__MAIN_TEXT__

Page 1

No7

HOLKKI Historian Opiskelijain Liiton lehti

2019

2/2019


Thirstyn mainos

~Asiakaspaikkoja 115 ~Terassilla kesäisin 70 paikkaa ~Opiskelijoiden kortilla tuntuvat alennukset ~PÜytävaraukset ja tilavuokra mahdollisia

2

40


Holkki nro. 7 Vastaava toimittaja: Sander Kööbi

Sisällysluettelo Pääkirjoitus 4 Ennakoiva seminaariraportti 6 Holin kevätseminaari Turussa 8 Kansat tekemässä kansainvälistä diplomatiaa 10 Ajatuksia diplomatiasta 13

Taitto: Sander Kööbi Otto Hormio Paino: Scanseri, marraskuu 2019 Painos: 80 kpl + digilehti Kirjoittajat: Sander Kööbi Onni Mustakallio Otto Hormio Marie von Bell Juuso Jääskeläinen

Olisimmeko samaa mieltä tulevien historiankirjoittajien kanssa? 17 Samppakaljat järjestykseen 18

Seuraa Meitä Sosiaalisessa mediassa!

Historian Opiskelijain Liitto

historianopiskelijainliitto

Hol ry

3


Pääkirjoitus

Huomenta, tämä on Holkki. Olen kuullut sanottavan, että jokaisessa Holseminaarissa yhden asian on mentävä huonosti. Tämä olisi lohdullista, jos tämän seminaarin järjestelyissä olisi mennyt olisi mennyt yksi asia. Todellisuus on, että kirjoittaessani tätä pääkirjoitusta ei voida vielä olla varmoja, että oikeastaan mikään olisi mennyt hyvin. En kuitenkaan pureudu tässä liikaa seminaariin liittyvään synkistelyyn. Sen sijaan siirrän synkistelyn keskipisteen tähän julkaisuun, joka nyt ilmeisesti on jotenkin, sattumalta, oikeastaan omin jaloin kompuroinut käsiinne asti. Kukaan ei oikeasti ole tietoisesti tehnyt asian eteen mitään. Yhtäkkiä tämä lehti vaan oli olemassa. Melko suppeahan tämä on, mutta kuitenkin lehti, jossa on vieläpä ainakin muutama ihan menevä teksti. Kuten useaan otteeseen ja useassa paikassa on todettu, tämän seminaarin teemana on kansainvälinen diplomatia. Perinteiseen tapaan tämän lehden teema on sama kuin seminaarin, ilman että teemassa olisi kuitenkaan pysytty läheskään jokaisen artikkelin kohdalla. Osin tämä liittyy siihen, ettei lehti sisällä kovinkaan montaa juuri sitä varten kirjoitettua artikkelia ja osittain siihen, että diplomatiasta nyt vaan ei haluttu kirjoittaa niin mahdottoman paljoa. Kansainvälisen diplomatian hengessä lehden kannen kuvassa Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson chillailee Pariisin asunnossa muutamien muiden valtionpäämiesten kanssa vuonna 1919. Wilsonin itsensä lisäksi kuvassa on Iso-Britannian, Ranskan ja Italian pääministerit David Lloyd George, Georges Clemenceau 4

ja Vittorio Orlando. Pojat ovat menossa allekirjoittamaan Versailles’n rauhansopimusta, takakannessa näkyvän William Orpenin maalauksen tapaan. Tätä lukuun ottamatta diplomatiaa tarkastellaan tässä lehdessä ennen kaikkea nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmasta. Onni Mustakallio tekee varsin mielenkiintoisen yleiskatsauksen Diplomatian ja sen tutkimuksen nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Itse puolestani tarkastelen diplomatiaa ja ennen kaikkea sen kansainvälisyyttä paljon vähemmän asiantuntevasti. Sitä tekstiä ei siis missään nimessä kannata lukea. Tämän enempää alkuperäistä sisältöä ei tästä lehdestä sitten löydykään. Kronos ry:n Kronikka-lehdestä on kuitenkin lainattu Juuso Jääskeläisen kirjoittama tyylikkään jännittävä samppanja-arvostelu. Holin blogista puolestaan on lainattu oma ennakoiva raporttini tämän syksyn seminaarista, Otto Hormion kirjoittama oikea raportti keväällä Turussa järjestetystä seminaarista ja Marie von Bellin artikkeli, jossa hän pohtii sitä, miltä me näytämme tulevaisuuden historiankirjoittajien silmissä. Todettakoon siis yhteenvetona, että Holkki numero 7 on lehti. Lehdessä on tekstejä ja olivat ne sitten juuri tätä lehteä varten tarkoitettuja tai eivät, niiden kirjoittajille kuuluu kiitos. Voisin tässä myös kiittää kaikkia, jotka ovat kanssani toimineet syksyn 2019 Hol-seminaarin järjestäjinä. Sander Kööbi Kronos ry:stä, Holin varapuheenjohtaja ja tämän julkaisun päätoimittaja


