Holkki nro 12

Page 1

Historian Opiskelijain Liiton Lehti No 12. 2022
HOLKKI

Sisällys

Pääkirjoitus 3

Historian Opiskelijain Liiton PJ:n tervehdys 4

Patinan PJ:n tervehdys 5

Seminaariviikonlopun aikataulu 6

Suunnista oikein Tampereella 7

Seminaariluennoitsija Sari KatajalaPeltomaa 8

Seminaariluennoitsija Seija-Leena Nevala 10

Seminaariluennotsija Marko Tikka 12

Humanistin osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen tärkeys 14

Ammuttu kirjastokaappi – Pohdintoja työhön uppoutumisesta ja vaikean historian kanssa työskentelystä 16 Holkin yhteistyökumppanit 18

Julkaisija: Patina ry ja HOL ry

Painopaikka: Viestipaino Oy Painosmäärä: 40kpl

Päätoimitus: Jaakko Leinonen

Taitto: Jaakko Suomalainen

2

Pääkirjoitus

Hurvittelu on keskeinen osa ihmiskunnan historiaa, kulttuuria, ryhmädynamiikkaa sekä yksilön identiteettiä. Vapaa-aika, ilo sekä riemu ovat aina olleet ja tulevat (toivottavasti) myös aina olemaan keskeinen osa meitä sekä ihmisyyttä, olkoonkin ettei hurvitteluun liittyviä ilmiöitä olekaan aina käsitteellistetty samalla tavalla kuin nykypäivänä. Nauru ja hauskanpito rakentavat yhteisöllisyyttä, toisaalta yhdessä olo aiheuttaa naurua ja hauskanpitoa. Mitä olisikaan yksilö ilman hurvittelun mahdollistamaa kepeyttä katsella maailmaa ei otsaryppyisen vakavuuden, vaan vinkeän hymyn takaa? Lempeän itseironinen vitsi on todennäköisesti naurattanut meitä siirtyessämme kohti uusia metsästysmaita valtavan jäämassan sulaessa nykyisen Suomen alueelta 11 000 vuotta sitten. Sama kasku on kenties ilahduttanut maihinnousuun valmistautuneita Normanneja Englannin rannikolla vuonna 1066 ja keventänyt tunnelmaa hansakauppiaiden tilinteon yhteydessä Lyypekissä 1300-luvun alussa. Hurvittelu on myös läsnä vuonna 2022 muun muassa historian opiskelijoiden seminaarissa Tampereella.

Hurvittelun suhde valtaapitävien normistoon, yhteiskuntarauhaan sekä siveellisyyteen on mielenkiintoisella tavalla jännitteinen. Kivassa on aina ollut jotain hiukan kiellettyä, mahdollisesti paheksuttavaa tai ainakin huomiota herättävää, mikä aiheuttaa ympäristössään reaktioita. Hurvittelun horjuttaa ja ravistelee, ja ehkä juuri siinä piilee hurvittelun kipinä, koukku ja juju. Toisaalta on varsin aiheellista

kyseenalaistaa, miksi kivan tulisi olla kiellettyä. Kivan kieltäminen ei liene kenenkään itseisarvoinen tavoite, mutta ilmiö vaikuttaisi varsin ajattomalta.

Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari Tampereella 2022 tarttuu Hurvitteluun teemana omilla näkökulmillaan ja otteillaan. Vallitseva surullinen maailmanpoliittinen tilanne ei tee Hurvittelusta ikävä kyllä ihmiskunnan ykkössanaa vuonna 2022, mutta se ei vähennä teeman arvoa ja relevanttiutta tehtäessä havaintoja ja tulkintoja menneisyydestä. Seminaarin järjestäminen on ollut hauskaa, puuhakasta, kiireistä ja jännittävää. Hol on mainio kanava välittää informaatiota, herättää keskustelua ja hurvitella historian opiskelijoiden keskuudessa paikkakuntien rajat ylittävästi! Erityiset kiitokset täytyy välittää Patina ry:n seminaaritoimikunnalle mainiosta suunnittelusta ja seminaarin järjestämistä, mikä on vaatinut aikaa ja henkilökohtaista panosta itse kultakin! Ilman Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan ja historian laitoksen osaavia luennoitsijoita seminaari ei myöskään olisi mahdollinen, sama pätee myös seminaarin yhteistyökumppaneina toimiviin ammattiliittoihin! Kiitokset myös Holin hallitukselle mainiosta meiningistä ja tuesta seminaarin järjestämistä kohtaan!

- Jaakko Leinonen, ainejärjestö Patinan Hol-vastaava

3

Patinan puheenjohtajan terveyhdys

Tervehdys HOL!

