Heiser, Jussi Parikka and Filipa Ramos

Taiteilija | Artist Henrik Håkansson

87 89 90 91 92 93 94 94

IHME-koulu IHME-kouluprojekti: Stop it! THE BEETLE -elokuvan koululaisnäytös ja taiteilijatapaaminen Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpaja Festivaalin työpajat: Muistoja säästä ja Pöristään IHME-paja: Mätäjoen armada Kulttuuri-TET-harjoittelu IHME-raati

97 98 99 100 101 104 105 105

IHME School IHME School Project: Stop it! THE BEETLE Film Screening and Meet-the-Artist Environmental Anxiety and Art Education Workshop Festival workshops: Story Data and We Buzzz IHME Workshop: The Mätäjoki Armada Project Cultural Work Experience at IHME The IHME Client Panel

107 108 122 126

IHME-festivaalin ohjelma | IHME festival programme Ohjelma 25.-26.5.2018 | Programme May 25-26 2018 Elokuvat ja videoteokset | Films and videoart Myyrmäen IHME | IHME in Myyrmäki

131 137 143 149 150

IHME 2018 lukuina | in numbers Henrik Håkansson: THE BEETLE

1 5 1 81 n. 10 000 1619 39 IHME-teos IHME Project

halavasepikkää elokuvastudiossa false-click beetles in the film studio aurinkoinen kuvauspäivä sunny shooting day minuutin pituinen elokuva minutes of screening time halavasepikkää asuu Vantaalla false-click beetles live in Vantaa

sähköpostiviestiä emails

lähijunamatkaa Myymäkeen commuter train trips to Myyrmäki

16 2 24 2 7 4

festivaalin päivää days of festival päivää puheja elokuvaohjelmaa days of talks & film programme elokuva ja videoteosta films and video-works konserttia conserts muusikkoa musicians

3 6 18 8 36

rikkaruohoa esiintymässä weeds on stage työpajaa workshops puhujavierasta guest speakers tuntia puhetta hours of talks tuntia opastettuja kävelyitä hours of guided tours

Myyrmäen IHMEen yleisötyöntekijät kertoivat IHME-projektista ja halavasepiköistä tämän uhanalaisen kuoriaisen asuinalueella Vantaan Mätäojan ympäristössä. | IHME in Myyrmäki audience workers told about the IHME Project and the Hylochraes cruentatus in the neighbourhood of this endangered beetle at the surroundings of the Mätäjoki river.

IHME-nykytaidefestivaali

Taidesäätiö Pro Arte haluaa edistää taidetta demokraattisessa yhteiskunnassa, tärkeänä osana ihmisten elämää ja arkea. Säätiön tarkoituksena on edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä sekä kehittää sen yleisösuhdetta ja saavutettavuutta. Toiminta on kansainvälistä ja suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille. Säätiö tuottaa vuosittaisen IHME-nykytaidefestivaalin, jonka kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy. Julkinen taideteos Taidesäätiö Pro Arte kutsuu joka vuosi yhden kansainvälisen taiteilijan tai taiteilijaryhmän toteuttamaan IHME-teoksen julkiseen tilaan. Festivaaliohjelma IHME-teoksen ympärille rakentuu monipuolinen festivaaliohjelma: puheenvuoroja, keskusteluja, elokuvia ja videotaidetta, musiikkia. Taiteilija kertoo teoksensa lähtökohdista, ja yleisö voi jakaa oman kokemuksensa nykytaiteesta julkisessa tilassa. Ohjelmassa nostetaan esiin myös ajankohtaisia teemoja yhteiskunnasta ja kulttuurin kentältä. IHME-koulu IHME-koulu on osallistumisen iloa – kouluvierailuja, työpajoja, taidekasvatusta. Festivaali tekee yhteistyötä muun muassa nuorisotoimen ja oppilaitosten kanssa tuottaen projekteja lapsille ja nuorille. IHME-raati on festivaalin yleisötyön ydin, keskustelufoorumi, joka kokoontuu muutamia kertoja vuodessa. Julkaisut Festivaalin julkaisut 2009-2018 ovat maksutta ladattavissa IHMEen kotisivuilla osoitteessa www.ihmefestival.fi/historia Henkilökunta Taidesäätiö Pro Arten henkilökuntaan kuuluvat toiminnanjohtaja Paula Toppilan lisäksi kulttuurituottaja Päivi Matala ja tiedottaja Suvi Korhonen (31.5.2018 saakka), jota seurasi Oona Simolin (30.7.2018 alkaen). Harjoittelijat ja projektikohtaiset työntekijät täydentävät henkilökuntaa etenkin festivaaliaikaan.

Asiantuntijatyöryhmä Taidesäätiö Pro Arten toiminnan sisällöstä vastaa asiantuntijatyöryhmä, johon kuuluvat museonjohtaja emerita Tuula Arkio (puheenjohtaja), Nykytaiteen museo Kiasman johtaja FT Leevi Haapala, Taideyliopiston Kuvataideakatemian nykytaiteen tutkimuksen professori, FT Hanna Johansson, kuraattori, säätiön toiminnanjohtaja FM Paula Toppila sekä kriitikko, kuraattori Timo Valjakka. Hallinto Taidesäätiö Pro Arten hallituksen jäseniä ovat Tuula Arkio, Leevi Haapala, Hanna Johansson, asianajaja, varatuomari Marja Ramm-Schmidt ja Timo Valjakka. Säätiön asiamiehenä toimii Lauri Paloheimo / Foundation Management Advisors.

IHME-festivaalin 10-vuotisjuhlavuotta juhlittiin maaliskuussa 2018 yhteistyökumppanien, ystävien ja vanhojen ja nykyisten työntekijöiden kesken. | The 10 years anniversary of the IHME Festival was celebrated in March 2018 together with collaborators, friends and the former and current employees.

IHME Contemporary Art Festival

Pro Arte Foundation Finland seeks to promote art as a resource for democratic society, and as an important part of human life and everyday existence. The Foundation’s aim is to enhance the status and visibility of visual art, to improve the relationship between visual art and the public, and to make it more accessible. The Foundation’s work is international in scope and directed at anyone interested in culture. The Foundation produces the annual IHME Contemporary Art Festival. Admission to all festival events is free. The Finnish word IHME means 'miracle' or 'wonder'. However, in daily use it appears in a variety of phrases, meaning something strange, weird, something that awakens curiosity. Public Art Commission Each year, Pro Arte Foundation Finland invites an internationally recognized visual artist or group of artists to make a temporary work of art – the IHME Project – in public space. Festival programme A multi-faceted Festival programme is devised and constructed around the IHME Project: talks, discussions, films and video art, and music. Each artist talks about the starting points for their artwork, and the audience can share their own experiences of contemporary art in public space. The programme also raises current themes about society and the cultural scene. IHME School IHME School incorporates school visits, art-education projects and workshops – active participation and the joy of learning. The Festival collaborates with youth departments and schools, and produces programmes of events for children and young people. The IHME Client Panel is a discussion forum that meets several times a year and stands at the heart of IHME’s work with the public. Publication The events of the annual Festival are documented in an online digital publication. This can be downloaded for free at: www.ihmefestival.fi/en/history Staff Pro Arte Foundation Finland’s staff comprises: Executive Director Paula Toppila; Cultural Producer Päivi Matala; Communications Officer Suvi Korhonen (until May 31, 2018) and after her Oona Simolin (starting from June 30, 2018). Also interns and project-specific workers are part of the staff during the festival season.

Expert team Responsibility for the artistic content of Pro Arte Foundation Finland’s activities lies with its expert team comprising: Museum Director Emerita Tuula Arkio (chair); Kiasma Museum Director Leevi Haapala, Ph.D.; Professor of Contemporary Art Research at the Academy of Fine Arts of the University of the Arts Hanna Johansson, Ph.D.; Foundation Executive Director Paula Toppila, MA; and Critic and Curator Timo Valjakka. Administration The members of the Pro Arte Foundation board are: Tuula Arkio (chair); Leevi Haapala; Hanna Johansson; Master of Laws with court training Marja RammSchmidt (vice-chair); Timo Valjakka. The Foundation’s Administrator is Lauri Paloheimo, Foundation Management Advisors.

IHMEen toimistotiimi syyskuussa 2018 (vasemmalta) kulttuurituottaja Päivi Matala, tiedottaja Oona Simolin ja toiminnanjohtaja Paula Toppila. | IHME's office team in September 2018 (from left) Cultural Producer Päivi Matala, Communications Officer Oona Simolin and Executive Director Paula Toppila.

Johdanto Introduction

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) tuotantokuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE. IHME nykytaidefestivaali. | A production still from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

Halavasepikän aikakausi “The chthonic ones are not confined to a vanished past. They are a buzzing, stinging, sucking swarm now, and human beings are not in a separate compost pile. We are humus, not Homo, not anthropos; we are compost, not posthuman.” Donna Haraway Taiteilija Henrik Håkanssonin IHME-teos 2018 on elokuva nimeltään THE BEETLE. Festivaalin päätuotanto antaa äänen uhanalaiselle kovakuoriaislajille, halavasepikälle, kuvaamalla sen elinpiiriä ja toimintaa. Elokuvakokemusta jatkoivat sen teemoihin räätälöity keskustelu-, elokuva-, työpaja- ja musiikkiohjelma. Elokuvan päähenkilövalinnan myötä keskusteluun nousevia kysymyksiä olivat eläinten kulttuurinen esineellistäminen, lajienvälinen epätasa-arvo, kuudes sukupuuttoaalto ja ilmaston lämpeneminen. Elokuvan teemat kiteytyvät paljon keskusteltuun antroposeeniin eli ihmisen aikakauteen, jonka ilmentymiä kaikki nämä kysymykset ovat. Antroposeenilla tarkoitetaan geologisiin aikakausiin vertautuvaa ajanjaksoa, jona ihmisen toiminta on muuttanut maapallomme elinolosuhteet lopullisesti, kaikkien lajien osalta ja enemmän kuin viimeiset jääkaudet. Yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko, professori Donna Haraway on kuitenkin arvostellut antroposeeni-sanavalintaa, koska se ei lopulta auta meitä pääsemään käsitystemme ihmiskeskeisyydestä: jatkuvasta edistysajattelusta, modernisaatiosta ja individualismista. Sen sijaan Haraway etsii uudenlaista ajattelua, jota

nykyisessä maailmantilassa tarvitaan, ja käyttää muita nimiä, ”kertomuksia, jotka kaikki ovat yhtä aikaa liian isoja, mutta eivät kuitenkaan riittävän isoja” kuten kapitaloseeni (Capitalocene), plantaasioseeni (Plantationocene) ja chthuluseeni (Chthulucene).1 Jos pyrimme käyttämään vain yhtä nimitystä tästä ajasta, oikean kertomuksen kertoisi Harawayn mukaan kapitaloseeni, joka viittaa kapitalismiin. Se kuvaa kaikkia prosesseja, joista Maan nykytila johtuu: luonnonvarojen suurimittainen hyväksikäyttö, työvoiman järjestäminen, teknologian kehittyminen, markkinoiden muodostuminen ja hyvinvoinnin kasaantuminen. Mitä ilmastonmuutos merkitseekään globaalille kapitaloseenille, kun jäätiköt sulavat ja suurimmat energiavarannot sijaitsevat arktisilla alueilla? Plantaasioseenia kuvaa puolestaan ihmisen aiheuttama ympäristön muuttuminen maa- ja metsätalouden, kaivostoiminnan, tieverkostojen ja kaupunkien rakentamisen myötä. Nämä muutokset pakottavat lajit liikkeelle ja estävät niitä liikkumasta uusille alueille. Plantaasioseeni on aikakausi, jota leimaavat ihmisten perustamat ja usein orjatyövoimalla ylläpidetyt tiiviit ja suljetut

Pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta. IHME-nykytaidefestivaali. | Film still from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, detail, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

1 Nimitys antroposeeni aikakausi on sivuutettu myös geologisen tutkimuksen piirissä, jossa nykyistä ajanjaksoa kutsutaan meghalaya-ajaksi. Ajanjakso on nimetty Intian koillisen Megalayan osavaltion mukaan jossa suoritettujen maakerrostumien tutkimuksessa on löydetty merkkejä 200 vuotta kestäneestä kuivuuden ajasta noin 4100 vuoden takaa.

maatilat, metsät ja plantaasit, jotka pirstovat laajat luonnonympäristöt kuten sademetsät pieniksi laikuiksi vaikuttaen alueen kasvi- ja eläinlajien elinmahdollisuuksiin. Harawayn mukaan tarina antroposeenistä päättyy huonosti, mutta tarina chthuluseenistä sen sijaan kertoo tarinan ajasta ja paikasta, jossa on toivoa elinmahdollisuuksista, jatkuvuutta, yhteistyötä ja yhdessä ajattelua. Biologian termein voidaan puhua yhdessä luomisesta, sympoiesiksestä, symbioosista ja symbiogeneesistä, verkostoituneista ekosysteemeistä ja mikrobeista. Chthuluseeni on jatkuvaa ajallisuutta, jota ei voi ilmaista numeroilla, ja se vaatii lukemattomia nimiä tullakseen ymmärretyksi. Chthuluseenin tunnus voisi Harawayn mukaan olla hämähäkki tai mikä tahansa muu selkärangaton laji. Tämä on sikäli perusteltua, että selkärangattomien eläinten ryhmä muodostaa yli 97% planeettamme elävistä olennoista. Chthuluseeni kertoo siis kokonaisvaltaisemman tarinan siitä, mitä tapahtuu ilmassa, kallioissa, valtamerissä ja ilmakehässä. Harawayn mukaan chthuluseeni on elämää ”yhteisessä kompostikasassa”. IHME 2018 tarkasteli tätä hedelmällistä ja kosteaa kompostikasaa, Maa-planeettaamme, chthuluseenin näkökulmasta ja esitteli ktoonisen (chthonic), maakuoren sopukoissa elävän IHME-teoksen päähenkilön, uhanalaisen kovakuoriaisen. Ruotsalainen taiteilija Henrik Håkansson valitsi festivaalin tilausteoksen aiheeksi uhanalaisen kovakuoriaislajin halavasepikän (Hylochares cruentatus) ja sen elinympäristön Vantaan Myyrmäessä. Hyönteistutkija, professori Jyrki Muonan mukaan kyseinen laji on kotoperäinen eli se on elänyt nykyisen Suomen maantieteellisellä alueella noin 5000 vuotta. Jään vetäydyttyä pohjoiseen jääkauden lopussa, ensimmäiset kasvit olivat selviytymiskykyisiä, helposti keskenään risteytyviä pajuja. Halava- ja mustuvapajut tarjoavat myös halavasepiköille ravinnon ja paikan lisääntymiseen. Myyrmäen Mätäojan viidakkomainen pajuluhta on nykyään noin 30 hehtaarin kapealta kaistaleelta suojeltu. Pajut tarvitsevat tulvivan joenuoman ja Vantaan kaupunki hulevesialueen, minne johtaa alueen sadevedet – tämän lajienvälisen win-win-tilanteen myötä suojelupäätös syntyi. Jyrki Muona kertoi festivaalilla halavasepikän tarinan. Puheenvuoro on katsottavissa IHMEen YouTube-kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=wmIwSULMU7c Henrik Håkansson on käsitellyt teoksissaan ihmisen ja muiden lajien välistä suhdetta 1990-luvulta lähtien. Teosten pääosassa ovat usein olleet elävät kasvit ja eläimet, erityisesti linnut ja hyönteiset. Håkanssonia kiinnostaa myös teknologia ja sen mahdollisuudet välittää tietoa ja kokemusta toisista lajeista, suhteestamme niihin ja niiden merkityksestä ympäristöllemme. Vuoden 2018 IHME-teos THE BEETLE on meditatiivinen, unenomainen matka pajuviidakon vihreydestä visuaalisesti vaikuttaviin lähikuviin uhanalaisesta eläimestä, jonka toiseus, luoksepääsemättömyys on konkreettista. THE BEETLE kertoo myös Håkanssonin viimeaikaisten teosten tavoin siitä, miten väkivaltainen suhde ihmislajin ja muiden lajien välillä vallitsee. Hitaat kohtaukset kovakuoriaisen hypystä, jonka katsoja odottaa saattavan eläimen jälleen jaloilleen, eivät välttämättä tuokaan välitöntä tyydytystä vaan piinallisen toiston synnyttämän jännityksen, joka on tuttu myös Håkanssonin THE END -lyhytelokuva vuodelta 2011. THE END -teoksen lisäksi festivaaliohjelmassa nähtiin Håkanssonin aikaisemmasta tuotannosta esitystaltiointi Lintukonsertti lokak.

23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1 vuodelta 2006. Edellisen videoteoksen päähenkilö on kärpänen, jälkimmäisen tikli. Harawayhin viitaten, jos chthuluseenin aikakausi on selkärangattomien olentojen, voisimme antroposeenin eli ihmisen aikakauden sijaan puhua vaikkapa halavasepikän aikakaudesta. THE BEETLEn teemoja ovatkin halavasepikän myötä päivänpolttavat kysymykset kuten ilmaston lämpeneminen ja kuudes sukupuuttoaalto, erityisesti lentävien hyönteisten massakatoaminen. Keskeinen kysymys onkin kasvien ja eläinten monimuotoisuuden radikaali vähentyminen. Mitä monimuotoisuus tarkoittaa ja mikä on ihmisen rooli monimuotoisuuden vähenemisessä? Kuudes sukupuutto -kirjan kirjoittanut toimittaja Elizabeth Kolbert tarjoaa esimerkkitapauksen. Monimuotoisessa ympäristössä, jossa lajien määrä on suuri, myös lajien erikoistuminen ja yhteistoiminta on suurta. Kolbertin esimerkkieläin on Brasilian Amazonasin osavaltion alueella esiintyvä vaeltajamuurahainen, jonka kanssa yhteistoiminnassa elää yli kolmesataa muuta lajia. Mitä monimuotoisempaa ja erikoistuneempaa luonto on, sitä enemmän se on riippuvainen muuttumattomuudesta. Ihmisen aiheuttamat nopeat muutokset ympäristöissä esimerkiksi tehomaanviljelyn myötä tekevät monille lajeille mahdottomaksi sopeutua, muuntautua tai muuttaa, jolloin ainoa vaihtoehto on sukupuutto. Festivaaliohjelmassa hyönteisten monimuotoisuuden tärkeydestä puhui akatemiatutkija Marjo Saastamoinen. Hän jatkaa arvostetun luonnon monimuotoisuutta tutkineen evoluutiobiologi Ilkka Hanskin (1953–2016) tutkimusta ahvenanmaalaisen täpläverkkoperhosen parissa. Saastamoisen puheenvuoro on katsottavissa IHMEen YouTube-kanavalla: https://www.youtube. com/watch?v=FRqClLg-zRI THE BEETLEn lisäksi IHME esitti kolme pitkää taide-elokuvaa, jotka jatkoivat festivaaliteemojen pohdintaa. Keskiössä olivat ihmisen ja ympäristön suhde, maailmantila ja tulevaisuus, muiden lajien esittäminen taiteessa. Saksalaisen käsitetaiteilija Lothar Baumgartenin Der Ursprung der Nacht -elokuva vuodelta Henrik Håkansson: Lintukonsertti (Carduelis carduelis), esityskuva, 2005. | Birdconcert (Carduelis carduelis), Performance, 2005. Courtesy of the Artist, The Modern Institute. Kuva / Photo: Polly Braden.

1973–77 yhdistää tarinan Brasilian tupi-alkuperäiskansan myytin yön synnystä värikkääseen kuvaan trooppiselta näyttävän metsän kasveista, eläimistä ja sen voimakkaasta äänimaailmasta. Baumgartenin 1970-luvulla kohtaama sademetsä muuttuu nykykatsojan silmissä pieniksi laikuiksi laajojen metsäalueiden sijaan. Elokuvan lopun urbaani maisema Reininlaaksosta voisi hyvinkin olla näkymä nyky-Brasilian pilkotulta sademetsäalueelta. Sveitsiläisen Marie José Burkin elokuva A Film (2017) tarjoaa ajankuvan kahden ihmisen välisen dialogin ja arkisen meditatiivisen kuvamateriaalin kautta. Keskustelussa sivutaan ajankohtaisia uutisaiheita niin maailmantilasta, dialogin osapuolten välisestä suhteesta kuin pianisti Glenn Gouldin tulkinnoistakin. Ohjelman kolmas elokuva Jan Švankmajerin Insects (2018) hylkää edellisten elokuvien realistiset lähtökohdat ja sukeltaa estottomasti surrealismin mahdollisuuksiin tutkia ihmisen ja hyönteisten suhdetta. Alitajunnan epäjohdonmukaiset juonenkäänteet ja kaikkia tämän vuoden elokuvia yhdistävä painotus korostettuun äänimaailmaan tekee katsomiskokemuksesta monitasoisen irtioton todellisuudesta. Festivaalin keskusteluohjelmien tauoilla esitettiin Antti Laitisen, Tuula Närhisen, Kati Rooverin ja Jenna Sutelan videoteoksia. Laitisen videoteoksiksi dokumentoitujen performanssien pääosassa on ihminen ja hänen pyrkimyksensä järjestää ympäröivää luontoa uudelleen: siirtää järvi, liikuttaa puun oksia tuulen tavoin tai koota pilkottu puu uudelleen yhteen. Tämä kaikki yhden miehen voimin. Närhisen videoissa tarkastellaan luonnonilmiöitä visuaalisen, esteettisen materiaalin tuottajana: veden jäätymistä kuuraksi, kasvivärien haihtumista tai sitä, miten meren aallot saavat muoviroskan loputtomaan liikkeeseen. Keskellä planeettamme ekologista kriisiä Närhisen teokset ovat monitasoisia kommentteja ilmastonmuutokseen ja kapitaloseeniin. Nämä teemat viedään astetta pidemmälle Rooverin teoksissa, joissa pohditaan planeettamme tilaa paikoissa, joissa ilmastonmuutos näkyy selvimmin: sademetsissä ja vuoristoissa. Sutela puolestaan vie taiteilija-tutkijan katseensa mikrobeihin ja limasieniin meditatiivisissa teoksissaan, joiden joukossa nähtiin myös aivan uusi teos Holobiont. Teoksen pääosassa esiintyvät organismit, jotka edellyttävät ääriolosuhteita säilyäkseen hengissä. Samalla ne herättävät kysymyksen siitä, onko ilmastonmuutoksen etenemistahti liian nopea lajeille muuntua sopeutuakseen vai onko toivomme näissä edelläkävijöissä. Perinteiseen tapaan vuoden IHME-teos avattiin festivaaliohjelmassa yhteiselle keskustelulle. Henrik Håkansson keskusteli THE BEETLE -elokuvasta yleisön ja kolmen asiantuntijan kanssa. Professori Jussi Parikka on julkaissut laajasti niin digitaalisesta kulttuurista, media-arkeologiasta ja mediateoriasta. Hän on samalla analysoinut ihmisenä olemista tässä ajassa ja sitä, mitä meidän aikakautemme tämän planeetan historiaan jättää. Kokeelliseen elokuvaan erikoistunut Filipa Ramos on puolestaan toimittanut kirjan Animals, joka käsittelee nykytaideteoksia, joiden keskiössä ovat eläimet. Viime vuosina lajien väliset suhteet, eläinten käyttäytyminen ja tietoisuus ovat yhä useammin olleet osa taidekokemuksiamme esimerkiksi Pierre Huyghen, Allora & Calzadillan tai Francis Alÿsin teoksissa. Klassikkoesimerkkeinä voidaan pitää joitakin teoksia Joseph Beuysin (1921–1986), Carolee Schneemanin ja Marcel Broothaersin (1924–1976) tuotannossa. Kolmannella keskustelijalla, professori Jörg Heiserilla, on puolestaan pitkä ura takanaan Frieze-lehden toimittajana ja kriitikkona, mutta sittemmin myös kuraattorina ja nykyisin taiteen teoriaa ja filosofiaa opettavana professorina Berliinin Taideakatemiassa. Heiser on myös Henrik Håkanssonin pitkäaikainen ystävä, joka on kirjoittanut tämän tuotannosta kat-

tavasti. Voit lukea keskustelun tämän kirjan sivuilla 34-59 tai katsoa tallenteen IHMEen YouTube-kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=wsr83HmjdmE Festivaalin kymmenvuotista taivalta juhlistettiin kymmenennellä IHME-maratonilla sekä kirjailija Juha Hurmeen puheenvuorolla. Suositussa puhemaratonissa kuultiin niin taiteilijoiden kuin kuraattoreidenkin kokemuksia festivaalin toiminnan ytimestä, uuden julkisen taiteen kuratoinnista. Finlandia-palkittu Juha Hurme on romaanissaan Niemi (2017) tarkastellut Suomea tuhansia vuosia sitten, jolloin halavasepikkä oli vielä tavallinen laji Suomenniemen pajukoissa, nyt hän päätti katsoa sadan vuoden taakse. “Meidän päässämme asuu pelkkä imperfekti, menneisyys. Ainoa mahdollisuus ymmärtää sitä, missä olemme nyt, on katsoa mistä olemme tulleet, olitpa sitten eränkävijä tai filosofi. Taakse on nähtävä, jotta näkisi tulevaisuuteen”, totesi Hurme puheensa aluksi. Yhteisestä kulttuurihistoriastamme hän kaivoi esiin Maiju Lassilan Pirttipohjalaisia-teoksen (1911), joka kuvaa yhteisön ajautumista katastrofiin – aivan kuten globaalit ja paikalliset yhteisömme juuri nyt. Hurmeen puheenvuoro on katsottavissa IHMEen YouTube-kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=I0Mwa0KmCDc IHME-nykytaidefestivaalin asiantuntijatyöryhmä: Tuula Arkio, Leevi Haapala, Hanna Johansson, Paula Toppila ja Timo Valjakka

Henrik Håkansson, Jussi Parikka, Jörg Heiser ja Filipa Ramos keskustelivat THE BEETLE -teoksesta Korjaamolla. | Henrik Håkansson, Jussi Parikka, Jörg Heiser and Filipa Ramos discussed about THE BEETLE project at the Korjaamo.

Artikkeleita, videoluentoja ja kirjallisuutta:

Rosi Braidotti: Posthumanism and Society, https://www.youtube.com/watch?v=3S3CulNbQ1M Rosi Braidotti: The Posthuman. Polity Press, 2013. Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Gaudeamus, 2016. Donna Haraway: Tentacular Thinking: Anthropocene, Capitalocene, Chthulucene https://www.e-flux. com/journal/75/67125/tentacular-thinking-anthropocene-capitalocene-chthulucene/ Donna Haraway: Staying with the Trouble. Making Kin in the Chthulucene. Luento San Francisco Art Institutessa https://www.youtube.com/watch?v=GrYA7sMQaBQ Donna Haraway: Staying with the Trouble. Making Kin in the Chthulucene. Duke University Press, 2016. Ursula K. Heise: Imagining Extinction. The Cultural Meanings of Endangered Species. the University of Chicago Press, 2016. Niko Kettunen: Egyptin vanhan valtakunnan romahduttanut kuivuus tallentui kiveen intialaisessa luolassa – siitä alkoi meghalaya-aika, jota nyt elämme. HS 22.7.2018 https://www.hs.fi/tiede/art-2000005766036. html Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia. Atena Kustannus, 2016. Anna Lowenhaupt-Tsing: A Feminist Approach to the Anthropocene: Earth Stalked by Man. Barnard Center for Women Studies https://www.youtube.com/watch?v=ps8J6a7g_BA Anna Lowenhaupt-Tsing: Mushroom at the End of the World. On the Possibility of Life in Capitalist Ruins. Princeton University Press, 2015. Jussi Parikka: Insect Media. An Archaeology of Animals and Technology. University of Minnesota Press, 2010. Filipa Ramos (Editor): Animals. Whitechapel: Documents of Contemporary Art. MIT Press 2016. Cary Wolfe: What is Post-Humanism? University of Minnesota Press, 2009.

Korjaamon galleriassa oli esillä kuvasuurennos THE BEETLE-elokuvan tähdestä festivaalitapahtuman ajan. | There was a billboard of THE BEETLE film's protagonist on the Korjaamo's gallery wall during the festival event.

The Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) Epoch

“The chthonic ones are not confined to a vanished past. They are a buzzing, stinging, sucking swarm now, and human beings are not in a separate compost pile. We are humus, not Homo, not anthropos; we are compost, not post human.” Donna Haraway Henrik Håkansson’s IHME Project 2018 is THE BEETLE. This film is the Festival’s main production and gives a voice to an endangered beetle species, the halavasepikkä or Hylochares cruentatus, by showing us where it lives and what it does. At the Festival the film experience was continued with a programme of discussions, films, workshops and music on the same subject. Putting a beetle in the leading role raised issues of the cultural objectification of animals, inter-species inequality, the sixth wave of extinctions, and global warming. The film’s themes are epitomized in the much-discussed term, the Anthropocene, the human epoch, which is the source of all these issues. The Anthropocene refers to an era, comparable to a geological period, in which human activity has irreversibly changed the living conditions on our planet for all species, even more than the last Ice Age did. The US feminist theorist Professor Donna Haraway has, however, criticized the concept of the Anthropocene because it does not ultimately take us beyond a human-centric mindset: belief in progress; modernization; and individualism. Haraway has taken up the challenge of looking for new ways of thinking that better reflect the current state of the world, and uses other terms – “stories that are too big but not big enough” – such as Capitalocene, Plantationocene and Chthulucene.1 If we were to use just one term for this period, Haraway says the correct one would be the Capitalocene, which refers to capitalism and to all the processes that have led to the current state of our world: the massive exploitation of natural resources; the organization of labour; the development of technology; the formation of markets; and the unequal accumulation of well-being. What does climate change mean for the global Capitalocene, when glaciers are melting and the world’s biggest energy reserves are in the Arctic regions? The Plantationocene, on the other hand, alludes to human-made changes to the environment brought about by agriculture and forestry, mining, the building of road networks, and urban construction. These changes both force species to move and prevent them from moving to new areas. The Plantationocene is an era characterized by densely cultivated, enclosed farms,

1 The term Anthropocene Epoch has also been sidelined in geological research, in which the current era is referred to as the Meghalayan Age. This is named after the North-Eastern Indian state of Meghalaya, where research carried out on sedimentary strata has uncovered signs of a 200-year drought some 4100 years ago.

forests and plantations, which are often created by humans, even using slave labour. These plantations break up large natural environments, such as rainforests, into small patches, affecting the lifespans of local plant and animal species. According to Haraway, the story of the Anthropocene ends badly. But the Chthulucene, on the other hand, tells the story of a time and a place that offers hope for good living conditions, continuity, collaboration and cooperative thinking. In biological terms, we can speak of creation, sympoiesis, symbiosis and symbiogenesis, of networked ecosystems and microbes. The Chthulucene is a continuous period that cannot be expressed in numbers, and which requires countless names to be understood. According to Haraway, the emblem of the Chthulucene could be a spider or any other invertebrate, since they constitute more than 97% of the living beings on our planet. The Chthulucene thus tells a more comprehensive story about what is happening in the air, on the rocks, in our oceans, and up in the atmosphere. According to Haraway, the Chthulucene is “life in a common compost heap.” IHME 2018 took a look at this moist, fertile compost, our planet Earth, from the point of view of the Chthulucene, and shone a light on the chtonic subject of this year’s IHME Project, an endangered beetle that lives in cracks in the wood. Swedish artist Henrik Håkansson chose the halavasepikkä or Hylochares

THE BEETLE -elokuva esitettiin festivaalilla Korjaamon Kinossa. Teos on nähtävillä Yle Areenassa 25.5.2019 saakka. | THE BEETLE film was screened at the Korjaamo Kino. The film can be seen at Yle Areena until May 25, 2019.

cruentatus and its habitat in Myyrmäki, Vantaa, as the subject of the Festival’s commissioned work. According to insect researcher Professor Jyrki Muona, this species is endemic to Finland, having lived in its current geographic location for about 5,000 years. As the ice receded northwards at the end of the Ice Age, the first plants to grow were the hardy willows, which can also successfully interbreed. Bay willows and dark-leaved willows offer Hylochares cruentatus a place to eat and breed. A narrow strip of about 30 hectares of jungle-like flood meadow in Mätäoja, Myyrmäki, is currently protected. Willows need a riverbed that floods, and the city of Vantaa needs an overflow area for heavy rain to run into, and so this protection decision resulted in a win-win situation for both species. Jyrki Muona told the story of this tiny beetle at the Festival. His talk can be seen on IHME’s YouTube channel: https://www.youtube.com/watch?v=wmIwSULMU7c Henrik Håkansson has been discussing the relationship between humankind and other species in his artworks since the 1990s. Most of these works have focussed on living plants and animals, especially birds and insects. He is also interested in technology and its ability to convey information and knowledge about other species, our relationship with them, and their importance for our environment. The 2018 IHME Project, THE BEETLE, is a meditative, dream-like journey from the green willow jungle to visually powerful close-ups of these endangered insects, whose otherness and inaccessibility is very real. THE BEETLE, like Håkansson’s most recent works, shows us how the violent relationship between human beings and other species operates. Slow-motion scenes of a jumping beetle that have the spectator waiting for it to land back on its feet do not necessarily bring immediate satisfaction: the irksome repetition creates a tension, which is familiar from Håkansson’s short film THE END from 2011. Besides THE END, the Festival programme also included Håkansson’s earlier production, a filmed performance called Birdconcert Oct. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Part 1 from 2006. The subject of former is a fly, and of the latter a goldfinch. With reference to Haraway, if the Chthulucene Era belongs to the invertebrates, then rather than talking about the Anthropocene or Human Era, we could talk about the age of Hylochares cruentatus. THE BEETLE uses this species to ask urgent questions about global warming and the sixth wave of extinctions, especially the mass disappearance of flying insects. The key issue is the radical loss of plant and animal diversity. What is diversity and what role do human beings play in its decline? Elizabeth Kolbert, author of The Sixth Extinction, gives a case study. In a diverse environment with a large number of species, the various species exhibit a correspondingly high level of specialization and co-operation. Kolbert presents the case of ants in the Brazilian Amazon that live in cooperation with more than 300 other species. The more diverse and specialized the environment, the more it relies on remaining unchanged. Rapid environmental change caused by humans, for instance, through intensive agriculture, makes it impossible for many species to adapt, to transform themselves or to change, and they become extinct. The importance of insect diversity was discussed at the Festival by Academy of Finland Research Fellow Marjo Saastamoinen. She is continuing the research begun by the acclaimed evolutionary biologist Ilkka Hanski (1953-2016), who studied the biodiversity of the Glanville fritillary but-

terfly in the Åland Islands. Saastamoinen’s talk on IHME’s YouTube channel: https://www.youtube.com/watch?v=FRqClLg-zRI Besides THE BEETLE, IHME presented three long art films that further reflected on the Festival’s themes: the relationship between humans and the environment; the state of the world and its future; and how other species are presented in art. The German conceptual artist Lothar Baumgarten’s film Der Ursprung der Nacht from 1973-77 combines the indigenous Brazilian Tupi people’s myth about the origins of the night with colourful images of tropical plants and animals and the vibrant sounds they make. The rainforest that Baumgarten experienced in the 1970s has changed before the modern spectator’s eyes from large expanses of forest to small, discrete patches. The urban landscape of the Rhine Valley shown at the end of the film could well be a view of the fragmented rainforest in present-day Brazil. The Swiss artist Marie José Burki A Film (2017) portrays our time via a dialogue between two people and meditative imagery from everyday life. The discussion takes in current news topics, such as the state of the world, the relationship between the two people talking, and Glenn Gould’s piano interpretation. The third film in the programme, Jan Švankmajer’s Insects (2018), rejects the realistic starting points of the previous films and takes a free dive into surrealism to study the relationship between humans and insects. The incoherent twists and turns of the subconscious, combined with the pronounced sound worlds that feature in all of this year’s films, turn the viewing experience into a multilayered break with reality.

Professori Jyrki Muona on tehnyt elämäntyönsä tutkimalla kovakuoriaisia. Hän on tutkimuksissaan erikoistunut sepiköiden heimoon ja on seurannut harvoin tavattavia halavasepiköitä luonnossa noin 20-30 tuntia. | Professor Jyrki Muona has made the study of beetles his life’s work. In his research he has specialized in the False Click Beetle family and has observed the hard-to-find halavasepikkä in nature for some 20-30 hours.

Video works by Antti Laitinen, Tuula Närhinen, Kati Roover and Jenna Sutela were shown during breaks in the Festival’s talks programme. The main character in Antti Laitinen’s collection of documented performances attempts to rearrange his environment: to move a lake, to animate branches like the wind does, and to put a chopped-up tree back together again. All this has to be done by one man alone. Närhinen’s videos view natural phenomenas as a source of visual and aesthetic material: water freezing into a spray; plant dyes fading; or the way ocean waves keep plastic garbage in perpetual motion. In the midst of our planet’s ecological crisis, her works are multilevel comments on climate change and the Capitalocene. These themes carry on in the work of Kati Roover, which examines the state of the planet in places where climate change is most evident: deforestation in rainforests and the problems caused by increasingly mild climates in mountainous areas. In her meditative works Sutela turns her artist-researcher’s gaze to microbes and slime moulds, along with a completely new piece, Holobiont. The main focus of the work is organisms that require extreme conditions to survive. At the same time, they raise the question of whether climate change is moving too fast to allow species to adapt, or if there are grounds for placing our hopes for the future in these pioneers. Keeping to tradition, the IHME Project opened the Festival programme with a panel discussion. Henrik Håkansson talked about THE BEETLE with the public and three experts. Professor Jussi Parikka has published extensively on digital culture, media archaeology and media theory, and has also analysed what it means to be human nowadays, and what the human era will mean for the history of our planet. Filipa Ramos specializes in experimental film and has also edited a book, Animals, about contemporary art that focuses on animals. Animal behaviour and consciousness, and the relationships between different species have played an increasingly large role in our experience of art in recent years, for instance, in works by Pierre Huyghe, Allora & Calzadilla and Francis Alÿs. Classic examples can be found in works by Joseph Beuys (1921-1986), Carolee Schneeman and Marcel Broothaers (1924-1976). The third speaker, Professor Jörg Heiser, has had a long career as a journalist and critic with Frieze magazine, but more recently he has also been working as a curator, and nowadays as Professor of Art Theory and Philosophy at the Academy of Arts in Berlin. Heiser is a long-time friend of Henrik Håkansson, and has written extensively on his oeuvre. You can read a transcript of this conversation on pages 60-81 of this publication or watch a video of it on IHME’s YouTube channel: https://www.youtube.com/watch?v=wsr83HmjdmE The Festival’s tenth anniversary was celebrated with the 10th IHME Marathon and a speech by writer Juha Hurme. Artists and curators talked about their experiences of curating public art in projects in which representatives of other species have also played a role. Finlandia prizewinner Hurme’s novel Niemi (2017) examined Finland at a time when Hylochares cruentatus was still a common species in the country’s willow groves – he now decided to look back a hundred years. “What lives in our heads is no more than the imperfect tense, the past. The only possibility of understanding where we are now is to look at where we came from, whether you are a woodsman or a philosopher. You have to where you have come from, so you can see the

future,” Hurme said at the start of his talk. Delving into our shared cultural history, he dug up Maiju Lassila’s novel Pirttipohjalaiset (1911), which depicts a community being driven to catastrophe – as are our global and local communities right now. Hurme’s talk is on IHME’s YouTube channel: https:// www.youtube.com/watch?v=I0Mwa0KmCDc IHME Contemporary Art Festival expert group: Tuula Arkio, Leevi Haapala, Hanna Johansson, Paula Toppila and Timo Valjakka

Pysäytyskuva Kati Rooverin teoksesta I Still image form Kati Roover's Fragments of Paradise - Lost video Coexistence. Kuva / Photo: Kati Roover.

Articles, video lectures and other sources:

Rosi Braidotti: Keynote Lecture – Posthumanism and Society Conference, New York, 9 May 2015 https://www.youtube.com/watch?v=3S3CulNbQ1M Rosi Braidotti: The Posthuman. Polity Press, 2013. Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Gaudeamus, 2016. Donna Haraway: Tentacular Thinking: Anthropocene, Capitalocene, Chthulucene https://www.e-flux.com/journal/75/67125/tentacular-thinking-anthropocene-capitalocene-chthulucene/ Donna Haraway: Staying with the Trouble. Making Kin in the Chthulucene. A lecture at the San Francisco Art Institute https://www.youtube.com/watch?v=GrYA7sMQaBQ Donna Haraway: Staying with the Trouble. Making Kin in the Chthulucene. Duke University Press, 2016. Ursula K. Heise: Imagining Extinction. The Cultural Meanings of Endangered Species. University of Chicago Press, 2016. Niko Kettunen: Egyptin vanhan valtakunnan romahduttanut kuivuus tallentui kiveen intialaisessa luolassa – siitä alkoi meghalaya-aika, jota nyt elämme. HS 22.7.2018 https://www.hs.fi/tiede/art2000005766036.html Anna Lowenhaupt-Tsing: A Feminist Approach to the Anthropocene: Earth Stalked by Man. Barnard Center for Research on Women https://www.youtube.com/watch?v=ps8J6a7g_BA Anna Lowenhaupt-Tsing: Mushroom at the End of the World. On the Possibility of Life in Capitalist Ruins. Princeton University Press, 2015. Jussi Parikka: Insect Media. An Archaeology of Animals and Technology. University of Minnesota Press, 2010. Filipa Ramos (Editor): Animals. Whitechapel: Documents of Contemporary Art. MIT Press 2016. Cary Wolfe: What is Post-Humanism? University of Minnesota Press, 2009.

IHME maratoissa käsiteltiin julkisen taiteen kuratointia. 13-minuuttisia puheenvuoroja kuultiin Nabb+Teeriltä, Naapurihmasto -taiteilijakollektiivin Eero-Ylivakkurilta ja Heini Aholta, PUBLICSin Paul O’Neilliltä, HAMin Taru Tappolalta, Bioart Societyn Erich Bergeriltä, ANTI-festivaalin Johanna Tuukkaselta sekä IHMEen Paula Toppilalta. Keskustelua johti Taru Elfving. | The IHME Marathon considered the curating of public art. 13-minute talks were given by Nabb+Teeri, Naapurihmasto artists’ collective’s Eero Yli-Vakkuri and Heini Aho, PUBLICS’s Paul O’Neill, HAM’s Taru Tappola, Bioart Society’s Erich Berger, ANTI Festival’s Johanna Tuukkanen and IHME’s Paula Toppila. The discussion was led by Taru Elfving.

IHME-teos IHME Project 2018

IHME-teos 2018: THE BEETLE Hylochares cruentatus eli suomeksi halavasepikkä on alle senttimetrin pituinen kovakuoriainen, jonka elinympäristöä on Vantaan Mätäojan entinen kostea joenuoma. Hyönteistutkija, professori Jyrki Muonan mukaan halavasepikkä on kotoperäinen hyönteinen, joka on elänyt nykyisen Suomen maantieteellisellä alueella jääkauden päättymisestä lähtien. Nimensä kuoriainen saa elinympäristönsä mukaan: sen koko elämänkaaren näyttämönä on lahoava pajulaji, halava. Se lisääntyy myös mustuvapajussa, joka on vielä tiukemmin tulvivien jokirantojen laji. Näissä pajuissa se munii, koteloituu, kuoriutuu toukkana ja muuttuu kuoriaiseksi. Kovakuoriaisena sen elämä kestää noin viikon. Halavien ja mustuvapajujen elinympäristöt ovat kärsineet toimista, joilla jokien tulvimista on pyritty estämään. Siksi halavasepikkä on luokiteltu uhanalaiseksi, häviäväksi lajiksi. Vantaan Mätäojan alue on halavasepikän vuoksi julistettu luonnonsuojelualueeksi. Taiteilija Henrik Håkansson tutustui Jyrki Muonaan ja halavasepikkään ensimmäisenä taustatyöpäivänään Helsingissä joulukuussa 2016. Monien keskustelujen kautta sepikästä tuli kevään 2017 aikana vuoden 2018 IHME-teoksen kohde, ja teoksen materiaalia alettiin kuvata kesä-heinäkuussa Jyrki Muonan avustuksella. IHME-teokseen liittyi liikkuvan kuvan ohella myös halavasepikkää esittävät mainoskyltit kuoriaisen elinympäristön läheisyydessä ja yhteistyö Louhela Jamin kanssa Vantaalla touko-kesäkuussa 2018. Valitessaan halavasepikän teoksensa lähtökohdaksi Håkansson liittää siihen isoja kysymyksiä ilmaston lämpenemisestä, lajien monimuotoisuuden vähenemisestä, sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. THE BEETLE -nimen saanut IHME-teos liittyy myös posthumanistiseen tutkimussuuntaukseen, joka tarkastelee erilaisia ihmisen, teknologian ja luonnon välisiin suhteisiin liittyviä monialaisia ja -tieteisiä kysymyksiä. Inhimillisen ja ei-inhimillisen väliset rajat, luonnon ja kulttuurin erottelu, ihmisen erityisasema maailmassa ja siitä irtautumisen mahdollisuus, sekä vaihtoehtoiset eettiset käytännöt ovat posthumanistisen tutkimuksen aiheita. Håkanssonin ajattelussa luonto ja kulttuuri ovat erottamattomia: luonnolla on oma kulttuurinsa ja kulttuurilla oma luontonsa. THE BEETLE -elokuvan ääniraitana kuullaan elektronisen musiikin uranuurtajana ja Pan Sonic -duostakin tunnetun Mika Vainion (1963–2017) tuotantoa. ”Vainion musiikki ei pelkästään puhu puolestaan, vaan synnyttää kokonaan toisen kielen”, IHME-taiteilija Henrik Håkansson kuvaa. ”Elokuvassa kuullaan katkelmia vuoden 2015 Sonár-festivaalin keikalta. Taajuuksista ja hakkaavasta rytmistä syntyy hienovireistä värähtelyä, täysin omalakinen ääni, joka voisi olla elokuvassa nähtävän kuoriaisen kieltä.” Elokuva on nähtävissä Yle Areenassa 25.5.2019 saakka https://areena.yle.fi/1-4424485.

Nimetön (Hylochares cruentatus) pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali. | Untitled (Hylochares cruentatus) Film still from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, detail, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

IHME Project 2018: THE BEETLE

The Hylochares cruentatus – in Finnish the halavasepikkä [literally: halava = bay willow, sepikkä = false click beetle] – is less than a centimetre long and lives on the old Mätäoja riverbed in Vantaa, Finland. According to the entomologist, Professor Jyrki Muona, the Hylochares cruentatus is an indigenous insect that has lived in the geographical region now known as Finland since the end of the last ice age. The beetle is named after its living environment: the setting for its entire lifecycle is a rotting species of willow, the bay willow (Salix pentandra). It also lives on the dark-leaved willow (Salix myrsinifolia), which is even more restrictedly a floodplain species. It is in this willow species that it lays its eggs, hatches out as a larva, and inside this willow that it pupates and then turns into a beetle. Being a beetle, the life of Hylochares cruentatus lasts about a week. In Finland wild-growing willow forests have been systematically eradicated: they are tangled, wet and impenetrable. In the case of the bay willow, dark-leaved willow and Hylochares cruentatus a crucial factor in their decreasing numbers is that the flooding of rivers that they need to survive has been prevented, while their favourite areas have been cleared out and dredged. As a consequence the Hylochares cruentatus is now classed as being critically endangered, particularly as it is at present only known to live in part of Vantaa. Henrik Håkansson met Jyrki Muona and the Hylochares cruentatus on his first background-work day in Helsinki in December 2016. As a result of numerous conversations during spring 2017, the Hylochares cruentatus was given the leading role in of the 2018 IHME Project. Filming of the material for the forthcoming moving-image work began in June-July 2017, assisted by Jyrki Muona. The film aims to show the beetle as being of its own definite kind, and presents the site and the beetle in terms of learned and experienced facts. The IHME Project acquired also billboards with film stills of the beetle sited near it´s native habitat in Vantaa and IHME joining the Louhela Jam in the end of May and beginning of June. In choosing the Hylochares cruentatus as the starting point for his work, Henrik Håkansson links it with some major questions about climate change: species diversity, the relationship between humankind and nature. The IHME Project, the film entitled THE BEETLE, also has links with post-humanism, which explores boundaries between human and nonhuman, the separation of nature and culture, the special status of human beings in the world and the possibility of breaking away from this, and alternative ethical practices. In Håkansson’s thinking, nature and culture cannot be separated: there is a culture of nature and a nature of culture. The soundtrack of the film THE BEETLE is a live act by Mika Vainio (1963– 2017), a pioneer in the field of experimental electronic music, also known as the other half of the duo Pan Sonic. “Vainio’s music not only speaks for itself, it generates another language,” Henrik Håkansson describes and continues:

“This film includes excerpts from a live performance at Sonár Festival 2015, and uses a range of frequencies and beats to create an extremely subtle vibration, a voice of its own that might be the language of the insect portrayed: THE BEETLE.” THE BEETLE can be watched in Yle Areena until May 25 2019 https://areena.yle.fi/1-4424485.

THE BEETLE mainostaulu halavasepikän kotikulmilla Myyrmäessä tutustutti alueen asukkaita alle sentin mittaiseen uhanalaiseen naapuriin. | THE BEETLE billboards in the halavasepikkä’s own neighbourhood in Myyrmäki gave locals a chance to get to know their less-a-centimetre-long endangered neighbour.

Keskustelu vuoden 2018 IHME-teoksesta

Vuoden 2018 IHME-teoksen taiteilija Henrik Håkansson keskusteli THE BEETLE -elokuvasta yhdessä Southamptonin yliopiston professori Jussi Parikan, Lontoon Kingstonin yliopiston kokeellisen elokuvan maisteriohjelman luennoitsija Filipa Ramosin sekä Berliinin taideyliopiston professori Jörg Heiserin kanssa. Keskustelu oli osa IHME-nykytaidefestivaalin puheja elokuvaohjelmaa ja se pidettiin Kulttuuritehdas Korjaamolla 25. toukokuuta 2018. Yleisö osallistui myös keskusteluun. Tämä on lyhennetty versio keskustelusta. Jussi Parikka: Oli todella hienoa nähdä tämä elokuva! Toivottavasti tekin olette sen nähneet, ja jos ette ole nähneet sitä huomisiltaan mennessä, niin se on Yle Areenassa noin vuoden ajan. Ennen kuin aloitamme keskustelun, suuret kiitokset koko IHME-tiimille siitä, että kutsuitte meidät tänne. Ja kiitos taas myös loistavasta ohjelmasta, jossa tarkastellaan monia taiteellisesti kiinnostavia kysymyksiä, mutta myös asioita, jotka ovat olennaisia nykykulttuurin ymmärtämisessä. On todella hienoa saada olla mukana tässä keskustelussa tänään, joten kiitos siitä, että ehdotit minua… Henrik Håkansson: Kiitos, että otit kutsun vastaan ja pääsit tulemaan. JP: Olen aina haaveillut tilanteesta, että saan akateemisen urani ansiosta kutsun paneelikeskusteluun, jossa ovat mukana kovakuoriainen, mediateoreetikko ja taiteilija sekä lisäksi taidekirjoittajia. Teemme nyt niin, että me kaksi keskustelemme aluksi noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Alustan ensin keskustelua muutamin sanoin. Sen jälkeen kutsumme tänne Filipan (Ramos) ja jatkamme samaan tapaan, ja sitten pyydämme mukaan Jörgin (Heiser). Meillä on runsaasti aikaa keskusteluun ja myös yleisökysymyksiin. Olen kirjoittanut kirjan nimeltä Insect Media1, joka on luultavasti syy siihen, miksi minut kutsuttiin tänne. Kirjoitin kirjan, jollaisia mediatutkijan ei pitäisi kirjoittaa. Hänen tulee kirjoittaa kirjoja joukkotiedotusvälineistä ja digitaalisesta kulttuurista, ja häntä vähän oudoksutaan, jos hän poikkeaa eläinten maailmaan. Mutta se johtaa myös mainioihin kutsuihin ja mahdollisuuksiin puhua hyönteisistä, teknologiasta, antroposeenistä, luonnosta, taiteesta – kaikki sellaisia teemoja, jotka näkyvät myös tässä elokuvassa. Meidän on tarkoitus puhua itse teoksesta, mutta myös äänimaisemista ja hyönteisparvista. On myös hyvin kiinnostavaa kuulla, millainen prosessi tarvittiin, että sait teoksen kaikki ainekset kokoon. En halua tehdä tulkintoja taiteilijoiden töistä, mutta kerron näkemyksistäni eräänlaisena keskustelun lämmittelynä. Sopiiko näin? HH: Sopii toki. 1 Jussi Parikka, Insect Media: An Archaelogy of Animals and Technology, 2010; University of Minnesota Press

Henrik HĂĽkansson ja/and Jussi Parikka. IHME-teoskeskustelu. | The IHME Project coversation.

JP: Haluan lyhyesti valottaa tuntemuksiani siitä, kuinka metsä ja Hylochares cruentatus äänineen ja kuvineen tempaavat mukaansa. Ei vain yksittäisin, vaan lukuisin, tuhansin, miljoonin kuvin ja äänin. Minuun teki voimakkaan vaikutuksen elokuvan vuorottelu: toisaalta siinä ovat metsä ja lintujen varoitusäänien säestämät, rauhallisen kauniit kerrotut kohtaukset, joissa auringonsäteet välittävät valon ja vision, ja toisaalta kokeellisen hidastetut, itse kovakuoriaiseen keskittyvät kohtaukset. Jokin siinä tuo mieleen varhaiset tieteelliset elokuvat, joissa liikkuvat kuvat toimivat myös tieteellisen tutkimuksen työkaluina, joiden pyrkimyksenä oli leikellä eläimen liikkeet erillisiksi kuviksi, paljastaa ja tulkita maailmaa, joka on kovin lähellä, mutta nopeutensa vuoksi harvoin ihmissilmien näkemää. Ja näitä kuvia ympäröi kerrassaan ällistyttävä parvi Mika Vainion2 luomia teollisia ääniä. Juuri kuvien kontrasti jäsentää elokuvan kahta kuvausympäristöä, toisaalla ovat nämä luonnonvehreät näkymät ja toisaalla laboratoriomaisen ympäristön hidastetut kohtaukset, analyyttisen katseen hitaus. Analyyttisyys ja miltei romanttisuus, runollisuus – ensin kaiketi omakohtainen ja sitten todella persoonaton ote – teknologia ja ekologisen maailman suurenmoisuus ulkona luonnossa. Ja nämä kaksi puolta sekoittuvat luontevasti, vaikka ne esiintyvät kahdessa eri kuvausympäristössä. Tällainen on aina kiehtonut minua, ja mielestäni tässä elokuvassa kuvat ja äänet yhdistyvät upeasti. Tekoälyllä – jos tätä termiä halutaan käyttää – on pitkä historia, joka ei suinkaan ala nykyteknologiasta. Se alkaa tästä oudosta maailmasta, hyönteisiin ja muihin eläimiin liittyvistä havainnoista, miten ne liikkuvat kahden jalan sijasta kuudella jalalla tai näkevät ja aistivat kahden silmän sijasta verkkosilmillään, tästä vieraasta läsnäolosta, joka on silti niin lähellä meitä. Tässä on jälleen teema, joka ei todellakaan ole tuotannossasi vieras, vaan monin tavoin aina osa sitä, niin elokuvallisesti kuin temaattisesti. Uskon, että jos olisit tehnyt tämän elokuvan noin sata vuotta sitten, se olisi ehkä ollut tieteellinen elokuva. Ei samalla tavoin taiteilijan elokuva, vaan tieteellinen elokuva, joka havainnollistaa hidastuksilla, ja miltei tirkistelee eläinmaailmaa, mikä myös jo ikään kuin siirtää sen tavallisen nykytaidetematiikan ulkopuolelle. Entä jos Henrik Håkansson olisi elänyt 1900-luvun alkupuolella ja tehnyt elokuvia silloin, tieteellisiä elokuvia – samaan tapaan kuin teet niitä jo nyt… Olenko täysin väärässä: taiteilijana kajoat teemoihin, jotka ovat lähes analyyttisiä? HH: Kyllä niin taitaa olla. Mutta mietteliäämmin, ikään kuin havainnoijana. Ehkä en analyyttisesti. Siinä on analyysiä, mutta ei ehkä ajattelun lähtökohtana. Kyse on enemmän tietyn hetken, tietyn lajin, tietyn näkyvän ympäristön havainnoinnista tai hetken haltuunotosta … Ja siitä, millä nopeudella ja minkälaisin liikkein käyttäytyminen tapahtuu. Tämä taitaisi kiinnostaa käyttäytymistutkimuksen alalla. Ajatus siitä, mitä liikkeen takana on, kun yksi jalka liikkuu tai noustaan lentoon. JP: Tuo on kyllä ymmärrettävää. On parempi tehdä havaintoja kuin analyysejä. HH: Analyyttisyys lankeaa pikemminkin katsojan osalle. Siinä mielessä haluaisin yhdistää sen teoksen tulkintaan. Mutta totta kai, analyysiä siinä on, 2 Mika Vainio (1963-2017) oli suomalainen kokeellisen elektronisen musiikin uranuurtaja. THE BEETLE -elokuvassa kuullaan osa Vainion konsertin livetaltioinnista Barcelonan Sónar-festivaalilta 2015.

mutta se ei ole huomioni ensisijainen kohde. JP: Eläinmaailman hidastettua tutkimusta... HH: Oman elämäni hidastettua tutkimusta. JP: Teemassa on jotain, missä ne kaksi kietoutuvat yhteen, eikö totta? THE BEETLEn alku tuntuu jotenkin hyvin omakohtaiselta, ja samaan aikaan elokuvan kerronta kulkee edestakaisin vihjaten nähtävästi johonkin omakohtaiseen… HH: Tässä elokuvassa on viittauksia omaan elettyyn henkilöhistoriaani. Ja kun puhun itsestäni, tarkoitan itseäni yhden eläinlajin edustajana. JP: Sinähän olet. Biologisesti me kaikki olemme. HH: Juuri niin. Ja siitä näkökulmasta koetan pysytellä laajemmassa käsityksessä, että en oikeastaan pidä itseäni post-animaalisena, vaan kuulun tähän kahdella silmällä ympäristöään tarkastelevaan nisäkäsryhmään, ihmisiin. JP: Kyse ei ole vain nisäkkäistä, se on tavallaan läpikäyvä ekologinen teema. Minusta tämä liittyy vierauden tunteeseen. Mielestäni meidän on syytä palata siihen myöhemmin, nykyäänhän käydään paljon keskusteluja etiikasta sekä taiteessa että humanistisissa tieteissä, ja posthumanismista, joka kytkeytyy tähän kysymykseen empatian ja relationalismin käsittein. Ja myös siitä, kuinka suhtautua jyrkästi ihmisistä poikkeaviin eläimiin, jotka eivät morfologisesti millään tavoin muistuta meitä, joten tällainen vierauden tunne on keskeistä ajatellessamme elämää, joka on täysin ei-inhimillistä ja antroposentrisen näkökulman ulottumattomissa mutta jota kuitenkin yritetään koko ajan käsitellä jollain tavalla. Mennään nyt hetkeksi taaksepäin ja palataan tähän sitten. Haluan vain ensin käydä läpi tärkeimmät asiat. Jos palataan ajatukseen tieteellisestä elokuvasta, mutta myös työskentelytapaasi, niin yhteistyösi hyönteistieteilijä, professori Jyrki Muonan3 kanssa oli aivan keskeistä. Voitko kertoa hiukan tarkemmin, mikä sen merkitys oli teokselle? HH: Ensinnäkään tästä nimenomaisesta teoksesta en ollut kovin varma, mitä siitä lopulta tulee. Uuden teoksen aloittaa aina avoimin mielin. Teosta haeskellessani toivoin löytäväni jonkin kotoperäisen lajin tai erityisesti Suomea koskevan yhteyden Helsingin lähialueilta. Tapasin Jyrkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa Luonnontieteellisessä museossa, ja keskustelimme eri vaihtoehdoista. En ollut ollenkaan varma, että löytäisin jotain täysin kotoperäistä tai jotain aivan erityistä ja paikallista. Mutta Hylochares cruentatus ilmaantui keskusteluun aika pian siltä pohjalta, että sitä esiintyy jossain Helsingin keskustan ja Vantaan lentokentän puolivälissä eikä luultavasti missään muualla. Ja siitä lähtien kävimme keskusteluja, vaihdoimme ajatuksia, teimme selvitystyötä… Minä uin ikään kuin pintavesissä, kun taas Jyrki