Uusi ylioppilastalo 1952. Helsingin kaupunginmuseo. Kuvaaja: Yrjรถ Kohonen

5


Ennakoiva seminaariraportti Teksti: Sander Kööbi Helsingin Hol-seminaari on jo niin lähellä, että jos kiipeää korkeaan paikkaan ja oikein tarkkaan katsoo, sen voi jo nähdä. Liittykää siis seuraani, kun kiipeän neljännessä kerroksessa olevaan asuntooni ja kerron teille, mitä syksyn 2019 Hol-seminaarissa tapahtuu. Tämä raportti julkaistaan tietysti sekä Holin blogissa, että Holkissa, joten osa lukijoista on varmaankin kokenut jo seminaarin ensimmäisen päivän. Raportin informatiivinen arvo saattaa hieman kärsiä tästä, mutta kun muistatte, että tämä on kirjoitettu jo kaksi viikkoa ennen seminaaria, tiedätte, että myös toista päivää koskevat havainnot ovat oikein. Pidemmittä puheitta aloitan nyt kuvaukseni. Seminaari tosiaankin alkaa yliopistonlehtori Risto Marjomaan ohjaamalla peli-illalla, kuten on suunniteltukin. Tänne asti näkyy, että Marjomaan peli pitää opiskelijat jännityksessä ja eläytyneinä samalla kun he oppivat uudella tavalla ymmärtämään ensimmäiseen maailmansotaan johtaneita diplomaattisia olosuhteita. Tänne myös näkyy aivan selvästi, miten pelissä käy, mutta en halua kertoa sitä – muutenhan pelistä häviäisi kaikki jännitys. Tieto on raskas taakka, ja tässä tapauksessa kannan sen yksin. Olkaa kiitollisia. Pelin päätyttyä siirrytään jatkoille. Huomaan, että tässä kohtaa korkataan lukuisia pulloja ja tölkkejä korkataan. Ei siinä mitään, eihän tässä nyt kieltolain aikana eletä. Kieltolaki ei itseasiassa ole edes näköetäisyydellä, ellei kiipeä vielä huomattavasti korkeampaan paikkaan kuin tämä, mutta Helsinkihän ei ole mikään Dubai. Näen tietysti tänne asti, että jatkoista nauttii täysin poikkeuksetta aivan joka ikinen osallistuja. En tässä kohtaa kerro kenenkään henkilökohtaisista keskusteluista, vaikka ne ovatkin aivan uskomattoman mielenkiintoisia. Elämänsä suurimpia salaisuuksia kavereilleen paljastavat voivat siis tässä kohtaa kiittää minua hienotunteisuudestani. Tätä on siis luvassa seminaariperjantaina, marraskuun 15. päivänä. Seuraavaksi onkin aika kääntää 6

katseemme 16. päivään, Hol-seminaarin pääpäivään. On pakko myöntää, että täältä on hieman vaikea saada hyvää tarkastelukulmaa luentojen sisältöön tai muihin tällaisiin yksityiskohtiin. Jos sitä epäilette, tämä ei johdu siitä, että minä en ole se, joka on keskustellut puhujien kanssa. Asiahan on niin, että kaikkea ei millään voi nähdä. Mutta siis luentoja on luvassa, erittäin mielenkiintoisia ja kansainväliseen diplomatiaan liittyviä. Seminaariohjelmaan kuuluu myös alumnipaneeli. Alumnipaneelissa näkyy olevan rento meininki. Sanoisin jotain siitä, kuinka moni osallistuja löytää tulevan työuransa, mutta en valitettavasti näe täältä kenenkään työuraan asti. Näen kuitenkin selvästi, että alumnipaneeli on informatiivinen, mukava ja osatapahtuma, eikä kukaan sitä seuraamaan jäävä vaikuta katuvan päätöstään. Alumnipaneelin jälkeen on tauko, joka on juuri riittävän pitkä, että sitseihin ehtii valmistautua ja sitten saapua paikalle. Sitseilläpä sitten onkin aivan uskomattoman hauskaa. Näen ainakin, että sitseillä lauletaan lauluja. Ne, jotka haluavat tehdä niin, juovat alkoholia. Joillekin nämä sitsit ovat jokseenkin erilainen kokemus, kuin mihin he ovat tottuneet – isoimpana erona se, että sitseillä ei jaeta minkäänlaisia rangaistuksia. Sen sijaan sitseillä keskitytään laulamiseen sekä toisten seurasta nauttimiseen. Sitsien jälkeen luvassa ovat samassa tilassa järjestettävät, mutta kaikille avoimet jatkot, joihin näen ainakin joidenkin uusien ihmisten ilmestyvän. Niin kuin aina, sitsit ovat kaikille myös rankka kokemus. Veikkaisin, että tämän takia kovinkaan moni ei selviä seuraamaan hallituksen kokoukseen aamulla. Tätä en voi kuitenkaan enää sanoa tiedoksi, sillä sunnuntai on jo sen verran kaukana, että sinne asti täältä ei näe. Voisin ehkä koputtaa yläkerran naapurin oveen, mutta en aio tehdä niin.


