Hyttynen 1-2024

Taitto ja kuvitus: Wanha Shakaali

Kannen kuva: Midjourney-tekoälyn mukaelma Iso-Hukan tekemästä kuvasta 1/2023 lehden kannessa

Toimitus ottaa vastaan juttuaiheita: harmaa.karhu04@gmail.com

Ensin on kiitettävä kaikkia palautteen antajia siitä kaikesta positiivisesta palautteesta, jota ensimmäinen numero sai aikaan. Ja erityiskiitos Seppo Lahtiselle, joka koki fyysisen painotuotteen arvon korkealle ja halusi avustaa taloudellisesti lehden painamista.

Tämä Hyttynen on kirjoitettu kunnianosoituksena mänkijöille, jotka ovat jättäneet merkittävän jäljen partiojärjestömme historiaan. Heistä jokainen on omana aikanaan vienyt liikettä eteenpäin suurella intohimolla ja jokainen heistä on ollut todellinen elämäntapapartiolainen.

Tämä on hyvä hetki kirjoittaa tällainen koonti, kun Suomen Partiolaisten hallitus on päättänyt, ettei Hopeajoutsenia enää myönnetä, vaan uusi korkein aatemerkki kaikille on Hopeasusi. Minulle tämä vain nostaa arvostusta Hopeajoutsenta kohtaan, joka on merkkinä äärettömän kaunis ja huokuu suomalaista kauneutta. Vaikka merkkiä ei lakkautetakaan, niin sen myöntäminen lopetetaan, ainakin toistaiseksi.

Hopeasusi on Suomen Partiolaisten korkein aatemerkki, joka voidaan myöntää miespuoliselle partiojohtajalle. Hopeajoutsen voidaan myöntää naispuoliselle partiojohtajalle. Partiojohtajan toiminnan on tullut olla aatteellisesti erittäin vahvaa sekä vastuullista ja vaikuttavaa. Hänen on tullut saavuttaa arvoaseman persoonallisuutensa ja partioansioiden perusteella.

Ensimmäinen Hopeasudella palkittu metsänkävijä oli itseoikeutetusti Helsingin Metsänkävijöiden, ja monen muun metsänkävijälippukunnan perustaja, Ilmari Vainio. Vainio toimi myös Suomen Partiopoikaliiton johtajana 1950-luvulla. Toinen susimiehemme on kotoisin Viipurista ja hän on Ruskea, eli Erkki Karvinen. Hän toimi kymmenen vuoden ajan SPPL:n johtajana ja toimi aktiivisesti myös Karjalan Partiopoikapiirissä. Kolmas Hopeasutemme oli persoonana ristiriitainenkin Lauri Vuolasvirta, joka oli Suomen ensimmäinen palkkapartiolainen ja toimi Verneri Louhivuoren oikeana kätenä 1930- ja -40-luvuilla. Viimeisimpänä kunniakkaaseen Hopeasusien ja Hopeajoutsenten joukkoon on nostettu Kalle Virtanen Turun Metsänkävijöistä. Kalle toimii tällä hetkellä Partiosäätiön puheenjohtajana. Tähän Hyttysen numeroon on kerätty pienet esittelyt jokaisesta metsänkävijästä, joita on palkittu hopeaeläimellä. Heitä on tällä hetkellä 22 ja toivon mukaan pääsemme tulevaisuudessa ehdottamaan vielä monelle mänkijälle järjestömme korkeinta aatemerkkiä.

Harmaakarhu

Muutama korjaus ja täydennys edelliseen numeroon:

Ÿ Vuoden 1998 Mänkiö -leirin johtajana

toimi Seppo Lahtinen Turun

Metsänkävijöistä

Ÿ Vuoden 1983 Karhuleirin johtajana

toimi Teppo Kallioniemi

Pääkirjoitus

Hopeasuden ja -joutsenen historiaa

Suomessa partiolaisilla on ollut alusta saakka käytössä ansiomerkkejä, joilla on huomioitu ansioituneita partiolaisia. Jokainen partiojärjestö on luonut omat järjestelmänsä ja ansiomerkkinsä omaan järjestöönsä ja aikakauteensa sopivaksi. Vanhin Suomessa edelleen käytössä oleva valtakunnallinen merkki on Mannerheim-solki, joka otettiin käyttöön vuonna 1920. Hopeasusia on myönnetty monissa maailman partiojärjestöissä, esimerkiksi partion syntymaassa Englannissa korkein ansiomerkki on Hopeasusi.

Ensimmäisen kerran hopeasusi mainitaan jo vuonna 1911 ja sen sanatarkat myöntämis-perusteet ovat seuraavanlaiset:

Hopeasudenmerkki: Hopeasuden merkki annetaan sille ensimmäisen luokan partiopojalle, joka omistaa 24 kunniamerkkiä.

“Intiaanit nimittivät etevintä partiopoikaansa harmaaksi sudeksi, sillä harmaa susi on eläin, joka näkee kaiken, ilman, että sitä itseään on nähty, joka on rohkea, voimakas ja kestävä. Samoin jaetaan partiopoikayhdistyksissä vuosittain merkkiä ja arvonimi “hopeasusi” henkilölle, joka vuoden kuluessa on enimmin kunnostautunut partiopoikatyössä”

Tätä merkkiä ei kaikkien tietojen mukaan koskaan otettu käyttöön.

Helmikuussa 1926 Metsänkävijät ehdottivat Hopeasusi ja Hopeakalamerkkien käyttöönottoa. Huhtikuussa samana vuonna Hopeasusi hyväksyttiinkin korkeimmaksi partiojohtajien ansiomerkiksi. Merkki voitiin myöntää sekä mies- että naispuolisille johtajille. Se myönnettiin vain erityisistä ansioista partioliikkeen hyväksi. Merkin hyväksymisen jälkeen ehdotuksia sen ulkonäöstä päätettiin pyytää Ilmari Vainiolta, taiteilija Munsterhjelmiltä ja Danielssonilta. Suden numero yksi sai itseoikeutetusti kaulaansa toukokuussa 40vuotispäivänään Verneri Louhivuori vielä saman vuoden aikana.

Hopeasusissa on taakse kaiverrettu juokseva numerointi sudesta numero 31 alkaen. Sitäkin ennen merkkejä oli numeroitu, mutta jokaisella poikaliitolla oli oma juokseva numerointinsa. Esimerkiksi Lauri Vuolasvirran Hopeasuteen on kirjailtu numero 5, vaikka se kaikissa myöhemmissä tilastoissa on numero 12. Se oli kuitenkin viides susi, jonka Suomalainen Partiopoikaliitto myönsi. Ilmari Vainion suden takana on numero 3, koska se oli Suomalaisen Partiopoikaliiton kolmas Hopeasusi.

Partiotytöt perustivat Hopeasuden rinnalle oman ansiomerkin, Joutsenen (kts. seuraava sivu). Se oli Toini Kallion suunnittelema kaulaan ripustettava ketjussa oleva merkki, jota oli kahta luokkaa, Hopea- ja Kultajoutsen. Ensimmäinen Kultajoutsen myönnettiin Anni Collanille 1935. Samana vuonna luovutettiin myös ensimmäiset Hopeajoutsenet. Tuosta vuodesta eteenpäin Hopeasudesta tuli poikien korkein ansiomerkki. Kultajoutsenen myöntäminen lopetettiin 1969, jonka jälkeen Hopeajoutsenesta tuli partiotyttöjen korkein ansiomerkki.

Kun poika- ja tyttöjärjestöt yhdistyivät, sovittiin, että Hopeasusien ja -joutsenten myöntäminen määrätyn ylimenokauden jälkeen lopetetaan. Näin ei kuitenkaan (onneksi) käynyt, vaan merkkejä ryhdyttiin taas myöntämään vuonna 1990. Välissä oli kuitenkin yhdeksän vuoden katkos, sillä edellinen oli luovutettu 1981.