3 Professori Jyrki Muona on tehnyt elämäntyönsä kovakuoriaisten parissa. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendenttinä hän vastasi museon kuoriaiskokoelmista. Hän on tutkinut sepiköiden kehityshistoriaa maailmanlaajuisesti. Seuraava sivu: Pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali. I Following page: Film still from the Henrik Håkansson fil THE BEETLE, detail, courtesy of IHME Contmeporary Art Festival.

on tehnyt vuosikymmenet työtä tämän lajin parissa. Minä siis valotan tutkimuksen pintaa, selvitän asian sitä puolta. JP: Filosofi Isabelle Stengers4 puhuu usein käytännön ekologioista, ja monella tavoin työ jota teemme on perehtymistä erilaisiin ekologioihin, jolloin meidän on tutustuttava toisten tekemään pitkäkestoiseen työhön voidaksemme hyödyntää niiden käytäntöjä, ja jatkaa niistä eri tavoin eteenpäin. Tutkija lähestyisi näitä aiheita vain harvoin elokuvien avulla. HH: Tämän elokuvan perusasetelma ei olisi toteutunut ilman Jyrkin johdatusta aiheeseen. Nämä ovat itsestään selvästi hänen tutkimustensa pohjalta tehtyjä havaintoja. JP: Toinen keskeinen, näkyvästi ja kuuluvasti läsnä oleva yhteistyökumppani on tietysti Mika Vainio ja epäilemättä voi sanoa, että hänen mukanaolonsa on todella vaikuttava osa elokuvaa. Parvet esiintyvät teoksessa huomiota herättävästi myös teollisina vaikutteina, eivät ainoastaan luonnon tallenteina, mikä sekin on itsessään tärkeä mediahistoriallinen teema, eikö totta? Että pystymme teknisillä välineillä tallentamaan, emme pelkästään merkitsemään muistiin, vaan äänittämään luonnonääniä, ja toisaalta siinä ovat Mikan upeat äänimaailmat ja -maisemat. Mutta oliko lähtökohta jossain muualla? Oliko tämä alkuperäinen suunnitelma, joten voitko kommentoida hiukan tarkemmin tätä teosta, jossa Mika on niin upealla tavalla läsnä? HH: Se lähti liikkeelle alkuvaiheen keskusteluista siitä, mikä teos itse asiassa toteutetaan. Minulla oli eräitä muitakin ideoita, joihin halusin mukaan Mikan musiikkia, ja itse asiassa halusin saada hänet kirjoittamaan musiikkia nimenomaan erääseen toiseen teokseen. Tämä teos jäi kuitenkin syrjään, ja Mika myös kuoli keskustelujen vielä jatkuessa, joten oli ilmeistä, että sitä ei toteutettaisi. Niinpä aineiston kuvaamisen jälkeen, elokuvaa leikattaessa, etsimme edelleen musiikkia. Minulla oli vielä selkiytymätön ajatus siitä, millaista musiikkia halusin elokuvaan. Tässä elokuvassa on kaksi minun kannaltani aika uutta piirrettä – ihmisäänen ottaminen mukaan, mitä en ollut aiemmissa töissäni koskaan tehnyt, ja myöskin musiikin käyttäminen samaan tapaan kuin elokuvassa THE END5. Tuo täälläkin esitetty elokuva oli ensimmäinen teokseni, joka sisälsi tällaista tilausmusiikkia. Tähän elokuvaan haimme samanlaista ratkaisua. Etsiskelin ja kuuntelin, ja törmäsin tähän konserttiin, joka nyt tosiaankin on mukana elokuvassa – live-esitykseen Barcelonan Sónar-festivaalilta 20156 – ja leikkaaja Bobby (Good) siirsi sen suoraa päätä elokuvaan. Hän käytti periaatteessa musiikkia sellaisenaan, ilman muutoksia. Hän vain sovitti sen kuvaamamme materiaalin kestoon. Nähtyämme tulokset, kuinka kaikki alkoi täydentyä – taajuudet, rytmin, kaikesta juuri aikaansaadusta syntyi kuin toinen kieli. Tämä voi olla tunteikasta, mutta se on myös jotain, jota kohtaan haluan osoittaa kunnioitustani. Koin sen olevan kunnianosoitus Mikan musiikille. Tuon hetken jälkeen oli hyvin vaikea ajatella 4 Isabelle Stengers (s. 1949) on belgialainen filosofi, joka on arvostettu erityisesti tieteen filosofian tutkimuksistaan. 5 Henrik Håkanssonin THE END -elokuvassa (2014) videolla esiintyy kärpänen, jolle sävelletyn kappaleen orkesteri esittää. Esitys on toteutettu tähän mennessä kolmen eri kokoonpanon kanssa: THE END ensemble (2011), Sydney Sinfoniaorkesteri (2014) ja Orchestre Philharmonique de Monte-Carlo (2016) 6 Sónar on alun perin Barcelonassa järjestettävä elektroniseen ja vaihtoehtomusiikkiin keskittyvä festivaali.

minkään muun musiikin toimivan elokuvassa. Myös ottaen huomioon sen, että kuoriainen ja Mika ovat Suomesta. JP: Minusta se toimii todella hyvin. Tämänhän me jo tiedämme, mutta se muistuttaa meitä siitä, että me emme kuuntele korvillamme, vaan koko ruumiillamme, ja siihen liittyy paljon muutakin. Mikan musiikki tapahtuu jossain tällä alueella (osoittaa ylävartaloaan), mikä sai minut runoilemaan, että se on musiikkia ulkoisille tukirangoille. Se on äänimaailmaa hyönteisille, se on taidetta hyönteisille eikä vain ihmisille. Tämä on aihe, josta voisi ehkä saada irti enemmänkin. Olen sitä mieltä, että meidän on syytä kutsua tässä vaiheessa lavalle Filipa Ramos, koska tähän ajatusten metsään kaivataan lisää ääniä. Tervetuloa Filipa. Annetaan hänelle lämpimät aplodit. Ole hyvä, voit aloittaa! Filipa Ramos: Hyvää iltapäivää kaikille. Ensinnäkin kiitos siitä, että kutsuitte minut tänne. Oli oikeastaan hyvä hetki kutsua minut lavalle, koska katsoessani elokuvaa tänään kysyin koko ajan mielessäni: Mitä oikein katselemme? Mitä me näemme? Mitä tämä on? Ja ensimmäinen vastaus näihin kysymyksiin oli, ainakin hyvin omakohtaisesta näkökulmastani, että kuuntelen enemmän kuin katselen. On kiinnostavaa, että puhuitte musiikista, koska itse ajattelin sitä enemmän ääninä kuin musiikkina. Mutta mitä nämä kuulemamme äänet ovat – metsän äänet ja taustaselostus – mutta erityisesti, kun edessämme on tämä jättikokoinen kovakuoriainen, joka on meidän kokoisemme. Enemmän kuin pelkästään katsomme me kuuntelemme, ja juuri äänet määrittävät tästä olennosta tekemiämme havaintoja. Ja ne myös tulkitsevat sen kehon liikkeitä. Tulkitsevat siinä mielessä, että ne rakentavat tekstuurin sen värähtelyille, sen olemiselle tilassa. Ja me hahmotamme nämä liikkeet, tämän luontokappaleen olemassaolon, nimenomaan kuulon avulla. Samanaikaisesti äänet kietovat yhteen muistin ja poissaolon. Koska kyseessä eivät ole vain nämä karheat äänet – en tiedä, kuinka kuvailla niitä paremmin, ääniä on niin vaikea kuvailla – vaan katoavan hyönteisen karhea äänimaailma. Elokuvan kuluessa hyönteinen pikkuhiljaa jotenkin himmenee. Mutta elokuva on myös kunnianosoitus sen miehen katoamiselle keskuudestamme, joka teki musiikin ja antoi nykymusiikin kenttään aivan olennaisen panoksensa. Ja taas kerran siinä yhdistyvät suurenmoisesti äänten inhimilliset ja posthumanistiset näkökulmat. Mainitsit teolliset vaikutteet, rosoisuuden, joka on mukana hänen ajattelussaan läpi koko hänen tuotantonsa. Katsellessani miltei koneeksi muuttuvaa, katoavaa hyönteistä ajattelin itse asiassa kuulevani poismenneen säveltäjän äänen. Ja siitä päädyin ajatukseen, että katselimme jotain, jota voisi kutsua myös aparaatiksi, koska se mitä katselimme, on elokuvakameran kuvaama eläin, joten se on ikään kuin sähköinen eläin, jonka outoutta korostaa tämä kovakuoriaisen vieraannuttava ympäristö. Eläin on sijoitettu tähän selväpiirteiseen, niukkaan ympäristöön, mikä osoittaa, että meillä on taipumus esillepanoon liittyviin käytäntöihin – laboratorioihin, näyttelyihin, kuvauspaikkoihin, näihin abstrakteihin tiloihin. Tämä käy varsin selvästi ilmi elokuvassa hyönteistä ympäröivissä tiloissa. Elokuvassa kertoja sanoo, että on tämä hyönteinen laatikossa, ja minusta tämä kuvaus koski myös sitä laatikossa olevaa hyönteistä – kuoriainen, joka on kameran rajaama ja kuvaruudulle projisoitu, on myös

eräänlaisessa laatikossa. Näemme siis nimenomaan nämä kuvat synnyttävän kokonaisen infrastruktuurin, joka myös voimistaa tai laajentaa inhimillisiä aistejamme – voimme nähdä enemmän ja kuulla enemmän. On erittäin epätodennäköistä, että koskaan näkisimme tätä hyönteistä oikeassa elämässä, emme koskaan näe sen uskomattoman punaisia jalkoja, mutta on olemassa kone, joka mahdollistaa, että voimme nähdä enemmän ja paremmin. Myös koska voimme hidastusten avulla nähdä liikkeet, joita emme muuten voisi nähdä. Ja siksi suhde, joka vallitsee meidän, ihmissilmien, ihmiskorvien ja hyönteisen välillä, on suhde, jonka vain elokuvakameran toiminta voi rekonstruoida. Mutta kyse ei ole vain sähköisestä eläimestä, emme tietenkään katsele eläintä, vaan eläimen kuvaa. Ehkä ei ole sattuma, että termi imago tarkoittaa sekä kehityksensä loppuvaiheessa olevaa siivekästä hyönteistä että mielikuvaa, jonka voimme luoda. Elokuva myös summaa kuvastoa, jota kirjallisuudessa tuotetaan, erityisesti Franz Kafkan Muodonmuutos 7 -teos, muistuttaa meitä siitä, että mullistavat muutokset ovat aina mahdollisia, vaikka ne välittyisivät aina niistä saamiemme inhimillisten kokemusten avulla. Ja tästä päädyn viimeiseen huomiooni, että tämä eläimen kokemuksen inhimillinen tulkinta perustuu eläimen ja ihmisen välillä koettuun etäisyyteen. Voisimme jatkaa kiittämällä humanismin perinnettä siitä, että se on niin hyvin vakiinnuttanut moderneihin mieliimme tämän antropomorfisen taipumuksen, kykyymme tehdä eroa ”meidän” ja ”niiden” välille, mutta tämä voi myös selittää, mistä johtuu, että voimme katsoa, kuinka tämä kellahtanut hyönteinen kamppailee vaihtaakseen asentoa niin, että hän pääsisi takaisin kävelemään. Mietin myös, kuinka voisin edesauttaa tämän eläimen mukavuutta pahemmin huolestumatta – en tiedä, kärsiikö se vai ei, mutta hyönteinen kamppailee selvästi päästäkseen uudelleen kävelyasentoon. Ajattelen todella, että syynä on juuri tämä kuilu, joka vallitsee kokemani ihmisyyden ja toisaalta kokemani vierauden välillä, josta aiemmin puhuimme ja joka liittyy luontokappaleeseen, joka on niin toisenlainen, etten voisi koskaan kuvitella, miltä tuntuu olla kovakuoriainen, ja siksi en pysty kuvittelemaan, miltä tuntuu olla kovakuoriainen, joka yrittää muuttaa asentoaan. JP: Haluatko tarttua tähän? Oliko tässä jotain, jota haluat kommentoida? HH: Minä vain kuuntelen hienoa analyysiä tästä elokuvasta… Ajattelin, että liittyen musiikkiin ja ääniin, tuulten käyttöön, kaikkeen, minkä tunnumme kokevan niin luonnollisena… Ja sitten siinä on tämä musiikki, joka on myös tavallaan luonnollista, joskin ihmisen tekemää. Mutta emme myöskään tarkalleen tiedä, millaista kovakuoriaisen kieli on. Feromoneista ja kemiallisista reaktioista. Tiedämme, mutta emme oikeasti tiedä, onko muunlaisia reagointitapoja itse asiassa olemassa. Tiedämme esimerkiksi, että kun ampiaiset ja mehiläiset lentävät – ajattelen myös kovakuoriaisia – kun hyönteiset nousevat lentoon siipiään käyttäen tai liikkuvat, ne tuottavat sähköä. Ja ehkä nuo signaalit todella kommunikoivat. Mutta tämä on pelkkää speku-

7 Franz Kafkan (1883-1924) vuonna 1915 ilmestyneessä Muodonmuutos-pienoisromaanissa päähenkilö, kauppamatkustaja Gregor Samsa, huomaa muuttuneensa hyönteiseksi.

Filipa Ramos

laatiota. Minun kannaltani oli kiinnostavaa, että olemme koko ajan tekemisissä jonkin tuntemattoman kanssa. Elokuvassa myös vähän leikitellään (Ludwig) Wittgensteinin ajatuksella kovakuoriaisesta laatikossa8, itse asiassa ei tosiaan voi tietää… Se on hyvin pitkälle yksinkertaistettua, mutta ikään kuin yksi näkemys laatikosta. Aiemmin mainittu Kafkan Muodonmuutos oli toinen yksinkertaistava näkemys. Mutta tässä on kyseessä suhde, jonka toista osapuolta emme tunne. JP: Entä jos kaikki tapahtuu sittenkin laatikon ulkopuolella? Toisin sanoen, entä jos sen sijaan, että ajattelemme tavanomaisen sisäinen–ulkoinen-mallin mukaan sellaisista asioista kuin älykkyydestä tai jopa intohimoista, tunteista ja muista vastaavista asioista, alkaisimmekin jo ajatella, että elämä ilmenee monissa erilaisissa muodoissa saaden vaikutteita ulkopuolisilta tekijöiltä. Tästä muistuu mieleeni esimerkki, joka saattaisi liittyä tähän aika keskeisesti. Se sopii tietyllä tavalla elokuvan joihinkin teemoihin. Kyberneetikko Herbert Simon9 puhui 1960-luvulla muurahaisista ja niiden älykkyydestä, jolla hän ei ilmeisestikään viitannut niiden aivoihin, vaan itse asiassa tapaan, jolla ne kykenevät jatkuvasti liikkumaan ulkopuolelta saamansa tiedon varassa. Kuten tiedämme, muurahaiset ovat siinä hyvin eteviä. Ne siis koko ajan

8 Ludwig Wittgenstein (1889-1951) oli itävaltalais-englantilainen filosofi, jonka Kovakuoriainen laatikossa -analogia viittaa filosofin mukaan yksilön kykyyn ymmärtää asioita ja kieltä vain omasta kokemuksestaan käsin esim. kivun tuntemus. 9 Herbert Simon (1916 -2001) oli Nobel-palkittu yhdysvaltalainen tutkija, joka keskittyi pitkällä urallaan niin taloustieteeseen, tietojenkäsittelytieteeseen, hallintotieteeseen, kognitiiviseen psykologiaan kuin filosofiaankin. Hänen yhdistävä kiinnostuksen kohteensa näissä kaikissa oli ihmisten päätöksenteko ja ongelmien ratkaisuprosessit.

rakentavat omaa elämäänsä, ja myös älykkyyttään, suhteessa maailmaansa. Se on kiinnostavaa. Samalla tähän liittyy monia asioita, kun ajatellaan, mitä laatikossa tapahtuu, onko laatikko tavallisesti jotain muuta, onko se jo itsessään laatikko. Minusta erityisesti elokuvan vihreä maisema liittyy tähän. Sen eräänlainen muuttumaton kesyttömyys, auringonpaisteen ja lintujen ja äänten runsaus, se on sen rikkautta, eikö totta? HH: Kyllä, olen melko pitkälle samaa mieltä, mutta entä laatikon ulkopuoli, mitä tuon laatikon ulkopuolella on? JP: Laatikolla ei ole mitään loppua siinä mielessä. Me olemme sitten kaikki laatikossa. HH: Juuri niin, ilmakehän lopussa… Mutta me toki pääsemme sen ulkopuolelle, mustan aukon loppua emme tunne, mutta se on ehkä laajempi keskustelu. JP: Bertrand Russellin vanha vitsi kertoo kilpikonnista, joita on loputon kasa päälletysten10, laatikoita on siis loputon määrä. Filipa? FR: Älykkyydestä puheen ollen juolahti mieleeni, että elokuvassa on erikoinen elementti – se tosiasia, että näemme monesti yhden yksilön, ainoastaan yhden, mistä johtuen ehkä ajattelemme sitä jatkuvasti suhteessa laatikkoon. Sitten näemme tämän yksilön reviirinsä pohjalla. Ja sen jälkeen näemme reviirin, ja joku kertoo meille, mitä naaraat tekevät, mitä koiraat tekevät, mitä toukat tekevät. Ja siinä on jatkuvasti kyse erityisen ja yksityisen, tämän hyönteisyksilön suhteesta – en voinut olla pohtimatta, mitä sille tapahtui. Ja sitten yksilöä kollektiivissa. Tarkoitan, että usein, kun ajattelemme hyönteisiä, meillä on taipumus ajatella niitä kollektiivisena entiteettinä, kuten muurahaisia, että ne ajattelevat yhdessä, ne liikkuvat yhdessä… HH: Minusta me ajattelemme hyvin usein hyönteisiä parvina. Mutta tässä taas katsellaan yhtä yksittäistä, valtavasti suurennettua yksilöä, ja elokuvassa se taitaa liittyä myös siihen, että minulle tämän erityisen hyönteislajin, Hylochares cruentatuksen, edustaja on yhä myyttinen, mystinen hahmo, koska en tunne häntä vielä kovin hyvin. Tämä liittyy myös siihen, etten koskaan tavannut tätä päähenkilöä hänen omassa ympäristössään. Olen tutustunut tähän lajiin keinotekoisessa tilassa, studiossa, jossa kuvasimme kohtaukset. Olen tietysti ollut paikan päällä luonnossa, ja me olemme etsineet sitä, ja sitä me teemme elokuvassakin. Liikkuminen tuon reviirin läpi on myös jonkin tuntemattoman etsintää. Minulle henkilökohtaisesti juuri se on tärkeää. Mitä sitten opin tämän erityisen lajin käytöksestä… Esimerkiksi, että koiraat ovat aika aktiivisia, ne pysyttelevät elinpiirissään, puunrungolla, ne odottelevat siellä naarasta ja liikkuvat sitten aika hektisesti ympäriinsä. En ole vielä onnistunut kokemaan tätä, koska olemme yhä tekemisissä suuren harvinaisuuden kanssa, jota ei voi varmuudella löytää. Mutta se taitaakin olla syy siihen, miksi päätin keskittyä tähän erikoiseen lajiin.

10 Loputon pino kilpikonnia (Turtles All the Way Down) viittaa mytologiseen ideaan kilvellään maailmaa kannattelevasta kilpikonnasta, joka lepää itseään aina suurempien kilpikonnien päällä loputtomassa kilpikonnapinossa. Brittifilosofi Bertrand Russell (1872-1970) viittasi myyttiin luennossaan vuonna 1927.

JP: Aivan niin. Tähän kytkeytyy myös paljon populaarikulttuuria ja epätieteellistä kirjoittelua hyönteisistä. Niissä on takerruttu lähes romantisoivaan käsitykseen yksittäisestä hyönteisestä, jonka välityksellä tarina on kerrottu. Entä sitten koko parvien pelon kulttuurihistoria, nehän näyttivät nimenomaan uhkaavan normaalia käsitystä yksilöllisyydestä, joka on kovin tärkeä perusta politiikassamme ja minäkuvassamme ja kaikessa sellaisessa. Tästä johtuvat kauhuelokuvien monilukuiset parvet ja hyönteiset. Sikäli tämä on tosiaan ääritapaus, joka ei noudata yksilöllisyyden, ainakaan yhden yksilön tyypillistä logiikkaa. Juuri se tekeekin siitä niin suuren hahmon ajatellen sekä kirjallisuutta että elokuvaa. HH: Siinä mielessä se onkin muotokuva. JP: Niin, muotokuva, joka toimii vähän eri tavalla kuin muotokuvataide taidehistorian lajityyppinä, johon tavallisesti kuuluu kaksi silmää; tässä tapauksessa kyse on verkkosilmistä. Olen sitä mieltä, että nyt on sopiva aika kutsua lavalle vielä yksi viisas ihminen. Annetaan lämpimät aplodit myös Jörg Heiserille. Jörg Heiser: Kiitos Henrik ja kaikki muut osalliset, että kutsuitte minut IHMEeseen. Kun näin tämän teoksen elokuvasalissa tänään, ajattelin: no niin, tämä on tosiaan sinun avainteoksesi. Alussa oleva tarina. Muistan, että kerroit sen minulle noin kymmenen tai viisitoista vuotta sitten: miten löysit kovakuoriaisen jääpalasta, panit sen jääkaappiin, ja vuotta myöhemmin huomasit sen kadonneen ja näit sen ryömiskelemässä keittiön lattialla…

Jörg Heiser ja/and Henrik Håkansson.

Henrik HÃ¥kansson: THE BEETLE elokuvan juliste | THE BEETLE film poster.

HH: Niin, tosiaan vuotta myöhemmin… JH: Se kuulostaa todelliselta lapsuuden ahaa-elämykseltä. HH: Se oli luultavasti käänteentekevä hetki. JH: Pohjimmiltaan se synnytti jatkuvan halun tarttua kaikkiin mahdollisiin edellytyksiin havainnoida eläimiä ja ympäristöä. Ja minä puhun ”mahdollisista edellytyksistä”, koska kyse ei ole ainoastaan siitä, että näytät jotakin, vaan siitä, että näytät meille, miten sen näytät. Huomionarvoista tässä on, että peilin ansiosta kovakuoriaisen kuva kahdentuu kuin Rorschachin musteläiskätestissä. Se synnyttää kaksinkertaisen vieraantumisen, ja tekee eläimestä tyypin, entiteetin. Haluan kuitenkin kytkeä tämän näkökulman teoksesta toiseen todella tärkeänä pitämääni asiaan, koska niin kuin juuri mainitsit, tämä erityinen laji elää aika pienessä elinympäristössä, ja se on uhanalainen laji. Toinen vaikuttava avainkokemus, josta minulle mainitsit, oli tarttuminen David Quammenin kirjaan The Song of the Dodo: Island Biogeography in an Age of Extinction vuodelta 1996.11 Nimensä mukaisesti se kertoo lajien sukupuutosta. Dodo eli drontti oli tunnettu, kotoperäisenä Mauritiuksen saarella elänyt lintu, joka kuoli sukupuuttoon 1600-luvulla. Ja tieteenala, jota tämä kirja tutkailee ja tuo laajan yleisön ulottuville, on maantiede, joka tutkii yhteyksiä lajien olemassaolon mahdollistavien elinympäristöjen välillä, ja sitä, kuinka nämä elinympäristöt enimmäkseen ihmisen väliintulon takia sirpaloituvat. Quammen antaa kirjassaan yhden kuvaavan esimerkin: hän vertaa ihmisen intervention elinympäristöille aiheuttamia seurauksia valtavaan, kauniiseen persialaismattoon, joka on leikattu 36 kappaleeksi, niin että kaikki langat jäävät irtonaisiksi. Sen kauneuden voi vielä havaita, kuviot ovat näkyvissä, mutta ne myös hajoavat silmien edessä. Ja tämä on mielestäni myös elokuvan piiloajatus. Olet maininnut empatian, ja yritin miettiä pääni puhki, millaista empatiaa voin tuntea kovakuoriaista kohtaan. Luulen, että empatia, jota voin tuntea, on empatian mahdottomuuden hyväksymistä. Tämä kuulostaa vähän absurdilta, mutta minusta siinä on järkeä, jos hyväksyy, että tätä luontokappaletta ei voi kohdella ihmisen tavoin, mutta se ei tarkoita, että sitä pitäisi kohdella kuin esinettä, josta voi noin vain hankkiutua eroon. Tämä on ehkä sen tyyppinen altruistinen versio empatiasta, jota ei vaivaa sen oma narsismi. Selitykseksi sallinette, että annan esimerkin tämän hetken Saksasta. Siellä oli eräs oikeustapaus, todella hirveä tarina. Naisen pitbullterrieri tappoi naisen ja hänen poikansa, ja tuomari päätti, että koira pitää lopettaa. Sen jälkeen puhkesi valtavia mielenosoituksia sen puolesta, että pitbull saisi jäädä eloon. Kuten näette, monet ihmiset tuntuvat säästävän empatiaansa tällaisiin tapauksiin, jotka perustuvat ihmisen ja koiran erityissuhteeseen, pikemminkin kuin välittävät pikkuruisesta puita syövästä kovakuoriaisesta. Ja elokuvassasi yhdistyvät juuri nämä kaksi asiaa – henkilökohtainen kokemuksesi tuosta pakastuneesta kovakuoriaisesta ja tämä hyvin rakenteellinen biomaantieteellinen kysymys elinpiireistä, johon ei sisälly siinä määrin empatiaa, vaan rakenteellista analyysiä.

11 Quammen, David, The Song of the Dodo: Island Biogeography in an Age of Extinction, Scribner: New York, 1996

JP: Haluatko jatkaa tästä? HH: Minusta biomaantiede on kiinnostava näkökulma, jonka itse usein lähestulkoon unohdan. Mainitsin tekstissä sirpaloitumisen, metsän ynnä muun. Näyttää siltä, että me ikään kuin erotamme monet erilaiset ympäristöt toisistaan ja luomme pieniä saarekkeita tai fragmentteja, jotka ilman keskinäisiä yhteyksiä hajoavat, mutta järjestelmä pystyy jossain määrin toimimaan aivan pientenkin yhteyksien varassa. On jouduttu jo niin pitkälle, että palaset ovat erillään, ja kuten juuri sanoit, tämä on ollut tärkeä perusta koko ajattelussani, muun muassa tehdessäni tätä teosta. JP: Minusta tässä on ylipäätään todella iso teema, josta mainitsit: empatia ja suhde muihin. Ajatellen sekä eläimiä koskevaa etiikkaa että myös poliittisesti. Olen varma, että me kaikki ajattelemme suunnilleen samoin tavoista, joilla ajattelu ja estetiikka eri muodoissaan usein suhteutetaan antroposeenin kaltaisiin teemoihin. Sanon sitä tavallaan apokalyptiseksi viileydeksi – sitä, miten voimme jatkuvasti kuvitella maailmoja vailla ihmisiä. Mutta nämä etuoikeutettujen mielikuvat voivat saada unohtamaan, kuinka monet ihmiset ja eläimet jo elävät tätä maailmanloppua – ehkä meillä ei ole varaa ajatella apokalyptisiä maailmoja sellaisina kuin ne joillekin jo ovat. Siispä tämä asia sysätään jälleen ikään kuin radikaaliksi toiseudeksi tavalla, joka paljastaa ajatusten takana olevat näkemykset. Mitä tulee sekä suhtautumiseen hyvin erilaisiin eläimiin että hyvin erilaisiin ihmisiin. HH: Ei ole kovin kauan siitä, kun vielä käytimme sanaa biodiversiteetti, kun samaan aikaan keskustelimme antroposeenistä, mutta siinähän on kyse vain erilaisten biologisten elementtien monimuotoisuuden tärkeyttä koskevasta kokonaisajattelusta. Ei se ole kovin vanha juttu. Sen itse asiassa toi julki muurahaistutkimuksiin liitetty tiedemies Edward O. Wilson12. Kysymys oli alun perin lajiin liittyvästä perustutkimuksesta, mutta hän tuli sitten oivaltaneeksi muurahaistutkimuksen laajemman funktion, ja nyt ollaan tässä. Siitä se lähti liikkeelle, ja luulen, että sen vuoksi käymme tätä keskustelua. Muuten olisimme vain kulkemassa kohti sitä apokalypsiä. JH: Mietin tässä elokuvan leikkausta – siinähän on pitkiä otoksia – ja on tietysti olemassa tämänkaltainen elokuvatraditio, ajattelen sellaisia taitelijoita kuin James Benning13, Sharon Lockhart14 ja Tacita Dean15, mutta myös aiempaa sukupolvea, sellaisia kuin Michael Snow16 ja Morgan Fisher.17 12 E. O. Wilson (s. 1929), on yhdysvaltalainen biologi, teoreetikko, naturalisti ja kirjailija, joka on erikoistunut muurahaisten tutkimiseen. 13 James Benning (s. 1942) on yhdysvaltalainen independent-elokuvientekijä, jonka on pitkällä urallaan tehnyt yli 25 pitkää elokuvaa. 14 Sharon Lockhart (s. 1964) on yhdysvaltalainen taiteilija, jonka elokuva- ja valokuvateokset käsittelevät useimmin sosiaalisia aiheita. 15 Tacita Dean (s. 1965) on englantilainen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiallisesti elokuvien parissa. 16 Michael Snow (s. 1928) on kanadalainen taiteilija, jonka taide on muodoltaan elokuvia, installaatioita, veistoksia, valokuvia ja musiikkia. Hänen elokuviinsa lukeutuu avantgarden kulmakivenä pidetty La Région Centrale (1971). 17 Morgan Fisher (s. 1942) on yhdysvaltalainen kokeellisen elokuvan tekijä, joka tunnetaan minimalistisista filmeistään.

