Tekstit: Harmaakarhu, Mikko Hurme, Ursula Emokarhu
Perttu Aimola
Heikki Kotajärvi, SuMen ansiomerkkitoimikunta, Viipurin Metsänkävijät
Taitto ja kuvitus: Wanha Shakaali
Toimitus ottaa vastaan juttuja ja juttuaiheita: harmaa.karhu04@gmail.com
Uusi toimintakausi on lähtenyt täydellä tohinalla käyntiin, ja monilla lippukunnilla se on ihailtavasti tapahtunut mänkijöille luontaisessa paikassa, metsässä.
Metsänkävijöiden yhteistoiminnassa on nähty viimeisten vuosien aikana tiivistymistä, mikä on näkynyt monella eri tavalla - hämäläiset lippukunnat ovat tehneet paljon yhteistyötä ja järjestäneet yhteisiä tapahtumia, Espoo ja Tampere kutsuivat muut mänkijät omiin juhlallisuuksiinsa ja Mänkijäpäivien osallistujalistassa oli ennätysmäärä lippukuntia. Näiden lisäksi Tapiola ja Westend ovat järjestäneet yhteisen retken.
Ihaillen olen seurannut sitä intoa, mikä muutamalla veljellä on ollut kevään ja kesän aikana elvyttäessään vanhaa veljesjoukkoa: Viipurin Metsänkävijöitä. Lippukunta on alunperin perustettu 5. maaliskuuta 1917 Korvenpojat nimellä ja liittynyt Suomen Metsänkävijäin Liittoon 1924, jonka jälkeen nimi muuttui nykyisenlaiseksi. Onneksemme tämä tarina saa jatkoa, sillä Viipurin Metsänkävijät on toinen niistä vain kahdesta lippukunnasta, jotka jatkavat toimintaa omalla nimellään sen jälkeen, kun Suomi joutui luopumaan osasta Karjalaa. Moni muu nykyisen Suomen alueelle evakuoitunut seura ja yhdistys on aikojen saatossa vaihtanut nimensä, mutta näitä poikkeuksiakin löytyy. Mielellämme olemme myös ottaneet Hyttyseen mukaan heidän lähettämänsä tekstin, joka viestii siitä että veljet tahtovat olla myös osa tätä yhteisöä.
Toiminnantäyteistä syksyä kaikille ja olkaa oma-aloitteisia myös tänne Hyttysen suuntaan, kuten tämän numeron tekstien kirjoittajat ovat olleet!
Pääkirjoitus
Harmaakarhu
Tervehdys Mänkijät!
Tämä viime vuonna hieman pyytämättä ja yllätyksenä perustettu lehti on meille paljon enemmän kuin pelkkä paperijulkaisu; se on silta, joka yhdistää meidät kaikki, vaikka asuisimmekin Suomen eri kolkissa. Se kolahtaa säännöllisin väliajoin kolojemme postiluukuista ja muistuttaa meitä yhdistävästä voimasta – mänkijähengestä.
Haluankin aloittaa tämän tervehdyksen kiittämällä Harmaakarhua, joka on jälleen kerran tehnyt valtavan työn tämän lehden eteen. Ilman hänen kaltaisiaan aktiivisia ja sitoutuneita Mänkijöitä yhteisömme ei olisi se, mikä se on tänään. Harmaakarhu on osoittanut, että jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa ja jättää oma jälkensä SuMen historiaan. Rohkaisenkin kaikkia teitä seuraamaan hänen esimerkkiään ja osallistumaan SuMen toimintaan omalla tavallanne – olipa kyseessä sitten uuden idean esittäminen tai perinteisen tapahtuman järjestäminen.