Vuosien saatossa ansiomerkkijärjestelmien kehittyessä Hopeasudesta jajoutsenesta on tullut korkeimmat aatemerkit Suomen Partiolaisissa. Niissä vaaditaan partiojohtajalta aatteellisesti vahvaa sekä vastuullista ja vaikuttavaa toimintaa. Lisäksi hänen on tullut saavuttaa arvoaseman persoonallisuutensa ja partioansioidensa perusteella. Tämän täytyy näkyä hänen toiminnassaan niin partiossa kuin sen ulkopuolella.

On hyvä ymmärtää, että kuka tahansa pitkänkin partiouran tehnyt partiojohtaja ei voi saavuttaa Hopeaeläintä, mutta kaikille on olemassa omat ansiomerkkinsä aina Suureen ansioristiin saakka. Toki Hopeaeläimellä kiitettyä partiojohtajaa voidaan myöhemmin muistaa myös ansioristijärjestelmän merkeillä heidän tuloksellisesta, pitkäaikaisesta ja vaikuttavasta työstään partioliikkeen eteen.

Hopeasusi

Ilmari Vainio - “Iso-Hukka”

s. 19.11.1892 k. 1.12.1955

Charles Edouard Ilmari Vainio syntyi 19.11.1892 Helsingissä, mutta oli kuitenkin syntyperältään suomalais-ranskalainen. Hän syntyi roomalaiskatoliseen perheeseen, mikä varmasti vaikutti Vainion myöhempään mielipiteeseen partion uskonnollisesta kasvatuksesta.

Vainon ollessa Töölön yhteiskoulun piirustuksenopettajana joukko oppilaita tuli pyytämään häntä mukaan perustamaan ja johtamaan uutta partiojärjestöä. Näin sai Metsänkävijät sai alkunsa.

Ammattinsa vuoksi Vainio joutui muuttamaan paljon paikkakunnalta toiselle; hän oli tullinhoitaja. Aina muuttaessaan paikkakunnalta toiselle perusti hän metsänkävijä-lippukunnan. Tämän takia mänkijöiden piiri laajeni 1920-luvun alussa. Perustamiensa metsänkävijäjärjestöjen yhdyssiteeksi hän loi Suomen Meren- ja Metsänkävijäin Liiton. Vainio olikin liiton itseoikeutettu johtaja aina 1950-luvun puoliväliin asti.

Liikkuvasta ammatista huolimatta Ilmari Vainio oli kiinnostunut mänkijöistään ja kirjoittikin usein ”päiväkäskyjä” pojille. Tässä yksi esimerkki:

”Päiväkäsky.

Käydessäni viimeksi Helsingissä olin 2. pnä tk. kenraali Kustaa Mannerheimin luona, jolloin kenraali mielenkiinnolla ja myötätunnolla tiedusteli Metsänkävijöiden toimintaa sekä pyysi minua lausumaan järjestölle parhaimman tervehdyksensä, jonka ilolla täten julkituon

Maarianhaminassa 9. helmik. - 1923 Ilmari Wainio.”

Suuren partiomaailman tietoisuuteen Vainio pääsi julkaisemalla Partiopoikain käsikirjan vuonna 1923. Nidos oli pitkään koko partiopoikatoiminnan perusta ja viimeinen painos kirjasta otettiinkin 1950-luvulla.

Vainio oli tulisieluinen ja innostava partiojohtaja, jonka esimerkki ja usko partiotoimintaan loi nuoriin poikiin yrittämisen halua. Sinivalkoisuus oli Vainion keskeinen aatteellinen ohjenuora, ja myös hänen käyttämänsä keinot henkivät kansallisromanttisia tuulahduksia. Hyvin Ilmari Vainion isänmaallisuutta kuvaa se, mitä mieltä hän oli partiopuvun päähineestä. Hän tahtoi siihen kalevalaisia sävyjä ja ehdottikin leirilakiksi väinämöismallista lakkia. Hänen mielestään se ”soveltuu partioasuun kuin valettu, se uhoo metsänkävijän ja korvenraatajan tunnelmaa ja henkeä. Siksi se tyylillisestikin sulautuu partiopukuumme”.

Isänmaallisuudessaan Vainio ei ollut valmis kompromisseihin: kuvaavaa on, että Akateemisen Karjala-Seuran valajäseneksi hän kirjoittautui ensimmäisten, innokkaimpien, joukossa.

Tehtävät partiossa:

Ÿ 1917–22 Helsingin Metsänkävijöiden lpkj

Ÿ 1918–55 Suomen Metsänkävijäin liiton johtaja

Ÿ 1918–19 Suomen Partioliiton sihteeri

Ÿ 1930 Joensuun Metsänkävijöiden lpkj

Ÿ 1934 Turun Metsänkävijöiden lpkj

Ÿ 1935–36 Tornion Metsänkävijöiden lpkj

Ÿ 1953–54 Suomen Partiopoikaliiton johtaja

Ÿ 1953–55 Suomen Partiopoikajärjestön johtokunnan jäsen

Ÿ 1954–55 Suomen Partiopoikaliiton johtokunnan ja työvaliokunnan jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL hopeinen kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL kultainen kiitollisuudenmerkki

Ÿ Hopeasusi nro 5

Ÿ Suurmänkijä nro 1

Ÿ SPJ kultainen ansiomerkki

Ÿ Suomen Partiopoikajärjestön kunniataulu

Ÿ Suomen Partiopoikaliiton ansiomerkki

Ÿ Salmin Rajaveikkojen, Toimen Poikien ja Stockholms Scoutkårenin kunniajäsen

HS 10

Erkki Karvinen - “Ruskea Jälki”

s. 30.10.1904 k. 11.6.1981

Erkki Karvinen liittyi 1917 viipurilaiseen partiojärjestö Korvenpoikiin. Järjestön vaihtaessa 1924 nimensä Viipurin Metsänkävijöiksi ja sen liittyessä Suomen Metsänkävijäin Liittoon, Karvinen toimi lippukunnanjohtajana.

Karvinen työskenteli SPL:n ensimmäisenä määräaikaisena palkkapartiolaisena 1928 kolmen kuukauden ajan. Työhön kuului kurssien järjestämistä, ohjausmatkoja lippukuntiin sekä partiotietouden levittämistä. Myöhemmin hän toimi SPPL:n Karjalan Partiopoikapiirin johtajana.

Nimimerkkiä Ruskea käyttänyt Karvinen oli

partiotoiminnan kansallisen suuntauksen kärkinimiä. Kirjoittelun kansallisuuskysymyksestä 1930-luvulla käydessä partiolehdistössä kiivaimmillaan Karvinen omaksui kuitenkin sovittelevan linjan.

Partion numerossa 1/1941 kirjoitettiin Ruskeasta seuraavasti: ”Karjala on vielä kerran luovuttanut omaansa koko Suomen hyväksi. Tällä kertaa on se menettänyt innokkaan piirijohtajansa, Ruskean Jäljen, joka astuu yksimielisesti uuteen tehtäväänsä valittuna sille paikalle, miltä Louhisusi on siirtynyt SPJ:n johtoon

Tuskin SPPL olisi parempaa vaalia voinutkaan toimittaa kuin tämän vaikka sen näin karjalaisena toteammekin. Yli 20 vuotta suoritettu palvelus Karjalan partiotyön johdossa on antanut kokemuksia ja taitoa, mikä koituu nyt koko maan hyväksi. Sodan supistama kääpiö-Karjala olisikin ollut liian pieni sille voimalle ja työkyvylle, minkä Erkki Karvinen itsestään saa irti. Onnittelemme häntä ja uskomme SPPL:n moni tavoin hyötyvän uudesta johtajastaan Toistaiseksi on SPPL:llä vielä paljon työtä suoritettavanaan, ennen kuin uusi SPJ pääsee järjestäytymään ja saa toimintansa luistamaan.

Ylijohtaja! Suomalainen Partiopoikaliitto on valmiina ja odottaa määräyksiäsi.”

