Elämän liike

Elämän liike

Elämän liike - toimitus Toimittajat: Pääkirjoitus: Aarni Artemjeff, Kaapo Ikävalko, Oliver Hickman, Ruusu Räty, Henrich Uibo ja Ansa Fairman Ketä Ihailet eniten: Melinda Risku Ramos, Hanna Ihalainen, Esma Ozbek, Erika Mononen ja Babitzi Daniel Runot 1 ja 2: Teo Paananen Johanna Sumialan haastattelu: Jasmin Qureshi, Paolo Pelliccioni, Lumi Auer, Noore Aman ja Lunia Malatesta Horoskoopit: Jasmin Qureshi, Paolo Pelliccioni, Lumi Auer, Noore Aman ja Lunia Malatesta Laura Ekholmin haastattelu: Melinda Risku Ramos, Hanna Ihalainen, Esma Ozbek, Erika Mononen ja Babitzi Daniel Ihmisoikeuskeskuksen Elsa Korkman ja Rasmus Johnson: Arshia Yaldaie ja Inka Vähäkoski Ihmisoikeuskeskuksen haastattelu - osa 2: Teo Paananen ja Lina Shimmin Ilja Lehtisen haastattelu: Tessa Puumalainen, Aamu Rönkkö ja Viena Pasanen Kolumni: HSL haitaribussit: Lumi George Uskali Mäen haastattelu: Aarni Artemjeff, Kaapo Ikävalko, Ruusu Räty, Henrich Uibo ja Ansa Fairman Sarjakuva: Ihmisoikeuksien historian vaiheita: Arshia Yaldale ja Inka Vähäkoski Kansi: Viena Pasanen ja Aamu Rönkkö Toimitussihteeri: Inka Vähäkoski Graafinen suunnittelu: Aarni Artemjeff

Elämän liike - sisällysluettelo: Pääkirjoitus ……………………………………………………..…..…4 Ketä ihailet eniten ……………………………………………...……..5 En una pesadilla - runo 1 …………………………………..…..……6 Johanna Sumialan haastattelu ……………………………..……....7 Horoskoopit - mitä ne kertovan ihmisestä? ……………...…….. 13 Laura Ekholmin haastattelu ……………………………………..….15 Ihmisoikeuskeskuksen Elsa Korkman ja Rasmus Johnson .….18 Epäihmeellinen ihminen - runo 2 …………………………….……..20 Ihmisoikeuskeskuksen haastattelu - osa 2 ……………………….21 Ilja Lehtisen haastattelu ………………………………………..…….24 Kolumni: HSL haitaribussit ………………………………………..….26 Uskali Mäen haastattelu ……………………………………………..27 Sarjakuva: Ihmisoikeuksien historian vaiheita ………………..….30

Pääkirjoitus - Mitä maailmankuvat ovat?

Maailmankuva on käsitys maailman kokonaisuudesta, joka suuntaa toimintaa ja ajattelua.

Maailmankaikkeudessa on olemassa lukematon määrä erilaisia maailmankatsomuksia, mutta tyypiltään ne voivat olla esimerkiksi tieteellisiä, metafyysisiä, maagisia, uskonnollisia tai arkikokemuksiin perustuvia.

Jokainen meistä rakentaa elämän aikanaan oman maailmankuvan. Maailmankuvan rakentumiseen vaikuttaa vahvasti yksilön oma todellisuuskäsitys eli se minkä henkilö itse kokee todelliseksi ja minkä ei. Muita tekijöitä maailmankuvan luomisessa voivat olla esimerkiksi ulkoiset tapahtumat, ympärilläsi olevat ihmiset sekä omat arvot.

Tämä lehti on 11-luokkalaisten luoma kokonaisuus, joka kertoo maailmankuvista. Lehti sisältää erilaisia haastatteluja, tietopaketteja ja sarjakuvia. Lehden teemana toimii maailmankuvat, joihin koko elämänkatsomustiedon opintojaksomme on pohjautunut.

Nuoret ovat haastatelleet eri alojen asiantuntijoita ja muodostaneet haastatteluista artikkeleita, joita lehdessä esiintyy. Lehti sisältää myös 11-luokkalaisten piirtämiä sarjakuvia, jotka ovat hyvää viihdykettä!

en una pesadilla (runo 1 Liian paljon kavallettavaa Muttei unohdettavaa Vanhan uuden hierarkiaa Toistetaan yhä vaan Kun kansallisuuden moninaisuus On yhdistynyt erilleen Ei näy kahdessa enää yhtä Ei huomisessa tulevaisuutta Jos et usko minkään muuttuvan Et minkään kasvavan Et usko yhteen joka kahdessa Elämme painajaisessa

Johanna Sumialan haastattelu

Johanna Sumiala on media- ja viestintätieteiden tutkija. Hän myös toimii opettajana Helsingin Yliopistolla. (kuva: Veikko Somerpuro)

Miten olet päätynyt urallesi?

“Kun olin lukiossa halusin kirjeenvaihtajaksi, mutta se ei jostain syystä toteutunut enkä edes hakenut sinne. Olen kiinnostunut mediaan liittyvistä asioista ja olen aloittanut opinnot Helsingin yliopistossa. Olen tehnyt maisterintutkinnon Oulun yliopistossa historia pääaineena ja olen väitellyt Jyväskylässä journalistiikasta.

Kun olin tehnyt maisterintutkinnon, tein jonkun verran kesätoimittajahommia, mutta sitten kun hain Jyväskylään niin tajusin että minua kiinnostaa pohtia laajemmin ja syvemmin asioita.

Journalistiikassa jutut ovat aika lyhyitä ja tehdään tiiviissä tempossa. Halusin vähän enemmän aikaa pohdiskella asioita ja sitten päädyin tutkijaksi. Vuonna 2001 olen väitellyt Jyväskylästä. Olen tullut joidenkin mutkien kautta takaisin Helsingin yliopistoon.

Koen että tämä on juuri sitä työtä, jota haluan tehdä ja edelleenkin nautin tutkimuksen tekemisestä. Minusta on mukavaa sukeltaa siihen maailmaan ja alkaa järjestää ajatuksia, lukea ja pohtia näitä kysymyksiä. Teen myös empiiristä tutkimusta, joka tarkottaa sitä että kerätään erilaisia media-aineistoja haastatellen.

Tykkään opettamisesta kyllä, mutta hallinnosta en hirveästi tykkää, mutta se on osa tätä työtä, ei onneksi pääosa.”

Onko pitkä prosessi valmistua?

“Tutkijan työ on ensinnäkin sellaista, että pitää väitellä. Väitöskirjan on ylin opinnäyte ja sen jälkeen tutkijan ura tietyssä mielessä vasta alkaa. Onhan se sellaista ettei tätä voi hirveästi suositella, mutta jos on suuri kutsumus ja palo, sitten tää on ihan parasta.

Ja miksi tätä ei voi suositella on se, että tästä ei saa hyvin pysyviä työpaikkoja, eli pääasiassa haen apurahoja muutaman vuoden kerrallaan ja se on hyvin epävarmaa.

Alalla on myös tosi kova kilpailu apurahoista ja jos pääsee hoitamaan jotain lehtoraattia tai professuuria, se on pitkä tie. Nyt olen sellaisessa pisteessä, että väittelin vuonna 2001 ja olen vasta nyt apulaisprofessori. Professuurini mahdollisesti vakinaistetaan, eli minusta tulee pysyvä professori. Pääseminen professoriksi viisikymppisenä ei ole hirveän varhain eikä myöhään.”

Miten media vaikuttaa maailmankuvaan?