Mänkijähengestä puheen ollen, on tärkeää muistaa, että se ei synny itsestään. Se rakentuu yhteisistä kokemuksista, perinteistä ja ennen kaikkea siitä, että olemme ylpeitä siitä, mitä teemme. Mänkijälippukunnat ovat aina tunnettuja siitä, että emme tyydy keskinkertaisuuteen ja muistamme vaalia niitä perinteitä ja tunnuksia, jotka tekevät meistä Mänkijöitä. Suomen Metsänkävijät ry on kuitenkin enemmän kuin vain lippukuntien ja SuMen perinteiden vaalimista. Se on myös alusta uusille ideoille ja rohkeille kokeiluille. Mikäli sinulla on mielessäsi idea uudesta toiminnasta tai projektista, älä epäröi ottaa yhteyttä SuMen hallitukseen. Me olemme täällä teitä varten, valmiina kuuntelemaan ja tukemaan, jotta Mänkijäliike voi kehittyä ja kasvaa edelleen. Muistakaa myös, että SuMen kesäleiri 2025 kaipaa innostuneita tekijöitä, joten olkaa rohkeasti yhteydessä leirin staabiin, mikäli leiripesti kiinnostaa.
Lopuksi haluan vielä kerran toivottaa kaikille oikein hyvää partiovuotta. Käykää rohkeasti metsään!
Vasemmalla tassulla,
Mikko Hurme
Puheenjohtaja, Suomen Metsänkävijät ry
Sähkösanomakisa
Sähkösanomakisat ovat kohta täällä!
Löytyyhän kaikkien toimintakalenterista jo Sähkösanomakisat, jotka järjestetään perinteisesti Otson-päivänä 11.10.
Tiesitkö muuten, että Sähkösanomakisa on alunperin Viipurin Metsänkävijöiden luoma tapahtuma ja kilpailun vastaukset on vuosien varrella ilmoitettu niin sähkösanomana, puhelimitse, faxilla kuin e-mailillakin. Kisan järjestämisvastuu on kiertänyt mänkijälippukunnalta toiselle ja tänä vuonna vastuun kantavat Rajamäen veljet ja siskot.
Kokoa siis vartio ympärillesi ja ryhdy valmistautumaan aivonystyröitäsi kutkuttavaan tietokilpailuun!
Eväitä reppuun
Uusi mänkijäsyksy on käynnistynyt ja uudet sudenpennut tai kolkat ovat aloittaneet partiopolkunsa. Mutta mitä pakata tuoreen mänkijän reppuun, jotta partiopolku olisi kevyt kulkea ja repussa olisi riittävästi eväitä seuraavaan polun mutkaan ja pidemmällekin? Jottei polun juurakot, kivet ja kannot kävisi ylitsepääsemättömiksi.
Kasvurauha. Jokaisella lapsella tulisi olla matkallaan mukana tämä. Meiltä aikuisilta, karhuilta tai ihmisiltä, tämä edellyttää tilan antamista lapsille, mahdollisuutta jokaiselle lapselle pentueessa olla juuri sellainen kuin on, arvostaa häntä omana itsenään. Petri Tiilin sanoin "lasta ei saa tukuttaa."
Emokarhuna miellän tämän ajatuksen tilan antamiseksi, mahdollisuudeksi kasvaa yhdessä muiden pentujen kanssa aivan tavalliseksi ja erinomaisen erityiseksi -ihmiseksi tai karhuksi. Kasvurauha partion käytännöissä näkyy konkreettisesti vaikkapa turvallisen tilan toteutumisessa tai siinä, että koloiltoihin, partion retkille ja tapahtumiin ei tuoda puhelimia. Partiolainen pärjää viikonlopun ilman puhelinta -pärjäätkö sinä aikuinen?
Partiossa kasvurauhaan liittyy vahvasti myös luottamus . Partioihanteissa mainitaan partiolaisen olevan luotettava. Luottamus ei voi kasvaa ilman luottamusta. Meidän isompien luottamus lapsiin vahvistaa heidän omaa luottamustaan itseensä ja omaan laumaansa. Partiossa luottamus kasvaa yhdessä tekemisen, yrityksen ja erehdyksen kautta. 'Minä pystyn' -kokemus ei voi syntyä, jos ei saa tilaa yrittää ja erehtyä. Partiossa kenenkään ei tarvitse olla 'seppä syntyessään'. Partiossa lauma, joukkue, vartio tai pentue saa turvallisesti yhdessä onnistua ja epäonnistua. Epäonnistuminen on hyvin harvoin vaarallista. Partiossa ei koskaan, sillä paikalla on aina isompia turvaamassa, etteivät epäonnistumiset paisu. Epäonnistuminenkin voi olla välttämätöntä yhteisen kokemuksen muodostumiselle, kasvulle ja uusien asioiden oppimiselle. Partiossa epäonnistuminen on turvallista.