Tehtävät partiossa:

Ÿ Viipurin Metsänkävijät vj, jj, lpkj

Ÿ KARPP piirinjohtaja

Ÿ HePP hallituksen jäsen

Ÿ SPPL johtokunnan jäsen, liitonjohtaja

Ÿ SPPL johtokunnan jäsen

Ÿ Pyhän Yrjänän Kilta puheenjohtaja

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki

Ÿ HePP Kultainen ansiomitali nro 11

Ÿ SPL hopeinen kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL kultainen kiitollisuudenmerkki

Ÿ Hopeasusi nro 10

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ SPJ kultainen ansiomitali

HS 12

Lauri Vuolasvirta (ent. Wahlström) - “Lalle”, “Korpikarhu”

s. 21.9.1904 k. 5.9.1967

Lauri Vuolasvirta aloitti partiopolkunsa heti 1917, kun se taas yleisen kiellon jälkeen sallittiin. Helsingin Metsänkävijöihin hän siirtyi kahta vuotta myöhemmin, jossa toimi koko partiopoika-aikansa. Hyvin nopeasti ja nuorena Vuolasvirta nousi Suomen Partioliiton tehtäviin.

Koulutukseltaan Vuolasvirta oli diplomiinsinööri ja hän työskenteli asevelvollisuuden jälkeen Puolustusvoimissa insinööriupseerina. 1930-luvulla hänet palkattiin ensimmäiseksi palkkapartiolaiseksi Suomalaiseen Partiopoikaliittoon. Koko palkkapartiouransa Vuolasvirta toimi partioylijohtaja Verneri Louhivuoren oikeana kätenä. SPPL:n toiminnanjohtajana hän teki ulkomaanmatkoja etenkin Itä-Eurooppaan ja Saksaan. Sieltä hän haki vaikutteita työhönsä ja loi kontakteja etenkin Hitler-Jugendiin, koska uskoi akselivaltojen voittavan toisen maailmansodan.

Lauri Vuolasvirta oli tulisieluinen, lähes fanaattinen, tärkeiksi kokemissaan asioissa. Hän oli varmasti suomalaisen partiopoikaliikkeen näkyvin ja kuuluvin hahmo 1930luvulla. Kaikessa toiminnassaan hän korosti kalevalaisuutta ja suomalaiskansallisuutta, joka oli sen ajan henki, etenkin metsänkävijöissä. Tästä syystä hän ajautui myös avoimeen riitaan perinteisen englantistyylisen partioinnin kannattajien kanssa.

Partiokasvatuksessa Vuolasvirta korosti nuorten johdattamista myönteisen esimerkin ja positiivisten kehotusten avulla. Hän pyrki säilyttämään pojissa positiivisen ja optimistisen mielen. Hän ei myöskään halunnut kahlita ketään liikaa, vaan halusi säilyttää pojissa luovan vapauden toimia ja turhia kieltoja piti välttää.

Jatkosodan jälkeen ruotsinkieliset vaativat Vuolasvirran eroa SPJ:n toiminnanjohtajan paikalta tämän natsi-yhteyksien takia. Vuonna 1946 hän erosikin tehtävästään ja siirtyi kokonaan toisen rakkaan harrastuksensa pariin: kenneltoimintaan. Hänen ansioistaan kennelliitossa kertoo se, että liiton korkein tunnustus on Vuolasvirta-palkinto, joka myönnetään vuosittain jollekin kasvattajalle.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijät lpkj

Ÿ Sortavalan Metsänkävijät lpkj

Ÿ Partiolehti – toimitussihteeri, päätoimittaja

Ÿ SPPL – toiminnanjohtaja

Ÿ SPJ – toiminnanjohtaja, DCC

Huomionosoitukset:

Ÿ Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL hopeinen kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL kultainen kiitollisuudenmerkki

Ÿ FSSF Hedelsmärket 1 lk

Ÿ NMKY kunniajäsenmerkki

Ÿ Hopeasusi nro 12

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 5

Erkki Varanko (ent. Willstedt) - “Vilssi”, “Harmaa Kettu”

s. 15.2.1904

k. 4.4.1998

Erkki Varanko oli toisella tavalla ihanne nuorille mänkijöille kuin Ilmari Vainio. Varangossa oli sitä suomalaista turvallisuutta ja varmuutta, jota tarvittiin silloin, kun oli kysymys nuoren itsestään vielä epäselvillä olevan psyyken muovaamisesta. Hän oli miehekäs ja esikuvaksi kelpaava.

Oli tärkeää, että Varanko jaksoi niinkin kauan Helsingin Metsänkävijäin johdossa, sillä vasta 1930-luvun lopussa partioliike alkoi sijoittua niihin uomiinsa, joissa se myöhemmin toimi.

Vilssin miehekäs hahmo antoi yhteiskunnan tukipylväille luottamusta siihen, että partiotyö ei ole pelkästään pikkupoikien toimintaa leikkimielessä, vaan että siihen sisältyy huomattava annos yhteiskunnallista rakennustyötä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Varanko vaelsi partiolaisena pitkän ja näkyviä

tuloksia tuottaneen partiotien. Sen alkupää ulottuu Mänkijöiden perustamisen aikaan, kulki siitä lippukunnan eri tehtävien kautta Helsingin Metsänkävijäin johtoon, SPL:n liittoneuvostoon, SPPL:n johtokuntaan, sen talouden perustavaksi kulmakiveksi ja sieltä edelleen yhtyneen SPJ:n johtokuntaan.

Varanko oli retkien ja leirien mies, ja hänet nähtiin myös ulkomaisissa edustustehtävissä luotettavana asioiden ajajana.

Varangon mainittavin panos suomalaiselle partioliikkeelle oli kuitenkin suuren taloudellisen asiantuntemuksen, uutterien ponnistusten ja lukemattomien uusien ajatusten antaminen järjestön työhön.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijöiden lpkj 1924–35

Ÿ Helsingin Metsänkävijät Johtajisto ry:n pj 1935-46

Ÿ SPL:n liittoneuvoston jäsen

Ÿ SPPL:n johtokunnan jäsen

Ÿ SPPL:n taloudenhoitaja

Ÿ SPPL:n talousvaliokunnan pj

Huomionosoitukset:

Ÿ Helsingin Metsänkävijöiden kunniajäsen nro 2

Ÿ Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki

Ÿ SPL kultainen kiitollisuuden merkki

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 3

Ÿ Hopeasusi nro 14

HS 32

Paavo Kaario - “Pive”

s. 19.0.1914

k. 15.10.1996

Pive teki suurimman partiotyönsä

Helsingin Partiopoikapiirissä toimien useiden vuosien ajan, jopa kahteen eri otteeseen, piirinjohtajana. Hänen aikanaan rakennettiin Kiljavan kämppä, josta kasvoi 1960-luvun alkuun mennessä

Suomen mittavin partiolaisten leiri- ja kurssikeskus. Maiden hankkiminen ja kämpän rakentaminen ajoivat piiriä taloudelliseen ahdinkoon, mutta Pive onnistui luotsaamaan piirin läpi taloudellisten vaikeuksien. Piven toisella piirinjohtajakaudella 1960-luvun alussa piiri panosti paljon lippukuntiin ja niiden tukemiseen.

Espoon Leppävaarassa asuneena, Pive lähti perustamaan Espoon Partiotuki ry:tä luomaan espoolaisille lippukunnille yhteistoimintaa ja kehittämään niille yhteistä identiteettiä. Jo ensimmäisten toimintavuosien aikana se sai kunnan avustuksella järjestettyä Pohjois-Espoosta partiokämpän lippukuntien käyttöön. Pive toimi EPT:n ensimmäisenä puheenjohtajana.

Siviilissä Pive toimi mainoshoitajana.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijöiden lpkj 1940

Ÿ Helsingin Metsänkävijät Johtajisto ry:n jäsen 1941–42, 1946–52

Ÿ SPPL:n johtokunnan sihteeri

Ÿ SPJ:n johtokunnan jäsen

Ÿ HePP:n piirinjohtaja, 1954–57, 1961–64

Ÿ HePP:n kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen

Ÿ EPT:n perustajajäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ SPPL pronssinen ansiomitali

Ÿ SPJ kuparinen ansiomitali

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ HePP kultainen ansiomitali nro 5

Ÿ Suurmänkijä nro 16

Ÿ Hopeasusi nro 32

HS 36

Aarne Vistala (ent. Quist) - “Ape”

s. 7.4.1907

k. 4.9.1999

Aarne Vistala aloitti partiopolkunsa Viipurin Metsänkävijöissä ja muisteli upeimmaksi partiomuistokseen lippukunnan lipun vihkimisen vuonna 1922. Myöhemmin hän muutti Kotkaan ja toimi kultaseppänä, joka valmisti useamman vuosikymmenen ajan Mannerheimsolkia sekä Partiojohtajamerkkejä.