“Ensinnäkin se on hyvin laaja kysymys. Vastaus riippuu siitä, mistä mediasta puhutaan eli ei ole olemassa yhtä mediaa. On esimerkiksi joukkoviestintää, sanomalehteä ja televisioradiota. Tänä päivänä myös sosiaalisesta mediasta käytetään sanaa ‘media’. Niillä on osittain vähän eri pelisäännöt, mutta ne osittain myös kietoutuu toisiinsa. Kaikki mediat, oli ne sitten journalistisia tai sosiaalisen median erilaisia alustoja, kilpailee huomiosta. Tämä vaikuttaa maailmankuvaan sillä tavalla, että sellaiset asiat ylittää uutiskynnyksen jotka ovat jotenkin erilaisia tai joilla saadaan klikkauksia aikaseksi tai joku influencer julkaisee kanavalleen.

Tästä voisi pitää kokonaisen luennon, kun tää on niin iso kysymys, mutta varsinkin tällaisessa länsimaisessa kulttuurissa eletään hyvin mediakyllästeisessä maailmassa. On vaikeaa ajatella elämää ilman mediaa, mutta jollakin tavalla se on läsnä melkein jokaisessa asiassa mitä me tehdään.

Tekin heräätte aamulla ja ensimmäisenä veikkaan, että otatte kännykän esille.

Median vaikutus ei ole suoraviivaista ollenkaan. Se on osa meidän arkea ja elämäämme eikä voi kuvitella elämää ilman sitä tänä päivänä. Mistä maailmanne täyttyy voi olla ihan eri kuin jonkun toisen.”

Miten uskonto vaikuttaa maailmankuvaan?

“Varmaan aika monella tavalla. Sekin riippuu taas yhteiskunnasta, mitä yhteiskuntaa tarkastellaan ja eri yhteisöistä ja kulttuureista, jotka ovat saman yhteiskunnan sisällä.

Riippuu siitä kuinka näkyvässä ja painavassa asemassa uskonto on siinä yhteiskunnassa.

Esimerkiksi suomalaista yhteiskuntaa joistakin näkökulmista pidetään hyvinkin maallisena yhteiskuntana. Tietenkin meillä on kansankirkot ja tietyt oikeudet, jos puhutaan kristinuskon kehyksessä, mutta se ei enää ole niin merkittävää, koska elämme kuitenkin maallistuneessa yhteiskunnassa. Kirkko ei sanele minkälaisia lakeja meillä esimerkiksi on.

Esimerkiksi Iranissa, joka on teokratiaan perustuva yhteiskunta, niin siellä on uskonnollisilla johtajilla hyvinkin suuri vaikutusvalta siihen minkälaisia poliittisia päätöksiä tehdään. Meillä nämä on jollakin tavalla erotettu toisistaan. Mutta sitten voi ajatella näin, että suomalaisessakin yhteiskunnassa on yhteisöjä, sukuja ja perheitä, joissa uskonnolla on hyvinkin suuri merkitys. Ikäänkuin mikrotasolla ja arjen elämässä ja maailmankuvassa.

Ajattelen, että tämmöisessä ns. länsimaalaisessa yhteiskunnassa erilaiset käytännöt saattaa törmätä toisiinsa ja julkisuudessa ajoittain tulee näitä keskusteluita siitä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, ja mikä on uskonnonvapautta. Nää on niitä kysymyksiä mistä sitten väännetään kättä, tai no ei nyt pelkästään väännetä kättä, vaan keskustellaan ja tämmöisessä länsimaalaisessa yhteiskunnassa on hyvä, että keskustellaan.”

Miten media vaikuttaa uskontoihin?

“Jos ajatellaan uutismediaa, niin sitähän kiinnostaa kaikki se, mitä pidetään poikkeuksena tai ylittää uutiskynnyksen. Silloin se tahtoo tarkoittaa sitä että jos jossakin uskonnollisessa yhteisössä konflikteja, niin siitä uutisoidaan.

Jos uskonto jotenkin liittyy konfliktiin, irlannissa tai lähi-idässä, kuinka paljon se on nimenomaan uskonnollinen konflikti. Kuinka paljon on kysymys muista asioista ja miten uskonto ja muut asiat kietoutuu toisiinsa.

Joka tapauksessa ne on usein negatiivisia asioita, jotka herättää median kiinnostuksen.

Toki, kun joku julkkis, esim. madonna, joka rupes harjoittaa tätä juutalaisuuden muotoa, tän tyyppinen sai julkisuutta. Julkisuuden henkilö herättää kiinnostusta, eli syynä median kiinnostukselle ei välttämättä ole negatiivinen konflikti.”

Kuvaile omaa maailmankuvaasi “Olen tutkija, ajattelen, että ajattelulla ja tutkimuksella on suurta painoarvoa. On olemassa mielipiteitä ja sitten on olemassa asioita, jotka perustuu tutkittuun tietoon.

On hyvä, että ihmisillä on mielipiteitä, mutta mielipiteet ja tutkittu asia eivät ole saman arvoisia asioita, esimerkiksi päätöksien perusteena. Mutta toisaalta en ole niin sanotusti mikään tiedeuskovainen, koska ajattelen, että tieteellä ja tutkimuksella on omat rajansa.

Maailmankuvani pohjautuu jossakin mielessä länsimaisiin arvoihin, kuten yksilön vapauteen, mutta myöskin vastuuseen. Mitä tulee yhteiskuntajärjestyksiin, tämmöinen demokraattinen yhteiskunta kaikessa vajavaisuudessaan, kannatan sitä ja haluan itse edistää sen tyyppisiä asioita.

Tieteellisesti ei voida tai on vaikea todistaa, että joku tietty yhteiskuntamalli on parempi kuin toinen. Tämä on kohdallani liittyy arvoihin. Jos ajatellaan, että mitkä arvot liittyvät maailmankuvaan, niin minulle tärkeitä arvoja länsimaisessa yhteiskunnassa on moniarvoisuus ja monikulttuurisuus. Minusta on hirveän tärkeää, että tähän yhteiskuntaan mahtuu erilaisia tapoja olla tässä yhteiskunnassa.

Jos ajatellaan, että kaikkien pitäisi olla vaikka vegaaneja, siinä on toki hyviä asioita mitä tulee ilmastonmuutokseen. Siitä huolimatta, jos yhtäkkiä sanottaisiin, että kaikkien täytyisi toimia tällä tavalla, niin mielestäni tämmöinen ei ole mikään hyvä asia. Mutta siinä onkin haasteita miten me eletään tämmöisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa sovussa ja kunnioitetaan toistemme näkemyksiä.”

Onko siinä iso ero, miten ihmiset reagoivat kuolemaan sosiaalisessa mediassa ja livenä?

“Puhutaan diginatiiveista, jolloin tietyssä mielessä se elämä sosiaalisessa mediassa ja sen ulkopuolella ei ole kaksi eri asiaa vaan ne on yhdessä. Ollaan välillä online, välillä offline ja ne käytännöt vähän liikkuu siinä. On se tietysti siinä mielessä vähän erilaista se kuolema somessa ja livenä, että jos joku asia on somessa, niin siitä tulee jollakin tavalla julkista vaikka olisi yksityinen profiili jossa on kolme seuraajaa. Sillon se ei tietenkään ole kovin julkista. Mutta, jos taas on sitten niitä seuraajia tai frendejä niin silloinhan siitä kuolemasta tulee jollain tavalla julkista, joka sitten tarjoaa sen mahdollisuuden, että esim. ihmisillä, jotka ei tunne sitä uhria, on mahdollisuus suremiseen.

Jos vaikka ajatellaan näitä Koskelan surmia, niin siitähän tuli jollain tavalla julkinen ja se oli tietysti uutisissa ja somessa. Sitä kauttahan käynnistyi sellainen julkinen sureminen, jossa vietiin kynttilöitä ja otettiin niistä kuvia. Tällaista ei olisi tapahtunut ellei meillä olisi mediaa, joka on osa meidän elämäämme, sekä sosiaalista mediaa että uutismediaa”

Mitä mieltä olet siitä, että julkkisvainajia kohdellaan paremmin kuin normaalia kansalaista?

