https://ebookgate.com/product/bridge-fordummies-4th-edition-eddie-kantar/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
Boston For Dummies 4th edition Dummies Travel Marie
Morris
https://ebookgate.com/product/boston-for-dummies-4th-editiondummies-travel-marie-morris/
San Francisco For Dummies 4th edition Dummies Travel Paula Tevis
https://ebookgate.com/product/san-francisco-for-dummies-4thedition-dummies-travel-paula-tevis/
Blogging For Dummies 4th Edition Susannah Gardner
https://ebookgate.com/product/blogging-for-dummies-4th-editionsusannah-gardner/
Europe for dummies 4th edition Donald Olson
https://ebookgate.com/product/europe-for-dummies-4th-editiondonald-olson/
Fitness For Dummies 4th Edition
Suzanne
Schlosberg
https://ebookgate.com/product/fitness-for-dummies-4th-editionsuzanne-schlosberg/
Maui For Dummies 4th Edition Cheryl Farr Leas
https://ebookgate.com/product/maui-for-dummies-4th-editioncheryl-farr-leas/
Dungeon Master 4th Edition For Dummies James Wyatt
https://ebookgate.com/product/dungeon-master-4th-edition-fordummies-james-wyatt/
Accounting For Dummies 4th Edition John A. Tracy Cpa
https://ebookgate.com/product/accounting-for-dummies-4th-editionjohn-a-tracy-cpa/
HTML 4 for Dummies 4th ed Edition Ed Tittel
https://ebookgate.com/product/html-4-for-dummies-4th-ed-editioned-tittel/
Bridge For Dummies®, 4th Edition
Published by:
John Wiley & Sons, Inc.
111 River Street
Hoboken, NJ 07030-5774
www.wiley.com
Copyright © 2016 by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey
Published simultaneously in Canada
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except as permitted under Sections 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without the prior written permission of the Publisher. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the Permissions Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, (201) 748-6011, fax (201) 748-6008, or online at http://www.wiley.com/go/permissions.
Trademarks: Wiley, For Dummies, the Dummies Man logo, Dummies.com, Making Everything Easier, and related trade dress are trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc., and may not be used without written permission. All other trademarks are the property of their
respective owners. John Wiley & Sons, Inc., is not associated with any product or vendor mentioned in this book.
LIMIT OF LIABILITY/DISCLAIMER OF WARRANTY: WHILE THE PUBLISHER AND AUTHOR HAVE USED THEIR BEST EFFORTS IN PREPARING THIS BOOK, THEY MAKE NO REPRESENTATIONS OR WARRANTIES WITH RESPECT TO THE ACCURACY OR COMPLETENESS OF THE CONTENTS OF THIS BOOK AND SPECIFICALLY DISCLAIM ANY IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. NO WARRANTY MAY BE CREATED OR EXTENDED BY SALES REPRESENTATIVES OR WRITTEN SALES MATERIALS. THE ADVICE AND STRATEGIES CONTAINED HEREIN MAY NOT BE SUITABLE FOR YOUR SITUATION. YOU SHOULD CONSULT WITH A PROFESSIONAL WHERE APPROPRIATE. NEITHER THE PUBLISHER NOR THE AUTHOR SHALL BE LIABLE FOR DAMAGES ARISING HEREFROM.
For general information on our other products and services, please contact our Customer Care Department within the U.S. at 877-762-2974, outside the U.S. at 317-572-3993, or fax 317-572-4002. For technical support, please visit www.wiley.com/techsupport.
Wiley publishes in a variety of print and electronic formats and by print-ondemand. Some material included with standard print versions of this book may not be included in e-books or in print-on-demand. If this book refers to media such as a CD or DVD that is not included in the version you purchased, you may download this material at http://booksupport.wiley.com. For more information about Wiley products, visit www.wiley.com.
