LokalTapiola är mera än ett traditionellt försäkringsbolag
Vi tryggar din vardag så att du vet att när något oförutsett sker kan du alltid vända dig till oss!
Ditt lokala försäkringsbolag för såväl dig själv, din familj, ditt företag eller ditt lantbruk.
Välkommen att besöka våra kontor utan tidsbokning
Hangö
• Tisdag och torsdag kl. 10-12 och 13-16
• Nycandergatan 20
Ekenäs
Måndag-fredag kl. 10-16
Björknäsgatan 12 019 222 3300
Lokalt – nära dig!
-
Utgivare/ Julkaisija: FC HIK
Upplaga/ Levikki: 25 000 ex/kpl
Distribution/ Jakelu:
Hangö-Raseborg-Ingå
Hanko-Raasepori-Inkoo
Ansvarig redaktör/ Vastaava toimittaja: Mauri Forsblom
Layout/ Taitto: Mauri Forsblom
Painopaikka/ Tryckeri: Sanoma Oy, Vantaa
Ordförandes hälsning
En
ny
säsong har kört igång på alla fronter
Representationslaget spelar i Femman men med målet att stiga tillbaka till Fyran redan i höst. Säsongen har börjat på ett utmärkt med segrar i de fem första matcherna och med en målskillnad på 41-5. Åtminstone hittills ser det ut som om vi kanske spelar i fel serie. Spelartruppen är bredare än på flera år. Nästan samtliga spelare som var med ifjol fortsätter och dessutom har vi fått med många nya förmågor.
På juniorsidan ser det också positivt ut. Vi har igen ett B-juniorlag efter en paus på några år och i de yngsta åldersklasserna finns det mycket gott om spelare. Även om vi är väldigt tacksamma att så manga föräldrar ställer upp som tränare och lagledare så skulle det vara bra att få några nya personer med i juniorverksamheten.
Den traditionella Östersjö Cupen ordnas igen i början av augusti (2-3 augusti) och det kommer att bli ungefär lika manga lag som ifjol.
Vi har planer också på att återuppliva bingoverksamheten efter en paus på flera decennier. Tanken är att komma igång redan under hösten och bingokvällarna kommer att hållas på Brankis.
Jag önskar er alla en solig och avkopplande sommar!
Mikael Österlund orförande, FC HIK
Puheenjohtajan tervehdys
Uusi kausi on käynnistynyt kaikilla rintamilla
Edustusjoukkue pelaa nyt Vitosessa, mutta tavoitteena on jo syksyllä nousta takaisin Neloseen. Kausi on alkanut erinomaisesti viidellä voitolla, ja maalierolla 41–5. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että pelaamme ehkä väärässä sarjassa. Pelaajaryhmä on laajempi kuin vuosiin. Melkein kaikki viime vuoden pelaajat jatkavat ja lisäksi mukaan on tullut paljon uusia lahjakkuuksia.
Myös junioripuolella näyttää hyvältä. Meillä on taas B-juniorijoukkue muutaman vuoden tauon jälkeen, ja nuorimmissa ikäluokissa pelaajia on runsaasti. Vaikka olemme erittäin kiitollisia siitä, että niin moni vanhempi toimii valmentajana ja joukkueenjohtajana, olisi hienoa saada uusia taustahenkilöitä mukaan junioritoimintaan.
Perinteinen Itämeri Cup järjestetään taas elokuun alussa (2.–3. elokuuta), ja mukaan tulee näillä näkymin suunnilleen yhtä monta joukkuetta kuin viime vuonna.
Meillä on myös suunnitelmissa herättää bingotoiminta henkiin useiden vuosikymmenten tauon jälkeen. Tavoitteena on päästä käyntiin jo syksyn aikana. Bingoillat tullaan pitämään Brankiksella.
Toivotan teille kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää!
Mikael Österlund puheenjohtaja, FC HIK
”Siktet är inställt på Fyran”
FC HIK:s representationslag föll i fjol höstas för första gången i klubbens över 100-åriga historia ner till Femman, vilket är den sjunde nivån i Finlands seriesystem.
I början av 2000-talet spelade Hicken fortfarande i Ettan, alltså näst högsta serien, men under de senaste 25 åren har mycket hänt i Hangö och också inom finländsk fotboll. Samtidigt som Hangös befolkning minskat och födelsetalen gått ner, har allt fler storklubbar med akademi-, andraoch tredjelag tillkommit i Bollförbundets seriesystem. Konkurrensen har hårdnat och Hangö har inte hängt med i utvecklingen.
Hickens representationslag tränas den här säsongen av Mikael Nyberg, Walter Gustafsson och Tommy Björkqvist. Målvakterna ansvarar som vanligt Hasse Nordlund för, och lagledarna är Joppe Sommardahl och Timo Pulliainen.
Klubbledningen har satt som mål att laget ska ta sig tillbaka till Fyran och på sikt spela i Trean. FC HIK Jalkapallo Fotboll träffade huvudtränaren Mikael Nyberg, som har fört med sig ett modernare tänk kring både spel och träning.
Delar spelarna och tränarstaben klubbledningens mål?
– Vårt mål är förstås att vinna serien och gå upp till Fyran. Alla i laget, både spelare och ledare, är eniga om det. Säsongen är ännu ung, men hittills har allt sett bra ut. Bara ett lag går direkt upp, så det gäller att ta varje match på största allvar.
EN TUDELAD ZON
Säsongen har börjat övertygande för Hicken: fem raka segrar och en målskillnad på 41–5. Har nivån i serien motsvarat dina förväntningar?
– Vad ska man säga? Ärligt talat har starten varit enklare än väntat. Matcherna har flutit på ganska lätt. Zonen är tydligt tudelad, och vi har verkligen haft lättare motståndare i början. Först mot Olari blev det tufft. Hur har försäsongen varit? Har laget tränat bra?
– Det har varit bra uppslutning på träningarna, men tyvärr har flera nyckelspelare haft ofta förhinder. Det finns förstås några undantag som bekräftar regeln. Förhoppningsvis blir det bättre nu när studeranden återvänder till Hangö över sommaren.
Ni har över 30 spelare i truppen. Är laget jämnare i år än ifjol?
– Ja, det tycker jag. Vi har haft matcher där bänken varit riktigt stark. I höstas, särskilt på bortaplan, hade Hicken ibland bara två avbytare. Nu har vi haft full matchtrupp med 18 spelare i varje match.
SAMMA FOTBOLLSFILOSOFI
BLAND TRÄNARNA
Ni har inte tränat tillsammans tidigare, du och Walter. Har samarbetet fungerat?
– Väldigt bra. Vi fann snabbt en gemensam syn på saker. Han är engagerad och arbetsvillig. Vi hörs varje dag, och hans energi märks – flera
dagar före match börjar han fundera på startelvan och spelpositioner.
I år har Hicken också ett B-juniorlag, och några juniorer har tränat och spelat med representationslaget. Hur fungerar ert system?
– Kontakten med Milko Saramo, B-juniorernas tränare, fungerar bra. Han meddelar vanligtvis dagen innan vilka juniorer som kommer. Det är viktigt att aktiva och talangfulla 15–17-åringar får träna med seniorer. För oss är det avgörande att alltid ha tillräckligt med spelare på träning. Det är en win-win-situation.
Vilka juniorer har fått speltid hittills?
– Just nu är konkurrensen om speltid hård. Bland juniorerna har främst Nuutti Parjanen, Sasu Holmström och Atte Ahola spelat matcher.
Även Eemeli Boström har visat i träning att han förtjänar minuter. Vi försöker successivt köra in honom –det är hans första år i seniorfotboll, så han behöver vänja sig.
Vilka positioner är lättast att slå sig in på som junior?
– Det är lättare att få speltid på kanterna. Centralt konkurrerar flera rutinerade spelare om tre positioner: Hannes Gustafsson, Robert Bäckman, Jakob Metzner, Acke Österlund och Patte Lahti. Men vi vill också ge Nuutti Parjanen speltid – han är en mycket lovande spelare. 3–5–2 FUNGERAR Hicken har i flera år spelat 4–4–2. Använder ni samma spelsystem i år?
– Vi spelar främst 3–5–2, med tre mittbackar, en sexa, två centrala mittfältare, två wingbacks och två anfallare. Jag gillar det systemet. Om det inte fungerar märker man det direkt. Men jag vågar påstå att de mål vi släppt in inte berott på formationen utan individuella misstag – någon förlorar en duell eller tappar bollen. Det hade inte hjälpt att ha en extra försvarare. 3–5–2 passar oss. Vi har starka mittfältare och rätt material för det.
Vad är det som gör 3–5–2 till ett bra system för er?
– 3–5–2 passar lag som vill pressa högt och dominera spelet. Möter vi ett starkare lag kan vi försvara med fem, men trycka upp wingbackarna när vi har bollen. Det är ett flexibelt och fungerande system. Jag sa redan i vintras på spelarträffen att jag ville prova något nytt. Många har spelat med fyrbackslinje i åratal – ibland måste man våga förändra. Och killarna har gillat det.