“Se kenen kuolema pääsee julkisuuteen on hierarkkista, tiedostetusti tai tiedostamatta.

Henkilöt, jotka ovat eläneet julkisen elämän, vaikka ajatellaan sitä Loiria (Vesa-Matti Loiri), niin sitä pidetään luonnollisena, että se kuolema saakin julkisuutta, koska he ovat eläneet julkisen elämän. Minä en toki ajattele, että julkkiksen kuolema on merkityksellisempää.

Tällaisen hierarkkian media kuitenkin rakentaa Toisaalta tänä päivänä kuka tahansa voi postata kenen tahansa kuolemasta: jonkun läheisen, sukulaisen, tai lemmikin. Sitten se saa huomiota, mutta onko se tavoiteltavaa on sitten tietenkin toinen asia.”

Jos vaihtaisit alaa, niin mihin vaihtaisit?

“Mihinhän mä vaihtaisin? Mä en oo vaihtamassa alaa, mutta jos näin tapahtuisi, niin olen miettinyt joitakin organisaatioita tai järjestöjä, taikka tämmöisiä kolmannen sektorin työpaikkoja, missä voisi toimia - varmaan joissakin viestintätehtävissä.

Viestintätoimistot tekee ihan kiinnostavaa työtä. Myöskin siihen liittyy monenlaisia kysymyksiä. Voisi olla kiinnostavaa olla jossain viestintätoimistossa töissä ja suunnitella erilaisia viestintäkampanjoita.

Sitten, kun on joku kriisi päällä, ajatelkaapa vaikka Sanna Marinia, varmasti ostetaan viestinnällistä osaamista, että miten tästä selvitään sitten.

Se voisi olla kiinnostavaa. Mutta, tällä hetkellä mä olen tosi tyytyväinen tähän työhön mitä mä nyt teen. “

Pelkäätkö kuolemaa?

“En sitä aktiivisesti pelkää. Kun olen kuolemaa niin paljon tutkinut, niin ajattelen, että me tiedetään, että jonakin päivänä me kuollaan. Kaikki kuolee, se on ainoa asia mikä tässä maailmassa on varmaa. Ajattelen ylevästi, että se antaa merkitystä elämälle.

Joskus mietin, että tässä meidän länsimaisessa yhteiskunnassa me yritetään hirveästi torjua kuolemaa ja teknologian avulla ratkaista sitä. Se antaa merkitystä elämälle, kun tajuaa että tämä ei ole täällä ikuista. Ajattelen, että jos tulisi henkilökohtaisesti joku vakava sairaus, niin uskon, että se herättäisi minussa huolta, ahdistusta ja surua. Kuitenkin nautin elämästä ja ajatus elämästä ja läheisistä ihmisistä luopumisesta, olisi semmoinen asia mikä olisi varmasti vaikea. Tämä on se mitä nyt ajattelen, mutta sitten jos olen siinä tilanteessa, niin sitä ei oikeestaan sitten voi tietää, että mitä siinä sitten loppujen lopuksi kokisi. Ajattelen, että on ihan hyvä olla nöyryyttä ja kunnioitusta kuolemaa kohtaan, eikä vaan sano että “joo en pelkää ollenkaan kuolemaa” tai jollakin tavalla näin, että mistä sitä sitten voi tietää, jos se sitten tulee ihan siihen niin lähelle.”

Onko sun maailmankuva muuttunut elämän varrella?

“No kyllä siinä varmaan jotain siirtymiä on tapahtunut, ei mitään semmoista valtavan radikaalia. Nuorena oli siinä kaikkivoipaisuuden harhassa, että “minä teen näin tai uskon

näin”. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tajuaa kuinka paljon on monia asioita jotka vaikuttaa ja ohjaa. Eli nuorena puuttuu suhteellisuuden tajua, mutta se varmaan kuuluu nuoruuteen, että pitää olla semmoinen tulisieluinen maailmanparantaja.”

Miten sä voisit tehdä maailmasta paremman paikan?

“Länsimaisessa yhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.

Me voidaan esimerkiksi äänestää ja näin, mutta vaikuttaa voi myös käytännön valinnoilla.

Olen viime aikoina panostanut etenkin energia-asioihin, että esimerkiksi suosin mieluummin tuulivoimaa. Vaihdettiin sähköautoon. Toki voi ajatella, että ilman autoa olisi ekologisempaa, mutta vaikuttaa voi esimerkiksi tällaisilla valinnoilla. Mulla on myöskin mahdollisuus tehdä tämmöisiä valintoja, että ostanko mä luomutuotteita, jotka on tuotu jostain maailman ääristä, vai ostanko esimerkiksi jotakin suomalaista, joka ei ole luomua, mutta se on enemmän lähiruokaa.

Tämmöisiä asioita mä mietin kaupassa.

Mä en usko että maailma nopeasti muuttuu, mutta se on tärkeää, että yrittää miettiä valintojen seurauksia, esimerkiksi vaatteiden ostamista tai kierrättää tai mitä tahansa.

Ajattelen myös mitä mä haluaisin, mikä on mulle tärkeätä.

Toivoisin, että suomalainen yhteiskunta ja Helsingin yliopisto olisi inhimillisempiä paikkoja.

Mä kannan aika paljon huolta ihmisten pahoinvoinnista, yksinäisyydestä, tämän tyyppisistä asioista. Omassa työssäni kohtaan opiskelijoita ainutkertaisina persoonina, siis en vain niinkuin massana. Jos sinulla on yli 200 opiskelijan kurssi, niin silloin et opi tuntemaan, mutta jos on pienempi seminaari siinä oppii tuntemaan heidät. Minä ainakin haluaisin yrittää inhimillistä otetta vahvistaa, että kaikki ei ole tehokkuutta ja suoritusta.”

Millaiset työpäivät sinulla on?

“Minulla ei ole mitään säännöllisiä työaikoja, paitsi opetuksessa. Työpäiväni riippuu siitä mitä teen, esimerkiksi käytännön asiat pitää hoitaa.

Yritän rytmittää sitä mitä teen. Jos mulla on joitakin kirjoitushommia, niin yritän ottaa niille aikaa.

Työssä on vaikeaa sen katkonaisuus. Pitää välillä vastata sähköpostiin ja reagoida nopeasti, sitten pitäisi taas ajatella kirjan lukua ja kirjoittamista. Töitä pitää jaksottaa, kyllä mä teen viikonloppuisinkin töitä. Jos ajatuksissa en saa aikaan ja jumittaa joku kirjaprojekti, saatan mennä keskellä päivää kaupungille vähäksi aikaa istumaan ja kahville. Aika vapaata siinä mielessä, kunhan työt tulee tehdyksi. Mulla on myös kansainvälisiä töitä, esimerkiksi amerikkalaisten kollegoiden kanssa tulee tehtyä yhteistyötä, silloin aikaerokysymykset tulevat osaksi työaikoja. Välillä menee iltatöiksi kollegoiden sähköposteihin vastaillessa.”

Horoskoopit - Mitä ne kertovat ihmisestä?

Horoskoopit tulevat astrologian tähtikartasta, johon on merkitty Auringon, Kuun ja planeettojen sijainnit suhteessa eläinradan merkkeihin ja tietyn paikan horisonttiin tiettynä ajanhetkenä. Oma horoskooppi siis määräytyy sen mukaan milloin on syntynyt.

Horoskooppeja ei olla pystytty tieteellisesti todistamaan, mutta silti hyvin monet uskovat niihin.