7


Holin kevätseminaari Turussa Teksti: Otto Hormio Poliittisen historian opiskelijat Polho ry Varapuheenjohtaja Suuntasin maaliskuussa Historian Opiskelijain Liiton kevätseminaariin Suomen Turkuun. Tilanne oli itselleni uusi, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt vastaavaa. Olin toki aikaisemmin käynyt Turussa niin matkailun riemusta kuin suorittamassa avoimen yliopiston tenttejä. Tällä kertaa kuitenkin matkustin ensimmäistä kertaa virallisen opiskelijastatuksen omaavana toiseen opiskelijakaupunkiin. Saavuttuani bussilla ja jätettyäni tavarat hotellille suuntasin viikonlopun ensimmäiseen tapahtumaan, Panimoravintola Koulussa pidettävään pubivisaan. Sattui mukava yllätys, sillä tapasin baaritiskillä Turussa opiskelevan ystäväni. Nopeiden kuulumisten vaihdon jälkeen päätimme olla samassa joukkueessa pubivisassa. Visa olikin haastava ja kysymykset tulivat historian eri laidoilta. Vaikka voittoa ei tullut, sain ainakin lisää nippelitietoa historia-aittaani. Pubivisan jälkeen pääsin tutustumaan paremmin muuhin porukkaan, jotka olivat saapuneet paikalle. Tapasin muita Helsingistä tulleiden lisäksi myös Turusta, Tampereelta ja Joensuusta saapuneita historian opiskelijoita. Osa meistä päättikin lähteä pubista jatkoille Turun yöhön. Lauantaiaamuna alkoikin sitten itse seminaari. Teemana oli vaalikevään innoittamana vaalit. Aluksi oli kaksi luentoa, jonka jälkeen jatkoopiskelijat esittelivät omia väitöskirjojensa aiheita. Koko seminaari pysyi alusta loppuun mielenkiintoisena. Pääsin myös osioiden välillä 8

tutustumaan paremmin joihinkin eilisiltana tapaamien henkilöiden kanssa. Lauantai-ilta päättyi sitseihin. Olin kuullut paljon tarinoita Hol-sitseistä ja saavuinkin paikalle hieman varauksellisesti. Sitsien teemana oli eduskunnan täysistunto ja poliittisesti pukeutuminen loi mielestäni oman varauksen ilmapiiriin. Nämä olivat ensimmäiset sitsini Helsingin ja valtiotieteellisen tiedekunnan ulkopuolella ja huomasin heti alussa ”kulttuurisia” eroja. Ilta sujui kuitenkin aivan mukavasti. Käytös oli pääsääntöisesti asiallista ja järjestäjät pystyivät pitämään illan kasassa toiminnallaan. Sunnuntaina olisi ollut Holin hallituksen kokous, mutta en päättänyt jäädä seuraamaan sitä, vaan suuntasin jo aamusta kotiin. Kokonaisuutena olin erittäin positiivisesti yllättynyt viikonlopusta, jolle en ollut asettanut juurikaan suurempia odotuksia. Parhaimpana kokemuksena voin pitää tutustumista uusiin ihmisiin, jotka jakavat kanssani intohimon historiaan. Samalla myös käynnistyi syksyn Hol-seminaarin valmistelu. Tajusinkin jossain vaiheessa, että olinkin itse tarkkailemassa tapahtuman rakennetta ja miettimässä, mistä ottaisin mallia ja minkä tekisinkin mahdollisesti toisin. Ensimmäinen tapaaminen järjestävien järjestöjen välillä on tapahtunut ja alankin jo odottamaan tulevaa seminaaria. Nähdään syksyllä Helsingissä!


9


Kansat tekemässä kansainvälistä diplomatiaa Teksti: Sander Kööbi

Sana ”kansainvälinen” ei esimerkiksi wikisanakirjan määritelmän mukaan tarkoita pelkästään kahden tai useamman kansan välillä tapahtuvaa. Wikisanakirjan määritelmän mukaan tämän adjektiivin merkitys on ”kansojen välinen, useita kansoja koskeva, myös useiden valtioiden keskinäinen; maailmanlaajuisesti käytetty tai käsitelty”. Käytännössä sanalla voi siis kuvailla asioita, jotka koskevat kansoja laajempia yksiköitä. Ikään kuin eläisimme maailmassa, jossa ensisijaisia toimijoita ovat ennen kaikkea kansat – ainakin jos tarkastellaan riittävän suuressa mittakaavassa operoivia operaatioita. Tämä on erittäin selkeä esimerkki siitä, miten käyttämämme kieli heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja. Koska kieli toimii sekä yksityisen että yhteisen ajattelun välineenä, voidaan olettaa, että tällaisen arvon vakiintuessa osaksi kieltämme, se vakiintuu jollain tasolla myös osaksi yhteiskunnan moraalijärjestelmää. Tai minusta ainakin tuntuu, että asia voisi olla näin. Muistaakseni jollain viestinnän kurssilla opittiin jotain sellaista, mikä tukisi tätä arviotani. Sisältyykö siis käsitteeseen kansainvälinen diplomatia käsitys siitä, että kansainvälistä diplomatiaa tekemässä on tai ainakin pitäisi olla kansoja? Ehkä. Siltä vähän näyttäisi, mutta aika mututuntumaltahan tämän arvion tein. En toisaalta muutenkaan tehnyt tätä arviota siksi, että se olisi suurella todennäköisyydellä 10