Tahdon toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi Historian Opiskelijain Liiton syysseminaariin 2022 Tampereelle itseni sekä ainejärjestömme Patinan puolesta. Patinassa on ollut vilkasta seminaarivalmistelutoimintaa koko vuoden ajan, ja olenkin superinnoissani, että pitkään odotettu viikonloppu on vihdoinkin täällä! Kokoontuminen koko historianopiskelijoiden yhteisön kanssa on poikkeuksetta hauskaa, että antoisaa ja onkin mahtavaa päästä isännöimään seminaaria tänä syksynä. Teemaksi tälle syysseminaarille valikoitui hurvittelun historia. Viimeisten vuosien kurjaakin kurjempien tapahtumien keskellä hauskanpidolle löytyy varmasti paikkansa, ja uskon, että mielenkiintoinen seminaariohjelma toimii muistutuksena meille, että historiassakin on löydetty valonpilkahduksia vaikeiden hetkien keskellä. Virallisemman ohjelman lisäksi hurvittelua päästään kokeilemaan iltaohjelman merkeissä. Perjantaina on Patinan perinteinen (ja legendaarinen) Tommy Tabermannrunonlausuntakilpailu, jota et voi missata. Lauantai-iltaa puolestaan vietetään sitsaten. Tylsää ei varmasti ehdi tulemaan!

Kaikkien ei-tamperelaisten puolesta toivon, että seminaariohjelman ja iltarientojen lisäksi ehdit hieman nauttimaan myös itse ihanasta Tampereesta. Mikäli aikaa jää, kannattaa hyödyntää mahtavaa kulttuurija museotarjontaa tai vähintään käydä aistimassa vanhaa tehdastunnelmaa Tammerkosken rannassa ja Finlaysonin

alueella. Jos haluat tarkempia menotärppejä, allekirjoittaneelta sekä varmasti kaikilta muilta paikallisilta saa mielellään kysyä vinkkejä!

Toivon, että sinulla on hurvitteleva seminaariviikonloppu!

Terveisin, Anni Aaltonen Patina ry:n puheenjohtaja 2022

4

HOLin puheenjohtajan terveyhdys

Hyvää syksyä holilaiset!

Uusi lukuvuosi on alkanut ja Holin vuoden toinen seminaari on jo nurkan takana. Vuoden 2022 puheenjohtajakaupunkiin kuuluu hyvää. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme takaisin koronaa edeltäneessä ajassa, opiskelijatapahtumien merkeissä. Voimme siis jatkaa oman aikamme hurvittelun historian luomista.

Susirajan syksy on ollut täynnä uupumista, epätoivon hetkiä, mutta myös pieniä pilkahduksia ilosta ja onnen kyyneleistä. Varnitsa ry juhli lokakuussa (kahden vuoden lykkäämisen jälkeen) 50 + 2 vuotis vuosijuhliaan. Juhlien järjestämiseen kului monta tuntia, päivää sekä monia Teamssekä lähipalavereja. Selailimme monta kertaa myös inspiraatiota ainejärjestömme historiassa järjestetyistä juhlista ja huomasimme, kuinka juhlakulttuuri on muuttunut puolessa ihmisen eliniässä. Juhlapäivänä kuulimme hienoja puheita Varnitsan historiasta ja kuinka ensimmäisien vuosien vuosijuhla juhlittiin vaatimattomasti paikallisessa pienen huurteisen ääressä. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka juhliminen on muuttunut vuosien vieriessä ja nähdä kuinka siltikin, yhdessä vietetyt juhlat tuovat yhteen niin perustamisvuosien opiskelijoita kuin nykyisiäkin.

Vuosijuhlien jälkeinen päivä vietettiin silliaamiaisessa yliopistomme tiloissa. Silliaamiaisen merkitys on hyvin erilainen itä- ja länsipuolella Suomea. Keväällä huhtikuussa olin ainejärjestömme puheenjohtajan kanssa edustusmatkalla Tiima ry:n vuosijuhlissa. Juhla oli

kaunis ja elegantti akateemisin puhein ja konjakkikorvien saattelemana. Vuosijuhlamme eivät paljoa poikenneet toisistaan. Seuraavana päivänä vietetty silliaamiainen Oulun eräässä paikallisessa erosi meillä täällä idässä vietetystä. Oulussa silliaamiainen oli nimensä mukaisesti aamiainen. Joensuussa aamiais-käsite on hieman unohtunut ja sillis onkin enemmän pääpäivä kuin itse vuosijuhlat.