Vaaka (23.9-22.10) Vaa’at ovat syyslapsia. Heillä on mahtava kyky nauttia elämästä ja he ovat mestareita elämän tasapainoittamisessa. Vaa’at voivat olla hyvinkin herkkiä ja tämän takia he etsivät tasapainoa elämään. Vaa’at ovat viihdyttäjiä, karismaattiset vaa’at tarvitsevat ihmisiä ympärilleen ja tuntevat yksinäisyyttä hyvin herkästi. Vaaoilla on paljonkin silmää kauneudelle ja heille on tärkeää, että ympäristönsä on esteettisesti miellyttävä. Vaa’at pysyvät kaukana kaikenlaisista konflikteista, sillä he eivät pidä minkäänlaisista riidoista.

Kalat (20.2-20.3) Kalat on herkkä, intuitiivinen ja luova horoskooppi.

Kalojen suurimpiin vahvuuksiin kuuluu herkkyys ja mielikuvituksen rikkaus. Kalat ovat myös hyvin ystävällisiä ja kilttejä kaikille.

Herkkä luonne tekee kaloista alttiita surulle ja he saattavat vetäytyä helposti syvälle ajatuksiinsa.

Kalat ovat hyvin herkkiä ympärillään tapahtuville mielialan muutoksille.

He ovat alttiita muiden ohjaamaksi tulemiselle ja elävät unelmissaan ja haaveissaan.

Kalat eivät yleensä ajattele järjestelmällisesti, vaan menevät oman pään mukaan.

Rapu (21.6-22.7) He ovat luonteeltaan huomaavaisia, ujoja ja jakavat introvertin piirteitä. Ravut ovat älykkäitä ja tietävät kaikkeen vastauksen. He tarvitsevat aikaa joidenkin asioiden sulatteluun. He ovat romanttisesti hyvä löytö. Heidän kanssaan löydät yhteisen säveleen. Voit luottaa heihin, jos tarvitset olkapäätä. He ovat luotettavia ja ovat aina käden ulottuvilla. Perhe on heille tärkeää.

He hengailevat mieluummin tutussa ympäristössä kuin jossain heille ennestään tuntemattomassa paikassa.

Leijonat (23.7-22.8) Leijonat omaavat anteliaan, luovan ja viisaan mielen. Lisäksi he ovat hyviä johtamaan, elinvoimaisia ja arvokkaita. Leijonat ovat ylpeitä itsestään näyttävästi sekä osaavat luoda oman arvomaailman selkeästi. Leijona on hyvin kunnianhimoinen sekä syntynyt johtamaan.

Leijonat eivät pelkää elämässä juuri mitään. He saavat yleensä myös hyvän aseman yhteiskunnassamme, koska he uskaltavat tarttua rohkeasti tilaisuuksiin ja haastaa itseään.

Leijonat rakastavat rakkautta ja ovatkin usein hyvin romanttisia. Leijonien huonoja puolia on niiden itsekkyys. Parisuhteessa leijona on usein johtaja ja sen myötä dominoiva.

Jousimies (23.11.-21.12.)

Jousimiehelle tyypillisiä piirteitä ovat innostus, myönteisyys ja avoimuus uudelle. Jousimiehillä on loistava huumorintaju. He ovat optimistisia ja seikkailunhaluisia. Intohimon kohteesta riippumatta jousimiehet seuraavat sitä isosti. He ovat uteliaita ja nauttivat matkustamisesta ja haluavat saada elämästä kaiken irti. He kykenevät myös ottamaan uhkarohkeita riskejä ja haasteita, joista muut pysyvät kaukana. Joskus he ovat liian äänekkäitä, mutta kaiken takana on kuitenkin hyvä sydän.

Laura Ekholmin haastattelu “Miten työsi on vaikuttanut käsitykseesi elämästä?”

Työkseni olen tutkija. Tutkijan työhön kuuluu pitkiä projekteja ja siihen tarvitsee paljon pitkäjänteisyyttä.”

“Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?”

“Jossakin päin tutkijana. Viiden vuoden kuluttua nuorin lapseni on jo sen verran vanha, että pärjää jo itse, että varmaan jossain pohjoismaissa.”

“Miten poliittista historiaa tutkitaan?”

“Poliittisen historian tutkija tutkii yhteiskuntaa historiallisella perspektiivillä. Me olemme aika aineistokeskeisiä. Voi olla esimerkiksi haastatteluaineistoja ja lehdistöaineistoa. Tehdään empiiristä työtä.”

“Kuinka kauan tohtorin tutkinto kestää?”

“Virallisesti nykyään se on ihan opinto-ohjelma, eli neljä vuotta tutkijakoulutus.”

“Mikä lähihistorian tapahtuma on vaikuttanut maailmankuvaasi?” *Nuorempana minulla olisi saattanut olla tähän vastaus. Nuorempiin tutkijoihin eniten on vaikuttanut ehkä finanssikriisi.* “Mitä kaikkia kieliä puhut suomen kielen lisäksi?”

“Päivittäin ruotsia ja englantia. Tottakai puhun myös suomea. Täällä töissä puhutaan ja kirjoitetaan englanniksi. Tietenkin suomenkielisten kollegoiden kanssa puhumme välillä suomea. Olen käynyt paljon Ruotsissa ja sen takia ruotsi on sujuvaa. Ymmärrän ja puhun jotenkin norjaa ja tanskaa. Minulla oli pitkänä kielenä Saksa, joten ymmärrän sitä täysin ja hiukan indonesian kieltä.”

“Jos kirjoittaisit uuden kirjan mihin aiheeseen se liittyisi?”

“Mä ikuisesti ja pitkään teen sellaista kirjaa juutalaisista perheistä pohjoismaissa, mut jos se ois valmiina tässä lähivuosina, niin sit mä haluaisin kirjoittaa sellaisen yleisen kirjan yrittäjyydestä Suomessa.”

“Mistä päin olet kotoisin?”

“Mä oon ihan Helsingistä. Mun äiti on myös käynyt steinerkoulun eli oon toisen sukupolven steinerilainen. Ja koska isovanhemmatkin ovat Helsingistä, olen myös kolmannen sukupolven helsinkiläinen.”

“Mikä on kiinnostavin aihe minkä olet tutkinut ja miksi se on lempparisi?”

“Minun ensimmäiset tutkimukset koskevat suomen juutalaisia ja Helsingin juutalaisyhteisöä.

Se on tosi uniikki ja ainutlaatuinen, koska se on yksi ainut itä-euroopan juutalaisyhteisö.

Olen laajentanut ja tutkinut itä-euroopan juutalaisia ja sukuja Ruotsissa ja Pohjoismaissa.

Olen tutkinut pieniä yrityksiä ja yrittäjyyttä ja viime aikoina kotiteollisuutta ja sitä, että kun yrityksen toiminta on teollistyötä kotona, vaikka ompelee kotona kotiompelijana, onko hän yrittäjä vai työntekijä?

Kiinnostavinta tutkimusaiheissa on se, kun asioilla on yhtymäkohtia ja tajuat miten asiat liittyy toisiinsa.”

“Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä alasta?”

“Istuin äidinkielen tunnilla ja meille annettiin tehtävä, jossa piti valita joku aihe ja kirjoittaa siitä. Minä valitsin yhteiskunnan ja jäin jumittamaan sinne, kun en pystynyt määrittelemään mikä on yhteiskunta. Ja sit tuli sellainen hetki, että äidinkielen tunnilla abivuonna tiesin, että haluan yhteiskuntatieteen tutkijaksi. Ja sitten kiinnostuin Helsingin juutalaisyhteisöstä.

1900-luvun alussa kaikki juutalaiset toimivat vaatetusalalla ja tämä alkoi kiinnostamaan minua tosi paljon.”

“Mitä kaikkea työhösi kuuluu?”

