terve, suomi, olen palannut. minne ilmoittaudun? teksti Kaisa Ahtiainen
Kohtaat vanhan ystävän ja olet epämukavassa tilanteessa. Ajattelet itseksesi: halataanko, vai…? Ystävyyden tasostakaan ei ole enää varmuutta, liikaa aikaa on kulunut, etkä tiedä, muistaako tämä sinua enää. Molemmat näyttävät erilaisilta, molemmat ovat kasvaneet… Aivan, vanhemmiksi. Erilleen? Kenties. Olen juuri palannut kotimaahani Suomeen, noin 6 vuoden poissaolon jälkeen. Toki olen käynyt lomilla kotona, mutta olen ollut enemmän poissa kuin läsnä. 6 tapahtumarikasta, unohtumatonta ja opettavaista vuotta Britanniassa ovat muuttaneet minua, enkä vielä tiedä miten. Ensimmäiset kolme vuotta kuluivat yliopisto-opiskeluun koillisEnglannissa. ”Opiskelin” ihanaa englannin kieltä. Älä nyt käsitä väärin, en tarkoittanut tätä luettavaksi sarkastiseksi. Englannin kieli ja ihmiset ovat mainioita. Opiskelemalla – lukemalla läpi – muutaman kuuluisan teoksen (Shakespeare, Austen, Joyce), ja kirjoittamalla pari esseetä läpäisin tutkinnon ja valmistuin. Eivät yliopistovuoteni tietenkään olleet noin yksinkertaisia, ja kyllä kursseista sai nauttiakin, varsinkin jälkimmäisinä vuosina, jolloin sain itse valita kursseja vapaammin. Ihmisistä nautin eniten. Kulttuurista, teenjuonnista ja juonnista! Siksi kirjoitankin tätä nyt: pitäisi jotenkin osoittaa, miksi olen nyt niin erilainen muista suomalaisista. En ole varma. Joku on kuitenkin muuttunut viime vuosien aikana. 11