Juhlimisen historia on pitkä ja värikäs. Ja voimme huomata suhteellisen suuria eroja vielä nykypäivänä riippuen opiskelijakaupungista. Voimme myös nähdä eroja eri vuosikurssien väleillä. Muistan kuuleneeni pari kertaa vanhempien vuosikurssien muistelleenkin, millaista juhliminen oli heidän fuksivuosinaan. Ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkossakin. Jokainen rakentaa oman hurvittelun historiansa.

Terkuin Hanna Holin puheenjohtaja 2021 ja 2022 Varnitsa ry:n vuosijuhlilla 15.10.2022

5

Seminaariviikonlopun aikataulu:

Perjantai 18.11.2022

klo: 17:15: Yhteislähtö yliopiston Päätalon edestä (Kalevantie 4) kohti Tommyja! klo: 18:00: Tommy Tabermanin runonlausuntailta (Tommyt) Kaijakassa (Laukontori 12)

Lauantai 19.11.2022

klo: 9:15: Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Juho Saaren avaussanat klo: 9:30-10:15: Sari Katajala-Peltomaa seminaariesitys ”Rituaaleja, huvia ja hartautta: tanssi keskiajalla” klo: 10:30-11:15: Työelämä ja humanismi: yhteiskunnallisten alojen ammattiliittojen ja etujärjestöjen esittäytyminen klo: 11:15-12:10: Kahvitilaisuus ja seminaarin haalarimerkkitori klo: 12:10-12:15: Historiallisen yhdistyksen gradupalkinnon voittajan julistus klo: 12:15-13:00: Seija-Leena Nevala seminaariesitys: ”Manserock on poikaa” klo: 13:15-14:00: Marko Tikka seminaariesitys: ”Tanssiminen; laitonta, moraalitonta ja lihottavaa. Tanssin kieltäminen Suomessa 1888–1948” klo: 14:15-14:55: Paneelikeskustelu Marko Tikka, Ville Vuolanto, Tanja Vahtikari sekä Marko Nenonen: ”Kellä oli kivointa?” klo: 14:55-15:00: Loppusanat

Iltaohjelma: klo: 18:10: Yhteislähtö sitseille yliopiston Päätalon edestä (Kalevantie 4) klo: 19:00: Seminaarisitsit teemalla Lavatanssit Hatanpään Soutupaviljongilla (Hatanpäänkatu 6)

Vaihtoehtoinen iltaohjelma lautapelikahvila Tanervassa (Rautatienkatu 10) klo 18:00 alkaen. klo: 23:00: Viralliset seminaarijatkot Tullikamarin Klubilla (Tullikamarin aukio 2)

Sunnuntai 20.11.2022

klo: 10:00: Holin syyskokous klo: 11:00: Sillis Toas Ilmarin kerhohuoneella (Itsenäisyydenkatu 7-9).

6

1. Tampereen yliopisto (Kalevantie 4)

2. Kaijakka (Laukontori 12)

3. Hatanpään soutupaviljonki (Hatanpäänkatu 6)

4. Toas Ilmarin kerhohuone (Itsenäisyydenkatu 7-9)

5. Rautatieasema (Rautatienkatu 25)

7

Seminaariluennoitsija Sari Katajala-Peltomaa

Sari Katajala-Peltomaa on Tampereen yliopiston yliopistotutkija ja dosentti. Hän on erikoistunut keskiajan, kokemuksen historian, eletyn uskon, hagiografian sukupuolen ja perheen tutkimukseen. Katajala-Peltomaa pitää seminaarissa luentoesityksen aiheesta ”Rituaaleja, huvia ja hartautta: tanssi keskiajalla”.

Olet perehtynyt erityisesti keskiaikaan ja kokemusten historiaan. Kuinka ison osan arvioit vapaa-ajalla ja hurvittelulla olleen keskiajan ihmisten elämässä?

Selkeä ero nykyajan ja keskiajan välillä on siinä, ettei koko termiä (vapaa-aika) tunnettu silloin. ”Velvollisuuksista vapaa aika” syntyi käsitteenä vasta vähitellen uuden ajan alussa ja laajeni teollistumisen myötä. Aluksi se koski vain eliittiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ihmiset olisivat työskennelleet koko ajan, mutta työ, velvoitteet ja huvit kietoutuivat toisiinsa eri tavalla kuin nykyään. Näin ollen, vaikka kirkossa käyminen oli myös sosiaalinen velvollisuus, saattoi hyvän saarnamiehen kuuleminen olla myös hupia: saarnat olivat tunteen paloa ja samalla saatiin uutisia poliittisista toimista, sodista, katastrofeista ja toisinaan juorujakin. Toisaalta taas vuoden kiertoon liittyviin juhliin osallistuminen lauluineen, maljoineen ja tansseineen oli yhteisöön kuulumisen osoitus. Ne saattoivat olla huvia, mutta myös velvollisuus. Samaten esimerkiksi pyhiinvaelluksille osallistuminen oli hartauden harjoittamisen muoto, osa henkilökohtaista spiritualiteettia, mutta halu nähdä uusia paikkoja lienee

ollut yksi tärkeä matkustusmotivaatio ainakin joillekin toivioretkeläisille. Pyhiinvaellukset olivat siis arkityöstä vapaata aikaa ja, jos moralistien varotuksia on uskominen, toisinaan myös hurvittelua (ihan sanan nykyisessä merkityksessä).