“Työhöni kuuluu ohjausta, opetusta ja matkustamista. Esitämme tutkimuskirjoja ja haastetaan toisiamme, tämä on tosi kansainvälistä työtä. Luemme muiden tutkimuksia ja arvioidaan muiden töitä ja meitä arvioidaan joka sekunti.”

Mikä historiassa kiinnostaa sinua? *Historia on vaikeasti määriteltävä asia. Historian tutkimuksessa ajatellaan, että on erilaisia aikoja. On lyhyttempoisia asioita, keskipitkäaika, joka on esimerkiksi kolme sukupolvea kattava aika ja sitten on pitkä aika, joka on satoja tai tuhansia vuosia.* “Mikä on hankalinta työssäsi?”

“Tutkijan työ on välillä niin hidasta, että meinaa mennä usko siihen, että onko siinä mitään järkeä. Esimerkiksi pariinkymmeneen sivuun voi olla kerättynä vuosikymmenien tutkimustyö.”

“Millaista oli käydä Steinerkoulussa? Kerro omista kokemuksistasi.”

“Niin, mä näen huomenna mun kavereita. Me siis nähdään kerran vuodessa mun luokan kanssa. Meillä on aina tää tietty elokuun lauantai. Me nähdään huomenna, niin kerron tästä haastattelusta heille. Sinne tulee aina samat ihmiset. Tietenkään ei joka vuosi nyt ihan kaikki pääse, mutta siellä on aika semmonen perusporukka aina paikalla.

Mulla on semmosia välähdyksiä siitä kolmentoista vuoden ajalta. Mä olin yhden vuoden vaihtarina, niin sitä yhtä vuotta mä en ollut siellä koulussa, mutta muistan sieltä alakoulun vuosilta joulujuhlia. Juhlat on aika voimakkaita ja mä luulen, ettei muissa kouluissa vietetä sellaisia. Meiän koulun juhlat on omanlaisia. Kyllä te tiiätte, niis on semmosia omia juttuja.

Uskonnontunneilla meil oli tosi kiva opettaja ja jälkeenpäin se on vähän niinku mun semmonen pedagoginen esikuva. Virve Saarinen oli uskonnonopettaja ja tosi uskovainen, ettei yhtään semmone Steiner-tyyppi. Sillä oli sellanen jännä pedagoginen linja, että me aina naurettiin kuinka uskonnon kokeesta pääsi läpi kirjoittamalla yhden lauseen, siis kaikki pääs läpi ja me naurettiin oikeen, ku se oli niin lepsu, mutta itse asiassa sil oli se yks juttu minkä se halus, et kaikki oppii. Jokaikinen oppi sen ja siihen päälle sit viel saatto tietenkin myös oppii muita asioita, mutta se lause oli että: "Jeesus oli kertakaikkinen uhri".

Se oli sen sanoma ja se halus et jokanen sen tajuaa hänen uskonnontunneilla. Mä muistan myös filosofiantunteja tosi hyvin ja näytelmät esimerkiksi.

Mistä kouluaineesta pidit eniten ja mistä vähiten ja miksi?”

“Pidin kyllä historiasta ja yhteiskuntaopista. Mä en oikein tiedä onko tää nyt aine varsinaisesti, mutta inhosin liikkatunneilla pesäpalloa. Muistan sen, kun oli viimeinen pesäpallopeli, niin mietin, että tämän 15 minuutin jälkeen kukaan ei voi enää koskaan pakottaa minua pelaamaan pesäpalloa. Olin siis tosi huono pesäpallossa. Seisoin aina vaan siellä kentällä. Sitten oli sellainen perinne, että henkilökunta vastaan opiskelijat ottaa pesäpallomatseja, mut mä en luonnollisesti ollut, enkä halunnut olla, mukana niissä ja olin vaan kannustamassa siellä.

Ei mul varmaan ollu sellast ainetta varsinaisesti mitä inhosin koulussa ja voin nyt teillekin täs sanoo, et jos on joku aine teillä, et vedätte sen vähän riman alta tai et ei tätä nyt ees varmaan tarvii, niin se tulee aika varmasti sit tulevaisuudessa kostautumaan teille. Hyvin varmasti sitte sitä vaan miettii, et jos olisin silloin sen vaa tehny kunnolla, mut sit toisaalt eihän kaikkee voi tehdä kunnolla, on elämässä aikaa myöhemminki.”

Ihmisoikeuskeskuksen Elsa Korkman ja Rasmus Johnson Kuinka suuri määrä ihmisistä tietää, mitä sana ihmisoikeus tarkoittaa tai yleisestikin, kuinka moni tietää mitä ihmisoikeudet on?

“Minkäänlaista prosentuaalista lukua ei tietenkään voi sanoa, mutta ihmisoikeuskeskuksen tavoitteena on saada mahdollisimman moni tietämään mitä ne ovat. Ihmisoikeuskasvatus sisältyy opetussuunnitelmaan ja sen kautta isompi määrä ihmisiä saa tietoa niistä.

Periaatteessa kaikkien pitäisi tietää.”

Tuleeko ikinä mieleen, että jonkin ihmisoikeuden voisi kumota?

“Ei oikeastaan, sillä perusoikeudet ovat yleismallisia ja jakamattomia. Toisaalta ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, eli teoriassa olisi mahdollista, että valtiot yhdessä päättävät jonkin lain olevan epäoleellinen. Lait myös muuttuvat aikanaan, esim. yksityiselämän suoja voi muuttua tulevaisuudessa.

Esimerkkinä todella autoritäärinen valtio, jossa hallitsija päättää poistaa ihmisoikeuslakeja, se ei tarkoittaisi, ettei lakeja pidettäisi ihmisten keskuudessa ja kansainvälisesti totena.

Oikeudet eivät olisi hävinneet, vaan tämä tietty valtio rikkoisi oikeutta.”

Mitä ongelmia Suomen ihmisoikeuksissa on, joita pitäisi vielä parantaa?

“Suomessakin on paljon lakeja, joissa olisi parantamista, sillä ne eivät toteuta ihmisoikeuksia ideaalisti. Tavoite olisi parannella näitä silti, jotta tilanteesta tulisi mahdollisimman hyvä. Yksi esimerkki tällaisesta olisi translaki.

Myös sosiaaliturvan taso suomessa on saanut kritiikkiä euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta, sillä suomessa se ei noudata sosiaalisten oikeuksien peruskirjaa. Tämäkin jää unholaan, sillä monet ihmiset eivät tiedä siitä ja pitävät suomen sosiaaliturvaa hyvänä.”

Missä maassa on eniten oikeuksia jokaisella?

“Mahdoton vastata suoraan, sillä paperilla lukevat lait eivät tarkoita, että niitä lakeja noudatetaan oikeassa elämässä.

Kuten Pohjois-Koreassa: Kansalaisilla on kattavat perusoikeudet, mutta oikeudet eivät silti toteudu. Teoriassa heillä on oikeuksien laita hyvä, mutta käytännössä ne eivät ole toiminnassa.

Pohjoismaissa voisi olettaa olevan oikeuksien suhteen hyvä tilanne verratessa muualle.

Joissakin maissa toteutuu kaikki lait ja joissakin on enemmän rikkeitä kuin toisissa, silti aina on parannettavaa.”

Millä ihmisryhmillä on vähiten oikeuksia, vaikka se ei suoranaisesti näkyisi laissa?

“Yleisellä tasolla vähemmistöillä on paljon vaikeampi asema. Ne, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöön tai marginalisoituun ryhmään, kokevat enemmän risteävää syrjintää ja alas katsomista.

Suomessa varmaan romanit, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja saamelaiset ovat hankalassa asemassa.

Ei olisi asianmukaista asettaa järjestykseen, mutta eroja löytyy.”

Milloin ihmisoikeuksista päätettiin ensimmäisen kerran?