Library of Congress Control Number: 2016937574
ISBN 978-1-119-24782-1 (pbk); ISBN 978-1-119-24784-5 (ebk); ISBN 978-1119-24783-8 (ebk)
Bridge For Dummies®
To view this book's Cheat Sheet, simply go to www.dummies.com and search for “Bridge Cheat Sheet” in the Search box.
Table of Contents
Cover Introduction About This Book Conventions Used in This Book Foolish Assumptions
Icons Used in This Book
Beyond the Book
Where to Go from Here
Part 1: Getting Started with Basic Notrump Play
Chapter 1: Going to Bridge Boot Camp
Starting a Game with the Right Stuff
Ranking the Cards
Knowing Your Directions
Playing the Game in Four Acts
Understanding Notrump and Trump Play
Building Your Skills with Clubs, Tournaments, and the Internet
Chapter 2: Counting and Taking Sure Tricks
Counting Sure Tricks After the Dummy Comes Down
Taking Sure Tricks
Chapter 3: Using Winning Trick Techniques at Notrump Play
Establishing Tricks with Lower Honor Cards
Taking Tricks with Small Cards
Chapter 4: Outsmarting Your Opponents at Notrump Play
Slipping Lower Honors Past Higher Honors: The Finesse
Cutting Communications: The Hold-Up Play
Overtaking One Honor with Another
Part 2: Playing the Hand in a Trump Contract
Chapter 5: Introducing Trump Suits
Understanding the Basics of Trump Suits
Eliminating Your Opponents’Trump Cards
Noticing How Trump Suits Can Be Divided
Counting Losers and Extra Winners
Chapter 6: Creating Extra Winners to Discard Losers
Establishing Extra Winners in the Dummy
Finessing for Extra Winners
Determining How to Make Your Contract with Extra Winners
Chapter 7: Setting Up the Dummy’s Long Suit
Turning Small Cards into Winning Tricks
Setting Up a Long Suit through a Finesse
Paying Attention to Long Suits in the Dummy
Making a Grand Slam with Long-Suit Establishment
Chapter 8: Getting Rid of Losers by Using the Dummy’s Trump Cards
Using the Dummy’s Trumps to Your Advantage
Knowing When to Trump in the Short Hand
Saving Enough Trumps in the Dummy When Facing a Counterattack
Steering Clear of Trumping Losers in the Long Trump Hand
Part 3: Bidding for Fun and Profit
Chapter 9: Starting with Bidding Basics
Understanding the Importance of Bidding
Surveying the Stages of Bidding
Looking at the Structure and the Rank of a Bid
Settling Who Plays the Hand
Valuing the Strength of Your Hand
Chapter 10: Making a Successful Opening Bid
Working Through the Basics of Opening the Bidding
Opening the Bidding with 12 to 20 HCP in Your Hand
Opening the Bidding with 21 or More HCP
Making a Preemptive Opening Bid with 6 to 10 HCP
Chapter 11: Responding to an Opening Bid
Knowing When You Can Respond to an Opening Bid
Responding to a 1♣ Opening Bid
Responding to a 1♦ Opening Bid
Responding to a 1♥ Opening Bid
Responding to a 1♠ Opening Bid
Responding to a 1NT Opening Bid
Responding with a Jump Shift
Chapter 12: Rebidding by the Opener
Knowing When to Rebid and When to Pass
Rebidding After a One-Over-One Response
Rebidding After a Two-Over-One Response
Rebidding After a Limited Response
Chapter 13: Rebidding by the Responder
Becoming the Captain
Rebidding After Your Limited Response of 1NT
Rebidding After Your Partner Rebids 1NT
Rebidding Notrump After Your Partner Shows Two Suits
Raising Your Partner’s Second Suit with Four-Card Support
Rebidding After Your Partner Repeats Her Suit
Rebidding Your Long Suit
Rebidding After a Two-Over-One Response
Playing the Waiting Game
Part 4: Forging Ahead with Advanced Bidding Techniques
Chapter 14: Creating Interference: Defensive Bidding
Getting Nasty with the Opposition: Overcalling
Listen Carefully: Responding to Your Partner’s Overcall
Chapter 15: Double Trouble: Doubling and Redoubling
Putting Your Money Where Your Mouth Is: The Penalty Double
