HIK_120 by Mauri Forsblom

HIK 120

120

1903 2023

Utgivare | Julkaisija: Hangö Idrottsklubb rf

Nyhet hos Karis Telefon:

IPTV En modern

och flexibel nöjestjänst!

Kolla tv via bredbandet Med tv via bredband når du en ny nivå av flexibilitet. Du ser samma kanaler i varje tv-apparat i hushållet. Spin-tilläggstjänsten möjliggör inspelningar och omstart av program, och med mobil-IPTV-tilläggstjänsten ser du kanalerna i dina läsplattor och mobiler. Bekanta dig med tjänsten och se aktuella erbjudanden på www.karistelefon.fi/iptv.

Höstens hurja kampanj är här:

Gör-det-självfiberanslutning från 499 €

och Fiskars kvalitetsspade på köpet! Du sparar pengar då du gräver kabeln från tomtrån fram till huset. Nu är det bara att dra på gummistövlarna och ta spaden i hand – dags att höja både konditionen och nätets hastighet! DIY-fiberanslutningens anslutningsavgift 499–1 499 € beror på normalpriset på ditt område. Erbjudandet är i kraft t.o.m. 30.11.2023 – se erbjudandets villkor på www.karistelefon.fi/erbjudanden och gör din beställning redan idag!

Dalgatan 7, Karis vardagar 10–16 (må 10–17)

019 278 480 vardagar 9–16 (må 9–17)

karistelefon.fi kundtjanst@ktab.fi

HIK 120

Taxitjänster i Hangö Taksipalveluja Hangossa Taxi FC HIK 040-7313999 Taxi FC HIK 040-1976106 Taxi Bill Baarman 0400-504657 Taxi Bill Baarman 0400 527 454 Taxi Tony Ahlkvist 0400-536906 Taxi Jonas Westerholm 0400-314793 Taxi Samuel Ojala 050-5332654 Oskun Taksipalvelu 040-1976190 Veken Taksi 0400-428727 Taxi Jessica Hangö 0400-613400 Taxi Jessica Raseborg 0400-170117

Vi kör också FPA-transporter Ajamme myös KELA-kuljetuksia Lokal FPA-taxi i Nyland 0800 414 601 (gratis samtal)

Paikallinen KELA-taksi Uudellamaalla 0800 414 600 (maksuton puhelu)

Förmedlas av TAKSIHELSINKI välittää

HIK 120

LE DA RE | PÄÄK IRJO ITUS Idrott är kul – och synnerligen nyttigt

Urheilu on hauskaa - ja erittäin hyödyllistä

Hangö Idrottsklubb firar 120 år och kan blicka tillbaka på en väldigt intressant och framgångsrik historia. Imponerande är de många idrottsliga framgångarna som en, trots allt, mindre orts idrottsverksamhet har frambringat genom åren. Redan från start fanns en aktiv tävlingsverksamhet inom flera grenar, och redan under de första åren kammade Hickare hem medaljer från internationella tävlingar. Här kan som exempel nämnas Alexander Bäckström, som i Vinterspelen i Stockholm 1907 vann snabbskrinning 1500 m och tog silver på 500 m (2/10 sekunder efter världsmästaren). Vinterspelen som arrangerades i Sverige i början av 1900-talet var en föregångare till vinterolympiaden. Höjdpunkterna är många under 120 år, och de finns till all lycka också väl bevarade i de två HIK historikerna från jubileumsåren 1978 (bildverk av Nils Nyberg och Bror Lindström) och 2003 (historik av Bosse Malmberg). I dessa kan vi läsa om att HIK haft mycket aktiviteter inom många olika grenar (både sommar- och vintergrenar), att vi bl.a. har haft nationella hjältar inom kraftsporter som boxning och tyngdlyftning/styrkelyft, att vi har spelat fotboll, handboll och bordtennis på allra högsta nivå, om att Hickare inom friidrotten tagit EM-medalj, deltagit i OS och satt flera finska rekord. Det har också funnits väldigt många Hickare – flickor och pojkar, damer och herrar – i flera olika grenar som fått ta på sig landslagsdressen och representera Finland ute på de stora arenorna. Framgångar från starten i början av 1900-talet ända fram till modern tid. En imponerande historia! Idrotten handlar dock om så mycket mer än om tävlingsvinster och placeringar på prispallen – de

Hangö Idrottsklubb juhlii 120-vuotista taivaltaan ja voi seurana katsoa taaksepäin erittäin mielenkiintoiseen ja menestyksekkääseen historiaansa. Vaikuttavaa on monien urheilullisten saavutusten määrä, jonka pienemmänkin paikkakunnan urheilutoiminta on saavuttanut vuosien varrella. Jo alusta alkaen useissa lajeissa oli aktiivista kilpailutoimintaa, ja jo ensimmäisinä vuosina Hikkenin edustajat voittivat mitaleja kansainvälisissä kilpailuissa. Esimerkiksi Tukholman talvikisoissa 1907 Alexander Bäckström voitti kultaa pikaluistelun 1500 metrillä ja hopeaa 500 metrillä (2/10 sekuntia maailmanmestarin jälkeen). Ruotsissa 1900luvun alussa järjestetyt talvikisat olivat talviolympialaisten edeltäjä. Huippuhetkiä on ollut paljon 120 vuoden aikana. Ne ovat onneksi hyvin taltioitu kahteen HIK:n historiakirjaan juhlavuosilta 1978 (Nils Nybergin ja Bror Lindströmin kuvateos) ja 2003 (Bosse Malmbergin kirjoittama 100-vuotishistoriikki). Näistä teoksista voimme lukea, että HIK:lla on ollut paljon toimintaa monissa eri lajeissa (sekä kesä- että talvilajeissa), että meillä on ollut kansallisia sankareita voimailulajeissa, kuten nyrkkeilyssä ja painonnostossa/voimannostossa, että olemme pelanneet jalkapalloa, käsipalloa ja pöytätennistä korkeimmalla tasolla, sekä että hikkeniläinen on yleisurheilussa voittanut EM-mitalin, osallistunut olympialaisiin ja tehnyt useita Suomen ennätyksiä. 1900-luvun alusta nykyaikaan asti Hikkenillä on vaikuttava historia! Urheilu kuitenkin tarkoittaa paljon enemmän kuin kilpailujen voitot ja sijoitukset palkintopallille - arvokkaimmat saavutukset tulevat fyysisen ja henkisen terveyden, henkilökohtaisen kehityksen, jaetun

värdefullaste vinsterna kommer i form av fysisk och mental hälsa, personlig utveckling, delad glädje, samhörighet och ovärderlig samhällsnytta på så många olika plan – inte minst folkhälsa, välmående och samhällsekonomi. Idrottens betydelse i och för samhället är idag kanske större än någonsin. Konkurrensen är också tuffare än någonsin, om man vill ut på de stora världsarenorna – underhållnings- och idrottsindustrin har lett till en massiv kamp om en plats i rampljusen och på prispallarna, och om en del av de massiva belöningarna inom vissa grenar. Men de stora vinsterna är, trots den uppmärksamhet de får, inte det viktigaste syftet med idrotten. Idrottens största betydelse handlar ändå framför allt om det som det alltid i grund och botten har handlat om, nämligen om en sund själ i en frisk kropp och om aktiva föreningar i livskraftiga samhällen. Dessa går alltid hand i hand. Nu som då är detta vårt uppdrag. Jag vill tacka alla otaliga Hickare – aktiva idrottare, tränare och ledare, funktionärer, inspiratörer och påhejare – genom historien och nu inom våra självständiga föreningar FC HIK, HC HIK, HIK Friidrott, HIK Styrkelyft och HIK Pingis, för alla ovärderliga insatser för detta synnerligen viktiga uppdrag och ovan nämnda ädla syften. Tack! Vårt uppdrag fortsätter, Hangö IK:s medlemsföreningar behövs idag mer än någonsin tidigare och vi kan se fram emot fortsatta fina framgångar och framför allt mycket glädje och härliga stunder inom idrotten i Hangö. Länge leve HIK! Stefan Långström Hangö Idrottsklubb, ordf.

Forcit gratulerar Hangö IK

ilon, yhteenkuuluvuuden ja korvaamattoman yhteiskuntahyödyn muodossa monilla eri tasoilla - ei vähiten kansanterveyden, hyvinvoinnin ja talouden osalta. Tänä päivänä urheilun merkitys yhteiskunnalle on ehkä suurempi kuin koskaan. Kilpailu on myös kovempaa kuin koskaan, jos haluaa päästä suurille maailmanareenoille - viihde- ja urheiluteollisuus ovat johtaneet kovaan taisteluun paikasta parrasvaloissa ja palkintopallille, ja osuudesta massiivisista palkinnoista tietyillä aloilla. Mutta suuret voitot eivät ole suuresta huomiosta huolimatta urheilun tärkein tavoite. Urheilun suurin merkitys liittyy ennen kaikkea siihen mihin se aina on aina perustunut, nimittäin terveeseen sieluun terveessä ruumiissa ja aktiivisiin urheiluseuroihin elinvoimaisissa yhteisöissä. Nämä kulkevat aina käsi kädessä. Nyt, kuten aikaisemminkin, tämä on tehtävämme. Haluan kiittää kaikkia lukemattomia hikkeniläisiä - aktiivisia urheilijoita, valmentajia ja joukkueenjohtajia, toimihenkilöitä, innostajia ja kannustajia, jotka historian kuluessa FC HIK:ssä, HC HIK:ssä, HIK Yleisurheilussa, HIK Voimannostossa ja HIK Pingiksessä ovat antaneet ja antavat edelleen korvaamattomat panoksensa tässä erittäin tärkeässä tehtävässä sekä edellä mainituissa jaloissa tavoitteissa. Kiitos! Tehtävämme jatkuu. HIK:n jäsenyhdistyksiä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, ja voimme odottaa tulevaisuudessakin hienoja saavutuksia sekä ennen kaikkea paljon iloa ja hienoja hetkiä hankolaisessa urheilussa. Eläköön HIK!

Stefan Långström Hangö Idrottsklubb, puheenjohtaja

HIK 120

Taru Alho

Förhållandena utgör inget hinder för sportaktiviteter i Hangö

Trots att Hangö är liten har den alltid varit en stark idrottsstad. Framgångar har uppnåtts inom grenar som friidrott, handboll, fotboll och många andra. För närvarande är det endast HIK:s pingislag och cyklisten Johan Nordlund som tävlar på nationell toppnivå. HIK har många aktiva inom handboll och fotboll, men lagen spelar på tämligen låg nivå, både juniorer och vuxna. Taru Alho började som ungdomsoch idrottschef i Hangö i maj. Efter några månader i jobbet börjar hon få en bild av den nuvarande situationen och förhållandena inom stadens idrott. -Jag känner förstås inte Hangös idrott i detalj från årtionden tillbaka men kanske den har utvecklats något negativt. Flickor verkar mer söka sig till gymnastik och dans medan pojkar ägnar sig åt fotboll och handboll. Tidigare har friidrotten varit stark i Hangö så det vore trevligt om vi kunde lyfta den lite, hoppas Alho. När det gäller det egna ansvarsområdet har Alho redan en viss uppfattning. -Denna tjänst är på många sätt en blandning av olika uppgifter. Man måste komma ihåg att det inte bara handlar om idrott och motion utan också om ungdomsverksamhet. Det finns mycket som hela tiden lever,