Toisten ihmisten kunnioittaminen kasvaa partiossa yhdessä tekemällä. Kunnioitus toisia kohtaan, arvostus kumpuaa kokemuksesta, että 'minua arvostetaan, olen tärkeä, samanveroinen kuin kaikki muutkin'. Jokaista tarvitaan, jokainen on arvokas -juuri sellaisena kuin on. Jokainen on tärkeä, jotta 'meidän porukka', yhdessä on juuri sellainen, kuin on. Kunnioitus toista kohtaan ei voi syntyä ilman toista. Kunnioitus on vastavuoroista, kuten luottamuskin.
Rohkeutta tulla mukaan, yrittää ja erehtyä. Jokainen partiolainen tarvitsee rohkeutta poluillaan. Rohkeuden ei tarvitse olla lohikäärmeen selättävää, kuten Pyhällä Yrjöllä. Pienilläkin teoilla voi osoittaa rohkeutta. Rohkeutta on tulla mukaan, sanoa mielipiteensä, antaa tilaa toisten mielipiteille ja tehdä asioita, joita ei ole ennen tehnyt, kuten sytyttää nuotio tai nukkua teltassa, pujottaa mato koukkuun tai tuoda laastaria kaverille, joka on veistänyt vekin sormeen. Rohkeutta voi ruokkia rohkaisemalla ja antamalla tilaa tekemiselle. Rohkeutta on rohkaista lasta osallistumaan retkelle tai leirille, vaikka itseä hirvittäisi, että 'miten hän selviää?' tai paremminkin: 'Miten minä selviän, kun lapsi on ekaa kertaa yötä metsässä?’
Kun lapsi palaa kotiin leiriltä likaisena, nälkäisenä ja itkuisena on rohkeutta asettuminen myötätuntoisen ja vastaanottavan aikuisen saappaisiin, ruokkia lapsi, pukea hänelle puhdasta ja kuivaa ylle, laittaa nukkumaan ja palata leirikuulumisiin unien jälkeen. Itselleni tämä oli aikanaan avartava kokemus. Lapsen herättyä seuraavana aamuna oli leirikokemus aivan toisen kuuloinen, kuin edellisenä iltana. Vaati rohkeutta, etten uponnut väsyneen, nälkäkiukkuisen lapsen kokemukseen, vaan maltoin odottaa seuraavaan päivään.
Rohkeutta meille kaikille mänkijöiden vanhemmille omaan reppuun!
Ursula Emokarhu
Mänkijäpäivät Tampereella
Tampereen Metsänkävijät sai tänä vuonna kunnian järjestää kaikki metsänkävijälippukunnat yhteen kokoavan viikonlopun, Mänkijäpäivät. Viikonlopun ohjelma järjestettiin Länsi-Tampereella Raholassa. Ensimmäiset osallistujat saapuivat perjantaiiltana ja ohjelmassa oli vapaamuotoista jutustelua, toisiin tutustumista ja saunomista. Ilta venyi yön puolelle ennen kuin kaikki pääsivät unille keskustelun rönsyillessä partion eri teemoista.
Lauantain ohjelma aloitettiin tutustumalla Tampereen Metsänkävijöiden koloon ja toiminta-alueeseen. Monet olivat kiinnostuneita siitä, millä tavoin lippukunta on kolonsa saanut, kun taustayhteisönä ei ole esimerkiksi kirkkoa tai muuta tahoa.