“Toisen maailmansodan jälkeen päätettiin ihmisoikeuksien julistuksen kautta, mutta ihmisoikeusajattelu on kestänyt tuhansia vuosia. Erilaisia oikeuksia ollaan ylläpidetty pitkään, mutta erilaisilla säännöillä. Historiassa antiikin kreikan demokratia sallittiin vain yhteiskunnan miehille. Suoranaisesti toisen maailmansodan kautta ihmisoikeudet ns. kristallisoituivat kansainvälisiksi.”

Mikä on teidän näkökulmasta pahin ihmioikeusrike?

“Kaikkien oikeuksien tavoite on jakaantua universaaleiksi.

Tiettyjä oikeuksia pitää rajoittaa, kuten sananvapautta, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi.

Toisaalta, esimerkiksi, kidutuksen kiellon on toteuduttava aina, eikä siitä voi poiketa sotatilanteessakaan.

Joskus kun laille asetetaan raja, ne voivat mennä vastakkain ja muodostuu ristiriita.

Oikeustilanteessa katsotaan, kummin on parempi ja lisätään päätetty raja.”

Epäihmeellinen ihminen (runo 2

Ei ihmisestä saa ihmeellisempää Ei ilmeiseti ollankaan samaa

Onko laki yhteinen sinulle erilainen Onko mäki alaspäin sinulle ylöspäin

Oikeus oikeaan on jokaisella Päätös vain itselläsi

Miten ihmisoikeuksien julistus vaikuttaa maailmalla?

Ihmisoikeuksien julistus on oikeudellisesti sitomaton, periaatteellinen julistus joka ei ole itsessään sitonut valtioita.

Ihmisoikeuksien julistuksen jälkeen ryhdyttiin vaatimaan kahta kansainvälistä ihmisoikeussopimusta eli kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta (eli KP-sopimusta) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa sopimusta YK:lle.

Näihin sopimuksiin jakautuu paljon YK:n ihmisoikeuksien julistuksen merkitystä, koska ne ovat valtioita sitovia ja monet valtiot ovat ne myös ratifioineet, eli ottaneet osaksi omaa oikeusjärjestelmäänsä sitovat sopimukset. Ihmisoikeuksien julistus vaikuttaa erityisesti näiden kahden sopimuksen kautta.

Kuuluuko maailmankatsomuksen kunnioittaminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen?

Ajatuksen, uskonnon ja omantunnon vapaus on yksi vapausoikeuksista joka on mm.

KP-sopimuksessa ja euroopan ihmisoikeussopimuksessa eli EU:n perussopimuksessa.

Tätä kunnioitusta rikkoo sotapalvelut kuten intti. Vaikka henkilö ei haluaisi mennä omantunnon takia armeijaan, joutuu hän ehdottomaan vankeuteen ilman muita puheita. Suomi rikkoo näin ihmisoikeuksia ja tästä suomi on saanut KP-sopimusten valvojilta kritiikkiä, ettei aseestakieltäytyjiä kunnioiteta.

Miten voi yksilönä auttaa toteuttamaan ihmisoikeuksia?

Kunnioittaa muiden oikeuksia, jos näkee väärää puuttuu ja auttaa, ilmoittaa rikkeistä.

Puolustaa sitä mitä tietää ihmisoikeuksista, kunhan itse ei aktiivisesti syrji muita, tai oma maailmankatsomus ei aktiivisesti syrji muita. Ihmisoikeudet eivät suojaa huonoa toimintaa omantunnon perusteella, jos se loukkaa muiden oikeuksia.

Millaista konkreettista muutosta olet nähnyt täällä työskennellessäsii?

Translain uudistusta, sateenkaarikysymyksissä positiivista kehitystä, tosin hidasta ja turhauttavaa Suomessa. Vuoteen 2015 verrattuna tiukempi suhtautuminen ulkomaisten perusihmisoikeuksiin on kritisoitavaa ja huolestuttavaa kehitystä.

Tiettyjen oikeuksien ylläpito ei ole itsestäänselvää, ei ole mahdotonta ettei suomeen rantautuisi anti-gender liikettä, mitä ollaan nähty USA-ssa. Vaikkei näkisi suuria muutoksia, on sekin hyvä, sillä se tarkoittaa ettei ole suurempaa takapakkia.

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen eri tavoilla, vasta pikkuhiljaa on alettu tunnistaa asia kokonaisuudessaan. Se vaikuttaa paitsi

alkuperäiskansojen, saamelaisten, lasten ja tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumiseen myös muidenkin ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Hyvä, että ilmastonmuutos tunnistetaan ihmisoikeuskysymykseksi.

Miten voi levittää tietoa ihmisoikeuksista ilman, että kuulostaa liian saarnaavalta?

Meillä ei välttämättä kauhean hyviä vastauksia, meidän työmme on saarnata.Se on yksi meidän perustehtävistä. Asiaa voi katsoa kahdelta tasolta: Silloin, kun puhutaan päättäjille tai valtioille, saakin osoittaa syyttävää sormea ja sanoa heidän pitävän pystyä parempaan.

Ihmisoikeuksista laajemmin puhuttuna samaa retoriikka ei voi oikeen käyttää, vaan tärkeätä olisi avata pykälien takana olevaa tietoa tavoitteista ja eettisistä periaatteista ihmisoikeuksien taustalla, eli välttää olemasta liian määräileväinen. Selittää mikä sen määräyksen takana on ja miksi se on luotu ja miltä muilta saattaa tuntua. Yrittää saada ihmisen astumaan sen henkilön kenkiin, jota kohtaan kohdistuu ihmisoikeusrikkeitä.

Millaista on työsi ihmisoikeuksien parissa?

Työ ihmisoikeuksien parissa on seuraavanlaista: Erilaisten kirjeiden/lausuntojen/kannanottojen lähettämistä eri puolille. Olemme somessa, katsomme minne kirjoitamme. Laitamme myös kirjeitä ministeriöihin ja poliitikoille.

Työ painottuu minulla siihen, että lähettelen viestejä ministeriöihin, poliitikoille ja someen. Saarnaan asioista. Teemme selvityksiä eri aiheista, jos emme tiedä miten joku oikeus tapahtuu tietyissä tilanteissa, selvitämme mitä asian kanssa tapahtuu.

Tiedämme sen kautta onko ongelmia vai onko kaikki hyvin.

Kutsun itseäni tässä talossa generalistiksi, teen eniten kansainvälistä ihmisoikeuksien seurantatyötä. Seurataan miten kansainväliset ihmisoikeussopimukset toteutuvat maailmalla, se meinaa sitä, että esim. lähetetään omia raportteja/lausuntoja YK:n eri komiteoille tai eurooppaneuvoston komiteoille, jotka valvoo tiettyjen ihmioikeussopimusten käyttöönpanoa Suomessa.

Työ ihmisoikeuksien parissa vaihtelee riippuen työkuvasta. Eri ihmisille on annettu eri alueet, joiden kanssa he työskentelevät. Työ on myös tiettyjen lakisovellusten seuraamista. Tarkkailemme tapahtuvatko ne ihmisoikeuksien mukaan.

Koetko, että olet saanut tällä työllä aikaan muutoksia?

Ihmisoikeustyö on yhteistyötä, ja yhden yksittäisen ihmisen kädenjälki on pieni osa isoa kokonaisuutta. Näkisin, että ihmisoikeustoimijat saavat paljon aikaan yhdessä ja pystyvät vaikuttamaan asioihin. Ei kaikkeen tietenkään niin paljon kuin haluaisi ja aina tulee myös pettymyksiä, mutta toisaalta kyllä yhteistyössä on voimaa. Pitkällä aikavälillä muutoksia näkyy. Voi löytää myös onnistumisen tunteita. Muutoksia ei tapahdu hetkessä.