Talking Back: Redoubling
Taking a Chance on a Takeout Double
Communicating Length: The Negative Double
Chapter 16: Hitting Hard: Slam Bidding
Getting to Know Your Slams
Bidding Notrump Slams
Bidding Slams at a Trump Contract
Part 5: Playing a Strong Defense and Keeping Score
Chapter 17: Defending against Notrump Contracts
Making the Opening Lead against a Notrump Contract
Playing Third Hand against a Notrump Contract
Chapter 18: Defending against Trump Contracts
Opening Leads against a Trump Contract
Third-Hand Play against a Trump Contract
Chapter 19: Playing Second Hand on Defense
Playing Second Hand with Vision
Defending with the Dummy on Your Right
Defending with the Dummy on Your Left
Chapter 20: Wrapping Up with Scorekeeping
Understanding How Bidding and Scoring Are Intertwined
Keeping Track of the Score in Four-Deal Chicago
Not Making the Contract: Handling Penalties
Keeping Score for Doubled Contracts
Scoring Redoubled Contracts
Part 6: Feeding Your Addiction to Bridge
Chapter 21: Joining Bridge Clubs and the Tournament World
Connecting with Your Local Bridge Club
Playing in Novice Tournaments
Advancing in the Tournament World
Enjoying the Major Tournaments
Chapter 22: Playing Bridge on Your Computer and Online
Learning Bridge from Software Programs
Surfing Bridge Websites
Part 7: The Part of Tens
Chapter 23: Ten Ways to Be a Better Bridge Partner
Treat Your Partner Like Your Best Friend
Tolerate Your Partner’s Errors
Keep a Poker (Well, Bridge) Face
Deal Well with Disaster
Play Conventions You Both Want to Play
Pick Up the Slack for a Weaker Player
Own Up to Your Own Errors
Offer Words of Encouragement
Treat Your Partner the Same Whether You Win or Lose
Know When to Have Fun
Chapter 24: Ten Great Bridge Resources
The American Contract Bridge League
Your Local Bridge Club
Adult Education Classes
Your Local Library and Bookstore
The Daily Bridge Column in Your Newspaper
Bridge Magazines
Bridge Software Programs
The Internet
Bridge Supply Sites
Bridge Travel
Appendix: Acol Bidding System
Getting a Handle on Acol
Opening 1NT (12 to 14 HCP)
Opening the Bidding with a Suit at the One Level
Opener’s Second Bid: The All-Important Rebid
Responder’s Rebid, the Fourth Bid
Wreaking Havoc with Preemptive Opening Bids
Making Strong Two-Level Opening Bids
Defensive Bidding
About the Author
Advertisement Page
Connect with Dummies
End User License Agreement
Introduction
Bridge, quite simply, is the best card game ever. No other game even comes close. Of course, I may be a little biased. I’ve been playing since I was 11 years old, when my best friend’s father asked our gambling group, “Why don’t you guys find a good game to play?” What I found was a great game, and I’ve never looked back.
What exactly is it about bridge that fascinates countless millions, has fascinated countless millions, and will continue to fascinate countless millions? Let me count the ways:
Bridge is a social game. You play with a partner and two opponents. Right off the bat, you have four people together. Inevitably, you meet a host of new friends with a strong common bond, the game of bridge. Bridge is not an “I” game bridge is a “we” game.
Bridge is a challenging game. Each hand is an adventure; each hand presents a unique set of conditions that you react to and solve. You have to do a little thinking. Studies have proven that playing bridge keeps the brain cells active, which is helpful when you get a bit older.
Bridge is a game of psychology. If you fancy yourself a keen observer of human behavior, look no further. You have found your niche. Players aren’t supposed to show any emotion during the play, but the dam always has a few leaks.