Kenties – en tiedä, oletko samaa mieltä – 1960- ja 1970-lukujen sukupolvi oli laajalti kiinnostunut materiaalisuuden tutkimisesta ja elokuvan mahdollisuuksista itsetarkasteluun. Mutta 1990-luvulta lähtien Sharon Lockhartin ja Tacita Deanin tapaiset taiteilijat tavallaan höystivät tätä lähestymistapaa tietynlaisella uusromanttisuudella. Jos Tacita Deanin 16 mm:n elokuvallinen muotokuva Mario Merzistä (2002)18 viipyilee tämän kasvoilla minuuttikaupalla, niin kyse on kirjaimellisesti empatiasta. Siis yrityksestä ymmärtää taiteilijaa yksinkertaisesti katselemalla häntä, eikö niin? Täällä me puolestaan yritämme ymmärtää kovakuoriaista pelkästään katselemalla häntä – mutta me emme oikeasti ymmärrä sitä, emmekä voikaan ymmärtää. Suoraa yhteyttä ei ole. Ja minusta tuntuu, että nuo viileät näkemykset havainnoinnin ehtojen tutkimisesta ja havainnoinnin höystäminen uusromantiikalla törmäävät tässä jännitteisesti yhteen. HH: Pidän elokuvallisen lähestymistavan ideasta, pidän kameran ideasta – tästä koneen rajaamasta kuvasta, ja visioista, jotka on mahdollista luoda, laaja-alaisuudesta, joka voi kehkeytyä tuosta pienestä oliosta. Ja kun se päätyy valkokankaalle, tuo laajuus pamahtaa silmillemme, niin kuin tämä alle yhden senttimetrin mittainen kovakuoriainen. Minua eivät inspiroi niinkään mitkään taiteelliset arvot, viittaan aina Stanley Kubrickiin19, vilkuilin aina hänen suuntaansa; me jopa kuvasimme tämän elokuvan Kubrickin käyttämillä linsseillä. Joten siinä mielessä mietin tiettyjä otoksia täällä, ja tavallaan sitäkin, mitä näkee tekoälyllä tehdyissä elokuvissa. Tuntuu kuin palaisi varhaisempiin elokuviin – ensimmäiseen elokuvaan, josta George Lucas tunnettiin, sehän kulkee nimellä THX 1138 20. Siis sellaisiin asioihin kuin kuvausympäristöjen rakentaminen – yksi niistä oli sellainen, jonka näette tässä takanamme (osoittaa stillkuvaa THE BEETLE -elokuvasta), tuo tila ja peili, joka saa aikaan nuo kaksi yhteen liittynyttä kuvaa. Ja sitten se toinen, joka oli vain pitkä otos tuossa elinympäristössä, aivan tarkoituksellisesti – itse asiassa toivoin voivani tehdä elokuvan vain yhdellä otolla. Sehän ei ollut mahdollista, koska edessä oli aina oksa tai jotain muuta. Jos siis haluaa luoda liikettä tulematta häirityksi. Kuvan sisältö saa häiritä, mutta en halua tulla häirityksi jollain, joka horjuttaa mielikuviani. Ja siinä mielessä näen aina teokseni ikään kuin elokuvan osina. Ehkä tämä on yksi niistä elokuvista, joista todella tuli elokuva, avainteos, kuten sanoit, sikäli että se on hyvin erilainen kuin monet muut teokseni. Mutta siinä on toki samat perusasiat, ja se keskustelee samoista perusasioista kertojanäänellään ja käsikirjoituksellaan, ja toivon mukaan myös kuvien sisällöllä. FR: Kiinnostavaa, että sanot noin! Suuressa osassa elokuvaa, siihen hetkeen, kun kamera alkaa seurata hyönteistä, kamera ei liiku lainkaan – ja metsässä kameran liike ei ole suoranaisesti ihmisen kontrolloimaa. On vain kone, joka on tiukasti paikoillaan, liikkumatta. Ajattelin koko ajan ihmisaskelten ja inhimillisen kosketuksen puutteen merkitystä tässä elokuvassa, ja sitäkin, 18 Mario Merz (1925-2003) oli italialainen kuvataiteilija ja arte povera -liikkeen jäsen. 19 Stanley Kubrick (1928-1999) oli arvostettu yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, jonka valokuvaajatausta heijastui mm. elokuvakameroissa käyttämissä linsseissä. 20 Kuuluisan yhdysvaltalaisen elokuvantekijä George Lucasin (s. 1944) ensimmäinen pitkä elokuva oli tieteiselokuva THX 1138 (1971).

THE BEETLE -elokuvan kuvauksissa Myyrm채ess채 ja Studio Fotonakassa. | Filming THE BEETLE at the Myyrm채ki and at the Studio Fotonokka. Kuvat | Photos: Henrik H책kansson.

että siinä on ääni kertomassa minulle, mitä nähdä ja miten nähdä. Mikä oli erikoista, niin kuin jo mainitsit. Tämä ihmisääni on teoksissasi jotain uutta. HH: Sanoisin, että tuossa äänessä piilee itse asiassa yksi uusi näkökulma – siinä ei ehkä ole kysymystä, vaan ohje, kuten viittasit – siinä on kertomatta jäävä, mutta silti kerrottu ohje, ehdotus siitä, mitä olet, tai mitä tämä on, jota en ole samalla tavoin käyttänyt aikaisemmin. JH: Mutta eikö se myös leikittele aika ironisesti mielikuvalla luontodokumenttien isällisestä kertojanäänestä, kuten BBC:n David Attenboroughista21, tai Saksan televisiossa se olisi ollut Bernhard Grzimek22 – ja olen varma, että on olemassa myös suomalainen vastine. Isällinen ääni tarjoaa eräänlaista välitettyä empatiaa, joka haluaa esitellä meille, kuten lapsille, tämän pikku tiikerin tai nämä söpöt simpanssit, vieläpä jonkin vaarallisen eläimen, tai uhanalaisen tai pakenevan eläimen – mutta kuitenkin aina tämän äänen johdatuksella. Mutta tässä teoksessa ääni katoaa tyhjyyteen. Kun kuuntelemme sitä, näkyvissä ei ole yhtään eläintä. On vain sen elinympäristö, ja ainoa asia, joka meille oikeastaan annetaan – mikä on minusta upea kohta – on kovakuoriaisen rouskutus, missä ehkä päästään koko elokuvassa lähimmäksi jonkinlaista antropomorfista empatiaa. Hetki, jolloin aivan oikein, tuolta voisin kuulostaa, kun syön keksiä! Mutta siinä on suunnilleen kaikki. Kysymykseksi muotoiltuna: kun päätit käyttää kertojanääntä, oliko mielessäsi tämä paternaalinen selostustraditio? HH: Ensimmäinen päätös oli jättää pois lähes kaikki, paitsi jokin linnun lento tai ohi lentävät hyönteiset, mutta ihmisten ehdoton poissaolo vaikutti kiintopisteen poissaololta. Kertojanääni tuli mukaan, kun olimme kuvaamassa, sain ajatuksen, että tämä on jotain kerrottua. Kuvasimme elokuvan kokonaisuudessaan kolmessa ja puolessa päivässä, mikä on aika nopea prosessi, mutta ääni oli aina mukana. Elokuvanteossa kesti oikeastaan kauimmin sen saaminen paperille, tarinan saattaminen sanoiksi… Minä koen sen kaiketi runona. Se on kuin poeettista pohdiskelua. Se on abstrahointia havainnoista, joita koetimme tehdä. JP: Minä todella nautin siitä, koska se on tavallaan tapa reagoida juuri siihen, mitä sanoit abstrahoinnista. Mutta luulen, että siinä on tavallaan vielä enemmän kyse yhteyden saamisesta johonkin näkymättömään, joka samaan aikaan tapahtuu ja muuttuu tapahtumaksi. Melkein kuin nuo auringonsäteet, tuo ääni johon olio asettuu, jossa mekin tulemme osaksi kaikkea tätä, tässä ja nyt… Se ikään kuin merkitsee nämä paikat, me ikään kuin kietoudumme siihen, mitä näemme ja kuulemme. Ja vaikka näkemämme ei ole pelkkä objekti, se maalaa nämä kohtaukset, joissa se tapahtuu. Mielestäni se on todella runollista. Abstraktiosta tulee kaikkea tätä, erittäin kouriintuntuvasti. Se on upeaa.

21 Sir David Attenborough (s. 1926) on englantilainen televisiotoimittaja ja luonnontutkija, joka tunnetaan erityisesti BBC:lle tekemistään luontodokumenteista. 22 Bernhard Grizmek (1909–1987) oli länsisaksalainen eläntieteilijä, eläintarhan johtaja, kirjailija, toimittaja ja eläinkonservaattori.

HH: Kiitos paljon! JP: Luulen, että voimme jo mennä yleisökysymyksiin. Nämä kolme viisasta ihmistä vastaavat mielellään kysymyksiin jo esillä olleista teemoista, ja myös välittömästi elokuvaa koskeviin kysymyksiin sekä uusiin, lyhyesti sivuamiamme teemoja koskeviin kysymyksiin. Joten antakaa meille humanismi, posthumanismi, antroposeeni tai holoseeni, tarjotkaa elokuvaa tai maalaustaidetta, me annamme vastaukset. Jyrki Muona: Anteeksi, mutta en taida kysyä teiltä mitään, kerron vain näkemyksistäni. Ensinnäkin, elokuvan kovakuoriainen on naaraspuolinen… Yksi asia kiinnitti huomioni, ja ymmärtääkseni se johtuu siitä, että olen ensin kerännyt ja tutkinut kovakuoriaisia vuosikymmenet, mutta sitten minusta on oikeastaan tullut henkilö, joka ei enää halua tappaa niitä, vaan pelkästään tekee havaintoja niistä. Ja tätä nimenomaista kovakuoriaista ja sen tekemisiä olen sitä häiritsemättä tarkkaillut vähintään 20 tai 30 tuntia elämästäni viiden tai kuuden vuoden aikana. Ja minun on sanottava teille, kuinka antroposentristä se nyt lieneekään, että kun niiden elämää seuraa siitä lähtien, kun ne ilmestyvät näkyviin, ja koiraat taistelevat naaraasta, ja naaras tekee valintansa eikä ollenkaan välitä muista koiraista, ja sitten viikon kuluessa koiraat kuolevat, ja sitten tulee keskikesä, ja jäljellä on vain yksittäisiä naaraita yhdessä, jotka hyvin rauhallisesti ja siististi munivat munansa ja viettävät aikaansa, niin niitä alkaa pitää aivan yhtä suloisina kuin mitä tahansa maailmalla näkemäänsä nisäkästä. Ja olen sitä mieltä, että yksi hyönteisiin ja ihmisiin liittyvä ongelma on, että ihmisillä ei ole koskaan aikaa tai välineitä todella katsella näitä eläimiä, koska silloin he ymmärtäisivät, että niissä on jotakin valtavan pyhää. Ne ovat hyvin, hyvin vanhoja luontokappaleita, ne ovat hyvin menestyksekkäitä luontokappaleita, niiden elämä on hyvin monimutkaista, ja niillä on sivumennen sanoen paljon yhteydenpitoa. Ne kuuntelevat. Monet hyönteiset kykenevät naksahdushyppyyn, ja niiden äänikuvioita seuraan mielelläni. Joten kuuloaisti niillä taatusti on. Mutta haluan tässä julkisesti kertoa Henrik Håkanssonille, että tämä elokuva – huh, tämä on tunteikasta – on todella suurenmoinen kunnianosoitus tälle hyönteiselle. Ja minusta päätöksesi valita tämä Mika Vainion musiikki tekee elokuvasta todella loistavan. Kiitos sinulle siitä! HH: Voi, kiitos paljon! JP: Se oli todella hieno kommentti, kiitos! Haluatteko tarttua johonkin näistä aiheista? Onko vielä ajatuksia? HH: Minun mielestäni tämä hyönteinen on meihin verrattuna ylivoimainen. Saattaa olla, että tuo elokuvan alussa oleva tarina itse asiassa herätti kiinnostukseni juuri hyönteisten tarkkailuun. Kyllä minua kiinnostavat muutkin eläimet, mutta hyönteiset ovat tähän asti seuranneet minua koko elämäni ajan. Ja se kävi ilmi myös Hylochares cruentatukseen tutustuessani. Jyrki esitti jo alkuvaiheessa, että tämä laji voi liittyä jään väistymiseen. Suunnilleen viisi tuhatta vuotta sitten, jääkauden lopussa. Siitä sain syyn esittää oman tarinani jäätyneestä hyönteisestä, joka säilyi kylmässä, ja sitten vuoden kuluttua – siihen saattoi kulua pitempikin aika – se todella heräsi henkiin. Meillä on Seuraava sivu | The following page: THE BEETLE -elokuva esitettiin Myyrmäessä Kino Myyrissä 1.6.2018. | THE BEETLE film screening at the Kino Myyri at Myyrmäki on 1 June 2018.

omat teoriamme samasta aiheesta. Väitetään, että Walt Disney olisi syväjäädytetty23, eikö niin? Emme tiedä, herääkö hän koskaan henkiin, mutta jos tämä hyönteinen jäädytetään 20 vuodeksi tai ylikin, se on ehkä edelleen hengissä. JP: Minusta nämä kuvitteelliset ja tietysti myös tosipohjaiset viittaukset jäähän viittaavat olennaisesti myös aikaan. Tuntuu itsestään selvältä sanoa, mutta jää ikään kuin vie meidät jäisiin menneisyyksiin ja ajanjaksoihin, jotka ovat paljon pitempiä kuin yleensä ajattelemme, ja kenties kytkeytyy jotenkin uudelleen palaaviin tulevaisuuksiin, ja hienolla tavalla myös käymiimme ekologisiin keskusteluihin – tai ekologiseen katastrofiin, jos asian haluaa ilmaista niin kuin se on – ja tapaan, jolla käytämme radikaaleja ekologisia aikakäsitteitä. Joten tietyllä tavalla historioitsijat ovat toimineet oikein antaessaan meille käsityksen luonnonhistoriasta, mutta nämä ovat myös tapoja ryhtyä ajattelemaan ilman tavallisia aikaan liittyviä koordinaatteja, jotka ovat välttämättömiä ihan mittakaavan vuoksi. Saatan ylitulkita tätä. Mutta mielestäni jäässä ja ajassa on jotain aivan keskeistä. JH: Ja elokuvan kielessä. Elokuva pakottaa vaihtamaan hitaalle, todella kokemaan luonnon hitaasti – ja sehän on upeaa – mutta mielestäni on myös toinen taso, jolla se todella käsittelee teemaansa elokuvan kielen tasolla. Meillä ei vakavasti ottaen ole ymmärrystä todennäköisesti minkään eläimen ajantajusta. Eikä varsinkaan minkään merkittävästi erilaisen eläinlajin. Mutta elokuvakielen aikakäsityksen vääristäminen rajuilla hidastuksilla on saanut arveluttavan aseman elokuvamaailmassa. Muistan nähneeni kerran Sharon Lockhartin Lunch break -elokuvan (2008) esityksen Berliinin elokuvajuhlilla. Se on oikeastaan yksi yksittäinen 83-minuuttinen superhidas kamera-ajo läpi telakka-alueen työläisten lounastauon aikana. Minusta se oli fantastinen, se oli kuin psykedeelinen huumekokemus, mutta kun valot syttyivät, noin puolet yleisöstä oli raivoissaan, ihmiset olivat todella järkyttyneitä. He kokivat jonkun, joka laiskuuttaan pitkitti yhden ainoan otoksen kokoillan elokuvaksi, huijanneen ja pettäneen heitä. Ja tässä on tällaisen elokuvakielen arvaamattomuus, jota pidän outona ja joka sen tähden kiehtoo minua. Mutta THE BEETLEn tapauksessa se toimii mielestäni erittäin hyvin, se ei vaikuta liioitellulta. JP: Siinä on muutamia viittauksia maalauksiin, luontoon maalauksena. Mutta radikaalimpaa olisi, jos se sanoisi, mitä se tekee elokuvana. JH: Yksi asia, jota elokuvaa katsellessa miettii, on yksinkertaisesti: mitä tapahtuu seuraavaksi? Kovakuoriaista katsellaan, ja yhtäkkiä se ponnahtaa ilmaan. Ja minä että, mitä oikein tapahtuu? Rehellisesti sanottuna en ollut kovin hyvin selvillä tämän eläimen erityiskyvystä ja -taidosta yhtäkkiä noin vain hypähtää tiehensä kuin ehkä olisi pitänyt. HH: Naksahduksesta. JH: Niin, mutta en myöskään lentämisestä: kun se äkkiä ponkaisee ilmaan, ja voi vain ihmetellä, kuinka tuo kuoriainen voi lentää noin pienillä siivillä. Ehkä se liittyy siihen, mitä Jyrki Muona kuvaili näiden luontokappaleiden 23 Urbaanin legendan mukaan amerikkalainen animaatio- ja sarjakuvateollisuuden uranuurtaja Walt Disney (1901-1966) olisi syväjäädytetty kuolemansa jälkeen odottamaan elämää palauttavaa teknologiaa.

pyhyydeksi. Ehkä se on jotain maallista pyhyyttä. Eihän sen tarvitse olla uskonnollista, mutta se kuvaa oivallisesti näiden olioiden silkkaa lumoavuutta. HH: Kyllä, ilman muuta. Tämä kovakuoriainen on sepikkä. Se kuuluu samannimiseen kovakuoriaisheimoon, joka taas on sukua sepiksi kutsutuille kovakuoriaisille. Se siis tekee tämän naksahdushypyn, mikä on mielestäni aika kiinnostavaa, kun puhutaan ajasta ja elämän nopeudesta. Elokuvakamera pyörii tässä 5500 kuvan sekuntinopeudella. Kuitenkaan edes te tänään valkokankaan ääressä istuneet ette nähneet, että tämä kuoriainen on itse asiassa, tai oli meidän sitä kuvatessamme, jotakuinkin kuuden millimetrin pituinen. Ja sen tekemä hyppy ihmiseen sovellettuna vastaisi sitä, että ihminen käy pitkälleen ja ponkaisee viisi metriä ylöspäin liikauttamatta lainkaan mitään näkyvää ruumiinosaa. Mielestäni se on todella fantastista. Siinä vaiheessa toivoin mielessäni, että tuolla kuvausnopeudella saisimme näkyviin jotain vieläkin enemmän. Mutta silläkään nopeudella emme erota mitään. Hyppy on todellisuudessa niin nopea. JP: Teknologia on kovin erilaista, mutta silti tämä liittyy jo mainittuun tieteelliseen elokuvaukseen aina Étienne-Jules Mareysta 24 lähtien, ja sen selvittämiseen, mitä tapahtuu, kun hyönteiset ja kärpäset räpyttävät siipiään, niiden hahmoista ja kaikesta muusta kehkeytyy itsessään varsinainen spektaakkeli – kuten myös Filipa tänään mainitsi. Joten tässä on jälleen teema elokuvan eri ajoista, mutta myös tavoista, joilla elokuva todella vangitsee. Sanaa ”vangita” käytetään aika merkityksellisellä tavalla. Kuten myös nopeita ja hitaita kohtauksia ja kiihdytyksiä. Pitkät otokset liittyvät muuhunkin kuin elokuvan sanastoon. Nämä kiihdytys- ja hidastustermit toimivat myös ikään kuin elokuvallisissa genreissä tai tekniikoissa. JM: Aivan, ja haluaisin mainita tästä vielä yhden seikan. Tämän hypyn kiihtyvyys on mitattu useampaan kertaan. Se vaihtelee välillä 3000 g ja 7000 g. Jo 10 g:tä luullakseni tappaa ihmisen, tai jotain sitä suuruusluokkaa. Täysin uskomattomia juttuja siis, ja niiden ruumis ei ole siitä millänsäkään. HH: Ja kuten elokuvassa mainitsin, hypystä on sellainen käsitys, että se kestää kokonaisuudessaan vain 1,5 millisekuntia. Luulisin, että tieteellisissä tutkimuksissa käytetyllä huippunopeuskameralla – jollaista alettiin käyttää melko varhain – tällaiset tutkimukset tehtiin usein ikään kuin liimaamalla… Hyönteinen pysäytettiin tiettyyn hetkeen. Tässä elokuvassa liike ei ole kontrolloitua, mutta emme silti näe sitä. Pietari Kylmälä: Paljastuiko siinä jotain uutta, ehkä tämä kysymys on sinulle, Jyrki Muona? Toimiko elokuva tieteellisenä mittarina tai työkaluna? JM: Niin… Se todisti sen, että kuoriaisen hypätessä kuuluu kaksi ääntä. Ensimmäinen ääni tulee siitä, kun tappi osuu keskiruumiin kolmanteen jaokkeeseen. Napsahdus on hyvin pieni, emmekä voi kuulla sitä, koska se tapahtuu niin nopeasti juuri ennen ääntä, joka syntyy ruumiin osuessa alustaan. Mutta tiesimme toki, että sen täytyy olla olemassa. Se on nyt 24 Étienne-Jules Marey (1830-1904) oli ranskalainen fysiologi, tutkija ja valokuvaaja. Hänen keksintönsä edistivät tieteellisen valokuvauksen ja elokuvauksen kehittymistä. Hän käytti mm. kronophotografiaa, joka on liikkuvan kohteen kuvaamista yhtä suurilla väliajoilla.

tallennettu ensimmäistä kertaa. Yksi seikka, joka ei ole varsinaisesti uusi, mutta näkyy erittäin hyvin lentokohtauksessa, liittyy siihen, miten hyvin ja tehokkaasti se käyttää kovia etusiipiään lentämiseen. Noin viisikymmentä tai kuusikymmentä vuotta sitten ihmiset vielä uskoivat, että kovakuoriainen ei käyttänyt etusiipipariaan mihinkään, ehkä korkeintaan liitämiseen. Mutta tämä käyttää lentoon lähtiessään aivan selvästi molempia siipiään. JP: No niin, panelistit, annetaan jälleen lämpimät kiitokset kaikille täällä oleville. Ja Henrikin elokuvalle, ja teille kaikille, kiitos paljon miellyttävästä keskustelusta.

THE BEETLE -elokuvan ensi-ilta Kulttuuritehdas Korjaamolla 25.5.2018. Elokuvatyöryhmäläisiä (vasemmalta): graafikko Fubbi Karlsson, kertojat Jeff Wood ja Alexis Taylor, äänisuunnittelija Thomas Appel, värinmäärittelijä Jan Schöning sekä taiteilija Henrik Håkansson. | The premiere of the THE BEETLE at the Korjaamo Culture Factory 25 May 2018. The film crew members: Graphic Designer Fubbi Karlsson, the voices: Jeff Wood and Alexis Taylor, the Sound engineer: Thomas Appel, the Colorist Jan Schöning and the Artist Henrik Håkansson.

Filipa Ramos, Jörg Heiser, Henrik Håkansson ja/and Jussi Parikka.

IHME Project 2018 Conversation: Henrik Håkansson, Jussi Parikka, Filipa Ramos and Jörg Heiser

The 2018 IHME Project artist Henrik Håkansson discussed THE BEETLE film with Professor at the University of Southampton Jussi Parikka, a Lecturer in Experimental Film at Kingston University, London, Filipa Ramos, and Professor at the Universität der Künste Berlin Jörg Heiser. The discussion was part of the IHME Contemporary Art Festival’s programme of talks and films held at Korjaamo Culture Factory on 25 May 2018. The audience also joined in. This is an edited version of the discussion. Jussi Parikka: It is really a pleasure that I’ve seen the film! I hope you’ve seen it, and if you haven’t seen it by the end of tomorrow, it will be on Yle Areena for about a year. Before we start the conversation, a big thank you goes to the whole IHME team for both bringing me and you here. But also for a great programme again, that deals with a lot of issues that are both interesting artistically, and in ways that are essential for an understanding of contemporary culture. It is really my pleasure to be in the discussion today, so thank you for also suggesting me… Henrik Håkansson: Thanks for coming and accepting the invitation. JP: I’ve always dreamed of a situation where my academic career leads to an invite to a discussion on stage that includes a beetle, a media theorist and an artist, and also art writers as well. What we’re going to do is about 20 minutes of the two of us in a dialogue. I’ll give a couple of words at the beginning and we’ll have a conversation. We’ll invite Filipa (Ramos) after that and do the same, and after that we’ll invite Jörg (Heiser). We’ll have plenty of time to continue and to engage with audience questions as well. I wrote a book called Insect Media 25, which is probably the reason I got invited. I wrote a book that you shouldn’t write as a media studies scholar. You are supposed to write books about mass media and digital culture, and if you veer into the world of animals as media you are going to be looked upon oddly. But it also leads to wonderful invites and possibilities to talk about insects, technology, the anthropocene, nature, art – all the themes that are visible in this film as well. We will talk about the work itself, but also about soundscapes and swarms. It will be very interesting to engage in what was your process in putting it all together as well. I don’t want to do interpretations of an artist’s works, but I will do an impression as a sort of warm up before we are doing the dialogue. Is that ok?

25 Jussi Parikka, Insect Media: An Archaeology of Animals and Technology, 2010; University of Minnesota Press.

HH: Totally OK with me. JP: ……I want to share an impression briefly about how one gets entangled in the sounds and cinema of forest and Hylochares cruentata. Not just one, the multiple, the thousands, millions of them. I was struck by how the film alternates between the forest and its narrated scenes of calm beauty, accompanied by birds and other subtle noises. The rays of sun as the original medium of light and vision, and then the other sets, the scenes, experimentally slowed down, focussed on the beetle itself. Something that is reminiscent of early scientific films where moving images were also scientific measurement tools. To dissect the animal motion into discrete images that reveal and read the world that is so close, but rarely seen by human eyes because it is too fast. And these images are surrounded by this utterly amazing swarm of industrial sounds by Mika Vainio27. It is this contrast of images, of these scenes of natural green and the laboratory-like environment of slowing down, slowing down of the analytical gaze, that structures these two sets of the film. Analytical and almost romantic, poetic, the personal perhaps, and then indeed the impersonal, the technological and the great outdoors of ecological life. And these two are inherently entangled, even if they are presented as these two sets. And this is something I’ve been fascinated by and I find them beautifully condensed in [this film], these images and sounds. There is a long history of artificial intelligence – if you want to use the term – that does not start with technologies. It starts with this weird world of sensation and perception of insects and animals, of movement not by two feet, but by six legs, of vision and sensation, not by two eyes, but compound vision, and this alien presence that is constantly so close to us as well. Again a theme that clearly is not new to your work, but is persistently in different ways part of it, in the cinematic focus, but also thematically. I believe that if you had made this film about 100 years ago, it would have been perhaps a scientific film. Not so much an artist’s film, but a scientific film demonstrating slowing down, what is almost like peeping into an animal world and, sort of, it already pushes it outside of the usual contemporary art thematics as well. What if Henrik Håkansson had lived in the early 20th century and had made films then, and had made scientific films – in a way you already do that… Am I completely wrong: as an artist you dip into themes that are almost analytical? HH: Yes, I think, I do. But with a more reflective eye, like an observer. Maybe not the analytical. It is an analysis, but maybe not in the beginning of the thinking. It is more like observation of that certain moment, of a certain species, of a certain environment where we are looking at, or the moment of capture… and at what speed and what motion that behaviour is taking place. This maybe in the interest of behavioural studies. The idea of what is behind that movement. The movement, of moving one leg or of taking off in flight. JP: It makes complete sense. Observing is better than being analytical… HH: The analytic faces more at the viewer. I would like to put that into the reading of the piece, in that sense. But, of course, it’s analytic, but I am not 27 Mika Vainio (1963-2017) was a Finnish pioneer of experimental electronic music. The soundtrack to THE BEETLE film uses part of a live recording of Vainio’s concert at Barcelona’s Sónar Festival in 2015.