Oon monta kertaa nostanut translain esille, ja odotamme kuin kuuta nousevaa hallituksen esitystä. Siinä on moni toimija tehnyt töitä, että saataisiin ihmisoikeusmyönteisempi laki aikaiseksi. Katsotaan miten paljon se työ tuottaa tuloksia. Vaikuttaa siltä, että moni asia muuttuu paremmaksi, mutta jotain kauheita pettymyksiä on varmaan tiedossa.

Muutos on hidasta ja pitkää, mutta monet kädet ovat mukana auttamassa. On aina ihanaa ja upeaa kokea sellaisia hetkiä, kun huomaa muutoksen.

Ilja Lehtisen haastattelu Mitä maailmankuva sinun mielestäsi tarkoittaa?

“Se varmaan tarkoittaa semmosta perushahmotusta joka ihmisellä on siitä, että mitkä asiat on maailmassa olennaisia, ja mitkä asiat on merkittäviä ja tärkeitä, ja mitkä on moraaliset arvot ja näin edelleen. Myös se miten tulee havainnoideeksi maailmaa.”

Miten haluat taiteesi vaikuttavan muiden ihmisten maailmankuviin?

“Tuo on vaikea kysymys. Mä itse ajattelen, että mä edustan sellaista koulukuntaa, että mun taiteen ei pitäisi edustaa mitään tiettyä maailmankuvaa tai et sen pitäis saada ihmiset omaksumaan joku tietty maailmankuva. Mä itse ajattelen, että taiteen vaikutuksen parhaimmillaan pitäisi saada ihmiset laajentamaan maailmankuvaansa tai kyseenalaistaan heidän tapaansa katsoa maailmaa.”

Onko tekemäsi taide muuttanut maailmankuvaasi ja jos on, niin miten?

“On se ehdottomasti ja se ehkä liittyy siihen, kun tekee taidetta niin se on samalla myös ajattelua. Kun tekee taideteoksen tai jonkinlaisen taiteellisen kokonaisuuden, niin välttämättä tulee ajatelleeksi asioita lävitse aika paljon ja siinä prosessissa näkemys asioista muuttuu.

Olennainen osa sitä myös on se, että se tulee yleisön nähtäväksi eli muut ihmiset kohtaa sen ja sitten joutuu ajattelemaan sen asian myös sitä kautta.”

Miten kaikki muu taide sinun ympärilläsi on vaikuttanut sinun omaan taiteeseesi?

“Ilman kaikkea muuta taidetta minun ympärillä tuskin olisi mahdollista, että mä itse voisin tehdä mitään taidetta. Loppujen lopuksi samalla tavalla kun me opitaan meidän kieli muilta ihmisiltä, joita me kohdataan meidän elämässä, samalla tavalla taide on kielioppi, joka opitaan niiltä vaikutteilta joihin on altistunut, mutta tottakai siihen pyrkii tuottamaan oman lisänsä tai kulmansa.”

Mikä on sun omista teoksista sun lemppari?

“Pitäs aina sanoo et se viimeisin teos on lemppari, koska siihen on aina laittanu eniten energiaa. Kyllä mä tässä tapauksessa sanon viimeisin teos.”

Koetko, että onko ajatuksiasi taiteesi kautta kuultu ja ymmärretty?

“No on niitä kuultu, tietysti aina on kyseenalaista se, kuinka pitkälle niitä ymmärretään ja ymmärtääkö niitä itsekään, mutta joo kyllä minusta tuntuu, että ollaan kuultu ja en koe olevani väärinymmärretty.”

Tuntuuko itsensä ilmaiseminen välillä vaikealta?

“Joo, ja kuvainnollisesti sanoen se onkin useimmiten lähes mahdotonta. Taiteilijat on tässä varmaan tosi erilaisia, mutta mä kuulun aikalailla semmoiseen taiteilijatyyppiin, että on aina voitettava jonkinlainen sisäinen este, ennen kuin voi saada jotain aikaan, ja se onkin ihan olennainen osa sitä prosessia.”

Onko välillä vaikeaa löytää inspiraatiota työhösi?

“Joo, ja se ei niinkään liity siihen, etteikö ympärillä olisi asioita jotka on kiinnostavia ja joista voi saada aikaiseksi paljonkin, vaan enemmänkin siihen omaan virittyneisyyteen ja valmiuteen.”

Mistä saat yleensä inspiraatiota?

“Tää menee nyt aika kliseen puolelle, mutta siis luonnossa ja ulkoilmassa kävellessä, jolloin pystyy virittäytymään tietyille taajuuksille. Ja sitten myös ihmisten seurassa, kuten keskustellessa kollegoiden tai muiden kiinnostavien ihmisten kanssa, ja nää on siis ne keskeiset jutut joista saa ikään kuin motivaatiota työskentelyyn.”

Miten korona on vaikuttanut työhösi?

“Aika merkittävästi. Niihin aloihin joilla mä teen taidetta, eli teatteriin ja musiikkiin, korona on vaikuttanut todella voimakkaasti ja aiheuttanut sen, että on enemmän tai vähemmän pitänyt vetäytyä tekemään hommia itsekseen. Ja tietenkin se silloin myös jättää jäljen siihen taiteeseen mitä tekee.”

Jos voisit tavata nuoren itsesi (noin meidän ikäisen), niin mitä hänelle sanoisit ja miten neuvoisit tulevaisuudesta?

“Olisi helppo sanoa, että on asioita jotka voisi oikaista, jättää tekemättä ja mennä suoraan sinne mitä kohti nyt on menossa, mutta en usko että ihmisen on hyvä jättää sitä etsimistä, tutkimista ja hakemista väliin. Joten pikemminkin sanoisin sitten, että loppujen lopuksi luota itseesi ja luota siihen mitä tapahtuu.”

Taide harrastuksena ja työnä on kaksi täysin eri asiaa. Onko mielesi muuttunut taiteesta sen jälkeen kun siitä tuli työ eikä enää harrastus?

“Kyllähän se muuttaa muotoaan. Toi on tosi vaikea kysymys. Taiteilijuudessa on vähän sellainen juttu, että enemmän tai vähemmän on aina kuitenkin amatööri, koska ei ole mitään standardeja. Jos olisit insinööri, niin sulla olisi aika selkeät mittarit sille, oletko ammattilainen vai et. Toki taiteessakin on paljon sellaista. Se on kuitenkin harrastelua ja leikkimistä, mutta sen vakavuus tulee siitä, että sillä pitää ansaita oma elinkeino ja auktoriteetti.”

HSL Haitaribussit HSL:n haitaribussit ovat huonot. Ne ajavat runkolinjoilla, määrä- ja esiintymistiheys hidastavat liikennettä. Haitari vie paljon enemmän tilaa kuin tuo, sisällä on vaikea seistä.

Kävelyväylät tukkeutuu heti, jos on pyörätuoli tai rattaat. Bussissa on paljon tilaa, jota ei pysty käyttämään, koska se on huonosti suunniteltu. Istuimien määrä on vähäinen bussin kokoon verrattuna ja moni on takaperin tai sivuttain, joka vähentää käyttömahdollisuutta monilta.

Bussin monet seikat saisi korjattua pienellä suunnittelulla varsinkin ovien kohdalla, johon on tarkoitus saada rattaat. Ongelmia ei kylläkään varmaan korjata, koska bussia käytetään paljon ja kuka jaksaa valittaa 10 minuutin matkasta. Bussit menevät reittejä, jotka ovat suosittuja, joten se ei näytä tilastollisesti huonolta eli sitä on hyödytöntä mennä korjaamaan.

Uskali Mäen haastattelu Kuka olet ja mitä teet?

Uskali Mäki on sanojensa mukaan kokenut mies. Mäki kertoo olevansa isä, aviomies, veli, poika, serkku, kaveri sekä maailmankansalainen. Mäki lisää, että hän on akateeminen moniottelija ja tieteenfilosofi.