Tidigare säsonger i Fyran har Hicken ofta börjat starkt på våren, men haft problem på hösten. Vad har du för tankar om hösten?
– Det är svårt att svara på nu. Ambitionen är förstås att spela jämnt hela säsongen. Just nu känns det som att vi knappt har kommit igång. Fokus ligger på nästa match och att få ett bra resultat. Vi tar hösten när den kommer.
Mikael Nyberg, FC HIK
Tavoitteena Nelonen
FC HIK:n edustusjoukkue putosi viime syksynä ensimmäisen kerran yli 100-vuotisen historiansa aikana Vitoseen. Se on Palloliiton sarjajärjestelmän seitsemäs taso.
Vielä 2000-luvun alussa Hikken oli Ykkösessä, eli toiseksi korkeimmassa sarjassa, mutta 25 viimeisen vuoden aikana suomalaisessa jalkapallossa on tapahtunut paljon. Samaan aikaan kun Hangon asukasmäärä on jatkuvasti pienentynyt ja lasten syntyvyys laskenut, Palloliiton järjestelmässä on mukana yhä useampi suurseuran akatemia-, kakkos- tai kolmosjoukkue. Kilpailu on kiristynyt eikä hankolainen futis ole pysynyt kehityksessä mukana.
Hikkeniä valmentaa tällä kaudella Mikael Nyberg, Walter Gustafsson ja Tommy Björkqvist. Maalivahdeista vastuussa on totuttuun tapaan Hasse Nordlund ja joukkueenjohtajina ovat Joppe Sommardahl sekä Timo Pulliainen.
Hikkenin seurajohto on asettanut edustusjoukkueen tavoitteeksi nousta takaisin Neloseen ja tulevaisuudessa pelata Kolmosessa. FC HIK Jalkapallo Fotboll kävi jututtamassa seuran vastuuvalmentajaa Mikael Nybergiä. Hän on tuonut Hikkeniin modernia ajattelumallia sekä pelaamiseen että harjoittelemiseen.
Ovatko myös pelaajat ja valmennus seurajohdon tavoitteen takana?
-Tavoitteemme on voittaa sarja ja nousta Neloseen, totta kai. Kaikki joukkueen jäsenet sekä taustahenkilöt ovat yksimielisiä asiasta. Nyt olemme vasta kauden alussa, mutta toistaiseksi kaikki on näyttänyt hyvältä. Vain lohkoykkönen nousee suoraan, joten on tärkeää keskittyä jokaiseen otteluun kunnolla.
KAKSIJAKOINEN LOHKO
Kausi on alkanut Hikkenin osalta ylivoimaisissa merkeissä.
Viidestä. ensimmäisestä ottelusta on tuloksena täysi potti ja komea maaliero 41-5. Onko sarjan taso vastannut odotuksiasi?
-No, mitäpä siihen sanoisi? Itse asiassa kausi on alkanut helpommin kuin odotin. Pelit ovat sujuneet melko vaivattomasti. Lohko on selvästi kaksijakoinen, ja meillä on kyllä ollut helpommat vastustajat heti alussa. Vasta Olaria vastaan jouduimme tiukoille.
Miten harjoituskausi on sujunut? Onko joukkue harjoitellut hyvin?
-Harjoituksissa on ollut ihan hyvin porukkaa, mutta valitettavasti monet runkopelaajat ovat ainakin vielä toistaiseksi olleet usein estyneitä. Muutama poikkeus toki tässäkin tapauksessa vahvistaa säännön. Toivottavasti tilanne nyt muuttuu, kun opiskelijat palaavat kesäksi Hankoon.
Hikkenillä on todella laaja rinki, eli yli 30 pelaajaa. Onko ryhmä tänä vuonna tasaisempi kuin aikaisemmin?
-Mielestäni on. Meillä on ollut pelejä, joissa penkki on ollut tosi vahva. Viime syksynä kokoonpanossa, varsinkin vieraspeleissä oli välillä vain pari vaihtopelaaja, mutta nyt jokaisessa ottelussa on ollut täysi 18 pelaajan ryhmä.
VALMENTAJILLA
SAMA PELIFILOSOFIA
Ette ole aikaisemmin valmentaneet yhdessä Walterin kanssa, mutta onko yhteistyö sujunut hyvin?
-Tosi hyvin. Löysimme nopeasti Walterin kanssa yhteisen näkemyksen. Hän on sitoutunut ja valmis tekemään töitä. Olemme päivittäin yhteydessä ja Walterin energisyydestä kertoo sekin, että jo muutamaa päivää ennen peliä hän miettii avausta ja pelaajien pelipaikkoja.
Hikkenillä on tänä vuonna B-juniorit, joista ainakin osa on harjoitellut -ja myös pelannut edustusjoukkueessa. Miten teidän systeemi toimii?
-Yhteys B-juniorien valmentajan Milko Saramon kanssa on toiminut hyvin. Hän ilmoittaa yleensä edellisenä päivänä, ketkä junnuista tulevat mukaan. On todella tärkeää, että lahjakkaat ja aktiiviset 15-17 -vuotiaat juniorit pääsevät harjoittelemaan aikuisten kanssa. Meille puolestaan on ratkaisevaa, että harjoituksissa on aina tarpeeksi pelaajia. Tilanne on win-win molemmille.
Ketkä B-junioreista ovat saaneet peliaikaa edustusjoukkueessa?
-Tällä hetkellä kilpailu pelipaikoista on kova. Lähinnä junnuista peleissä ovat olleet mukana Nuutti Parjanen, Sasu Holmström ja Atte Ahola, mutta myös Eemeli Boström on osoittanut treeneissä ansaitsevansa peliaikaa. Yritämme hiljalleen ajaa häntä sisään. Tämä on hänen ensimmäinen vuotensa miesten peleissä, joten annetaan hänen totutella. Hän saa kauden aikana mahdollisuutensa.
Millä pelipaikoilla juniorien on helpointa saada minuutteja?
-Laidoilla on suurempi todennäköisyys saada peliaikaa, sillä keskustassa meillä on kokeneita kavereita kilpailemassa kolmesta pelipaikasta: Hannes Gustafsson, Robert Bäckman, Jakob Metzner, Acke Österlund ja Patte Lahti ovat kaikki parhaimmillaan keskikentän kolmiossa. Silti haluamme antaa peliaikaa myös Nuutti Parjaselle, joka on todella lahjakas pelaaja.
3-5-2 TOIMII
Hikkenissä on vuosia pelattu 4-4-2 -ryhmityksellä. Vieläkö menette samalla systeemillä myös tällä kaudella?
-Olemme pääasiassa pelanneet 3–5–2:lla, eli kolmella topparilla, yhdellä kutosella, kahdella kasilla, kahdella wingbackillä ja kahdella hyökkääjällä. Tykkään tästä systeemistä. Toki, jos se ei toimi, sen huomaa heti. Mutta väitän käsi sydämellä, että emme ole päästäneet maaleja ryhmityksemme takia. Ne ovat tulleet yksilöiden virheistä –joku häviää kaksinkamppailun tai menettää pallon. Ei sillä olisi ollut väliä, vaikka meillä olisi ollut yksi mies enemmän puolustuslinjassa. Minusta 3-5-2 sopii meille. Meillä on vahvoja keskikenttäpelaajia ja tähän systeemiin sopiva materiaali. Miksi 3-5-2 sopii Hikkenille? -3-5-2 on hyvä joukkueelle, joka haluaa prässätä ylhäältä ja hallita peliä. Jos kohtaamme vahvemman joukkueen, voimme puolustaa viidellä, mutta nostaa wingbackit ylös kun meillä on pallo. Minusta tämä on joustava ja toimiva systeemi. Sanoin jo talvella pelaajille, että haluan kokeilla jotain uutta. Moni oli pelannut neljän linjassa vuosia -joskus pitää uskaltaa jotain erilaista. Ja pojat ovat tykänneet.
Edellisillä Nelosen kausilla Hikken on lähes poikkeuksetta aloittanut keväällä vahvasti, mutta syksy on tuottanut ongelmia. Mitä ajattelet syksystä? Pystytkö pitämään joukkueen koossa siihen asti kun varsinaiset ratkaisupelit ovat käsillä?
-Nyt on vaikea vastata tuohon kysymykseen. Tarkoitus on kyllä pelata koko kausi tasaisesti. Tällä hetkellä tuntuu, että emme ole vielä edes kunnolla päässeet alkuun. Nyt on keskityttävä seuraavaan otteluun ja saatava siitä hyvä tulos. Mietitään sitten syksyä, kun se on ajankohtaista.
Ungdomen är framtiden
FC HIK bygger representationslagets stomme kring P17-laget
Alla
fotbollsklubbar pratar gärna om föryngringsprocesser och hur nästa årskull alltid är ännu mer lovande än den förra. Samma gäller för FC HIK. När Hangöföreningen för några år sedan hade en lovande årskull födda 2006–2007, spådde de äldre herrarna – staketgubbarna vid sidlinjen – att juniorerna en dag
B-juniorlag.