totta, vaan siksi, että se tuo minut mielestäni kiinnostavan kysymyksen äärelle: kenen tai minkä pitäisi olla suuren mittakaavan diplomaattisia toimijoita? Tässä vaiheessa minun onkin tunnustauduttava likaiseksi antinationalistiksi ja todettava, että vastaus ei ainakaan ole kansat. Ne eivät myöskään käytännössä ole tällaisia toimijoita, vaikka joissain tapauksissa diplomatian osapuolina ovatkin kansallisvaltiot. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan ole kansallisvaltioita ja nekin, jotka ovat, ovat sitä loppujen lopuksi vain nimellisesti. Näin ollen vaikka olettaisimme, että kansallisvaltiot toimivat kansan tahdon (ikään kuin tässäkään käsitteessä olisi mitään järkeä) mukaisesti, kansat tekevät diplomatiaa vain nimellisesti ja välillisesti. Tämä tuokin meidät käytännössä nationalismin ilmeisten käytännön heikkouksien äärelle. Jotta näkökulma pysyy diplomatiassa, tyydyn tässä toteamaan, että kansojen mielipiteet, joita diplomatiassa kuunnellaan, ovat korkeintaan jonkinlaisia keskiarvoja siihen kuuluvien yksilöiden todellisista mielipiteistä. Lisäksi ongelmaksi muodostuu, että koska kaikilla kansoilla ei ole omaa valtiota, niiden mielipidettä ei edes yritetä kuunnella. Kukaan tuskin myöskään kehtaisi väittää, että kaikille kansoille olisi mahdollista muodostaa oma valtio. Diplomatian käsittäminen kansojen välillä


tapahtuvana ilmiönä on siis ehkä huono idea, sillä se ei riittävällä tavalla kiinnitä huomiota siihen, että myös vähemmistöjen mielipiteet pitäisi huomioida. Paljon paremmalta näyttävä, ja ainakin demokraattisia valtioita tarkasteltaessa myös realistisempi tavoite saadaan, kun kansan sijaan puhutaan valtioiden asukkaista. Mielellään nämä pitäisi mielestäni käsittää nimenomaan joukkona yksilöitä, eikä niinkään kansana tai minään muuna yhtenäisenä kokonaisuutena. En toki kiistä tai näe mitään ongelmaa siinä, että käytännössä nämä yksilöt toimivat diplomatiassa edustajien kautta. Nämä edustajat tietysti myös tekevät päätöksensä edelleen enemmistön mielipiteen mukaan.

viime kädessä sanoa. Diplomatia on tai ainakin voisi olla kansainvälistä siinä mielessä, että se toimii kansoja yhdistävänä voimana. Se ei ole kansojen välistä siinä, mielessä, että toimijoina olisivat kansat, vaan enemmänkin siinä mielessä, että se toimii kansojen välisenä siltana. Jos uskotaan, että kansallisvaltiot eivät ole enää relevantti tapa maailman organisointiin, tarvitaan nimenomaan diplomatiaa niiden tuomiseksi lähemmäs toisiaan.

Toisaalta jos tässä ei onnistuta, diplomatian avulla voidaan ainakin rakentaa luottavaisempia suhteita eri valtioiden välille. Se toimii oleellisena tapana niiden välisten jännitteiden purkamisessa. Kun tällaisia jännitteitä on Käytännössä tämän ehdottamani käsitteellistavan vähemmän, on valtioilla myös vähemmän tavoitteena on olla näkemättä demokratiaa paineita toinen toistaan paremmin “kansan tahdon” toteuttamisena. Koska kansalla menestymiseen tuotantokyvyssä, sotilaallisesti ei ole tahtoa, ja vain epämiellyttävä populisti tai muuten. Tällöin pitäisi olla myös helpompaa voisi väittää muuta. tehdä yhdessä kivuliaita, mutta tarpeellisia ratkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutoksen eteen.