funderar hon. -Jag har tidigare arbetat på många platser men det här är det första jobbet där jag har personal under mig. De dagliga uppgifterna är i hög grad relaterade till personaladministration, tillägger Alho. PROFFS I VOLLEYBOLL Taru Alho har en stark idrottsbakgrund. Hon spelade i Salon Viestis FM-silverlag i damvolleyboll redan som 15-åring. Professionellt har hon spelat volleyboll i Finland, Sverige, Tyskland, Österrike och Maldiverna. -Jag har varit på Maldiverna i tre olika repriser, skrattar hon. Utöver sitt spelande har hon avlagt magisterexamen i företagsekonomi och i förvaltningsvetenskap. -Jag flyttade till Joensuu 2005 för att spela volleyboll och studerade företagsekonomi vid universitetet. Senare studerade jag förvaltningsvetenskap vid Vasa universitet. Alho spelade oavbrutet i Finlands högsta liga eller utomlands från år 2000 till 2013. I Sverige representerade hon Vallentuna BK och Katrineholm VK, där hon tog hem svenska mästerskapet 2011. Alho har också guldmedalj från Finland då hon som spelare för Salon Viesti erövrade mästartiteln våren 2017. -Jag hade redan vunnit den

svenska mästerskapen och tänkte att jag måste också få en finsk mästartitel. Detta blev verklighet när jag återvände till Viesti för säsongen 2016/17, säger Alho med ett leende. Hon anser att Finlands volleybolliga är något jämnare än högsta ligan i Sverige. I Sverige finns det några topplag men bottendelen av serien skulle inte klara sig i den finska ligan. -I Sverige är de fyra bästa lagen mycket bra men kanske den finska ligan som helhet är jämnare. Sverige har en bra landslagstrupp för tillfället vilket säkert beror på att det spelat utländska toppspelare i landets högsta liga som höjt de svenska spelarnas nivå, skrattar hon. GRUPPTRÄNING OCH IDROTTSRÅDGIVNING Under de senaste tio åren har det inte gjorts mycket för att förbättra förhållandena för elitidrott i Hangö. Å andra sidan finns det en idrottshall i staden som utmärkt tjänar gymnastik, innebandy och handboll samt Cuplis där fotbollsspelare och tennisspelare har tränat på vintern. Den konstgräsplan för fotboll som nu är på sluttampen kommer att avsevärt förbättra fotbollsspelarnas möjligheter för vinterträning. -När fotbollen flyttar till konstgräsplanen kommer Cuplis att

åtminstone delvis bli tillgänglig för andra idrotter. Det har diskuterats att renovera golvet i Cuplis och att även inkludera två padelbanor där, avslöjar Alho. -Om vi får padelbanor till Cuplis kan vi öka hallens användningskapacitet. Där skulle också finnas plats för exempelvis en tatami för kampsport, funderar Alho. Hangö stad får ofta kritik för att stadens elitidrott har avstannat. Stadens uppgift är dock inte att driva idrotten, utan snarare att skapa goda förutsättningar. Föreningarna ansvarar för att engagera stadens invånare och att möjliggöra både hobbyidrott och tävlingsidrott. -Staden erbjuder möjlighet till gruppträning och idrottsrådgivning. Och en riktigt bra sak med idrotten i Hangö är att föreningarna inte behöver betala hyra för hallar eller planer för verksamhet som riktar sig till personer under 18 år, säger Alho. -Dessutom har vi motionssedlar med vilka vi strävar till att aktivera barn att delta i föreningsverksamhet. Varje förstaklasselev får av staden en motionssedel värd 50 euro. Motionssedeln kan användas för medlems- eller verksamhetsavgiften i föreningen. Sedan kan föreningen fakturera beloppet av staden.

HIK 120

Taru Alho

Olosuhteet eivät ole jarruna urheiluharrastuksille Hangossa Hanko on aina pienestä koostaan huolimatta ollut vahva urheilukaupunki. Kilpailumenestystä on tullut niin yleisurheilussa, käsi- ja jalkapallossa sekä monissa muissa lajeissa. Tällä hetkellä kansallisella huipulla ei ole kuin HIK:n pingisjoukkue ja pyöräilijä Johan Nordlund. HIK:n käsi- ja jalkapallolla on kyllä harrastajia, mutta joukkueet pelaavat kilpailullisesti alhaisella tasolla niin junioreissa kuin aikuisissa. Taru Alho aloitti Hangon nuorisoja liikuntajohtajana toukokuussa. Muutaman kuukauden jälkeen hänelle on muovautumassa kuva kaupungin urheilun tämän hetkisestä tilasta sekä olosuhteista. -En tietenkään tarkkaan tunne Hangon urheilua vuosikymmenten takaa, mutta ehkä se on hieman taantunut. Tytöt tuntuvat hakeutuvan enemmän voimistelun ja tanssin pariin, kun taas pojat harrastavat jalka- ja käsipalloa. Hangossa on aikaisemmin ollut vahva yleisur-

heilu, joten olisi kiva jos sitä saataisiin hieman nostettua, Alho toivoo. Omasta toimenkuvastaan Alholla on jo jonkunlainen käsitys. -Tämä työ on tietyllä tavalla sillisalaatti. Pitää muistaa että kyse ei ole pelkästään urheilusta ja liikunnasta, vaan myös nuorisopuolesta. On paljon asioita, jotka koko ajan elävät, hän pohtii. -Olen ollut aikaisemmin monessa paikassa töissä, mutta tämä on ensimmäinen työ, jossa minulla on alaisia. Päivittäiset työt liittyvät paljon juuri henkilöstöhallintaan, Alho jatkaa. LENTOPALLOAMMATTILAINEN Taru Alholla on vahva urheilutausta. Hän pelasi kotikaupunkinsa Salon Viestin naisten lentopallon SM-liigan hopeajoukkueessa jo 15-vuotiaana. Ammattilaisena hän on Suomen lisäksi pelannut Ruotsissa, Saksassa, Itävallassa ja Malediiveillä. -Malediiveillä olen ollut jopa kol-

meen eri otteeseen, hän nauraa. Pelaamisen ohella hän on valmistunut kauppatieteiden ja hallintotieteiden maisteriksi. -Menin 2005 Joensuuhun pelaamaan ja opiskelin siellä yliopistossa kauppaa. Myöhemmin luin Vaasan yliopistossa hallintotieteitä. Alho pelasi vuodesta 2000 vuoteen 2013 yhtäjaksoisesti Suomen pääsarjassa tai ulkomailla. Ruotsissa hän edusti Vallentuna BK:ta ja Katrineholm VK:ta, missä hän saavutti Ruotsin mestaruuden 2011. Alholla on myös kultamitalit Suomesta, sillä keväällä 2017 hän nosti mestaruuspytyn Salon Viestin pelaajana. -Olin voittanut Ruotsin mestaruuden ja ajattelin että on pakko saada myös Suomen mestaruus. Tämä toteutui kun palasin Viestiin kaudeksi 2016/17, Alho toteaa hymyillen. Suomen lentopalloliigaa hän pitää hieman Ruotsin pääsarjaa tasaisempana. Ruotsissa on muutama huippujoukkue, mutta sarjan häntäpää ei pärjäisi Suomen liigassa. -Ruotsissa neljä parasta joukkuetta ovat erittäin hyviä, mutta ehkä Suomen liiga on kokonaisuutena tasaisempi. Ruotsilla on hyvä maajoukkue tällä hetkellä, mikä varmasti johtuu siitä että maan pääsarjassa on pelannut hyviä ulkomaalaisia nostamassa ruotsalaisten pelaajien tasoa, hän nauraa. RYHMÄLIIKUNTAA JA LIIKUNTANEUVONTAA Hangossa ei viimeisen 10 vuoden aikana ole kovin paljon parannettu kilpaurheilun olosuhteita. Toisaalta kaupungissa on Urheilutalo, joka

palvelee erinomaisesti voimistelua, sählyä ja käsipalloa sekä Cuplis, jossa jalkapalloilijat ja tenniksen pelaajat ovat harjoitelleet talvisin. Nyt loppusuoralla oleva jalkapallon tekonurmi parantaa ratkaisevasti jalkapalloilijoiden talviharjoittelumahdollisuuksia. -Kun jalkapallo siirtyy tekonurmelle, Cuplis vapautuu ainakin osittain muille lajeille. On ollut keskusteluja, että Cupliksen lattia uusitaan ja sinne tulisi myös padelkenttiä, Alho paljastaa. -Näin hallin käyttökapasiteettia saadaan nostettua. Viereen jäisi hyvä tila esimerkiksi tatamille, missä voisi harrastaa kamppailulajeja. Usein Hangon kaupunki saa kritiikkiä kaupungin kilpaurheilun hyytymisestä. Kaupungin tehtävä ei kuitenkaan ole pyörittää urheilua, vaan enemmänkin luoda hyvät olosuhteet. Seurojen tehtävänä on liikuttaa kaupunkilaisia ja vastata sekä harraste- että kilpailutoiminnasta. -Kaupungin puolesta tarjotaan ryhmäliikuntaa sekä liikuntaneuvontaa. Ja yksi todella hieno puoli hankolaisessa urheilussa on, että alle 18-vuotiaiden toiminnasta seurojen ei tarvitse maksaa sali- tai kenttävuokria, miettii Alho. -Lisäksi meillä on liikuntaseteli, jolla pyritään aktivoimaan lapsia mukaan seuratoimintaan. Jokainen ekaluokkalainen saa kaupungilta 50 euron arvoisen liikuntasetelin, jota voi käyttää seurassa toimintamaksuun. Seura voi sitten veloittaa summan kaupungilta.

HIK 120

ITÄMERI CUP ÖSTERSJÖ CUP 3.-4.8.2024 ilmoittautumiset anmälningar: itamericup.torneopal.fi

OSTAMASSA TAI MYYMÄSSÄ VENETTÄ?

ANNA BÅTAGENTIN TEHDÄ TYÖ PUOLESTASI.

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ

Otamme jatkuvasti vastaan uusia toimeksiantoja ja autamme sinua onnistuneisiin venekauppoihin.

VD FINLAND & BALTIKUM Robert Renlund robert@batagent.fi +358 40 3100 066

NYLAND Andy Nyström +358 500 851 585 andy@batagent.fi

ÅBO Alex Karlsson alex@batagent.fi +358 405 424 536

ÅBO Olli Nyström +358 503 134 405 olli@batagent.fi

www.batagent.fi

PORI - KEMI Fredrik Hjulfors fredrik@batagent.fi +358 400 764 402

HIK 120

Elinstallationer – Sähköasennukset

& 040 861 5416

DIN SAMARBETSPARTNER INOM MEDIA OCH INDUSTRI. Vi planerar och levererar graﬁska och tekniska lösningar med projektledning och installationer.

MEDIAN JA TEOLLISUUDEN LUOTETTAVA KUMPPANI. Suunnittelemme ja toimitamme graaﬁsia ja teknisiä ratkaisuja sisältäen projektinhallinnan ja asennuksen.

VÅRA AVDELNINGAR: / OSASTOMME: 4

Tel: +358 (0)40 586 2747 | info@mrmedia.fi | mrmedia.fi

HIK 120

60 vuotta hankolaista pingistä

Daniel Mattsson on yksi HIK Pöytätenniksen aktiivisista junioreista.

Pöytätennistä on pelattu 1880-luvulta lähtien. Laji syntyi, kuten nimestäkin voi päätellä, tenniksen sisäpeliversioksi. Alussa pöytätennistä pelattiin golfpallolla ja mailana oli kirja. Golf-pallo korvattiin kuitenkin melko nopeasti kumisella pallolla ja kirjojen sijaan palloa alettiin lyödä pitkävartisella tennismailaa muistuttavalla mailalla. 1900-luvun alussa kumista ja korkista tehdyt pallot korvattiin selluloidista tehdyllä ontolla pallolla. Tuotekehitys on jatkunut vuosien varrella ja nykyään liiton alaisissa kilpailuissa ja sarjoissa tulee käyttää muovipalloa. Ensimmäiset lajin MM-kisat pelattiin 1902. Suomen Pöytätennisliitto on perustettu 1938, jolloin myös ensimmäisen kerran pelattiin Suomen mestaruuksista. Hangossa pöytätennistä on harrastettu 1940-luvun lopulta lähtien. Aluksi toimintaa pyöritti Hangon Tenniskerho, mutta 1955 Olavi Bäckström ja Erik Långström pelasivat HIK:n nimissä Suomen mestaruuskilpailuissa Helsingissä. Virallisesti Hangö Idrottsklubbenin pöytätennisjaosto perustettiin tasan 60 vuotta sitten 1963. -Minulla on kotona isäni (Erik Långström) 1949 voittama piirinmestaruushopea. Finaalissa hän hävisi Ralf Fribergille, joka myöhemmin tuli tunnetuksi toimittajana, suurlähettiläänä ja kansanedustajana, kertoo HIK:n pöytätenniksen nykyinen puheenjohtaja Stefan Långström.