Denna säsong spelar FC HIK:s B-juniorer i Finlands Bollförbunds serie under namnet P17, där spelare födda 2008–2009 ingår. Nästa säsong väntas Hicken ta steget upp till P18 –förutsatt att spelarna fortsätter.
Laget tränas av Milko Saramo och Janne Boström. Samarbetet med
med två segrar, en oavgjord och två förluster.
– Jag tycker att vi är på rätt nivå. Det är viktigt att vi håller oss kvar i Trean också framöver. Ursprungligen skulle endast ett lag åka ur serien, men just nu är läget oklart kring hur många lag som faktiskt degraderas, säger Saramo.
– Spelarna var väldigt intresserade av att se hur deras eget spel ser ut. Videoklippen ger nytta för hela laget när man går igenom dem tillsammans.
POTENTIAL I SPELARTRUPPEN
Trots lagets goda attityd finns det enligt Saramo fortfarande utveck-
FC HIK:s representationslag har under de senaste åren bestått av både unga och mer erfarna spelare. Nu vill klubben satsa ännu mer på sina egna juniorer – och det är i årets P17-lag som framtidens stomme växer fram. Tränaren Milko Saramo hoppas att gruppen hålls samman och tar nästa steg tillsammans.
skulle föra upp Hicken från Fyran till Trean och vidare till Tvåan.
Den visionen gick dock inte i uppfyllelse. Från den gruppen spelar endast Benjamin Björkqvist, Nooa Saramo, Elmo Pulliainen och Edvin Roth i årets representationslag.
Jimi Backman, Arttu Heikkinen och Milo Hamdi har fortsatt sina karriärer i EIF, och många andra har antingen slutat eller flyttat från Hangö. Dessutom har FC HIK degraderats från Fyran till Femman – raka motsatsen till det som en gång hoppades.
Under de senaste åren har representationslaget varit en åldersmässigt brokig blandning av unga och äldre spelare. Som bäst har 15-årige Sasu Holmström spelat i samma match som 54-årige Tom Enberg.
Även om Hickens hela årskullar inte tar steget till seniorlaget, stiger varje år några unga spelare upp till representationslaget. För att trygga denna kontinuitet är det viktigt att FC HIK årligen har ett fungerande
representationslagets huvudtränare
Mikael Nyberg är tätt.
– Spelarna tänker kanske inte själva på det, men för klubben är det viktigt att den här gruppen hålls ihop. Den här truppen utgör framtidens stomme i representationslaget, säger Saramo.
Sju spelare från P17-laget har redan deltagit i herrträningar.
– Micke (Nyberg) hör av sig varje vecka och vi bestämmer tillsammans vilka som ska delta i ettans träningar. Spelarna är indelade så att några tränar med Nyberg på måndagar och andra på onsdagar – på så vis håller vi belastningen i schack. De har varit nöjda med upplägget. Några spelare har också fått speltid i representationslaget, berättar Saramo.
POSITIV VINTER OCH VÅR
Saramos trupp består av 15 spelare som tränar mycket aktivt. Tränaren beskriver vintern och våren som positiva både vad gäller attityd och resultat. I Bollförbundets tredje division har laget fått en rimlig start
FOKUS PÅ SPELTEMPO
FC HIK:s P17-lag tränar två gånger i veckan. Under sommaren tillkommer i genomsnitt en match i veckan. I träningen fokuserar man särskilt på speltempo och bollrörelse.
– Vi har försökt öka tempot i spelet. Vi spelar mycket med två eller tre tillslag och gör olika övningar med numerärt överläge, till exempel i 5 mot 5 med en joker på kanten. Målet är att få både spelare och boll i rörelse, beskriver Saramo.
Ett konkret tema har varit att effektivera rörelsen hos bollhållaren.
– Om någon tar tio beröringar blir det svårt för andra att tajma sina löpningar. Vi har inte förbjudit individuella prestationer, men vi har försökt begränsa det till ett eller två tillslag, säger Saramo.
Under våren har man också jobbat med backlinjens agerande och hur man bryter igenom motståndarens försvar. En match spelades in på video och cirka 20 klipp analyserades tillsammans med laget.
lingsbehov när det gäller teknik.
– Många har brister i första touchen – bollen går inte i önskad riktning, vilket saktar ner spelet. Formellt är P17-serien avsedd för spelare födda 2008, men Hicken har många spelare födda 2009 i laget.
– Mer än hälften av spelarna är födda 2009. Om alla fortsätter har vi nästa säsong en färdig trupp för P18-serien, funderar Saramo.
I FC HIK P17 -laget har även överårige Benjamin Björkqvist spelat samt Emil Berglund, som tillhör EIF men spelar med dubbelregistrering. Till sommaren väntas ytterligare förstärkningar till Hicken.
– Bröderna Danny och Daniel Grönvik kommer på lån. Båda känner redan många i laget, vilket gör det lättare att anpassa sig.
FC HIK:n edustusjoukkueessa on viime vuosina pelannut sekä nuoria että kokeneita pelaajia. Nyt seura haluaa panostaa entistä enemmän omiin junioreihin – ja tämän kauden P17-joukkueessa kasvaa tulevaisuuden runko. Valmentaja Milko Saramo toivoo, että ryhmä pysyy koossa ja etenee yhdessä seuraavalle tasolle.
Nuorissa on tulevaisuus
FC HIK rakentaa edustuksen runkoa P17-joukkueesta
Jalkapalloseuroissa puhutaan mielellään nuorennusleikkauksista ja siitä, kuinka seuraavat ikäluokat ovat aina edellisiä lupaavampia. Sama pätee Hikkeniin. Kun hankolaisilla oli muutama vuosi sitten kasassa lupaava 2006–2007-syntyneiden ikäluokka, kentän laidalla päivystäneet eläkeläiset –aitaukot– ennustivat juniorien nostavan Hikkenin miehet aikanaan Nelosesta Kolmoseen ja sieltä edelleen Kakkoseen.
Ennustus ei käynyt toteen. Tuosta ryhmästä ainoastaan Benjamin Björkqvist, Nooa Saramo, Elmo Pulliainen ja Edvin Roth pelaavat tällä kaudella Hikkenin edustuksessa. Jimi Backman, Arttu Heikkinen ja Milo Hamdi jatkavat uraansa EIF:ssä, moni muu on joko lopettanut tai muuttanut pois Hangosta. FC HIK on lisäksi pudonnut Nelosesta Vitoseen – täysin päinvastaiseen suuntaan kuin aikoinaan toivottiin.
Viime vuosina Hikkenin edustusjoukkue on ollut ikähaitariltaan laaja sekoitus nuoria ja kokeneempia pelaajia. Parhaimmillaan kentällä on nähty 15-vuotias Sasu Holmström samassa ottelussa 54-vuotiaan Tom Enbergin kanssa.
Vaikka Hikkenin kokonaisia ikäluokkia ei ole siirtynyt aikuisjoukkueeseen, muutama nuori pelaaja nousee vuosittain edustuksen vahvuuteen. Tämän jatkuvuuden turvaamiseksi FC HIK:n on tärkeää saada toimiva B-juniorijoukkue kokoon joka vuosi.
Tällä kaudella FC HIK:n B-juniorit pelaavat Palloliiton sarjassa nimellä P17, johon kuuluvat vuosina 2008–2009 syntyneet. Ensi kaudeksi Hikkenin P17 siirtynee kokonaisuudessaan P18-sarjaan – mikäli pelaajat jatkavat.
Joukkuetta valmentavat Milko
Saramo ja Janne Boström. Yhteistyö edustuksen vastuuvalmentaja Mikael Nybergin kanssa on ollut tiivistä.
– Pelaajat itse eivät ehkä sitä ajattele, mutta seuran kannalta on tärkeää, että tämä porukka pysyy yhdessä. Tästä joukkueesta nousee edustuksen tuleva runko, Saramo sanoo.
P17-joukkueesta seitsemän pelaajaa on jo käynyt miesten treeneissä. – Micke (Nyberg) on yhteydessä viikoittain ja yhdessä päätämme, ketkä osallistuvat edustuksen harjoituksiin. Pelaajat on jaettu niin, että osa käy Nybergin treeneissä maanantaisin ja osa keskiviikkoisin – näin kuormitus pysyy hallinnassa. He ovat olleet tyytyväisiä järjestelyyn, ja muutama pelaaja on saanut myös peliminuutteja edustuksessa, Saramo kertoo.
POSITIIVINEN TALVI JA KEVÄT
Saramon ryhmässä on 15 pelaajaa, jotka ovat osallistuneet harjoituksiin erittäin aktiivisesti. Valmentaja luonnehtii talvi- ja kevätkautta positiiviseksi niin asenteen kuin tulostenkin puolesta. Palloliiton Kolmosessa kevät toi kahdella voitolla, yhdellä tasapelillä ja kahdella tappiolla kohtuullisen startin.
– Olemme mielestäni oikealla sarjatasolla. Olisi tärkeää, että pysyisimme Kolmosessa myös jatkossa. Alun perin lohkostamme piti pudota vain yksi joukkue, mutta nyt tällä hetkellä putoavien joukkueiden määrästä ei oikein ole tietoa, Saramo kertoo.
