3 minute read

Kino Herttuan historiaa

from Herttoniemelainen 2017

by Herttoniemi seura

from Herttoniemelainen 2017, page 12

Matka vuoteen 1917 opettaa emp...

Kino Herttuan historiaa esillä kirjastossa

TEKSTI JA KUVAT: KARI UITTOMÄKI

Herttoniemessä toiminut elokuvateatteri Kino Herttua heräsi kesäkuussa henkiin, sillä kirjastossa oli esillä Timo Kilven keräämiä elokuvajulisteita sekä Ari Virtasen kokoama näyttely itse elokuvateatterista.

Eläkkeellä oleva toimittaja Timo Kilpi asui 50-, 60- ja 70-luvuilla Herttoniemessä. Hän aloitti leffajulisteiden keräilyn alle 7-vuotiaana. Keräilyä kesti pari– kolme vuotta.

– Osuin sattumalta paikalle, kun Kino Herttuan vahtimestari vaihtoi ohjelmatietoja teatterin mainospömpeliin. Kinusin still-kuvaa, mutta vahtimestari ei voinut antaa. Sen sijaan hän antoi minulle leffajulisteen. Siitä se alkoi. En kerännyt systemaattisesti julisteita, mutta kaikki julisteet kelpasivat jotka sain, Timo Kilpi kertoo.

Kilvellä on jäljellä 70–80 julistetta. Hän arvelee, että julisteita on voinut olla enemmänkin, mutta osa on ehkä kadonnut vuosien varrella monien muuttojen vuoksi.

Varsin tarkkaan 60 vuotta myöhemmin osa julisteista oli esillä Herttoniemen kirjastossa. Timo Kilpi kiittelee näyttelyn syntymisestä vanhaa tuttuaan, nykyään Herttoniemessä asuvaa Varja Arolaa. Arolaan hän tutustui, kun he molemmat toimivat aktiivisesti Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksessä. Arola toimi näyttelyhankkeen primus motorina. Näyttelyä varten saatiin apuraha Journalisten kulttuurin edistämissäätiö JOKESilta.

Kilpi ja Arola kertovat, että julistenäyttelyllä oli montakin funktiota: julisteet ovat ensinnäkin hienoja, ne edustavat tietyllä tavalla paikalliskulttuuria –

tällaisia leffoja esitettiin Kino Herttuassa – mutta ne edustavat myös koko maan kulttuuria 50- ja 60-luvuilla, ennen tv:n aikakautta ja voittokulkua.

Esillä olevissa julisteissa oli kaikenlaisia leffoja Hollywoodista mäkihyppyyn. Esimerkiksi 50-luvulla isoista urheilukilpailuista tehtiin leffoja, koska televisiota ei vielä ollut. Kino Herttuan leffatarjonnassa näkyy amerikkalaisuuden lisäksi myös tietty eksotiikka, sillä ulkomaanmatkailu oli tuolloin vielä harvinaista.

– Suomalaisten leffojen osuus Kino Herttuan ohjelmistosta oli aika vähäinen – johtuen varmaan siitä, että Herttoniemi oli kaupunkialuetta. Teatterin omistaneen Suomen Filmiteollisuuden tuotanto oli aika sidoksissa agraariyhteiskuntaan, Kilpi miettii.

Kilven mukaan tämän päivän nuoret eivät ymmärrä, miten länsisuuntautunut

Timo Kilpi ja Varja Arola pystyttivät näyttelyn kesäkuun alussa.

14 | HERTTONIEMELÄINEN

Näyttelyn avaiset keräsivät kymmenittäin kiinnostuneita ihastelemaan vanhoja leffajulisteita.

Kino Herttua oli aikoinaan hieno elokuvateatteri. Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

maa Suomi oli 50- ja 60-luvuilla. Julistenäyttely avaa hieman menneisyyden verhoa. Sodanjälkeinen Suomi imi länsimaista ja erityisesti populaarikulttuuria. Ennen television voittokulkua 50-luvun lopulta alkaen leffat olivat hyvin merkittävä erilaisten kulttuurien välittäjä.

Esillä olevat leffajulisteet ovat dokumentteja siitä, millaista oli viihteellinen kulttuuritarjonta helsinkiläisessä esikaupungissa aikana, jolloin Suomi oli vielä pitkälti maatalousvaltainen yhteiskunta.

Kino Herttua sijaitsi Eränkävijäntorin ostarissa Kino Herttua toimi Eränkävijäntorin ostarissa vuosina 1956-65. Ostarin oli suunnitellut arkkitehti Eliel Muoniovaara. Noin 370-paikkainen leffa teatteri – eli varsin suuri – sijaitsi ostarin kellarikerroksessa. Leffateatterin vanhat tilat

ovat nykyään Alepan varastona ja sosiaalitiloina. Vanhasta teatterimiljööstä ei muistuta enää kuin muutama ei-minnekään johtava porrasaskelma.

– Kino Herttuassa oli esityksiä kolme–neljä kertaa viikossa. Sunnuntaisin oli kaksi lastennäytöstä. Kino Herttua ei ollut ensi-iltateatteri, mutta aika nopeasti uutuudetkin tulivat sinne, Kilpi muistelee.

Kino Herttuan aloittaessa elettiin vielä elokuvateattereiden kulta-aikaa. Esimerkiksi Helsingissä toimi 50-luvun lopussa noin 60 leffateatteria. Jokseenkin jokaisessa esikaupungissa oli myös oma leffateatteri. Kino Herttuan omisti Suomen Filmiteollisuus (SF), joka oli myös Suomen ahkerin leffojen tuottaja. SF:n tuottamassa Pekka ja Pätkä neekereinä -leffa on kohtaus, jossa Pätkä tekee treffit tietokilpailun juontajattaren kanssa. Treffit ovat leffateatterissa,

ja tuo leffateatterikohtaus on kuvattu Kino Herttuassa. Noin minuutin pituisesta kohtauksesta huomaa, kuinka hieno teatteri Kino Herttua aikoinaan oli.

Timo Kilven julisteiden lisäksi näyttelyssä kerrotaan Kino Herttuan toiminnasta ja television dramaattisesta vaikutuksesta elokuvateattereihin. Lisäksi kirjastossa oli ja on esillä koko kesän ajan Herttoniemi-seuran hallituksen jäsenen Ari Virtasen kokoama näyttely, jossa on esillä mm. valokuvia Kino Herttuasta ja Erätorin ostarista sekä Erätorin ostarin pohjapiirros. Näyttelyä varten Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista KAVIsta löytyi hyvä kokoelma valokuvia leffateatterista. Myös Eliel Muoniovaaran poika Matti Muoniovaara toimitti näyttelyyn laajalti aineistoa.

Julistenäyttelyn jatko-osa tulee esille kirjastossa ensi kevään aikana. n