THE BEETLE -mainostaulu Myyrmäessä, Vantaalla. | THE BEETLE billboard in Myyrmäki, Vantaa.

putting that as my first attention. JP: Studies of animal life in slow motion… HH: Studies of my own life in that motion. JP: There is something about that theme where the two are entangled, aren’t they? THE BEETLE starts with the feeling of something very personal and, at the same time, it moves back and forward with the narration that seems to be hinting at something personal and yet… HH: In this film there are references to my personal lived history. And when I’m mentioning myself, I mean myself as a representative of one of the animal species. JP: But you are. Literally. Biologically we are. HH: Exactly. And from that perspective I try to stay within that wider sense, that actually I’m considering myself as not post-animal, I am part of this group of mammals that are observing things with two eyes, the humans. JP: Not only mammals, it is kind of ecological theme that runs through.. I think it relates to alienness. I think we should return to that later, there is a lot of contemporary debates in ethics, both in art and humanities and the post-human, relating to that question in terms of empathy, relationality, and how do we deal with radically non-human animals that are not resembling us in any kind of morphological way and hence the sort of alienness of it is at the centre of how we think about life that is radically non-human and beyond the anthropocentric perspective, which you sort of are trying to deal with all the time as well. Let’s go back a couple of moments and return to that. I just want to go through the key things. Returning to the idea of scientific cinema, but also your way of working, the collaboration with the entomologist Professor Jyrki Muona 28 was very central. Do you want to share a couple of things about what it meant for the project? HH: First of all, for this specific project I was not extremely sure what the project will be in the end. When you start a project you start with an open mind. In the search for this project I was hoping to find an endemic species or a relation that was specific to Finland, in the close region of Helsinki. At a very early stage, I met with Jyrki at The Natural History Museum, and we discussed different possibilities. I was not at all sure to find something that was clearly endemic or something clearly so specific, so local. But Hylochares cruentatus came up quite soon in our discussion, that this is something that does exist like in between the centre of Helsinki and the airport in Vantaa, and maybe nowhere else. And from that moment, the discussion, the thinking, the research… I was like on the surface, whereas Jyrki has worked for

28 Professor Jyrki Muona has done his life’s work among beetles. As Senior Curator at the Finnish Museum of Natural History LUOMUS he was responsible for the museum’s beetle collection. He has studied the development history of false click beetles all over the world.

decades on this species. So I am surfacing that research, researching it from another side. JP: Isabelle Stengers29, the philosopher, talks often about the ecology of practices, and in many ways a lot of work we do is entering the multiple ecologies where we need to dip into the sort of long-term work others are doing, to be able to share some of these practices, continuing in different ways. A scientist would rarely approach these topics through films. HH: The basic set for this film would never happen without the introduction from Jyrki. This is clearly an observation of that research. JP: Another key collaborator, who is visibly and audibly present is, of course, Mika Vainio, and it is a really striking feature of the whole film, it is obvious to say that. It is a rather striking way of introducing swarms into the work by way of its industrial nature as well, not just recording of the nature, which itself is the key media-historical theme, right? That we are able by way of technical media to record, not just write down, but record natural sounds, and the other side of it is Mika’s wonderful sound worlds and soundscapes. But did it start with something else? Was that the original plan, can you elaborate a bit more about that work where Mika is so well present in a stunning way? HH: It started in an earlier state of the discussion of which project is actually going to happen, and I had some other ideas where I would like to include Mika’s music, and actually have him write specific work for another project. In the debate the project vanished, and also Mika passed away during that discussion, and so it was not going to happen, obviously. And then after shooting the material and while the film was in edit, we were still searching for the music. I had an idea of adding music, but this was not clear. This film for me has two parts that are quite new – the adding of the human voice that I never included in my work before, and also to include music in that perspective that you see in the film THE END30 – the film that was shown here was the first work of mine that included this tailor-made music. So for this film we were looking for the same. I was searching and listening, and I stepped on this concert that is actually now in the film – a live performance from Sonár31 in Barcelona 2015 – and it was the editor, Bobby (Good), who put it right away on the film, and basically used the music as it is. No edits. He just fitted it to the length of the images we had. When we saw the result of what was starting to happen – the frequencies, the rhythm, everything that was just created was developing like a second language. This may be emotional, but it is also something I want to tribute. For me I saw it as an homage to Mika’s music. After that moment, it was very hard to realise that there could be another piece of music that could actually work with what I just saw. Also in relation between the beetle and Mika being from Finland. 29 Isabelle Stengers (b. 1949) is a Belgian philosopher, who is particularly respected for her research on the philosophy of science. 30 In Henrik Håkansson’s film THE END (2014) a fly appears on video, while an orchestra plays a piece composed for it. So far, this been performed by three different groupings: THE END ensemble (2011); Sydney Symphony Orchestra (2014); and the Orchestre Philharmonique de Monte-Carlo (2016). 31 Sónar Festival is an electronic and alternative music festival originally located in Barcelona.

Pysäytyskuvat Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohdat, IHME-nykytaidefestivaali. | Filmstills from the Henrik Håkansson's film THE BEETLE, details, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

JP: I think it works really well. We know this already, but it reminds us of the fact that we don’t listen with our ears, we listen with the whole body and there is much more to it. Mika’s music happens somewhere around this area (shows his torso), which led me to scribble that it’s music for exoskeletons. It is soundscapes for insects, it is art for insects not just for humans. And this is a kind of a theme that we could tease out perhaps more as well. I am just thinking that we should probably at this point invite Filipa Ramos on stage as well, because we need more voices in this forest of thoughts. Welcome Filipa. Let’s give warm applause as well. It’s all yours! Filipa Ramos: Good afternoon everyone. I just wanted to thank you for having me here. This was a very timely moment to bring me in because, while watching the film today my ongoing questions were: What are we looking at? What are we seeing? What is this film about? And my first answer to this question was that actually we are not looking in as much as listening to this film. It is interesting that you were talking about music, because I kept thinking of the film more in terms of sound than of music. But what are these sounds that we are listening to – the sounds of the forest and the voiceover – in particular when we are facing this gigantic beetle, who was projected in front of us and who has our size. More than only looking at the beetle, we are listening to it, and its sound is determining the perception that we have of this creature. The sound is also rendering its bodily movement. Rendering in the sense of providing the texture for its vibrations, for its existence in this space. And we perceive the movements, the existence of this creature exactly through hearing. At the same time, it is a sound that is weaving together memory and absence. Because it is not only this abrasive (I don’t know how to describe it better, it is always difficult to describe sound), this abrasive soundscape of the disappearing insect. The insect, gradually through the film, is fading. But it is also a tribute to the disappearance of Mika Vainio, who made the sound that we listen to in the film, and who left a fundamental contribution for our contemporary musical scene. And once more, it is a brilliant pairing between the human and nonpost-human aspects of sound. Earlier, you were mentioning the industrial aspect, this roughness that emerges throughout Vainio’s work and I was thinking how we’ve been hearing the sound of a vanished composer while looking at a vanishing insect, and in doing so, we’re almost turning it into a machine. This led me to think that we’re also looking at the apparatus: an animal that is being rendered by a film camera, hence an electric animal whose strangeness is highlighted by the alienating environment where the beetle finds itself. The animal is placed in this sharp, textureless environment, which puts in evidence how humans device exhibitionary systems – the lab, the exhibition, the film set, the constitution of these abstract environments becomes clear through the environment that surrounds the beetle in the film. In it, there is a voice that says that there is this insect inside the box; for me that description is also describing the insect inside of the box (the beetle being framed by the camera and projected onto this screen, itself also a kind of a box) that we see here. Therefore, what we see here is exactly how there is a whole infrastructure that generates these images, which also potentiate or expand our human senses: the film allows us to see and to hear more that our natural human senses do. It is highly unlikely that we’d ever able to see this insect in

real life -- we’ll never see its unbelievably red legs,-- and there is a machine that is allowing us to see more, to see better. Also, because it slows down the speed of images so we can see a movement that otherwise we wouldn’t be able to perceive. The relation that exists between us (our human eyes and ears) and the beetle can only be reconstructed by the filming machine, by the camera practice. But it’s not only that this is an electric animal – what we are looking at is not an animal but an image of an animal. It may not be a coincidence that this word imago signifies both for a winged insect, which in its final moments of development is called an ‘imago’, and the mental memory of something that we are able of making. The film also summons the imaginary that literature produces, namely Franz Kafka’s Metamorphosis32, recalling us that radical transformations are always possible, even when mediated by our human experiences of them. And this leads me to my last comment, which is that this human rendering of an animal experience is based on this perceived distance that exists between the animal and the human. We could go on and thank the tradition of humanism for establishing so well this anthropomorphist tendency in our modern minds, this capacity to establish the difference between “us” and “them”, but this also may explain why we can watch this insect capsized, struggling to regain another position, to regain its walking position. While watching the film, I was wondering how I could be assisting to the discomfort of this animal without feeling utterly disconcerted – I don’t know if it is suffering or not but the insect is clearly struggling to get back to a walking position. I think it is exactly because of this gap between the perception of my humanity and the perception of an alienness as we were mentioning before – of a creature that is so other that I could never imagine what it is like to be a beetle, and therefore I fail to imagine what it is like to be a beetle trying to change position. JP: Do you want to pick up on that? Are there particular things that you want to pick up from this? HH: I am just listening to the beautiful analysis of this film… I was thinking that, with the music and with the sound, the use of winds, everything that we seem to experience as natural… And then we have this sound, the music, is also sort of natural but manmade. But also we don’t know the exact language of a beetle. Like pheromones and chemical reactions. We know, but we don’t really know if there is actually any other kind of reactions. We know, for example, wasps or bees, when they fly, also I think beetles – when an insect takes off using the wings or movement they do produce electricity. And maybe these signals actually do communicate. But it is just speculation. I think in my perspective, looking at these things, I found interesting that we are always dealing with something unknown. In the film it is also a little bit of a play with (Ludwig) Wittgenstein’s idea of the beetle in the box33, that you actually don’t really know what you thought – it is very 32 In Franz Kafka’s (1883-1924) short story Metamorphosis, which appeared in 1915, the main character, the travelling salesman Gregor Samsa, realizes that he has turned into an insect. 33 Ludwig Wittgenstein (1889-1951) was an Austrian-British philosopher, whose Beetle in a Box analogy, according to the philosopher, refers to the individual’s ability to understand things and language solely from their own experience, e.g. the sensation of pain

Pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali. | Filmstill from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, detail, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

simplified, but it is like one take of the box. As you saw, the Metamorphosis of Kafka was another take that simplified. But it’s just a relation that you don’t know that other side. JP: What if it all happens anyway outside the box? In other words what if the ways in which we usually think about things like intelligence or even affect, emotions and various things is, instead of the interior-exterior model, we start thinking already of the ways in which it is life in various forms, bootstrapped by its outsides. I am thinking here of an example that might be quite central to this as well. I think it sort of fits into some of the themes in the film. Herbert Simon34, the cybernetician, in the 1960s, spoke about the ant and ants’ intelligence, not obviously incorporated into the brain inside, but actually the ways in which it is constantly able to move with its intelligence of the outside. As we know, ants are very smart in that. So it is this constant, continuous way it builds its own life, and even intelligence, in relation to its world. So there is something about that. There are a lot of things, at the same time, when we are thinking what happens inside the box, whether the box is usually something else, whether it is the box already. Especially the green scene (in the film) is about that to me. It is a sort of constant wildness, of the amount of sun and birds and noises, that is the richness of it, no? HH: Yes, very much so, but then the outside of the box, what’s at the end of that box? JP: There is no outside of the box in that sense. We are all in the box then. HH: Exactly. At the end of the atmosphere… But we do reach outside of that, we don’t know the end of the black hole, but that maybe is a wider discussion. JP: There is an old Bertrand Russell joke about the turtles – turtles all the way down35, it’s boxes all the way down. Filipa? FR: When you were talking about intelligence, I was thinking that there is a curious element in the film – which is the fact that we often see one individual, one, which is maybe why we keep thinking about it in relation to the box. And then we see… the individual here the bottom of the territory. And then we see the territory and there’s someone telling us about what the females do, what males do, what the larva do. And there’s this constant relationship between the particular and the single, of this specific insect – I kept thinking what happened to it. And then the individual as a collective that can think and can act collectively. I mean, when we often think about insects, we tend to think about these creatures as a collective entity, as with ants, they think together, they move together… 34 Herbert Simon (1916 -2001) was a Nobel prize-winning US researcher, who in his long career focussed on both economics, information processing, administrative science, cognitive psychology and philosophy. The unifying object of his interest in all of them was human decision-making and problem-solving processes. 35 The endless stack of turtles (Turtles All the Way Down) refers to the mythological idea of the turtle that holds up the world with its shell, which rests on successively bigger turtles in an endless stack. The British philosopher Bertrand Russell (1872-1970) referred to the myth in a lecture in 1927.

HH: I think we very much think about insects in swarms. Like here we are looking at a single individual enlarged from the tiny size, and I think in this film it also relates to the fact that for me this specific species of Hylochares cruentatus is still a mythical, mystic figure, because I don’t know him or her that well yet. Also the fact it’s related to, that I never met this actor or protagonist in his own environment. I have been presented with this species in an artificial room, a studio where we have filmed the scenes. I’ve been on site, of course, and we’ve looked for it, and that’s what we are doing in the film. The movement through the environment is also a search of something that’s unknown. What I learned about the behaviour of this specific species… the males, for example, are actually quite active, they stay around their territories, on the log, they stay there and wait for the female, and then move around quite hectically. So far, I was never so lucky as to experience this yet, because we are still looking at the very rareness of something that is not there as a given. But I think that’s why I choose to focus on the singularity. JP: It’s true. It pertains to a lot of popular culture and non-scientific writing about insects as well. Either was focused on an almost romanticizing notion of the single insect through which we have told the story. And sort of like all the cultural history of the fear of swarms, because they seemed to be exactly threatening the usual notions of individuality that are such a basis for our politics and sense of the self and such. Hence the amount of swarms and insects in horror movies. It is really in that sense a radical form of embodiment that does not obey the logic of the one, at least a single of one, in typical ways. Which makes it such a great figure for literature and cinema as well. HH: It is a portrait in that sense. JP: A portrait that works a bit differently than portraiture as a form of art history that is usually about two eyes; in this case it’s about compound eyes. I think this is a good time to ask on stage another smart person. Let’s give a warm applause to Jörg Heiser as well. Jörg Heiser: Thanks for inviting me to IHME, Henrik, and everyone involved. When I saw this work in the cinema today, I thought: well, this is really a key work of yours. The anecdote in the beginning. I remember you telling me that about 10 or 15 years ago: about finding the beetle in the block of ice, putting it into the refrigerator, and then suddenly seeing it gone, and seeing it crawling around on the kitchen floor a year later… HH: Yes, a year later… JH: Which is something that sounds like a real childhood epiphany… HH: Ground-breaking probably… JH: It basically created a continuous desire to get a grip on the conditions of possibility, of observing animals and environments. And I’m talking about “conditions of possibility” because it’s not just that you show something, but you show us showing it. The obvious thing here is that there’s a mirror here, it creates a Rorschach-type doubling of the image of the beetle. It creates an alienation on top of an alienation, and turns the animal into a pattern, an

entity. But I want to connect that aspect of the work to another that I find really important, because you just mentioned that this particular species only exists in a pretty small habitat and it’s an endangered species. And another impressive key moment that you mentioned to me was when you got hold of this book by David Quammen The Song of the Dodo: Island Biogeography in an Age of Extinction from 1996.36 And it’s a book, like the title says, about the extinction of species. The Dodo, the famous bird endemic to the island of Mauritius, that became extinct in the 17th century, and the discipline which this book explores, or makes accessible to a broader audience, is a biogeography – dealing with the connection between habitats, the territories that make it possible for a species to exist, and how these habitats are fragmented by mostly human intervention. Quammen gives this one image in the book: he compares what happens to habitats due to human intervention to a huge beautiful Persian carpet being cut up into 36 pieces and the threads all coming loose. You can still see the beauty of it, you see the patterns, but they are also dissolving in front of your eyes. And that for me is also a subtext of the film. You’ve mentioned empathy, and I was trying to get my head around what kind of empathy I can have with a beetle. And I think the empathy I can have is the admittance of the impossibility of empathy. It sounds a bit absurd, but I think it makes sense if you admit that this creature is not something you can treat like a human, but that does not mean it should be treated like some object that you can just get rid of. And this is maybe the sort of altruistic version of empathy, a version of empathy that is not obsessed with its own narcissistic investment. To explain what I mean by that, let me give you an example from Germany right now. There was a case, a very horrific story. A woman and her son were killed by her pit-bull dog, and the judge decided that the dog should be put down. And then there were huge demonstrations for the pit-bull to stay alive. So you see here that a lot of people seem to reserve their empathy for that kind of case, based on the special human-dog relationship, rather than caring about a tiny beetle that eats trees. And it is your film where these two things – the intimate experience of yours with that beetle frozen in ice, and this very structural question of biogeography, of what habitats do, where there is no empathy in that sense involved, but a structural analysis – come together. JP: Do you want to pick up on that? HH: I think this is the interesting aspect that I almost tend to forget myself, biogeography. I mentioned in the text, the fragment, the forest. It’s sort of like we are disconnecting all kind of different environments from each other, and creating small islands or small fragments that without connections will come apart, but with a tiny connection the system will still be in some kind of function. It has been coming so far that these fragments are separated and I think that what you just said that this is something that is important for the whole basic idea of my thinking when doing this work and others. JP: I think there is a really great theme there in general that you mentioned: 36 Quammen, David, The Song of the Dodo: Island Biogeography in an Age of Extinction, Scribner: New York, 1996.

the empathy and relation to others. Both in relation to themes having to do with animal ethics, but also in political terms. I am sure that we are all thinking about the same things already by now as well, the ways in which the form of thinking and aesthetics often taken in relation to themes such as the anthropocene. I call it a kind of apocalypse cool – the ways we can constantly imagine worlds without humans. But this privileged imaginary risks forgetting how many other humans and animals are already in this apocalypse – perhaps we can’t afford to think of the worlds that are apocalyptic as they are for some already. So it is like again putting it into a sort of radical otherness in ways in which you start to unfold these positions where you are thinking from. Both in relation to entanglement of very different kinds of animals and very different kinds of humans. HH: It is not that long ago we even had the word biodiversity and, we were discussing the anthropocene at the same time, but it is like just generating the whole thing of thinking of the importance of the diversity of different biological elements. It’s not so old. It actually came out from scientists related to research on ants, Edward O. Wilson.37 It was more to become, from being a core science related to species, he came to see the bigger wideness of the function within the ants, and it became like this. And from that moment on, I think that is why we are having this discussion. Otherwise we were just… going into that apocalyptic moment. JH: I was wondering in regard to the editing of the film – obviously there are long shots – and, of course, there is a tradition of that kind of cinema with long shots – I am thinking of artists like James Benning38, Sharon Lockhart 39 or Tacita Dean40, but also the earlier generation, such as Michael Snow 41 or Morgan Fisher 42. Maybe – I don’t know if you agree – the 1960s-70s generation was largely concerned with examining the materiality and the possibility of film observing itself. Whereas artists like Sharon Lockhart or Tacita Dean, from the 1990s on, sort of charged that approach with a certain neo-romantic approach, in a sense. If, say, Tacita Dean’s 16mm film portrait of Mario Merz (2002)43 rests on his face for minutes on end, then it is literally about empathy. It is trying to understand this artist by simply looking at him, right? Whereas 37 Edward O. Wilson (born 1929), is an American biologist, theorist, naturalist and author. His biological specialty is myrmecology, the study of ants, on which he has been called the world’s leading expert. 38 James Benning (born 1942) is an independent filmmaker from USA. Over the course of his 40-year career Benning has made over twenty-five feature-length films. 39 Sharon Lockhart (born 1964) is an American artist whose work considers social subjects primarily through motion film and still photography. 40 Tacita Dean (born 1965) is an English visual artist who works primarily in film. 41 Michael Snow (born 1928) is a Canadian artist working in a range of media including film, installation, sculpture, photography, and music. His La Région Centrale (1971) has regarded as a milestone in avantgarde cinema. 42 Morgan Fisher (born 1942) is an American experimental filmmaker and artist best known for his structuralist and minimalist films. 43 Mario Merz (1925 –2003) was an Italian artist and a member of the arte povera movement.

here we are trying to understand the beetle by just looking at him – and we seriously do not understand it and we cannot. There is no direct access. And it feels to me those cold aspects of examining the conditions of observing and the neo-romantic recharging of observing come together here in a tension. HH: I like the idea of the cinematic approach, I like the idea of the camera – like this image that’s framed by this machine, and the vision that you can create, the wideness you can build from the small thing. And when it comes to the screen it explodes in its own largeness, like this beetle that is less than one centimetre. I am not so inspired of these artistic moments, I am always referring to Stanley Kubrick 44 and I was always looking into that direction; we even shot this film with the same lenses that Kubrick used. So I was thinking in that matter of these specific takes here, and kind of what you see in films of artificial intelligence. It is like going back to earlier films – the first film George Lucas was famous for THX 1138 45. But things like building this environment – one environment here was like what you see behind us (points to the still image from THE BEETLE), that room, like the mirror, generating those two images in one or even wider. And then you have the other one, which was only long shot in the environment, also intentionally – I was actually hoping to make the film with only one shot. Which was not possible because there was always a branch or something. If you want to create that motion that you don’t want to be disturbed. You can be disturbed by the content of the image, but you don’t want to be hit by something that will rock your imagination. And in that sense I always see all of my works as being a part of a film. Maybe this is one of the films that actually became a film, like you said a key work in that sense, because it is very different from many of the other works. But it does contain the same elements and discusses the same elements through the voice-over and through the script, and I hope, also through the content of the images. FR: It’s curious that you say that! For a large part of the film, until the moment in which the camera in the scene starts following the insect, the camera has no movement – and the forest, the movement of the camera is not a directly human-controlled movement. There is a machine, steady, sturdy, it’s not moving. I kept thinking about that relationship between the lack of a human pace and tactility in the film, and the fact that there is a voice that is telling me what to see or how to see it. And which was curious as you already mentioned. It’s something new in your work, having this voice… HH: One new aspect I would say is actually in that voice – having maybe not a question, but a direction, like you say – there is untold, but told direction, a suggestion what you are, or what this is, that I never was playing with before, in that sense. JH: But isn’t it also playing quite ironically on the trope of the paternal animal film voice, like the BBC’s Sir Richard Attenborough 46, or on German 44 Stanley Kubrick (1928–1999) was a respected US film director, script writer and producer, whose background as a photographer was reflected, for instance, in his use of the film camera’s lenses. 45 George Lucas (born 1944) first full-length feature film was a sciene fiction movie THX 1138 (1971). 46 Sir David Attenborough (born 1926) is an English broadcaster and naturalist. He is best known of his work for BBC in relation with nature documentaries.

television it would have been Bernhard Grzimek 47 – and I am sure there is a Finnish equivalent. The paternal voice offers a kind of proxy empathy, that will introduce us, like children, to this little tiger or those cute chimpanzees, or even a dangerous animal, or an endangered or fleeing animal – but still always in this guidance by the voice. But here the voice goes into a void. There is no animal to see, while we are hearing it. There is just its habitat, so even at the point where we think we get closer to actually seeing the animal in its habitat, the only thing we actually get – which I think is a great punchline – is the sound of a beetle munching, which is maybe the closest we get to a kind of anthropomorphic empathy in the entire film. A moment like, yeah, I might sound like that if I eat a cookie. But that’s pretty much it. To put it as a question: Was this paternal voice-over tradition something on your mind when you made a decision to have this voice over? HH: The first decision was to have the absence of almost everything, except for a bird flying or insects flying by, but absolute absence of the human, absence of focus. The voice came when we were shooting, that kind of idea that this is something told. We shot the film in three and a half days completely, which is quite a fast process, but the voice was always there. But what took the longest time in the process of making the film was to actually get that down to the paper, to get that story with the words that was not questioning, but… I probably see it as a poem. Like it’s a kind of poetic reflection. It is an abstraction of that observation that we tried to do. JP: I really enjoyed that because it’s sort of a way of responding to what you said about abstractions. But I think it is even more about this, sort of, how you engage with something invisible, but at the same time it takes place and becomes an event. Almost like these rays of sunlight, that sound in which the thing inhabits itself, in which we are also becoming part of this and that, here and now… It sort of marks these spots, you sort of then weave in relation to what we see, what we hear. And even if it is not just an object that we see, it paints this sort of events in which it takes place. I think it is really poetic. Abstraction becomes this and that, in a most concrete sense. It’s beautiful. HH: Thank you! JP: I think we can also extend to audience questions. These three smart people here would be happy to respond to a lot of themes that we already raised, and to direct questions about the film, but also to the new themes that we already mentioned briefly. So give us human or post-human, give us anthropocene or holocene, give us film or painting, we will give you the answers. Jyrki Muona: Sorry, but I probably won’t ask you anything, I will just tell you my views. First of all, the beetle in the film is a lady – she… One thing that struck me and I understand that it comes from the fact I‘ve been, not first collecting and studying beetles for scores of years, but then actually becoming a person who does not want to kill them anymore, and actually observes them. And this particular beetle I observed for what it is doing without interfering it, for like at least 20 or 30 hours in my life, during 47 Bernhard Grzimek (1909–1987) was a renowned German, zoologist, zoo director, book author, editor, and animal conservationist in West Germany.

Pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali. | A Filmstill from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, detail, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

five or six years. And I must tell you that, however anthropocentric it is – following the life from when they come out and the males fight for the female and the female makes her choice and does not care about the other males at all, and then within a week the males die away, and then comes the high summer and you only have single females going along, very slowly and nicely laying eggs and spending time there, you start seeing them just as cute as any other mammal you’ve ever seen in the world. And I think one of the problems with insects and men is that people never have the time or the equipment to actually watch these animals, because then they would realise there is something tremendously holy about them. They are very, very old creatures, they are very successful creatures and they have a very complex life and a lot of communication by the way. They listen. Many insects are able to hit the surface, and from the sound figure out there is something I can parasitize. So they certainly do have hearing. But I want to tell hear publicly to Henrik Håkansson that this film – oh I get emotional – is a really great tribute to this insect. And I think your choice of having this Mika Vainio’s music sort of makes it truly great. And I thank you for that. HH: Oh, thank you! JP: That’s a really great comment, thank you! Do you want to pick up on any of the themes? Any thoughts there? HH: In my thinking the insect is quite superior to ourselves. The story in the beginning of the film, which actually maybe generated my whole interest in looking at insects specifically. I mean I look at other creatures as well, but insects have been following me for my whole life so far. And it also came out with the introduction of Hylochares cruentatus – this is what Jyrki at the early stage suggested that this species may be related to the breaking of the ice. About five thousand years ago, the end of the ice age. It’s where I found the reason to pick up on my own story of the beetle being frozen, conserved in this cold, and then after a year – and maybe it could have been longer – it actually started to live again. We have our own theories that we will do that. Actually Walt Disney 48 is frozen, right? We don’t know if he is ever going to wake up, but maybe at the end, if this beetle is frozen for 20 years or more, maybe it still survives. JP: I think the imaginary and, of course, the real reference to ice is one key reference to time as well. Rather an obvious thing to say, but the ways in which it is sort of escorting into frozen pasts and durations that are much longer than we usually think and perhaps in that sense, to kind of futures to come again, in a subtle way in terms of the context of the ecological discussions we are having – or the ecological disaster, if you want to put it as it is – and ways in which we use radical notions of time that are ecological. So in a way historians have done OK in terms of giving us a sense of natural history, but these are also ways of trying to think beyond the usual coordinates of time that are necessary because of the scale of it as well. I might be over-reading into it. But I think there is something very central about ice and time. 48 According to the urban legend, the US pioneer of the animation and cartoon industry Walt Disney (1901– 1966) was deep-frozen after his death to await the technology that will restore him to life

JH: And about film language. The film forces you to slow down, to really experience nature slowly – which is fine – but I think there is another level where it really engages with its subject matter on the level of film language. We seriously have no understanding of the sense of time, of probably any animal. And especially not of a radically different species. But in terms of film language, distorting the sense of time towards a radical slowing down is something that has a precarious standing in the film world. I remember once seeing a screening of Sharon Lockhart’s Lunch Break (2008) at the Berlin Film Festival. It’s basically an 83-minute single, super-slow-motion dolly-shot through a shipyard, while the workers have their lunch break. I thought it was amazing, and it felt like a psychedelic drug experience, but when the lights went up, about half of the audience was furious, really upset. They felt they were fooled and scammed by someone expanding one single shot lazily to feature-film length. And this is the precariousness of this kind of film language that I find curious and it attracts me in that sense. But I also think that, in the case of THE BEETLE, it works very well, and it doesn’t feel pretentious to me. JP: Despite the fact that there are references to images, there are a couple of painting references, nature as a painting. But more radical would be that it says what it does, as cinema. JH: One thing you ask yourself while watching the film is also simply – what happens next? You watch this beetle and it suddenly pops up. And I was like – what’s going on? To be honest, I was not as familiar as I probably should have been with the particular faculties and capabilities of this animal to suddenly just jump away. HH: The click. JH: …Also the flying: when they suddenly rise and you just wonder how is it possible to move this body with just these small wings. Maybe that ties into what Jyrki Muona described as the holiness of these creatures. Maybe a secular holiness, or something. It doesn’t have to be religious, but it has some of the sheer fascination of creatures. HH: Yes, definitely. This beetle is called false click beetle. It is in the family of false click beetles that relates to beetles who are called click beetles. So it does this click-jump, but I find it quite fascinating by talking about the time, the speed of life. Even the camera is rolling at 5500 frames per second. Even you sitting in front of the screen today do not see that this beetle is actually, as we were filming, was 6 millimetres or something around that. And the equivalent jump that they actually do may be resembles if you would lay down and you would go up 5 metres by moving absolutely nothing visibly. That’s truly fascinating I think. At that time, I was hoping, just in my imagination, that in filming in that speed that we actually are going to see more. But even at that speed it’s just nothing. The jump is so quick in reality. JP: It is a very different technology, but it still sets in to what we’ve already mentioned – scientific cinema from Étienne-Jules Marey49, and trying to

figure out what happens when insects and flies flap their wings, the shapes and such, becomes itself a spectacle… which Filipa mentioned today as well. So there is really again this theme of the multiple times of cinema, but also the ways in which it really captures. You use the word “capture” in a rather significant way. Speeds and slower scenes and accelerations as well. There is something besides the vocabulary of cinema about long shots. There is this vocabulary of acceleration and slowing down that happens within those sort of cinematic genres or techniques as well. JM: Yes, one thing that I’d like to mention here. It has been measured what is the acceleration in this jump. And it has been measured several times. It varies between 3000g and 7000g, which means… 10g will kill a human I think, or approximately like that. Totally unbelievable things, and their body pays no attention to that at all. HH: And as is mentioned in the film, it is a suggestion that the speed is in a 1500th of a second that the whole jump is completed. I think in scientific studies with high-speed camera – they started to use that quite early on – this type of studies was often done with, like, glued… you attached the insect to a specific moment. What we are seeing here is an artificial area, but the movement is not controlled, but still we don’t see it. Pietari Kylmälä: Did it reveal something new, maybe it’s a question for you, Jyrki Muona? Did it function as a scientific measurement or tool? JM: Well… It did prove the fact that there are two sounds when it jumps. The first sound coming from the fact that the peg hits the metathorax side. That is a very small click and we can’t hear it because it happens so fast, before the one when the body hits the surface. But, of course, we knew it should be there. This is the first time it’s been recorded. One thing that is not exactly new, but is very well seen in the flight scene, is how well and intensely it uses that first pair of hard wings for flying. It used to be like 50 or 60 years ago, people still believed that the beetle’s first wing pair wasn’t used for anything or perhaps gliding. But it very clearly takes off with the help of both wings, so yes, I would say that and, of course, it also shows that it is most definitely is not a false click beetle. JP: So, panellists, shall we again say a warm thank you to all of the people here. And a film of Henrik, and everybody, thank you very much for a lovely discussion.

