Page 1

No4

HOLKKI Historian Opiskelijain Liiton lehti

2018

1/2018


Pääkirjoitus Holkin päätoimittajuus saapui elämääni suurena yllätyksenä, hieman odottamatta. Onneksi tykkään pienistä haasteista, varsinkin mieluisista sellaisista. Mikä historian opiskelijoita kiinnostaa? Tätä kysymystä päätin lähteä tarkastelemaan sellaisen asian kautta, jonka tunnen parhaiten, nimittäin itseni. Opiskelen alaa ja saatan hyvänä päivänä jopa kiinnostua erilaisista asioista, miksi lähtisin siis tarkastelemaan asiaa

vaikean kautta, kun lähellä osaksi lehteä, piristäen päion paljon yksinkertaisempi vää ja tuoden edes hetkelliratkaisu. sesti hyvän mielen. Sillä on oikeasti suuri merkitys. Ei, No, mikä minua sitten kiin- käsissänne ei ole vitsikirja. nostaa ja innostaa? Huu- Käsissänne on lehti, jonka mori pääasiassa. Tykkään asiapainotteisissa jutuissa myös keltaisista sisustu- on unohdettu liiallinen viselementeistä, ranskan- rallisuus ja korvattu se kekermasta, runoudesta, vyemmällä otteella. cooljazzista ja kauniista lakanoista, mutta niistä ei lie- Vaikka opiskelemamme tiene juurikaan hyötyä tämän de saattaa välillä horjuttaa lehden kanssa. Huumori uskoa ihmiskuntaan, jaktaas on asia, jonka saa uju- samme silti päivästä toitettua varsin vaivattomasti seen perehtyä tähän alaan, joka kaikkine vikoineen ja epätäydellisyyksineen on muovannut maailman sellaiseksi, mitä se on tänään. Nämä asiat on muistettava ja pidettävä mielessä, mutta liian usein huomio halutaan kiinnittää vain niihin asioihin, joista tulee tavalla tai toisella paha mieli. Kaikki hymynkareet, naurahdukset tai minun tapauksessani naururöhkäisyt ovat tarpeeseen kaiken melankolian keskellä. Toivon todella, että tämä lehti tuo sinulle hyvän mielen. Hyvä tavoite tulevaisuutta ajatellen on tehdä elämisestä tarpeeksi kevyttä. Elämä itsessään hoitaa, ettei siitä tule sietämättömän kevyttä, kuten klassikkoromaanissa.

Fanny Ruonaniemi Tosine ry Holkin päätoimittaja 2


Sisällys Pääkirjoitus Sisällys

2 3

Holin puheenjohtajalta Tosineen puheenjohtajalta Tulevaisuuden työ - ja näin se napataan

4

Viina ja sota = mustamaalaus?

8

10

Historianopiskelija, älä huolehdi!

12

Jälkiviisaat ry - alumnitoimintaa Jyväskylässä Historiallisten yhdistysten merkitys

13

Museologian seminaari 2018

16

Kolumni - Kuka on vahva?

18

Jukka Oikarisen haastattelu

5 6

14

Holin hallitus 2018 20 Risteilyohjeita 21 Nyt meni tunteisiin! 22 ”Nyt on juotava!” - ohjeita ja toteamuksia viinistä

24

Tervetuloa vuoden 2018 kevätseminaariin Seminaarin järjestäjän tervehdys

25 26

Seminaarikartta 27 How to survive Jyväskylä

Kuinka pahasti hajottiin? Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa! Historian Opiskelijain Liitto historianopiskelijainliitto Hol_ry

3

28 31

Vastaava toimittaja: Fanny Ruonaniemi Painopaikka: Jyväskylän ammattiopiston paino Painos: 150 kpl

ISSN 2489-4060 Toimituskunta: Fanny Ruonaniemi Hanna Juhola Taneli Puputti Aino Heikkilä Sanni Kupiainen Venla Räsänen Kirjoittajat: Fanny Ruonaniemi Tanja Laimi Sanni Kupiainen Alli Alho Aino Heikkilä Heli Valtonen Juha Närhi Petteri Impola Venla Räsänen Anu Lahtinen Juuso Jääskeläinen Marjaana Tuominen Taneli Puputti Hanna Juhola Taitto: Fanny Ruonaniemi Topias Peltonen Yhteystiedot: tiedottaja@hol.fi Kritiikki ry Rehtorinpellonkatu 4 B 20500 TURKU Etu- ja takakannen kuva: Ville Eskelinen


Holin puheenjohtajalta Hei kaikille täältä lumisesta Turusta! Olen Tanja Laimi, Turun yliopiston historian ainejärjestö Kritiikistä, ja tämän vuoden Historian opiskelijain liiton puheenjohtaja. Hyppäsin hallitukseen taas tauon jälkeen, sillä olin hallituksen jäsen jo vuonna 2014. Innostuin kuitenkin lähtemään näin kylmiltäni puheenjohtajaksi. Kritiikki ottaa vetovastuun tältä vuodelta, ja meitä onkin hallituksessa neljä kappaletta. Hallitusporukka vaikuttaa kokonaisuudessaan mahtavalta, joten katsotaan mitä kaikkea saamme aikaan tämän vuoden aikana!

tämä varmasti ollut siitä poikkeus, mutta toivottavasti kaikilla oli hauskaa! Kiitos vielä viime vuoden hallitukselle tästä risteilyn järjestämisestä!

Tänä vuonna historian opiskelijat kokoontuvat seminaareihin Jyväskylään ja Tampereelle. Patinan kevään suurten 55-vuotisjuhlien vuoksi Jyväskylä ottaakin kopin jo tästä kevään seminaarikerrasta, ja Tampereelle päästään sitten syksyllä. Hienoja seminaareja varmasti tulossa, odotamme niitä innolla. Toivottavasti kummassakin seminaarissa nähdään väkeä Tätä kirjoittaessani Holin joka kaupungista sankoin tämän vuoden ensimmäi- joukoin! nen tapahtuma, eli Hol -risteily on jo seilattu, ja palau- Tänä vuonna kunnianhite oli hyvää. Risteilyllä aina moisena tavoitteenamme on sattuu ja tapahtuu, eikä Holin toiminnan monipuo-

4

listaminen ja pieni uudistaminen. Vanhat ja hyvät perinteet tulevat jatkumaan samalla kaavalla, mutta otamme uutta myös joukkoon. Aiomme myös saattaa Holin Internetin ihmeelliselle aikakaudelle, uudistaa nettisivuja, tuoda pöytäkirjat julkisesti luettavaksi, ja käyttää toivottavasti vielä enemmän Holin sosiaalista mediaa vuoden aikana. Samoin Holin blogia yritetään päivittää ahkerasti – se on hyvä kanava, joka tavoittaa historian opiskelijoita ympäri Suomea! Vielä tähän lopuksi haluaisin toivottaa mahtavaa vuotta 2018 kaikille historian opiskelijoille! Tanja Laimi Historian opiskelijain liitto Puheenjohtaja


Tosineen puheenjohtajalta Vuonna 2014 fuksina tullessani opiskelemaan KeskiSuomen sydämeen, mielipiteeni kaupungista oli melko samanlainen kuin varmasti monilla teillä muilla: Jyväskylä ei aiheuta tunteita suuntaan tai toiseen. Pääasiassa mielikuvat pyörivät Matti Nykäsen, MM-rallin, Alvar Aallon, JYPin ja melko mahtailevan nimityksen ”Suomen Ateena” parissa. Kolmen ja vuoden aikana omat mielipiteeni ovat muuttuneet yhä positiivisemmaksi ja myös Kalevauva on luonut kansallista huomiota Jyväskylälle hittikappaleen muodossa. Palataan syksyyn 2014. Edellinen Hol-seminaari oli järjestetty Jyväskylässä keväällä 2014 teemalla ”Hulluuden historia” ja hype seminaarista näkyi vielä ainejärjestö Tosineen parissa vahvasti. Syksyn 2014 seminaari Oulussa ja kevään seminaari Helsingissä 2014 saivat fuksin ihastumaan seminaareihin ja odotus oman kaupungin seminaaria kohtaan nousi jo korkealle. Löysin kavereita, jonka nimiä en tiennyt tai kaupunkeja muistanut, mutta heidät tapasi aina seminaareissa. Kun kuulin Tampereen ja Jyväskylän vaihtavan seminaarin järjestämisvuoroja, hihkaisin oudosti kovaa ja korkealta.

misen suhteen. Perinteisistä pääsykokeista luovuttiin jo 2014, jolloin ylioppiaskoearvosanojen perusteella haastateltiin 100 hakijaa. 30 onnekasta pääsi sisälle ja olin onnekseni tuossa joukossa mukana. Vuonna 2018 opiskelijat tulevat opintosuuntaamme ainoastaan ylioppilasarvosanojen perusteella. Tosineessa jännitys tiivistyy; millaisia fuksipalleroita saammekaan joukkoomme? Muuttuuko opiskelijaprofiili merkittävästi? Tätä emme tiedä vielä kukaan, mutta vuoden päästä olemme jo hieman viisaampia.