Rajoittiko uskonto tai kirkko todella ihmisten hurvittelua keskiajalla?

Keskiajalla kirkko oli keskeinen moraalinen voima ja synnin välttäminen yksi sen keskeisistä sanomista. ”Hurvitteluun” perinteisesti liitetty tanssi, laulu ja juominen olivat syvästi paheksuttuja, toisaalta ne olivat myös osa monia kirkonkin ylläpitämiä rituaaleja. Kirkko myös toimi yhteistyössä maallisten auktoriteettien kanssa, ja heidän sanomansa oli usein yhteneväinen. Kirkolla ja maallisilla auktoriteeteilla oli siis tarve pitää kansa kontrollissa ja opastaa kristityt oikealle polulle. Kuinka hyvin tässä konkreettisesti onnistuttiin, onkin sitten toinen juttu…

8

Mikä on saanut sinut kiinnostumaan nimenomaan keskiajan kokemusten historiasta?

Tulen kokemuksen historian pariin eletyn uskon tutkimuksen kentältä. Olen siis tutkinut, uskoa sosiaalisena prosessina: kuinka ihmiset mm. elivät uskoaan arjessa, tuottivat sen kautta identiteettiään ja osallistuivat yhteisöönsä. Keskiajan uskonnollisuus taas on hyvin toimintakeskeistä, siellä siis on runsaasti tutkittavia, eleitä, tapoja ja rituaaleja. ”Kokemus” käsitteenä laajentaa eletyn uskon kenttää ja mahdollistaa syvällisemmin esimerkiksi mikro- ja makrotason vuorovaikutuksen analyysin.

Määrittikö sukupuoli ihmisten vapaaajanviettomahdollisuuksia keskiajalla?

Keskiajan yhteiskunta oli hyvin hierarkkinen, jokaisella oli oma paikkansa ja ideaalitapauksessa ihmiset myös siinä pysyivät. Sukupuolen voi nähdä yhtenä tämän aseman rakennuspalikkana sosiaalisen statuksen, aviosäädyn, iän ja etnisyyden ohella. Asema yhteisössä määritti kaikkea toimintaa ja toimintamahdollisuuksia, ei vain vapaa-aikaa. Hurvittelumahdollisuudet riippuivat keskiajallakin ihan konkreettisesti esimerkiksi varakkuudesta ja arjen velvoitteista. Osa rajoitteista oli myös selkeästi sukupuolitettuja; esimerkiksi liikaa tavernoja ja kapakoita kiertävä nainen vaaransi helposti hyvän maineensa. Jo kodin ulkopuolelle matkustaminen, vaikkapa vain

pyhiinvaellus, saattoi luoda epäilyksen varjon naisen moraalille. Toisaalta kodin ulkopuoliset hurvittelupaikat loivat myös vaaran paikkoja, jotka myös olivat sukupuolitettuja.

Katajala-Peltomaa toimii osana kokemuksen historian huippuyksikköä, HEX:iä.

9

Seija-Leena Nevala

Seija-Leena Nevala on historiantutkija, joka on erikoistunut sukupuoli- ja perhehistoriaan sekä suomalaiseen yhteiskuntaan 1920–1950 -luvuilla. Hän työstää museokeskus Vapriikkiin näyttelyä Manserockista, jota myös seminaarin luentoesitys käsittelee. Seija-Leena Nevala on kirjoittanut yhdessä Marko Tikan kanssa tietokirjallisuuden Finlandia palkinnon voittaneen kirjan ”Kielletyt leikit, Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948”.

Olet perehtynyt erityisesti sukupuolija perhehistoriaan sekä suomalaiseen yhteiskuntaan 1920–1950-luvuilla. Miten sukupuolen merkitys on muuttunut Suomessa tultaessa 1900-luvulta nykypäivään?

Se on muuttunut valtavasti ja on jo paljon alueita ja aloja, joissa sukupuolella ei ole merkitystä, mutta missään tapauksessa maailma ei siltäkään osin ole ”valmis”. Sukupuolen merkityksestä kertoo tänäkin päivänä esim. se että monet ammattialat ovat edelleen sukupuolittuneita ja naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja.