-Tapasin hänet kerran kaupassa ja kysyin oletko sinä se Ralf Friberg, joka on pelannut pingistä. Hän vastasi että on jopa voittanut pingiksessä piirinmestaruuden. Kerroin, että olen tietoinen asiasta, sillä loppuottelussa vastassa oli isäni Erik, Långström nauraa. HIK Pöytätennis hyväksyttiin Suomen Pöytätennisliiton jäseneksi 1966 ja jo seuraavana vuonna seuran juniorit Bengt Lindholm, Tom Luoma ja Erik Lunden osallistuivat SM-kilpailuihin. Junioreissa kolmikko selvisi puolivälieriin joukkuekilpailussa Helsingin Olympiastadionilla. Kaudella 1968-69 HIK osallistui ensimmäisen kerran Suomensarjaan. Stefan Långströmistä tuli 1986 HIK:n ensimmäinen A-luokan pelaaja. Muutenkin 80-luvun loppu oli hankolaiselle pöytätennikselle menestyksekästä aikaa. Christian Mattsson edusti Suomea nuorten tasolla 1988,

ja samana vuonna Minna Björkqvist sijoittui 15-vuotiaiden tyttöjen SM-kisoissa viidenneksi. 1989 Mattsson pelasi 15-vuotiaiden SM-finaalissa häviten kuusi Suomen mestaruutta myöhemmin aikuisten sarjassa voittaneelle Linus Erikssonille. LOISTAVA LAJI KAIKILLE Pöytätennis ei ole pelkästään nuorten laji, vaan sopii erinomaisesti myös vanhemmille. Stefan Långström kertoo 91-vuotiaasta helsinkiläisestä lajin harrastajasta, joka edelleen kiertää kilpailuja. -Kilpailijat on jaettu tason mukaan, eli eri ikäiset pelaavat toisiaan vastaan. Yli 90-vuotias voi pelata esimerkiksi 10-vuotiasta vastaan ja ottelu voi olla todella tasainen ja tiukka. Myös Hikkenissä harrastajien ikähaitari on melkoinen. Hikkenissä on tällä hetkellä hieman toistakym-

mentä säännöllisesti harjoittelevaa junioria. Yhteensä pingistä harrastaa Hangossa yli 30 pelaajaa. SM-SARJAA HANKOLAISIN JA AHVENANMAALAISIN VOIMIN Hikkenin edustusjoukkue nousi viime vuonna I-divisioonaan ja edelleen täksi kaudeksi Mestaruussarjaan. Joukkueessa pelaavat Marina Donner, Johan Pettersson ja Christian Mattsson. Puheenjohtaja Långström on joukkueen neljäs jäsen, jonka vielä ei ole tarvinnut tarttua sarjapeleissä mailaan. Donner ja Pettersson ovat saaneet pingiskoulutuksensa Ruotsissa, mutta asuvat Ahvenanmaalla. Jo juniorina kansallisella huipulla menestynyt Mattsson, 49, on HIK-kasvatti, joka pelasi SM-sarjaa jo 17-vuotiaana karjaalaisessa BF-78-joukku-

HIK Pöytätenniksen puheenjohtaja Stefan Långström pelaa edelleen vetaraanitasolla. Hän on myös Hikkenin Mestaruussarjassa pelaavan joukkueen varamies.

eessa. 41-vuotias Donner on syntynyt Omskin miljoonakaupungissa Siperiassa. 15-vuotiaana pingislahjakkuutena hän muutti Pohjois-Ruotsiin Kiirunaan, jossa pelasi naisten pääsarjajoukkueessa. Myöhemmin hän Spårvägen-seurassa pelaamisen ohella opiskeli lääkäriksi ja muutti Tukholmasta Ahvenanmaalle 2004. Hikkenin ykköspelaajan ura on ainutlaatuinen, sillä hän voitti kultaa tammikuussa pelatuissa veteraanien MM-kisoissa 40-vuotiaiden sarjassa naisten kaksinpelissä, naisten nelinpelissä sekä sekanelinpelissä. Maailmanlistalla 303 sijalla oleva Donner on naisten ranking-ykkönen Suomessa. Miesten I-divisioonassa hän voitti viime kaudella 28 ottelua ja kärsi yhden tappion. Mestaruussarjassa 2023 hän on voittanut viisi ja hävinnyt yhdeksän ottelua. Miten Donner ja Pettersson ovat sitten eksyneet Hikkeniin? Miksi kaksi Ahvenanmaalla asuvaa pelaajaa edustaa hankolaista seuraa? Långströmin mukaan Donner ja Pettersson hakivat viime kaudella Suomen I-divisioonasta joukkuetta päätyen Hikkeniin. -Nousimme divariin keväällä 2022. Jos Marina ja Johan eivät olisi tulleet meille pelaamaan, emme olisi voineet ottaa vastaan sarjapaikkaamme. HIK sopi heille erinomaisesti, joten toivotimme heidät tervetulleiksi joukkueeseemme, Långström paljastaa. Pelit divarissa sujuivat Donnerin ja Petterssonin johdolla niin hyvin, että HIK nousi täksi kaudeksi Mestaruussarjaan. Sekä I-divisioona että Mestaruussarja pelataan turnausmuotoisesti viikonloppuisin, joten Donner ja Pettersson harjoittelevat yhdessä Maarianhaminassa ja matkustavat edustamaan Hikkeniä sarjapeleihin. -Tavoitteenamme ei ollut nousta, mutta pelasimme hienon kauden ja kaikki osui kohdalleen. Mestaruussarja on tietenkin astetta kovempi kuin divari, mutta mielestäni meillä on mahdollisuus ottaa pisteitä jokaiselta joukkueelta, miettii Långström. Toistaiseksi hänen ennustuksensa on käynyt toteen. Hikken on kahden turnausviikonlopun ja seitsemän pelatun ottelun jälkeen Mestaruussarjan keskikastissa. Nyt sarjassa on parin kuukauden tauko, seuraavat ottelut pelataan tammikuun lopulla.

HIK 120

60 år pingis i Hangö

Hickens lag i Mästerskapsserien 2023/24: Marina Donner, Christian Mattson och Johan Pettersson.

Bordtennis har spelats sedan 1880-talet. Sporten uppstod, som namnet antyder, som en inomhusversion av tennis. I början spelades bordtennis med golfbollar och som racket användes en bok. Golfbollen ersattes ganska snabbt av en gummiaktig boll, och i stället för böcker började bollen slås med en racket som liknade en tennisracket. I början av 1900-talet ersattes bollarna av celluloid i stället för gummi och kork. Produktutvecklingen har fortsatt genom åren och idag skall plastbollar användas i förbundets tävlingar och serier. De första världsmästerskapen i sporten spelades 1902. Finlands Bordtennisförbund grundades 1938, samma år som de första finländska mästerskapen ägde rum. I Hangö har bordtennis utövats sedan slutet av 1940-talet. Till en början drev Hangö Tennisklubb verksamheten men 1955 spelade Olavi Bäckström och Erik Långström för HIK i de finska mästerskapen i Helsingfors. Officiellt grundades Hangö Idrottsklubbs bordtennissektion för exakt 60 år sedan,1963. -Jag har hemma min pappas (Erik Långström) silvermedalj från distriktsmästerskapet år 1949. I finalen förlorade han mot Ralf Friberg, som senare blev känd som journalist, ambassadör och riksdagsledamot, säger HIK Bordtennis nuvarande ordförande Stefan Långström. -Jag träffade honom en

gång i butiken och frågade om han var den Ralf Friberg som hade spelat pingis. Han svarade att han till och med hade vunnit distriktsmästerskapet i pingis. Jag berättade att jag var medveten om det eftersom min far Erik var motståndaren i finalen, skrattar Långström. HIK Bordtennis blev medlem i Finlands Bordtennisförbund 1966, och redan följande år deltog sektionens juniorer Bengt Lindholm, Tom Luoma och Erik Lunden i finska mästerskapen. I juniorklassen nådde trion kvartsfinalen i lagtävlingen på Helsingfors Olympiastadion. Säsongen 1968-69 deltog HIK för första gången i Finlandsserien. Stefan Långström blev 1986 HIK:s första spelare i A-klass. Slutet av 1980-talet var en framgångsrik tid för bordtennisen i Hangö, Christian Mattsson representerade Finland på ungdomsnivå 1988 och samma år placerade sig Minna Björkqvist femma i 15-åriga flickors finska mästerskap. 1989 spelade Mattsson i finalen för 15-åringar där han förlorade mot Linus Eriksson som senare vann sex finländska mästerskap i vuxenklassen.

deltar i tävlingar. -Spelarna delas in efter nivå, olika åldrar spelar mot varandra. En över 90-åring kan till exempel spela mot en 10-åring och matchen kan vara riktigt jämn och hård. Även i HIK varierar åldern för utövarna betydligt. För närvarande tränar lite över ett dussin juniorer regelbundet i HIK. Totalt spelar över 30 personer bordtennis i Hangö. FM-SERIEN MED STÖD FRÅN HANGÖ OCH ÅLAND HIK:s representationslag steg till I-divisionen förra året och fortsatte till Mäs-

terskapsserien för den här säsongen. Laget består av Marina Donner, Johan Pettersson och Christian Mattsson. Ordförande Långström är lagets fjärde medlem. Han har än så länge inte behövt ta till racketen i seriematcherna. Donner och Pettersson har fått sin pingisutbildning i Sverige men båda bor på Åland. Mattsson, 49, som var en talang redan som junior är en HIK-produkt. Han spelade i Mästerskapsserien redan som 17-åring, då för BF-78 från Karis. Donner, 41, föddes i miljonstaden Omsk i Sibirien. Som 15-åring flyttade hon som pingisbegåvning till Kiruna i norra Sverige. Där spelade hon i damernas högsta serie. Senare, samtidigt som hon spelade för Spårvägen, studerade hon medicin i Stockholm. Från Stockholm flyttade hon till Åland 2004. Donners karriär är unik. Hon vann guld i januari i veteran-VM i damsingel, dubbel och mixeddubbel i klassen för 40-åringar. Hon är rankad 303 i världen och är nummer ett i damernas ranking i Finland. I herrarnas I-division vann hon förra säsongen 28 matcher och förlorade en. I Mästerskapsserien 2023 har hon vunnit fem och förlorat nio matcher. Hur hamnade Donner och Pettersson då i HIK? Varför representerar två spelare från Åland en klubb från

Hangö? Enligt Långström letade Donner och Pettersson efter ett lag i Finlands I-division förra säsongen och valde HIK. -Vi steg till I-divisionen våren 2022. Om Marina och Johan inte hade börjat spela för oss hade vi inte kunnat ta emot vår plats i serien. HIK passade dem utmärkt så vi välkomnade dem till vårt lag, avslöjar Långström. Matcherna i I-divisionen gick bra under Donners och Petterssons ledning och HIK steg till Mästerskapsserien för den här säsongen. Både I-divisionen och Mästerskapsserien spelas i turneringsformat under helgerna. Donner och Pettersson tränar tillsammans i Mariehamn och representerar Hicken i serie-matcherna. -Vårt mål var inte att stiga men vi spelade en fantastisk säsong och allt föll på plats. Mästerskapsserien är naturligtvis något tuffare än I-divisionen men jag tycker att vi har möjlighet att ta poäng av varje lag, funderar Långström. Hittills har hans förutsägelse gått i uppfyllelse. Hicken ligger i mitten av Mästerskapsserien efter två turneringshelger och sju spelade matcher. Nu är det ett par månaders paus i serien, nästa matcher spelas i slutet av januari.