Sota-ajalta on myös erikoinen kertomus partiojohtajamerkistä. SPPL:n partiojohtajamerkit valmistettiin 1930-luvulla Viipurissa Järveläisen kultasepänliikkeessä (leima JOY). Viipurissa ollut verstas jäi talvisodan 1939–40 jälkeen evakuoimatta ja valmistuksessa käytetyt terästyökalut sinne. Jatkosodan alussa 1941 Viipuri vallattiin takaisin ja liikkeessä työskennellyt kultaseppä Aarne Vistala pääsi käymään talossa, jossa verstas oli ollut. Talon kellarista löytyi iso työkalukasa, jonka päällimmäisenä oli partiojohtajamerkin työkalu. Työkalu otettiin talteen ja sitä käytettiin vielä vuosikymmeniä partiojohtajamerkkien valmistuksessa Vistalan liikkeessä Kotkassa (leima AJV).

Tehtävät partiossa:

Ÿ Viipurin Metsänkävijät lpkj

Ÿ KARPP piiris.

Ÿ KYMPP piiris., piirinjoht.

Ÿ SPP hallituksen jäsen

Ÿ SPJ valtuuskunnan jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ SPPL kultainen ansiomitali

Ÿ SPJ kuparinen ansiomitali

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 36

Ÿ SPJ kultainen ansiomitali

Ÿ SPJ Pyhän Yrjön pienoislippu

HS 47

Aarre Uusitalo - “Arska”

s. 24.3.1922 k. 13.8.1985

SPJ:ssä sekä ammattipartiolaisena että luottamusmiestehtävissä toimineesta valtiotieteiden maisteri Aarre Uusitalosta kehkeytyi ikävuosien karttuessa partion nuorten radikaalien voimakas tukija. Vielä 1960-luvun alussa Uusitalo suhtautui varsin kriittisesti partion ytimeen meneviin uudistuksiin, mutta vuosikymmenen lopulla hän oli valmis hylkäämään lähes kaiken vanhan: hän esitti partiounivormusta kokonaan tai osittain luopumista, partiomenojen ja rituaalien karsimista vähimpään mahdolliseen ja eriikäkausien ohjelmien

uudelleenkirjoittamista vapaamuotoisuuden sekä valinnaisuuden perustalle. Ajattelunsa muutosta hän kuvasi Partiojohtajassa kypsymiseksi “sosialistiseen historian-. ja yhteiskuntakäsitykseen”.

Uusitalolla oli tapana väitellessään kärjistää asioita ja käyttää voimakasta kieltä, mikä ärsytti hänen kanssaan eri tavalla ajattelevia. Toisaalta hänen avoimuutensa uusille ajatuksille ja epämuodollinen käytöksensä myös viehättivät monia partion toisinaan jäykkään toimintakulttuuriin väsyneitä. SPJ:n johtokunnan puheenjohtajana hän oli laittamassa alulle kehitystä, joka johti partiojärjestöjen yhdistymiseen 1972, mutta yhteisjärjestössä hän ei enää vaikuttanut. Aarre Uusitalo teki työuransa järjestöissä: partiosta hän siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton palvelukseen ja sieltä edelleen Kuulonhuoltoliittoon.

Uusitalo omaksui lopulta niin vasemmistolaisen ajattelutavan, että luopui partioliikkeestä kokonaan

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijät Johtajisto ry:n hallituksen jäsen

Ÿ SPPL – liittohallituksen jäsen

Ÿ SPPL – liitonjohtaja

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ SPJ kuparinen ansiomitali

Ÿ HÄPP kultainen ansiomerkki

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 17

Ÿ Hopeasusi nro 47

Matti Nurminen - “Muonamajava”

s. 13.1.1911 k. 9.7.2000

Vanhoilla päivillään Matti Nurminen korosti Helsingissä aloittamansa partioharrastuksen merkitystä liikemiesuralleen. Hän oppi nuorena johtajana partiossa rohkeutta, joukkojen johtamista, esiintymistaitoa ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Nurminen kertoi usein, kuinka hänen johtamaansa Majava-vartioon oli kuulunut samanaikaisesti sekä Risto Rytin että Väinö Tannerin poikia ja kuinka hän oli kesällä 1929 ajanut polkupyörällä Englantiin partiolaisten 3. maailman jamboree-leirille. Nurmisen ensimmäinen oma liiketoimikin järjestyi partion avulla: hän vei 1938 kansainväliselle partioleirille myyntiin erän suomalaisia puukkoja. Myyntimenestys avasi suomalaispuukoille viennin Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin.

Nurminen arvioi jälkeenpäin, että partioinnostus saattoi vaikuttaa hänen koulumenestyksensä jäämiseen vaatimattomaksi. Hän valmistui keväällä 1931 Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta ja aloitti työt laivanselvittäjänä Loviisassa Ab Nordströmin palveluksessa.

Matti Nurminen osasi hoitaa taitavasti ihmissuhteita, ja hänet tunnettiin verrattomana seuramiehenä. Hän viihdytti vieraitaan taikurina ja oli ylpeä Paistinkääntäjien veljeskunnan jäsenyydestään. Hän istui jopa kolmenkymmenen yhdistyksen hallinnossa. Niistä lähimpänä hänen sydäntään olivat Meripelastusseura, Suomen Messut ja Partiosäätiö.

Matti Nurminen sai merenkulkuneuvoksen arvonimen 1961. Hän muisti ansioluettelossaan aina mainita, että oli partiopoikana saanut Mannerheim-soljen ja 1965 partiopoikien korkeimman ansiomerkin, Hopeasuden. Vaikka Nurminen eli

nuoruusvuotensa Helsingissä, hän oli ylpeä siitä, että hänen juurensa olivat merenkulkuperinteistään kuuluisalla Raumalla. Rakkaus merenkulkuun näkyi Nurmisen intohimoisena meriantiikin,taiteen ja -karttojen keräämisenä.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijät Johtajisto ry:n hallituksen jäsen 1935–37, 1939, 1943–48, 1950–57

Ÿ Keskuksen Metsänkävijät lpkj

Ÿ Partiosäätiö rs – säätiön perustaja, hallituksen pj, hallintoneuvoston pj, kunniajäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ SPPL pronssinen ansiomitali

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 14

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 49

Ÿ SPJ kultainen kiitollisuudenmerkki

HS 60

Jaakko Kivekäs - “Räiskäle”

s. 29.8.1928

k. 28.9.2006

Räiskäle toimi useamman vuoden Helsingin Metsänkävijöiden johtotehtävissä veljesjoukonjohtajana ja lippukunnanjohtajana. Parhaiten hän omien kirjoituksiensa mukaan muistaa HeMen 30-vuotisjuhlaleiri vuodelta 1947, Andian. Se oli sota-ajan leirittömän jakson jälkeen iso kokemus monelle partiopojalle. Leiri oli todellinen korpileiri, jossa vartiot oli sijoitettu ympäri laajan Iso-Andian rantamia.

Räiskäle toimi tuolloin lippukunnanjohtajana, kun Helsingin Metsänkävijöistä tehtiin ry. Se oli toimivan johtajiston tahto, koska lippukunnan omaisuus oli kasvanut niin mittavaksi ja nuori polvi katsoi olevansa vastuussa jo hankituista ja tulevaisuudessa hankittavista materiaaleista.