Näkyikö sukupuolittuneisuus 1920-1950 -luvuilla ihmisten vapaa-ajanvietossa ja hurvittelussa?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen naisten asema muuttui. Vapaa-ajan lisääntyminen ja kaupungistuminen toivat mukanaan uusia hurvittelumahdollisuuksia. Uudenlaisten tanssityylien myötä nuoriso innostui entistä enemmän paritansseista ja ns. lyhyttukkaiset jazztytöt hurvittelivat, käyttivät alkoholia ja tupakoivat siinä

missä miehetkin. Tosin tämä oli lähinnä vain kaupunkilainen ilmiö. Viime sotien aikana naisilta vaadittiin pidättyväisyyttä hurvittelussa, mutta kuten tanssikiellon rikkomisen paljoudesta tiedetään, se ei läheskään aina onnistunut. Sodan jälkinen tanssilavabuumi hullaannutti kaikki sukupuolesta riippumatta, mutta vielä 1960-luvulla ilman miesseuraa liikkuneilla naisilla ei ollut asiaa ravintoloihin.

Olet työstämässä näyttelyä Manserockista museokeskus Vapriikkiin! Onko Tampereella erityinen status suomalaisen hurvittelun historiassa? Ehdottomasti on. Pop- ja rockmusiikkia alettiin soittaa ahkerasti Tampereella (ja Pirkanmaalla) kuten muuallakin Suomessa 1960-luvulla, mutta erityinen hurvittelustatus muodostui, kun Tampereella alettiin tehdä suomenkielistä rockmusiikkia Juice Leskisen ja Mikko Alatalon johdolla 1970-luvun alussa. Näin sai alkunsa manserock, joka nousi suursuosioon 1980-luvulla etenkin Eppu Normaalin ja Popedan menestyksen myötä. Eikä loppua näy!

Seminaariluennoitsija
10

Mikä synnytti kipinän “Kielletyt leikit, tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948” -kirjan kirjoittamiselle?

Haastattelin aikaisempia tutkimuksiani varten sota-ajan eläneitä ihmisiä ja etenkin naisia. Heidän kertomuksissaan toistui hyvin usein se, että sodan aikana tanssi oli kiellettyä ja se vaikutti olleen erityisen ikävä asia tuolloin nuoruuttaan eläneille. Aihe jäi kytemään mieleen ja aloimme Marko Tikan kanssa pohtia asiaa ja sen merkitystä laajemminkin.

Seija-Leena Nevala on sukupuoli- ja perhehistoriaan sekä suomalaiseen yhteiskuntaan 1920-1950 -luvuilla erikoistunut historiantutkija.

11
Kirjan “Kielletyt leikit, tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948” kansi.

Seminaariluennoitsija Marko Tikka

Marko Tikka on Suomen sisällissodan sosiaalihistoriaan, sekä 1920-luvun suomalaisten yhteiskuntaryhmien välisiin suhteisiin erikoistunut historiantutkija ja Tampereen yliopiston yliopistolehtori. Lisäksi hän on perehtynyt maailmansotien välisen ajan populaarikulttuuriin ja erityisesti populaarimusiikkiin. Marko Tikka on kirjoittanut yhdessä Seija-Leena Nevalan kanssa tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon voittaneen kirjan ”Kielletyt leikit, Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888–1948”. Tikka pitää seminaarissa luentoesityksen aiheesta ”Tanssiminen; laitonta, moraalitonta ja lihottavaa. Tanssin kieltäminen Suomessa 1888–1948”.

Olet perehtynyt erityisesti vuoden 1918 sisällissotaan ja maailmansotien väliseen aikaan. Mitkä asiat tekevät tästä ajanjaksosta erityisen keskeisen?

En tiedä, tekeekö mikään siitä nyt niin mahdottoman keskeisen… Kaikilla aikakausilla on oma merkityksensä ja kaikissa aikakausissa on jotakin keskeistä. Joskus mietin, että olisi kiinnostavaa tutkia aikaa, ”jolloin ei ole tapahtunut mitään.” Maailmansotien välisessä ajassa vuoden 1918 sota säteilee moneen suuntaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja on vaikuttanut aikanaan niin kansalaisyhteiskuntaan, talouteen kuin kulttuuriinkin. Sodan sosiaalihistorian lisäksi on ollut kiinnostava tutkia sodasta paluuta, 1920- ja 1930-lukujen isoa rakennemuutosta, teollistumista ja hitaasti muotoutuvaa kansalaisyhteiskuntaa. On ollut myös jännittävää hahmotella viihteen merkitystä ja roolia ajassa, jossa sillä ei ollut juuri minkäänlaista julkista roolia, ainakaan, jos vertaamme sitä omaan aikaamme.