Pitkin päivää saapui enemmän väkeä paikalle ja kevyen lounaan jälkeen Heikki "Hefe" Kotajärvi piti työpajan metsänkävijöiden perinteisiin liittyen. Hänen Ko-Gikehittämis-tehtävänään on kerätä mänkijäperinteitä ja niiden pohjalta luoda ohjeistus uuden metsänkävjiälippukunnan kummilippukunnalle. Keskustelu oli oikein antoisaa ja Hefe sai varmasti hyvää materiaalia työn jatkamiselle.
Päivän ehdoton huippuhetki oli työpajan jälkeen järjestetyt illalliset, jonka menun kantavana teemana oli suomalainen ruoka. Alkupalaksi oli eri täytteillä koottuja rieskasia, pääruoaksi riistakäristystä ja jälkiruoaksi mustikkakukkoa vaniljajäätelön kera. Ruokalajien välissä pidettiin erilaisia puheenvuoroja, jossa lahjoitettiin hyvästä ja aatteellisesta asenteesta Viialan Metsänkävijöiden lippukunnanjohtajalle hopeiset Mänkijämerkkikorvakorut, luovutettiin muutama ansiomerkki sekä lahjoitettiin
hyvästä ja aatteellisesta asenteesta Viialan Metsänkävijöiden lippukunnanjohtajalle hopeiset Mänkijämerkkikorvakorut, luovutettiin muutama ansiomerkki sekä lahjoitettiin Suomen Metsänkävijöille puheenjohtajan käädyt. Upean päivän päätti sauna, jossa keskustelu päivän teemoista jatkui innokkaana.
Sunnuntain ohjelmassa oli Suomen Metsänkävijöiden vuoden 2025 leirin suunnittelua, jossa annettiin leirin staabille suuntaviivoja siitä, mitä leiriltä odotetaan. Leiriin liittyvän työpajan jälkeen pidettiin SuMen vuosikokous, jossa hyväksyttiin Viipurin Metsänkävijöiden jäsenhakemus. VM on perustettu jo 1917, mutta sen toiminta on viime vuodet ollut vähäistä, ellei suorastaan olematonta, mutta sitä ollaan muutaman innokkaan miehen toimesta jälleen nostamassa uuteen kukoistukseensa.
Vuosikokouksessa valittiin myös toimijoita kuluvalle vuodelle: hallitukseen puheenjohtajaksi Mikko Hurme Turun Metsänkävijöistä, vara-puheenjohtajaksi Antti Karhunen Turun Metsänkävijöistä, ja hallituksen jäseniksi Heini Muukkonen ja Veera Melvasalo Helsingin Metsänkävijöistä sekä Tuukka Pihlaja Järvenpään Metsänkävijöistä.
Perttu Aimola, Tampereen Metsänkävijäin lippukunnanjohtaja
Seuraavat Mänkijäpäivät, vuonna 2025, järjestää Westendin Metsänkävijät
Puheenjohtajan käädyt
Symboli edustaa jotakin toista asiaa siten, että näiden välillä on sopimuksenvarainen yhteys. Esimerkiksi lippu voi edustaa tiettyä yhteisöä tai valtiota.
Sana tulee kreikan kielen sanasta symbolon tai sen latinankielisestä vastineesta symbolum . Mainittuja sanoja vastaa suomen kielessä lähinnä vertauskuva ja tunnusmerkki.
Symboleilla on partioliikkeessä ollut koko sen olemassaoloajan suuri merkitys. Legendan mukaan esimerkiksi partiotervehdyksellä on symbolinen merkitys: kolme sormea silmäkulman viereen vietynä muistuttaa laista, lupauksesta ja tunnuksesta ja siitä, että ritari nosti silmikkonsa oikealla kädellä ollakseen tunnistettava. Vasemmalla kätellessään partiolainen muistaa, kuinka ritari laski kilpensä vasemmasta kädestä ja näin ilman suojaa luotti täydellisesti kohtaamaansa ihmiseen.
Vaikka partiomerkit ja symbolit ovat monelta osin vanhaa alkuperää, otetaan uusia silloin tällöin käyttöön.