Bridge is fun. Hours become minutes! Playing bridge can mean endless hours of pleasure, a host of new friends, and many laughs.
Conventions Used in This Book
No, not bridge “conventions” yet! The conventions in this section are the ones I use to help you navigate this book with maximum ease.
For example, I use a few symbols when referring to cards and bids. In a deck of cards, you have four suits: spades (♠), hearts (♥), diamonds (♦), and clubs (♣). When I refer to a particular card, I use abbreviations. For example, the six of spades becomes ♠6, and the jack of hearts transforms into ♥J. However, when discussing a bid or contract, I use 6♠, not ♠6.
I talk a lot about cards in this book. Sometimes I want to show you all the cards in your hand, and sometimes I want to show you the cards in every player’s hand (that’s 52 cards). Instead of listing those cards in the text, I set them aside in figures so you can more easily see who has which cards. The cards in a hand are separated by suit, making it even easier to see each player’s holdings.
In these figures, you may notice that each of the four players has a designated direction: You see a North, a South, an East, and a West. These directions make it easier for you to follow the play as it goes around the table. For most of the book, you are South. If I want you to see something from a different perspective, I tell you where you’re seated.
When I talk about bidding (especially in Parts 3 and 4), I use a table like the following to show you how a bidding sequence progresses.
South West North East 1♣ 1NT Pass Pass Pass
Don’t worry about what this bidding means. For now, I just want you to understand that you read these tables starting at the upper-left corner, continuing to the right until the fourth player, and then going to the next line, the first player’s second bid. For example, for the preceding sequence, the bidding starts with the first player, South (who bids 1♣) and continues to the right until the fourth player, East (who passes). Then the sequence goes back to South, the first player, who passes.
To top it off, I use a few other general conventions:
Italics highlight defined terms.
Boldface text highlights keywords in bulleted lists and the action part of numbered steps.
Monofont is used for web addresses.
If you’re short on time, you can skip the information in sidebars (the shaded boxes). Those bits are interesting but nonessential.
At times, you may think I overrun you with rules, but I’m just giving you guidelines, something to get you started. When you begin to play, you’ll see occasional exceptions to these guidelines. In bridge, “always” and “never” don’t apply. Just remember that bridge is based most of all on common sense. After reading this book, you’ll have a good idea of the basics and what to do when you
Another random document with no related content on Scribd:
»Olen iloinen siitä, että hyväksytte sen, Doyce. No niin — mitä sitte tulee pääoman hoitoon teidän poissa ollessanne ja sen käyttöön, mikäli sitä kulloinkin tarvitaan liikkeessä —» Hänen yhtiökumppaninsa keskeytti hänet.
»Mitä siihen samoin kuin kaikkeen senkaltaiseen tulee, niin jätän sen kokonaan teidän huostaanne. Te toimitte näissä asioissa edelleen meidän molempien puolesta kuten tähänkin saakka ja vapautatte siten minut epämieluisesta huolesta.»
»Kuten olen monesti sanonut, te väitätte syyttä itseltänne puuttuvan liikemieskykyä», huomautti Clennam.
»Saattaa olla niin», hymyili Doyce. »Saattaa olla toisinkin. Oli miten oli, minulla on kuitenkin kutsumus, jota olen tutkinut enemmän kuin näitä asioita ja johon minä paremman sovin. Luotan täydellisesti yhtiökumppaniin ja tyydyn siihen, että hän tekee sen, mikä on parasta. Jos minulla on joitakin ennakkoluuloja rahaasioissa», jatkoi Doyce ja laski taipuisan, taitavan ammattilaispeukalonsa kumppaninsa takinkäänteelle, »niin ne koskevat keinottelua. En luule itselläni olevan muita ennakkoluuloja. Minulla kai on tämä vain siksi, etten ole milloinkaan oikein ottanut selvää asioista.»
»Älkää toki nimittäkö sitä ennakkoluuloksi», sanoi Clennam. »Rakas Doyce, sehän on vain tervettä järkeä.»