Millaisena ajanjaksona maailmansotien välinen aika näyttäytyy Suomessa ihmisten vapaa-ajanvieton näkökulmasta?

Aika kirjavana: toisaalta aikakauteen kuuluu isona pohjavireenä siveys ja kiltteys, toisaalta kieltolain seurauksena hillitön juominen ja alkoholin kaikki valo- ja varjopuolet. Samalla, kun ihmisten käyttäytyminen oli ulkoisesti tarkasteltuna tiukasti normitettua ja säädeltyä – myös vapaa-ajan vietto –voidaan sanoa, että 1920-luvun mittaan suomalaiset oppivat käyttämään alkoholia reippaammin kuin koskaan ennen sitä tai sen jälkeenkään.

Mikä synnytti kipinän “Kielletyt leikit, tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948” -kirjan kirjoittamiselle?

Ehkä se perinteinen syy: tuntui, että aihetta ei oltu tutkittu oikeastaan lainkaan. Toisaalta tässä kävi klassisesti siten, että aihe, joka oikeastaan alun perin tuntui kovin marginaaliselta, kasvoi lopulta

12

kuvaukseksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisesta yhteiskunnasta; paitsi että kyse oli tanssin kieltämisestä, oli taustalla koko joukko isoja kysymyksiä kontrollista, nuorisosta, viihteestä ja seksuaalisuudesta. Tanssiminen ja siihen kohdistunut valvonta ja kiellot olivat itse asiassa lopulta meille vain väline, jolla voitiin tarkastella isoja, usein muuten hankalasti havaittavia tai hahmoteltavia kysymyksiä. Näinhän se parhaimmillaan historiantutkimuksessa usein käy: lähdetään ilmiöstä ja päädytään pohtimaan, millaista on olla ihminen jossakin ajassa.

Jos vertaat ihmisten vapaaajanviettotottumuksia maailmansotien välissä ja nykyään, onko jokin oleellisesti muuttunut?

Veikkaanpa, että olemme ehkä nykyään raittiimpia mutta muuten epäsovinnaisempia ja monella tapaa vapautuneempia kuin sata vuotta sitten.

Marko Tikka on historiantutkija ja yliopistolehtori.

13
Kirjan “Kielletyt leikit, tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948” kansi.

Humanistin osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen tärkeys

Specian jäsenenä saat henkilökohtaista työhakuneuvontaa oman osaamisen tunnistamiseen!

Humanisteilla on valtavasti työelämässä arvostettuja vahvuuksia. Esimerkiksi monimutkaisten ongelmien ratkaisukyky, laajojen kokonaisuuksien hallinta, asioiden kriittinen tarkastelu sekä vuorovaikutustaidot ovat työelämässä tärkeitä taitoja, joihin humanistikoulutus antaa hyvän pohjan. Moni humanisti ja muita generalistialoja opiskeleva pohtii oman osaamisen tunnistamista ja sanoittamista. Se voi tuntua aluksi hankalalta, mutta osaamisen sanoittamisen harjoittelu kannattaa aloittaa jo opiskeluaikana. Siitä on nimittäin valtavasti apua työnhaussa!

Osaaminen on monipuolinen kokonaisuus, joka ei koostu pelkästään koulutuksesta ja työkokemuksesta. Opinnoissa omaa osaamista kartuttavat niin pää- ja sivuaineet kuin projektit, esseet ja ryhmätyötkin. Erilaiset luottamustehtävät ainejärjestössä vahvistavat koordinointi-, yhteistyöja neuvottelutaitoja sekä hallinnollista osaamista. Kaikki työkokemus kartuttaa työelämässä tarvittavia taitoja! Missä tahansa työssä oppii työelämän käytännöistä, työyhteisötaidoista ja vuorovaikutuksesta. Myös omat

harrastukset ja yhdistystoiminta voivat opettaa vastuunottoa ja sosiaalisia taitoja. Lisäksi kannattaa uteliaasti pohdiskella omaa persoonaa: millainen minä olen? Mistä tykkään? Millaisten ihmisten kanssa haluaisin tehdä töitä?

Kysymys ”mikä minusta tulee isona?” ei kuvaa enää nykypäivän työelämää. Valmistuttuasi voit olla mitä tahansa, ja muuttaa mieltäsi monta kertaa. Moniosaajana voit rakentaa juuri oman näköistä urapolkua. Vaikka oman ammatti-identiteetin löytäminen on moniosaajille usein haaste, sitä kannattaa lähestyä nimenomaan oman osaamisen kautta. Urasi voi todella rakentua siitä, mitä osaat ja missä haluat kehittyä sen sijaan, mitä sinun ”pitäisi” osata!