Jokaisella yliopistolla on omat hienoutensa ja haasteensa. Vertailu eri yliopistojen välillä on mielenkiintoista ja toisten ainejärjestöjen mietteitä on Yliopistokenttä kokee koko ajan suuria muutoksia, ja mielekästä kuulla. TärkeJyväskylässä historian ala ää on nähdä toisemme enon ollut etunenässä erityi- nen kaikkea yhteisönä, ei sesti pääsykokeista luopu- kilpailijoina tulevaisuuden 5

työmarkkinoilla. Seminaareissa pystymme luomaan kullanarvoisia suhteita, olkoon ne vaikka vain lyhyitä keskusteluita toisen kaupungin opiskelijan kanssa. Yliopiston muuttuessa koko ajan ja tulevaisuuden ollessa epävarma, perinteistä tulee pitää entistä tarkemmin kiinni. Järjestetään seminaareja jatkossa, tutustutaan toisiimme, vaalitaan tätä yhteisöä ja vaihdetaan kokemuksiamme elämästä, yliopistosta ja historiasta. Toivon koko Tosineen puolesta kaikille onnistunutta, mielenkiintoista ja uusien verkostojen täyteistä seminaariviikonloppua! Mikäli aluksi mainitsemiinii mielikuviin Jyväskylästä nousee edes yksi asia lisää, voit pitää vierailuasi onnistuneena. Sanni Kupiainen Puheenjohtaja, Tosine ry


Tulevaisuuden työ - ja näin se napataan Viime vuosina on puhuttu paljon työelämän murroksesta ja digitalisaation vaikutuksesta työn tekemiseen. Kuinka tämä sitten vaikuttaa työnhakuun? Tulevaisuuden työssä ehkä keskeisempänä muutoksena ovat ihmisten työajat, tavat tehdä töitä ja työehdot – ne muuttuvat huomattavasti yksilökeskeisemmiksi. Arvonmuodostus tulee perustumaan nykyistä vähemmän tavaroiden tuotantoon ja kulutukseen, mikä luo lisää sijaa ihmisten toimintaan ja vuorovaikutukseen perustuvalle arvonmuodostukselle. Humanistisen koulutuksen opettamat taidot nousevat siis tässä vahvoille! Tunnista oman osaamisesi kulmakivet Tärkein askel lähemmäs tulevaisuuden työpaikan saamista onkin oman osaamisensa tunnistaminen. Generalistialoilla saattaa usein tuntua vaikealta määritellä oman osaamisensa avainsanoja, sillä vain omat mielenkiinnonkohteet ovat rajana työllistymiselle. Hyvä tapa lähteä tunnistamaan omaa osaamistaan on luetteloida aiemmat työkokemukset ja järjestötyöt. Mieti jokaisen työkokemuksen kohdalla seuraavia asioita: Mitä vastuita sinulla oli? Missä asioissa onnistuit? Miten osaamisesi karttui kysei-

sen tehtävän kohdalla? Mitä omia vahvuuksia pääsit tehtävissä hyödyntämään? Jos havaitset, että sinulta puuttuu unelmiesi työn edellyttämää osaamista, voit pohtia, miten kerryttäisit osaamista siltä alueelta. Löytyykö kaveripiiristäsi henkilöä, joka voisi opettaa kyseisen taidon sinulle tai voisitko osallistua johonkin koulutukseen? Jos olet hakemassa harjoittelupaikkaa, niin muista, että harjoitteluun mennään opettelemaan, eikä kaikkea tarvitse osata etukäteen. Tarvetyöpaikan löytäminen vaatii vaivannäköä Tutkimusten mukaan yhä useampi työpaikka on ”piilossa”. Tarvetyöpaikoiksi tai piilotyöpaikoiksi kutsutaankin työpaikkoja, joita ei ole avattu avoimeen hakuun tai niistä on ilmoitettu vai yrityksen omissa kanavissa. Joissain tapauksissa yritys ei edes itse ole vielä kerennyt huomata, että tarvetta työresursseille olisi. Tarvetyöpaikka on kuitenkin täysin mahdollista löytää. Ensimmäiseksi kannattaa listata itselleen työpaikkoja ja työtehtäviä, jotka kiinnostavat. Listausta tehdessä kannattaa huomioida se, minkälaisessa työympäristössä haluaa työskennellä. Sen jälkeen voi ottaa seurantaan näiden yritysten 6

sosiaalisen median kanavat ja verkkosivut. Usein organisaatiossa tarve työntekijälle syntyy silloin, kun yritys laajentaa toimintaansa tai tekee paljon nimitysjulkistuksia. Kun sopivan hetken on havainnut, voikin laittaa avointa hakemusta menemään! Viisi vinkkiä työnhakuun 1. Asenne ja motivaatio ratkaisevat – nykyään motivaatio nousee työnantajien arvostuksessa korkeammalle kuin osaaminen. 2. Kirjoita CV:seen osaamisestasi ja keskity hakemuskirjeessä motivaatioon 3. Avaa aiemmista työkokemuksistasi kertynyt osaaminen konkretian tasolle 4. Muista, että työkokemus ei aina vaadi palkkaa – järjestötehtävät ja vapaaehtoistyöt ovat arvokasta osaamista 5. Luo oma LinkedIn-profiilisi jo ennen työnhakua ja kerrytä verkostoa Alli Alho Viestinnän ja opiskelijajärjestötoiminnan koordinaattori Specia ry Lähteet: Räisänen Heikki, Turun kauppakorkeakoulu, 2016: Korkeasti koulutettujen työmarkkinapolut. Sitra 2017, Katse ylös kuopasta mahdollisuuksiin. Uuden ajan työ ja toimeentulo.


Yhdessä ! e m m u t onnis

Humanisti! Turvaa itsellesi hyvä työelämä ja ota työnhaku haltuun – jo opiskeluaikana! SPECIA ry on asiantuntijatehtäviin valmistuvien filosofian maistereiden ja alan opiskelijoiden oma ammattijärjestö. Tarjoamme jäsenillemme muun muassa koulutusta, tietoa alan työmarkkinoista ja palkkauksesta sekä apua työnhakuun ja urasuunnitteluun. Järjestäytymällä alasi ammattijärjestöön annat arvon tutkinnollesi sekä autat työssämme reilun palkan, hyvien työehtojen ja osaamisen tunnustamisen puolesta.

7


Viina ja sota = mustamaalaus? Seikkailin viime viikonloppuna internetin ihmeellisessä maailmassa, kuten niin monet muutkin. Googlettelin erilaisia asioita aiheesta ja aiheen vierestä ja menin sivulta toiselle ilman sen suurempaa päämäärää. Sen sijaan, että silmiini olisi osunut artikkeli siitä onko pingviineillä polvet tai että Maa ei ole pallo tai littana, vaan on tehtykin havainto, että se onkin kuutio, eksyin keskustelupalstalle.Mielenkiintoni herätti aloitus, joka meni suurin piirtein näin: ”Onko menossa joku veteraanien mustamaalauskampanja?” Ketjun aloittaja oli melko lailla pahastunut siitä, että viime aikoina on ilmestynyt paljon tutkimuksia, jotka ovat olleet hänen mielestään loukkaavia niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat sotien aikana puolustaneet tätä maata. Kummastuin siinä määrin, että luin aloituksen loppuun. En minä ainakaan ole huomannut, että mitään tällaista kampanjaa olisi olemassakaan, kun itse kuitenkin olen sotahistoriaa myös tutkinut. Mistä siis oli kyse?

taneen kantapäätä. Mieleni teki vähän harrastaa valistustoimintaa ja kertoa tälle kyseiselle huolestuneelle kansalaiselle, mistä on kyse. Olenhan itsekin tutkinut juuri tätä sotilaiden päihteiden käyttöä toisen maailmansodan aikana, joten olisin varmasti hyvin voinut tuoda esille seikkoja, jotka toivon mukaan olisivat voineet toimia rakkolaastarina. Tulin kuitenkin järkiini hetken päästä luettuani keskustelua vähän pidemmälle. Jätin keskustelun sikseen ja siirryin YouTubeen katsomaan salaliittoteoriavideoita, joiden jälkeen aloin etsiä foliohatun teko-ohjeita.

maan. Olenkin tässä nyt vajaan viikon verran mietiskellyt, että onko se oikeasti niin kummallista, että kyllä nyt sota-aikana juotiin viinaa niin kuin nytkin? Toisaalta itselleni aihe on selviö, kun sitä gradussani tutkin, mutta eikö sitten tavallinen keskioluen kittaaja tule ajatelleeksi, että ei tämä ole vain meidän aikamme etuoikeus? Kuitenkin Tuntemattomassa sotilaassakin juodaan marskin viinoja ja kiljua. Lisäksi Viime vuosina on ilmestynyt liikkuu monia tarinoita, kasuseampikin uutta sotilashiskuja, juttuja ja niin edelleen toriaa käsittelevä teos, jossa siitä, että miten humalaiset on sotatapahtumien sijaan sotilaat toilailivat tai että tutkittu erilaisia ilmiöitä ja Tornion maihinnousun jälsotilaiden kokemuksia. Näikeen meni muutama päivä den tutkimusten seassa on ryypätessä saksalaisten viimyös tutkimuksia sotilaiden päihteiden käytöstä ja tämä Kuitenkin tämän huolestu- navarastoja. Minun mielesoli yksi kivistä, jotka hiersi- neen kansalaisen ajatukset täni osa näistä jutuista on vät tämän viestiketjun aloit- jäivät takaraivoon hautu- jopa ihan hauskoja ja ker8


tovat näiden sattumusten lisäksi monta muuta asiaa sotatilasta ja sen todellisuudesta. Kiljun ja pontikan teko sekä saksalaisten viinavarastojen rosvous ovat tuottaneet monta koomista tapausta, mutta mukana on myös monta traagisempaa tarinaa. Näillä tarinoilla ei ole koomisia piirteitä tai hauskoja lopputuloksia. Näissä tarinoissa lopussa on vastassa kuolema tai ajautuminen pahaan päihdekierteeseen. Viinanhimo on ollut niin suuri, että juotavaksi on kelvannut mikä tahansa vähänkin alkoholia sisältänyt aine. Näitä olivat moottorisprii ja polttopullojen sisällöt. Nämä olivat myrkyllisiä, mutta tislaamalla niistä saatiin juomakelpoisia. Tosin aina ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä ja metanolimyrkytyksiäkin esiintyi.