Diplomatia kansojen yhdistäjänä Diplomatiaa olisikin mielestäni syytä käyttää yhä enemmän kansoja yhdistävänä työvälineenä, lähinnä siksi, että nationalismi on tuottanut jo sen hyödyn, jonka se voi tuottaa, eivätkä kansallisvaltiot pysty ratkaisemaan globalisaation ajan globaaleja ongelmia. Ainakin teoriassa ongelmia pitäisi voida ratkaista paremmin, jos ne tehdään useampien valtioiden välillä. Oletettavasti myös päätöksenteon keskittäminen pienemmälle määrälle valtioita voisi tehdä päätösten vaikutuksista suurempia, jolloin ne myös olisivat suurempia askelia kohti esimerkiksi ilmastonmuutoksen tapaisten ongelmien ratkaisuja. Tästä syystä diplomatian kansainvälisyys onkin tässä kohtaa tätä tekstiä syytä määritellä uudelleen suhteessa miten sen tämän artikkelin alkupuolella tarkoituksellisesti väärinkäsitin. Tämä uusi määritelmä on myös lähempänä käsitteen “oikeaa” merkitystä, ja tuo meidät varsin lähelle sitä, mitä yritän tällä koko vuodatuksella

Eli siis yhteenvetona, älkäämme ajatelko, että kansat ovat tärkeitä toimijoita, tai oikeastaan toimijoita ylipäänsä. Katsokaamme yli kansallisuus- ja valtiorajojen, ja yrittäkäämme ratkaista ongelmia kaikkien kynnelle kykenevien kanssa. Lopuksi, älkäämme myöskään valitko käsitteiden merkityksiä sillä perusteella, mikä tuottaa omasta mielestämme mielenkiintoisimman lähtökohdan artikkeliin. Sellainen on tyhmää, vaikka tuottaisikin hyvää täytettä lehteen.

11


12


Ajatuksia diplomatiasta Teksti: Onni Mustakallio

Ihmiset, ollessaan suuripäinen ja eritoten suuriaatteinen sekä alati toiminnassa oleva dynaaminen kokonaisuus, ovat aina olleet riippuvaisia sujuvasta keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Tämä vuorovaikutus, jonka pyrkimyksenä on, jos ei myönteinen niin vähintäänkin siedettävä rinnakkainen olemassaolo, alkaa kahden yksilön välisestä kontaktista ja venyy aina miljardeja ihmisiä käsittäviksi verkostoiksi. Kun ihmisjoukkojen välisen vuorovaikutuksen hoitamista varten kehittyy yhteisö- ja yhteiskuntatason menettelytapoja, syntyy diplomatia. Huolimatta siitä, että diplomatia käsitteenä vakiintui vasta 1700-luvun Ranskassa, ovat diplomatian ensimmäisten muotojen arveltu olevan useamman tuhannen vuoden ikäisiä. Varhaisten sivilisaatioiden tiedetään harjoittaneen niin suullista kuin kirjallista neuvottelua. Esimerkiksi Egyptistä on jäljellä diplomaattisia kivilaattoja, jotka on ajoitettu

suurin piirtein 1300-luvulle eaa. Diplomatian keinot ovat aina olleet kirjavia, ja näihin on lukeutunut muun muassa lähettiläitä, lahjoja sekä sopimuksia avioliitoista, jälkimmäisimmän ollessa todennäköisesti useimpien meidän näkökulmastamme hyvinkin kyseenalaista.

Diplomatiaa 2000- luvulla Nykyinenkin diplomatia on toteutuksiltaan monipuolista, eikä se rajoitu vain valtiollisiin toimijoihin. Diplomatiaa harjoittavat myös kolmannen sekä yksityisen sektorin erilaiset tahot, eli esimerkiksi kansalaisjärjestöt sekä suuret yritykset. Vahvasti globalisoituneena aikana kansainvälisten suhteiden ylläpitäminen on merkittävä prioriteetti niin tavoitteettomille kuin eritoten tavoitteellisille toimijoille, ensimmäisten ollessa esimerkiksi 13