PAINOPISTE PELINOPEUDESSA
FC HIK:n P17-joukkue harjoittelee kahdesti viikossa. Kesällä ohjelmassa on lisäksi keskimäärin yksi peli viikossa. Harjoituksissa keskitytään erityisesti pelinopeuteen ja pallon
liikuttamiseen.
– Olemme pyrkineet nopeuttamaan peliä. Pelaamme paljon kahden tai kolmen kosketuksen pelejä ja teemme erilaisia ylivoimaharjoitteita esimerkiksi 5v5-muodossa, jossa on jokeripelaaja laidalla. Tarkoitus on saada sekä pelaajat että pallo liikkeelle, Saramo kuvailee.
Yksi konkreettinen teema on ollut pallollisen liikkeen tehostaminen.
– Jos joku ottaa kymmenen kosketusta, muiden on vaikea ajoittaa liikkeitään. Emme toki ole kieltäneet yksilösuorituksia, mutta olemme pyrkineet yhteen tai kahteen kosketukseen, Saramo sanoo.
Kevään aikana harjoiteltiin myös puolustuslinjan toimintaa ja vastustajan puolustuksen murtamista kentän toisessa päässä. Yksi peli kuvattiin ja siitä purettiin noin 20 klippiä joukkueen kanssa.
– Pelaajat olivat todella kiinnostuneita näkemään, miltä oma peli näyttää. Videoklipit tuovat hyötyä koko joukkueelle, kun ne käydään yhdessä läpi.
JOUKKUEESSA POTENTIAALIA
Vaikka joukkueen asenne on hyvä, Saramon mukaan taitopuolella on vielä kehittämistä.
–Monella ensimmäinen kosketus on puutteellinen – pallo ei lähde haluttuun suuntaan, mikä hidastaa peliä.
Virallisesti P17 sarja on tarkoitettu 2008-syntyneille, mutta Hikkenin joukkueessa pelaa runsaasti myös 2009-syntyneitä.
– Yli puolet joukkueen pelaajista on 09-syntyneitä. Jos kaikki jatkavat, meillä on ensi kaudella valmis ryhmä P18-sarjaan, Saramo arvioi.
Joukkueessa on pelannut myös yli-ikäinen Benjamin Björkqvist sekä EIF:n kirjoilla oleva, mutta kaksoisedustuksella pelaava Emil Berglund. Kesäksi Hikkeniin on luvassa lisää vahvistuksia.
– Veljekset Danny ja Daniel Grönvik ovat tulossa lainalle. Molemmat tuntevat suuren osan joukkueesta entuudestaan, mikä helpottaa sopeutumista.
Janne Boström työn touhussa.
genom dörrarna och du har magiskt förflyttats till den grekiska paradisön Skopelos och Nikos taverna. Här väntar en härlig helkväll som inkluderar allt från välkomstouzo till en läcker fyrarätters medelhavsmeny, sång, dans, våghalsiga luftfärder, dansanta servitörer och självklart ABBAs låtar och en fest som aldrig verkar vilja ta slut. Opa! Varje kväll är unik och ingen vet hur det ska sluta. Det beror helt enkelt på var ABBAs låtar tar oss! Passa på att göra kvällen till din med familj, vänner och kollegor. Redo att ha the time of your life?
4.4 Helsingfors Stockholm kl. 17:00 10:00 (5.4)
6.4 Stockholm Helsingfors kl. 16:45 10:30 (7.4)
Hotell / ProfilHotels Central 5-6.4 Vasagatan 38, St
Pris: 540 / person i delad A-hytt/dubbelrum
I priset ingår: - busstransport från Västnyland till hamnen tur-retur
- båtresorna tur-retur med Silja Line i A-hytt - buffetfruk -retur
- en natt på ProfilHotels Central, inkl. frukost
- busstransfers i Stockholm, mellan hamnen hotellet samt till Tyrol.
- biljett till Mamma Mia! The Party, inkl. välkomstouzo och medelhavsinspirerad meny
Kaisa Villa +358 442418522 itamericuphanko@gmail.com
Vuodesta 1990 Sedan år 1990
OY AEON LINDSTRÖM AB
työsuhdepyörät - arbetsförhållandecycklar
” Som juniorer spelade vi fotis varje dag”
två siktade jag på att komma längre. Grönholm skrev på för TPS våren 1989 och debuterade samma säsong i mästerskapsserien, där laget vann silver. 1989 var den sista säsongen under namnet Mästerskapsserien; året därpå bytte serien namn till Fotbollsligan, som 1992 blev Veikkausliiga.
Hangös juniorfotboll blomstrade under 70-, 80- och 90-talen. FC HIK placerade sig nästan årligen bland topp 20 enligt ungdomsverksamhetsindexet i både det gamla Mellersta Nylands distrikt och det 1995 nygrundade Nylands distrikt. Detta index beaktade bland annat antalet spelare i förhållande till invånarantalet, juniorernas framgångar och antalet spelare i pojk- och ungdomslandslagen. HIK:s framgång var anmärkningsvärd, särskilt med tanke på att Nylands distrikt var det största i Finland.
Under årens lopp har Hangö Idrottsklubb fostrat dussintals landslagsspelare, främst på pojk- och ungdomsnivå. Flest A-landskamper har Niclas Grönholm, som representerade Finland 17 gånger och spelade fyra matcher i ungdomslandslaget. Precis som många andra Hangöjuniorer började Grönholms fotbollsintresse med spontana spel på gårdar och gator.
– Det var mest lek. Vi spelade två mot två, tre mot tre på gårdar, gator och i parker i Hangö Norra – helt improviserat. Med var ofta Steffe Långström, Uffe Törnblom, Marcus Lindroos och några finskspråkiga pojkar. Vi hade små mål, inga regler – allt var helt improviserat, minns Grönholm.
– Planen på Lokföraregatan användes så flitigt att gräset var nästan svart. Det fanns en annan plan vid Narviksgatan och Märsgatan, där
Sami Kinnunens gäng ofta spelade. Och det var inte bara i Hangö Norra – även Tegelbruksplanen och Riviln i Kapellhamnen användes flitigt.
Även på HIK:s juniorträningar låg fokus på spel. Grönholm minns att tränarna i hans åldersgrupp Hasse Lönnberg, Guy Kraufvelin och Klas Hollstein lät spelarna spela mestadels. Taktiska övningar var sällsynta. – Vi spelade mest på träningarna. När jag tänker tillbaka tror jag att det stora antalet speltimmar bidrog till att så många från HIK nådde olika landslag.
Grönholm ler när han minns hur den gamla garagedörren fick utstå mycket.
– Jag sköt mot garagedörren varje dag. I närliggande parken fanns en betongvägg som till slut gick sönder eftersom vi använde den som bollvägg. Kanske tack vare alla dessa repetitioner fick jag en bra skotteknik. Bara organiserade träningar räcker inte, egen träning är viktig. Det måste göras frivilligt och det ska kännas roligt, funderar Grönholm. – Och livet för oss barn och ungdomar i Hangö på 70- och 80-talen var inte bara fotboll, vi spelade mycket
gatuhockey också. Det fanns alltid något att göra, men oftast handlade det om boll.
EFTER ARMÉN TILL ÅBO
Niclas Grönholm tog plats i HIK:s representationslag säsongen 1986. Även på seniornivå bestod träningarna mest av spel.
– Jag minns att Bjarne Lindholm hade gått en tränarutbildning i Sverige och både han och Svante Nordback hade nya idéer om träning. Men även deras träningar innehöll mest spel. Alla juniorer -och också seniorer vill ju spela. När jag ser på dagens junior- och seniorträningar känns det som att alla tränare inte alltid minns det, säger Grönholm med ett leende.
Efter studentexamen och militärtjänsten styrde Niclas Grönholm kosan mot Åbo. Turun Palloseura (TPS) var på 80-talet ett topplag i finsk fotboll, men övergången från division två till mästerskapsserien gick relativt smidigt för anfallstalangen.
– Under militärtjänsten började jag träna med TPS. Jag var i Dragsvik men deltog i träningar i Åbo, berättar Grönholm.
– Innan armén tänkte jag att jag måste vidare från HIK. Jag ville utvecklas och ta mig högre upp, det minns jag väl. Efter tre år i division
Under sitt tredje år i TPS, 1991, vann laget finska cupen.
– Jag kom in oväntat bra i TPS. Det hjälpte nog att jag tränade regelbundet i Åbo under vintern. TPS hade den tiden ett starkt lag med bland andra bröderna Timo och Tomi Jalo, Ari Heikkinen, Marko Rajamäki och Kim Suominen.