»Sepä hauskaa, että ajattelette niin», vastasi Doyce katsoen ystävällisesti häneen kirkkailla harmailla silmillään.
»Sattui niin», jatkoi Clennam, »että tuskin puolta tuntia ennen tänne tuloanne sanoin saman asian Pancksille, joka pistäysi täällä. Olimme molemmat yksimielisiä, että varmoista rahansijoituksista luopuminen on vaarallisimpia samoin kuin se on tavallisempiakin niistä hullutuksista, jotka ansaitsevat rikoksen nimen.»
»Pancks?» tuumi Doyce työntäen hattunsa takaraivolle ja nyökäyttäen päätänsä hyväksyvästi. »Niin, niin, niin! Hän on varovainen veitikka.»
»Hän on todella erinomaisen varovainen veitikka», vastasi Arthur. »Esikuvallisen varovainen.»
Molemmat tuntuivat saavan suurempaa tyydytystä mr Pancksin varovaisesta luonteesta kuin olisi odottanut pinnallisesti päättäen heidän keskustelustaan.
»Ja nyt, uskollinen kumppani», sanoi Daniel vilkaisten kelloaan, »koskei aika eikä vuoksi odota ketään ja koska olen valmis lähtemään, kimpsut ja kampsut odottavat portilla, niin sallikaa minun vielä sanoa eräs asia. Pyydän teiltä erästä asiaa.»
»Pyytäkää mitä vain — paitsi yhtä», Clennam kiirehti mainitsemaan tuon poikkeuksen, sillä hän näki kumppaninsa kasvoista, mitä tämä tarkoitti, »paitsi jättämään keksintönne oman onnensa nojaan».
»Sitä juuri aioin pyytää, ja te tiesitte sen», sanoi Doyce.
»Siihen minä vastaan: ei, varmasti vastaankin: ei. Kun kerta olen ryhtynyt asiaan, niin tahdon saada näiltä ihmisiltä määriteltyjä syitä, pätevän lausunnon, edes jonkinlaisen kunnollisen vastauksen.»
»Sitä ette saa», vastasi Doyce pudistaen päätänsä; »uskokaa minua, sitä ette milloinkaan saa».
»Koetan ainakin.» Clennam oli itsepäinen. »Eihän se haittaa, että yritän.»
»En ole aivan varma siitä», vastasi Doyce laskien pyytävästi kätensä hänen olkapäällensä. »Kyllä se on tuottanut minulle ikävyyksiä, ystäväni. Se on vanhentanut, väsyttänyt, suututtanut minua, tuottanut minulle pettymystä. Ei ole hyvä kenellekään, että hänen kärsivällisyyttänsä koetellaan ylenmäärin ja että hänen täytyy pitää itseänsä huonosti kohdeltuna. Minusta tuntuu jo nyt, että tulokseton kokemuksenne lykkäyksistä ja välttelyistä on tehnyt teidät vähemmän joustavaksi kuin ennen.»
»Yksityiset huolet saattavat tällä hetkellä olla syynä siihen», vastasi Clennam, »eikä nuo viralliset harmit. Ei vielä. En minä vielä ole haavoitettu.»
»Ette siis suostu pyyntööni?»
»En, varmasti en», kielsi Clennam. »Saisinhan hävetä, jos sallisin itseni näin pian karkoitettavan taistelukentältä, kun minua paljon vanhempi ja läheisemmin asiaan kiintynyt mies uljaasti taisteli niin kauan.»
Koskei mikään voinut järkyttää Clennamin päätöstä, veti Daniel
Doyce kätensä pois, loi vielä jäähyväissilmäyksen konttoriin ja astui portaita alas hänen seurassaan. Doycen piti mennä Southamptoniin yhtyäkseen pieneen matkaseuraansa, ja portilla odottivat hyvin varustetut ja sullotut vaunut viedäksensä hänet sinne. Työmiehet olivat saattamassa häntä portilla ja ylpeilivät hänestä aika tavalla.