Tässä vaiheessa huomaan, että olen hukannut tämän kirjoituksen punaisen langan ja että kahvini on jäähtynyt kuppiin. Kelataanpas vähän takaisin päin. No niin, pointti on kuitenkin se, että tarvitsen lisää kahvia. No ei vaiskaan, pointti on se, että eiköhän olisi jo aika riisua ne sinivalkoiset lasit silmiltä ja katsoa asioita järjellä. Ihmiset ovat olleet ihmisiä myös sota-aikana ja silloin on korostunut eri asiat kuin nyt. Alkoholi oli yksi keino, jolla sodassa pyrittiin helpottamaan hermopaineita. Tämän lisäksi sitä käytettiin juhlimiseen ja myöskin ajan kuluttamiseen. Eli ihan samoin kuin nykyään, vaikka olosuhteet ovat täysin erilaiset. Nämä huolestuneet kansalaiset voisivat ottaa käteensä Aku Ankan sijasta jonkin uudemman historian kirjan, vaikka Ville Kivimäen Murtuneet mielet, ja tutus-

9

tua vähän tarkemmin, mitä sota teki mielelle ja vähän muutenkin. Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Niin ja tässähän ei vielä edes puhuttu huumeista mitään ja niitäkin minä olen tutkinut. P.S. Jos kiinnostuit asiasta enemmän Hybris 1/2017 löytyy kirjoittamani artikkeli Veljet viinatilkka tuokaa, joka käsittelee alkoholin käyttöä sodan aikana. Jos vielä sen jälkeen jaksaa kiinnostaa, niin Jyx -julkaisuarkistosta löytyy graduni nimeltään Tuntematon päihde, jossa sitten puhutaan myös niistä huumeista. P.S.2. Mitään mustamaalausta tämä ei ole, vaan tiedettä. Aino Heikkilä FM Jumalan armosta Oman elämänsä Kyösti Pöysti


Jukka Oikarisen haastattelu Jukka Oikarinen on Keuruun yhteiskoulun yläkoulun rehtori ja historian opettaja, joka on opiskellut historiaa Jyväskylän yliopistossa. Haastattelussani halusin selvittää hänen mielipiteitään yleisesti historian opiskelusta ja hänen työstään sekä opettajana että rehtorina.

Miksi lähdit alun perin opiskelemaan historiaa? ”Oikeastaan innostukseni taustalla on kolme ihmistä. Ensimmäiset kaksi ovat omat, sekä yläkoulun että lukion historian opettajani. Yläkoulun opettajani oli yleisesti tunnettu hulttio ja lukion opettajani kokopartainen piippua polttava setä, joka kävi oppilaiden kanssa samalla tupakkanurkalla. Molemmilla oli loistava kyky tehdä asioista kiinnostavia. Oikeastaan heillä kahdella on suurin vaikutus valitsemilleni opinnoille. Jos se kolmaskin on vielä nimettävä, niin minun on sanottava Indiana Jones, jonka vaikutus pienelle pojalle oli suuri. Silloin historia oli tarpeeksi lähellä Jonesin harjoittamaa arkeologiaa.” Mitä hyötyä olet kokenut historian opinnoista ylipäätään elämässä olleen? ”Vaikka historia on yksi tieteenala, siinä on silti maailmaa syleilevä, yleissivistävä

ote. Näistä ei ole ollut hait- si mieleen. taakaan.” Minulle muistuu myös yksittäistapaus mieleen, jossa Mitä sinulle muistuu eri- poikaoppilas, jolla oli ”tertyisesti mieleen omista veen nuoren miehen suhopiskeluajoistasi? de peruskouluun”, viittasi melko yllättäen. Hän vas”Luennot ainakin näyttäyty- tasi oikein ja aloin puservät näin jälkikäteen paljon taa hänestä lisäkysymysten mukavimmilta, kuin silloin kautta ulos päättelyketjun aikoinaan. Suuri osa muis- käsitellystä kysymyksestä. toista kuitenkin liittyy kir- Tämä oli käännekohta nuojaston kahvioon, jossa tuli ren miehen historian opisvietettyä hyvin paljon aikaa kelussa, sillä tämän jälkeen valmistuminen tavoittee- hänen tuntikäyttäytymisenna. Lähtökohtaisesti pidin sä kääntyi täysin ja aktiiviopiskeluajoista myös silloin, suus nousi huomattavasti.” kun itse olin opiskelijan roolissa.” Mitä mahdollisia haasteita näet historian opettajalla Mikä on ollut antoisinta olevan tulevaisuudessa? historian opettajan urasi aikana? ”Ensimmäisenä tulee mieleen OPS:n mukaisen sisäl”Niin klisee kuin onkin, te- tömassan ja taitopohjaisen navien kanssa tehtävä työ opetuksen yhdistäminen. ylipäätään, etenkin histo- Taitopohjaisuus on todella riasta tuttujen tarinoiden tärkeää, mutta niiden paijakaminen heille. Toinen nottaminen opetuksessa vie seikka on se, että kun nä- enemmän aikaa kuin pelkkä kee tunnille mentäessä, tieto-opetus, miksi on hyvin että oppilailla on joku hätä, vaikeaa yrittää sisällyttää voi sitä yrittää kaivella ulos opetukseen kaikki se tieto, heistä. Jos tiedon saa ulos, mitä suunnitelman mukaan niin meininki tunnilla yleen- pitäisi. Tästä seuraa tilanne, sä paranee ja oppimistakin jossa pitää tehdä kovia vavoi tapahtua. Siitä voi myös lintoja, mitä sisällyttää tunonnistua jatkaa keskustelua teihinsa.” johonkin historian aiheeseen. Tätä keinoa on helppo Entäpä miten päädyit sithyödyntää myös yhteiskun- ten rehtorin virkaan? taopissa, eikä aina ole niin väliä, vaikka tarina ja sen ”Kuten jo mainittu, aloitin opetus eivät liittyisi tunnin työssäni historian opettaaikaisempiin suunnitelmiin, jana. Silloinen rehtori pyytärkeää on se, että jotain jäi- si minua vararehtoriksi, ja 10


hänen eläköidyttyään sain mahdollisuuden rehtorin virkaan. Esimerkiksi äänenkestävyyden kannalta se oli siinä vaiheessa hyvä ratkaisu. Kävin opetushallinnon kurssin ja parin kokeen myötä sain pätevyyden, mutta tämä tyyli oli vähän ”peppu edellä kantoon” ja suosittelenkin vahvasti käymään tätä varten tarkoitetut opinnot, jos tähän virkaan mielii.” Miltä mielestäsi näyttää tulevaisuuden koulu?

lee lähiaikoina tapahtumaan mitään vallankumousta. Nykyisen oppilaslähtöisyyden kanssa tulee etenkin peruskoulussa olla varovainen. Tässä tulee olla tarkkana, ettei tämä hyödytä vain osaa oppilaista, sillä kaikilla ei ole tasa-arvoisia lähtökohtia opiskeluun, esimerkiksi tukevaa ympäristöä kotona.”

suuri, en kyllä sodan keskelle mieluiten haluaisi. Jos saisin olla sivustaseuraaja, niin sitten varmaankin Normandian maihinnousu olisi sellainen, jonka haluaisin nähdä. Jos siellä pitäisi kumminkin elää mukana, niin esimerkiksi oikeiden gladiaattorimeininkien seuraaminen esimerkiksi Colosseumilla olisi siistiä. Joku Ja viimeisenä vielä bo- joko totinen tai näyttävä venuskysymys: jos saisit renvuodatus se kuitenkin aikamatkustaa johonkin varmasti olisi.” aikaan ja paikkaan historiassa, mikä se olisi?

”Kaikki muuttuu koko ajan, ”Oho. Jos siellä itse pitäisi mutta en usko, että histori- elää seassa niin vaikka rakan opettamisen kannalta tu- kauteni sotahistoriaan on

Haastattelu ja teksti: Fanny Ruonaniemi

Kiinnostaako työ taiteen ja kulttuurin asiantuntijana? Liity alan ammattilaisten monipuoliseen joukkoon jo opiskelijana!

www.taku.fi 11


Historianopiskelija, älä huolehdi! Miksi kannattaa opiskella historiaa? Hyvän vastauksen saa tarkastelemalla millaisiin tehtäviin historiaa opiskelleet ovat työelämässä sijoittuneet. Heitä löytyykin monenlaisista tehtävistä niin yksityiseltä kuin julkiselta sektorilta, yksityisistä yrityksistä valtion ja kuntien palvelukseen sekä kolmannelle sektorille. Vaikka historioitsijat ovat löytäneet tiensä hyvin monenlaisiin työtehtäviin, on Suomessa moniin muihin maihin verrattuna kuitenkin arvostettu historioitsijoiden kaltaisten generalistien, monipuolisten yleisasiantuntijoiden, sijaan usein enemmänkin perinteisempien professioiden edustajia, kuten lääkäreitä ja juristeja sekä insinöörejä ja ekonomeja.

ilmiöiden suhteuttamiseen laajempiin asiayhteyksiin. Historian koulutus antaa edellytyksiä ymmärtää yksityiskohtia hukkumatta niihin, tunnistaa yksityinen osana yleistä.

antamiin valmiuksiin. Täytyy myös muistaa rohkeasti tuoda työssämme ja muillakin elämänaloilla esille niitä taitoja, tietoja ja asiantuntemusta, joita koulutuksemme on meille tuottanut.