EN FANTASTISK SPORT FÖR ALLA Bordtennis är inte en sport endast för unga, den passar också utmärkt för äldre. Stefan Långström berättar om en 91-årig entusiast från Helsingfors som fortfarande

Hickens junior Jesper Sjöholm tränar flera gånger i veckan i Kexens lokaler i Hangö Norra.

HIK 120

Lånade spikskor, en sekunds förlust till OS-mästaren

De första friidrottstävlingarna arrangerades i Hangö år 1904. Då tävlade man i kula, spjut, diskus, längdhopp, tresteg, stavhopp samt 100 meter och 1000 meters löpning. Dessutom ingick även armhävningar som vanns med 25 armhävningar av Emil Ojala. Nästa år utvidgades tävlingarna då 400 meters löpning och 110 meter häck inkluderades. Sakta men säkert växte friidrotten som sportgren och före andra världskriget var den mycket populär och stark i Hangö. Naturligtvis blev det en paus i verksamheten från början av 1940-talet till slutet av decenniet men både fotboll och friidrott återhämtade sig snabbt efter kriget. Redan i slutet av 1940-talet tävlade Hickens friidrotts-lag jämt mot laget från danska vänorten Gentofte. De verkliga höjdpunkterna för friidrotten i Hicken var under 1960och 1970-talen. Många medaljer vanns nationellt och Marika Eklund var klubbens stjärna. Hon vann flera individuella finska mästerskap. Hennes kanske mest fantastiska prestation var silvermedaljen på 4 x 400 meter stafett i EM-Rom 1974. Även om Hickens friidrottskvinnor sken som de starkaste lokala stjärnorna på 1970-talet röntes också framgångar på herrsidan. Kaj Österberg, Kaj Österlund och Sture Lagerroos representerade Finland i ungdomslandskamper och presterade bra på nationell nivå. -Jag började träna först vid 16 års ålder. Allt var Kurt Akréns förtjänst. Han såg potential i mig. Jag var nästan 190 cm lång, helt utan musk-

ler, men enligt Kurre hade jag ett bra löpsteg. Om jag hade börjat tidigare kanske grunden hade varit bättre och jag hade undvikit skador, funderar Sture Lagerroos. -Akrén spelade en enorm roll för tävlingsinriktad friidrott i Hangö. Han var också mycket respekterad på nationell nivå eftersom han hade stor kunskap som tränare. Han blev vår idrottslärare på Hangö Samlyceum, och alla tyckte om honom. Lagerroos säger att det utöver Akrén fanns många bra friidrottstränare i Hicken under början av 1970-talet. -Främst kommer jag ihåg Tomy Karlsson som ansvarade för träning av flickor och Rolle Randström som tränade medeldistanslöpare. När det gäller sina landskamper kommer Lagerroos speciellt ihåg när Finland tävlade i Täby mot ungdomslandslagen från Sverige och Norge. -När vår nationalsång spelades var det mycket känslosamt, minns Lagerroos. -Jag var tvungen att springa både 400 meter häck och 4x400 samma dag. Min grundkondition var inte den bästa och återhämtningen efter häckloppet var svår. Jag minns att de gav mig en hel del av någon slags honungsdryck för snabbare återhämtning, skrattar Lagerroos. MÖTE MED EN OLYMPISK MÄSTARE I SAARIJÄRVI Sture Lagerroos hade sina bästa resultat på 200 och 400 meter samt på 400 meter häck. På 200 meter var

hans tid 21,7 sekunder, vilket år 1976 var den 21:e bästa tiden i Norden. Med dagens elektroniska tidtagning skulle 21,7 sekunder avrundas till

ungefär två tiondelar långsammare. Som en långbent löpare ställde han sig aldrig i startblocken. -Min specialitet var att starta stå-

Me rakastamme kaikkia autoja!

HIK 120 skor 22,0 sekunder och förlorade med exakt en sekund mot den kommande olympiamästaren, slutligen var skillnaden inte så stor. STEGEN PASSADE INTE

Sture Lagerroos studerade till guldsmed efter sin idrottskarriär. Efter avslutade studier flyttade han till Hangö och har i årtionden drivit en guldsmedsaffär på Berggatan.

ende. Jag försökte träna på att starta från block, men mina ben var inte tillräckligt starka. Stig Lönnqvist från Lojo var en annan löpare som på den tiden inte använde startblock. Han var också lång och sprang 400 meter. Lönnqvist representerade Finland i 4x400 meter stafett i två olympiska spel. Det går att komma snabbt i väg också med stående start, säger Lagerroos leende. En av höjdpunkterna i hans karriär var Saarijärvi midsommartävlingarna 1976. Midsommar var en stor grej för ungdomarna i Hangö på 70-talet. Det oaktat meddelade Kurt Akrén att Lagerroos skulle tävla både i Kuortane och Saarijärvi. Och de tävlingarna var inte vanliga byatävlingar eftersom Lagerroos sprang 200 meter mot bland annat Hasely

Crawford och Markku Kukkoaho. -Jag hade hellre stannat i Hangö med kompisarna för att fira midsommar men tack vare Kurre så blev det så att jag satt på tåget först till Kuortane och sedan till Saarijärvi. På vägen till Kuortane fick tåget något fel så vi var tvungna att vänta i en het vagn mitt i skogen i fyra till fem timmar. Jag kom ändå precis i tid till Kuortane, men efter tävlingarna glömde jag mina spikskor där. När jag kom till Saarijärvi lyckades jag på något sätt låna spikskor av någon bekant. Då kunde jag inte finska särskilt bra så språkbarriären var ganska stor när jag letade efter spikskor, säger Lagerroos och skrattar. -En månad senare vann Crawford olympiskt guld i Montreal på 100 meter. Jag sprang med lånade spik-

På 400 meter häck sprang Lagerroos sitt bästa lopp på 53,45 sekunder. Att ta sig över häckarna var inget problem men avstånden mellan häckarna var bekymmersamma. -Jag kunde aldrig få stegen att passa i rytmen 15 eller 13. Femton steg blev för korta och 13 för långa eftersom man alltid skulle komma till häckarna med samma ben. Det skulle ha passat mig bäst med 14 eller 14 och ett halvt steg mellan häckarna, säger Lagerroos. -Om jag tänker tillbaka hade kanske den bästa distansen för mig varit

800 meter men jag prövade aldrig den distansen. Lagerroos karriär avslutades vid 22 års ålder när hans hälsena brast. Efter den allvarliga skadan hittade han inte motivationen att fortsätta. -Jag tränade med lite blandade känslor. Jag är av naturen lat så att träna två gånger om dagen var kanske inte riktigt min grej. Friidrottsträningar kan vara ganska tråkiga och 400 meter krävde verkligen mycket fysiskt, funderar Lagerroos nu nästan 50 år senare. -När jag skadade mig gick jag hem till Kurre och jag minns tydligt hur vi satt på hans trappa och jag sa att det här är slut nu. För Lagerroos betydde skadan inte slutet på hans engagemang i friidrott eftersom han några år senare blev medlem i Hickens styrelsen och vice ordförande för friidrottssektion. Även om Hicken på senare år har haft toppidrottare som Linda Sandblom och Jonna Berghem, oroar det Lagerroos att friidrottskulturen i Hangö har försämrats. -I Hangö verkar det vara brist på ledare som är engagerade i sporten och deltar i tränarutbildning. Lyckligtvis har Hickens friidrott fortfarande hobbyverksamhet, även om tävlingsdelen är tunnare. Så länge vi får barn att delta i friidrott finns det hopp om att de fortsätter med sporten också senare.

Sture Lagerroos: ”Jag började träna först vid 16 års ålder. Allt var Kurt Akréns förtjänst. Han såg potential i mig.”

Hangon parhaat palvelut saman katon alta Den bästa servicen i Hangö under samma tak Uusi S-market, Hesburger ja ABC-lataus Uusi kauppa ja ravintola avataan keväällä 2024 Hangon keskustaan. Samalla tontilla sijaitsee myös ABC -automaattiasema, joka avattiin joulukuussa 2022.

Ny S-market, Hesburger och ABC-laddning Den nya butiken och restaurangen öppnar våren 2024 i Hangö centrum. På samma tomt finns också en ABC-automatstation som öppnades i december 2022.

vbo.fi

HIK 120

Sture Lagerroos

Lainapiikkarit, sekunnin tappio olympiavoittajalle Ensimmäiset yleisurheilukilpailut järjestettiin Hangossa 1904. Lajeina olivat kuulantyöntö, keihäänheitto, kiekonheitto, pituushyppy, kolmiloikka, seiväshyppy sekä 100 metrin että 1000 metrin juoksut. Lisäksi yhtenä lajina oli myös punnerrus, jonka voitti 25 punnerruksella Emil Ojala. Seuraavana vuonna kilpailuja laajennettiin, kun mukaan otettiin myös 400 metrin juoksu sekä 110 metrin aidat. Pikkuhiljaa yleisurheilun suosio kasvoi ja ennen toista maailmansotaa se oli lajina Hangossa erittäin suosittu ja vahva. Toimintaan tuli luonnollisesti tauko 1940-luvun alusta vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta jalkapallo ja yleisurheilu toipuivat sodan jälkeen nopeasti. Jo 1940-luvun lopulla Hikkenin yleisurheilujoukkue kävi tasaisia otteluja tanskalaisen ystävyyskaupungin Gentoften urheilijoita vastaan. Varsinainen yleisurheiluhuippu Hikkenissä koettiin 1960- ja 1970 -luvuilla. Mitaleja saavutettiin kansallisella tasolla roppakaupalla ja Marika Eklund oli seuran ehdoton kiintotähti voittaen useita henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia. Ehkä hänen kaikkein hienoimpana saavutuksena voidaan pitää EM-Roomassa 1974 voitettua viestihopeaa 4 x

400 metrillä. Vaikka Hikkenin yleisurheilunaiset loistivat 1970-luvulla kirkkaimpina paikallisina tähtinä, myös miesten puolella tuli menestystä. Kaj Österberg, Kaj Österlund ja Sture Lagerroos edustivat Suomea nuorten maaotteluissa ja tekivät kansallisesti hyviä tuloksia. -Aloitin urheilemisen vasta 16-vuotiaana. Kaikki oli Kurt Akrénin ansiota, joka näki minussa potentiaalia. Olin lähes 190-senttinen, täysin ilman lihaksia, mutta minulla oli Kurren mukaan hyvä juoksuaskel. Jos olisin aloittanut aikaisemmin, ehkä kuntopohjani olisi ollut parempi ja olisin välttynyt loukkaantumisilta, muistelee Sture Lagerroos oman juoksu-uransa alkua. -Ackrenilla oli valtava rooli yleisurheilulle Hangossa. Hän oli myös erittäin arvostettu liittotasolla, sillä hänellä oli hyvät tiedot valmentamisesta. Hän tuli meidän liikuntaopettajaksi Hangö Samlyceumiin ja kaikki pitivät hänestä. Lagerroos toteaa 1970-luvun alkupuolella Hikkenillä olleen Akrénin ohella monia hyviä yleisurheiluvalmentajia. -Päällimmäisenä tulee mieleen Tomy Karlsson, joka vastasi tyttöjen ohjaamisesta sekä keskipitkän mat-

kan juoksijoita valmentanut Rolle Randström. Omista maaotteluedustuksista Lagerroos muistaa erityisesti kolmimaaottelun Tukholman ulkopuolella Täbyssä. Vastassa olivat Ruotsin, Norjan ja Suomen nuorten maajoukkueet. -Kun Maamme-laulu soi, niin oli se aika tunteikasta. Minun piti samana päivänä juosta sekä 400 metrin aidat että 4x400. Peruskuntoni ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja palautuminen aitojen rasituksesta oli vaikeaa. Muistan että minulle juotettiin paljon jotain hunajajuomaa, että olisin palautunut nopeammin, Lagerroos nauraa. OLYMPIAVOITTAJAA VASTAAN SAARIJÄRVELLÄ Sture Lagerroos teki parhaat tuloksensa 200 ja 400 metrin sileällä sekä 400 metrin aidoissa. Kahdellasadalla hänen ennätyksensä oli käsiajanotolla 21,7, joka 1976 oli 21. paras aika Pohjoismaissa. Nykyisin käytössä olevalla sähköisellä ajanotolla 21,7 pyöristyisi noin pari kymmenystä heikommaksi. Pitkäjalkaisena juoksijana hän ei kuitenkaan koskaan taipunut lähtötelineisiin.