”I SVERIGE MÄRKTE MAN SKILLNADEN I TRÄNINGSKULTUREN” Efter TPS gick Grönholms väg till Sverige, där han 1992–93 representerade BK Forward i division ett. Ettans södra zon, där BK Forward spelade, höll hög nivå med lag som Degerfors, Kalmar, Landskrona, Mjällby och Hammarby. BK Forward hade
Niclas Grönholm
16.6.1968, Hangö
år klubb matcher mål 1986–88 HIK 63 23
1989–91 TPS 76 23
1992–93 Forward 51 22
1994–96 MyPa 73 23 1997–98 FinnPa 45 9
sin hemvist i Örebro, vars förstalag Örebro SK också spelade i samma serie. Efter säsongen steg ÖSK upp till Allsvenskan.
– Ettan hade många bra individer. Jag spelade som anfallare bland annat mot Glenn Hysén, som hade just åter-
vann tre silvermedaljer med laget 1994, 1995 och 1996 samt sin andra cup-seger 1995. Tack vare framgångarna i Veikkausliiga spelade MyPa europeiska matcher varje år under Grönholms tid. Han minns särskilt matcherna mot PSV Eindhoven,
vänt från Liverpool till Göteborg och spelade för GAIS. I Sverige märkte man direkt att träningarna höll en annan kvalitet. Allt gjordes noggrant och tempot var högt. Under mitt andra år i Forward hade vi Benny Lennartsson som tränare –en riktigt bra och personlig typ.
Lennartsson, en legend inom svensk fotboll, kom till Forward från Sveriges U21-landslag, som han hade tränat i åtta år. Från Forward gick han vidare till danska Lyngby, sedan till engelska Bristol City och danska Viborg samt norska Start.
Grönholm studerade vid Åbo Akademi under sin tid i TPS och fortsatte sina studier vid sidan av fotbollen även i Sverige.
– De flesta i Forward var professionella spelare. Lönen var inte stor, men det räckte. Klubben ordnade bostad och allt annat. Örebro var en bra stad att bo och spela fotboll i, jag trivdes utmärkt där.
GRÖNHOLM VS RONALDO
Niclas Grönholm återvände till Finland 1994. MyPa:s tränare Harri Kampman ville ha anfallaren, som gjort totalt 45 mål på 127 matcher i TPS och BK Forward, i sitt lag. MyPa var i mitten av 90-talet en av Finlands främsta klubbar. Grönholm
1995 oavgjort 1–1 i Lahtis. Den mest namnkunnige motståndaren var en viss Ronaldo, som då var på stark uppgång. Senare spelade han bland annat i Barcelona och Real Madrid. Ronaldo representerade Brasiliens landslag 98 gånger.
– Ronaldo var verkligen bra. Efter en utmärkt hemmamatch förlorade vi tyvärr med 7–1 i Eindhoven, säger Grönholm med ett leende.
– Det låter nästan otroligt att komma från Hangö och spela mot Liverpool, PSV och Boavista. Vi fick spela flera matcher i Europa varje år efter att ha besegrat lag som tjeckiska Inter Bratislava och skotska Motherwell i UEFA-cupen eller Cupvinnarcupen. Man har många fina minnen och härliga lagkamrater från den tiden.
Vad tror du var nyckeln till din framgångsrika karriär?
– Jag funderade redan under TPS-tiden på mina styrkor som spelare och hur jag kunde utveckla dem. Trots att jag inte var stor till växten spelade jag ofta som en ”större spelare”. Jag var ganska stark och hade bra balans och koordination. Jag hade kanske också tillräckligt med kyla i avslutningssituationer –när jag fick en bra chans lyckades jag ofta avsluta. Målgörarinstinkten var säkert en nyckelfaktor, svarar Grönholm och fortsätter:
FLERA HANGÖSPELARE I MYPA
MyPa var på 90-talet en mycket välskött klubb. Alla spelare var heltidsproffs och bodde i klubbens lägenheter nära träningsplaner. MyPa hade också ett klubbhus vid stadion med kontor samt omklädnings- och fritidsutrymmen för spelarna.
Grönholm var inte den enda Hangöspelaren i MyPa; även Anders Roth och Tom Enberg representerade klubben i mitten av 90-talet.
-Antti Roth värvades inför säsongen 1993 som ersättare för Jari Litmanen, som hade flyttat till Ajax. Jag spelade tillsammans med Antti i åtta år –först i MyPa (1994–96), sedan i FinnPa (1997–98) och till sist i HIK (1999–2001).
Från Hicken gick vägen vidare till Rovaniemi, där Grönholm spelade för RoPS säsongen 2002 och gjorde 11 mål på 15 matcher.
– Hösten 2002 var jag ännu en sväng i HJK. Klubbens tränare Keith Armstrong ville försäkra sig om att det fanns en erfaren backup till första anfallaren Mika Kottila.
Efter att spelarkarriären tog slut hösten 2002 fungerade Grönholm några år som tränare och manager för GrIFK:s division 1-lag. Till slut tog det civila jobbet vid Helsingfors stad så mycket tid att fotbollen fick lämna rum.
och
– Genom smålagsspel i Hangö utvecklades även speluppfattningen. I Hicken hade jag oftast en stor roll i laget, vilket stärkte självförtroendet. Det hjälpte mig vidare. Dessutom var jag alltid i god fysisk form. Även om jag inte var lång hade jag bra spänst och gjorde ganska många mål med huvudet. Teknik och tillslag var också viktiga. När målchanserna ibland var svårare eller tiden knapp, behövde man ha känsla och förmåga att agera snabbt och effektivt.
I dag bor Niclas Grönholm, 58, i Kampen och arbetar som direktör för Helsingfors stads svenskspråkiga servicehelhet.
Men fotbollen har han inte släppt. – Fotbollen är fortfarande starkt närvarande. Vi har ett fritidshus i Hangö, och på somrarna träffar man många gamla bekanta på Hickens matcher. Jag går också ibland på HJK:s matcher i Tölö. På TV följer jag främst matcher från Premier League. Har man en gång blivit biten av fotboll, släpper det aldrig riktigt taget, säger han med ett leende.
Liverpool
portugisiska Boavista. Mot PSV spelade MyPa hösten
Niclas Grönholm utsågs till Finlands bästa spelare i A-landskampen mot Litauen 1993.
HIK 1987. Bakre raden från vänster: Jyrki Pellikka, Jari Saastamoinen, Jukka Kaplas, Tommy Gröndahl, Tapio Puno, Thomas Lagerroos, Sami Kinnunen, Jan Berndstsson, Martti Harinen. I mitten från vänster: Nisse Ahlqvist, Jouni Suutari, Timo Holmström, Harri Lahti, Niclas Grönholm, Jarmo Piiri, Magnus Hellström, Rainer Roth. I främre raden från vänster: Timo Rönnberg, Ulf Törnblom, Mikael Holm, Janne Winberg, Tommy Björkqvist, Stefan Berg, Börje Holmström. Hösten 1987 gick det här laget upp till II-divisionen.
Niclas Grönholmin upea matka Hanko Pohjoisesta Euroopan kentille
Hankolaisella
juniorijalkapallolla meni 70-, 80- ja 90-luvuilla lujaa. Seura oli sekä vanhan Keski-Uudenmaan että 1995 perustetun Uudenmaan piirin nuorisotoimintamittarissa top20:ssä lähes vuosittain. Tähän mittariin laskettiin muun muassa paljonko pelaajia asukaslukuun verrattuna seurassa oli, minkälaista menestystä juniorit saavuttivat ja paljonko seuralla oli poikien ja nuorten maajoukkuepelaajia. Hikkenin menestys oli jopa yllättävän hyvää, sillä Uudenmaan piiri oli ylivoimaisesti Suomen suurin piiri. Maajoukkuepelaajia Hikkenissä on ollut vuosikymmenten varrella kymmeniä, joista suurimmalla osalla pelejä on poikien ja nuorten tasolta. Eniten A-maaotteluja on Niclas Grönholmilla, joka on esiintynyt sinivalkoisissa 17 kertaa. Nuorten maaotteluja hänellä on neljä.
Kuten niin monella muullakin hankolaisella juniorilla myös Grönholmin kipinä jalkapalloon syttyi pihapeleissä.
-Se oli lähinnä pelailua. Pelattiin kavereiden kanssa Hanko Pohjoisessa pihoilla, kaduilla ja puistoissa, kaksi vastaan kaksi, kolme vastaan kolme – sellaista täysin improvisoitua. Mukana olivat useimmiten Steffe Långström, Uffe Törnblom, Marcus Lindroos sekä joitain suomenkielisiä poikia. Meillä oli pienet maalit, vapaat kosketukset, ei mitään rajoja. Kaikki oli täysin improvisoitua, Grönholm muistelee.
-Veturinkuljettajankadun kenttä oli niin kovassa käytössä, että nurmi oli kulunut lähes kokonaan. Narvi-
kinkadun ja Märsankadun suunnalla oli toinen kenttä, missä usein oli Kinnusen Samin porukka pelaamassa. Eikä nämä puistopelit rajoittuneet Hanko Pohjoiseen, vaan myös Tiilitehtaan kenttä ja Riviln Kappelisatamassa olivat kovassa käytössä.
