Karhunkaatajan alueen kohtalo?

Kaupunkisuunnitteluviraston toukokuinen ehdotus. Havainnekuvassa ei ole vielä huomioitu maakuntakaavan mukaista viheryhteyttä.

TEKSTI JA KUVAT: TERHI KNOPMAN | HAVAINNEKUVA: HELSINGIN KAUPUNKI

Kantakaupungista itään päin suunnattaessa ensimmäinen poikittainen viheryhteys kulkee Karhunkaatajan alueella. Alavalla viheralueella mm. viljellään hyötykasveja ja kasvatetaan marjapensaita. Kallioisella metsäalueella kulkevat viihtyisät luontopolut kilpikaarnamäntyjen, mustikanvarpujen, katajien ja koivujen reunustamina. Karhumetsä onkin luokiteltu METSOkartoituksen kriteerien mukaan arvokkaaksi metsäalueeksi (Lisätietoa: Helsingin luontotietojärjestelmä).

Kaupunkisuunnitteluvirasto on laatinut Karhunkaatajan alueesta asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen. Viheralueelle on ehdotettu asuntoja noin 3500 asukkaalle sekä kaupallisia ja julkisia palveluja.

Viilarintien varteen on suunnitteilla Raide-Jokerin pikaraitiolinja pysäkkeineen. Luonnoksessa Viilarin- ja Viikintien risteys on ehdotettu siirrettävän yhtymään Myllärintiehen. Asuinkorttelit on ehdotettu rakennettavan paikoitellen kiinni Viilarin- ja Viikintiehen, jolloin muodostuisi kaupunkimaista katutilaa sekä korkeiden talojen reunustamia pieniä sisäpihoja. Rakennusten kerrosluvuksi on ehdotettu enimmäkseen 4–7 krs:ta. Myllypuron omakotialueen läheisyyteen on esitetty matalampaa rakentamista. Viilarin- ja Viikintien varrelle on ehdotettu paikoitellen korkeaa, 8–10 krs. rakentamista. Viheryhteydeksi Viikin suuntaan on esitetty latvusyhteyttä. Luonnosselostuksen mukaan uuden asuinalueen identiteettitekijä on pääosin säilyvä Karhumetsä. Havainnekuva antaa kuitenkin Karhumetsän kohtalosta erilaisen kuvan.

Maakuntakaavassa helsinkiläisittäin harvinaisen luontoalueen erityinen luonne on ymmärretty ja alueelle on määritetty viheryhteystarve. Maakuntakaavalla on lain mukaan ohjaava vaikutus laadittaessa yleiskaavaa ja yleiskaava ohjaa asemakaavan laadintaa. Karhunkaatajan kaavaluonnoksessa viheryhteyttä ehdotettiin kuitenkin siirrettäväksi Myllypuroon asutuksen keskelle, mikä käytännössä katkaisisi ekologisen viheryhteyden.

Herttoniemi-seuran vaihtoehtokaava

Herttoniemi-seuran kaavatyöryhmä laati v. 2016 suunnittelualueelle vaihtoehtokaavan. Vaihtoehtokaavan avulla pyrittiin säilyttämään ekologinen viheryhteys ja samalla säilyttämään helsinkiläisille mahdollisuus virkistäytymiseen autottomalla viheralueella. Viherkäytävään kohdistuvat liikenteen melu ja päästöt pyrittiin minimoimaan rakennuksien sijoittelun avulla. Vaihtoehtokaavassa esitettiin myös lautakunnan toivomaa kaupunkimaista ympäristöä suunnitellun Jokeri-pysäkin läheisyyteen. Vaihtoehtokaava kaavaselostuksineen löytyy Herttoniemi.fi -sivustolta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi toukokuussa 2017 asemakaavaluonnoksen suunnittelun pohjaksi sillä edellytyksellä, että jatkosuunnit

telussa otetaan huomioon maakuntakaavan edellyttämä ekologi

nen viheryhteys. Lisäksi muutosehdotuksen laatimisen yhteydessä selvitetään, miten voidaan rajoittaa ehdotetun tielinjauksen lisäämää läpiajoliikennettä Myllärintien omakotialueelle.