Oman osaamisen konkretisoinnissa auttaa puhuminen muiden kanssa. Pyydä esimerkiksi läheistä ihmistä, kollegaa, opiskelukaveria, ystävää tai sukulaista kuvailemaan itseäsi ja pohdi, kuulostavatko toisten sanat itsellesi tutulta. Voit keskustelujen pohjalta koostaa esimerkiksi listan, jota voit rohkeasti hyödyntää tehdessäsi työhakemusta ja CV:tä.

14

Työnhaun aloittaminen

Työnhaku kannattaa aloittaa oman osaamisen tunnistamisella ja sanoittamisella. Kun löydät sinua kiinnostavan työpaikkailmoituksen, pysähdy ensin pohtimaan, millaista osaamista sinulta löytyy haettavaan tehtävään liittyen. Rekrytoijat saavat lukemattomia hakemuksia, joissa hakija on luetellut ihan kaiken osaamisen, alkaen siitä ihan ensimmäisestä kesätyöpaikasta. Jotta hakemusten seasta erottuu edukseen, onkin erityisen tärkeää sanoittaa oma osaaminen haettavaan tehtävään sopivaksi. Voit valikoida osaamislistaltasi kaikki ne taidot, joiden uskot hyödyttävän sinua kyseisessä työssä. Oman osaamisen kertominen yksinkertaisesti ja konkreettisilla esimerkeillä on kaiken a ja o.

Toinen kompastuskivi lavean osaamiskuvauksen lisäksi on se, että CV:ssä ja itse hakemustekstissä kerrotaan täysin samat asiat. CV on osaamisen kannalta käyntikorttisi, siihen kannattaa panostaa! Itse hakemuskirjeessä voit taas tuoda esiin motivaatiosi ja tietysti sen, miksi juuri sinut kannattaisi kutsua haastatteluun. Hakemuskirjeessä kannattaa mennä myös suoraan asiaan, eli siihen miksi olet kiinnostunut haettavasta tehtävästä. Oman motivaation osoittaminen on työnhaussa kaikkein olennaisinta, ja tämä pätee myös pidemmälle urallaan ehtineiden kohdalla. Ole utelias, avarakatseinen ja usko i tseesi. Oman osaamisen sanoittaminen haastaa sinua kehittymään, joten aloita osaamispäiväkirjasi jo tänään!

Kirjoittajana Specian järjestökoordinaattori

Henriina Rantala

Nappaa tästä konkreettiset vinkit oman osaamisen sanoittamiseen:

• Voit jo opiskelujen aikana pitää osaamispäiväkirjaa, johon kirjoitat muistiin, kun opit jotain uutta tai saat positiivista palautetta.

• Pohdi mitä opintojen kautta kertynyt osaaminen tarkoittaa työelämän näkökulmasta.

• Mieti sinua kiinnostavien tehtävien näkökulmasta mitä osaamista sinulta vielä puuttuu.

• Ajattele laatikon ulkopuolelle; osaamista on kertynyt läpi elämäsi, voisitko esimerkiksi hyödyntää harrastuksista saatuja taitoja?

• Pyydä muita kuvailemaan itseäsi ja taitojasi - hyödynnä näitä työnhakudokumenttien teossa!

• Ole utelias – lue kirjoja, kuuntele työelämäaiheisia podcasteja. Osallistu webinaareihin ja seuraa somekeskustelua esimerkiksi LinkedInissa.

15

Ammuttu kirjastokaappi

Pohdintoja työhön uppoutumisesta ja vaikean historian kanssa työskentelystä

Arkistoissa työskentelyssä on aina oma tunnelmansa. On hämmentävää päästä pitelemään omissa hyppysissään ajan haurastamia kirjeitä 1700-luvulta tai ihmetellä tunnetun taiteilijan lapsuudenpiirustuksia. Olen aiemmissa tutkimustöissäni lukenut välillä päiväkirjamerkintöjä, välillä rakkauskirjeitä. Kaikki arkistomateriaali ei toki ole intohimoa hehkuvia rakkaudentunnustuksia tai julkkistaiteilijoiden lapsuuden tikkuukkoja. Silti usein jokainen uusi arkistomappi tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia – ehkä juuri tämän mapin kokouspöytäkirjoista tai tilikirjoista löytyy kiinnostava osanen rakentamaani palapeliin!