Myös Hikkenin juniorien harjoituksissa pääpaino oli pelaamisella. Grönholm muistelee, että hänen ikäluokkansa valmentajina vuosien varrella olleet Hasse Lönnberg, Guy Kraufvelin sekä Klas Hollstein antoivat junioreiden enimmäkseen pelata. Harvoin oli mitään taktisia harjoitteita.
-Enimmäkseen treeneissä vain pelattiin. Kun nyt ajattelee niitä aikoja, niin uskon paljolla pelaamisella olleen suuri merkitys että Hikkenistä nousi niin moni nuori maajoukkuetasolle.
Grönholm hymyilee muistellessaan miten vanha autotallin ovi oli tiukoilla.
-Joka päivä potkin autotallin ovea vasten. Lähipuistossa oli sellainen sementtiseinä, joka loppujen lopuksi hajosi, kun käytimme sitä palloseinänä. Ehkä näistä suurista toistomääristä johtuen sain kuin ilmaiseksi hyvän potkutekniikan. Pelkät ohjatut harjoitukset eivät riitä, vaan omatoiminen harjoittelu on tärkeää. Ja se pitää tehdä vapaaehtoisesti ja sen pitää tuntua hauskalta, Grönholm tietää.
-Eikä meidän hankolaisten lasten ja nuorten elämä 70- ja 80-luvuilla ollut pelkkää futista – pelattiin paljon katulätkääkin. Aina oli jotain tekemistä, mutta yleensä se liittyi palloon.
”Junnuna
pelasimme futista päivittäin”
ARMEIJAN JÄLKEEN TURKUUN
Niclas Grönholm nousi Hikkenin edustusjoukkueeseen kaudeksi 1986. Myös aikuistasolla harjoitukset koostuivat pääosin pelaamisesta.
-Muistaakseni Bjarne Lindholm oli käynyt valmentajakoulutuksessa Ruotsissa ja hänellä sekä Svante Nordbackilla oli uusia ideoita harjoitteluun. Silti enimmäkseen myös heidän treeneissä oli kaikenlaista pelaamista. Pelaaminen on se juttu futiksessa mitä kaikki haluavat. Nykyään junioreiden ja myös aikuisten harjoituksia katsellessa tuntuu siltä, että kaikki valmentajat eivät ihan sitä aina muista, Grönholm hymyilee.
Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan jälkeen Grönholm suuntasi Turkuun. Turun Palloseura oli 80-luvulla suomalaisen jalkapallon huipulla, mutta hyppäys Kakkosesta SM-sarjaan onnistui hankolaiselta hyökkääjälupaukselta suhteellisen vaivattomasti.
-Armeijatalven aikana aloin harjoitella TPS:n kanssa. Olin Dragsvikissä, mutta kävin treeneissä Turussa, Grönholm kertoo.
-Ennen armeijaa mietin, että Hikkenistä täytyy päästä eteenpäin. Halusin kehittyä ja jatkaa matkaa ylemmäs – sen muistan hyvin. Kun olin pelannut kolme vuotta Kakkosessa, tavoitteena oli päästä johonkin pidemmälle.
Grönholm teki keväällä 1989 sopimuksen TPS:n kanssa ja debytoi heti ensimmäisellä kaudellaan SM-sarjassa, jossa seura voitti hopeaa. 1989 oli viimeinen Mestaruussarjan nimellä pelattu kausi, sillä seuraavana vuonna sarjan nimeksi vaih-
dettiin Futisliiga, joka muuttui 1992 nykyiseksi Veikkausliigaksi. Kolmantena Grönholmin TPS-vuotena 1991 mustavalkoraitaiset voittivat Suomen Cupin. -Pääsin yllättävänkin hyvin sisään Tepsin joukkueeseen. Varmaan se auttoi, että olin harjoitellut talvella säännöllisesti Turussa. TPS oli tuolloin kovatasoinen, sillä kokoonpanossa olivat muun muassa Jalon veljekset Timo ja Tomi, Ari Heikkinen, Marko Rajamäki ja Kim Suominen.
”RUOTSISSA HUOMASI ERON TREENIKULTTUURISSA”
TPS:n jälkeen Grönholmin tie vei kahdeksi vuodeksi Ruotsiin, missä hän 1992-93 edusti Ykkösessä pelannutta BK Forwardia. Ykkösen etelälohko, jossa BK Forward pelasi oli kovatasoinen sillä mukana olivat muun muassa Degerfors, Kalmar, Landskrona, Mjällby sekä Hammarby. BK Forwardin kotipaikka oli Örebro, jonka ykkösjoukkue Örebro SK pelasi myös samassa Ykkösen lohkossa. Kauden päätteeksi ÖSK nousi Allsvenskaniin. -Ykkösessä oli paljon hyviä yksilöitä. Pelasin hyökkääjänä muun muassa Glen Hyséniä vastaan. Hän oli juuri palannut Liverpoolista Göteborgiin ja edusti GAIS:ia. Ruotsissa huomasi heti, että treenien laatu oli erilaista. Kaikki tehtiin perusteellisesti ja tempo oli kova. Toisena Forwardin vuotenani meillä oli valmentajana Benny Lennartsson – todella hyvä ja persoonallinen tyyppi.
Ruotsalaisissa jalkapallopiireissä legendan maineessa oleva Lennarts-
son tuli Forwardiin Ruotsin U21-maajoukkueesta, jota hän oli valmentanut kahdeksan vuotta. Forwardista hän siirtyi Tanskan pääsarjan Lyngbyyn ja sieltä edelleen Englantiin Bristol Cityyn ja tanskalaiseen Viborgiin sekä norjalaiseen Startiin.
Grönholm opiskeli Turun vuosinaan Åbo Akademissa ja jatkoi pelaamisen ohella opintojaan Ruotsissa ollessaan.
-Suurin osa Forwardin pelaajista oli ammattilaisia. Palkka ei ollut suuri, mutta sillä pärjäsi. Seura järjesti asunnon ja kaiken muun. Örebro oli hyvä kaupunki asua ja pelata jalkapalloa, viihdyin siellä erinomaisesti.
GRÖNHOLM VS RONALDO
Grönholm muutti Ruotsista takaisin Suomeen 1994. MyPan valmentaja Harri Kampman halusi TPS:ssä ja BK Forwardissa pelaamassaan 127 ottelussa yhteensä 45 täysosumaa viimeistelleen hankolaishyökkääjän riveihinsä.
MyPa oli 90-luvun puolivälissä ehdotonta suomalaista seuraeliittiä. Grönholm voitti seurassa kolme SM-hopeamitalia kausina 1994, 1995 ja 1996 sekä toisen cup-mestaruutensa 1995. Kotimaan menestyksen ansiosta MyPa pelasi jokaisena Grönholmin vuotena europelejä. Grönholm muistaa erityisesti pelit hollantilaista PSV Eindhovenia, Liverpoolia ja portugalilaista Boavistaa vastaan.
PSV:tä vastaan MyPa pelasi syksyllä 1995 Lahdessa 1-1 kotitasapelin. Vastustajien ylivoimaisesti nimekkäin pelaaja oli muuan Ronaldo, joka siihen aikaan oli kovassa nosteessa. Myöhemmin hän pelasi muun muassa Barcelonassa ja Real Madridissa. Brasilian maajoukkuetta Ronaldo edusti 98 kertaa.
-Ronaldo oli todella hyvä. Erinomaisen kotipelin jälkeen kärsimme pahan 7-1 tappion Eindhovenissa, Grönholm hymyilee.
- Kuulostaa ihan uskomattomalta, että tulee Hangosta ja pelaa Liverpoolia, PSV:tä ja Boavistaa vastaan. Pääsimme joka vuosi pelaamaan useamman ottelun Euroopassa voitettuamme UEFA Cupissa tai Cupvoittajien cupin karsinnoissa muun muassa slovakialaisen Inter Bratislavan ja skotlantilaisen Motherwellin. Aika paljon hyviä muistoja ja hienoja pelikavereita on jäänyt mieleen noilta ajoilta.
Mietitkö koskaan miksi pääsit urallasi niin hyvin etenemään? Et yhdessäkään joukkueessa jäänyt istumaan penkille, vaan pelasit säännöllisesti isoja minuutteja.
-Kyllä mietin jo Tepsin aikoina mitkä ovat vahvuuteni pelaajana ja miten niitä kehittäisi edelleen. Vaikka en ollut suurikokoinen, pelasin usein kuin ”isompi pelaaja”. Olin aika vahva ja minulla oli hyvä
tasapaino sekä koordinaatio. Sitten minulla oli ehkä tarpeeksi kylmäpäisyyttä maalintekotilanteissa – kun sain hyvän paikan, niin onnistuin aika usein viimeistelemään. Maalintekijän vaisto oli varmasti yksi avaintekijöistä, Grönholm vastaa ja jatkaa:
-Pienpelejä lapsena ja nuorena pelatessa myös pelinlukutaito kehittyi. Hangossa minulla oli iso rooli joukkueessa, mikä vahvisti itseluottamusta. Se auttoi eteenpäin. Lisäksi olin aina fyysisesti hyvässä kunnossa. Vaikka en ollut pitkä, niin minulla oli hyvä ponnistusvoima ja tein aika paljon maaleja puskemalla. Myös tekniikka ja potkutekniikka olivat tärkeitä – kun maalipaikat olivat joskus vaikeampia tai aikaa ei ollut paljon, piti olla tunne ja kyky toimia nopeasti sekä tehokkaasti.