Meidän historian alalta valmistuneiden ja sitä opiskelevien kannattaa siis luottaa omaan osaamiseemme ja saamamme koulutuksen

Heli Valtonen Historian ja etnologian laitoksen johtaja Jyväskylän yliopisto

Historian koulutuksen saaneen kannattaa silti olla ylpeä koulutuksestaan, koska juuri generalistin koulutus antaa erittäin hyvät edellytykset pärjätä työelämässä, ja oppia kunkin alan keskeiset erityistaidot työn ohessa. Kyky hankkia ja omaksua tietoa sekä analysoida ja soveltaa sitä käytäntöön ovat tämän päivän asiantuntijan keskeisiä taitoja ja juuri niitä historian opinnot kehittävät ja samalla tarjoavat välineitä muun muassa 12


Jälkiviisaat ry alumnitoimintaa Jyväskylässä Tervehdys Jyväskylästä! Mites se gradu? Milloin ajattelit valmistua? Mitä sen jälkeen? Tällaisia kysymyksiä opintojensa kalkkiviivoilla oleva veteraaniopiskelija saa kuulla jatkuvasti. N:s vuosi on käynnissä, vanhat naamat putoilevat ympäriltä, kuin vanhainkodissa konsanaan. Mutta mitäs sitten, kun oma aika koittaa, hiekka valuu tiimalasissa loppuun, kun hetki lyö ja gradu sujahtaa lopputarkastukseen, paperitkin saapuvat ovelle aikanaan. Entäs nyt sitten, näkeeköhän niitä opiskelutovereita enää koskaan? Tuleeko yliopistolla käytyä fiilistelemässä menneitä aikoja? Mitä kuuluu sinne paikalliseen anniskeluravintolaan? Nostalgia iskee vääjäämättä kuumeen lailla. Tämän hyvinkin mahdollisesti vaarallisen nostalgiataudin lääkkeeksi perustimme joulukuussa 2017 Jyväskylän yliopiston historian oppiaineista valmistuneille, eli alumneille oman järjestön. Joka vuosi Jyväskylästä hajaantuu maailmalle joukko tuoreita maistereita paperit kourassa. Monia entisiä opiskelijoita polttelee tarve pitää kiinni opiskelutovereidensa kanssa luomistaan suhteista ja toisaalta halu verkostoitua omalla alallaan, ihan jo ammatillisia intressejä ajatellen. Näihin tarpeisiin uusi alumnijärjestöm-

me haluaa vastata. Pyrimme siihen, että valmistumisen kylmä koura ei enää tulevaisuudessa katkaisisi opiskelijatovereiden välisiä suhteita ja vaivalla luotuja ystävyysverkostoja aivan yhtä julmasti, ja toisaalta haluamme rakentaa uusia ystävyydensiltoja. Järjestön Historian ja etnologian laitoksen ytimessä Historicalla pidetyssä perustamiskokouksessa uuden järjestön nimen valinta nostatti suuren debatin. Pohdimme historian opiskelun ja tutkimisen syvintä olemusta; mikäs siinä onkaan johtavana ideana, mikä kuvastaa alaamme parhaiten? Useita vaihtoehtoja nostettiin pöydälle, osa vakavan virallisia, osa epämääräisen humoristisia. Voittajaksi selviytyi pilke silmäkulmassa muotoiltu Jälkiviisaat ry. Alkukevään aikana Jälkiviisaat on aloittanut toimintansa; 9+4 -henkinen hallitus (varsinaiset ja varat) on pitänyt ensimmäiset kokouksensa, tiedotuskanavia muotoillaan, jäsenhankinta on aloitettu ja ensimmäisiä tapahtumia suunnitellaan nostalgiakuumeisesti. Jatkossa Jälkiviisaat järjestää jäsenilleen tapahtumia ja toimii eri aikoina valmistuneiden alumnien yhdistävänä linkkinä, sekä pitää yhteyttä laitokseen ja sen opiskelijoihin. Toiminnan tavoitteena on luoda yhtei13

sö, jonka puitteissa alumnit voivat tutustua toisiinsa ja järjestää mielekästä toimintaa yhdessä. Tarkoituksena on, että toiminta hyödyttäisi sekä alumneja että myös nykyisiä opiskelijoita esimerkiksi yhteisten tapahtumien muodossa. Tällä hetkellä Jälkiviisaat tavoittaa Facebook-ryhmän ja –sivun kautta, mutta myös nettisivuprojekti on laitettu käyntiin. Mikäli siis suunnittelette askelta kohti aktiivisempaa alumnitoimintaa omassa yliopistossanne tai muu yhteistyö kiinnosta, niin olkaa toki yhteyksissä! Jaamme erittäin kernaasti kokemuksiamme tästä prosessista. Juha Närhi Viestintävastaava Jälkiviisaat ry


Historiallisten yhdistysten merkitys muuttuvassa maailmassa Suomessa toimii lukuisia historia-aiheisia yhdistyksiä ja seuroja, joista näkyvimpiä lienee vuonna 1875 perustettu Suomen Historiallinen Seura, jonka jäsenet ovat pääasiassa meritoituneita tutkijoita. Suurin osa kymmenistä historiayhdistyksistä on kuitenkin kaikille avoimia ja fokusoituneita esimerkiksi temaattisesti kuten Suomen Lääketieteen Historian Seura tai paikallisesti kuten vaikkapa Jyväskylän Historiallinen Yhdistys (JHY), jossa allekirjoittanut toimii puheenjohtajana. Mikä on tällaisten yhdistysten tehtävä? Miksi lähteä mukaan toimintaan? Historialliset yhdistykset harjoittavat julkaisutoimintaa, järjestävät matkoja ja vierailuja, mutta järjestäen tärkein toiminnanmuoto on yleisöluentojen ja -seminaarien järjestäminen. JHY on tehnyt yhteistyötä Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen kanssa, jonka tutkijoita on ollut esittelemässä historiatieteen uusimpia aiheita ja tuloksia. Tällaisissa tapahtumissa historiantutkijat saavat tutkimuksilleen laajaa populaaria näkyvyyttä samalla kun kuulijat – historianharrastajat, historianopettajat, sukututkijat, opiskelijat ja muut kiinnostuneet – saavat tietoa uusimmista tutkimusteemoista

ja -menetelmistä. Tutkijana yleisötapahtumista saa korvaamatonta viestiä siitä, mikä suurta yleisöä kiinnosta ja mikä on keskiverto historianharrastajan ymmärrys esimerkiksi uusimmista teorioista. Usein tutkijoilla on vaarana ajautua akateemiseen jargoniaan, ja keinot popularisoida omaa tutkimusta voivat olla hukassa. Historiaaiheiset yleisötapahtumat ovat siis aina kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Paikallishistorian ja suhteellisuus

tärkeys

Yleisten teemojen lisäksi paikallishistoriallisilla yhdistyksillä on tärkeä tehtävä ylläpitää paikallista historiatietämystä ja kotiseututuntemusta. Esimerkiksi JHY järjestää yleisötapahtumia Jyväskylän ja Keski-Suomen historiasta, ainutlaatuisia paikallisilmiötä esiin nostaen, mutta toisaalta aina menneisyyden laajempaan kontekstiin sitoen. Syksyllä 2017 JHY järjesti yleisöseminaarin ”Keski-Suomi 1917–1918”, jossa käsiteltiin keskisuomalaisten tapahtumien erityispiirteitä, mutta korostaen, että tuolloinkin Keski-Suomi oli osa itsenäistyvää Suomea ja poliittisten myrskyjen ylirajaista Eurooppaa. Parhaimmillaan tilaisuudet herättävät 14

keskustelua niin tapahtuman aikana kuin jälkikäteenkin. Ihmisillä on selkeä halu käsitellä oman kotiseudun menneisyyttä ja tarve saada siihen tietoa ja välineitä. Historiallisten yhdistysten tilaisuuksissa on tärkeää, että puhujina toisaalta akateemisia tutkijoita mutta myös historiaa omatoimisesti harrastavia ja tutkivia. Myös historiaa vapaa-aikanaan harrastavat tarvitsevat areenan, jossa pääsevät esittelemään tutkimuksiaan. Usein juuri historianharrastajat tuntevat paikallisten tapahtumien faktat tarkasti ja ovat halukkaita jakamaan tietojaan. Yhdistyksen ei aina tarvitse olla aktiivisin osapuoli tapahtumien suunnittelussa, vaan toisinaan jo yhdistyksen olemassaolo ja valmiit tapahtumanjärjestysraamit riittävät. JHY:n puheenjohtajana mukavinta ovat olleetkin hedelmälliset, jopa yllättävät yhteydenotot halukkailta esiintyjiltä. Parhaimmillaan historiallinen yhdistys tarjoaa areenan, jossa monenlainen tieto, tietoisuus ja käsitykset historiasta ja sen tutkimisen menetelmistä kohtaavat aidossa keskustelussa muiden kiinnostuneiden kanssa. Mikään ei myöskään rajoita, etteikö historiallinen yhdistys voi näkyä valtamedioissa ja ottaa kantaa ajankohtaisiin,


mahdollisesti ristiriitaisiin asioihin. Paikallishistoriallinen yhdistys voi nostaa esiin paikkakunnan erityispiirteitä tai toisaalta muistuttaa, että paikallinenkin menneisyys on aina ollut osa laajempaa valtakunnallista ja ylirajaista menneisyyttä. Usein nykypäivän poliittisten myrskyjen aallot näyttävätkin matalammilta, kun niitä asetetaan keskustelussa historialliseen perspektiiviin. Laajempien kontekstien ymmärtäminen on olennaista myös äänestäjille demokratian toteutumiseksi. Usein esimerkiksi poliittisessa diskurssissa – niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti – korostetaan nykyhetken ainutlaatuisuutta ja erilaisten hankkeiden sekä

lakimuutosten toteuttamisen kiireellisyyttä. Historiaaiheisten yhdistysten tärkein yksittäinen tehtävä lieneekin muistuttaa, että vain muutos on pysyvää ja tarjota kansalaisille innostavia työkaluja menneisyyden ja siten nykyisyyden ja tulevaisuuden ymmärtämiseen.

