Hur går det för
Västra Nylands
MYYMÄLÄMME ON NYT AVATTU!
Osoitteessa Lasitehtaankatu 3 B, Hanko. Tervetuloa! VÅR BUTIK HAR ÖPPNAT!
Ni hittar oss på Glasbruksgatan 3 B, Hangö. Välkommen! Arkisin I Vardagar 9-17:00
Utgivare/ Julkaisija: FC HIK
Upplaga/ Levikki: 25 000 ex/kpl
Distribution/ Jakelu:
Hangö-Raseborg-Ingå
Hanko-Raasepori-Inkoo
Ansvarig redaktör/ Vastaava toimittaja: Mauri Forsblom
Layout/ Taitto: Mauri Forsblom
Painopaikka/ Tryckeri: Sanoma Oy, Vantaa
På 1970- och 1980-talet fanns det tre fotbollsföreningar i Hangö. HIK och HAIK spelade intensiva lokalderbyn i division 2 och i bakgrunden lurade By Night i division 4. Det sades att om dessa tre klubbar skulle slå ihop sina krafter, skulle Hangö kunna ha ett bra lag på division 1-nivå.
De modigaste drömde till och med om ett äktenskap mellan fotbollen i Hangö, Karis och Ekenäs, vilket skulle göra det realistiskt att med egna spelare från Västra Nyland sikta på Finlands högsta liga.
Hangöbor som drömde om en klubbsammanslagning fick delvis sin önskan uppfylld när både HAIK och By Night försvann från scenen på 1990-talet. Då var Hicken stark med 400 juniorer och ett representationslag som vid sekelskiftet spelade sex säsonger i division 1.
Alla känner till slutresultatet. När HAIK och By Night slutade sin verksamhet, försvann de intressanta lokalderbyna. Nu erkänner alla i Hangö att fotbollen i staden mådde mycket bättre när konkurrensen på lokal nivå var hård.
I denna tidning tar vi en ytlig titt på dagens juniorfotboll i Västra Nyland. Nu drömmer ingen om att slå ihop EIF, BK-46 och FC HIK på representationsnivå, eftersom EIF spelar i Tipsligan medan Hangö och Karis kämpar i Fyran, Finlands sjätte högsta division.
Nu är samtalsämnet juniorerna. Eller egentligen EIF:s representationslag. Man funderar på om EIF skulle få bättre tävlingslag på ungdomsnivå och därigenom kanske i framtiden två till tre lokala spelare i ligalaget, om de bästa från Karis och Hangö spelade i EIF juniorlag.
Även om de mest talangfulla ungdomarna från Hangö och Karis i framtiden skulle spela i Eklöven, hoppas jag att FC HIK och BK-46 klarar sig.
Inget kan slå känslan av ett lokalderby.
Mauri Forsblom
Hangossa oli 1970- ja 1980 -luvuilla kolme jalkapalloseuraa. HIK ja HAIK pelasivat tiukkoja paikalliskamppailuja Kakkosessa ja taustalla kärkkyi By Night Nelosessa. Puhuttiin, että jos nämä kolme seuraa yhdistäisivät voimansa, saataisiin Hangosta hyvä joukkue Ykkösen tasolle.
Rohkeimmat haaveilivat jopa hankolaisen, karjaalaisen ja tammisaarelaisen futiksen avioliitosta, jolloin voitaisiin Länsi-Uudenmaan omilla pelaajilla realistisesti tavoitella Suomen korkeinta sarjatasoa.
Seurafuusiosta haaveilleet hankolaiset tavallaan saivat unelmansa toteutettua, kun sekä HAIK että By Night poistuivat näyttämöltä 1990-luvulla. Silloin HIK oli voimissaan 400 juniorilla ja edustusjoukkueella, joka vuosituhannen vaihteessa pelasi kuusi kautta Ykkösessä.
Lopputuloksen kaikki tietävät. HAIK:n ja By Nightin lopetettua toimintansa, katosivat kiinnostavat paikallisottelut. Nyt kaikki tunnustavat Hangossa että jalkapallo voi kaupungissa paljon paremmin, kun kilpailu paikallistasolla oli tiukkaa.
Tässä lehdessä raapaisemme pintapuolisesti juniorijalkapallon nykyistä tilaa Länsi-Uudellamaalla. Nyt kukaan ei haaveile EIF:n, BK:n ja Hikkenin yhdistämisestä edustustasolla, sillä samalla kun EIF pelaa Veikkausliigaa, Hanko ja Karjaa taistelevat Suomen kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla Nelosessa.