HANKOLAISIA MYPA:SSA
MyPa oli 90-luvulla todella viimeisen päälle hoidettu seura. Pelaajat olivat kaikki täysammattilaisia ja asuivat seuran asunnoissa lähellä harjoitusja pelikenttiä. MyPa:lla oli myös stadioninsa yhteydessä seuratalo, jossa oli toimisto sekä pelaajien puku- ja vapaa-ajan tilat.
Grönholm ei ollut ainoa hankolainen MyPa:ssa, sillä myös Anders Roth ja Tom Enberg edustivat kymenlaaksolaisseuraa 90-luvun puolivälissä.
-Antti Roth oli hankittu 1993 kaudelle Jari Litmasen korvaajaksi, kun tämä siirtyi MyPa:sta Ajaxiin. Antin kanssa pelasimme yhdessä sitten seuraavat kahdeksan vuotta. Ensin MyPassa (94-96), sitten FinnPassa (97-98) ja lopuksi Hikkenissä (99-01). Hikkeniläisistä pelasin myös Tom Enbergin kanssa MyPa:ssa 1996. Hikkenistä Grönholm siirtyi yhdeksi kaudeksi Rovaniemen Palloseuraan, jossa hän 2002 teki 15 ottelussa 11 täysosumaa.
-Syksyllä 2002 kävin vielä HJK:ssa. Klubin valmentaja Keith Armstrong halusi varmistaa, että seuran ykköshyökkääjällä Mika Kottilalla oli backupina kokenut pelaaja.
Peliuran loputtua 2002 syksyllä Grönholm oli muutaman vuoden GrIFK:n divarijoukkueen valmentajana sekä managerina. Lopuksi siviiliura Helsingin kaupungilla vei niin paljon aikaa, että jalkapallo jäi. Nykyään Grönholm, 58, asuu Kampissa ja on Helsingin kaupungin ruotsikielisen palvelukokonaisuuden johtaja.
Jalkapalloa hän edelleen seuraa aktiivisesti sekä televisiosta että kenttien laidoilta.
-Futis on kyllä edelleen vahvasti mukana. Meillä on vapaa-ajan talo Hangossa ja Hikkenin peleissä tapaa kesäisin paljon vanhoja tuttuja. Käyn myös jonkin verran HJK:n otteluissa Töölössä. Televisiosta seuraan lähinnä Englannin liigapelejä. Kun on joskus innostunut futiksesta, siitä ei koskaan luovu, hän hymyilee.
FinnPan Nicke Grönholm harhauttamassa nuorten U21-maajoukkuekaveriaan Jarmo Saastamoista, HJK, Helsingin paikalliskamppailussa 1997.
Kupliva maistui sekä Nicke Grönholmille, MyPan maalivahtivalmentaja Risto Parkkoselle ja Sami Hyypiälle MyPan voitettua Suomen Cupin finaalissa 1995 FC Jazzin 1-0.
Jani Savolainen: ”Man kan inte bara dyka upp och improvisera”
Startkurs gav verktyg
för
tränarrollen
FC HIK:s P10-lag tränas av Jani Savolainen och Jari Kärkkäinen, som i mars deltog i Bollförbundets startkurs för fotbollstränare. Kursen gav inte bara praktiska verktyg, utan också bekräftelse på många tidigare tankar kring juniorträning och ledarskap.
Vårens tränarkurs bestod av två närstudiedagar i Ekenäs, med Juha Pasoja som utbildare. Förutom Savolainen och Kärkkäinen deltog tränare bland annat från BK-46, EIF och Ingå IF.
På kursen planerades och genomfördes träningarna i grupper. Enskilda deltagare ansvarade alltså inte ensam för träningarna utan varje grupp fick ett moment, till exempel uppvärmning, en teknisk övning eller spel.
– Det var ett bra upplägg. Allt gjordes tillsammans. I praktiken instruerade en grupp medan de andra agerade ”spelare”, berättar Jani Savolainen.
Savolainen kom med i FC HIK:s juniorverksamhet utan tidigare tränarerfarenhet. Kursen var enligt honom ögonöppnande, även om den inte bjöd på några stora överraskningar.
– Kursen stärkte min uppfattning om att träningar måste planeras i förväg. Man kan inte bara dyka upp och improvisera. Det måste finnas en tanke bakom.
BARNENS AKTIVITET I FOKUS
Under kursen betonades särskilt vikten av att barn och unga är aktiva
under träningarna.
– Cirka 80 procent av träningen bör bestå av aktivt deltagande. Långa köer ska undvikas – det får finnas köer, men de ska vara korta, säger Savolainen.
Spelarnas tekniska kunnande stod inte i fokus, utan tyngdpunkten låg på träningsupplägg och att skapa övningar med helhetssyn.
Kursen innehöll även förhandsuppgifter, varav en handlade om första hjälpen och säkerhet. Trots att en del nya tränare upplevt förhandsuppgifterna som utmanande, tycker Savolainen att kraven var rimliga.
– Ribban var inte för hög. Bara man var aktiv och engagerad, så klarade man sig bra.
VIKTIGT ATT NÄTVERKA
Kursen gav också möjlighet att bekanta sig med andra tränare i regionen.
– Det kom fram att föreningarna borde samarbeta mer. Det är ett av Juha Pasojas viktigaste mål – att få samarbetet att fungera bättre. Mellan Ekenäs, Ingå och Karis går det lättare, men kanske har samarbetet inte riktigt nått Hangö ännu, säger Savolainen.
Från FC HIK deltog, förutom Savolainen, även Jari Kärkkäinen.
– Vi frågade om fler skulle komma, men det blev bara vi. Kanske vi är lite avskilda från de andra klubbarna i Västra Nyland, så tröskeln att delta är högre.
LÄRDOMARNA SYNS I TRÄNINGARNA
Efter kursen har Savolainens och Kärkkäinens sätt att träna juniorer blivit mer planerat.
– Nu funderar vi mer tillsammans på hur senaste matchen gick och vad vi behöver träna på för att spelet ska fungera som vi vill. Träningsplaneringen har fördjupats, säger Savolainen.
Till hösten planerar Bollförbundet en fortsättningsutbildning i åldersgruppsträning för Västra Nyländska tränare, men enligt Savolainen ligger fokus nu framför allt på det vardagliga arbetet med det nuvarande laget. – Det viktigaste är att vi lyckas hålla gruppen intresserad och barnen motiverade för fotboll. Vi får se till hösten om vi har energi för nästa utbildningsnivå.
Starttikurssi antoi eväitä valmentamiseen
”Ei
voi vaan tulla treeneihin ja improvisoida”
FC HIK:n P10-joukkueen valmentajat Jani Savolainen ja Jari Kärkkäinen osallistuivat maaliskuussa Palloliiton Futisvalmentajan starttikurssille. Kurssi antoi paitsi käytännön työkaluja myös vahvistusta omille aikaisemmille ajatuksille lasten valmentamisesta ja ohjaamisesta.
Kevään Futisvalmentajan Starttikurssi koostui kahdesta lähiopetuspäivästä, jotka pidettiin Tammisaaressa. Kouluttajana toimi Juha Pasoja. Osallistujia oli Savolaisen ja Kärkkäisen ohella muun muassa BK-46:sta, EIF:stä ja Ingå IF:stä. Kurssilla harjoitusten suunnittelu ja toteutus tehtiin ryhmissä. Yksittäiset osallistujat eivät vastanneet koko treenikokonaisuudesta, vaan jokaisella ryhmällä oli oma osuutensa, kuten lämmittely, tekninen harjoitus tai loppupeli.
– Se oli hyvä tapa. Kaikki tehtiin yhdessä. Käytännössä yksi ryhmä ohjasi ja muut toimivat ”pelaajina”, kertoo Jani Savolainen.
Savolainen tuli mukaan Hikkenin juniorivalmennukseen ilman aiempaa kokemusta valmentamisesta. Kurssi oli hänen mukaansa silmiä
avaava, mutta mitään suuria yllätyksiä ei silti tullut vastaan.
– Kurssi vahvisti käsitystä siitä, että harjoitukset pitää suunnitella etukäteen. Ei voi vaan tulla ja keksiä jotain paikan päällä. Pitää olla ajatus takana.
LASTEN AKTIIVISUUS
KESKIÖSSÄ
Kurssilla korostui erityisesti lasten ja nuorten aktiivisuuden merkitys harjoituksissa.
– Noin 80 prosenttia treeneistä olisi hyvä olla aktiivista tekemistä. Pitkiä jonoja pitäisi välttää – saa olla jonoja, mutta niiden pitää olla lyhyitä, Savolainen sanoo.
Pelaajien tekninen osaaminen ei kurssilla ollut pääroolissa, vaan painotus oli valmennuksen kokonaisuudessa ja harjoitteiden ideoimisessa.