Jatko-opiskelijana olenkin tietoisesti lähtenyt mukaan Jyväskylän Historiallisen Yhdistyksen sekä Historian ja etnologian laitoksen tutkijayhdistyksen toimintaan. Se on ollut palkitsevaa ja opettavaista. Oman alan yhdistystoiminta näyttää aina hyvältä myös CV:ssä, vaikka samalla se on mukava harrastus. Mukaan toimintaan jo opis- Historiallisissa yhdistyksissä kelijana kaivataankin jäsenistöä sekä aktiiveja, eikä vaatimuksena Kannattaa tähyillä erilaisten ole yleensä muuta kuin aito historiallisten yhdistysten kiinnostus historiaan. tarjontaa tai lähteä mukaan toimintaan jo opiskelijana. Petteri Impola Perusopintojen aikana osalPuheenjohtaja, Jyväskylän listuin Tosine-ainejärjestön ja historiallinen yhdistys HOL:n tapahtumiin, mutta en Suomen historian itse ollut järjestöaktiivi, mikä tohtorikoulutettava, jäi hieman harmittamaan. Jyväskylän yliopisto

Suomen käsityön museo Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä 014 266 4370, craftmuseum.info@jkl.fi

15


Museologia on hieman mystinen aine monelle, ja kuten joskus museotkin, laitetaan se pölyttyneiden ja hieman kaavoihin kangistuneiden asioiden lokeroon. Kuitenkin tietäjät tietää ja museoala elää uutta nousukauttaan ja tämä kaava näkyy myös museologian oppiaineen piirissä. Jyväskylän oma Janne Vilkuna luotsaa Suomen museologian tutkimusta kohti kansainvälisiä piirejä. Opetus ja tutkimus usein kulkevat käsi kädessä, joten museologian opinnot Jyväskylässä hipovat jo pian alansa huippua. Käytännönläheisempää ja informatiivisempaa perusopintokokonaisuutta saa etsimällä etsiä, kun museoiden käytänteet ja historia

tulevat tutuksi ammattitaitoisten ja vaihtelevien luennoitsijoiden ansiosta. Eikä siinä vielä kaikki. Kun olet saanut perusopinnot plakkariin, olet Suomen lain mukaan pätevöittänyt itsesi museoalan jännittäviin uramahdollisuuksiin. Halusit sitten tehdä opasduunia kesätöiden merkeissä, tai unelmissa on pidempiaikainen työsuhde tutkimuksen ja näyttelyiden maailmassa, ovat nämä opinnot sinulle vähintäänkin eduksesi. Tällaisella ammattitaidolla järjestetään siis jokainen mennyt ja tuleva museologian seminaari. Tämän vuoden seminaari järjestetään jo 22. kertaa Jyväskylässä. Kuten mai16

nittu, järjestäjinä hyörivät museologiaa opiskelevat henkilöt ja - yllätys yllätys tästä joukosta löytyy myös useampi historian opiskelija. Tästä syystä lyhyttä museologian ylistyspuhetta seuraa nyt vielä vähän pidempi mainos, juuri sinulle hyödyllisestä seminaarista: Seminaarin aiheena on tänä keväänä alkuperäiskansojen kulttuuriperintö ja representointi museoissa. Alkuperäiskansojen esineistöt ja aineeton kulttuuriperintö ovat keskeinen osa museoiden kokoelmia. Teemaan liittyvät monet kysymykset omistajuudesta, näyttelyiden välittämästä kuvasta ja kulttuurisesta tiedosta sekä alkuperäiskansojen osallisuudesta museotoimintaan. Myös


kulttuuriympäristöihin liittyvissä kysymyksissä moniarvoisuuden ja monimerkityksisyyden huomiointi on oleellista. Jo alkuperäiskansan käsite herättää kysymyksiä - viitataanko sillä alkuperäisiin asukkaisiin ennen valtionrajojen muodostumista vai nykyiseen etniseen vähemmistöön suhteessa valtaväestöön? Julkisessa keskustelussa kulttuurinen appropriaatio nousee ajoittain esiin, ja myös museoala joutuu pohtimaan omaa asemaansa, toimintaansa ja rooliaan yhteiskunnallisena instituutiona. Seminaarin aihe on ajankohtainen sekä Suomessa että maailmalla, sillä kysymykset alkuperäiskansojen kokoelmien ja museo-objektien nykyisistä sijaintipaikoista herättävät keskustelua. Esimerkiksi Suomen kansallismuseo on päättänyt palauttaa saamelaiskokoelman saamelaismuseo Siidalle. Perusteluissa todetaan toimenpiteen lisäävän saamelaisen kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja edistävän saamelaisten mahdollisuuksia kulttuuriperinnön ylläpitoon. Seminaarin tavoitteena on herättää keskustelua alkuperäiskansojen kulttuuriperinnön ympärille kietoutuvista teemoista ja problematiikasta. Samalla seminaari tarjo-

aa mahdollisuuden luoda Jyväskylään museologian kontaktiverkostoja mu- seminaariin 19.-20.4.2018! seoalan sekä museologian opiskelijoiden kesken. Tämän hieman virallisemman osuuden jälkeen toivotankin teidät tervetulleeksi Venla Räsänen koko työryhmän puolesta

17


Sekä tieteellisissä että populaareissa historiatulkinnoissa törmää toistuvasti sanapariin ”vahva nainen”. Viimeksi lukaisin mainoksen Kustaa Vaasa -oopperasta ja jäin miettimään sen sanavalintoja. Kuulemma näyttämöllä on aikakauden vahvoja naisia kuten Kustaa Vaasan äiti Cecilia - josta tiedämme, että hän oli kurjassa vankeudessa Kööpenhaminassa - ja sisar Margareta - josta lähinnä samoin tiedetään, että hän koki vankeusaikoja ja että hänellä oli nuivia puolisoita, jotka joko teloitettiin tai joutuivat valtataisteluihin Kustaa Vaasan kanssa. Mistä johtuu, että tiettyjä menneisyyden (tai nykyisyyden) naisia ajatellaan vahvoiksi? Siitä, että nykyihminen ei kestä ajatella, millaiselta heidän elämänsä tuntui, jos ei äkkiä kuvittele heitä vahvoiksi ja päättele, että vahvoina naisina nämä henkilöt selvisivät mistä vaan. ”Vahva” on jonkinlainen kohtelias tapa määritellä nainen, josta oikeastaan emme tiedä paljoakaan ja josta haluamme sanoa jotain ystävällistä. Toki tausta-ajatuksena lienee, että vahvuus merkitsee jonkinlaista ovelaa ja sinnikästä kykyä kääntää todella hankalat tilanteet voitokseen ja saattaa matkaan jotain omia tavoitteitaan tilanteessa, jossa lähtökohdat olivat naisille usein tavattoman epäedullisia. Oikeasti monista ”vahvoista” ei kuitenkaan oikeasti tiedetä mitään erityisen vahvaa. Usein heidät mainitaan asiakirjoissa, koska he joutuivat käsittämättömiin

Kolumni - Kuka on vahva?