»Onneksi olkoon, mr Doyce!» sanoi yksi heistä. »Minne tulettekin, he huomaavat saaneensa joukkoonsa miehen, joka tuntee työkalunsa ja jonka työkalut tuntevat hänet, miehen, joka tahtoo ja joka kykenee, ja ellei sellainen ole mies, niin kuka sitä sitten on!» Tämä järeän, yksinkertaisen työmiehen vapaaehtoisesti pitämä puhe (ei kukaan aavistanut, että hänessä piili sellaisia kykyjä) otettiin vastaan kolmella kaikuvalla eläköönhuudolla, ja siitä päivästä saakka nautti hän erikoista arvoa toverien joukossa. Eläköönhuutojen kaikuessa lausui Daniel sydämellisesti: »Jääkää hyvästi, miehet!» ja vaunut hävisivät näkyvistä ikäänkuin ilmanpaine olisi pyyhkäissyt ne Bleeding Heart Yardista.
Mr Baptist, tämä pieni kiitollinen uskottu mies, seisoi työmiesten joukossa ja oli hurrannut niin hyvin kuin vain ulkomaalaisena taisi. Oikeastaan ei kukaan maan päällä osaa hurrata niinkuin englantilaiset, jotka tosissaan hurratessaan innostuttavat ja kiihoittavat toisiaan siinä määrin kuin äänten kohinassa humisisi koko heidän historiansa kaikkien lippujen liehuessa, Alfred Suuren ajoilta saakka. Mr Baptist tuuskahti kuin tuuleen tämän rynnäkön edessä ja huohotti säikähtyneenä, kun Clennam viittasi häntä tulemaan toimistoon ja järjestämään kirjat ja paperit paikoillensa.
Lähdön touhua seuraavan rauhan vallitessa — sen tyhjyyden, joka tuntuu kaikessa eroamisessa ja joka on kaikkia ihmisiä odottavan suuren eroamisen edellensä luoma varjo — seisoi Arthur pulpettinsa ääressä uneksivana seuraten päivänsäteen pilkahtelua. Mutta hänen nyt vapautunut huomionsa palasi pian siihen aiheeseen, joka oli etualalla hänen ajatuksissaan, ja hän alkoi sadatta kertaa mietiskellä jokaista tuona iltana hänen mieleensä painunutta seikkaa, tuona iltana, jolloin hän näki Blandoisin äitinsä talossa. Uudelleen mies törmäsi häneen mutkikkaalla kadulla, uudelleen hän seurasi vierasta
ja kadotti hänet näkyvistä, uudelleen ilmestyi sama mies hänen eteensä pihassa, katsellen taloa. Sitten hän oli seuraavinaan tulokasta ja seisovinaan hänen vieressään portailla.
»Ken tuolta rientää iltamyöhään?
Compagnon de la Majolaine!
Ken tuolta rientää iltamyöhään?
Aina iloinen!»
Hän ei suinkaan ensimmäistä kertaa toistanut tuota lastenlaulua, jonka tätä säkeistöä outo mies oli hyräillyt seistessään hänen rinnallaan, mutta nyt hän ei lainkaan huomannut lausuneensa sitä ääneen, niin että hämmästyi kuullessaan toisen säkeistön:
»Kuninkaan miehist' on hän reippain, compagnon de la Majolaine!
Kuninkaan miehist' on hän reippain, aina iloinen.»
Cavalletto oli kunnioittavasti esittänyt sekä sanat että sävelen, arvellen Clennamin pysähtyneen, koskei osannut pitemmälle.
»Ahaa te tunnette sen laulun, Cavalletto?»
»Kautta Bakkuksen, tunnenpa niinkin, sir! Kaikki tuntevat sen Ranskassa. Olen monta kertaa kuullut lapsukaisten laulavan sitä. Viimeksi kun kuullut sen olen», sanoi mr Baptist, entinen Cavalletto, joka tavallisesti palasi oman kielensä lauserakenteluun muistellessaan kotimaansa yhteydessä olevia asioita, »lauloi sitä suloinen vieno ääni. Vieno lapsenaan hyvin sievä, hyvin vieno. Altro!»