harrastetoimintaa ja jälkimmäisten poliittisia liikkeitä tai kaupallisia firmoja. Kiehtovan ulottuvuuden nykyiseen pirstaloidumpaan ja tietyllä tapaa demokratisoidumpaan diplomatiaan tuo se, että samasta maasta lähtöisin olevien diplomaattisten toimijoiden intressit saattavat olla keskenään ristiriidassa. Digitalisoituminen onkin meidän ajallamme merkittävä diplomatian luonnetta muovaava tekijä. Demokratisoitumisella viittaan tässä tapauksessa siihen, että kansainvälisten suhteiden luomiseen ja muovaamiseen on avaimet melkeinpä kenellä hyvänsä, jolla riittää kielitaito ja resurssit päästä käsiksi sosiaalisen median kaltaiseen viestintäteknologiaan. Tämän myötä diplomatia on saanut aktiivisen epävirallisen puolen. Diplomaattisen roolin itselleen voi omaksua kuka tahansa, joka riippumatta suoraviivaisesti minkään sektorin korkeammista tahoista sosiaalisen median kautta ylläpitää (tai tärvelee) kontakteja eri puolille maailmaa. Internetissä toimivat yksilöt vieläpä usein koetaan jonkin ryhmän tai valtion edustajaksi, vaikka tämä toki onkin yleensä vain hyvin äkkipikaista yleistämistä. Toisaalta demokratisaation käsitteen käyttämistä vastaan puhuu erilaisten diplomatian muotojen välinen hierarkia. Hierarkian huippu on siellä, missä on konkreettinen valta vaikuttaa politiikkaan. Siitä, missä määrin kansalaisjärjestöt ja erityisesti suuret kaupalliset yritykset vaikuttavat valtioiden sisä- ja ulkopoliittisiin päätöksiin, voisi keskustella ikuisuuksiin, mutta selvää on se, että virallisten sektoreiden ulkopuolelle jäävät yksilöt tai ryhmät eivät omalla diplomatiallaan luo kovin merkittävää poliittista vaikutusta. Hierarkiansa on myös yksilöllisillä toimijoilla, nimittäin kuuluisuus varmasti antaa Twitter-möläytyksille lisää painoarvoa, vaikka sisältö huolellisemmin tarkasteltuna olisikin kehnommasta päästä. Suuryritysten rooli kansainvälisessä diplomatiassa kokee kasvua hyvin avoimesti. Erityisesti Googlen ja Facebookin kaltaiset teknologijätit kommunikoivat yhä kasvavissa määrin valtiotasolla. Eräänlainen virstapylväs, joka ilmentää diplomatian muutoksia meidän aikanamme, saavutettiin vuonna 2017, 14

kun Tanska ensimmäisenä valtiona nimitti lähettilään vastaamaan suhteista nimenomaan teknologian suuryrityksiin. Kuluneen vuoden alkupuolella antamassaan haastattelussa tehtävää hoitanut Casper Klynge totesi kaunistelematta, että vaikka jotkut yritykset ovat olleet avoimia ja yhteistyöhaluisia, ovat samanaikaisesti monet kuitenkin olleet haluttomia osallistumaan poliittisiin keskusteluihin. (ZDNet) Diplomatian luonteen muutokset seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä tulevat varmasti olemaan kiehtova aihe tutkimukselle. Samanaikaisesti kun rajat eri yhteiskunnan sektoreiden välillä ovat venymässä, painivat keskenään erilaiset näkemykset valtioiden entistä yleisemmästä ja monipuolisemmasta kansainvälisyydestä. Diplomatian lähitulevaisuuden voisikin jakaa kahden eri vastakkainasettelun piiriin. Yhtäältä vastakkain ovat eri sektorit, eritoten yksityinen ja julkinen. Pitävätkö valtiolliset toimijat kansainvälisen politiikan päätöksenteon itsellään vai ottavatko suuryritykset diplomaattisen kentän haltuunsa? ’Vastakkainasettelu’ voi tässä kohtaa kuitenkin olla siksi heikko termi, että toki julkinen ja yksityinen sektori korreloivat keskenään, ja yksityisen sektorin voimaantuminen on monesti poliittisten päätösten tulos. Toinen vastakkainasettelu muodostuu valtioiden poliittisesti valittujen vaihtoehtojen välisestä kiistasta. Vetäytyvätkö valtiot tiukasti rajattuihin nationalistisiin pyrkimyksiinsä ja täten konservatiivisempaan ulkopolitiikkaan vai integroituvatko valtiot yhteen muodostaen laajempia monikansallisia kokonaisuuksia?


TILAA HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Historiallinen Aikakauskirja (HAiK) on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tiedelehti, jossa käsitellään laajasti ja monipuolisesti ajankoh- taisia kysymyksiä uusimman tutkimuksen valossa. Lehdessä julkaistaan tutkimusartikke- leita, katsauksia, keskustelupuheenvuoroja ja kirja-arvioita. Vuoden 2020 vuosikerta maksaa opiskelijoil- le vain 30,00 €, normaalihinta on 50,00 €. Saat samalla Historian Ystäväin Liiton jäsenyyden. Tee tilaus ennen 15.12.2019 niin saat numeron 4/2019 kaupan päälle. Numerossa 4/2019 teemana on menneisyyden ihmisen suhde luontoon ja muokattuun ympäristöön kuten puistoihin ja puutarhoihin. Vuosittain julkaistaan 25 tieteellistä tutkimusja katsausartikkelia sekä runsaasti keskustelupuheenvuoroja ja arvioita erilaisista historiallisista aiheista. Katso sisällysluettelot https:// www.historiallinenaikakauskirja.fi/ .

Tee tilaus verkossa: www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset

15


16


Olisimmeko samaa mieltä tulevien historiankirjoittajien kanssa?