Räiskäle oli jo 1950-luvun lopulla partioorganisaatioiden yhdistämisen kannalla ja kirjoitti siitä Partiojohtaja-lehteen. Hänen näkemyksilleen antoi suurta painoarvoa se, että hän oli toiminut kolmen partiopiirin, Helsingin, Pohjois-Karjalan ja Hämeen, hallituksissa. Hämeessä hänet oli vakuuttanut partiotoimisto, jossa oli vakituisesti palkattu henkilökunta, kun taas Pohjois-Karjalassa 1960-luvulla ei ollut varaa edes piirisihteerin palkkaamiseen tai kulukorvausten maksamiseen. Talouden turvaaminen oli Räiskäleen mielestä piirin tärkein tehtävä ja se pystyttiin toteuttamaan samalla alueella toimivien kolmen piirin yhdistämisellä.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Helsingin Metsänkävijät Johtajisto ry:n hallituksen jäsen 1953–56

Ÿ Helsingin Metsänkävijät lpkj 1952–60

Ÿ HePP hallituksen jäsen

Ÿ Pohjois-Karjalan partiopoikapiiri piirinjohtaja

Ÿ Hämeen partiopojat hallituksen jäsen, piirinjohtaja

Ÿ Hämeen partiolaiset hallituksen jäsen

Ÿ SPP hallituksen jäsen

Ÿ SPL hallituksen jäsen

Ÿ SPJ johtokunnan jäsen

Ÿ SP hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja

Ÿ SP ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtaja

Ÿ Pirkan-Pojat lpkj

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ SPJ kuparinen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 20

Ÿ SPJ pronssinen plaketti

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ SPJ kultainen ansiomitali

Ÿ Häme kultainen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 60

Ÿ SP kultainen ansioristi nro 10

Juhani Lares - “Jussi”

s. 6.5.1932

k. 6.2.2018

Juhani Lares toimi usean vuosikymmenen ajan Pohjois-Pohjanmaan partiopiirin erilaisissa tehtävissä niin taloustoimikunnassa kuin piirin varajohtajanakin. Hän osallistui säännöllisesti usealle pj-kurssille kouluttajana sekä kirjoitti pakinoita piirilehteen.

Jussi osallistui usean partiosäätiön hallituksen toimintaan ja toimi usean vuoden ajan Partiosäätiön Pohjois-Pohjanmaan neuvottelukunnan puheenjohtajana. Kyseinen neuvottelukunta oli Jussin pj-aikana yksi maan aktiivisimpia keräten vuosittain huomattavan summan partiotyölle.

Lippukunta ei kadonnut missään vaiheessa Jussin sydämestä hänen toimiessaan sekä Oulun Metsänkävijöiden että Oulun Metsänkävijät Tuki ry:n taloudenhoitajana vuosikymmenten ajan

Tehtävät partiossa:

Ÿ Oulun Metsänkävijöiden lippukunnanjohtaja

Ÿ Pohjois-Pohjanmaan partiopoikapiirin varajohtaja

Ÿ Partiosäätiö hallintoneuvoston jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ Pohjois-Pohjanmaan partiopoikapiirin kultainen ansiomerkki

Ÿ SPJ rautainen ansiomerkki

Ÿ SPJ kuparinen ansiomerkki

Ÿ Suurmänkijä nro 27

Ÿ SPJ hopeinen ansiomerkki

Ÿ SPJ kultainen ansiomerkki

Ÿ Hopeasusi nro 61

Ÿ Pohjois-Pohjanmaan partiopiirin kultainen ansiomerkki nro 1

Ÿ Oulun Metsänkävijöiden kunniajäsen

Ÿ SP kultainen ansioristi nro 5

Ÿ SP Suuri ansioristi nro 9

HS 74

Veikko Puijola - “Äiji”

s. 1942

Veikko Puijola toimi Kemin Metsänkävijöiden viimeisenä lippukunnanjohtajana 1960-luvulla. Toiminnan kuihduttua Äiji jatkoi toimintaansa Keminmaan Kivekkäissä, joka oli alun perin Kemin Metsänkävijöiden joukkue. Joukkue itsenäistyi 1959 omaksi lippukunnakseen.

Äiji keräsi ahkerasti ja itseään säästelemättä varoja uuden lippukuntansa kämpän rakentamiseen. Vanha kauppana toiminut hirsirakennus purettiin Lautiosaaresta ja perustettiin uudestaan seurakunnan omistamalle tontille Honkamaalle 1970-luvulla. Työ tehtiin monen ihmisen voimin. Saunan ja maakellarin samalle tontille Äiji rakensi itse myöhemmin.

Äiji toimi Lapin Partiopoikapiirin hallituksessa usean vuoden ajan ja oli yhteispiirin perustamisessa isona taustavaikuttajana, kun se haki muotoaan Lapin partiotoiminnassa. Partioneuvoston kokoonpano oli erilainen 1990-luvulla ja Äiji istui usean vuoden neuvostossa vaikuttaen suomalaisen partioliikkeen toimintaan.

Hopeasusi luovutettiin Äjille hänelle tärkeällä Honkamaan kämpällä. Hänet oli kutsuttu paikalle, eikä hänellä ollut mitään vihiä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Merkki oli hänelle niin suuri kunnianosoitus, että merkki roikkuu edelleen kodin seinällä tauluun kehystettynä. Merkki oli myös tärkeä koko lappilaiselle partiotoiminnalle, koska se oli ensimmäinen Hopeasusi, joka Lappiin myönnettiin. Se oli myös ainoa aina vuoteen 2007 saakka.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Kemin Metsänkävijät lpkj

Ÿ Partioneuvosto jäsen

Ÿ Lapin Partiopoikapiiri hallituksen jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ Lappi hopeinen ansioplaketti

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ Lappi kultainen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 74

Keminmaan Kivekkäät:

Huivin vasen puoli valkoinen, oikea sininen. Lähellä reunaa kulkee valkoisella puolella sininen ja sinisellä valkoinen nauha. Merkissä sininen ja valkoinen käsi ovat "kalevalaisessa" otteessa.

Lippukunta on aikaisemmin toiminut Kemin Metsänkävijäin alaosastona, mistä johtuen pohjana on Metsänkävijäin sinivalkea huivi.

HS 89

Matti Luokola - “Bimbo”

s. 1945

Bimbo on ollut aina partion kehittäjä, konsultti, jolla on näky siitä, mihin pitää pyrkiä. Tultaessa 1980-luvulle Uudenmaan piirin toiminta oli hajutonta, mautonta ja väritöntä partiointia. Bimbo otti tehtäväkseen piiritoiminnan pitkäjänteisen kehittämisen. Oli saatava partiojohtajat innostumaan toiminnasta ja uskomaan, että hommasta pitää löytyä sellaista uusmaalaisuutta, mitä kehtaa näyttää muille. Bimbon valtakaudella piirin johdossa luotettiin nuoriin ja otettiin jopa 16-vuotias mukaan hallitustyöskentelyyn.

Bimbolla oli kykyä toimia kokoavana voimana piiritoiminnan kehittämispyrkimyksissä. Hän luotti nuoriin ja tuki heitä. Bimbo saattoi ihmisiä yhteen tekemään yhteistyössä oikeita asioita partiossa. Hän ei jyrännyt mielipiteillään ja kokemuksellaan nuorempi yli, vaan kannusti yrittämään ja ottamaan selvää asioista.

Uusmaalaisten delegaatioiden persoonallinen esiintyminen järjestön kokouksissa alkoi jo tuolloin. Piirin lipun lisäksi mukaan otettiin pöytäviiri, joka ilmaisi joukon kotipaikan niin kokoussalissa kuin ruokapöydässäkin.