hankaluuksiin. Se ei vielä kerro mitään vahvuudesta. Paradoksaalisesti nämä ”vahvat naiset” käyttävät itsestään asiakirjoissa usein ilmaisuja tyyliin ”poloinen turvaton nainen”. Toki sekin on usein taktikointia, mutta miten vahvasti tuollaisiin topoksiin turvautuminen nyt sit todistaa vahvuudesta? Ja mitä jos nämä ”vahvat” naiset olivatkin ihan surkeita, itkivät enimmäkseen ja olivat ihan lapasia elämän kolhujen edessä? Suhteessa kehen tai mihin he olivat vahvoja? Voihan aatelisnaisesta sanoa, että hän oli vahva, kun hänellä oli mahdollisuus jossain määrin politikoida ja potkia palvelijoita päähän, mutta millaista vahvuutta se nyt sitten on? Entä miten johdonmukaisesti pitää olla vahva ollakseen vahva? Vahvan naisen hahmossa on turhaa naistyypillisen selviämisen mystifiointia, ja ilmaisun käyttö on jotenkin piinallisesti sukua sille, että vainajaa surevalle omaiselle sanotaan, että onneksi olet vahva ja selviät tästä, tai jotain muuta minkä tarkoituksena on lohduttaa lähinnä puhujaa itseään ja välttää tarkempi pohdinta asian äärellä. Se on sukua ”arjen sankareille”, joista historioitsija Ilona Kemppainen (nyk. Pajari) on todennut: ”Arjen sankaruus on harvoin vapaaehtoista, ja moni tällaisen nimen ansaitseva olisi varmasti mieluummin elänyt helpomman elämän.” (Kemppainen teoksessa Kirjoituksia sankaruudesta, 2010, s. 221.) Tietystikään en halua vähä18

tellä naisten kykyä toimia ja käyttää valtaa, olenhan väitellyt naisten toimijuudesta 1500-luvulla. Mutta ”vahva” on minusta todella huono sana kuvaamaan yhtään mitään. Sitä käytetään usein silloin, kun ei oikeasti tiedetä eikä ehkä edes haluta analysoida, millaisia nämä naiset oikeasti olivat. Klaus Flemingin leskeä Ebba Stenbockia, joka on kuvattu Edelfeltin maalauksessa Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista on totuttu usein pitämään vahvana ja tuikeana leskirouvana, mutta kun väitöskirjaa varten kävin läpi lähteitä, löysin myös hyvin lempeitä ja hauraita piirteitä, epävarmuutta ja haparointia – siis varsin moniulotteisen ihmisen. Ehkä ”vahva nainen” (tai, herra paratkoon, ”tarmokas rouva / vaimo / leski”) on otettu käyttöön jonkinlaiseksi vastalauseeksi vanhentuneelle ajatukselle, ettei naisilla olisi mitään sijaa historian toimijoina. ”Vahvan naisen” myytissä on kuitenkin aikansa elänyttä kontrastin rakentamista ”heikkoihin” miehiin, joiden sotkuja ”vahvat” naiset siivoavat. Vahvuus sisältää vaikutelman myötäsyntyisyydestä, sen sijaan että ajateltaisiin ihmisen kykyä oppia ja kehittyä. Historian ihmisiä tarkastellessa on tärkeää varoa liian helppoja leimoja ja miettiä, kertovatko lähteet sittenkin jotain muuta. Anu Lahtinen Historian professori, Helsingin yliopisto Päätoimittaja, Historiallinen Aikakauskirja


19


Historian opiskelijain liiton hallitus 2018

Puheenjohtaja Tanja Laimi Kritiikki ry

Varapuheenjohtaja Hanna Juhola Tosine ry

Sihteeri Marjaana Tuominen Kritiikki ry

Taloudenhoitaja, tiedottaja Juho Kankare Kritiikki ry

Varainhankintavastaava Tuomas Suihkonen Polho ry

Varainhankintavastaava Henrik Hämäläinen Taso ry

Työelämävastaava Mikko Järvi P-klubi

Jäsenetuvastaava Anniina Yli-Kahila Kritiikki ry

Hallituksen jäsen Henrik Järvinen Patina ry

Hallituksen jäsen Pauliina Koskimäki Varnitsa ry

Hallituksen jäsen Jutta Riepula Kronos ry

Hallituksen jäsen Sanni Yli-Ojanperä Tiima ry

20


Risteilyohjeita

Tämä opas kertoo, kuinka saat täydellisen risteilykokemuksen. Kirjoittaja on koonnut oppaan omista kokemuksistaan helmikuun alun HOL-risteilyltä.

Valmistautuminen: Risteilylle lähtiessä on erityisen tärkeää muistaa varmistaa, että omistaa voimassaolevan passin tai EU:n henkilöllisyyskortin. Muuten saattaa käydä niinkin hassusti, että sinä tai joku muu, esim. oma kämppiksesi ei pääse laivaan. Opiskelijoiden risteilyllä pukukoodi on myös hyvin selkeä: opiskelijahaalarit. On siis erittäin suotavaa, että fuksit hankkivat haalarit ajoissa, etteivät esim. Kronoksen fuksit hengaile laivalla ilman haalareita ja tunne oloaan lievästi ulkopuoliseksi. Laivassa: On hyvä muistaa, että vaikka laivassa on varsin laajat juomatarjoilut ja mahdolli-

suudet, on veden saaminen yllättävän hankalaa. Sitä kannattaakin laivan myymälästä ostaa jo etukäteen, tai tilanne voi kostautua myöhemmin illalla. Laivan buffetissa on mahdollisuus ostaa snapseja kyytipojaksi. Mahdollisuutta kannattaa käyttää varoen, sillä sinä itse tai joku muu, esim. toinen kämppiksesi joka pääsi laivaan, saattaa humaltua näistä pienistä alkoholipommeista vähän liikaa. Toki niitä on sitten mukava juoda buffetin loppupuolen sitsiosuudella. Alkoholin käyttöä kannattaa muutenkin säännöstellä. Mikäli olet kuitenkin ostanut olutlavan lisäksi myös likööripullon, tulee likööripullon juomista tunnissa välttää. Muuten minä tai joku muu saattaa oksentaa jo kello yhdeltä, jolloin ilta jää hieman tyngäksi. Tällöin ei pääse sosialisoimaan muiden ainejärjestöjen edustajien kanssa, ja seu-

21

raavana aamuna saattaa tuntea pientä harmistusta asiaan liittyen. Toki silloin saattaa jäädä nälkää tulla uudestaankin vastaavanlaiselle kulttuurimatkalle. Maissa: Mikäli aiot hakea ainejärjestösi tapahtumiin juotavaa Tallinnasta, kannattaa hankkia apua jo hyvissä ajoin. Muuten joudut kantamaan yksin 12 pulloa viiniä, ja se ei tee hyvää käsien verenkierrolle. Paluumatkalla: Mikäli haluat ostaa jotain laivan myymälästä, kannattaa se tehdä ennen myymälän sulkeutumista. Muuten saattaa käydä niinkin hullusti, ettet ehdi hakea mitään myymälästä. Muuten paluumatka sujuukin omalla painollaan, kun kaikki ovat niin krapulaisia, etteivät jaksa tehdä yhtikäs mitään. Juuso Jääskeläinen Kronos ry


Nyt meni tunteisiin!

Jälkipuintia Turun seminaarista Arttu Huoviala

Oli muuten tunteikas semmaviikonloppu Turussa marraskuussa. Mittelöitiin pubivisassa maineesta, kunniasta ja PIISPAMUNKEISTA. Kuunneltiin erinomaisia luentoja tunteiden historiasta, tutkijan tunteista ja vielä seksityöläisistäkin. Vietettiin railakas gaalailta, jossa oikee sattu ja tapahtu. Nähtiin upeita spektaakkelinomaisia esityksiä sekä tanssittiin villisti jatkoilla (olettaisin, itse taisin olla autuaan onnellisena puolenyön aikaan jo omassa sängyssä). Seminaariviikonloppu alkoi pubivisalla panimoravintola Koulussa. Paikalla olikin kiva määrä ihmisiä, ja monta joukkuetta saatiin kasattua. Kysymykset olivat historiapainotteisia ja monet niistä liittyivät jollain tavalla Turkuun. Lauantaina jatkettiin seminaarin merkeissä, ja tunteikas seminaari se olikin. Luentoja pitämässä meillä oli professori Hannu Salmi, dosentti Maarit Leskelä-Kärki sekä professori Kirsi Vainio-Korhonen. Seminaarissa oli paljon osallistujia ja sateli yleisöstä mukavasti kysymyksiäkin luennoitsijoille. Ilta jatkui perinteisten sitsien sijaan TunnesGaalalla, jonne pistettiin parhainta ylle. Gaa-

lassa laulettiin perinteisiä sitsilauluja sekä eri historian opiskelijoiden järjestöjen omia ikivihreitä. Loppuillasta tuskin kukaan mitään muistaa, mutta hauskaa oli varmasti. Viikonloppu jatkui vielä sunnuntaina Holin hallituksen kokouksella. Enpä ole pitkään aikaan ollut yhtä väsyneessä ja hiljaisessa kokouksessa, mutta ymmärtäähän tuon: tanssijalka oli jäänyt niin kovalle vaihteelle, että sitähän suorastaan vaappui koko kokouksen ajan. 22

Turun seminaarin toimikunnan vetäjänä voin sanoa, että oli kyllä erittäin tunnerikas viikonloppu ja sitäkin tunteikkaampi järjestely. Mutta hei, ohi on! Ilman etevää toimikuntaa olisi varmaan koko seminaari jäänyt pitämättä. Toimikuntamme teki mahtavaa työtä jo keväästä asti ja siitä en voi olla kuin kiitollinen. Tuli ilta, tuli aamu. Näin meni Holin syysseminaari. Marjaana Tuominen Hol-vastaava, Kritiikki ry


Mari Anttila

Holin hallitus 2017 Turun syysseminaarissa.

23


“Nyt on juotava!”

(Oodeja. 1.37. Horatius.)

Ohjeita ja toteamuksia viinistä Sanottakoon aluksi, että lentävien lauseiden ja sitaattien todenperäisyyden tarkastaminen on tehty erittäin vaikeaksi, ellei jopa mahdottomaksi. Ja se on varmasti ollut pointtikin. Nykyään historiallisten henkilöiden suuhun laitetaan jos jonkinmoista lau-

”Älä koskaan juo niin paljon, että mielesi sumenee tai askeleesi vaikeutuu. Vältä viinin juonnista kumpuavia riitoja äläkä suinkaan niistä ota itseesi.” Rakastamisen taito. 1.590. Ovidius

setta ja valtaosa niistä on kelijana koin velvollisuutodellakin väärennettyjä. dekseni tarkastaa näiden sitaattien todenperäisyyden Olen nyt koonnut muuta- ja lisätä vielä lähteet perään. man sitaatin historiasta, Hyödyntäkää näitä ohjeita jotka ohjeistavat ja toteavat tänä viikonloppuna tai älkää, erinäisiä asioita viinistä. Si- se on minulle yksi ja sama. taatit ovat allekirjoittaneen mieltymysten vuoksi peräisin antiikista. Historianopis- Hyvää seminaaria kaikille!