Kurssi sisälsi myös esitehtäviä, joista yksi liittyi ensiapuun ja turvallisuuteen. Vaikka osa aloittelevista valmentajista on kokenut etukäteistyöt vaikeiksi, Savolaisen mielestä kurssin vaatimukset olivat kohtuullisia.
– Rima ei ollut liian korkealla.
Kunhan oli aktiivinen ja mukana, niin pärjäsi kyllä.
VERKOSTOITUMINEN TÄRKEÄÄ
Kurssi tarjosi myös mahdollisuuden tutustua alueen muihin valmentajiin.
– Kurssilla tuli esiin, että seurojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Se on yksi Juha Pasojan tärkeimpiä tehtäviä, että saadaan tämä toimimaan paremmin. Tammisaaren, Inkoon ja Karjaan välillä se onnistuu helpommin, mutta ehkä seurojen välinen yhteistyö ei ole ihan yltänyt Hankoon saakka, hän toteaa.
FC HIK:stä kurssille osallistui Savolaisen lisäksi Jari Kärkkäinen.
– Kyseltiin tuleeko muita, mutta ei tullut. Ehkä me olemme täällä vähän muista Länsi-Uudenmaan seuroista erillään, niin kynnys osallistumiseen on suurempi.
Kurssin jälkeen Savolaisen ja Kärkkäisen valmennusote on muuttunut suunnitelmallisemmaksi.
– Nyt mietimme enemmän yhdessä minkälainen edellinen ottelu oli ja mitä pitää vielä harjoitella, että saadaan peli toimimaan halutulla tavalla. Treenien suunnittelu on
syventynyt, Savolainen kertoo.
Syksyksi Palloliitolla on Länsi-Uudellemaalle suunnitteilla jatkokoulutuksena ikävaihevalmennuksen kurssi, mutta Savolaisen mukaan fokus on nyt ennen kaikkea nykyisen joukkueen arjessa.
– Tärkeintä on, että saadaan pidettyä porukka mukana ja lasten mielenkiinto futiksessa. Katsotaan sitten syksyllä onko energiaa seuraavalle koulutustasolle.
Vi planerar och levererar grafiska och tekniska lösningar med projektledning och installationer
Suunnittelemme ja toimitamme graafisia ja teknisiä ratkaisuja sisältäen projektinhallinnan ja asennuksen.
8 Hanko, Sandövägen 8 Hangö
Östersjö Cup fyller Hangö med fotbollsglädje
Under det första veckoslutet i augusti, den 2–3.8, blir det åter liv och rörelse på Hangös fotbollsplaner när den traditionsrika Östersjö Cup samlar unga fotbollsspelare för att tävla och njuta av fotboll. Turneringen har etablerat sig som ett av sommarens mest efterlängtade fotbollsevenemang i Södra Finland – både för deltagare och arrangörer. De första Östersjö Cup spelades redan i början av 90-talet, så traditionen är stark.
Till årets turnering väntas omkring 45–50 lag från olika delar av Finland. På två dagar spelas drygt 100 matcher med glädjande segrar, snöpliga förluster och oförglömliga upplevelser i sikte.
Turneringschef Kaisa Villa gläds över att evenemanget återigen hittat sin plats efter några stillsammare år.
LISTER och PANELER
i alla former och profilerenligt kundens behov och önskemål LISTOJA ja PANEELEJA asiakkaan tarpeen ja toivomusten mukaan www.tenalacirkesag.com
LVI ASENNUS / VVS INSTALLATION
Tulliniementie 24 Hanko
Tulluddsvägen 24 Hangö
Puh./Tel. 019-2666 300 epost: heros@heros.fi
LÄMPÖPUISTO
BRÄNNOLJA
Spara på uppvärmingskostnaderna BESTÄLL
KVALITETSOLJA
Förmedlas av Tom Österlund 040 541 9236 (019) 245 6066
– Coronatiden var utmanande, men nu känns det verkligen som att Östersjö Cup har kommit på fötter igen. Redan i fjol såg vi tydlig tillväxt i antalet deltagare. Responsen från både lag och föräldrar var mycket positiv, berättar Villa.
Hon ger särskilt beröm åt Hangös planförhållanden, som möjliggör ett högklassigt och smidigt turneringsarrangemang.
– Hangö erbjuder oss fantastiska förutsättningar – det finns tillräckligt med planer, och havet och sommarstaden skapar en egen stämning kring evenemanget. Många lag återvänder hit år efter år just därför, säger Villa med ett leende.
Östersjö Cup har genom åren vuxit inte bara som ett idrottsevenemang, utan även som en social upplevelse. Turneringen samlar unga spelare,
tränare, föräldrar och funktionärer till ett trevligt veckoslut.
Även i år satsar man förutom på själva spelet också på trivsel – det finns möjlighet att njuta av sommardagar i Hangös bästa omgivningar.
– Vårt mål är att skapa ett varmt, välorganiserat och glatt evenemang för alla deltagare. Det lyckades vi med i fjol, och nu är ribban minst lika högt satt, försäkrar Villa.
Många åldersklasser i Östersjö Cup är redan fullbokade, men särskilt i pojkarnas turnering för årskullarna 2012 och 2017 finns det ännu plats.
– Vi jobbar hårt för att få fler lag med i just de här åldersklasserna. Östersjö Cup är ett fint tillfälle att spela matcher i god anda i en fantastisk miljö, avslutar turneringschef Kaisa Villa.
Sipiläisen kuljetus ja polttopuu
Kuivaa koivu-, leppä- ja sekahalkoa. Kotiinkuljetus
040-702 1688
Itämeri Cup täyttää Hangon jalkapalloinnostuksella
Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 2.-3.8. nähdään jälleen Hangon jalkapallokentillä vilskettä ja vauhtia, kun perinteikäs Itämeri Cup kokoaa nuoret jalkapalloilijat kilpailemaan ja nauttimaan pelaamisen ilosta. Turnaus on vakiinnuttanut paikkansa kesän odotetuimpien etelä-suomalaisten futistapahtumien joukossa – niin osallistujille kuin järjestäjillekin. Ensimmäiset Itämeri Cupit pelattiin 90-luvun alussa, joten perinteet ovat vahvat
Tämän vuoden turnaukseen odotetaan noin 45–50 joukkuetta eri puolilta Suomea. Kahden päivän aikana kentillä pelataan reilu 100 ottelua, joten luvassa on jälleen iloisia voittoja, harmittavia tappioita ja unohtumattomia kokemuksia.
Turnausjohtaja Kaisa Villa iloitsee siitä, kuinka tapahtuma on jälleen löytänyt vahvan jalansijan parin hiljaisemman vuoden jälkeen.
– Koronavuodet olivat haastavia, mutta nyt tuntuu siltä, että Itämeri Cup on todella päässyt takaisin jaloilleen. Viime vuonna näimme jo selkeää kasvua osallistujamäärissä, ja palaute oli erittäin positiivista sekä joukkueilta että vanhemmilta, Villa kertoo.
Hän kiittelee erityisesti Hangon kenttäolosuhteita, jotka mahdollistavat korkeatasoisen ja sujuvan turnauksen järjestämisen.
– Hanko tarjoaa meille loistavat puitteet – kenttiä on riittävästi, ja meri sekä kesäinen kaupunki luovat tapahtumalle oman tunnelmansa. Monet joukkueet palaavat tänne vuosi toisensa jälkeen juuri siksi, Villa sanoo hymyillen.
Itämeri Cup on vuosien saatossa kasvanut paitsi urheilutapahtumana myös yhteisöllisenä kokemuksena. Se tuo yhteen nuoret pelaajat, valmentajat, vanhemmat ja talkoolaiset luomaan mukavaa
viikonloppua.
Tänäkin vuonna turnauksessa panostetaan paitsi pelaamiseen, myös viihtyvyyteen – tarjolla on mahdollisuus viettää kesäpäiviä Hangon parhaissa maisemissa.
– Tavoitteemme on tehdä tapahtumasta lämminhenkinen, hyvin järjestetty ja kaikille osallistujille iloinen elämys. Siinä onnistuimme viime vuonna, ja nyt rima on vähintään yhtä korkealla , Villa vakuuttaa.
Moni Itämeri Cupin ikäluokka on jo täynnä, mutta erityisesti poikien 2012 ja 2017 syntyneiden turnaukseen on vielä tilaa.
- Teemme kovasti töitä , että saisimme näihin ikäluokkiin lisää joukkueita mukaan. Itämeri Cup on hieno mahdollisuus pelata hyvähenkisiä otteluita upeassa ympäristössä, päättää turnauspäällikkö Kaisa Villa.
Uusia jäseniä FC HIK:n johtokunnassa. Vasemmalta rahastonhoitaja Annika Gustafsson-Björkqvist, edustusjoukkueesta vastaava Micke Hellström ja sihteeri Lena Sommer. Nya medlemmar i FC HIK:s styrelse. Från vänster: kassör Annika Gustafsson-Björkqvist, ansvarig för representationslaget Micke Hellström och sekreterare Lena Sommer.