-Erikoisuuteni oli että lähdin pystystä. Yritin harjoitella lähtöä telineistä, mutta olin jaloista sen verran heikko, että pääsin pystystä nopeammin liikkeelle. Lohjalainen Stig Lönnqvist oli toinen juoksija, joka siihen aikaan ei käyttänyt telineitä. Myös hän oli pitkä ja juoksi 400 metriä. Lönnqvist oli jopa Suomen edustajana 4x400 metrin viestissä kaksissa olympialaisissa, joten pystystäkin voi päästä rivakasti liikkeelle, Lagerroos toteaa hymyssä suin. Yhtenä hänen uransa huippukohdista osui Saarijärven juhannuskisoihin 1976. 70-luvun hankolaiselle nuorisolle juhannus oli iso juttu, mutta Akrén ilmoitti valmennettavansa sekä Kuortaneen että Saarijärven kisoihin. Eivätkä ne kisat olleet ihan mitkä tahansa kyläkilpailut, sillä Lagerroos oli 200 metrin viivalla muun muassa Hasely Crawfordin sekä Markku Kukkoahon kanssa. -Mieluummin olisin jäänyt kavereiden kanssa viettämään juhannusta Hankoon, mutta niin siinä kävi että istuin junassa matkalla ensin Kuortaneelle ja sitten Saarijärvelle. Matkalla juna sai jonkun vian, joten jouduimme odottamaan kuumassa vaunussa keskellä metsää neljä viisi tuntia. Pääsin kuitenkin juuri ja juuri ajoissa Kuortaneelle, mutta kisojen

HIK 120 jälkeen unohdin piikkarit sinne. Kun tulin Saarijärvelle sain jotenkin lainattua joltakin tutun tutulta piikkarit. En osannut silloin kovin hyvin suomea, joten kielimuurikin piikkareita metsästäessä oli melkoinen, Lagerroos nauraa. -Hasely Crawford voitti kuukautta myöhemmin Montrealissa olympiakultaa satasella. Juoksin lainapiikkareissa 22,0 ja hävisin tulevalle olympiavoittajalle tasan sekunnin, eli loppujen lopuksi eroa ei ollut paljon.

kein hauskimmat. Ja 400 metriä vaati fyysisesti todella paljon, Lagerroos miettii nyt lähes 50 vuotta myöhemmin. -Kun loukkaannuin, menin Kurren luo kotiin ja muistan hyvin kuinka istuimme ulkona rappusilla ja kerroin homman nyt loppuvan tähän. Kokonaan yleisurheilu ei Lagerroosin kohdalla päättynyt loukkaan-

tumiseen, sillä muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli Hikkenin yleisurheilujaoston johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja. Vaikka Hikkenillä on viime vuosina ollut Linda Sandblomin ja Jonna Berghemin kaltaisia huippu-urheilijoita, niin Lagerroosia huolestuttaa hankolaisen yleisurheilukulttuurin heikkeneminen.

-Hangossa ei tahdo löytyä vetäjiä, jotka olisivat innostuneita lajista ja kävisivät valmentajakoulutuksessa. Onneksi seurassa on kuitenkin edelleen harrastustoimintaa, vaikka kilpailupuoli onkin ohuempaa. Kunhan lapsia saadaan mukaan yleisurheiluun, on toiveita heidän jatkavan lajin parissa myöhemminkin.

ASKELEET EIVÄT SOPINEET 400 metrin aidoissa Lagerroos juoksi parhaimmillaan 53,45. Aitojen ylitys ei ollut ongelma, mutta aitojen välit tuottivat päänvaivaa. -En saanut askeleita koskaan sopimaan kunnolla 15 tai 13 rytmiin. Viidentoista rytmi oli liian lyhyt ja 13 liian pitkä, sillä aidoille pitäisi aina tulla samalla jalalla ponnistaen. Minulle olisi parhaiten sopinut joko 14 tai 14 ja puoli askelta aitojen välissä, Lagerroos toteaa. -Näin jälkeenpäin ajatellen paras matkani olisi ehkä ollut 800 metriä, mutta sitä en koskaan kokeillut. Lagerroosin ura päättyi 22-vuotiaana akillesjänteen katkeamiseen. Pahan loukkaantumisen jälkeen hän ei enää löytänyt motivaatiota jatkaa. -Urheilin hieman kaksijakoisin tunnelmin. Luonteeltani olen laiska, joten kaksi kertaa päivässä harjoittelu ei ehkä ollut ihan minun juttuni. Yleisurheilun treenit ovat aika yksinäistä touhua eivätkä ole kaik-

Sture Lagerroos aloitti harjoittelun vasta 16-vuotiaana. -Kaikki oli Kurt Akrénin ansiota. Hän näki minussa potentiaalia ja kannusti harjoittelemaan.

HIK 120

HC HIK C-juniorer 2023/24.

Juniorarbetet säkerställer handbollens framtid i Hangö I Hangö har man spelat handboll sedan 1940-talet. Absoluta höjdpunkten var då Hicken-damerna år 1949 vann finska mästerskapet. Herrhandbollen i Hangö startade i mitten av 1960-talet då den tidigare landslagstränaren Christian Schönberg flyttade till Hangö. Tillsammans med Hangötidningens sportskribent Nisse Nyberg och Veli Nummenmaa höll Schönberg ett infotillfälle för alla som var intresserade av handboll följt av teoretiska föreläsningar om regler och taktik. Eftersom Hangö på 1960-talet inte hade någon fullstor handbollsplan tränade handbollen under vintrarna i mindre hallar. Under sommaren var det inga problem eftersom man kunde krita upp handbollsplaner på Nya Idrottsplanens (nuvarande Rukki Arena) gräsmatta. Då HIK första gången anmälde sig till distriktsserien var man tvungen att spela matcherna i Dragsvik bollhall. Före varje match markerade man handbollsplanens gränser med målartejp på golvet. HIK avancerade första gången till Finlandsserien år 1968. Klubben har också gjort några besök i FM-serien (nuvarande FM-liga) men vanligtvis har herrlaget spelat på den andra eller tredje nivån i seriesystemet. Under säsongen 2023/24 spelar Hickens herrlag i division II. -Förutom herrlaget har vi i år också C- och D-juniorlag samt minilag

och bollskoj. Sammanlagt tränar cirka 70-80 barn och ungdomar handboll i Hangö, berättar Jesper Westerholm som tillsammans med Jesse Granholm tränar C-juniorerna. SAMARBETE MELLAN SPORTER EFTERLYSES Många juniorer i HC HIK utövar också andra sporter, exempelvis fotboll. Handboll spelas från höst till vår och även om fotbollens seriesäsong varar från vår till höst, tränar man fotboll året om. Därför är det viktigt med tidsmässig stafflering så att barnen kan delta både i handboll och fotboll. Westerholm oroar sig över de låga födelsetalen i Hangö. Det skulle vara till fördel för alla om barnen ägnade sig åt olika sporter. På det sättet kan man ha verksamhet ockå i lagsporter under en längre tid av barnens uppväxt. -Man kan också tänka sig andra former av samarbete, som till exempel fysisk träning. Det handlar inte om att rekrytera barn från en annan sport utan mer om att alla får den bästa möjliga träningen, funderar Westerholm. Förhållandena för handboll i Hangö är utmärkta. Det finns gott om träningstider i idrottshallen. -I en liten by som Hangö är man hela tiden tvungen att fundera på hur man håller igång verksamheten. Just

NÄKYVÄÄ BRÄNDÄYSTÄ Huolehdi yrityksesi näkyvyydestä ja edusta tyylikkäästi!

Tuomo Airola 0400 669 219

Lasitehtaankatu 9 10960 Hanko 040 501 3421 www.inwood.fi info@inwood.fi

HIK 120

Hickens damer vann FM-guld 1949. I främre raden från vänster: Ansa Sandberg, Gunnel Nyberg, Ulla Eklund. I bakre raden från vänster: Dorriet Hägglund, Margot Holmberg, Maja Backman, Ulla Wendelin, Marianne Holmström.

nu har vi åtminstone två olika åldersgrupper i samma juniorlag eftersom det annars inte finns tillräckligt med spelare. Självklart är det tråkigt att vissa alltid måste spela med äldre men vi har inget annat alternativ. Enligt Westerholm får alla juniorer speltid i HC HIK. -Vi ger inte speltid endast åt de bästa eftersom vi vill att alla ska kunna njuta av sporten också under matcherna. Om man bara strävar efter att vinna i seriespel märker man snabbt att de som hamnar på bänken

tappar intresset. Om det bara finns fyra fem bra spelare kvar, kommer de inte att ha ett lag att spela med i framtiden. På det här sättet säkerställer vi också handbollens framtid i Hangö. I TVÅ, IBLAND TRE OLIKA FÖRENINGAR Eftersom möjligheten till fortsatta studier efter gymnasiet helt saknas i Hangö är det naturligt att ungdomarna söker sig till andra orter för utbildning. Detta gör det svårt att

sätta ihop och upprätthålla representationslaget. -Självklart kan vi vara stolta över våra egna spelare som just nu spelar i FM-ligan och till och med i herrlandslaget. Men jag skulle gärna se att ungdomarna kunde stanna i Hangö också efter gymnasiet och fortsätta att spela för moderklubben, funderar Westerholm. En intressant detalj inom finländsk handboll är möjligheten att spela i olika föreningar. Hickens division II-spelare spelar också i EIF:s

www.vestram.fi

division I-lag. -Enligt Handbollförbundets regler är det möjligt att spela för två, till och med tre olika föreningar så länge lagen spelar på olika serienivåer, förklarar Westerholm. -Vissa spelare har med det nuvarande systemet väldigt många matcher under säsongen. Samtidigt tycker jag att det resulterar i att matchernas betydelse för spelarna aningen minskar. Jag är inte emot regeln eftersom den för Hickens spelare möjliggör spel på högre nivå än var egna laget spelar, säger Westerholm och försvarar den nuvarande praxisen. Han tror att handboll kommer att spelas i Hangö även i framtiden. Förhållandena är bra för sporten och föreningens styrelse, under ordförande Axel Holmbergs ledning, är aktiv. Westerholm efterträdde Janne Sarpoma som HC HIK:s ordförande men för närvarande ansvarar han för praktiska ärenden i föreningen vid sidan om att vara juniortränare. -Drömmen är självklart att anställa en verksamhetsledare för föreningen, men för närvarande är det inte ekonomiskt möjligt. Jag lämnade styrelsen och fokuserar nu mer på att hantera administrativa ärenden i föreningen.

HIK 120

Jesper Westerholm, HC HIK.