Tehtävät partiossa:

Ÿ RaMe rahastonhoitaja

Ÿ Uudenmaan piiri, amtmk jäsen, hall. jäsen, varajohtaja, johtaja

Ÿ SP, varapj, varapartioneuvos

Ÿ Suomen Metsänkävijät, pääsihteeri

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ Hopeinen karhunkäpälä

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ Uudenmaan piirin hopeinen levyke

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ SP partioplaketti

Ÿ Suurmänkijä nro 50

Ÿ Hopeasusi nro 89

Ÿ SP Kultainen ansioristi nro 18

HS 101

Jyrki Tuominen - “Jykä”

s. 1959

Jykä on laajasti tunnettu ja persoonallinen partiohahmo, jonka aatteellisia ottolapsia ovat LSP:n partioparaati ja pitkään partiopiirin ansiomerkkitoimikunta. Pilkuntarkka ja veitsenterävällä muistilla varustettu Jykä ohjasi partiopiirin ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtajana lukemattomia ansiomerkkiehdotusten kirjoittajia niin koulutusten pitäjänä kuin ehdotusten tarkastajanakin, ja on järjestellyt taustapiruna paraatijuhlia sekä toiminut itse partioparaatin johtoryhmässä ties kuinka monta kertaa. Lippukunnassa Jykä on ansiomerkkitoimikunnan pysyväisjäsen.

Nuoruudessaan Jykä oli innokas kisaaja ja on myöhemminkin tunnettu partiopiirissä sekä lippukunnassa partiotaitokisojen erikoismiehenä sekä puolestapuhujana. Jykä on toiminut kymmenien eri partiotaitokilpailujen taustahahmona ympäri Suomea. Hän on ollut kouluttajana SP:n Kilpailunjohtajakurssilla lähes kymmenen kertaa. Partiotaitokisoista puhuttaessa täytyy mainita, että Jykä on tiettävästi ainoa henkilö, jolla on henkilökohtaisesti kaikkien sarjojen partiotaitojen Suomen mestaruus, niin kevät, syys- kuin talvikisoissakin. Jykä tunnetaan sinä henkilönä, joka tietää, mikä on virallisissa tilaisuuksissa lippujen oikea järjestys ja mihin kulmaan ne tulee tervehtiessä nostaa. Jo hakee katse Jyrkiä, jos tulossa on ansiomerkkien luovutusta ja mitä korkeampi merkki, sitä suuremmalla kaiholla häntä partiojohtaja kaipaa, sillä Jyrkiltä löytyvät vastaukset seremonianpidon ja etiketin oikeellisuuteen.

Mikä tärkeintä Mänkijöille, toimi Jykä vuosien ajan Suomen Metsänkävijäin sihteeristössä ja siinä tehtävässä mm. toimitti aikoinaan Leirihyttynen-nimistä tiedotuspalstaa mänkijälippukuntien välisen yhteydenpidon parantamiseksi. Jyrki on toiminut pitkään myös Turun Partiolaisissa, jossa hän on hallituksen jäsen ja puheenjohtaja tälläkin hetkellä.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät ry, Hallituksen jäsen ja sihteeri

Ÿ Suomen Metsänkävijät, Tiedottaja

Ÿ V-SP ja L-SP, piirihallituksen jäsen, partioparaatin johtoryhmän jäsen, pt-kilpailujohtaja, amtk jäsen

Ÿ SP, partioneuvoston varajäsen, SM-pt-kisojen järjestelysihteeri ja -päällikkö, kilpailuryhmän jäsen, ansiomerkkiryhmän jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ Pyhän Yrjön solki

Ÿ Suurmänkijä nro 61

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ V-SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 101

Ÿ L-SP kultainen ansiomitali nro 3

HS 113

Kari Heinistö - “Gori”

s. 1958

Kari “Gori” Heinistö on yksi suomalaisen partion suurista talousmiehistä. Siviilielämässä kerrytettyä osaamista Gori on antanut partion käyttöön niin Turun Metsänkävijöissä, SP:n hallituksessa kuin SP:n talousvaliokunnassakin. Suurimman työnsä Gori on kenties tehnyt partiosäätiössä, jossa hän toimi yli 20 vuoden ajan hallituksen jäsenenä, näistä täydet 6 vuotta myös säätiön hallituksen puheenjohtajana. Yrityspuolen osaamista kuvastavat Gorin pestit Partiovarusteen johtokunnan puheenjohtajana sekä Karhu-Kopion hallituksen puheenjohtajana, jota työtä Gori teki myöskin yli kaksi vuosikymmentä.

Yrityspuolen osaamista kuvastavat Gorin pestit Partiovarusteen johtokunnan puheenjohtajana sekä Karhu-Kopion hallituksen puheenjohtajana, jota työtä Gori teki myöskin yli kaksi vuosikymmentä.

Kansainväliset yhteydet ovat Gorin vahvuutta. Osin niiden ansiosta ruotsalainen Värde Baserad Ledarskap -kurssi juurtui Suomeen ja Gori myös järjesteli tähän liittyvää rahoitusta. Gori on yksi B-P Fellow.

Gori oli nuorempana kova partiotaitokisaaja, jolla on vyön alla kolme Suomen-mestaruutta.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät ry, hallituksen jäsen, sihteeri, lippukunnan rahastonhoitaja ja Mänkijä-lehden pitkäaikaisin toimitussihteeri

Ÿ V-SP, & L-SP, pt-kisojen johtaja, Tammileirin staabi, sudenpentujaoston jäsen, Partiovarusteen johtokunnan pj

Ÿ SP Partiosäätiö hallituksen jäsen ja pj

Ÿ SP hallituksen talousministeri, talousvaliokunnan pj, VBL-koulutuksen maakordinaattori

Ÿ SP Partiosäätiö, hallituksen jäsen ja pj

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ Pyhän Yrjön solki

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ SP kultainen ansioristi nro 17

Ÿ Hopeasusi nro 113

Ÿ Suurmänkijä nro 65

Ÿ SP suuri ansioristi nro 12

HS 128

Teppo Kallioniemi - “Kalja”

s. 1951

Kaljalle myönnettiin Hopeasusi nro 128 Turun Metsänkävijäin 90-vuotisjuhlissa, mikä oli mitä mainioin tilaisuus juuri tämän Hopeasuden myöntämiseen ottaen huomioon Kaljan erittäin pitkän uran nimenomaan lippukuntatyössä. Kalja on ollut pitkään lippukunnan tärkeimmissä tehtävissä, siis lippukunnanjohtajana, yhdistyksen puheenjohtajana ja sitten Kivisten ritarien veljeskunnan vanhimpana, jossa tehtävässä hän toimii vielä tänäkin päivänä. Kivisten vanhimman tehtävänä on lippukunnan aatteen vaaliminen ja Kiviset muun muassa valitsevat Turun Metsänkävijöissä edelleen lippukunnanjohtajan.

Kalja on partiotyössä tasapainottava voima, jonka mielipiteet ovat omiaan tuomaan järkevän ratkaisun ongelmiin ja kiistoihin. Kivisten vanhimpana on Kaljalla asema, jossa pojat kuusivuotiaista seitsenkymmenvuotiaisiin ovat jo pitkään kunnioittaneet hänen olemustaan.

Kalja on vanhan polven mänkijä, jonka erittäin pitkäjänteinen työ Turun Metsänkävijöissä on osaltaan mahdollistanut partiolaisten taloudellista menestystä ja osaltaan partioaatteen säilymistä. Kaljalla on myös merkittävää SuMe-historiaa, sillä hän on toiminut pääsihteerinä 1980-84 ja Mänkijäsuurleirin johtajana.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät, lpkj, ry:n hallituksen pj, rahastonhoitaja, sihteeri

Ÿ Turun Metsänkävijäin kiviset ritarit, veljeskunnan vanhin

Ÿ V-SP, Partiovaruste, Partiokeskus, tilintarkastaja

Ÿ SP, SM-pt-kilpailujen johtaja kahdesti

Ÿ Suomen Metsänkävijät, pääsihteeri, suurleirinjohtaja

Huomionosoitukset:

Ÿ Hopeinen karhunkäpälä

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 49

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Hopeasusi nro 128

HS 132 Kari Suomela - “Poppis”

s. 1966

Suomela aloitti partion 12-vuotiaana Someron Mikon Pojissa ja aktiivilippukunta vaihtui Rajamäen Metsänkävijöihin myöhemmin. Opiskelija-aikoina Poppis toimi

Teekkaripartiolaisissa ja sai heräteltyä opiskelijapartion. Hänen johdollaan opiskelijat pääsivät useaan otteeseen Lapin vaelluksille ja niiden kerroin kasvoi kerta kerralta vaativammaksi.