49 Étienne-Jules Marey (1830 – 1904) was a French scientist, physiologist and chronophotographer. His work was significant in the development of cinematography and the science of laboratory photography. Chronophotography is an photographic technique from the Victorian era which captures movement in several frames of print.

Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) pysäytyskuva Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE, yksityiskohta, IHME-nykytaidefestivaali. | Hylochares cruentatus, a filmstill from the Henrik Håkansson film THE BEETLE, courtesy of IHME Contemporary Art Festival.

Taiteilija Artist

Henrik Håkansson Myyrmäessä marraskuussa 2017. | Henrik Håkansson in Myyrmäki, november 2017. Kuva | photo: Mari Mur

Henrik Håkansson Henrik Håkansson (s. 1968, Ruotsi) on edelläkävijä, joka on käsitellyt teoksissaan lajien monimuotoisuutta, niiden muuttoliikettä ja työstänyt teoksiaan elävien kasvien ja eläinten kanssa 1990-luvun alusta alkaen. Teoksissa yhdistyvät niin taiteilijan, biologin kuin etnografinkin kiinnostuksen kohteet. Håkansson muistuttaakin työskentelytavoiltaan 1800-luvun tutkimusmatkailijoita. Hänen teoksensa keskittyvät usein pieniin yksityiskohtiin luonnonympäristössä, jotka esitetään näyttävinä installaatioina, videoina, kuvina tai esityksinä. Teoksissa korostuvat tieteen ja katsomisen teknologiat, jotka mahdollistavat muiden lajien ja niiden elinympäristöjen tarkastelun taiteen kontekstissa toisin. Håkanssonin teoksia on esitetty useissa kansainvälisissä suurnäyttelyissä kuten Venetsian (1997 ja 2003), Berliinin (2001), Sao Paulon (2004) ja Sharjahin biennaaleissa (2007), Yokohama Triennalessa (2011) sekä Kasselin Documentassa (2013). Suomessa Håkansson on esiintynyt Kiasman Saman taivaan alla ja ARS 01 näyttelyissä (2000 ja 2001). Hyönteismaailma on tarjonnut päähenkilön Håkanssonin tuotantoon aiemminkin. THE END -teoksen (2014) kohde on videolla esiintyvä arkinen kärpänen, jolle sävelletyn kappaleen orkesteri esittää. Håkanssonin toinen suosikkikategoria eläinmaailmassa on linnut. Teoksessa nimeltään Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1 konserttisaliin tuodun puun oksalla yleisölle esiintyy tikli. Erilaiset elävät kasvit ja etenkin juurineen maasta

kaivetut puut ovat olleet usein Håkanssonin monumentaalisten installaatioiden materiaalia, kuten teoksissa A Tree (Suspended) Kunstverein Freiburgissa, A Forest Divided Lundin taidehallissa tai Broken Forest Pariisin Palais de Tokyossa. Installaatioissa kiteytyy riipaisevalla tavalla ihmisen väkivaltaisin teoin ilmenevä suhde luonnonympäristöön. Henrik Håkansson (b. 1968, Sweden) is a trailblazer whose works have dealt with the diversity of species and their migration, and who, since the start of the 1990s, has been joined in the creation of his art by living plants and animals. His works combine the interests of the artist, the biologist and the ethnographer in a manner that is reminiscent of 19th-century explorers. They frequently focus on small details of the natural environment, which are displayed in extraordinary installations, videos, pictures or performances. The works put the spotlight on technologies of science and looking, technologies that make it possible to observe other species and their living environments differently in the context of art. Håkansson has participated in numerous major international exhibitions, such as the Venice (1997 and 2003), Berlin (2001), São Paulo (2004) and Sharjah biennales (2007), the Yokohama Triennale (2011) and Kassel Documenta (2013). In Finland he has taken part in Kiasma’s Under the Same Sky and ARS 01 exhibitions (2000 and 2001). The insect world is frequently a main protagonist in Håkansson’s output. The leading character in THE END is a common fly that appears in a film, the musical score composed for it having so far been played by three different orchestras in three different contexts. Another of Håkansson´s favourite categories in the animal world is birds. In Birdconcert Oct. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Part 1 a goldfinch performs for a human audience, sitting on a branch brought into a concert hall. A variety of living plants, and especially ones dug out of the ground along with their roots, have often served as material for Håkansson’s monumental installations like for instance in A Tree (Suspended) at the Kunstverein Freiburg, A Forest Divided at Lunds konsthall or Broken Forest at the Palais de Tokyo in Paris. The installations heart-rendingly encapsulate the human relationship with the natural environment, which manifests itself in violent acts.

Henrik Håkanssonia edustavat galleriat | Galleries representing Henrik Håkansson The Modern Institute, Glasgow https://www.themoderninstitute.com/artists/henrik-hkansson Galerie Meyer Rigger, Berlin http://www.meyer-riegger.de/en/data/artists/135/ Galleria Franco Noero, Torino http://www.franconoero.com/?lang=en

IHME-koulu

IHME-koulu IHME-koulu käsittää festivaalin taidekasvatusohjelman laajentuen festivaalin yleisötyöhön: kouluvierailut IHME-teoksella, pitkäkestoiset kumppanuusprojektit, THE BEETLE -teoksen teemojen pohjalta toteutetut oppilastyöpajat, kasvattajille suunnattu Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpajan sekä IHME-raadin toiminnan. IHME-koulu on keskeinen osa festivaalituotantoa, ja sen tarkoituksena on tuoda nykytaide lasten ja nuorten arkeen uusien kokemusten ja itsetekemisen kautta. Festivaalin saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää tavoittaa erityisesti nuoria, jotka eivät harrasta taidetta tai joille esimerkiksi museot ja taidenäyttelyt ovat vieraita. Oppilaitoksille IHME-teos ja sen teemojen pohjalta suunnitellut aineistot ja projektit tarjoavat elävän, ilmiökeskeisen oppimisympäristön. IHME-koulun toiminta on festivaalin tapaan maksutonta. Kaudella 2017-2018 IHME-koulussa oli mukana yhteensä 790 henkilöä.

Vuoden 2017 IHME-pajassa valmistettu Mitään mieltä? -teltta toimi Kannelmäen Mätisfestareilla kaarnalaivojen tekopisteenä. | What's on your mind? tent from the year 2017 IHME workshop served as a point for making bark boats at Kannelmäki's Mätsifestarit event.

IHME-kouluprojekti: Stop it! IHME-kouluprojekti on vuonna 2012 aloitettu IHME-nykytaidefestivaalin ja Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataidekasvatuksen muunto-opiskelijoiden kumppanuushanke. Sen tarkoitus on kehittää vuosittaisen IHME-teoksen sisältöihin pohjautuvaa taidekasvatustoimintaa kouluissa, tuoda esiin oppilaiden ajatuksia taiteen keinoin sekä tehdä näkyväksi nykytaiteen ja taidekasvatuksen rajapintoja. Kouluprojekti tarjoaa opiskelijoille kokemuksen nykytaiteeseen perustuvan pedagogisen projektin suunnittelusta ja toteutuksesta. Vuoden 2018 IHME-kouluprojekti päätettiin suunnata useammalle yläkouluryhmälle järjestäen stop-motion animaatiotyöpajoja kolmena päivänä eri paikkakunnilla. Yhteensä 8 yläkouluryhmää työskenteli työpajoissa, joita järjestettiin Hämeenlinnan Aimo-koulussa, Hyvinkään Villa Artussa sekä THE BEETLE-koululaisnäytöksen yhteydessä Kulttuuritehdas Korjaamolla. Aalto-yliopiston opiskelijoiden vetämien animaatiotyöpajojen aiheena olivat hyönteiset, niiden elämä ja haavoittuvuus. Työpajoissa syntyneitä animaatioita voi katsoa IHMEen YouTube-kanavalta https://www.youtube.com/user/ ihmeproductions Aallon opiskelijoista projektia olivat suunnittelemassa ja ohjaamassa Leena Fredriksson, Noomi Ljungdell, Riina Näsi, Mikko Myöhänen sekä Kirsi (Nanna) Saarhelo. Heitä ohjasi Aallon kuvataidekasvatuksen lehtori Marja Rastas. IHME-kouluprojektin stopmotion työpajassa Korjaamolla. | At the IHME School Project's stopmotion animation workshop at Korjaamo.

THE BEETLE -elokuvan koululaisnäytös ja taiteilijatapaaminen ”Oli kiva kokeilla uusia töitä. Leffa oli kiva mutta vähän tylsää...” ”Työpaja oli kiva ja viihdyttävä. Elokuva mielenkiintoinen mutta hyvin hidas.” ”Opin tekemään animaation. Leffassa oli hyvää musiikki.” -Palautteita elokuvan ennakkonäytökseen ja työpajaan osallistuneilta koululaisilta. Yläkouluikäisillä oli mahdollisuus nähdä vuoden 2018 IHME-teos ennen THE BEETLE-elokuvan varsinaista ensi-iltaa. Kulttuuritehdas Korjaamolla 16.5. järjestettyyn koululaisnäytökseen osallistui noin 100 oppilasta opettajineen. Myös taiteilija Henrik Håkansson oli paikalla tervehtimässä oppilaita ja kertomassa teoksen taustoista. Osa koululaisryhmistä jatkoi työskentelyä Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden Stop it -animaatiopajoissa. Kouluryhmillä oli myös mahdollisuus tutustua Luonnontieteellisen keskusmuseon aulassa esillä olleeseen halavasepikkä-vitriiniin ja syventää museokäyntiä ilmastonmuutosta käsittelevässä Muutosta ilmassa-näyttelyssä. Ennakkonäytöksellä haluttiin tavoittaa koululaisia, joiden lukukausi oli päättymässä teoksen varsinaisen ensi-illan aikoihin. Samalla ohjelma rakennettiin syksyn ja kevään aikana IHMEen opettajilta kerätyn palautteen perusteella, jonka mukaan kouluille suunnatulta kulttuuriyhteistyöltä toivottiin erityisesti maksuttomuutta, pistemäisyyttä, työpajaa sekä mahdollisuutta taiteilijatapaamiseen.

Noin 100 yläkoululaista näki THE BEETLE -elokuvan ennakkonäytöksessä. | Around 100 secondary-school pupils attended the preview of THE BEETLE film.

Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpaja IHME-festivaalin opettajille ja taidekasvattajille suunnattu ohjelmassa haluttiin tarjota työskentelyvälineitä ympäristökriisin käsittelyyn opetustyössä taiteen keinoin. Korjaamolla 25.5. järjestetyn Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpajan ideoivat ja vetivät monitieteinen ympäristötutkija ja ympäristöahdistuksesta Päin helvettiä? -kirjan kirjoittanut Panu Pihkala sekä ympäristötaidekasvatuksen tutkija Henrika Ylirisku. Työpajassa pohdittiin ympäristöahdistuksen muotoja ja ilmenemistä sekä näiden vaikeidenkin tunteiden käsittelyä. Harjoitteena toislajisiin samaistumisessa, pajan osallistujat rakensivat itselleen vaatetuksessa kulkevan hyönteistoverin, jonka määräaikaista elämää dokumentoitiin instagramiin aihetunnisteella #IHMEinsectproject.

Ymräristöahdistus ja taidekasvatus -pajassa tehtiin mukanakannettavia hyönteisiä. | Insects that could be carried along were made at the Environmental Anxiety and Art Education workshop.

We Buzzz: Festivaalin työpajat – Muistoja säästä ja Pöristään Kaikenikäisille suunnatut nonstop-työpajat järjestettiin osana IHME-festivaalin ohjelmaa Korjaamolla 26.5. We Buzzz -paja järjestettiin myös Myyrmäen IHMEessä 3.6. Story Data – Muistoja säästä -paja yhdisti ilmastontutkimusta, taidetta ja osallistujien henkilökohtaisia kokemuksia. Taiteilija Arlene Tuckerin ja ilmastontutkija Stephany Mazonin paja tarjosi osallistujilleen tietoa ja tarinoita, joiden pohjalta muodostaa oman kantansa ilmastonmuutoksesta. Paja koostui seitsemästä eri aikakausia edustavasta pisteestä, joissa muisteltiin omia säähän liittyviä kokemuksia. Muistoihin virittäydyttiin esineiden ja muiden osallistujien nauhoittamien muistojen kautta. Pajassa oli mahdollisuus kysyä aiheesta ilmastotutkijoilta. Työpaja käynnisti pidempikestoisen Science in Helsinki -projektin, jossa ilmastontutkimustietoa tuodaan lähemmäs ihmisiä taiteen keinoin. We Buzzz – Pöristään -työpajassa muutettiin näkökulmaa ja sukellettiin hyönteisten maailmaan. Pajassa tehtiin hyönteisnaamioita pahvista eri menetelmiä hyödyntäen. Pajassa saattoi myös kokeilla elämää hyönteisenä liikkeen, äänien ja eläytymisenkautta. Ohjaajina toimivat taiteilijat Kemê ja Rosamaría Bolom (Korjaamo) ja Ana Gutieszca (Myyrmäen IHME).

We Buzzz - Pöristään työpajoissa tehtiin hyönteisnaamioita. | Insect masks were made in We Buzzz workshops.

IHME-paja: Mätäjoen Armada IHME-pajan 2018 ohjasi kuvataiteilija Antti Laitinen. Mätäjoen Armada -nimisessä työpajojen sarjassa nuoret osallistujat veistivät joukoittain kaarnaveneitä. Kevään mittaan toteutuneiden seitsemän työpajan sarja sai juhlallisen päätöksen, kun taiteilija laski pajoissa syntyneet 400 laivaa Kannelmäen Mätäjokeen Kaarela-seuran järjestämän Mätisfestarin yhteydessä. Laitisen ideoimia ja ohjaamia pajoja järjestettiin nuorten hiihtolomatapahtumassa Reaktorissa sekä Kannelmäen nuorisotalolla. Pajoihin osallistui yhteensä 460 lasta ja nuorta. IHME-paja on vuonna 2012 lähtien toteutunut yhteistyöhanke IHMEen ja Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden kesken. Toiminnan tavoitteena on tuoda esiin nuorten ajatuksia ja näkökulmia sekä luoda yhteisöllisyyttä nykytaiteen keinoin. Nuorisotaloilla vuosittain toteutuva IHME-paja pyrkii tavoittamaan erityisesti niitä nuoria, joille nykytaide ei ole ennestään kovin tuttua. Ohjaajina toimivat taiteilijat, joten osallistujat tutustuvat taidealaan myös ammatillisesta näkökulmasta. Kunkin vuoden IHME-teoksen teemat virittävät projektin sisältöä.

Taiteilija Antti Laitisen Mätäjoen Armada -työpaja nuorten hiihtolomatapahtuma Reaktorissa. | Artist Antti Laitinen's Mätäjoki Armada workshop at the winter-holiday-week event Reaktori.

Kulttuuri-TET Kulttuuri-TETin ajatus on tarjota nuorille työelämään tutustumisjakso, jonka aikana heidät otetaan mukaan kehittämään kulttuurilaitoksen tai muun kentän toimijan toimintaa. 1–2 viikon jaksolle tullaan pienryhmässä, ja nuoret saavat jaksolle oman projektin. Veikkolan koulun yhdeksäsluokkalainen, Salla Siira, oli IHMEessä TET-harjoittelijana viikon ajan helmikuussa 2018. Hänen projektinaan oli arvioida IHMEen verkkosivujen käytettävyyttä ja kirjoittaa kokemastaan. Samalla hän tutustui IHMEen arkeen, festivaalivalmisteluihin ja festivaalitiimin työnkuviin. “Viikon aikana olen saanut hyvin erilaisia tehtäviä. Olen muun muassa osallistunut palavereihin, käynyt #Helsingintekijät-verkostotapaamisessa, tehnyt kyselyn, tavannut taiteilijoita ja kirjoittanut someen tekstejä. Tehtävää on ollut paljon muttei liikaa”, Siira kuvailee viikkoaan IHMEen toimistolla.

IHME-raati IHME-raati on keskustelufoorumi, jonka näkemyksiä festivaali kysyy esimerkiksi ohjelmiston, viestinnän ja asiakaspalvelun kehittämiseksi. Raatiin kuului kaudella 2017-2018 yhteensä 11 henkilöä: Kristiina Ahlgren, Hannu Bagge, Tomas De Rita, Marketta Eräsaari, Esa-Matti Harkke, Pirjo Ingerö, Timo Jokitalo, Pasi Kirkkopelto, Marja Miettinen, Kaija Pönni-Susiluoto ja Kerstin Österlund. Raadin jäsenillä oli mahdollisuus osallistua useampaan yhteiseen tilaisuuteen, joista osa oli pienryhmätyöskentelyä kunkin kiinnostuksen mukaan. Kuluneena kautena raatilaiset avustivat mm. IHME-festivaalin käsiohjelman luettavuuden kommentoinnissa, uusien festivaalin tapahtumapaikkojen näkyvyyden ja palvelupolun ideoinnissa sekä postitustalkoissa.

Salla Siira teki TET-harjoittelunsa IHMEen toimistolla. | Salla Siira had her work experience training at IHME office. Kuva | Photo: PĂ¤ivi Matala.

IHME School

IHME School IHME School is the Festival’s art-education programme. It expands the Festival to include audience work: visiting schools with the IHME Project; longterm partnership projects; workshops for pupils based on the themes of THE BEETLE; the Environmental Anxiety and Art Education workshop aimed at educators; and the work of the IHME Panel. IHME School is a key part of producing the Festival, and is aimed at bringing contemporary art into the everyday lives of children and young people. At its best, art gives young people a range of activities and experience that liberates their own expression. To ensure the accessibility of the Festival it is especially important to reach young people who are not involved in art or who, for example, see museums and art exhibitions as not being for them. For teaching institutions the IHME Project and the materials and projects designed to reflect its themes offer a living, topic-centred learning environment. One aspect that lowers the threshold to participation is the lack of entrance charges for IHME’s activities. A total of 790 people took part in IHME School in 2017-2018.

IHME School Project: Stop it! The IHME School project is a partnership scheme begun in 2012 between IHME and Master’s degree students on the visual-art-education course at Aalto University School of Arts, Design and Architecture. It is intended to develop art-education activities in schools based on the contents of the annual IHME Project, to bring out pupils’ ideas using the means of art, and to make visible the interfaces between contemporary art and art education. The School project gives the students who run the project the experience of planning and carrying out an educational project based on contemporary art. It was targeted the 2018 IHME School project on a number of secondary-school groups by arranging stop-motion animation workshops over three days in different locations. A total of eight secondary-school groups participated in the workshops at Aimo School of Visual Arts in Hämeenlinna, Villa Arttu in Hyvinkää, and also at Korjaamo Culture Factory in Helsinki to coincide with the schools screening of THE BEETLE. The topics of the animation workshops run by students from Aalto University were insects, their lives and vulnerability. The animations created in the workshops can be viewed on IHME’s YouTube channel. https://www.youtube.com/user/ihmeproductions The 2018 IHME School Project was planned and facilitated by Aalto University students Leena Fredriksson, Noomi Ljungdell, Riina Näsi, Mikko Myöhänen and Kirsi (Nanna) Saarhelo.The teacher-in-charge was Lecturer in Art Pedagogy Marja Rastas.

THE BEETLE film screening and meetthe-artist ”It was nice to experience the new works. The film was nice but a bit boring…” ”The workshop was nice and enjoyable. The film interesting but very slow.” ”I learned to make animations. The film had good music.” -Feedback on the film preview and from school pupils who took part in the workshop. Secondary-school pupils had a chance to see the 2018 IHME Project before the official premiere of THE BEETLE film. Around 100 pupils and their teachers attended the schools screening at Korjaamo Culture Factory on May 16. The artist Henrik Håkansson was also present to welcome the pupils and to talk about the background to the work. Some of the school-pupil groups carried on the working process in the Stop it! animation workshop run by art-education students from Aalto University. School groups also had a chance to inspect the halavasepikkä-beetle display case in the foyer of the Finnish Museum of Natural History and to give their museum visit greater depth in the Change in the Air exhibition, which deals with climate change. The preview screening was intended to reach pupils whose school term ended around the time of the work’s official premiere. At the same time, the programme was devised during the autumn and spring in response to feedback that IHME got from teachers, who said they particularly wanted cultural collaboration aimed at schools to be free of charge, to be one-offs, and to include a workshop and a chance to meet the artist.

IHME kouluprojektin työpajoissa tehtiin hyönteisaiheisia animaatioita. | Insect inspired animations were made at the IHME School project workshops.

Environmental Anxiety and Art Education Workshop The IHME Festival’s programme aimed at teachers and art educators is intended to provide practical tools for use in teaching to address the environmental crisis via the means of art. The Environmental Anxiety and Art Education Workshop held at Korjaamo on May 25 was devised and led by the multidisciplinary environmental researcher and author of a book on environmental anxiety Päin helvettiä? – Ympäristöahdistus ja toivo Panu Pihkala and environmental-education researcher Henrika Ylirisku. The workshop addressed the forms and manifestations of environmental anxiety, along with ways of dealing with these difficult feelings. As an exercise in identifying with other species, workshop participants created an insect companion for themselves. This creature wore a costume, and its brief lifespan was documented on Instagram with the hashtag #IHMEinsectproject.

Ympäristöahditus ja taidekasvatus -työpaja kohdennettiin opettajille. | Environmental Anxiety and Art Education workshop was targeted to teatchers.

100

The Festival workshops – Story Data and We Buzzz Nonstop workshop targeted for all ages were held as part of IHME festival programme at the Korjaamo Cultural Factory on May 26. We Buzzz workshop was arranged also at IHME in Myyrmäki on June 3. The Story Data workshop brought together climate research, art and participants’ personal experiences. The aim of the workshop held by artist Arlene Tucker and climate researcher Stephany Mazon was to offer participants information and stories that will serve as a basis for developing their own stance on climate change. The workshop had seven information points representing different epochs, which helped to recall ones’ own experiences of weather. Objects and recordings of other participants’ memories prompted the memories. During the workshop, there was a chance to ask climate researchers questions about the topic. The workshop launched the more extended Science in Helsinki project, which will use the means of art to make climate-research data more accessible. We Buzzz workshop switched viewpoint into the world of insects. A variety of methods were used to make insect masks out of card. Participants had also a chance to try out life as an insect, via movements, sounds and role play. The workshop was led by the artists Kemê and Rosamaría Bolom (Korjaamo) and Ana Gutieszca (IHME in Myyrmäki, Vantaa).

Story Data työpajassa tallennettiin säämuistoja. | Weather memories were recorded at the Story Data workshop.

101

102

103

IHME Workshop: The Mätäjoki Armada Project IHME Workshop 2018 was run by the visual artist Antti Laitinen. In a series of workshops titled The Mätäjoki Armada young participants carved bark boats in groups. The seven workshops run during the spring came to a ceremonial conclusion, when the artist launched the 400 ships made in the workshops onto the Mätäjoki River in Kannelmäki during the Mätisfestari festival arranged by the Kaarela-seura association. The workshops devised and run by Laitinen were held at the young people’s winter-holiday-week event at Reaktori and at Kannelmäki Youth Centre. A total of 460 children and young people took part in the workshops. Since 2012 the IHME Workshop has been staged as a joint project between IHME and the City of Helsinki’s Youth Department. It is aimed at letting young people express their ideas and viewpoints, and at creating a sense of community using the means of contemporary art. The The annual IHME Workshop held at Youth Centres particularly seeks to reach young people who are not yet very familiar with contemporary art. The workshops are led by artists, so that participants also get a sense of the artworld from a professional viewpoint. The themes of each year’s IHME Project add to the workshop’s content. Antti Laitinen laski 400 työpajoissa tehtyä kaarnavenettä Mätäjokeen. | Antti Laitinen launched 400 ships made in workshops onto Mätäjoki River.

104

Cultural Work Experience at IHME The idea behind Kulttuuri-TET (Cultural Work Experience) is to give young people a chance to get to know about working life, during which they are involved in developing the operations of a cultural institution or other organization in the sector. Small groups of young people come in for periods of 1–2 weeks and are given their own project for the duration. Salla Siira, a ninth grader from Veikkola School, was IHME’s work-experience trainee for a week in spring 2018. Her project was to evaluate the usability of the IHME’s website and write about her experience. She also got to know about IHME’s everyday routines, Festival preparations, and the Festival team’s jobs. “During the week, I was given very varied tasks, such as taking part in meetings, attending a #Helsingintekijät network meeting, making a questionnaire, meeting artists, and writing social-media texts. There was a lot to do, but not too much,” is how Siira describes her week at the IHME office.

The IHME Client Panel The IHME Client Panel is a discussion forum, whose views the Festival asks about, for example, in order to develop its programme, communications and audience service. In 2017-2018, a total of 11 people were on the panel: Kristiina Ahlgren, Hannu Bagge, Tomas De Rita, Marketta Eräsaari, Esa-Matti Harkke, Pirjo Ingerö, Timo Jokitalo, Pasi Kirkkopelto, Marja Miettinen, Kaija Pönni-Susiluoto and Kerstin Österlund. Panel’s members had a chance to take part in several joint events, some of which involved working in small groups that match their individual interests. In the recent period panellists helped, for instance, by commenting on the readability of the IHME Festival’s printed programme and the visibility of the Festival’s venues, and by coming up with ideas for customer-journey mapping, and helping out at volunteer mailing sessions.

105

106

IHME-festivaalin ohjelmisto Festival Programme

107

IHME-festivaalin ohjelmisto Festivaaliohjelma on dokumentoitu niin valokuvin kuin videoin. Videotallenteet suurimmasta osasta ohjelmaosuuksia on jaettu festivaalin YouTube-kanavalla ja merkitty sanalla YouTube. Puheenvuoroja ja keskusteluja esitettiin sekä suomeksi että englanniksi. www.youtube.com/ihmeproductions IHME-festivaalin puhe-, elokuva- ja musiikkiohjelma 25.–26.5.2018 Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki IHME-festivaalin puheja elokuvaohjelmiston juonsi toimittaja Pietari Kylmälä. Mikä IHMEen halavasepikkä? -näyttely Halavasepikkänaaras ja -koiras professori Jyrki Muonan kokoelmista sekä kuvasuurennos Henrik Håkanssonin elokuvasta THE BEETLE olivat näytteillä Korjaamon galleriassa. Vastaava halavasepikkää esittelevä vitriini oli esillä Luonnontieteellisen keskusmuseon ala-aulassa 15.5.-10.6., jossa sen näki arviolta 10 000 LUOMUS-museon asiakasta. Taidekirjojen kierrätyspiste Taidekirjojen kierrätyspiste oli paikka, jonne voi tuoda taidekirjoja- ja lehtiä ja napata mukaan itseä kiinnostavia julkaisuja ilmaiseksi. Kierrätyspiste toimi festivaalin yhteydessä Korjaamolla.