Juniorityö turvaa käsipallon jatkumisen Hangossa Hangossa on pelattu käsipalloa 1940-luvulta lähtien. Ehdottomana huippusaavutuksena oli Hikkenin naisten saavuttama Suomen mestaruus 1949. Miesten käsipallo käynnistyi Hangossa 1960-luvun puolivälissä, kun aikaisempi maajoukkuevalmentaja Christian Schönberg muutti Hankoon. Yhdessä Hangonlehden urheilutoimittajan Nisse Nybergin sekä Veli Nummenmaan kanssa Schönberg piti käsipallosta kiinnostuneille tiedotustilaisuuden, jonka jälkeen aloitettiin teorialuennot sekä säännöistä että taktiikasta. Hangossa ei 60-luvun lopulla ollut mittoja täyttävää käsipallokenttää, joten talvisin piti harjoitella pienemmissä saleissa. Kesällä ei ollut ongelmaa, sillä Uuden Urheilukentän (nykyinen Rukki Arena) nurmikolle saatiin kalkittua muutama käsipallokenttä. Kun HIK ilmoittautui ensimmäisen kerran piirisarjaan, ottelut pelattiin Dragsvikin palloiluhallissa. Ennen jokaista ottelua jouduttiin käsipallokentän rajat vetämään maalarinteipillä lattiaan. Ensimmäisen kerran HIK nousi Suomisarjaan 1968. Seura on myös tehnyt muutamia visiittejä SM-sarjaan (nykyinen SM-liiga), mutta yleensä miesten joukkue on pelannut sarjajärjestelmän kakkos- tai kolmostasolla. 2023/24 kaudella Hikkenin miesten joukkue pelaa II-divisoonassa. -Miesten edustusjoukkueen ohella meillä on tänä vuonna C- ja D-juniorit sekä minijoukkue ja palloryhmä.

Yhteensä käsipalloa harrastaa Hangossa noin noin 70-80 lasta ja nuorta, kertoo Jesper Westerholm, joka yhdessä Jesse Granholmin kanssa valmentaa C-junioreita. LAJIYHTEISTYÖTÄ KAIVATAAN Hikkenin käsipallossa on mukana paljon junioreita, jotka harrastavat myös esimerkiksi jalkapalloa. Käsi-

palloa pelataan syksystä kevääseen ja vaikka esimerkiksi jalkapallon sarjakausi on kevät-syksy -rytmityksellä, niin molempia lajeja harjoitellaan lähes ympäri vuoden. Harjoitusaikojen porrastus olisikin tärkeää, että lapset voivat olla mukana sekä käsiettä jalkapallossa. Westerholmin huolenaiheena on lasten matalat syntyvyysluvut Hangossa. Olisi kaikkien etujen mukaista,

että lapset harrastaisivat eri lajeja. Näin joukkuelajeissa pystyttäisiin pitämään toimintaa käynnissä mahdollisimman pitkään. -Myös muunlaista yhteistyötä voisi tehdä, kuten vaikkapa fyysisen valmennuksen puolella. Kyse ei ole lasten värväämisestä toiselta lajilta, vaan enemmänkin siitä että kaikki saisivat parasta mahdollista ohjausta ja valmennusta, Westerholm pohtii.

Hikkenin käsipallojoukkue nousi Suomisarjaan 1968. Takarivissä vasemmalta: Risto Sinervo, Raimo Hedback, Nils Nordblad, Bengt Nyman, Timo Vesanen, Börje Berglund. Edessä vasemmalta: Bo Björkqvist, Christian Schönberg, Viking Friman.

HIK 120

HC HIK:n D-juniorit pelaavat 12-vuotiaiden kilpasarjassa kaudella 2023/24.

Olosuhteet käsipallolle ovat Hangossa erinomaiset. Urheilutalossa riittää harjoitusaikoja, joten kaikilla Hikkenin käsipallojoukkueille on tarpeeksi vuoroja. -Hangon kokoisessa pienessä kylässä pitää koko ajan miettiä miten toimintaa voidaan ylläpitää. Nyt yhdessä juniorijoukkueessa on vähintään kaksi eri ikäluokkaa, sillä muuten pelaajia ei ole tarpeeksi. Tietenkin on harmi, että jotkut joutuvat aina pelaamaan itseään vanhempien kanssa, mutta muuta vaihtoehtoa meillä ei ole. Westerholmin mukaan HC HIK:ssä kaikki juniorit saavat peliaikaa. -Emme vain peluuta parhaita, sillä haluamme kaikkien pääsevän nauttimaan lajista myös otteluissa. Jos haetaan sarjapeleissä ainoastaan voittoja, hyvin äkkiä huomaa penkille jääneiden innostuksen hiipuvan. Ja jos jäljelle jää pelkästään neljä- viisi hyvää pelaajaa, heilläkään ei enää ole jatkossa joukkuetta jossa pelaisivat. Kaikkien pelaamisella uskon myös turvaavamme käsipallon tulevaisuuden Hangossa. KAHDESSA, JOPA KOLMESSA ERI SEURASSA Kun opiskelumahdollisuudet lukion jälkeen kokonaan puuttuvat Hangossa, niin luonnollinen seuraus on että nuoret hakeutuvat muualle kouluttautumaan. Tämä taas vaikeuttaa edustusjoukkueen kasaamista ja ylläpitämistä. -Voimme tietenkin olla ylpeitä, että seuramme kasvatteja pelaa tälläkin hetkellä SM-liigassa ja jopa miesten maajoukkueessa. Mielel-

lään kuitenkin näkisin että lukion jälkeenkin nuoret voisivat jäädä opiskelemaan Hankoon ja pelaamaan kasvattajaseurassaan, Westerholm miettii. Mielenkiintoinen yksityiskohta suomalaisessa käsipallossa on mahdollisuus pelata kahdessa eri seurajoukkueessa. Hikkenin II-divisoonan pelaajia pelaa myös EIF:n I-divisoonan joukkueessa. -Sääntöjen mukaan on mahdollisuus pelata kahdessa, jopa kolmessa eri seurassa. Kunhan joukkueet

pelaavat eri sarjatasoilla, valaisee Westerholm Käsipalloliiton sääntöjä. -Joillekin pelaajille tulee nykyjärjestelmällä todella paljon pelejä kaudessa. Samalla mielestäni ottelujen merkitys pelaajalle hieman katoaa. En ole sääntöä vastaan, sillä se mahdollistaa Hikkenin pelaajien pelaamisen oman joukkueen sarjatasoa korkeammalla, Westerholm pallottelee voimassa olevaa käytäntöä. Hän uskoo käsipalloa pelattavan jatkossakin Hangossa. Olosuhteet ovat lajille kunnossa ja seurajohto

on uuden puheenjohtajan Axel Holmbergin johdolla aktiivinen. Westerholm seurasi Janne Sarpomaa HC HIK:n puheenjohtaja, mutta tällä hetkellä hän vastaa juniorivalmennuksen ohella seuran käytännön asioiden hoitamisesta. -Haaveena olisi tietenkin palkata seuraan erillinen toiminnanjohtaja, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista. Olen siirtynyt sivuun johtokunnasta ja keskityn nyt enemmän hallinnollisten asioiden hoitamiseen.

Ulla-Dress SUPERDRY LES DEUX PEAK SAND CARHART EDWIN LEVI´S

FRED PERRY LEE GANT ONLY VANS JACK & JONES TOMMY MAKIA

1954

HIK 120

Rainer Roth

Pelaajasta valmentajaksi ja edelleen johtokunnan jäseneksi

Syksyllä 1972 HIK nousi Kakkoseen. Takarivissä vasemmalta: Nisse Nyberg (jojo), Tom Linden, Hasse Hägglund, Todde Österlund, Ralf Wikberg, Kaj Söderlund, Tom Backman, Leif Holmström, Leif Lignell, Paavo Isaksson (valmentaja). Eturivissä vasemmalta: Svante Nordback, Ralf Eklund, Rainer Roth, Tuffe Backman, Guy Fast, Rolle Rönnberg.

Hikkenin huippuvuodet jalkapallossa -ainakin toistaiseksi, osuivat 1960-luvun alkuun sekä 1990-luvun loppuun. Näiden vuosien väliin mahtuu 70- ja 80 -luvut, jolloin hankolaisessa jalkapallossa oli tiukka kaksintaistelu Hangö IK:n sekä Hangö AIK:n välillä. Kakkosen paikallispelit vetivät jopa yli 1000 katsojaa ja kaupungin futisherruudesta käytiin kovaa kisaa. Vaikka Hangossa mietittiin jo 70-luvulla Hikkenin ja AIK:n yhdistämistä, ja yhden korkeatasoisemman joukkueen perustamista, niin kahden tasaisen seuran kilpailutilanne piti

ÄKTA HANGÖ FÖRMEDLING

PAIKALLINEN VÄLITTÄJÄSI

HIMA&HUVILA LKV AFM BOULEVARDEN 9 HANGÖ HIMAJAHUVILA.FI NANA HYRY TEL 0400942052 NANA@HIMAJAHUVILA.FI

molempia varpaillaan ja toiminnan tason hyvänä. -Koko pelaajaurani aikana kilpailu Hikkenin ja AIK:n välillä oli tiukkaa. HAIK oli muutamia kertoja sarjatasolla korkeammalla kuin me, mutta tämä toimi meille erinomaisena motivoijana, vahvistaa Hikkenin maalia 60-luvun lopulta 80-luvun alkuun vartioinut Rainer Roth. -Hikkenin SM-sarjavuotena 1962 olin 17-vuotias ja pääsin loppukaudesta pariin peliin penkille. Edustusjoukkueen harjoituksista muistan sen, että nuorena poikana pelkäsin henkeni edestä, kun Todde

Österlund pääsi vapaasti vetämään. Nopeasti sitä kuitenkin huomasi, että Todden laukaukset pysähtyivät samalla tavalla maalivahtiin kuin muidenkin vedot. Kunhan uskalsi pistää kropan eteen, Roth nauraa. Hikkenin maalissa SM-sarjassa aloitti Börje “Leiba” Berglund, mutta hän loukkaantui pahasti. Kovassa törmäyksessä hänen perna repesi ja loppukaudesta Kalle Fager (viisi ottelua) ja Bror Ljunggren (11 ottelua) jakoivat torjuntavastuun. Ensimmäisen kerran Roth oli Hikkenin edustusjoukkueen maalissa syksyllä 1966. Joukkueen valmentajana oli Paavo Isakssonin tilalle tullut Bengt Berglund. Kovin hyvin pelit eivät Suomensarjassa (kakkostaso) menneet, sillä syksyllä Hikken putosi Maakuntasarjaan. -Tai oikeastaan Jammu Nordlund veti suurimman osan harjoituksista, vaikka Benkku oli virallisesti Hikkenin valmentajana. Sinä kautena pääsin ensimmäistä kertaa edustusjoukkueen pelissä kentälle, mutta Leiba oli edelleen Hikkenin ykkösmaalivahti. Maakuntasarjassa Hikken viihtyi syksyyn 1972, jolloin joukkue uudestaan puikkoihin astuneen Paavo Isakssonin johdolla nousi. Tosin taso pysyi edelleen 1973 kolmanneksi korkeimpana, sillä

sinä vuonna pelattiin ensimmäisen kerran I-divisioonaa (myöhemmin Ykkönen). D-JUNNUIHIN 1955 Rainer Roth meni ensimmäisen kerran Hikkenin harjoituksiin 10-vuotiaana keväällä 1955. Vanhalla kentällä otettiin halukkaiden D-junioreiden nimet ylös ja sitten pelattiin. Talvisin ei siihen aikaan harjoiteltu, vaan kaikki keskittyi kesäaikaan. -En muista olisiko meillä ollut joku vastuuvalmentaja siihen aikaan, mutta muistan Aulis Janssonin olleen mukana vetämässä harjoituksia. Maalivahtiharjoituksia ei erikseen ollut, mutta vuotta vanhempi Ole Westerholm oli joukkueen vahva johtaja ja hän oli se joka oikeastaan hoiti maalivahdille vedot, Roth muistelee. -Meillä oli todella hyvä ikäluokka, sillä oli huono tulos jos voitimme pelejä vähemmän kuin 10-0. Joukkueen voimahahmoja olivat Olen ohella Svante Nordback, Ralf Wikberg ja Rolle Rönnberg. Parin D-vuoden jälkeen Roth siirtyi C-junnuissa AIK:hon. -Vietin paljon aikaa Hanko Pohjoisessa serkkujeni Henrik ja Tage Rothin kanssa ja he yhdessä Hannu Räsäsen kanssa houkuttelivat minut AIK:hon kenttäpelaajaksi. Vierailu