Mistä innostus yhteiskuntatieteitä ja taloustieteitä kohtaan synty? Milloin?

Mäki kertoo innostuksen yhteiskuntatieteeseen tulleen lukioikäisenä. Tarkemmin nuorison poliittisen heräämisen myötä 1960-luvun lopulla. Yksi tekijöistä tähän oli Vietnamin sota.

Mäki kertoo olleensa jo pienestä asti spekulaattori ja teoreetikko. Kiinnostus taloustieteeseen tuli vasta yliopistossa, koska alkuperäinen aine sosiologia oli liian helppo hänelle.

Mitä on tieteellinen realismi?

Uskalin sanojen mukaan on yhtä monta versiota tieteellisestä realismista kuin on tieteellisiä realisteja. Tieteellinen realismi on tieteenfilosofia, joka tuo esille tieteen merkityksen todellisuudessa. Tieteellinen realismi juhlii tiedettä ja tieteen saavutuksia.

Keitä filosofeja ja muita henkilöitä ihailet?

Mäki kertoo, että idolin ihaileminen on hänelle kokonaan vieras ajattelutapa. Mäki kertoo, että ei ole ihaillut ketään. Mäki lisää, että monet filosofit ovat tehneet hyvää työtä, mutta hänelle siitäkään huolimatta ei ole ollut ihmistä ketä hän ihailee.

Miltä professorina toimiminen Erasmus-yliopistossa Rotterdamissa tuntui?

Mäki tykkäsi Rotterdamin Erasmus-yliopistosta huimasti ja siellä tuntui hyvältä. Mäki kommentoi, että siellä oli kokonaan erilainen ajattelutapa kuin Suomessa. Mäki kertoo, että Alankomailla yliopistojen kannustus ja tuki oli valtava Suomeen verrattuna.

Mikä tarkkaan ottaen on maailman laadukkain yhteiskuntatieteiden huippuyksikkö TINT? Ja miten kuvailisit sen toimintaa?

Mäki kommentoi kysymykseen, että TINT ei ole enää huippuyksikkö. Mäki kertoo projektin alkaneen, kun hän palasi Alankomailta takaisin Suomeen. TINT:in ollessa huipulla se oli paras määrältään ja laadultaan. Mäki on katkera huippuyksikön statuksen menettämisestä, koska TINT:illä oli monia kunnianhimoisia suunnitelmia, joita ei ikinä saatu toteutettua Onko talousjärjestelmä mielestäsi syrjäyttänyt kaikki muut vaihdon ja arvontuotannon mekanismit?

Mäki kertoo, että markkinat laajentavat itseään yhteiskunnassa kaikin tavoin, ja nykyään jopa nuoria ihmisiä perehdytetään markkinoiden piiriin. Markkinapuhe laajenee koko ajan

yhä useammalle alueelle. Kun tulee uusia markkinoida, niin ne syrjäyttävät vanhan ajan yhteisöllisyyden teemat ja arvot.

Uskotko, että taloudellinen kilpailu yhdistettynä poliittisesti säädettyihin kannustimiin voisi toimia ratkaisuna ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Uskali Mäen mielestä tämä on uskon asia. Mäki kertoo, että ilmastonmuutoksen torjuminen on liian hidasta ja tehotonta. Mäki lisää, että ilmastonmuutoksen torjuminen on suosiossaan kasvaneen markkina-ajattelun ilmentymä. Mäki lisää tehokkuuteen, että pikemmin tai myöhemmin voi käydä ilmi, että toiminta ei ollut tarpeeksi nopeaa tai tehokasta. Mäen mielestä ajatus, että voi ostaa oikeuden saastuttaa on hullua. Mäki ei myöskään usko, että nykyiset toimet riittävät ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Miltä taloudellisen globalisaation edellytykset mielestäsi näyttävät tämän hetken maailmanpolitiikan tilanteessa?

Uskali Mäki sanoo, että todella lyhyessä ajassa on käynyt ilmi, että tilanne globalisaation kannalta näyttää erittäin huonolta. Globalisaatio on Mäen mukaan jämähtänyt paikoilleen ja globalisaatioon pitäisi löytää uudet muodot, jotta päästäisiin eteenpäin. Mäki käyttää pandemiaa esimerkkinä ja sanoo, että se on muistutus isosta ekologisesta kriisistä, joka haastaa globalisaation. Maailman pandemiaherkkyys on kasvanut lähivuosina huimasti.

“Vanhan mallin globalisaatio ei enää pelitä.”, Mäki tokaisee.

Onko valtioiden rooli taloudessa väistymässä yritysten tieltä?

Uskali Mäki kertoo, että pitkään ajateltiin, että valtioiden rooli pienenee ja markkinat ottavat valtaa. Isojen korporaatioiden valta on lisääntynyt ja valtiot ulisevat vieressä. Tästä hyvä esimerkki on Microsoft. Samoista syistä, joista johtuu globalisaation pysähtyminen, johtuu myös valtioiden voimistuminen valtavalla vauhdilla. Valtiot ottavat enemmän tehtäviä, jotka ennen ovat kuuluneet markkinoille. Mäki kertoo, että luultavasti ote isoihin korporaatiohin on heikentymässä.

Mäki myös kertoo, että ei ole näkyvissä mitään isoa valtioiden väistymistä ja se johtuu ihmiskunnan isoista ongelmista. Jättiläisongelmia ei pysty ratkaisemaan ilman valtiota.

Onko valtio-omisteisten yritysten aika ohi?

Uskali mäki kertoo, että samoista syistä ei todellakaan (viittaa edelliseen kysymykseen).

Hyvä esimerkki tästä on VR, joka on valtion yritys, mutta ei todellakaan toimi miten valtion yrityksen pitäisi. Mäen mielestä VR:n pitäisi olla kokonaan valtion omistuksessa.

Mäki sanoo myös, että VR aiheuttaa paljon harmia yhteiskunnassa, jonka kustannukset kuuluvat valtiolle ja veronmaksajille. Tämä koskee kaikkia muita osittain valtion omistamia yrityksiä.

Onko kryptovaluutta mielestäsi tulevaisuuden vaihdonväline?

Uskali mäki sanoo että jos edessään olisi kristallipallo, hän mielellään kertoisi mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta ilman kristallipalloa sitä on vaikea ennustaa. Tutkijat jakautuvat tässä asiassa moneen leiriin, joista suurin on jossittelijat.

Mäen mielestä on vaikea ajatella, että rahat olisivat pankkien sijaan sikin sokin ympäri paikkoja, eikä niistä olisi mitään konkreettista todistetta. Energiantuotannon kannalta olisi mahdotonta, että kryptovaluutta syrjäyttäisi nykyisen järjestelmän, sillä ei ole mahdollista tuottaa ekologisesti isoa määrää energiaa, jolla rahoja ylläpidettäisiin. Mäki toteaa että kryptovaluutalla tulee varmasti olemaan osittaisia rooleja, mutta se tuskin pystyy syrjäyttämään vanhan järjestelmän kokonaan.

Miten kannustaisit yhteiskunta- ja taloustieteistä kiinnostuneita opiskelijoita opiskelemaan aihetta?

Uskali Mäki voi luvata sen, että maailman meno on lisääntyvästi jännittävää. Mäen mukaan yhteiskunta tulee mullistumaan mahtavasti ja on jännittäviä aikoja tiedossa. Kannattaa hakeutua yhteiskunnallisen tiedon lähteelle ja alkaa tutkia.

Mäki kertoo, että kannattaa tutkia monipuolisesti, ei niin, että valitsee idolin alkumetreillä, vaan moniruokaisesti katsella asioita kaikilta tieteenaloilta ja vähitellen rakentaa itselleen sopivan tutkimusaiheen.