”Ruumis laihtuu […] juomalla lämmintä viiniä tyhjään mahaan säännöllisesti.” De Medicina. 1.3. Celsus

”Se [viini] on ovela painija, sillä se hyökkää ensimmäisenä jalkoihin” Pseudolus. 5.1. Plautus

”Nyt viiniin hukuta murhe.” Oodeja. 1.7. Horatius

”Se [viini] saa useimmat ajattelemaan, että heillä on järkeä, vaikka näin ei ole.” Cratylus. 406c. Platon 24

”Viiniin on ollut tapana liittää totuus.” Nat. Hist. 14.141. Plinius Vanhempi

”Viini voi saada viisaankin miehen laulamaan kovaan ääneen, hihittämään itsekseen tai ponnahtamaan tanssiin. Se voi tuoda esiin sanoja, jotka olisi paras jättää sanomatta.” Odysseia. 14.464. Homeros

”Älä valitse rakastajaa humalassa. Viini kultaa liiaksi heidän ulkonäköään ja älyään.” Rakastamisen taito. 1.245. Ovidius Taneli Puputti Amans vini cervisiaeque


TERVETULOA VUODEN 2018 KEVÄTSEMINAARIIN JYVÄSKYLÄÄN 16.-18.3.

25


Seminaarin järjestäjän tervehdys On jälleen tullut aika His- opiskelijaelämän ilmiö kaitorian opiskelijain liiton ke- kista terveellisin tai kaikvätseminaarin! ki huomioonottava, mutta ihan kelvon seminaariaiTänä vuonna kokoonnum- heen siitä kuitenkin saa. me Keski-Suomen pääkau- Seminaarin luennoitsijoilla pungissa Jyväskylässä. on varmasti mielenkiintoisSeminaarin teemaksi on ta tietoa siitä, millaisessa jo viime syksynä valikoitu- roolissa alkoholi on vaikutnut alkoholi, kun aloimme tanut historiassa, ja ainaideoimaan edeltäjäni Ta- kaan pelkoa lukiokirjojen nelin kanssa seminaarin uudelleen läpikäymiseen ei järjestämistä. Alkoholi on ole. yllättävän suuressa osassa opiskelijoiden vapaa-ajan Holkin seuraavilta sivuilla viettoa, ja seminaarin tee- löydät tärkeää tietoa sekä maksi tämä valikoituikin Jyväskylästä että semijuuri sen ”ajankohtaisuu- naaristamme. Oli kyseessä den” takia. Siitä voidaan sitten, miten selviytyä mäkeskustella, onko tämä kisestä kotikaupungistam-

26

me, tai miten suunnistaa hotellilta seminaaripaikoille, kaikki olennainen löytyy tästä lehdestä. Haluan vielä omasta puolestani, ja tämän seminaarin vastaavana järjestäjänä toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi kaupunkiimme ja seminaariimme, ja kiittää niitä tosinelaisia, jotka ovat ottaneet omasta ajastansa tämän viikonlopun järjestämiseen.

Hanna Juhola Järjestövastaava, Tosine ry Varapuheenjohtaja, Hol ry


Seminaaripaikat: 1.Historica. Seminaarin päänäyttämönä toimii Sali H320, joka löytyy Historica-rakennuksen kolmannesta kerroksesta. Samassa salissa pidetään myös lauantaina sitsit. 2.Musica. M-rakennus, jonka pohjakerroksessa sijaitsee BoomBox, eli tila jossa järjestetään sekä perjantain että lauantain illanvietot. 3.Lozzi. Lauantain lounaspaikkana toimii opiskelijaravintola Lozzi.

kello 23 saakka pelkän narikan hinnalla, ja opiskelijakorttia vilauttamalla saa hanajuomista alennusta. Ikäraja lauantaisin on 20, mutta jos paikalle mennään porukalla myös 19-vuotiaat pääsevät sisälle. Ruokapaikat: Oli sitten tarve sunnuntain aamupalalle, matkaevääksi tai yliopistoruuan sijasta lounastauolla houkuttaa pitsa, hampurilainen tai kebab, tähän listaan on koottu hyväksi todettuja ruokapaikkoja halki koko keskustan. 8.Kauppakadun kebab. 9.Jyväskylän kebab. 10.Pitseria Maria. 11.Kebab House. 12.McDonald’s. 13.Hesburger. 14.Fafas. 15.Burger King.

Tärkeimmät baarit: Jos mieli tekee lasilliselle Jyväskylän vierailun aikana, karttaan on merkitty muutamia hyväksi todettuja paikkoja. 4.Ylä-Ruth. 5.Sohwi. 6.Vakiopaine, eli Vakkari. 7.Freetime. Tuttavallisemmin Time, joka toimii sitsien jatkopaikkana. Seminaariin Muut: osallistujat pääsevät sisälle Jotta seminaariviikonloppu 27

sujuu jouhevasti, on karttaan merkitty myös muita hyödyllisiä sijainteja, kuten esimerkiksi varmasti toimivat pankkiautomaatit ja Omenahotelli. 16.K-Market Kymppi. Yliopiston toinen lähikaupoista. 17.Nordean kulma. Lähin varmasti toimia pankkiautomaatti yliopistolta katsottuna. 18.Toinen pankkiautomaatti. 19.Alko. 20.Kolmas pankkiautomaatti. Viimeinen mahdollisuus nostaa rahaa ennen Timeä. 21.Omenahotelli. Sisäänkäynti Vapaudenkadun puolella. 22.Matkakeskus. Juna- ja bussiasema. 23.Kuokkalan silta. 24.Kuokkala. 25.Kortepohja. 26.Keskussairaala. Ympärivuorokautinen päivystys, jonka numero löytyy kartan yhteydestä.


How to survive Jyväskylä Kevään 2018 HOL-seminaari järjestetään Jyväskylässä. Edellisellä aukeamalla on esitetty kartta tärkeistä paikoista, sekä lyhyesti kerrottu niiden merkityksestä seminaariin osallistuville. Mutta koska emme kaikki ole välttämättä visuaalisesti lahjakkaita yksilöitä, on myös sanallinen kertomus rakkaasta opiskelukaupungistamme paikallaan. Murre: Ensimmäisenä: se lausutaan paikallisittain Jyvääääskylä. Mitä enemmän painotat toista vokaalia, sitä parempi. Älä missään tapauksessa sano sitä Jypinkyläksi, Jykyläksi tai Suomen Ateenaksi (jos Ateenaan mielit, olet 3230 km liian pohjoisessa). Jiikooäl menee hätätapauksissa. Vaikka Jyväskylässä ei suuremmin mitään muita murrehömpötyksiä ole, on kaupunkilaistemme termit ala-asteen luokista aiheuttanut hieman kohua. Jos joku siis puhuu epusta, topusta, kolkista, nelkistä, viikistä tai kuukista, mitä todennäköisimmin hän puhuu peruskoulun kuudesta ensimmäisestä luokka-asteesta. Ja täällähän opiskellaan kotsaa, ei köksää. Noin, nyt olet informoitunut tärkeimmistä murrekummalisuuksistamme. Tunnettuja henkilöitä: Kuten muissakin Suomen

kaupungeissa, myös meillä arvostetaan täältä julkisuuteen hypänneitä henkilöitä. Ensimmäisenä kaksi tärkeää Aaltoa, Touko ja Alvar. Vihreiden puheenjohtajaksi kesällä 2017 noussut miesoletettu, jonka lisäksi hän on tärkeä hahmo paikallisessa politiikassa. Aalto omaa myös menneisyyden ylioppilaskuntatoiminnassa. Toinen mainittu Aalto, Alvari nimittäin, on myös tuttu nimi kaupungissamme. Tämä tunnettu arkkitehti on vastuussa suuresta osaa Seminaarinmäen rakennuksista. Jos siis mietit, kuka on suunnitellut päärakennuksella luentosalit, joissa onnistut pahentamaan selkäkipujasi tai parhaimmassa tapauksessa jopa hommaamaan sellaisia, tiedät ketä syyttää. Aalto ajatteli myös sellaisten vessojen olevan mielekkäitä, joihin ei yli 160cm pitkä henkilö mahdu istumaan oikein mitenkään päin. (Jos tällaisia mielit testaamaan, niitä löytyy C-rakennuksen luentosalien C4 ja C5 läheisyydestä.) Jyväskylän Aaltojen lisäksi täältä on yksi urheilija, joka taitaa olla tunnetumpi kaikesta muusta kuin urheilusta, nimittäin Nykäsen Matti. Musiikkimaailmalle Jyväskylä on tarjoillut myös jonkin verran, mutta mainittakoon heistä nyt kaksi räppiedustajaa: Gettomasa ja Adi L. Hasla. Niin ja onhan se Nykäsen 28

