HARRASTUS
Myyntimäärät kasvussa BS-BIL OY:N toimitusjohtaja Bror Salon mukaan sähkömopojen myyntimäärät ovat kasvussa. Ostajista on tullut myös entistä laatutietoisempia, ja esimerkiksi senioriskoottereista löytyy Salon mukaan suuria laatueroja ja laajaa hintahaitaria. – Itse myin viime vuonna pari sataa sähkömopoa, Salo kertoo. – Koko Suomessa niitä myydään vuosittain varmaan jo pari tuhatta. Kopillisille lämmityslaitteella varustetuille sähkömopoille on ollut kysyntää, ja myös 4-pyöräisiä avomalleja ostetaan paljon. Salon mukaan ostajat arvostavat sähkömopoissaan erityisesti automatiikkaa, joka tekee ajamisesta myös turvallisempaa. – Mitä enemmän automatiikkaa, sitä parempi. Suurin osa ostajista on ikäihmisiä, jotka eivät jaksa esimerkiksi kävellä enää kauppaan rollaattorin kanssa. Jos sähkömopossa on käsi-
harmittelee, ettei sitä myönnetty lisää. Lisäksi Anneli on käynyt Kelan ja Invalidiliiton järjestämillä sopeutumisvalmennuskursseilla. Seuraavaksi vuorossa on Invalidiliiton Siilinjärvellä järjestettävä Kivun kanssa -kurssi. Anneli matkustaa Siilinjärvelle Kelan taksilla, jonka kyytiin pakataan myös Annelin 3-pyöräinen Karma KS-737.3 -merkkinen sähkömopo. Sen hän sai kotikunnan kustantamana apuvälineenä vuonna 2014. – Asun Helsingin Invalidien Yhdistyksen vuokratalossa, ja varmaan kymmenellä naapurillani on sähkömopo, Anneli kertoo. – Niiden kautta minullekin iski inspiraatio sähkömopon hankintaan. HUS:ssa Annelille suositeltiin sähkömopoksi Karmaa, ja hän testaili ja pohti ensin Karman 4-pyöräistä mallia. Mutta kun HUS:n päässä oltiin sitä mieltä, että Anneli pärjää 3-pyöräiselläkin, hän päätyi siihen. – Tämä on hyvänkokoinen mopo. On myös kätevää, kun ohjaustangon
32
käyttöiset jarrukahvat, vaikkapa muistihäiriöinen ikäihminen ei välttämättä muista aina tarvittaessa jarruttaa. Silloin voi sattua vahinko.
Ongelmana säilytyspaikat
Salon mukaan 3- ja 4-pyöräinen senioriskootteri kulkee pääsääntöisesti korkeintaan 15 kilometriä tunnissa. Sellainen voitaisiin Liikenneturvan mukaan katsoa siis ”jalankulkua avustavaksi tai korvaavaksi laitteeksi”, jolla saa ajaa kävelynopeutta jalkakäytävää pitkin. 45 kilometriä tunnissa kulkevan sähkömopon kohdalla noudatetaan sen sijaan mopoja koskevia määräyksiä: jalkakäytävällä ei saa ajaa, ja pyörätielläkin vain silloin, kun se on sallittu lisäkilvellä. Ennen vuotta 1985 syntyneet henkilöt saavat kuljettaa mopoksi rekisteröityä ajoneuvoa ilman ajokorttia. On myös olemassa sähkökäyttöisiä
ja käsinojat saa nostettua ylös. Silloin on helpompi nousta mopon päälle ja siitä pois. Annelilla on käytössään avustaja, mutta mopon kanssa hän pärjää itsenäisesti. – Yhden kerran olen kaatunut mopolla, u-käännöstä tehdessäni. Siitä syntyi kunnon patti otsaan. Sen jälkeen opin varomaan, erityisesti teiden ylityksissä olen tarkkana.
”
LÄHDEN MELKEIN JOKA PÄIVÄ PAINELEMAAN JONNEKIN.
jalankulun apuvälineiksi luokitettuja laitteita, jotka saavat kulkea jalankulkijan säännöillä, eivätkä ne vaadi erillistä liikennevakuutusta. Sähkömopojen käyttämisen suurimmaksi haasteeksi Salo näkee rakennusten säilytystilat. Tavallisissa kerrostaloissa pyörävarasto saattaa löytyä kellarista, ja hissit ovat pieniä. Kodin eteinenkään ei kovin hyvin yleensä sovellu sähkömopon säilytykseen. – Sähkömopoja menisi varmasti enemmän, jos niille löytyisi paremmin säilytystiloja. Vammaislain mukaan muutostöitä täytyy kyllä vaatimuksesta rakennuksiin tehdä, mutta esimerkiksi hissiä taitaa olla kohtuutonta lähteä sähkömopon takia vaihtamaan.
Lue lisää: • liikenneturva.fi › kysymykset ja vastaukset › mopoilu › sahkomopo • bsbil.fi
Tuhat kilometriä vuodessa Kauniina kesäpäivinä Anneli keittää kahvit termariin, ottaa Karmansa alleen ja ajelee nauttimaan vaikkapa Vantaanjoen luonnosta tai Viikin metsän luontopoluista ja hiekkateistä. Vuosittain mopoilukilometrejä kertyy yli tuhat. – Lähden melkein joka päivä painelemaan jonnekin, Anneli kertoo. – Ajelen ympäri Helsinkiä, käyn Annalan kartanolla, Arabianrannassa ja Paloheinässä. Kerran päädyin serkkuni luo Siltamäkeen. Haluan aina vain päästä vähän pidemmälle. Jos eksyn, käännyn takaisin. Annelin kotitalosta löytyy sähkömopoille omat säilytys- ja latauspisteet, ja koska mopo ladataan tavallisen pistorasian avulla, lataaminen onnistuu muuallakin. Täyteen akun lataa kuudessa tunnissa. – Moponi kulkee yhdellä latauksella kevyesti 25-30 kilometriä. Pisin ajomatkani on ollut 22 kilometriä, ja kesäisin ajan 12-18 kilometriä melkein
IT INVALIDILIITTO
30-33_IT_4-2018_Sähkömopot.indd 32
30/05/2018 23.25