Tämän vuoden alussa liukastelu metrolta arkistoon tuntui erityiseltä luksukselta – tutkijasaliin ei noin vain päässyt pandemian tuomien rajoitusten takia. Arkistoaineistojen parissa työskentely oli kuitenkin odottamattomalla tavalla raskasta. Saatoin viettää työpäiväni lukien kirjeitä, jotka tuntuivat välillä olevan täynnä sodista ja kulkutaudeista aiheutuvaa epätoivoa. Mieleen jäivät nuoren äidin riipaisevat pohdinnat siitä, oliko hän

syypää pienen lapsensa kuolemaan tämän sairastuttua hengitystieinfektioon. Välillä kokouspöytäkirjojenkin joukosta löytyi yllätyksiä, kuten erään oppilaitoksen edustajan selostus kahden opiskelijan ryyppyillasta. Opiskelijat olivat molemmat taistelleet sodassa ja tapahtumarikkaan illan aikana toinen heistä oli alkanut ammuskelemaan opinahjossa juovuspäissään. Kaikeksi onneksi ainoa uhri oli koulun kirjastokaappi. Tapahtumaselostus oli yksityiskohdissaan suorastaan koominen, mutta hauskuus loppui, kun opiskelijoille pyydettiin ymmärrystä. Kaikkihan tiesivät, mitä sota teki miesten hermoille – ja näistäkin opiskelijoista toinen oli vielä palaamassa rintamalle, kun taas kirjastokaapin ampuja oli jo menettänyt sodassa veljensä ja terveytensä.

Työpäivän lopussa suljin tietokoneeni arkistossa, palautin mapit hyllyyn odottamaan seuraavaa vierailuani ja lähdin kulkemaan kohti metroasemaa. Kulkutauteja käsittelevien kirjeiden karistaminen mielestä ei kuitenkaan ollut helppoa, kun puin kasvomaskia ylleni ennen metroon astumista. Samoin sodassa kärsineet opiskelijatkaan eivät jääneet

16

mielestä, kun metrossa luin kännykästäni Ukrainan sodasta kertovia uutisia. Vapaaaika tuntui yhtäkkiä olevan kovin lähellä aineistoja, joiden kanssa tein päivät töitä. Kaipasin rentoutumista ja irtautumista töistäni. Surkuhupaisasti ajattelin brittiläisten pukudraamojen tarjoavan sopivan pakomahdollisuuden, mutta kohta Downton Abbey veikin minut seikkailulle ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoihin ja espanjantaudin aikaan.

Ihmisten hyvinvoinnille on tärkeää, ettei koko elämä ole pelkästään töitä. Pandemia-aikana tämä on ollut haaste monille opiskelijoille ja myös kulttuuriperintöalalla työskenteleville. Monet ovat opiskelleet ja työskennelleet yksin kotona, ja jos mahdollisuuksia tavalliseen vapaa-ajan viettoon on ollut niukasti, on opintoihin ja töihin voinut uppoutua lähes täydellisesti. Erityisen hankalaa tämä on voinut olla niille, jotka ovat työskennelleet esimerkiksi yksityiskohtaisten sodankäynnin kuvausten tai muiden todella raskaiden aineistojen parissa. Helppoa ei ole ollut monilla niistäkään, jotka ovat tehneet työtä kodin ulkopuolella ihmisten parissa. Pandemia ja Ukrainan sota ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi muistitietotutkijat ja museo-oppaat ovat voineet päätyä jatkuvasti keskustelemaan ihmisten kanssa vaikeista aiheista ja kipeistä kokemuksista.

Millaiset työskentelykäytännöt tukevat opinnoissa ja työssä jaksamista silloin, kun käsiteltävänä on raskaita aiheita ja aineistoja? Tämä on kysymys, joka ansaitsee huomiota – me humanistit kuitenkin tutkimme ihmisyyttä kaikkine

eri puolineen. Aihe ei myöskään ole tärkeä vain opiskelijoiden ja työntekijöiden kannalta, vaan myös historiamme ja kulttuuriperintömme vuoksi. Kulttuuriperintömme ei säily eikä historiamme tule tutkituksi, jos alan nykyisillä ja tulevilla ammattilaisilla ei ole työhön riittäviä voimavaroja ja työkaluja Tuulia-Tuulia Tummavuori.

Kirjoittaja on taustaltaan historiantutkija ja museoalan ammattilainen, joka on aloittanut tänä syksynä työt Museoalan ammattiliitto MAL ry:ssä. Järjestökoordinaattorina Tummavuori huolehtii MALn yhteistyöstä museo- ja kulttuuriperintöalan opiskelijoiden kanssa.

17

Historian opiskelija –minne olet matkalla?

Ammattijärjestö Specian jäsenenä saat henkilökohtaista tukea sekä yhteisön, jotta pääset turvallisesti ja hyvillä mielin ottamaan omannäköisen urasi ensimmäisiä askelia. Tutustu monipuolisiin palveluihimme ja tee valinta tasa-arvoisemman työelämän puolesta osoitteessa specia.fi.

Liity jo tänään!