Suomen Metsänkävijät ry perustettiin marraskuussa 2016. Jonkin verran on kuulunut parranpärinää SuMen rekisteröimisestä, etenkin vanhemmassa mänkijäkaartissa. Kun yhdistys on nyt perustettu, minä mieluummin koetan tukea ja kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön kuin joka toisessa lauseessa kertoa mielipidettäni turhasta byrokratian lisäämisestä. Suomen Metsänkävijöiden ollessa nyt virallinen yhdistys, halusin lahjoittaa yhdistyksen puheenjohtajalle käyttöön oman tunnuksen, puheenjohtajan käädyt.
Idea käädyistä lähti liikkeelle, kun olen tutustunut jonkin verran heraldiikkaan ja huomannut että erilaisilla partioyhteisöillä, kuten Suomen Pyhän Yrjänän
Partiokillat ry:llä ja Suomen Partiolaiset ry:llä on käytössään puheenjohtajan käädyt. Tiesin, että tällaisten tunnusten hankkiminen normaalia demokraattista tietä edeten olisi tuskaista ja vuosia kestävää, kun jokaisella yhtään heraldiikkaan tutustuneella partiojohtajalla olisi ollut tarve laittaa lusikkansa soppaan; sekä lisäksi monivaiheinen hyväksymisprosessi eri tahojen lausuntoineen ja taloudellisine selvityksineen olisi vienyt minulta flow-tilan ja tarmon. Tästä syystä keskustelin ajatuksesta partioheraldikko Sami ”Masi” Kukkosen kanssa Suomen Metsänkävijöiden puheenjohtajan käädyistä. Masi innostui aiheesta ja piirsi ajatusten vaihdon jälkeen esimerkin käädyistä. Välitin kuvat kultaseppä Petri Holmbergille, joka lupautui valmistamaan käädyt. Käädyt ovat 925 Sterling hopeaa ja niillä on oma puinen säilytyslaatikkonsa. Lisäksi niiden mukana kulkee nahkakantinen kirja, johon toivon puheenjohtajan kokoavan vapaasti ajatuksiaan omalta toimikaudeltaan. Näin saamme kerättyä myös metsänkävijöiden historiaa johonkin yksiin kansiin.
Käätyjä SuMen pj voi käyttää edustustilaisuuksien lisäksi harkintansa mukaan esim. sääntömääräisissä kokouksissa tai kaikissa tilaisuuksissa ja kokouksissa, joissa hän on SuMe:n pj:n statuksella.
Ajatuksenani on, että edeltäjä luovuttaa ja asettaa käädyt seuraajalleen Mänkijäpäivillä, jossa puheenjohtaja vaihtuu. Aina myös lahjoittaja voi luovuttaa ne edelleen, jos ex-pj ei sitä voi tehdä. Olkoon tilaisuus kuitenkin juhlava!
Perttu Aimola
Mänkijäperinteiden vaalimisesta
Pidin huhtikuussa 2024 Mänkijäpäivillä Tampereella työpajan: Mänkijäperinteet / kummilippukuntien tehtävät. Tämä teema liittyy Ko-Gi-TG 150 projektin kehittämistehtävääni. Tavoitteena on luoda ohjeet kummilippukunnille, millaista tukea uudelle lippukunnalle voidaan antaa, ja mitkä ovat kummilippukunnan tehtävät alussa ja jatkossakin. Tilaajana on SuMe (Suomen Metsänkävijät ry).
Kirjoittamattoman säännön mukaan uutta Metsäkävijälippukuntaa perustettaessa täytyy olla kaksi kummilippukuntaa (Metsäkävijälippukuntaa), ja uuden lippukunnan perustajien tulee olla ennestään mänkijöitä taustaltaan. Missään ei kuitenkaan ole kerrottu tarkemmin, mikä on kummilippukunnan tehtävä. Onko tuo vain puolto uutta lippukuntaa perustettaessa, vai sisältääkö se velvotteita jatkossakin varmistaa perinteiden jatkumisesta?