HIK 120 kesti vain vuoden, sillä toisena C-junnuvuotena olin taas Hikkenissä. HAIK:ssa Rainer Rothin ja Pentti Arlinin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran, sillä Arlin pelasi AIK:n C-junioreiden maalissa. Kun Arlin myöhemmin siirtyi Hikkeniin, niin parivaljakosta muodostui Hikkenin monivuotinen maalivahtikaksikko. Roth pelasi Hikkenin edustusjoukkueessa 13 kaudessa 234 ottelua ja Arlin puolestaan 15 vuoden aikana 186 peliä. -Sain B-juniorina kutsun piirijoukkueeseen. Minulla on kirje vielä jossain jäljellä. Reservinä piirijoukkueeseen oli merkattu Pentti Arlin, HAIK. Seurasimme toisiamme monen vuoden ajan, Roth nauraa. -Vaihdettuani takaisin Hikkeniin, en B:ssä ja A:ssa oikeastaan ollut koko sydämellä mukana jalkapallossa. Musiikki vei silloin paljon aikaa. Roth soitti kitaraa ja lauloi Hangon ja koko Länsi-Uudenmaan ykköbändissä Fellowsissa, joka kiersi viikonloppuisin ympäri Etelä-Suomen tanssilavoja ja kouluja. -Musiikki tuli ensin ja sitten vasta futis. PAHA LOUKKAANTUMINEN Jossain vaiheessa Arlin vaihtoi HAIK:n Hikkeniin ja koko 70-luvun Roth ja Arlin jakoivat lähes tasaisesti peliajan HIK:n tolppien välissä. Molemmat tunnettiin täysin pelottomina ja erittäin fyysisinä torjujina, jotka eivät kaihtaneet kovaakaan kontaktia. Ehkäpä pelityylistä johtuen loukkaantumisilta ei vältytty. Roth oli jo valmis lopettamaan pelaamisen 1974, kun yhteentörmäyksessä Vilppaan Jyrki Niemisen kanssa sattui pahasti. -Hampaat tulivat alahuulen läpi ja jouduin leukaleikkaukseen. Seuraavana vuonna en pelannut lainkaan, vaan toimin valmentajana. Olin kiinnostunut valmennuksesta ja kun Paavo halusi astua syrjään, vaihdoin pelaajasta valmentajaksi. Isaksson pysyi kuitenkin poissa valmennustehtävistä vain vuoden ja Roth palasi tolppien väliin. Seuraavat viisi vuotta hän oli selkeä ykkösmaalivahti, kunnes lopetti syksyllä 1980. -Jossain vaiheessa valmentajana oli myös Stigo Sundberg ja Ragnar Olenius, mutta ne olivat samalla tavalla kuin oma aikani valmentajana vain vuoden mittaisia jaksoja, Roth muistelee. -Kun lopetin, niin annoin maalivahdin pelipaitani Hasse Nordlundille, joka tuli silloin HAIK:sta. Pena kyllä jatkoi vielä aktiivista pelaamista viisi vuotta oman lopettamiseni jälkeen, mutta 80-luvun alkuvuosina Hasse oli Hikkenin ykkösveskari. JUNIORIVALMENTAJANA Rainer Rothin innostus valmentamiseen syttyi jo peliauran aikana. Hän valmensikin 80-luvulla sekä junioreita että edustusjoukkuetta eri jaksoissa. Työelämän hektisyys pisti kuitenkin valmennusuralle pisteen 80-luvun lopussa. -Aloitin 1966 Victor Ekillä laivan-

selvittäjänä ja sitten 1969 vaihdoin Lars Krogiukselle, missä tein eläkkeelle jäämiseen asti töitä. Lopussa vastasin sekä huolinnasta että laivanselvityksestä Krogiuksella. Talvella 1989 aloitin Hikkenin edustusjoukkueen valmentajana. Samaan aikaan työelämässä oli täysi vauhti päällä, joten terveyden takia oli pakko lopettaa valmentaminen. 90-luvulla en enää toiminut vastuuvalmentajana, vaikka olikin auttamassa muun muassa Seppo Olinia A-junioreissa. Rainer Roth ei koskaan ole valmentanut Hikkenin nuorimpia ikäluokkia, vaan on viihtynyt edustusjoukkueen lisäksi B- ja A-nuorten ohjaamisessa. -1981 Hikkenillä ei ollut B-junnuja, joten keräsin joukkueen yksitellen. Suurin osa joukkueesta koostui 1965 ja 1966 -syntyneistä pelaajista kuten Tom Suvanto, Jucki Gröndahl ja Tommy Björkqvist. -En usko että ensimmäisenä B-juniorivuotena voitimme yhtään ottelua, mutta pojilla oli silti hauskaa. Tämä jatkui A-nuorissa, kun mukana oli myös 1967 ja 1968 -syntyneitä. Jotkut näistä pelaajista kuten Timo Rönnberg, Sami Kinnunen ja Jukka Immonen saivat jopa kutsun maajoukkueleireille.

Rainer Rothin mukaan A-junioreiden harjoituksissa oli jatkuvasti parikymmentä pelaajaa. Näistä junioreista koostui iso osa Hikkenin 1994 syksyllä Ykköseen noussut edustusjoukkue. PIIRI JA KINNUNEN LAHJAKKAIMPIA Valmentamistaan pelaajista Rainer Roth pitää lahjakkaimpina Jarmo Piiriä ja Sami Kinnusta. Sekä Kinnunen että Piiri tulivat muun muassa Jukka Immosen ja Jari Saastamoisen kanssa Hikkeniin C-junioreina HAIK:sta. -Jammu oli todella lahjakas pelaaja. Vaikka hän myöhemmin pelasi Ykkösessä edustusjoukkueen puolustuksessa, niin hän oli mielestäni parhaimmillaan kymppipaikalla. Ja hänellä oli aivan mieletön laukaus, Roth toteaa. -Sami puolestaan oli henkisesti aivan omalla tasollaan. Hän ohjasi joukkuetta kentällä kovaäänisesti ja vaati kaikilta pelaajilta täyttä panosta. Muistan kun poikien maajoukkuevalmentaja Simo Syrjävaara oli innoissaan Samista ja kehui hänen ottaneen ohjat käsiin heti ensimmäisestä maajoukkuetreenistä lähtien.

Kaksi HIK-ikonia kauden 1987 päätteeksi. Timo Holmström (vas.) ja Rainer Roth. Holmström pelasi Hikkenissä 414 ottelua 21 kauden aikana. Rothille kokemusta kertyi 13 kaudessa 234 ottelun verran.

Jos Sami olisi ollut hieman nopeampi, hän olisi varmasti pelannut säännöllsesti poikien ja nuorten maajoukkueissa. Sekä Piirillä että Kinnusella olisi ollut vientiä myös Hangon ulkopuolelle, mutta molemmat olivat kotikaupungilleen ja Hikkenille uskollisia. Jarmo Piiri pelasi Hikkenin edustusjoukkueessa 450 ja Sami Kinnunen 365 ottelua. -Rainer Salosesta olisi myös tullut aivan huippuluokan pelaaja, mutta hän ehti ennen polven ristisidevammaa pelata vain muutaman pelin Hikkenissä. Hän oli isokokoinen ja vahva, mutta erittäin taitava. Hänen jalkapallouransa loppui valitettavasti tähän yhteen polvivammaan. HIK VS EIF VS BK-46 VS HAIK Rainer Rothin pelaajauran aikana Länsi-Uudellamaalla oli neljä suhteellisen tasaista seuraa. EIF:n, BK-46:n, HAIK:n ja Hikkenin keskinäiset ottelut vetivät hyvin yleisöä ja media seurasi alueen jalkapalloa tiiviisti. Hangonlehti sekä Västra Nyland kirjoittivat pitkiä otteluennakkoja ja pelien jälkeen uhrattiin palstatilaa analyyseille ja haastatteluille. Nyt tilanne on hieman toinen. HAIK:lla ei ole jalkapalloa enää ohjelmassa, BK-46 pelaa ensi kaudella Vitosessa ja FC HIK Nelosessa. Länsi-Uudellamaalla aloitettiin jalkapallon pelaaminen 1910-luvulla, mutta koskaan aikaisemmin yksi ei ole ollut niin ylivoimainen alueen muihin seuroihin verrattuna kuin EIF on nyt. -Täytyy nostaa hattua EIF:lle ja samalla onnitella seuraa liiganousun johdosta. Hyvin he ovat onnistuneet pelaajahankinnoissa viime vuosina, mutta on muistettava että todellisuudessa EIF:n paikallinen joukkue on Kolmosessa pelaava Akatemia. Liigajoukkueessa ensi kaudella tuskin on monta tammisaarelaiskasvattia, muistuttaa Roth. Hän oli itse Hikkenin hallituksessa 2000-luvun alussa, kun seura luopui Ykkösen paikasta. -Taloudelliset resurssit eivät Hangon kokoisessa kaupungissa riittäneet joukkueen pitämisessä Ykkösessä. Mielenkiinnolla seuraan miten EIF onnistuu liigassa ja miten seura pystyy rakentamaan pitkäaikaisen strategian pysyäkseen korkeimmalla tasolla kauemmin kuin vuoden tai kaksi.

HIK 120 minns jag att man som ung pojke var rädd för sitt liv när Todde Österlund fick fria lägen. Men snabbt insåg jag att Toddes skott stannade precis som alla andras. Bara man vågade sätta kroppen framför, skrattar Roth. I FM-serien började Börje ”Leiba” Berglund i Hickens mål men han skadade sig svårt. I en hård kollision sprack hans mjälte och under slutet av säsongen delade Kalle Fager (fem matcher) och Bror Ljunggren (11 matcher) målvaktssysslan. Första gången Rainer Roth stod i Hickens representationslags mål var på hösten 1966. Lagets tränare hade då bytts från Paavo Isaksson till Bengt Berglund. Matcherna i Finlandsserien gick inte så bra och på hösten åkte HIK ned till Landskapsserien. -Egentligen var det Jammu Nordlund som ledde de flesta träningarna även om Benkku officiellt var HIK:s tränare. Under den säsongen kom jag för första gången in på plan i representationslagets match, men Leiba var nog fortfarande HIK:s förstemålvakt. HIK trivdes i Landskapsserien fram till hösten 1972 när laget under Paavo Isakssons ledning tog sig upp igen. Nivån förblev dock den tredje högsta även 1973, eftersom I-division (senare Ettan) spelades för första gången det året. D-JUNIOR 1955

Efter höftoperationen i höst måste Rainer Roth använda kryckor en tid.

Rainer Roth

Från spelare till tränare och vidare till styrelsemedlem Hickens storhetstid inom fotbollen - åtminstone hittills - inföll i början av 1960-talet och slutet av 1990-talet. Mellan dessa år, 1970- och 1980-talen, var det en tuff kamp i Hangö mellan Hangö AIK och HIK. Derbyna i division II lockade ibland över 1000 åskådare, och kampen mellan de två föreningarna var intensiv.