»Kun minä viimeksi kuulin sen», vastasi Arthur, »lauloi sitä ääni, joka oli kaikkea muuta kuin kaunis, kaikkea muuta kuin viaton». Hän sanoi sen paremmin itsekseen kuin kumppanillensa ja lisäsi itsekseen, toistaen miehen seuraavat sanat: »Kuolema ja kirous, sir, luonteeni mukaista on olla kärsimätön!»
»Oho!» huudahti Cavalletto hämmästyneenä ja muuttui samassa hetkessä kalpeaksi.
»Mikäs nyt on?»
»En. Te tiedätte, missä olen viimeksi kuullut tuon laulun!»
Synnynnäisellä ketteryydellään hahmoitteli hän käsillään korkean käyrän nenän ääriviivat, oli työntävinään silmät lähemmäksi toisiansa, pörrötti hiuksiansa, pullisti ylähuulensa edustamaan paksuja viiksiä ja heitti kuvitellun viitan raskaan liepeen toiselle olkapäällensä. Tätä tehdessään, mikä tapahtui niin nopeasti, ettei sitä voi kuvitella kukaan, joka ei ole tarkannut italialaista talonpoikaa, hymyili hän varsin merkillistä ja julmaa hymyä. Koko tämä muutos tapahtui hänessä nopeasti kuin valon heijastus, ja hän seisoi samassa hetkessä taas kalpeana ja hämmästyneenä suojelijansa edessä.
»Mitä ihmettä te tarkoitatte?» kysyi Clennam. »Tunnetteko Blandois-nimisen miehen?»
»En», vastasi mr Baptist ja pudisti päätänsä.
»Kuvailitte juuri miestä, joka oli läsnä, kun viimeksi kuulitte sen laulun, eikö niin?»
»Niin kyllä», ja mr Baptist nyökkäsi viisikymmentä kertaa. »No eikö häntä sanottu Blandoisiksi?»
»Ei!» kielsi mr Baptist. »Altro, altro, altro, altro!» Hän ei saanut tuota nimeä kyllin tehokkaasti torjutuksi, vaikka pudisti sekä päätänsä että etusormeansa yhtaikaa.
»Seis!» huudahti Clennam, levittäen kuulutuksen pulpetille.
»Oliko se tämä mies? Ymmärrättehän, kun luen ääneen.»
»Aivan. Täydellisesti.» 9
»Mutta seuratkaa itse mukana. Tulkaa tänne ja katsokaa olkani yli, kun luen.»
Mr Baptist lähestyi, seurasi joka sanaa vilkkailla silmillään, näki ja kuuli kaikki äärimmäisen kärsimättömästi, levitti sitte molemmat kämmenensä kuulutukselle, ikäänkuin olisi raivoisesti tarttunut kiinni saamaansa vahingolliseen eläimeen, ja huusi, katsoen kiihtyneenä Clennamiin: »Sama mies! Sama ihan!»
»Tämä hetki on tärkeämpi minulle kuin voitte aavistaakaan», sanoi Clennam hyvin kiihdyksissä. »Kertokaa, missä olette tavannut tämän miehen.»
Mr Baptist luki kuulutuksen toistamiseen hyvin hitaasti ja alakuloisena, vetäytyi sitte pari kolme askelta taaksepäin, teki liikkeen ikäänkuin olisi pudistellut pölyä käsistään ja vastasi hyvin vastahakoisesti:
»Marsigliassa — Marseillessa.»
»Mikä hän oli?»
»Vanki ja — altro! Luulen myös, että hän oli», mr Baptist hiipi lähemmäksi kuiskatakseen sen, »murhaaja!»