Taustalla lienee kuitenkin ajatus siitä, että varmistaudutaan siitä että perustettava Metsänkävijälippukunta vaalii mänkijöiden yhteisiä perinteitä. Mikä sitten on yhteistä ja keskeistä metsänkävijöille? Mitkä ovat niitä yhteisiä mänkijäperinteitä, joiden haluamme säilyvän ja jatkuvan myös uusien mänkijälippukuntien toiminnassa? Mänkijälippukunnilla on myös omia perinteitään, jotka voivat poiketa muista metsänkävijöistä.
Teema herätti laajaa ja vilkastakin keskustelua mänkijäpäivillä. Puhuttiin symboliikasta: yhteisestä huivista, mänkijämerkista, metsänkävijöiden huudosta jne. Tunnusten siirtymisestä, yhteisistä mänkijäleireistä, metsänkävijähenkisyydestä, erähenkisyydestä ja luontoon/metsään suuntautuvasta toiminnasta. Puhuttiin arvona jopa "Metsänkävijätakuusta". Eri tasoisesta ohjeistuksesta; esim. sini-valkoisen mänkijähuivin käytön suhteen ollaan ehdottomia vaatimuksessa olla Metsänkävijä. Meillä on myös yhteinen Suomen Metsänkävijöiden vahvistama Ansiomerkkiohje. Kuuluuko kilpailuhenkisyys ja eräänlainen pedanttius ja "suuruudenhullus" toisaalta mänkijäperinteisiin; entä Sammalkarhut sekä Karhulaaksot suurleireillä?
Toisaalta mitä kummilippukunta saa - mikä on porkkanana - kuka kummiutta hoitaa, miten yhteyttä uuteen lippukuntaan pidetään? Tuleeko kummilippukunnan osallistua toimintasuunnitelmien ja/tai -kertomusten läpikäymiseen? Onko kummilippukuntana toimimiselle jotain määräaikaa, vai jatkuuko se toistaiseksi? Tuleeko kummilippukunnan raportoida miten on mennyt? (esim. mänkijäpäivillä). Kysymyksiä heräsi enemmän kuin vastauksia.
On ilmennyt että varsinkin uudet perustettavat lippukunnat kaipaisivat tietoa mitä tukea voisivat kummilippukunniltaan saada. Eri mänkijälippukunnat ovat toki kooltaan ja taloudellisten resurssien puitteissa erilaisia, joten millaisia yhtenäisiä ohjeita voidaan edes laatia? Liikaa ei voi ainakaan velvoittaa, ja toisaalta ohjeiden tulisi olla riittävän väljiä sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin.
Jos mänkijäperinteisiin ja kummilippukuntien tehtäviin liittyvä projektini kiinnostaa Sinua, liity tiimiini! Projektin työ tehdään lähinnä syksyllä 2024 joko läsnä/etä -palavereissa noin kahdesta kolmeen kertaan, käynnistyen lokakuussa. Tavoitteena on saada tuotosta alkuvuodesta -25 esiteltäväksi SuMen hallitukselle siten, että Mänkijäpäivillä 2025 voidaan toivon mukaan esittää ja huipentaa Kummilippukuntien ohjeistus hyväksyttäväksi.
Ota reippaasti yhteyttä! heikki.kotajarvi@dnainternet.net; puh. 050 5472 794 Mukana myös SuMe-henkisten WAP-ryhmässä.
Partiovasemmalla, Heikki "Hefe" Kotajärvi, Viialan Metsänkävijät (ViMe)
Ansiomerkkitoimikunnan kuulumisia
Suomen Metsänkävijöiden ansiomerkkitoimikunta järjesti talvella tunnustemme yhteistilauksen. Tilaukseen osallistui 12 lippukuntaa, joka on aivan upea määrä. Merkkejä toimitettiin lippukuntiin lähes yhtä paljon kuin vuonna 2022. On hienoa nähdä, kuinka työmme tunnusten parissa on löytänyt lippukunnat - se antaa meille voimia jatkaa asian parissa ja kehittää toimintaamme.