Maakuntakaavan viheryhteystarvetta koskevien suunnittelumääräyksien mukaan suunnittelussa tulee turvata –virkistys- ja ulkoilumahdollisuudet, –alueen maisema-arvot, –arvokkaiden luontokohteiden säilyminen sekä –lajiston liikkumismahdollisuudet.

Päätös oli ilouutinen Herttoniemiseuralle, joka on tehnyt useita vuosia työtä luontoalueen arvokohteiden ja ekologisen käytävän säilyttämiseksi.

Vaihtoehtokaavan lähtökohtana oli ehdotettu asukasmäärätavoite ja viherkäytävän säilyttäminen alueella. Kaupunkisuunnitteluvirasto vaikutti lähtevän suunnittelussa liikkeelle korkeasta asukasmäärätavoitteesta. Asukasnäkökulmasta toivottavaa olisi, että kaupunkisuunnittelu lähtisi liikkeelle lähtötietojen selvittämisestä ja asukkaiden hyvinvoinnin edistämisestä. Lainsäädännöllä pyritäänkin ohjaamaan kaupunkisuunnittelua tähän suuntaan: ”Elinympäristöön vaikut

tava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään.”

Luonto lisää asukkaiden hyvinvointia

Uusia tutkimustuloksia luonnon merkityksestä ihmisten hyvinvointiin julkaistaan kiihtyvällä tahdilla. Luonnonmukaisella virkistysalueella oleilun on todettu laskevan stressihormonin määrää, verenpainetta ja pulssia. Riittämätön stressistä palautuminen voi puolestaan aiheuttaa mm. masennusta ja heikentynyttä immuunivastetta. Jo viiden minuutin oleilun luonnossa on todettu rentouttavan stressaantunutta ihmistä.

Tutkimusten mukaan luonnon läheisyydessä asuvat lapset ovat terveempiä kuin kaupungeissa asuvat lapset. Maaseudun lapsilla on vähemmän allergioita, astmaa sekä suolisto- ja tulehdussairauksia kuin kaupunkilaislapsilla. Luonnossa oleilun on todettu antavan suojaa näiltä sairauksilta.

Voidaan siis olettaa, että lähiluonnon hävittäminen heikentää kaupunkilaislasten terveyttä. Sama johtopäätös voidaan tehdä aikuisten terveydentilasta stressihormonitasomittauksien perusteella. Lähivirkistysalueita tarvitsevat erityisesti lapset, vanhukset, liikuntarajoitteiset, mielenterveysongelmista kärsivät sekä vähätuloiset.

Tiivistä asuinrakentamista on perusteltu ympäristövaikutuksien vähentämisellä. Aalto-yliopiston tutkija Jukka Heinosen väitöskirjan mukaan pääkaupunkiseudulla asuvan kaupunkilaisen hiilijalanjälki on lähes 30 % suurempi kuin maaseudulla asuvan.

Helsinki on kasvanut jatkuvasti ja samoin ovat asuntojen hinnat. Edullisempaa asuntotuotantoa olisi mahdollista saada selvittämällä Uudenmaan kuntien kasvuhalukkuutta ja poliittisella ohjauksella tukea kasvukuntien kehittämistä.

Karhunkaatajan alueen kohtalo on siis edelleen osittain avoinna. Samoin on myös monien muiden helsinkiläisten lähivirkistysalueiden kohtalo ennen kuin uuden yleiskaavan lainvoimaisuus ratkaistaan. Seuraavassa vaiheessa viranomaiset ovat laatimassa Karhunkaatajan alueelle asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksen. Jos ehdotuksessa huomioidaan maakuntakaavan mukaiset suunnittelumääräykset ja asiantuntijoiden arviot luontoalueen kantokyvystä, alueen tulevaisuus näyttää valoisalta. n

Arvokkaaksi luokitellun Karhumetsän kelopuut ovat tärkeitä monille metsälintulajeille, lepakoille, lahottajille ja hyönteisille.

Maisemat rentouttavat metsässä kulkijaa.