Clennam peräytyi ikäänkuin tuo sana olisi antanut hänelle iskun; niin kauheaan valoon joutui hänen äitinsä seurustelu tuon miehen kanssa sen kautta. Cavalletto vaipui toiselle polvellensa ja rukoili, kaikenlaisia eleitä tehden, häntä kuuntelemaan, mikä oli saattanut hänet tämän konnan seuraan.
Hän kertoi täysin totuudenmukaisesti, kuinka se oli johtunut siitä, että hän oli kuljettanut kiellettyä tavaraa rajan yli, kuinka hänet oli päästetty aikoinaan vankilasta ja kuinka hän oli luopunut entisestä elämästään. Niinikään kuinka sama murhaaja, joka silloin nimitti itseään Lagnieriksi, vaikka hän aikaisemmin piti Rigaud-nimeä, herätti hänet keskellä yötä Päivänkoitto-nimisessä majatalossa Chalonsissa Saônen varrella, kuinka murhaaja oli ehdottanut, että he liittyisivät yhteen, kuinka hän niin pelkäsi ja inhosi murhaajaa, että karkasi hänen luotansa ennen päivänkoittoa ja kuinka häntä siitä lähtien oli ahdistanut pelko, että murhaaja taas tapaisi hänet ja esiintyisi hänen tuttavanansa. Kerrottuaan tämän, tehostaen erikoisesti oman kielensä mukaisesti sanaa murhaaja, mikä ei suinkaan tehnyt sitä vähemmin kauhistuttavaksi Clennamin kuulla, ponnahti hän pystyyn, hyökkäsi uudelleen kuulutuksen kimppuun ja huusi niin vimmaisesti, että se pohjoismaalaisen suussa olisi merkinnyt selvää mielenvikaisuutta: »Tämä on sama murhaaja! Tässä hän on!»
Intohimoisessa kiihkossaan oli hän ensin unohtanut sen tosiseikan, että oli viimeksi nähnyt miehen Lontoossa. Kun tämä seikka palasi hänen muistiinsa, herätti se Clennamissa toivon, että se oli
tapahtunut sen illan jälkeen, jolloin hän oli käynyt äitinsä luona; mutta Cavallettolla oli niin tarkka aika- ja paikallismuisti, että kävi epäilemättömän selväksi, että se oli tapahtunut ennen tätä iltaa.
»Kuulkaas», virkkoi Arthur hyvin vakavana. »Tämä mies on, kuten tässä luemme, kadonnut jäljettömiin.»
»Josta olen hyvin tyytyväinen!» Ja Cavalletto kohotti hurskaasti silmänsä taivasta kohti. »Tuhannet kiitokset taivaalle siitä! Kirottu murhaaja!»
»Ei toki», väitti Clennam, »sillä en saa hetkenkään rauhaa ennenkuin olen kuullut jotakin hänestä».
»Riittää, hyväntekijäni, se on aivan eri asia. Anteeksi tuhannesti!»
»No, Cavalletto», ja Clennam tarttui lempeästi hänen käsivarteensa ja käänsi hänet niin, että he joutuivat seisomaan silmätysten. »Olen varma, että te olette harvinaisen kiitollinen siitä vähästä, mitä olen voinut tehdä hyväksenne.»
»Vannon, että niin on laita», huudahti toinen.
»Tiedän sen. Jos voisitte löytää tuon miehen tai saada selville minne hän on joutunut tai hankkia joitakin myöhäisempiä tietoja hänestä, niin tekisitte minulle kaikkein suurimman palveluksen, ja minä olisin teille (ja paljoa suuremmalla syyllä) yhtä kiitollinen kuin te minulle.»
»En tiedä mistä etsiä», huudahti pieni mies suudellen haltioituneena Arthurin kättä. »En tiedä mistä aloittaa. En tiedä minne mennä. Mutta rohkeutta! Riittää! Sama se! Minä lähden, jo tällä hetkellä!»
»Eikä sanaakaan kellekään muulle kuin minulle, Cavalletto.»
»Altro!» huudahti Cavalletto. Ja hän hävisi suurella kiireellä.