Kevään aikana on tarkasteltu ja päivitetty ansiomerkkien myöntöperusteita. Hallitus hyväksyi ne elokuun kokouksessaan. Tulemme päivittämään uudet ohjeet Suomen Metsänkävijöiden kotisivuille syys- ja lokakuiden aikana. Järjestämme 23.10. Teamsin välityksellä uusien myöntöperusteiden esittelyn. Samalla esitellään uusi kotisivujen ansiomerkkiosio.
Tahdomme kannustaa lippukuntia tutustumaan
Suomen Metsänkävijöiden ansiomerkkeihin ja pohtimaan, kenelle voisi ehdottaa esimerkiksi ansiomitalia. Tämän vuoden seuraavat määräpäivät ovat 15.9. ja 15.11.
Historiaa
Mänkijöiden historiaa tutkiessani huomasin, että aikoinaan Iso Hukka julkaisi lehteä kaikille mänkijöille, joka kulki otsikolla ”Metsäpolku”. Ensimmäinen numero tuosta lehdestä julkaistiin 1937. Se sisälsi raportit Helsingin, Hämeenlinnan ja Viipurin veljesjoukkojen 20-vuotisjuhlallisuuksista sekä kutsun metsänkävijäin 20-vuotisjuhlaleirille Inoon. En ole tuon yhden numeron lisäksi löytänyt muita numeroita, joten en voi sanoa jatkuiko lehden julkaisu yhtä numeroa pidempään.
Ensimmäisen Metsäpolun esipuhe kuului seuraavasti:
Terve, te mänkijät, metsäpolkujen iloiset ja reippaat taivaltajat! Tässä tämä nyt ilmestyy, tämä meidän äänenkannattajamme eli ajantietomme. Se on varsin vaatimaton, kuten näette – vähäinen ”metsäpolku” vain. Eihän sitä olekaan tarkoitettu kilpailemaan varsinaisten partio- ja nuorisolehtien kanssa. Tämä lehtemme on syntynyt etupäässä vain siksi, että Metsänkävijäin Liitto on nyttemmin kasvanut niin suureksi – parikymmentä lippukuntaa ja pari tuhatta poikaa – että tarvitsemme tällaisen pienen ”kinttupolun” leirikuntiemme yhdyssiteeksi. (Sanomattakin on selvää, että poluillamme saavat kyllä mielihyvin muutkin patikoida!)
Aluksi pitäisi kaiketi tässä esittää juhlallinen ja filosoofinen ohjelmakirjoitus, niin kuin on tapana paremmissa lehdissä. Mutta koska Metsänkävijäin päämäärät ja pyrkimykset ovat samat kuin Suomalaisen Partiopoikaliitonkin, ei lehtemme sen enempiä ohjelmakirjoituksia kaivanne. Sanottakoon vain, että meillä on sama laki kuin kuudella miljoonalla partioveljellämme yhteisessä veljesliitossamme ja meillä on maailman partiolaisten kanssa myös yhteinen tunnuslause, joka on kaunein, jaloin ja ylväin tunnussana taivaan sinisen kannen alla: Ole valmis! Tässä suuremman maailman veljesliitossa me – samoin kuin Suomalainen Partiopoikaliitto – tahdomme edustaa suomalaista partiotyötä, -mieltä jahenkeä.
Olkoon muuten pikku lehtemme itse oma ohjelmansa. Ja vastatkoon kukin kirjoittaja itse kirjoituksistaan.
Lehteämme yrittää toimitella vanha ja parkkiintunut Iso Hukka, joka Hopeasuden arvostaan huolimatta aina vaan pysyy levottomuutta herättävän kesyttömänä. Mitenkä hän hommassaan onnistunee, on eri asia. Toivottavasti Mänkijät ahkeraan lähettävät ”Metsäpolulle” kirjoituksia, kuvauksia ja valokuvia toiminnastaan, leireistään ja retkistään sekä muista edesottamuksistaan ja ”tempauksistaan”.