Även om det i Hangö redan på 1970-talet diskuterades om att förena HIK och AIK och bilda ett högklassigt gemensamt lag höll konkurrensen mellan de två jämna klubbarna aktivitetsnivån hög. -Under hela min spelarkarriär var konkurrensen mellan HIK och AIK intensiv. AIK låg några gånger på

en högre serienivå än HIK, men det fungerade utmärkt som motivation för oss, bekräftar Rainer Roth, som vaktade Hickens mål från slutet av 1960-talet till början av 1980-talet. -Då HIK spelade i FM-serien 1962 var jag 17 år och satt på bänken i några matcher mot slutet av säsongen. Av representationslagets träningar

Rainer Roth gick på sina första träningar med HIK som tioåring våren 1955. På Gamla plan skrev man upp namnen på de intresserade D-juniorerna och sedan spelade mot två mål. Under vintertid tränade man inte, allt fokuserades på sommartid. -Jag minns inte om vi hade någon särskild tränare på den tiden, men jag kommer ihåg att Aulis Jansson var med och ledde träningarna. Det fanns inga specifika målvaktsträningar men ett år äldre Ole Westerholm var lagets ledande spelare och han var den som skötte om att målvakten fick skott på sig, säger Roth. -Vi var verkligen en bra årgång och det var ett dåligt resultat om vi vann matcher med mindre än 10-0. Lagets starkaste spelare var Ole Westerholm, Svante Nordback, Ralf Wikberg och Rolle Rönnberg. Efter ett par år i D-juniorlaget bytte Roth som C-junior till AIK. -Jag tillbringade mycket tid med mina kusiner Henrik och Tage Roth i Hangö Norra och tillsammans med Hannu Räsänen övertalade de mig att gå över till AIK, inte som målvakt utan som utespelare. Besöket varade bara ett år eftersom jag återvände till HIK under mitt andra år som C-junior. I HAIK möttes Rainer Roth och Pentti Arlin för första gången då Arlin spelade som målvakt i AIK:s C-juniorer. När Arlin senare bytte till HIK bildade duon Hickens målvaktspar i många år. Roth spelade i HIK:s representationslag i 13 säsonger och 234 matcher, medan Arlin spelade i 15 år och 186 matcher. -Som B-junior fick jag en inbjudan

HIK 120

pojklandslagets tränare Simo Syrjävaara var entusiastisk över Sami och berömde honom för att han hade tagit kommandot direkt från den allra första pojklandslagsträningen. Om Sami hade varit lite snabbare hade han säkert spelat regelbundet i pojkoch ungdomslandslagen. Både Piiri och Kinnunen hade också möjlighet att spela för andra klubbar på högre nivå, men de förblev lojala sin hemstad och Hicken. Jarmo Piiri spelade 450 matcher för Hicken och Sami Kinnunen 365 matcher. -Rainer Salonen skulle också ha blivit en elitspelare, men han hann spela bara några matcher för Hicken innan han skadade korsbandet. Han var stor och stark men mycket skicklig. Tyvärr avslutades hans fotbollskarriär på grund av den här knäskadan. HIK VS EIF VS BK-46 VS HAIK

Hickens A-juniorer 1984. Bakre raden från vänster: Freij Andersson, Magnus Hellström, Christer Holmlund, Kim Högström, Johan Gröndahl, Tapio Määttä. Mittersta raden från vänster: Rainer Roth (tränare), Hannu Varis, Markus Lindroos, Olavi Isaksson, Markus Holstein, Jukka Immonen, Hasse Österlund (tränare). Främre raden från vänster: Ulf Törnblom, Mika Kaihoniemi, Kari Sundberg, Per-Olof Westerholm, Jari Saastamoinen.

till distriktslaget. Jag har fortfarande brevet någonstans. Som reserv i distriktslaget var Pentti Arlin, som ännu då var i HAIK. Vi följde varann i många år, skrattar Roth. -När jag återvände till HIK var jag inte riktigt engagerad i fotboll i B- och A-juniorerna. Musiken tog mycket tid då. Roth spelade gitarr och sjöng i Fellows, Hangös och hela Västra Nylands bästa pop-band som turnerade runt södra Finland på helgerna. -Musiken kom först, sedan fotbollen.

ALLVARLIG SKADA Vid något skede bytte Pentti Arlin från HAIK till Hicken och under hela 70-talet delade Roth och Arlin nästan jämnt på speltiden mellan HIK:s stolpar. Båda var kända som fullständigt orädda och mycket fysiska målvakter som inte drog sig undan för hård kontakt. Kanske på grund av deras spelstil undvek de inte skador. Roth var redan beredd att sluta spela 1974, när han kolliderade allvarligt med Jyrki Nieminen, som spelade för Salon Vilpas. -Tänderna gick genom underläppen och jag var tvungen att genomgå en käkoperation. Följande år spelade jag inte alls utan agerade som tränare. Jag var intresserad av att leda träningar och när Paavo ville träda åt sidan bytte jag från spelare till tränarbänken. Isaksson höll sig borta från tränaruppdraget endast ett år och Roth återvände tillbaka mellan stolparna. Under de följande fem åren var han den klara förstemålvakten i Hicken innan han avslutade sin karriär hösten 1980.

-I något skede var även Stigo Sundberg och Ragnar Olenius tränare men deras perioder som tränare var kortvariga, minns Roth. -När jag slutade spela gav jag min målvaktsmatchtröja till Hasse Nordlund, som då kom från HAIK. Pena fortsatte att spela aktivt i fem år efter att jag slutat men under början av 80-talet var Hasse Hickens första målvakt. JUNIORTRÄNARE Rainer Roths intresse för tränaryrket väcktes redan under spelarkarriären. På 80-talet tränade han både juniorer och representationslaget under olika perioder. Arbetslivets stress satte dock punkt för tränarkarriären i slutet av 80-talet. -Jag började som skeppsmäklare på Victor Ek 1966 och sedan bytte jag till Lars Krogius 1969 där jag jobbade fram till min pension. Mot slutet ansvarade jag för både skeppsmäklaravdelningen och speditionen hos Krogius. Under vintern 1989 började jag som tränare för Hickens representationslag men samtidigt var arbetslivet i full gång så av hälsoskäl var jag tvungen att sluta som tränare. På 90-talet var jag inte längre huvudtränare, men jag hjälpte till bland annat Seppo Olin i A-juniorerna. Rainer Roth har aldrig tränat de yngsta åldersgrupperna i Hicken utan har trivts med att förutom representationslaget leda B- och A-juniorerna. -1981 hade Hicken inga B-juniorer, så jag samlade ihop laget en spelare i taget. De flesta spelarna var födda 1965 och 1966, sådana som Tom Suvanto, Jucki Gröndahl och Tommy Björkqvist. Jag tror inte att vi vann en enda match under mitt första år som

tränare för B-juniorer men pojkarna hade ändå kul. Det fortsatte sedan med A-juniorerna, där det också fanns spelare födda 1967 och 1968. Vissa av dessa, som Timo Rönnberg, Sami Kinnunen och Jukka Immonen blev till och med inkallade till landslagsläger. Enligt Rainer Roth var det alltid ett tjugotal spelare på A-juniorträningarna. Dessa juniorer utgjorde en stor del av Hickens representationslag som avancerade till Ettan hösten 1994. PIIRI OCH KINNUNEN MEST BEGÅVADE Bland de spelare han tränade anser Rainer Roth att Jarmo Piiri och Sami Kinnunen var de mest begåvade. Både Kinnunen och Piiri kom till Hicken som C-juniorer från HAIK, tillsammans med Jukka Immonen och Jari Saastamoinen. -Jammu var en mycket begåvad spelare. Även om han senare spelade i försvarslinjen för representationslaget i Ettan, tycker jag att han var som bäst som en tia. Han hade bra speluppfattning och ett otrolig hårt skott, säger Roth. -Sami var å andra sidan helt enastående mentalt. Han styrde laget högljutt på planen och krävde full fokus av alla spelare. Jag minns när

Under Rainer Roths spelarkarriär fanns det fyra relativt jämna lag i Västra Nyland. Matcherna mellan EIF, BK-46, HAIK och HIK drog bra med publik och medierna följde områdets fotboll tätt. Hangötidningen och Västra Nyland skrev långa artiklar innan matcherna och gav följande dag mycket spaltutrymme för analyser och intervjuer. Nu är situationen något annorlunda. HAIK har inte längre fotboll på programmet, BK-46 spelar i Femman nästa säsong och FC HIK i Fyran. Fotbollen började spelas i Västra Nyland på 1910-talet, men aldrig tidigare har ett lag varit så överlägset i förhållande till andra klubbar i området som EIF är nu. -Jag måste ta av mig hatten för EIF och samtidigt gratulera föreningen för avancemang till Tipsligan. De har lyckats mycket bra med spelaranskaffning de senaste åren. Men samtidigt måste vi komma ihåg att EIF:s lokala lag Akademin spelar i Trean, och att det i EIF:s ligalag nästa säsong förmodligen inte kommer att finnas många lokala spelare, påminner Roth. Han satt själv i Hickens styrelse i början av 2000-talet när klubben avstod från sin plats i Ettan. -Ekonomiska resurser i en stad av Hangös storlek räckte inte för att hålla laget kvar i Ettan. Jag är nyfiken på hur EIF kommer att klara sig i ligan och hur klubben kommer att bygga en långsiktig strategi för att stanna på högsta nivå längre än ett eller två år.

Disponenttjänst i Hangö Isännöintipalvelu Hangossa Olle Johansson:  010 2812 330 olle.johansson@lillolle.fi

HIK 120

RESOR

Resa till Stockholm 4-7.4.2024 Mamma Mia! The Party

Först kom musikalen. Sen kom filmerna. Nu fortsätter partyt - ett år till! Mamma Mia! The Party kommer hem där allt började endast på Tyrol i Stockholm 2024. Efter världspremiären i Stockholm 2016 har Mamma Mia! The Party dragit fulla tavernor både i London och Göteborg. Över en miljon gäster senare kommer partyt till Tyrol igen. Premiär 22 februari 2024. Kliv in genom dörrarna och du har magiskt förflyttats till den grekiska paradisön Skopelos och Nikos taverna. Här väntar en härlig helkväll som inkluderar allt från välkomstouzo till en läcker fyrarätters medelhavsmeny, sång, dans, våghalsiga luftfärder, dansanta servitörer och självklart ABBAs låtar och en fest som aldrig verkar vilja ta slut. Opa! Varje kväll är unik och ingen vet hur det ska sluta. Det beror helt enkelt på var ABBAs låtar tar oss! Passa på att göra kvällen till din med familj, vänner och kollegor. Redo att ha the time of your life? Kalos orisate! Båttidtabell / Silja Line 4.4 Helsingfors Stockholm kl. 17:00 10:00 (5.4) 6.4 Stockholm Helsingfors kl. 16:45 10:30 (7.4) Hotell / ProfilHotels Central 5-6.4 Vasagatan 38, Stockholm Pris:

540 / person i delad A-hytt/dubbelrum

I priset ingår: busstransport från Västnyland till hamnen tur-retur båtresorna tur-retur med Silja Line i A-hytt buffetfrukost ombord tur-retur en natt på ProfilHotels Central, inkl. frukost busstransfers i Stockholm, mellan hamnen hotellet samt till Tyrol. biljett till Mamma Mia! The Party, inkl. välkomstouzo och medelhavsinspirerad meny Friman Resors reseledare med på resan Tillägg: buffet ombord 46,50 / person / resa enkelrum 154 Reseförsäkring ingår ej. Vi förbehåller oss rätten till ändringar. Minimideltagarantal. Bindande anmälningar senast 29.11.2023

frimanresor.fi

Sandövägen 23,10900 Hangö

Tel Bussar 019 - 248 1004 Tel Resor 019 - 248 1090 info@frimanresor.fi

HIK 120

Hyvällä kiinteistöllä on merkitystä. Siksi Bravida. Olemme Pohjoismaiden johtava kestävien kokonaisratkaisujen toimittaja service- ja urakointipalveluissa.

Autamme asiakkaitamme esimerkiksi Hangossa luomaan toimivia ja kestäviä kiinteistöjä. Mikään projekti ei ole meille liian pieni tai suuri!

www.bravida.fi

120 Utgivare/ Julkaisija: HIK rf Upplaga/ Levikki: 25 000 ex/kpl Distribution/ Jakelu: Hangö-Raseborg-Ingå Hanko-Raasepori-Inkoo Ansvarig redaktör/ Vastaava toimittaja: Mauri Forsblom Layout/ Taitto: Mauri Forsblom Painopaikka/ Tryckeri: Sanoma Oy, Vantaa

1903 2023

AUTOMAALAAMO

KARIT OY - maalaukset - peltityöt - lasinvaihdot Salminen 0400 200 456 Nevanperä 040 558 1107

HIK 120

Vi specialiserar oss på traditionellt byggande och restaurering av hus. I vårt snickeri kombinerar vi traditionellt hantverk med moderna maskiner för att skapa högkvalitativa och hållbara resultat.