Poppis on ollut järjestämässä SP:n suurleirejä Miilua, Tervasta, Loistoa, Tarusta ja Kilkettä. Taruksella 2004 hän oli leiritoimikunnan ohjelmavastaava ja Kilkkeellä hän johti Raffualaleiriä.

Syksyllä 2013 Ylellä esitettiin Partiomestari-ohjelmaa, jolla pyrittiin saamaan partion jäsenmäärää kasvamaan. Poppis oli järjestämässä tv-sarjaa ja toimi siinä tuomarina ja ”partioässänä” yhdessä Patrik Degermanin kanssa.

Poppis on naparetkeilijä. Hän on hiihtänyt muun muassa Grönlannin halki, magneettiselle pohjoisnavalle, pohjoisnavalle ja etelänavalle. Hän oli kahdestoista ihminen maailmassa ja ensimmäinen suomalainen, joka hiihti ilman ulkopolista tukea molemmilla navoille.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Rajamäen Metsänkävijät hallituksen jäsen, ikäkausivastaava

Ÿ SP Evon leirialueen kehittämisryhmä, jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ Pyhän Yrjön solki

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ Uusimaa hopeinen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 74

HS 137

Asko Kahanpää - “Asarias”

s. 1931

Asko Kahanpää, Asarias, kuuluu ehdottomasti suurimpiin vaikuttajiin Helsingin Metsänkävijöiden historiassa. Myöhemmässä vaiheessa Asarias vaikutti erinäisten veljesjoukkojen johtajina lähinnä osallistuen partiopoikien ohjelmallisen sisällön kehittämiseen.

Johtajana Asarias toi aina esiin partion aatteellisuuden ja hengen. Hän oli ja on edelleen myös voimakkaan suomalaisen isänmaallisuuden perikuva; myös silloin kun se sodan jälkeen ei ollut muodikasta, uskalsi Asarias tuoda isänmaallisuutensa voimakkaasti esiin. 1950-luvun alussa hän oli suurena myötävaikuttajana uuden kämpän hankkimiselle. Maat ostettiin Siuntiosta Kimpari-järven rannalta ja kämppä vihittiin käyttöön 1954. Alue on edelleen perusta koko lippukunnan retkeilytoiminnalle. 1970-luvulla Asarias oli perustamassa lippukunnalle taustayhteisöksi Vanhempainneuvostoa ja vaikutti aktiivisesti VaNen toimintaan pitkälti 1980-luvulle asti.

Aikaansa ja yhteiskunnan muutoksia seuraavana konkarina Asarias kannusti lippukunnan silloista johtoa kehittämään Helsingin Metsänkävijöistä yhteislippukunnan 1970-luvun loppupuolella. Pitkät erävaellus- ja eräleiriperinteet sekä partiopoikatoimintaa muutenkin vahvasti leimanneet traditiot tekivät mainittuun aikaan lippukunnan muuttamisen yhteislippukunnaksi työlääksi. Lippukunnanjohtaja ja muu nuori johtajisto saivat Asariaalta tuolloin tärkeän tuen toiminnan uudistamiseksi. 60-vuotinen tapa toimia istui lippukunnassa tuolloin tiukassa. Monet eivät katsoneet tyttöjen mukaantuloa hyvällä.

Asariaan terävän älyn ja hyvän muistin ansiosta myös lippukunnan 100-vuotishistoriikkitoimikunta sai Asariaalta apua vuoden 2016 aikana.

Asariaan kirjoittamat partiokirjat: Hirvenjälkiä. 1952. Moniste Hopeanauhojen takaa. Kohinaa katujen varjossa. Vartiojohtajan käsikirja 2. Helsinki 1964 Katajainen vartio toimii. Ohjelmavihjeitä ja muita neuvoja vartion toiminnan ja vartioikäisen vartiopojan johtamiseen erikoisesti vartiojohtajille. Helsinki 1956 Vartio-ohjelma Ytimeen. Helsinki 1954. Moniste

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Eri veljesjoukkojen johtaja 1940- ja 50-luvuilla

Ÿ Helsingin Metsänkävijät ry:n pj 1958 (vanha ry)

Ÿ Helsingin Metsänkävijät ry:n jäsen 1960

Ÿ SPPL:n koulutustoimikunnassa

partiopoikalinjan edustajana 1954-58

Ÿ SPPL:n työvaliokunnan jäsen 1955

Ÿ SPJ:n Gilwell toimikunnan jäsen 1957–65

Ÿ SPJ:n koulutustoimikunnan jäsen 1958–59

Ÿ SPJ:n koulutusohjaaja 1959–62

Ÿ SPL:n koulutustoimikunnan jäsen 1960

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ Helsingin Metsänkävijöiden kunniajäsen nro 10

Ÿ Suurmänkijä nro 23

Ÿ SPJ rautainen ansiomitali

Ÿ SPJ kuparinen ansiomitali

Ÿ SPJ hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Hopeasusi nro 137

s. 1970

Seppo “Sepa” Lahtinen on ansioitunut sekä järjestön, piirin että lippukunnan tasolla, kuten tehtäväluettelostakin käy hyvin ilmi. Lippukunnassa Sepa on profiloitunut sudenpentuosaston miehenä sen jälkeen kun hän toimi uuden sudenpentukolon avaamisessa projektin kärkimiehenä, minkä seurauksena Mänkijät valtasivat uuden saaren, nimittäin Turun Hirvensalon.

Pitkän uran Sepa on tehnyt myös Turun Metsänkävijät ry:n hallituksen puheenjohtajana. Tuolloin Sepa tunnettiin tiukkana talouskurinpitäjänä, ja vielä näihinkin päiviin saakka on nuorten johtajien keskuudessa tapana kommentoida, että “kyllä Seppo olisi ylpeä”, jos vaikkapa saadaan retken majoitus ilmaiseksi tai menestytään varainhankinnassa.

Järjestötasolla Sepa on niin ikään kunnostautunut mm. talousasioissa Partiosäätiössä ja SP:n talousvaliokunnassa. Sepalla on ollut suuri rooli SP:n ja sitä lähellä olevissa säätiöissä. Hän on toiminut Auramo-säätiössä SP:n edustajana, mentoroinut ja kouluttanut VBL-kursseilla ja istunut Oy Partio Scout Ab:n hallituksen puheenjohtajana. Turun Metsänkävijöitä lähellä olevassa Karhu-Kopiossa ja sittemmin Multiprintissä Sepa oli hallituksen jäsenenä 14 vuotta.

Seppo Lahtinen on mainituissa tehtävissä ja lukuisissa listaamattomissa pesteissään aivan poikkeuksellisella tavalla vaikuttanut vuosikymmenien päähän tai kukaties vielä kauemmas edesauttamalla taloudellista menestystä lippukunnassa, piirissä, järjestössä ja oheistahoilla.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät ry, Hallituksen puheenjohtaja, Hirvensalon sudenpentukolon perustaja

Ÿ V-SP & L-SP, hallituksen talousministeri, piirileirin alaleirinjohtaja, hankintapäällikkö

Ÿ SP, hallituksen jäsen, talousvaliokunnan pj, jamboree-joryn jäsen ja llpkj, VBLkouluttaja

Ÿ L-SP Säätiö, jäsen

Ÿ SP Partiosäätiö, hallituksen jäsen

Ÿ Partio-Scout oy, hallituksen pj

Ÿ Turun Partiolaiset ry, johtokunnan jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ Pyhän Yrjön solki

Ÿ SP pronssinen ansiomitali V-SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ Suurmänkijä nro 23

Ÿ Hopeasusi nro 140

HS 147

Jukka Tulivuori

s. 1974

Jukka on Mänkijöiden joukossa laajimman kansainvälisen partiouran tehnyt partiojohtaja. Turun Metsänkävijöistä lennokkaan taipaleensa aloittanut Jukka kiinnostui jo varhain kvtoiminnasta. Hän hakeutui SP:ssä kv-tehtäviin tapahtumien ja pestien kautta, ja on nykyisin SP:n WOSM-kv-asiamies. Jukka on vuodesta 1991 ollut kaikilla Jamboreilla ja toiminut niissä tyypillisesti korkeissa viroissa. Viimeisimmällä eli Korean-Jamboreella Jukka oli korkein ISTpäällikkö, siis pestissä, jonka nimen kuullessaan teeskentelee kuka tahansa täysijärkinen partiojohtaja kuuromykkää.