Mitään säännöllisiä ilmestymisaikoja ei lehdellämme vielä toistaiseksi ole, vaan se ilmestyy aina tarpeen vaatiessa sekä joskus myös tarpeettomastikin, mikäli varoja karttuu painatukseen. Niin ollen ei lehdellämme myöskään ole säännöllisiä tilausmaksuja; pysymme vielä varovasti kokeilun kannalla, nähdäksemme yrityksemme kannattavaisuuden. – Tätä lehteä lähetetään pieni pinkka kullekin lippukunnalle, joka saa vapaaehtoisesti myydä sitä jäsenilleen (sekä kenelle haluaa) Smk 1:50 hinnasta kappale. Kustakin myydystä lehdestä saa lippukunta pitää hyvänään 50 penniä, ja 1 mk lehteä kohti on lähetettävä toimittajalle seuraavan numeron painatuskuluiksi. (Samalla sopii myös palauttaa myymättä jääneet lehtikappaleet.) Näin kertyneitten varojen määrästä riippuu sitten seuraavan numeron laajuus, kuvitus, ilmestymisaika ja hinta.”
Viipurin Metsänkävijät toimii taas
Suomen kolmanneksi vanhin mänkijälippukunta (vuodesta 1917) Viipurin Metsänkävijät ry on käynnistänyt toimintansa uudelleen. Lippukunnan toiminta oli hiipunut 100-vuotisjuhlavuoden 2017 kynnyksellä, ja ehti olla keskeytyneenä lähes vuosikymmenen.
Lippukunnan historia ja perinteet katsottiin niin arvokkaiksi, että kolme partiomiestä päätti saunan lauteilla Metsänkävijäin marssin soidessa tarttua toimeen lippukunnan pelastamiseksi.
Tämän jälkeen asioita alkoi tapahtua nopeasti. Vuosikokous pidettiin Espoossa maaliskuussa 2024. Lippukunnan hallitus on alkanut toimia, pankkitili on avattu, Suomen Metsänkävijöiden jäseneksi päästy ja myös tapahtumia on ollut. Lippukunnan historiasta ja perinteistä on kerätty tietoa kaksin käsin vierailemalla mm. Partiomuseossa ja kontaktoimalla lippukunnan aiempia toimijoita vuosikymmenten varrelta.
Arkistojen kätköistä on löytynyt muun muassa lippukunnan huuto:
Tuli Posse, tuli Posse, tuli, tuli, tuli, PAM!
...Linna läks
Vasta valitun hallituksen jäseniä vuosikokouksen jälkeen maaliskuussa 2024. Edessä uusi lpkj Ossi Ikonen.
Suurin kysymys on kuitenkin ikäkausitoiminnan aloittaminen. Tähtäin on vuodessa 2025. Lippukunnan toiminta jatkuu Helsingissä, jossa se vuodesta 1944 lähtien on koko ajan toiminutkin, katkoksia lukuun ottamatta. Jälleen on lippukunnan johtajisto jalkautunut Helsingin kaduille etsimään lippukunnalle koloa - historian pyörä on pyörähtänyt täyden ympyrän, polvet ovat vaihtuneet, mutta tarina jatkuu.
Yhteistyötä tullaan tekemään erityisesti muiden mänkijälippukuntien sekä entisen sisarlippukunnan Viipurin Tyttöpartion (nyk. Muuttolinnut) kanssa. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten paraatissa partioviikolla oltiin jo mukana mänkijöiden yhteisessä marssirivistössä.
Mänkijöitä Helshinkin paraatissa 2024
Mänkijätoiminnasta ja historiasta kiinnostuneet ovatkin tervetulleita mukaan toimintaan, lippukunta sopii erinomaisesti myös kakkoslippukunnaksi esim. opiskelijalle. Vaikka toiminta rakennetaan historian ja perinteiden päälle, tähtäin ja katse on kuitenkin tulevaisuudessa ja seuraavan sadan vuoden rakentamisessa.
