Meren ja metron välissä –

Herttoniemi kotikaupunginosana

TEKSTI: NOORA VIRTANEN, HUMANISTISTEN TIETEIDEN KANDIDAATTI, KONSERVAATTORI AMK KUVAT: KARI UITTOMÄKI

Mikä saa Herttoniemen tuntumaan kodilta? Tätä pohdin kansatieteen pro gradu -tutkielmassani, jota teen Helsingin yliopistolla. Haastattelin tutkielmaa varten kymmentä herttoniemeläistä.

Asuinalueeseen muodostuu tunneside ja se koetaan omaksi laajemmalta alueelta kuin vain oman kodin piiristä. Jotta saisin kosketuksen siihen, miten asukkaat kokevat ympäristön, haastattelut tehtiin kävellen, ympäri Herttoniemeä kulkien. Painopiste on Länsi-Herttoniemen alueella, mutta myös Herttoniemenrantaa ja Roihuvuorta huomioitiin.

Haastateltavieni asuinhistoriat olivat vaihtelevia. Lyhimmillään Herttoniemessä oli ehditty asua vasta reilu vuosi, pisimmillään koko elämä. Useimmat olivat päätyneet Herttoniemeen sattumalta. Kuten eräs haastateltava kertoi: ”Ei mulla ollu mitään käryä että mikä on Herttoniemi, mut mulle sanottiin että siihen tulee metro viereen ni se riitti mulle. Mä oon sen jälkeen vasta tajunnu että miten onnekas mä oon ollu että oon tämmöseen paikkaan tupsahtanu.”

Noora Virtanen Herttoniemen näköalakalliolla, taustalla Vanhankaupunginlahti.

Luonnon läheisyys ja hyvät liikenneyhteydet saivat erityisen paljon mainintoja, kun haastateltavat pohtivat, mikä Herttoniemestä tekee mukavan paikan asua. ”Mä aina kaikille sanon että asun meren ja metron välissä. Meiän takapihallahan on Vanhankaupunginlahti, siellä välissä menee ainoastaan se ulkoilureitti, ja metrolle on pari-kolmesataa metriä. Uskosin että hirveen monella ihmisellä ei oo niin luksusolosuhteet. Tai ainakin minulle se on luksusta.”

LÄNSI-HERTTONIEMI – viihtyisä ja ainutlaatuinen asuinympäristö

TEKSTI: CARITA STRANDELL

Länsi-Herttoniemi on harvinaisen hyvin säilynyt, korkeatasoinen, omaleimainen ja viihtyisä asuinalue. Alkuperäinen luonto kallioineen ja runsas kasvillisuus ovat olleet lähtökohtana alueen suunnittelussa. Luonto onkin läsnä alueen jokaisessa osassa.

Alueen suunnittelussa on luonnonolosuhteiden huomioiminen toteutettu monella tavalla. Harjut, laaksot ja rinteet ovat maaston perusmuotoja. Luonnonolosuhteita ei ole muutettu enempää kuin on ollut välttämätöntä maankäytön kannalta. Luonto on nähty kokonaisuutena, maastomuotoja ja kasvillisuutta, erityisesti puustoa säilyttäen. Kasvillisuus on runsasta, rehevää ja monipuolista, sisältäen kaikkia kasvillisuuskerroksia.

Pihat, puistot, puutarhat, viljelypalstat ja metsiköt muodostavat monipuolisen, jatkuva viherverkoston. Luontoverkosto on jatkuva, hoidetuista pihoista alkaen. Vieläkin pystyy arvioimaan, minkälainen alkuperäinen luonto on ollut ennen rakentamista. n

Moni nosti esiin Länsi-Herttoniemen 1950-luvun rakennukset viehättävinä ja mittakaavaltaan sopivina. Niitä kuvailtiin esimerkiksi näin: ”Mist mä oikeesti tykkään ihan hirveesti on tosiaan ne Hertsikan kämpät. Ne tietyn aikakauden rapatut pytingit. Vaik ne kuinka vaikuttaa yksinkertasilt laatikoilt ni must ne on vaan ihan törkeen makeita.” Se, että ympäristöä ei ole rakennettu täyteen, vaan maastonmuodot ja kalliot ovat koko ajan nähtävillä, oli usean haastateltavan mielestä alueen tärkein piirre. Kun kysyin, mikä luonnehtii Herttoniemeä, yksi vastauksista oli: ”Tietysti kalliot ja tää tietynlainen kumpuilevuus. Ja noi vanhat pihapiirit tai kerrostalojen pihatkin, nehän on isoja ja siel on tilaa olla ja istuskella. Mä otan jopa aurinkoo meiän omalla pihalla kokematta mitenkään et oisin kenenkään ikkunan alla. Se on varmaan semmonen ihmisen rakentaman ympäristön ja luonnon joku semmonen hieno kombo et tässä on vahingossa onnistuttu harvinaisen hyvin.”

Fyysisten puitteiden lisäksi naapureista oli tullut monille tärkeitä. Osallistumiseen on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta sosiaalisuuteen ei painosteta, vaan toiminta on omaehtoista. Halu vaikuttaa ympäristöön on toiminut ihmisiä yhteen tuovana tekijänä. Yhtenä esimerkkinä mainittiin suunniteltuihin koulu-uudistuksiin reagointi. ”Mun mielest lähtölaukasu oli se, kun vanhemmat aktivoitu kyseenalaistamaan ja vastustamaan sitä Ahmatien ala-asteen lakkauttamista. Se oli sellanen lähtölaukaus et ihmiset yhdisti voimiansa ja tutustu toisiinsa siinä yhteisellä asialla ollessaan. Ja mikä hienointa, lopputulos oli positiivinen, koulua ei lakkautettu, päinvastoin se peruskorjattiin. Ja siinä mä luulen myös et ihmiset jotenki tajus sen asukkaan vaikuttamismahdollisuuden.”

Rakennukset ja rakennettu ympäristö eivät ole vain välineitä, vaan ne vaikuttavat käyttäjiinsä. Kotoisaksi koetusta ympäristöstä halutaan myös omalla toiminnalla pitää huolta. Kun tavoitellaan viihtyisää, hyvinvoivaa kaupunkia, asukkaiden näkökulma on tärkeä. n

Jukka ja Ilona kävelyllä Vanhankaupunginlahden etelärannan hiekkatiellä.

Silja viihtyy Mäyrätiellä sijaitsevassa Mäyräpuistossa.

Anja asuu Herttoniemen omakotialueella ja kertoo viihtyvänsä hyvin.

Herttoniemen kerrostalot saavat kiitosta asukkailta.

Asukkaat huomioivat myös Herttoniemenrantaa Noora Virtasen gradussa.