108

PERJANTAI 25.5. Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpaja Työpajassa tutustuttiin ympäristöahdistuksen erilaisiin ilmenemismuotoihin sekä jaettiin ajatuksia ja kokemuksia haastavien ympäristöaiheiden käsittelemisestä opetustyössä taideperustaisia menetelmiä hyödyntäen. Opettajille ja taidekasvattajille suunnatun työpajan ohjasivat monitieteinen ympäristötutkija Panu Pihkala ja ympäristötaidekasvatuksen tutkija Henrika Ylirisku. IHME 10 vuotta puheenvuoro: Missä olemme nyt? Vuonna 2018 Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme on teoksissaan käsitellyt monille vaikutteille altistunutta kulttuurista pääomamme ja suhdettamme maailmaan. Puheenvuoroon viritti David Bowien kappale Where are we now. YouTube Keskustelu IHME-teoksesta: Tapaus halavasepikkä Henrik Håkanssonin IHME-teos THE BEETLE osallistuu keskusteluun ihmisen roolista luonnon monimuotoisuuden vähenemisessä. Uutiset hyönteisten sukupuuttoaallosta ja pölyttäjien määrän vähenemisestä ovat herättäneet huolta ympäristömme tulevaisuudesta. Keskustelussa pohditaan THE BEETLE -elokuvan näkökulmia aiheeseen, teoksen suhdetta taiteilijan aiempaan tuotantoon, eläinten esittämistä taiteessa sekä sitä, miten hyönteiset ovat toimineet innoittajina ihmisen toiminnalle. Taiteilija Henrik Håkanssonin lisäksi keskustelemassa olivat professori Jussi Parikka Southamptonin yliopistosta, Art-agenda-verkkojulkaisun päätoimittaja Filipa Ramos Lontoosta ja professori Jörg Heiser Berliinin taideyliopistosta. YouTube Elokuvat ja videoteokset Henrik Håkansson, THE BEETLE, 2018, 82' (kieli: englanti, tekstitys suomeksi) Henrik Håkansson, Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1, 2005, 30', DCP ja THE END, 2011, 12’, DCP. Tuula Närhinen Kromatogrammeja kasvien väreistä, 2001, äänetön, 6´08’’, mp4; Muovimuotoilua Itämerestä, 2014, äänetön, 8’44’’ (screening-versio), mp4; Kuurankukkia, 2006, äänetön, 14’54’’, mp4. Jenna Sutela Nam-gut, 2017, 19’50’’, mp4; Holobiont, 2018, 10’27’’ H264; JIRI I O WA NU RU DAINICHI T-1000 -videomantra, 2017, 2’15’’ (noin tunnin pituisena luuppina), mp4. IHME-klubi: The Band of Weeds Taiteilijapari Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin äänitaideprojekti, The Band of Weeds, hyödyntää rikkaruohoista, kuten hevonhierakasta (Rumex longifolius) ja pelto-ohdakkeesta (Cirsium arvense), elektronisesti johdettua äänimateriaalia, jota tapahtumassa muokkasivat Hammin lisäksi Lauri Ainala, Hermanni Keko ja Olli Aarni.

109

LAUANTAI 26.5. Nonstop-työpajat kaikenikäisille Story Data – Muistoja säästä Kaikenikäisille suunattu nonstop-työpaja yhdisti ilmastontutkimusta, taidetta ja osallistujien henkilökohtaisia kokemuksia. Pajan tarkoitus oli tarjota osallistujilleen tietoa ja tarinoita, joiden pohjalta voi muodostaa oman kantansa ilmastonmuutoksesta. Työpaja on taiteilija Arlene Tuckerin ja ilmastontutkija Stephany Mazonin projekti. We Buzzz – Pöristään! Nonstop-työpajassa muutettiin näkökulmaa ja sukellettin hyönteisten maailmaan. Kaikenikäisille soveltuvassa pajassa tehtiin hyönteisnaamioita pahvista eri menetelmiä hyödyntäen. Pajassa kokeiltiin myös elämää hyönteisenä liikkeen, äänien ja eläytymisen kautta. Ohjaajina toimivat taiteilijat Kemê ja Rosamaría Bolom. Tiedenäkökulma: Hyönteisprofessori Jyrki Muona ja tapaus halavasepikkä Luonnontieteellisen keskusmuseon entinen yli-intendentti, professori Jyrki Muona on tehnyt elämäntyönsä kovakuoriaisten parissa ja juuri hänen ansiostaan halavasepikkä löytyi THE BEETLE -elokuvan pääosaan. Festivaalilla Muona kertoi pikkuruisen hyönteisen kiihkeistäkin elämänvaiheista, haavoittuvaisesta elinympäristöstä sekä ihmisen toimista, jotka ovat altistaneet lajin sukupuutolle. YouTube Tiedenäkökulma: hyönteiset ja monimuotoisuus Akatemiatutkija Marjo Saastamoinen (Helsingin yliopisto) avasi puheenvuorossaan sitä, miksi hyönteisten monimuotoisuus on tärkeää ja miksi monimuotoisuus on ihmisen toimien seurauksena vähentynyt. YouTube IHME-maraton: 150 minuuttia julkisesta taiteesta IHME on tuottanut vuosina 2009–2018 yhteensä kymmenen teosta julkiseen tilaan, yhden joka vuosi. Miten kuratoida teoksia tiloihin, joita leimaavat elämän monenlaiset kerrostumat, liike ja sattuma? Miten tuottaa teoksia, jotka kiteytyvät lyhyeen kohtaamiseen tai joiden lähtökohta on yhteisö, sen tarpeet ja toiveet? Kymmenenteen IHME-maratoniin kutsuttiin taiteilijoita ja kuraattoreita avaamaan julkisen tilan kuratoinnin prosessia teosesimerkein. THE BEETLE -teoksen hengessä hankkeiden yhteisiä tekijöitä ovat ei-inhimilliset toimijat ja kohteet.

Taidekirjojen kierrätyspiste. | Art Books Recycling Point.

110

Maratoniin osallistuvat: Koneen säätiön Lauttasaaren kartanon ympäristössä työskentelevät taiteilijakollektiivit Naapurihmasto (Eero Yli-Vakkuri, Leena Kela ja Heini Aho) ja Nabb+Teeri ANTI-festivaalin taiteellinen johtaja ja vastaava tuottaja Johanna Tuukkanen PUBLICSin taiteellinen johtaja Paul O’Neill Helsingin taidemuseo HAMin julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola Bioart Societyn toiminnanjohtaja Erich Berger IHME-teosten kuraattorina toiminut, festivaalin toiminnanjohtaja Paula Toppila Elokuvat ja videoteokset Henrik Håkansson, THE BEETLE, 2018, 82' DCP (kieli: englanti, tekstitys suomeksi). Henrik Håkansson, Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1, 2005, 30', DCP; THE END, 2011, 12’, DCP. Lothar Baumgarten, Der Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), 1977, 102’ DCP (ei dialogia, tekstejä saksaksi). Marie José Burki, A Film, 2017, 61’40”, DCP, (kieli: englanti). Taiteilijan johdanto teokseen. Antti Laitinen Tree Reconstruction, 9’, HD; Marionette, 2017, 11’13’’HD; Bark Boat, 2010, 14’45’’, HD; Lake Shift, 2016, 15’31’’, HD. Kati Roover Blanc, 2016, 6’21’’, mp4; Flowing Place, 2017, 14’59’’, mp4; Coexistence, 2018, 22’44’’, mp4. Jan Švankmajer, Insects, 2018, 98’, DCP (englanninkielinen tekstitys). IHME-klubi: Sofia Jannok Kahdesti Grammy-ehdolla olleen Sofia Jannokin musiikki on yhdistelmä folkia, poppia ja powerjoikua. Hän laulaa pääosin pohjoissaameksi, mutta kirjoittaa laulujensa sanoituksia myös englannin ja ruotsin kielellä. Ruotsin Lapista kotoisin oleva Jannok tunnetaan myös saamelaisten oikeuksia ajavana aktivistina. Sofia Jannok triossa soittivat myös Janne Manninen ja Kristofer Eriksson.

111

MYYRMÄEN IHME, VANTAA 1.-10.6. 25.5.-10.6. THE BEETLE -mainostaulut Kaksi Håkanssonin elokuvasta tuttua, mainoskylteiksi suurennettua lähikuvaa halavasepikästä sijoitettiin kertomaan THE BEETLE-projektista Mätäojan alueelle Vantaalle. Perjantai 1.6. Kino Myyri, Vantaa IHME-teos Henrik Håkansson: THE BEETLE -elokuvaesitys (2018) Sunnuntai 3.6. Louhela Jam -festivaali, Jokiuoman puisto, Vantaa IHME-teltassa - IHME-teos, Henrik Håkansson: THE BEETLE – nonstop elokuvanäytöksiä We Buzzz – Pöristään – nonstop-työpaja (taiteilijat Kemê and Ana Gutieszca) Hyönteisprofessori Jyrki Muonan luontokierrokset IHME-oppaiden luontokierroksia 1.–10.6. IHME-oppaat liikkuivat Myyrmäen alueella ja kertoivat halavasepikästä, alueen luonnosta ja THE BEETLE-taideprojektista. Hyönteisprofessori Jyrki Muonan luontokierroksilla tutustuttiin Myyrmäen luontoon ja halavasepikkäkuoriaiseen.

IHMEen yleisötyöntekijät sekä professori Jyrki Muona (alla oikealla) kertoivat Myyrmäen asukkaille halavasepikästä. | IHME's audience workers and professor Jyrki Muona (down, right) told about the Hylochares cruentatus for Myyrmäki residents.

112

113

Tuula Arkio

Kati Roover

IHME-maraton paneeli | IHME Marathon panel

Juha Hurme

Maria Teeri / Nabb+Teeri

Jyrki Muona

Henrika Ylirisku

Marjo Saastamoinen

Pietari Kylmälä, Henrik Håkansson, Paula Toppila, Anna Talasniemi

Eero Yli-Vakkuri, Heini Aho

Taru Tappola

Johanna Tuukkanen

Marie José Burki

Paula Toppila, Taru Tappola

Arlene Tucker Muistoja säästä -työpajassa. | Arlene Tucker at the Story Data workshop.

Erich Berger

Eero Yli-Vakkuri, Taru Elfving

Paul O'Neill

IHME Festival Programme The Festival programme has been documented in photographs and on video. Video recordings of the most sections of the IHME Festival’s programme have been shared on the Festival’s YouTube channel and marked with the word YouTube. Talks and discussions were both in Finnish and English. www.youtube.com/ihmeproductions

Talks, film and music programme 25-26 May 2018 Korjaamo Cultural Factory IHME-project of the year: Henrik Håkansson, THE BEETLE, 2018. The IHME Festival’s programme of talks and films was hosted by journalist Pietari Kylmälä. Exhibition: What on earth is a Hylochares cruentatus? Beetle specimens from Professor Jyrki Muona’s collection together with images from Henrik Håkansson’s THE BEETLE Project at the Korjaamo’s gallery. The same kind of exhibition was placed in the lobby of the Finnish Natural History Museum from May 15 untill June 10. During this time the display was seen by some 10 000 museum visitors. Art books recycling point Art book recycling point was a place where audience could bring art books and magazines and take away interesting publications for free. Recycling point was open during the festival programme at the Korjaamo.

Mikä IHMEen halavasepikkä? -näyttely Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. | What on earth is a Hylochares cruentatus? exhibition in the lobby of the Natural History Museum LUOMUS.

116

FRIDAY MAY, 25 Environmental anxiety and art education workshop Workshop participants were introduced to various manifestation of environmental anxiety, and shared their thoughts and experiences of dealing with difficult environmental issues in their teaching work by using art-based methods. The workshop targeted for teachers and art educators was run by the multidisciplinary environmental researcher Panu Pihkala and environmental art-education researcher Henrika Ylirisku. IHME 10 Years: Where are we now? A presentation by winner of the 2018 Finlandia Prize, the writer Juha Hurme on the changes in arts, social discourse, Helsinki and Finland during IHME’s decade-long trajectory. The scene was set for the talk by David Bowie’s song Where are we now. YouTube Discussion of the IHME Project: The case of a false click beetle A discussion between IHME artist of the year Henrik Håkansson, Professor Jussi Parikka of the University of Southampton, Filipa Ramos, a Lecturer in Experimental Film at Kingston University, London, and Professor Jörg Heiser of Berlin University of Arts. The topics were taken from the film THE BEETLE by Henrik Håkansson, the film’s relationship with the artist’s earlier production, the representation of animals in art, and how insects have inspired human actions. YouTube Films and videos: Henrik Håkansson, THE BEETLE, 2018, 82’, DCP. In English, Subtitles in Finnish. Henrik Håkansson, Birdconcert Oct. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Part 1, 2005, 30’ DCP and THE END, 2011, 12’, DCP. Tuula Närhinen Chromatograms of Plant Colours, 2001, mute, 6’08’’, mp4; Baltic Sea Plastique, 2014, mute, 8´44’’ (screening version for the occasion), mp4; Frost Flowers, 2006, mute, 14’54’’, mp4. Jenna Sutela Nam-gut, 2017, 19’50’’, mp4; Holobiont, 2018, 10’27’’ H264; JIRI I O WA NU RU DAINICHI T-1000 -video mantra, 2017, 2’15’’ (in a loop), mp4. IHME Club: Band of Weeds The Band of Weeds, a sound art project by a pair of artists, Kalle Hamm and Dzamil Kamanger, makes use of audio material derived electronically from ... weeds such as dooryard dock (Rumex longifolius) ans creeping thistle (Cirsium arvense). At this event it was modified by Hamm along with Lauri Ainala, Hermanni Keko and Olli Aarni.

117

SATURDAY, MAY 26 Nonstop workshops for all ages: Story Data – Memories of Weather This nonstop workshop intended for all ages brought together climate research, art and participants’ personal experiences. The aim of the workshop was to offer participants information and stories that will serve as a basis for developing their own stance on climate change. The workshop is a project by the artist Arlene Tucker and climate researcher Stephany Mazon. We Buzzz! This nonstop workshop switched viewpoint into the world of insects. Variety of methods were used to make insect masks out of card. The life as an insect was also tried out, via movements, sounds and role play. The workshop was led by the artists Kemê and Rosamaría Bolom. Let’s get scientific: Professor of Entomology Jyrki Muona and the case study of a beetle Professor Jyrki Muona, a former senior curator of the Finnish Museum of Natural History, has made beetles his life’s work. It is thanks to him that Hylochares cruentatus – a beetle that resides in Vantaa and is less than one centimetre long – plays the leading role in the film THE BEETLE. In the festival, Muona spoke about the tiny insect’s intriguing life stages, vulnerable habitat, and human actions that have exposed the species to the threat of extinction. YouTube Let’s get scientific: Insects and diversity A talk by Academy Research Fellow Marjo Saastamoinen, PhD, who works in the University of Helsinki Organismal and Evolutionary Biology research programme, was devoted to the diversity of insects and its importance as well as to a problem of its diminution as a result of human activities. YouTube IHME Marathon: 150 minutes of public art In 2009–2018, IHME has produced a total of ten works for public space, one a year. How do you curate works for spaces that are marked by life’s multiplicity of layers, movement and chance? How do you produce works that are encapsulated in a brief encounter, or that have their starting points in a community, its needs and its hopes? Artists and curators were invited to the tenth IHME Marathon to open up the processes of curating public space using example works. In the spirit of THE BEETLE the projects’ common factors were non-human actors and objects.

118

Speakers: Art collectives working around the Kone Foundation’s Lauttasaari Manor: Neigbourhizome - Eero Yli-Vakkuri, Leena Kela, Heini Aho and Nabb+Teeri The ANTI – Contemporary Art Festival’s Senior Producer Johanna Tuukkanen PUBLICS’ Artistic Director Paul O’Neill Helsinki Art Museum HAM’s Head of Public Art Taru Tappola Director of the Finnish Society of Bioart Erich Berger The curator of the IHME Project, the Festival’s Executive Director Paula Toppila Films and videos: Henrik Håkansson, THE BEETLE, 2018, 82’, DCP. In English, Subtitles in Finnish. Henrik Håkansson, Birdconcert Oct. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Part 1, 2005, 30’ DCP and THE END, 2011, DCP, 102'. Lothar Baumgarten, Der Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), 1977, 16 mm film / DCP, 102’. Marie José Burki, A Film, 2017, 61’40”, DCP, In English. With artist’s introduction. Antti Laitinen Tree Reconstruction, 9’, HD; Marionette, 2017, 11’13’’HD; Bark Boat, 2010, 14’45’’, HD; Lake Shift, 2016, 15’31’’, HD. Kati Roover Blanc, 2016, 6’21’’, mp4; Flowing Place, 2017, 14’59’’, mp4; Coexistence, 2018, 22’44’’, mp4. Jan Švankmajer, Insects, 2018, 98’, DCP, Subtitles in English. IHME Club: Sofia Jannok Twice Grammy-nominated Sofia Jannok is an artist whose music combines diverse musical styles – folk, pop, jazz and power yoiks. She sings mostly in Northern Sámi but she also writes her lyrics in English and Swedish. The singer from Swedish Lapland is also known as an activist who promotes the rights of Sámi people. Kristofer Eriksson and Janne Manninen played also in the Sofia Jannok Trio.

Sofia Jannok Trio

119

IHME IN MYYRMÄKI, VANTAA JUNE 1-10 2018 25 May - 10 June THE BEETLE billboards Two enlarged close-ups on billboards of the Hylochares cruentatus familiar from Håkansson’s film were located by the Mätäoja area in Vantaa to present THE BEETLE project.

Friday 1 June Kino Myyri, Vantaa IHME Project Henrik Håkansson: THE BEETLE (2018) film screening

Sunday 3 June Louhela Jam festival, Jokiuoma Park, Vantaa At IHME tent IHME Project Henrik Håkansson: THE BEETLE (2018), nonstop film screenings We Buzzz nonstop workshop by Kemê and Ana Gutieszca. Professor Jyrki Muona’s nature tours IHME audience worker’s tours about IHME Project, Hylochares cruentatus and the nature of the area.

1–10 June IHME audience workers gave info about IHME Project, THE BEETLE and the nature of the area. Professor Jyrki Muona’s nature tour introduced audience to the nature of the area and the life of Hylochares cruentatus.

Louhela Jam-festivaalin IHME-teltalla esitettiin THE BEETLE-elokuvanäytöksiä ja tehtiin hyönteisnaamioita. | THE BEETLE film screenings were shown and insect masks were made in the IHME tent at the Louhela Jam festival.

120

121

Elokuvat ja videotaide Films and Video Art

Lothar Baumgarten: Film still | pysäytyskuva, Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), 1973–77 / 1978

Marie José Burki: A Film, 2017, stillkuva elokuvasta. | Marie José Burki, A Film, 2017, still image. Courtesy of the artist.

Lothar Baumgarten: Der Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), 1977, 102’, DCP. Ei dialogia, tekstejä saksaksi / No dialogue, text in German.

Marie José Burki, A Film, 2017, 61’ 40”, DCP. Englanniksi | In English.

IHME taustoittaa festivaaliteemojaan esittämällä klassikkoteoksen uraauurtaneelta taiteilijalta. Saksalaisen käsitetaiteilija Lothar Baumgartenin (s.1944) teos Der Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), joka on kuvattu vuosina 1973–1977. Baumgarten käsittelee teoksissaan luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelua, länsimaisesta kolonialismia ja toiseutta. Elokuvan alussa tupi-intiaanien kertomus yön alkuperästä kehystää muutoin täysin kuvan ja kuvatun ympäristön äänten rytmin varaan rakentuvaa teosta. Elokuvan näkökulmaksi valittu matkailijan tutkiva katse kasvien ja eläinten maailmaan synnyttää illuusion trooppisesta paratiisista. IHME provides a context for the festival themes by presenting a classical work from a pioneering artist. A piece by the German conceptual artist Lothar Baumgarten (b. 1944) Der Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), was shot in 1973-1977. Baumgarten’s work deals with the clash between nature and culture, Western colonialism and the other. At the beginning of the film, the Tupi people’s creation myth about the origin of the night frames a piece that is otherwise wholly constructed by the rhythm of sound and image. The film is from the point of view of a traveler’s explorative gaze at the world of plants and animals, which creates the illusion of a tropical paradise.

122

Käsikirjoitus | Written by Marie José Burki Kääntäjä | Translated by Emiliano Battista Ääninäyttelijät | With the voices of Caroline Daish and Théo Livesey Kuvaus ja äänitys | Filmed and recorded by Marie José Burki Leikkaus | Edited by Boris Van der Avoort Mikasus | Miksaus I Mixed by Peter Soldan, Dada Studio, Brussels Sveitsiläinen taiteilija ja valokuvaaja Marie José Burki tutkii, miten eri tavoin havaittua voidaan luokitella ja esittää. A Film on kollaasi keskusteluista, joiden aiheet soljuvat vapaasti ilmastonmuutoksesta ja lajien katoamisesta aina pianisti Glenn Gouldin tulkintoihin. Elokuva kutsui unelmoimaan maisemien lipuessa ohi, käpertymään rauhaisan valkokankaalla puhaltavan tuulen kainaloon. Taiteilija oli läsnä lauantain esityksessä ja keskusteli festivaalin juontajan, toimittaja Pietari Kylmälän kanssa ennen elokuvaa. The Swiss artist and photographer Marie José Burki investigates how things observed in different ways can be classified and displayed. A Film is a collage of conversations, whose topics flow freely, from climate change and the disappearance of species to the pianist Glenn Gould. The film invited us to dream as landscapes slip by, to curl up in the embrace of the calm wind blowing across the screen. The artist was present at the screening and talked with the Festival host, journalist Pietari Kylmälä before the film screening.

Henrik Håkansson: THE END, Perfomance with Sydney Symphony Orchestra, 2014. Courtesy of the Artist, The Modern Institute | Toby Webster Ltd. Kuva | Photo: Gunther Hang.

Henrik Håkansson: Lintukonsertti, esityskuva, 2005. | Birdconcert, Performance, 2005. Courtesy of the Artist, The Modern Institute. Kuva/ Photo: Polly Braden.

Henrik Håkansson: THE END, 2011, 12’

Henrik Håkansson: Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1 | Birdconcert Oct. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Part 1, 2005, 30´, DCP.

Hyönteismaailma on tarjonnut päähenkilön Håkanssonin tuotantoon jo ennen THE BEETLE -elokuvaa. THE END -teoksen (2011) kohde on videolla esiintyvä arkinen kärpänen, jolle sävelletyn kappaleen orkesteri esittää. Esitys on toteutettu tähän mennessä kolmen eri kokoonpanon kanssa: THE END ensemble (2011), Sydneyn Sinfoniaorkesteri (2014) ja Orchestre Philharmonique de Monte-Carlo (2016). Tämä tummanpuhuva musikaalinen draama pitää otteessaan ja kuvaa kärpäsen elämänkaaren. Sävellys on tehty lukuisille instrumenteille ja ihmisäänelle, ja sen läpi kuljettavat voimakkaat jännityksen, melankolian, pelon ja haavoittuvuuden tunnelmat. The insect world has frequently been a main protagonist in Håkansson’s output, already before THE BEETLE. The leading character in THE END is a common fly that appears in a film, the musical score composed for it having so far been played by three different orchestras in three different contexts: THE END ensemble (2011), Sydney Symphony Orchestra (2014) and Orchestre Philharmonique de Monte-Carlo (2016). This dark musical drama holds in its grasp and unpicks the lifecycle of the fly. The composition is for multiple instruments and the human voice, with the powerful moods of tension, melancholy, fear and vulnerability carrying the person experiencing it through this intense work.

Teoksessa nimeltään Lintukonsertti lokak. 23, 2005 (Carduelis carduelis) Osa 1 konserttisaliin tuodun puun oksalla yleisölle esiintyy tikli. Royal Academy of Musicissa esiintynyt lintu yleisöineen dokumentoitiin livenä 16 mm:n filmille. Molemminpuolinen tarkkailuasema teki yleisöstäkin esiintyjän, etenkin kun tikli – huolimatta tilassa soitetusta lajitoverinsa nauhoitetusta laulusta – ei koko esityksen aikana laula. Teoksen tilaaja ja tuottaja oli Frieze-taidemessut, Lontoossa.

Pysäytyskuva Jan Švankmajerin elokuvasta Insects, 2018. Still image from Jan Švankmajer’s film Insects, 2018.

Jan Švankmajer: Insects, 2018, 98', DCP. Englanninkielinen tekstitys | subtitles in English. ”Č apekin veljesten ”Hyönteiselämää” on misantrooppinen (ihmisiä vihaava) näytelmä. Oma käsikirjoitukseni vain laajentaa tätä misantropiaa, sillä ihmisen on enemmän hyönteisen kaltainen ja sivilisaation muistuttaessa yhä enemmän muurahaiskekoa.” - Jan Švankmajer IHME esitti tšekkiläisen surrealistisen elokuvan mestari Jan Švankmajerin uusimman pitkän elokuvan Suomen ensi-illan. Švankmajer tunnetaan animaatioistaan ja lyhytelokuvistaan. Insects on 84-vuotiaan ohjaajan viimeinen pitkä elokuva ja pohjautuu tšekkiläisten Čapekin veljesten vuonna 1922 kirjoittamaan satiiriin, jossa ihmisen ja hyönteisen yhteensovittamisyritys synnyttää mitä merkillisimmän tapahtumaketjun.

“The Čapek brothers' play "The In Birdconcert Oct. 23, 2005 (CarInsect Play" is a misanthropic play. duelis carduelis) Part 1 a goldfinch My screenplay only extends this performs for a human audience, misanthropy, as man is more like sitting on a branch brought into an insect and this civilization is a concert hall. That situation, more like an anthill." the bird with its audience, has - Jan Švankmajer been documented live on 16 mm film at the Royal Academy of Music. The configuration of mutual IHME presented the Finnish premiere of the Czech master of surreobservation made the audience, alist films Jan Švankmajer’s latest too, a performer, especially since feature-length production. He the goldfinch – regardless of the is known for his animations recorded song of one of its conspeand short films. The 84-year-old cifics being played in the space director’s final feature-length film – does not sing at any point in the Insect is based on a satire written entire performance. The work was by the Czech Čapek brothers in commissioned and produced by 1922, in which an attempt to the Frieze Art Fair in London. merge humans and insects starts a most remarkable chain of events.

123

Antti Laitinen: Bark Boat, 2010.

Lothar Baumgarten: Film still | pysäytyskuva, Ursprung der Nacht (Amazonas Kosmos), 1973–77 / 1978

Videoteokset | Video Art

Tuula Närhinen:

Festivaalin keskusteluohjelmien tauoilla Korjaamon Kulmasalissa ja KINOssa esitettiin neljän suomalaistaiteilijan, Antti Laitisen, Tuula Närhisen, Kati Rooverin ja Jenna Sutelan, videoteoksia.

Kromatogrammeja kasvien väreistä | Chromatograms of Plant Colours, 2001, äänetön | mute, 6’08’’, mp4.

Video works by four Finnish artists, Antti Laitinen, Tuula Närhinen, Kati Roover and Jenna Sutela, were screened during breaks between the Festival talks.

Antti Laitinen: Tree Reconstruction, 2012, 9’, HD. Marionette, 2017, 11’13’’, HD. Bark Boat, 2010, 14’45’’, HD. Lake Shift, 2016, 15’31’’, HD. Antti Laitisen videoteoksiksi dokumentoitujen performanssien pääosassa on ihminen ja hänen pyrkimyksensä järjestää ympäröivää luontoa uudelleen: siirtää järvi, liikuttaa puun oksia tuulen tavoin tai koota pilkottu puu uudelleen yhteen. Tämä kaikki yhden miehen voimin. The main character in Antti Laitinen’s collection of documented performances attempts to rearrange his environment: to move a lake, animate branches like the wind, and put a chopped-up tree back together again. This must all be done by one man alone.

124

Muovimuotoilua Itämerestä | Baltic Sea Plastique, 2014, äänetön | mute, 8´44’’, mp4. Screening-versio | screening version for the occasion. Kuurankukkia | Frost Flowers, 2006, äänetön | mute, 14´54’’, mp4. Tuula Närhisen videoissa tarkastellaan luonnonilmiöitä visuaalisen, esteettisen materiaalin tuottajana: veden jäätymistä kuuraksi, kasvivärien haihtumista tai sitä, miten meren aallot saavat muoviroskan loputtomaan liikkeeseen. Keskellä planeettamme ekologista kriisiä Närhisen teokset ovat monitasoisia kommentteja ilmastonmuutokseen ja niin sanottuun ihmisen aikakauteen, antroposeeniin. Tuula Närhinen’s videos examine natural phenomena as a source of visual and aesthetic material: water freezing into a spray, plant dyes fading, or how the ocean waves keep plastic garbage in perpetual motion. In the midst of our planet’s ecological crisis, Närhinen’s works are multilevel comments on climate change and the human age, the so-called Anthropocene.

Kati Roover: Coexistence, 2018.

Jenna Sutela: pysäytyskuva teoksesta | Video still from Nam-Gut (the microbial breakdown of language) 2017.

Kati Roover:

Jenna Sutela:

Blanc, 2016, 6’21’’, mp4. Flowing Place, 2017, 14’59’’, mp4. Coexistence, 2018, 22’44’’, mp4.

Nam-gut, 2017, 19’50’’, mp4. Holobiont, 2018, 10’27’’, H264. U RU DAINICHI T-1000 -videomantra, 2017, 2’15’’, mp4. Esitetty noin tunnin pituisena luuppina | screened as a loop.

Kati Rooverin teoksissa pohditaan planeettamme tilaa paikoissa, joissa ilmastonmuutos näkyy selvimmin: metsäkadon harventamissa sademetsissä ja lämpenevän ilmaston haitoille alttiissa vuoristoissa. The work of Kati Roover examines the state of the planet in places where climate change is most evident: deforestation in the rainforests and the problems of milder climates in mountainous areas.

Jenna Sutela vie taiteilija-tutkijan katseensa mikrobeihin ja limasieniin meditatiivisissa teoksissaan, joiden joukossa myös aivan uusi teos Holobiont. Teoksen pääosassa esiintyvät mikro-organismit, jotka edellyttävät ääriolosuhteita säilyäkseen hengissä. Samalla ne herättävät kysymyksen siitä, onko ilmastonmuutoksen etenemistahti liian nopea lajeille muuntua sopeutuakseen vai onko toivomme näissä edelläkävijöissä. Jenna Sutela turns her artist-researcher’s gaze to microbes and slime moulds in her meditative works, including a completely new work Holobiont. The main focus of the work is organisms that require extreme conditions to survive. At the same time, they raise the question of whether climate change is moving too fast to allow species to adapt, or if there would be grounds to place our hopes for the future in these pioneers.