Millainen tulee olemaan meidän aikamme tulevien historiankirjoittajien silmissä? Tunnistaisimmeko oman aikamme tulevista kirjoituksista? Korostuisivatko ilmastoahdistus, Greta Thunbergin purjehdus New Yorkin ilmastokokoukseen, Amazonin sademetsän palo, ISIS, #MeToo, Donald Trump ja Brexit? Kertoilisimmeko lapsillemme, kuinka he ovat velttoja, eivätkä ole kiinnostuneet maailman asioista, koska me opiskeluaikoinamme allekirjoitimme ilmastoveivin ja kritisoimme pikamuotia. Vai tuntuvatko ne teot myöhemmin mitättömiltä? Vai voiko olla niin, ettemme edes ole huomanneet niitä asioita, jotka jälkikäteen tullaan punomaan selkeiksi tapahtumasarjoiksi. Kenties meidän lapsemme osaavat paremmin Kiinan historiaa, ja kalifaatti olisi heille yhtä latautunut sana kuin kuningaskunta. Entä jos saammekin jotain aikaan? Monella vuosikymmenellä on ennustettu, että lopun ajat ovat käsillä. Kuitenkin nyt, paremmin kuin koskaan aiemmin, yhä useammalla on mahdollisuus saada tietoa maailmasta. Meillä kaikilla tällä pallolla ei ole samalla tavalla mahdollisuuksia tehdä valintoja, sillä siihen ei ole aina varaa – valinnat ovat yhä enemmän kuluttamista tai sen tietoista vähentämistä. Ylipainoa ja pahaa oloa. Mutta onko siihen aihetta? Entä jos elämmekin maailmanhistorian hilpeintä aikaa, mutta emme vain itse huomaa sitä.

Historia ei ole meidän historianopiskelijoiden mielestä kuivaa ja tylsää, mutta monen mielestä se sitä on. Luulen, että yhtenä syynä on se, ettei sen nähdä liittyvän omaan elämään, vaan se on jokin omasta itsestä erillinen kouluaine. Aivan meidän kaltaisemme ihmiset ovat eläneet tavallista arkeaan, kun historiassa on nähtävissä suuria käännekohtia. Se, että minä kirjoitan tätä blogia, on osa suurta sattumien ja päätösten ketjua. Se, minkälaisia valintoja me elämässämme teemme, tulee vaikuttavaan paitsi meihin itseemme, myös tuleviin sukupolviin. Se saattaa kuulostaa painavalta taakalta, mutta minun mielestäni historiaan tutustuminen on vapauttavaa: asioille voi tehdä jotakin. On ennenkin tehty ja ollaan muutettu maailmaa. Se, mikä joskus on ollut ”normaalia”, on nyt laitonta. Historia, ei kulje mitään kohti, kuin luonnonvoima, vaan se muokkautuu jokaisella teolla ja tekemättä jättämisellä. ”Kehitys” ei ole kuitenkaan automaattista, ei ole olemassa suoraa linjaa, jota kulkea kohti kehittyneempää, parempaa yhteiskuntaa. Meidän on jatkuvasti valittava, mikä on hyvää ja mikä on arvokasta. Annetaan kättemme jälkien näkyä! Marie von Bell Kirjoittaja on Holin blogivastaava kaudella 2019

17


Seuraava teksti on kirjoitettu alunperin Kronos ry:n Kronikka-lehteä varten.

Samppakaljat järjestykseen (keksikää ite parempi otsikko)* Teksti: Juuso Jääskeläinen Kuvat ja arvostelu: Juuso Jääskeläinen ja Eveliina halkomäki

Aiemmin tänä vuonna Kronikka pisti järjestykseen nuo opiskelijoiden parhaat ystävät, kyykkyviinit. Mutta koska opiskelijat ovat (myös Kronoksen sisällä) heterogeeninen joukkio, oli tarpeen tuoda esiin myös erilaiset kulutustottumukset. Niinpä kuljimmekin symbolisen matkan Helsingin Stockmannin tavaratalon K2-kerroksen Alkon alimmilta hyllyiltä aina kyseisen pytingin kahdeksanteen kerrokseen, josta löysimme viihtyisän samppanjabaarin. Raati pysyi valitettavasti kahden henkilön kokoisena, sillä suurempi lukumäärä olisi aiheuttanut ahdistusta kyseisen putiikin vakioasiakkaissa, eikä suurempi seurue varmaankaan olisi mahtunut hissiin.

pienistä, lasissa pitkään ja sitkeästi nousevista kuplista.” Viereemme saapui ruotsia puhuva eläkeläispariskunta, joka tilasi skagenit. Selvittyäni shokista, jonka sain nähdessäni kyseisen välipalan hinnan, ja seuraavasta, jonka sain nähdessäni kyseisen välipalan koon (se oli pieni), aloitimme juomiemme maistelun. Maistelu suoritettiin järjestyksessä oikealta vasemmalle, koska halusimme viimeisenä maistaa kultaisessa pullossa säilytettävää kuohujuomaa.