Mattikin myös musiikkia tehnyt, varsinainen l’uomo universale. Siinäpä ne tärkeimmät. Kaupunginosat: Sulavasti voimme jatkaa Nykäsen Matista Jyväskylän Alkoihin. Niitä löytyy kaupungistamme kuusi. Lähin ja oleellisin seminaarin osallistujille on keskustan Sokkarin alakerroksen juuri uudistettu myymälä. Tämän lisäksi, jos pidemmälle halajaa, järkevän matkan päästä löytyy myös Tourulan Minimanista, Seppälän Citymarketista, Keljon Citymarketista sekä Palokan Prismasta. Myös Vaajakoskelta yksi löytyy, mutta jos tänne olet eksynyt, olet tavallaan jo menetetty tapaus. Kaupunginosista seminaariin osallistujille tutuimmiksi tulee keskusta ja yläkaupunki, jotka teknisesti ottaen ovat yksi ja sama asia, mutta hipsterihumanisti haluaa ne erottaa. Keskusta on luonnollisesti se, missä lähes kaikki palvelut ovat. Yläkaupunki löytyy, kun lähdet kävelemään keskustasta Kauppakatua ylöspäin. Yläkaupungin voidaan katsoa alkavan noin Kirkkopuiston hujakoilta ja jatkuvan Seminaarinmäen kampukselle. Tämän jälkeen alkaa Mattilanpelto, jossa sijaitsee yliopiston sellaisten alojen kampukset, joilta työllistyy. Jos keskustasta taas lähdetään toiseen


suuntaan, vastaan ensimmäisenä tulee Tourula, jossa sijaitsee kiva Tourujoen luonnonpuisto, sekä keskustaa lähin 24/7 McDonalds. Tourulan takana sitten siintää koko ajan kasvava Seppälä, johon viime syksynä avautui Keski-Suomen johtava kauppakeskus Seppä.

tikaupungissamme enemmän kuin yksi vaaranpaikka. Kun jo Kortepohjaan saakka on tässä tekstissä päästy, on syytä heti ensimmäisenä mainita alueen M-P-rakennukset, tuttavallisemmin DDR:ksi nimetty kokonaisuus. Vaikka sen itäsaksalainen arkkitehtuuri salaa hiveleekin historian opiskelijan Keskustasta kaakkoon kat- silmää, ei kannata antaa ulsottaessa ensimmäisenä konäön pettää. Purku-uhan näkyy Lutakko, joka onkin alla oleva nelikko on nimensä harvinaisen viihtyisä alue. veroinen. Sen rannasta lähtee jokaisessa Jyväskylään liitettä- Koska Jyväskylän paikalvässä mainoksessa näky- lisliikenne ei kulje öisin, on vä Kuokkalan silta, joka on syytä varautua palaamaan suuri optinen harha. Kuok- Kortepohjassa järjestetyiltä kalaan ei kannata eksyä. jatkoilta takaisin keskustaan Jos kaupunginosassa löytyy kävellen, jos haluaa välttää katuja nimeltä Polttolinja, naurettavan kallista taksiYkköspesänkatu sekä Kol- liikennettä. Jalan liikkeellä mospesänkatu, kertoo se oleva saattaa huomata ilmijo varmasti aivan tarpeek- ön, joka pahenee, mitä läsi. Keskustasta luoteeseen hemmäs Yläkaupunkia saalähdettäessä ensimmäisenä vutaan. vastaan tulee pikkuporvarien viihtyisä omakotitaloalue Keskusta on rakennettu oveMäki-Matti, joka huijaa us- lasti Harjuksi nimetyn harkomaan, että tämähän täs- jun rinteille, mikä näkyy tä vain paranee. Sekin on alueen mäkisyytenä. Kaupilluusiota. Sen jälkeen tulee pakatua kävellessä saattaa etenkin jokaiselle opiskeli- kuulla pyöräilevän ohikulkijalle rakas Kortepohja, jossa jan puuskuttavan itsekseen, sijaitsee ylioppilaskuntamme että miksei kaupunkia ole ylioppilaskylä. Aluetta uu- nimetty esimerkiksi Mäkikydistetaan koko ajan, ja se on läksi, sillä lähes tulkoon mikasvattanut mainettaan hui- hin tahansa suuntaan kulkimasti aivan lähiaikoina. Silti essa joutuu kiipeämään eri sieltä löytyy vaaranpaikkoja jyrkkyysasteen mäkiä. Koja alueita, joihin ei kannata vakuntoisinkin voi huoletta eksyä. myöntää olevansa hengästynyt, sillä tähän maaston ei Vaaranpaikat: helposti totu. Jatkuva vastaJotta Jyvääskylän vierailu ei tuuli (jälleen kulkusuunnasolisi ainoastaan helppoa ja ta riippumatta), tuo mukakivaa, piilee rakkaassa ko- van lisähaasteen kävelijöille 29

ja pyöräilijöille. Keskustan alueelta löytyy suuri määrä muitakin vaaranpaikkoja, kuin sääolosuhteet ja maantieteelliset totuudet. Kauppakadulta löytyy aikoinaan Suomen kalliimmaksi K-marketiksi valittu Kymppi, jonka edessä saattaa välillä myös bongata Saarnamieheksi kutsutun yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan. Kyseinen miesoletettu liikkuu yleensä Yliopiston kirjaston ja keskustan Kompassin välistä aluetta, ja saattaa kuulostaa aggressiiviselta huutaessaan Jeesuksen toisesta tulemisesta ja syntien tunnustamisesta. Ilman ärsytystä kyseinen persoona on kuitenkin täysin harmiton, ja kuuluu jo olennaisesti kaupunkikuvaamme. Kauppakatua kulkiessa enemmän onkin syytä varoa pyöräliikennettä, jota ei Jyväskylässä tunnu mitkään säännöt koskevat. Merkityt pyörätiet ovat harvoin niille tarkoitetussa käytössä, ja kerran jos toinenkin jalankulkijat kävelevät ajotiellä, jotta pyöräilijät mahtuisivat kulkemaan jalkakäytävällä. Villi-Länsi on läsnä näillä teillä. Aivan keskustasta löytyy kaupungin ”Stockan kello”, eli Kompassi. Yleisenä kohtaamispaikkana sieltä saattaa kuitenkin kavereidensa lisäksi löytyy lauman teinejä, jotka kylmimmillä säillä kerääntyvät läheisten kauppojen tuulikaappeihin ja käytäville. Nuorison lisäksi Kompassin elämää värittävät myös iltaisin Bra-anniskelu-


ravintolaan jonottavat pulut (Kesykyyhky, Columba livia domestica) sekä Suomalaisen kirjakaupan liepeillä istuvat laitapuolen kulkijat. Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa aluksi yhtä uhkaavalta, kuin Kauppakadun pyöräliikenne, kaikki kolme ryhmää ovat pääasiassa harmittomia, kunhan niitä ei ruoki tai sen suuremmin huomioi. Joskus pulut saattavat silti nousta ilmaan ja lentää suoraan päin vatsaasi, tällaistakin on keskuudessamme todistettu.

via kahta aluetta: Kuokkalan silta: Tuuli puhaltaa varomattoman kulkijan suoraa Jyväsjärveen säästä riippumatta, ja kauniista maisemista huolimatta paikalliset suosivat talvisin jään yli kävelemistä sillan sijasta. Matka sillan yli on noin 500 metriä, mutta sen taittaminen tuntuu yleensä pieneltä Via Dolorosalta. Pupuhuhta: Yksi Jyväskylän pahamaineisimmista lähiöistä, joka sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta. 1970-luvulla rakennetut Seuraavat vaaranpaikat eivät kaupungin vuokra-asunnot toivottavasti koske seminaa- ovat omiaan korostamaan riin osallistuvia, sillä suosit- alueen huonoa mainetta, telemme välttämään seuraa- joka sai kruununsa, kun Il-

30

talehden vuoden 2013 listauksessa se valittiin Suomen väkivaltaisimpien lähiöiden joukkoon. Keskustelupalstoilla alueelle muuttamista pohtineelle vastattiin ytimekkäästi: ”Juu ei. Varsinkaan lasten kanssa.” Haluamme toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi Jyväskylään, ja toivomme, että tämä opas on riittävän kattava seminaariviikonlopusta selviämiseen. Hädän hetkellä kuka tahansa tosinisti neuvoo mielellänsä oikeaan suuntaan! Hanna Juhola Fanny Ruonaniemi


Kuinka pahasti hajottiin?

Seminaaria suunniteltaessa kuultuja lausahduksia.

”Tää on reitti Timeen, jos ei kiinnosta niin lähtekää v**** kotiin.” ”Ette voi mitenkään todistaa, että tää lehden kartta on Tosineen tekemä.” ”Jos ei omista kännykkää niin sit v**** voivoi.” ”Uskollisuus on kuollut.” ”Mä en lähtis ottamaan kenenkään juomia, siinä vaiheessa syntyy kapina ja mää ainakin vaihdan puolta.” ”Turha spekuloida tätä tän enempää, aamen.” ”Jos et halua noudattaa sääntöjä, niin älä sitten v**** tuu sitseille.” ”Joensuussa on järkevää tarjoilla karjalanpaistia, mutta ei meillä täällä Jyväskylässä oo mitään muuta perinneruokaa kuin taksari.”

”No kato v**** siitä läpsy- ”Nimenomaan tosinistit jää ”Mietitäänkö nyt niitä OI- kästä, mikä on siinä sun v****ilemaan, niinkun aina KEITA asioita?” nenän edessä.” kaikkialla.” ”Mulla on tän seminaarin ”Mä laitan teille ne toastin ”Sponsoroiskohan terveystakia pysyvä kramppi toi- ohjeet, eli perus paahtolei- keskus meille ilmaset Busessa silmässä.” vät, juustot kinkut yms.” ranat?” 31


32

Holkki Nr 4  
Holkki Nr 4  
Advertisement