125

Myyrmäen IHME

IHME-teos THE BEETLEssä esiintyvän halavasepikkäkuoriaisen aktiivinen aika on kesäkuun alkupuolella. Sunnuntaina 2.6. IHME kutsui myös ihmislajin edustajat kesäiseen parveiluun uhanalaisen kuoriaisen asuinseudulle Vantaan Myyrmäkeen. THE BEETLE -elokuva esitettiin Vantaalla Kino Myyrissä perjantaina 1.6. sekä ulkoilmaesityksenä sunnuntaina 3.6. Louhela Jam -tapahtumassa Jokiuoman puistossa. Koko perheen ulkoilmatapahtumassa saattoi tavata halavasepikkäekspertti, professori Jyrki Muonan, tehdä oman hyönteisnaamion Pöristään – We Buzzz -taidetyöpajassa ja nauttia Louhela Jamin musiikki- ja ohjelmatarjonnasta. Louhela Jam on Myyrmäessä jo vuodesta 1992 järjestetty ilmainen musiikkitapahtuma, joka rakentuu suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Vantaan elävän musiikin yhdistyksen luotsaama tapahtuma tuo Jokiuoman puistoon kattauksen populaarimusiikin suosikkeja ja paikallisia bändejä. Jamien tapahtumapaikka sijaitsee halavasepiköiden pajukotien vieressä ja niinpä Louhela Jam nosti tämän harvinaisen vantaalaisen kuoriaisen festivaalinsa tunnukseksi. Lavalla esiintyi myös halavasepiköistä innoistuksensa saanut lastenbändi Zepikät, jonka biisiversioissa korostetaan ötököiden asemaa ja luonnonsuojelun näkökulmaa. Bändin esiintymisasuihin oli otettu inspiraatiota halavasepiköiden tummista kuorista ja verenpunaisista raajoista. IHMEen yleisötyöntekijät kiersivät 1.-10.6. iltaisin Mätäojan alueella jakaen tietoa alueen luonnosta sekä THE BEETLE -projektista. Opastetuilla kierroksilla oli mahdollista nähdä Håkanssonin elokuvasta tutut, mainostauluille suurennetut lähikuvat halavasepikästä ja kuulla lisää salaperäisen lajin elämästä.

Opastetut kierrokset johdattivat yleisöä halavasepiköiden elinalueella Mätäojan ympäristössä. | Guided tours led audience to the living environment of the Hylochares cruentatus in the surroundings of Mätäoja riverbed.

126

127

IHME in Myyrmäki The main character in Henrik Håkansson’s IHME Project film, THE BEETLE, is the beetle Hylochares cruentatus, which is active in the first half of June. On Sunday, June 2, IHME invited representatives of the human species to join a summer swarm in the endangered beetle’s habitat in Myyrmäki, Vantaa. THE BEETLE was screened at Kino Myyri cinema in Myyrmäki on Friday, June 1 and at an outdoor screening on Sunday, June 3 at the Louhela Jam event in Jokiuoma Park. At this open-air event for the whole family you could listen Hylochares cruentatus expert, Professor Jyrki Muona, make own insect mask in We Buzzz art workshop and enjoy Louhela Jam’s music and line up of events. Louhela Jam is a free music event held in Myyrmäki since 1992, which is largely staged by volunteers. The event piloted by Velmu, Vantaa’s live music association, brings to Jokiuoman puisto Park an array of popular music favourites and local bands. The venue for the Jam is beside the halavasepikkä beetle’s willow homes, and Louhela Jam has now raised this rare Vantaa beetle to be the festival’s emblem. Also appearing on stage were the beetle-inspired children’s band Zepikät, whose songs accentuate the bugs’ situation and the conservation of nature. The band’s stage outfits had taken their inspiration from the beetle’s dark shell and blood-red limbs. IHME’s audience workers toured the Mätäoja area in the evenings of June 1–10 handing out information about the local nature and about THE BEETLE project. Guided tours gave people a chance to see the enlarged close-ups familiar from Håkansson’s film on advertising boards, and to hear more about the life of the mysterious species.

Lastenmusiikkibändi Zepikät esiintyivät Louhela Jamissa. | Children's band Zepikät performed at the Louhela Jam.

128

129

130

Yleisรถpalaute Audience Feedback

131

Yleisötutkimukset “Visuaalisesti

ja ääniltään upea kokonaisuus, joskin haastava katsottava hitautensa puolesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teki hyvää joutua vähän sinnittelemään, että jaksoi katsoa loppuun.”

”Ihminen on osa eläinkuntaa ja kaikkea muuta kuin sen tärkein osa.” ”Vaikuttava, kaunis, kaunis hyönteinen, musiikki on löytö, elämyksellinen elokuva, heräsi ylpeys, jokainen puu ja kasvi tuntui itselle tutulta.” "Elokuva oli mielenkiintoinen, mutta hyvin hidas.” "Pöheikkö on toisten lajien näkökulmasta ihan muuta kuin ihmiselle. Universumi. Kunnioitus “jättömaita” kohtaan nousi entisestään. Kuten myös ahdistus tarmokkaita siistimis- ja kunnostustoimenpiteitä kohtaan.” ”Maksuttomuus, laadukkuus ja kokemuksellisuus hyvä juttu. Jannokin konsertti oli upea kokemus.” - Yleisöpalautteita vuodelta 2018

IHME tutki jälleen vuonna 2018 yleisöjään eri tavoin saadakseen tietoa festivaalin tavoitteiden toteutumisesta. Tavoitteiksi asetettiin tänä vuonna yleisön tietoisuus halavasepikästä lajina ja sen elinolosuhteiden parantamisesta, asenne ympäristönsuojelua kohtaan, kriittisen ajattelun herättäminen sekä tapahtuman saavutettavuus. Lisäksi Mätäojan luonnonsuojelualueen ympäristössä asuvien ihmisten osalta tavoitteeksi asetettiin yhteisöllisyyden kehittäminen. Käytännössä palautetta saatiin eniten yleisötyöntekijöiden ja yleisön suorien kontaktien kautta. Tämä palautteenannon tapa korostui viime vuosiin nähden, sillä yleisötyöntekijät kohtasivat runsaasti paikallisia liikkuessaan Mätäojan ympäristössä. Samaan aikaan palautetta saatiin edellisiä vuosia vähemmän lomakkeella, mihin saattoi osaltaan vaikuttaa festivaalin järjestäminen useassa eri paikassa. Tämän lisäksi palautetta kerättiin verkkokyselyssä.

IHMEen yleisötyöntekijät Henriikka Kontimo ja Samuel Putkonen pyöräilivät Myyrmäessä. He kertoivat THE BEETLE -projektista ja keräsivät yleisöpalautetta. | IHME's audience workers Henriikka Kontimo and Samuel Putkonen cycled around Myyrmäki. They told about THE BEETLE Project and collected audience feedback.

132

133

134

Audience research “A visually and aurally superb whole, albeit demanding to watch due to its slowness. Nevertheless, I think it did me good to have to persevere a little, to manage to watch it to the end.” “The human being is a part of the animal kingdom and anything but its most important part.” “Impressive, beautiful, a beautiful insect, the music is a find, a sensational film, made me feel proud, every tree and plant felt familiar.” “Film interesting, but very slow.” “A thicket of trees from other species’ viewpoint, totally different from the human one. The universe. My respect for ”wasteland” increased. As did my anxiety about vigorous clean-up and restoration measures.” “Free entry, high quality and the experience itself a good thing. Jannok’s concert was a superb experience.” – Audience feedback from 2018 In 2018, IHME is once again researching its audiences in a variety of ways to ascertain how well the Festival is achieving its goals. This year, the chosen goals were public awareness of the halavasepikkä beetle as a species, of improvements to its habitat, attitudes to environmental protection, prompting critical thinking, and the accessibility of the event. Another goal was to develop a sense of community among people living in the environs of the Mätäoja conservation area. In practice most of the feedback came through direct contacts between audience workers and the public. This way of giving feedback was substantially higher than in recent years, since audience workers met a lot of local people as they went around the Mätäoja area. At the same time, less feedback was acquired with a form than in previous years, which might in turn affect the events of the Festival were held in several different venues. Feedback was also gathered using an online questionnaire.

Eniten yleisöpalautetta saatiin haastattelemalla festivaaliyleisöä. | Most of the feedback came through by interviewing the festival audience.

135

136

Yhdenvertaisuus ja vastuullisuus Equality and Responsibility

137

Yhdenvertaisuus ja vastuullisuus IHME-nykytaidefestivaali on sitoutunut edistämään kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta sekä tasavertaisia mahdollisuuksia taiteeseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Yhdenvertaisuus käsitetään kaikkien tasapuolisena ja oikeudenmukaisena kohteluna sekä esiin tulevien epäkohtien poistamisena tai korjaamisena mahdollisuuksien mukaan. Vastuullisuus ymmärretään organisaation velvollisuutena huolehtia tapahtumakokonaisuudesta niin, että sekä aineellisia että aineettomia resursseja käytetään eettisesti ja harkiten. IHME-festivaalit ovat taloudellisesti saavutettava eri kävijäryhmille, sillä kaikkiin ohjelmaosioihin on vapaa pääsy. Kaikki festivaalin materiaalit olivat saatavilla suomeksi ja englanniksi. Tapahtumapaikat olivat esteettömiä ja kokonaisuuden alueellista saatavuutta tuettiin järjestämällä ohjelmaa sekä Helsingin Töölössä että Vantaan Myyrmäessä. Lisäksi ohjelmaa järjestettiin useana päivänä sekä päivällä että illalla, mikä helpotti osaltaan erilaisissa elämäntilanteissa olevien henkilöiden pääsyä tapahtumaan. Ekologisuus on ollut tärkeä arvo kaikilla järjestetyillä festivaaleilla, mutta teema korostui vuonna 2018 IHME-teoksen teeman vuoksi. Kaikissa hankinnoissa panostettiin ekologisuuteen ja tapahtumakokonaisuuden hiilijalanjäljen minimointiin. Painotöiden määrää supistettiin ja ne tilatiin ympäristösertifioidulta yritykseltä. Esiintyjien matkustamisesta aiheuttavat kulut kompensoitiin tukemalla Koneen Säätiön ja Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssi-ohjelmaa, joka tukee soiden ennallistamista ja edistää näin työllään hiilidioksidin sitoutumista ilmakehästä. Festivaaliaikaan painottuvien toimenpiteiden lisäksi toimistolla toimitaan vastuullisesti ympäri vuoden muun muassa kierrättämällä ja panostamalla ekologisiin ruokahankintoihin. IHME-festivaali on vastuullinen työnantaja ja kunnioittaa taide- ja kulttuurialan osaamista maksamalla asianmukaista palkkiota taiteilijalle ja yleisötyöntekijöille sekä huomioimalla moninaisuuden rekrytoinneissa sekä vierailijoiden ja puhujien valinnassa. Valta-asetelmien kriittisen arvioinnin hengessä tilaa haluttiin antaa tänä vuonna ympäristölle ja muille lajeille, joiden kannalta ihmisten tekemät päätökset voivat olla jopa kohtalokkaita. Vastuullisuutta voi näin pitää vuoden 2018 tapahtuman läpileikkaavana teemana niin taiteen kuin toiminnan tasolla.

Korjaamon viereisen Palvelukeskus Kantin asiakkaita kutsuttiin osallistumaan festivaaliohjelmaan ja työpajoihin. | Located next to Korjaamo the Service center Kantti's customers were invited to participate the festival programme and the workshops.

138

139

Equality and Responsibility The IHME Contemporary Art Festival is committed to promoting equality and equal opportunities to access art and for participating in society in everything it does. Equality is understood as meaning treating everyone equally and fairly, and also, whenever possible, removing and correcting any injustices that emerge. Responsibility is understood as being the organization’s duty to manage events as a whole so that material and immaterial resources are used ethically and judiciously. IHME Festivals are economically accessible to different visitor groups, since entrance to all programme items is free. All Festival materials were available in Finnish and English. The venues were physically accessible and overall local availability was supported by staging the programme both in Töölö in Helsinki and in Myyrmäki in Vantaa. In addition, the programme was arranged over several days, both during the day and in the evening, which made it easier for people in various life situations to get to events. Being ecological has been an important value in all the arranged Festivals, but this theme was accentuated in 2018 because of the subject of the IHME Project. Work on all the projects has stressed ecological behaviour and minimization of the overall carbon footprint. The volume of printed matter was reduced, and was ordered from an eco-certified company. The consumption of resources caused by performers’ travel was compensated by supporting Kone Foundation and the Finnish Association for Nature Conservation’s (FANC) “Hiilipörssi” exchange scheme, which supports wetland restoration and thus promotes the capture of carbon dioxide from the atmosphere. In addition to the measures focussed on the Festival period, the office works responsibly all year round, for instance, by recycling and buying ecologically sustainable food. The IHME Festival is a responsible employer and demonstrates respect for expertise in the arts and culture sector by paying appropriate fees to the artist and audience workers, and by taking diversity into account in recruitment and in its choice of visitors and speakers. In the spirit of critical assessment of power relations, this year, we wanted to make room for the environment and other species, for whom human-made decisions can even be fatal. Responsibility can thus be seen as being a pervasive theme of the 2018 event, both on the level of art and of action.

The Band of Weedsin konsertin keskiössä oli rikkaruohojen ääni. Lavalla (vasemmalta) pelto-ohdake, hevonhierakka, Kalle Hamm, Hermanni Keko, Olli Aarni ja Lauri Ainala. | The voice of the weeds was in the center of the Band of Weeds concert. On stage (from left) creeping thistle, dooryard dock, Kalle Hamm, Hermanni Keko, Olli Aarni and Lauri Ainala.

140

141

142

IHME kiittää IHME wishes to thank

143

Henkilökunta ja yhteistyökumppanit IHME-taiteilija | IHME Project artist Henrik Håkansson

IHME-taiteilija Henrik Håkanssonin kiitokset | Henrik Håkansson wishes to thank Lotta Antonsson, Gloria Antonsson Håkansson, Gordon Terry, Carol Bove, Jocko Weyland, Ben Crook, John Coxon, Catherine Graves, Rubert Clervaux, Jyrki Muona, Rebekka Ladewig, Tommi Grönlund, Ellie Royle, Patrik Andersson, Sónar, The Modern Institute, Galleria Franco Noero, Meyer Riegger, Mika Vainion perhe / The Vainio Family

IHME-teos | IHME Project Musiikki | Music Sävellys ja esitys | composed and performed by Mika Vainio, livetaltiointi | live performance recorded at Sónar 2015, Barcelona

Kertojan äänet | The Voice Alexis Taylor, Jeff Wood

Hyönteistieteellinen tutkimus ja asiantuntemus | Entomological experience and research Jyrki Muona, Lena Brüstle, Noora Lassila

IHME-teoksen kuvauspaikat 2017 | IHME Project shooting locations 2017 Studio Fotonokka, Myyrmäki, Vantaa

IHME-teoksen tuotanto | IHME Project Production Team Vastaava tuottaja | Executive Producer Paula Toppila, IHME Tuotanto | Produced by Birdhousestudio Kuvaaja | Cinematography Julius Koivistoinen Leikkaaja | Film editor Bobby Good Värimäärittely | Colorist Jan Schöningh Äänisuunnittelu | Sound design Thomas Appel Ääniteknikko | Sound engineer Shuta Shinoda Äänittäjä | Sound recordist Aki Silventoinen Äänen jälkituotanto | Re-recording mixer Nico Berthold Käsikirjoituseditorit | Script editor Sarah Blakey Cartwright, Lotta Antonsson Kuvaussihteeri | Line producer Saara Helene Rawat Kamera-assistentti | Camera assistant Joonas Snellman Odyssey-teknikko | Odyssey operator Tuukka Rantanen Valaistus | Lights Santeri Siirtonen DIT | Digital imaging technician Janina Witkowski

144

Tarpeistonhoitaja | Props organizer Suvi Korhonen Phantom-kameratuki | Phantom camera support Mikko Granberg, Citius Imaging Tekninen tuki ja laitevuokra | Technical support and equipment rentals Elokuvakonepaja Mutanen, Aarrekuva, Helsinki Studiotuki | Studio support Studio Fotonokka, Helsinki Leikkaus ja värinmäärittely | Editing and grading Crosshill Studios Berlin Miksaus | Sound mixing at Victoria Studios, Berlin Äänitys | Voice recording Hackney Road Studios, London Graafinen suunnittelu | Title design House of North, Berlin Tekstitys | Subtitles Pre-text Oy, Helsinki

Lakiasiat | Legal issues Tuula Hämäläinen

THE BEETLE -vitriininäyttely Luonnontieteellisessä keskusmuseossa | THE BEETLE exhibition at the Finnish Natural History Museum Kimmo Fröberg, Hasse Hyvärinen, Satu Jovero, Salla Mehtälä, Jyrki Muona

YLE Areena-esitykset | YLE Areena broadcasting Arttu Nurmi, Minna-Mari Parkkinen, Kati Sinisalo

Konsultaatio | Consulting Jussi Rantamäki

Puhe- ja elokuvaohjelma | Programme of Talks and Films Elokuvat Kulttuuritehdas Korjaamolla | Films at Korjaamo Culture Factory Jan Švankmajer, Pavla Kallistova / Athanor, KDM Datalab Universal Production Partners; Lothar Baumgarten, Marine Pariente, Lauren Scher / Marianne Goodman Gallery; MarieJosé Burki, Morgan Haguanne / Galerie Albert Baronian, Benoit Delval / Cinelab Brussels

Festivaalin dokumentointi | Festival documentation Anssi Pulkkinen, Veikko Somerpuro

Juontaja | Host Pietari Kylmälä

Korjaamon Baari & keittiö Teemu Turunen, Juha Ala-Korpula, henkilökunta / staff

Kulttuuritehdas Korjaamo | Korjaamo Cultural Factory

145

Hanna Hynynen, Marianne Lagus, Sanna-Maria Nikula, Sara Nordberg, Jani Porkka, Nuutti Sihvonen, Tekniikan ja infon henkilökunta | technicians and info staff, turvallisuus | security

Musiikki Kulttuuritehdas Korjaamolla | Music at Culture Factory Korjaamo Olli Aarni, Lauri Ainala, Kalle Hamm, Hermanni Keko / Band of Weeds Kristofer Eriksson, Sofia Jannok, Janne Manninen / Sofia Jannok Trio; Vincent Bell, Martin Rosell / Jubel AB, Lauri Koski / Backline Rental

THE BEETLE - kuvasuurennoksen ripustus Korjaamolla | THE BEETLE billboard hang up at Korjaamo Jani Front / MF-mainos

Työpajat | Workshops Kemê, Rosamaría Bolom, Ana Gutiesca / We Buzzz, Arlene Tucker, Stephany Mazon / Story Data; Elina Kallio / Helsinki City Museum; Eungyung Kim, Mervi Leivo, Soili Mustonen, Pirkko Pihlakari / Käpyrinne, Kantin Pysäkki

Videoteokset Kulttuuritehdas Korjaamolla | Video Artworks in Korjaamo Cultural Factory Antti Laitinen, Tuula Närhinen, Kati Roover, Jenna Sutela

Myyrmäen IHME | IHME in Myyrmäki Kino Myyrin elokuvaesitys | Kino Myyri screening Peter Puisto, Tony Puisto

Kunstventures Oy – Ikahu Media Art & Installation Lasse Lindfors, Marko Tandefelt, Pasi Rauhala, Teemu Lindroos

Louhela Jam Tommi Ouvinen / Velmu ry., Piia Pippuri, vapaaehtoiset/volunteers; Zepikät-bändi; Sound Group Oy

Myyrmäki-liike | Myyrmäki Association Petteri Niskanen

THE BEETLE -mainostaulujen asennus Myyrmäki | THE BEETLE Billboard dismantling at Myyrmäki, Vantaa Heli Timonen / Suomen ulkomainospalvelu Oy

146

Konsultaatio | Consulting: Tuula Kinos / Lastenkulttuurikeskus Toteemi | Children’s Culture Centre Toteemi Katja Lembidakis, Olli Viding, Vantaan luontokoulu | Vantaa Nature School Eeva Hytönen, Helena Eräkare, Vantaan taidemuseo Artsi | Vantaa Art Museum Artsi

IHME-koulu | IHME School IHME-kouluprojekti | IHME School Project Aalto-yliopiston kuvataidekasvatus | Art Education programme at Aalto University: Leena Fredriksson, Noomi Ljungdell, Riina Näsi, Mikko Myöhänen, Kirsi (Nanna) Saarhelo; vastuuopettaja | Teatcher-in-charge Marja Rastas; Joanna Puro-Aunola / Kirkkojäven koulu | Kirkkojärvi School; Kirsi Neuvonen / Elias-koulu | Elias School; Marita Brace / Meilahden yläaste | Meilahti Secondary School; Visuaalisten taiteiden koulu Aimo, Hämeenlinna | School for Visual Arts Aimo, Hämeenlinna; Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Villa Arttu, Hyvinkää | Art Centre for Children and Young People Villa Arttu Hyvinkää; Sara Törmänen / Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala | City of Helsinki, Childhood and Education Sector

IHME-paja | IHME Workshop Taiteilija, Mätäjoen Armada | Artist, Mätäjoki Armada project Antti Laitinen

Helsingin kaupungin nuorisopalvelut, Kannelmäen nuorisotalo | City of Helsinki Youth Department, Kannelmäki Youth Cente Lauri Hiltunen, Julia Jämiä, Minna Kaljunen, Arja Huotari / Värkkäämö

Mätisfestari | The Mätäjoki Festival Erik Bärlund / Kaarela-seura / Kaarela Association

IHME-raati | IHME Panel Kristiina Ahlgren, Hannu Bagge, Tomas De Rita, Marketta Eräsaari, Esa-Matti Harkke, Pirjo Ingerö, Timo Jokitalo, Pasi Kirkkopelto, Marja Miettinen, Kaija Pönni-Susiluoto, Kerstin Österlund

Helsingin kaupunki, Kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala, Annantalo, Kultus.fi | Helsinki Culture and Leisure Division, Annantalo, Kultus.fi Maria Blom, Kikka Hahtomaa, Jaana Kokkonen, Nina Sandberg, Tiina Susiluoto

Kulttuuri-TET | Cultural Work Experience Salla Siira / Veikkolan koulu, Kirkkonummi | Veikkola School, Kirkkonummi

Ympäristöahdistus ja taidekasvatus -työpaja | Environmental anxiety and art education workshop Panu Pihkala, Henrika Ylirisku

147

IHME-festivaali | IHME festival Graafinen suunnittelu | Graphic Design Karolina Konieczna

IHMEen graafinen ilme | IHME's Visual identity Kokoro & Moi

Hallinto | Administration Lauri Paloheimo, Tuula Liiman / FMA, Jari Parkkonen, Anneli Sirén, Sari Yli-Paavola / Tilitoimisto Avion Oy

Koneen Säätiö | Kone Foundation Heljä Franssila, Anna-Liina Niitamo, Anna Talasniemi, Laura Sahamies

Kuvasto | Images Kati Pelkonen

Käännökset | Translations Mike Garner, Don McCracken, Wif Stenger, Kari Vähäpassi, Jancko Karlsson

Majoitus | Accommodation Hotelli Helka

Painotyö | Printing Sakari Suokko / Painotalo Öhrling Oy

Helsingin yliopisto, taidehstorian oppiaine | Exhibition Laboratory of the Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki Hanna Johansson, Elina Räsänen, Cary Wolfe / luennoitsija | lecturer

Vakuutukset | Insurance Pohjola Vakuutus Oy

148

Henkilökunta | Staff Toiminnanjohtaja | Executive Director Paula Toppila Tiedottaja | Communications Officer Suvi Korhonen (31.5. asti | untill 31 May), Oona Simolin Kulttuurituottaja | Cultural Producer Päivi Matala Tuotanto- ja viestintäassistentti | Production and Communications Assistant Emma Lilja Assistentti, Suomenkielen työelämäharjoittelija | Assistant, Finnish Language Trainee Katarina Lopatkina Yleisötyöntekijät | Audience Workers Henriikka Kontimo, Katarina Lopatkina, Samuel Putkonen Julistejakelu | Poster distribution Juho Herranen

Yhteistyössä | In co-operation with Yhteistyökumppanit | Partners Koneen Säätiö | Kone Foundation Yle |The Finnish Broadcasting Company Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS | Finnish Museum of Natural History Yhteistyössä | In co-operation with Boutique - Animation and Design Studio, Baltic Circle, Helsingin kaupunginmuseo | Helsinki City Museum, Pure Waste IHME-teos | IHME Project Kino Myyri Korjaamo Kino Louhela Jam IHME-koulu | IHME School Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma | Master’s Degree Programme in Art Education at Aalto University; Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala | City of Helsinki, Childhood and Education Sector; Helsingin kaupungin nuoriso ja vapaa-ajan toimiala, nuorison palvelukokonaisuus | City of Helsinki Culture and Leisure Sector, Youth Division; Kuvataideopettajat ry | Art Teachers Association

149

IHME-julkaisut | IHME publications

2008 Films and video works: Anri Sala, Jeremy Deller, Lauri Astala & Elina ja/and Hanna Brotherus, Deimantas Narkevicius, Francis Alÿs, vMatthew Barney 2009 Antony Gormley: Savi ja kollektiivinen keho | Clay and the Collective Body 2010 Susan Philipsz: Kun päivä laskee | When Day Closes 2011 Superflex: Eläköön nykyaika | Modern Times Forever 2012 Christian Boltanski: Sydänarkisto | The Heart Archive 2013 Miroslaw Balka: Signaalit | Signals 2014 Yael Bartana: True Finn 2015 Jeremy Deller: Saa koskea | Do Touch 2016 Kateřina Šedá: Ratikkasoittajien kiertue | Tram Buskers Tour 2017 Theaster Gates & The Black Monks of Mississippi: The Black Charismatic Julkaisut on ladattavissa | Publications can be downloaded at www.ihmefestival.fi>Historia/History

150

IHME-nykytaidefestivaali IHME Contemporary Art Festival

2014

151

Toimittajat | Editors: Päivi Matala, Paula Toppila Käännökset | Translations: Mike Garner, Kari Vähäpassi Litterointi | Transcription: Katarina Lopatkina Oikoluku | Proofreading: Oona Simolin Valokuvat | Photographs: Veikko Somerpuro ellei toisin mainita | unless otherwise credited Graafinen suunnittelu | Graphic Design: Karolina Konieczna IHMEen visuaalinen ilme | IHME visual identity: Kokoro & Moi © Henrik Håkansson, Tekijät | Authors, Taidesäätiö Pro Arte Foundation Finland, 2018 Tämä kirja on digitaalisen julkaisun erikoispainos, erä 200 kpl. Digitaalinen julkaisu on ladattavissa osoitteesta ihmefestival.fi This book is a special edition of a digital publication, print run 200 copies. The digital publication can be downloaded at ihmefestival.fi. ISSN 1799-8239 ISSN 1799-8247 Etukansi: Henrik Håkanssonin THE BEETLE -mainoskyltti Myyrmäessä, Vantaalla. | Henrik Håkansson's THE BEETLE billboard at the Myyrmäki Vantaa. Kuva | Photo: Veikko Somerpuro.

153

Tämä julkaisu dokumentoi IHME-nykytaidefestivaalin 2018. Mukana ovat taiteilija Henrik Håkanssonin THE BEETLE -teoskokonaisuus, keskustelu Håkanssonin teoksesta, IHMEkoulun esittely sekä festivaalin muu monipuolinen ohjelma. Taidesäätiö Pro Arte tuottaa vuosittaisen IHME-nykytaidefestivaalin, johon sisältyy kutsutun taiteilijan tilausteos julkisessa tilassa sekä keskusteluja, elokuvia, musiikkia ja taidekasvatushankkeita IHME-teoksen teemoihin liittyen. Säätiö haluaa edistää taidetta demokraattisessa yhteiskunnassa, tärkeänä osana ihmisten elämää ja arkea. Säätiön tarkoituksena on edistää kuvataiteen asemaa ja näkyvyyttä sekä kehittää sen yleisösuhdetta ja saavutettavuutta. Toiminta on kansainvälistä ja suunnattu kaikille nykytaiteesta kiinnostuneille.

This publication documents the IHME Contemporary Art Festival 2018. It takes in THE BEETLE – the IHME Project by artist Henrik Håkansson; the conversation of the Project; an introduction to IHME School; and the Festival’s wide-ranging programme of other events. Pro Arte Foundation Finland produces the annual IHME Contemporary Art Festival, which consists of a commissioned artwork in public space, as well as discussions, films, music and art-education projects related to the themes of the year’s IHME Project. The Foundation seeks to promote art as a resource for democratic society, and as an important part of human life and everyday existence. The Foundation’s aim is to enhance the status and visibility of visual art, to improve the relationship between visual art and the public, and to make it more accessible. The Foundation’s work is international in scope and is directed at anyone interested in contemporary art.

#IHME 2018

IHME Contemporary Art Festival www.ihmefestival.fi

Tämä kirja on digitaalisen julkaisun erikoispainos, erä 200 kpl. Digitaalinen julkaisu on ladattavissa kotisivuiltamme.

IHME 2018: Henrik Håkansson – THE BEETLE

Articles inside

IHME-koulu

Taiteilija / The Artist

IHME Project Conversation 2018

Keskustelu vuoden 2018 IHME-teoksesta

IHME Project 2018: THE BEETLE

IHME-teos 2018: THE BEETLE

Introduction: The Halavasepikkä (Hylochares Cruentatus) Epoch

Johdanto: Halavasepikän aika