Jukka on myös Euroopan, Afrikan ja Kanderstegin partiosäätiöiden jäsen sekä B-P Fellow

Kotimaassa Jukka on tehnyt ennätyksen piirinjohtajuuden pituudessa, sillä Jukkaa ei vieläkään ole syrjäytetty V-SP:n johtajan pallilta.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät, lpkj, leirinjohtaja

Ÿ V-SP ja L-SP, piirinjohtaja, koulutusryhmän jäsen

Ÿ SP, partioneuvoston jäsen, Ko-Gi-ryhmän jäsen, Ko-Gi-kouluttaja, WOSM kv-asiamies, kv-edustaja, Roverwayn varajohtaja

Huomionosoitukset:

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ V-SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 147

HS 148

Kalle

s. 1975

Kalle Virtanen on näkyvä, kuuluva, tehokas ja luova partiojohtaja, jonka idealinkomainen ja päämäärä-tietoinen partiopersoona tunnetaan valtakunnan laajuisesti ja hieman ylikin. Kalle on toiminut haastavissa paikoissa valtakunnan tasolla SP:n hallituksen varapuheenjohtajana sekä talousvalio-kunnan puheenjohtajana, ja joutunut tekemään suuria päätöksiä erityisesti Partiosäätiön hallituksen puheenjohtajana. Näiden tehtävien kautta on Kallen kädenjälki nähtävissä välillisesti koko järjestön laajuudella. Kalle saattaa joskus nopeasti tulistua, se tiedetään, mutta samalla hän on varsinainen rautahermo kriisitilanteen ilmetessä. Suuria kokonaisuuksia johtaessaan Kallella on kyky jakaa tärkeitä tehtäviä kyvykkäille alaisille kuin Napoleonilla ikään.

Korkean tason pestien lisäksi Kalle on kerta toisensa jälkeen ja kukaties jopa tällä hetkellä ruohonjuuritason töissä hoitamassa lippukunnan leirialueita, joissa Kallen kädenjälkeä ei

Virtanen kukaan voi kiistää. Kallella on loputtomasti ideoita, ja häntä pidetäänkin partiossa eräänlaisena innovaattorina.

Kalle on liikkunut poikkeuksellisen laajalla alueella: useita peräkkäisiä ja päällekkäisiä vastuutehtäviä keskusjärjestössä, L-SP:n suuren sudenpentuleirin, Tammileirin, johtajuus, vastuutehtävissä useissa partiotaitojen SM-kilpailuissa ja kansainvälisissä tehtävissä useilla eri Jamboree-leireillä, viimeisimpänä Amerikanjamboreen matkapäällikkönä.

Merkittävimmän panoksensa Kalle on kuitenkin antanut partiotalouteen ja varainhankintaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut esim. yritysyhteistyön edistämistä, taloushallinnon uudelleenjärjestämistä valtakunnallisten ja piiritason toimijoiden hyväksi, sijoituspolitiikkojen kehittämistä ja suurtapahtumien talousohjaamisen parantamista. Tällä hetkellä Kallella on ehkä valtakunnan raskain salkku mitä tulee partion taloudellisten resurssien turvaamiseen ja kehittämiseen. Rautoja tulessa riittää, sillä Kallella on vyön alla toimiminen samaan aikaan Partiosäätiön ja Turun Metsänkävijät ry:n hallituksen puheenjohtajana sekä Lounais-Suomen Partiosäätiön hallituksen jäsenenä.

Tehtäviä partiossa:

Ÿ Turun Metsänkävijät ry, lippukunnanjohtaja, hallituksen puheenjohtaja

Ÿ V-SP koulutusryhmän/jaoksen jäsen

Ÿ SP, hallituksen jäsen ja vpj, talousvaliokunnan pj, Jamboree Suomen joukkueen johtoryhmän jäsen

Ÿ SP Partiosäätiö hallituksen pj

Ÿ L-SP säätiö, jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ Pyhän Yrjön solki

Ÿ II luokan Mannerheim-solki

Ÿ I luokan Mannerheim-solki

Ÿ V-SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali

Ÿ Hopeasusi nro 148

Hopeajoutsen

HJ 53

Hele Ali-Löytty

s. 1960

Hele aloitti partiopolkunsa Pohjois-Karjalassa Vaarojen Siskoissa, josta perheen Kuopioon muuton myötä siirtyi Puijon Vesaisiin. Muutto Viialaan toi Helen metsänkävijöiden toiminnan pariin. ViMessä hän toimikin mm. lippukunnan-johtajan apulaisena ja sudenpentuosaston johtajana.

Hele siirtyi myös Hämeen piirin erilaisiin tehtäviin, kuten uskontokasvatusjaostoon ja ohjelmaryhmään, joista ensimmäisessä toimi puheenjohtajana. SP:n organisaatiouudistuksessa, jossa luotiin uudet ikäkaudet, partio-ohjelma ja peruskirja, Hele istui ohjelmavaliokunnan työryhmässä.

2013 julkaistiin Sepon kirja seurakuntien partiotyöntekijöille. Kirjassa on kuvattu hienosti partion perusluonnetta ja se sisältää hyviä vinkkejä hengelliseen kasvatukseen partiossa. Hele oli tekemässä tuota kirjaa kolmen muun seppomestarin kanssa.

Hele on pitkäaikainen partiotyöntekijä eli seppo ja seppomestari. Helellä on pitkä pestilista hengellisen työn tekemisestä erilaisissa pesteissä partiopiirissä ja keskusjärjestössä, leireillä ja tapahtumissa.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Viialan Metsänkävijät lippukunnanjohtajan apulainen

Ÿ Viialan Metsänkävijät sudenpentuosaston johtaja

Ÿ SP:n uskontokasvatusryhmä

Ÿ SP:n organisaatiouudistuksen ohjelmavaliokunnan jäsen

Ÿ Seppo

Ÿ Seppomestari

Huomionosoitukset:

Ÿ Häme hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansiomitali

Ÿ Hopeajoutsen 53

Ÿ SP hopeinen ansioristi

HJ 59

Mari Sundell

s. 1970

Mari oli mukana partio-ohjelman uudistuksessa, jossa isoon kokonaisuuteen liittyi mm. kasvatustavoitteet, ikäkausi-ohjelmat ja partion julkaisut. Avoimena ja uudistusmielisenä sekä tarkasti maailman digikehitystä seuraavana henkilönä Marilla oli merkittävä rooli isossa uudistustyössä.

Partion lisäksi Mari on toiminut aktiivisesti erilaisissa vapaaehtoistehtävissä myös Suomen Punaisessa Ristissä. Maria motivoi auttaminen järjestössä, jonka toiminnan perusperiaatteet ovat hänelle läheisiä; inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, ykseys ja yleismaailmallisuus. SPR:n toiminnallisten arvojen mukaisesti Mari on antanut panoksensa yhdelle Suomen suurimmista kansalaisjärjestöistä avoimena, palvelualttiina, aikaansaavana ja yhteistyökykyisenä vapaaehtoistoimijana.

Tehtävät partiossa:

Ÿ Partioneuvos

Ÿ SP hallituksen jäsen

Huomionosoitukset:

Ÿ SP pronssinen ansiomitali

Ÿ Uusimaa hopeinen ansiomitali

Ÿ SP hopeinen ansioristi

Ÿ Hopeajoutsen 59

Tämän julkaisun lähteinä on käytetty lukuisia eri lähteistä koostetuja tekstejä, partiokirjoja, mm. Aina valmiina, Pojat partiossa, Heput Helsingissä, HeMen 60-v historiikki, Pojasta mieheksi, sekä Hese Tolvasen ansiomerkkitilastoja.