En ole ikinä tuntenut oloani niin kotoisaksi, kuin istuessani bändipaita päällä hienolla designtuolilla vuosikymmenten asiakaspalveluuran tehneen raudanlujan ammattilaisen kaataessa edessäni kököttäviin neljään lasiin neljää erilaista kuohujuomaa. Raatikollegani oli ilmeisesti tottuneempi kyseiseen miljööseen, sillä hän kommentoi muutaman pöydän päässä istuvien suomenruotsalaiseläkeläisten varsin töykeää käytöstä sanoilla: ”tyypillistä”, ”aina on just tommosia mummoja jotka kohtelee henkilökuntaa ku paskaa” ja ”noi ei oo ikinä ollu töissä”. Hän myös osasi kertoa minulle, miksi samppanja ei ole skumppaa: ”Samppanjan ja kuohuviini eroavat toisistaan niiden alkuperän vuoksi. Samppanja on saanut nimensä sen kotialueen eli ranskalaisen Champagnen alueen mukaan. Ainoastaan tältä alueelta peräisin olevia kuohuvia viinejä saadaan kutsua samppanjaksi, kaikki muut kuohuvat viinit ovat kuohuviinejä. Erinomaisen samppanjan tunnistaa muun muassa *ei oo mun homma otsikoida sun tekstejä (toim. huom.) 18


Ensimmäinen juoma: Moët & Chandon Grand Vintage Champagne Brut 2012 Hinta Alkossa: 74,95€ / 0,75l pullo Juuso: Samppanjaan tottumaton makuhermostoni otti ensimmäisen hörpyn vastaan kuten lasillisen skumppaa ja totesin että ero ei ole merkittävä. Odotin pahempaa. Eveliina: Maistuu siltä, kun samppanja yleensä. Hempeät kuplat. Toinen juoma: Veuve Clicquot Champagne Brut Hinta Alkossa: 49,96€ / 0,75l pullo Juuso: Pyöreämpi. Jättää melko tyhjäksi verrattuna edelliseen. Toisella kulauksella maku vaihtui pistävämmäksi. Eveliina: Kirpeä, ei kovin pehmeä. Pistävä maku. Kartanotunnelma Seuraavaa juomaa olin itse odottanut kaikista eniten, sillä se oli pirtsakan pinkin värinen. Mikä olisikaan parempaa kuin pinkki samppanja köyhien katsellessa kateellisena kymmeniä

metrejä alempana kulkevilta Helsingin kaduilta. Lopputulos saattoi kuitenkin yllättää. Kolmas juoma: Ruinart Rosé Champagne Brut. Hinta Alkossa: 78,96€ / 0,75l pullo Juuso: Rosen makeus, joka ei kuitenkaan ole mitään skumpan makeuteen verrattuna, lievensi hieman sekä edellisten lasillisten että oman elämäni katkeruutta. Onko tämä hyvä asia, sen aika näyttää. Eveliina: Samettisen pehmeä, joka ei kuitenkaan ole yhtä makea kuin skumpan vastaavat. Kesäinen juhlajuoma, joka sopii moneen eri makuun, sillä se on myös hieman kuiva. Edellisiin verrattuna kuitenkin makein. Viimeistä juomaa, jonka pullo jo viesti nauttijan korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta sekä maallisen omaisuuden äärettömästä jumaloinnista, olimme molemmat varmasti odottaneet. Minä kauhulla, kollegani ilolla. Neljäs juoma: Ruinart Blanc de Blancs Champagne Brut. Hinta Alkossa: 79,96€ / 0,75l pullo. Juuso: Korkeat odotukset kuvan perusteella, nimi viittaa myös vastapäätä istuvaan henkilöön. En kuulu tänne. 2/5, ihan jees. Jos oisin saanut tällaista mehua lapsena oisin sanonut että Hyi vittu ku on pahaa.. Mutta ihan hyvää. Eveliina: Samettinen, todella kevyet kuplat. Paras näistä. Aika mehumaista tai laimentunut Vichy. Lopputulosten valossa kultainen pullo voitti, ainakin asiantuntijan mielestä. Laimentunutta Vichyä on helppo tehdä itsekin, eikä Champagnen alueelta Ranskasta tuotujen mehujen nauttiminen tällöin ole tarpeen, hintalappu kun näyttää varsin suurehkolta. Päästyämme pois yläluokan maanantai-iltapäivän keskeltä, suuntasimme erääseen Helsingin parhaiden varjelluimmista salaisuuksista, jossa tarjoillaan hintaluokaltaan samanlaatuisia koktaileja. Mutta se seikkailu parempien ihmisten maailmaan pysyköön salaisuutena. 19


20


Vanha ylioppilastalo 1930-luvulla. Kuva: Hannes Mustakallio. Helsingin kaupunginmuseo. 21


22


Domus Gaudium, eli ns. kolmas ylioppilastalo

23


Profile for Historian Opiskelijain Liitto

Holkki nro 7  

Holkki nro 7  

Advertisement