Nyt puheenaiheena on juniorit. Tai oikeastaan EIF:n edustusjoukkue. Mietitään saisiko EIF parempia kilpajoukkueita nuorten tasolle, ja sitä kautta tulevaisuudessa ehkä pari kolme paikallista pelaajaa miesten liigajoukkueeseen, jos sekä parhaat karjaalaiset ja hankolaiset nuoret pelaisivat EIF:n junnuissa. Vaikka lahjakkaimmat hankolaiset ja karjaalaiset tulevaisuudessa pelaisivatkin EIF:n paidassa, toivon että FC HIK ja BK-46 pystyvät hengissä.
Paikalliskamppailun fiilistä ei voita mikään.
Mauri Forsblom
FC HIK spelade i Ettan i sex säsonger runt millennieskiftet. Då var Hicken den ledande klubben i Västra Nyland med nästan 400 juniorer och ett representationslag på landets näst högsta nivå. Efter att FC HIK drog sig ur Ettan år 2001 och fortsatte sin verksamhet i Trean, har fotbollshegemonin i Västra Nyland övergått till EIF.
Denna förändring har även stötts av befolkningsutvecklingen i området. Genom kommunsammanslagningen år 2009 bildades Raseborgs stad av Karis, Ekenäs och Pojo, och har nu nästan 30 000 invånare. Samtidigt har Hangös invånarantal drastiskt minskat från 12 500 till under 8 000. Denna utveckling har naturligtvis också påverkat maktbalansen inom fotbollen i Västra Nyland.
EIF:s verksamhet är idag uppdelad i två enheter, ett aktiebolag (AB) och en registrerad förening (rf). AB spelar i Tipsligan medan juniorsektionen, damlaget och Akademin sköts av rf. Ligaplatsen är dock registrerad på föreningen eftersom Bollförbundets regler inte tillåter att aktiebolag spelar i deras serier.
Jukka Karjalainen började som verksamhetsledare för EIF rf i mars 2023. Du har nu varit verksamhetsledare för EIF rf i över ett år. Hur har du trivts i klubben?
-Jag har trivts väldigt bra. Året har varit ganska intensivt. Mycket nytt har dykt upp. Representationslaget steg till Tipsligan, vilket också innebar förändringar i verksamhetsmiljön.
Du kommer från Jakobstad och har tidigare arbetat både inom
administration och som tränare för FF Jaro och Myllykosken Pallo. Hur skulle du jämföra dessa tre föreningar? Har EIF lika mycket potential som Jaro eller MyPa?
-Varje ort och förening är unik. Jag tycker att här finns väldigt mycket potential. Det som är viktigt för spelarutvecklingen och också välmående i föreningen är samarbetet mellan juniorerna och representationslaget. Även andra klubbar har haft utmaningar med detta, men EIF måste ta stora steg för att vi som förening ska kunna nå nästa nivå.
Hur kan samarbetet mellan EIF rf och EIF AB utvecklas?
-Jag tänker främst på ekonomin och syftet med verksamheten. Varför finns till exempel juniorverksamheten? Vi måste ha ett syfte. Det vore fantastiskt om vi kunde säga att vårt mål är att få spelare till ligan, men det kräver både ekonomiska och mentala investeringar samt resurser och en enhetlig tanke mellan juniorerna och ligalaget. Ingen förväntar sig att klubben ska producera 22 ligaspelare, det är inte realistiskt. Men om vi har fem egna spelare, som vi nu har, kan vi inte nöja oss med det. Vi vill utveckla verksamheten så att antalet ökar. Kan vi nå till sex, sju egna spelare? Det är målet.
Vad är enligt dig EIF:s identitet? Har föreningen en tydlig gemensam strategi? Finns det en plan för att få in egna spelare i representationslaget, eller byggs laget varje år med kortsiktiga mål för att spela på högsta möjliga nivå?
-Vi har en tanke om att vi vill ha egna spelare i representationslaget,
men konkreta metoder för att stödja detta mål har vi inte än. I princip har vi en idé om hur vi vill utveckla och fostra spelare. Regionalt, om man tänker på axeln Hangö-Lojo-Salo, är vi det enda ligalaget, så vi borde attrahera regionens unga, duktiga och talangfulla spelare till Ekenäs när de når en viss ålder. Tyvärr har vi ännu inte gemensamma metoder inom EIF för att säkerställa bästa möjliga resultat med dessa unga spelare.
Finns det tillräckligt med unga spelare i området för att EIF ska kunna ha både tävlings- och hobbylag i juniorerna? Även om alla närliggande klubbar skulle vara
med i samarbetet?
-Jag tror inte att det finns tillräckligt med spelare här för att ha både tävlings- och hobbylag i varje åldersgrupp. Speciellt i de yngre åldersgrupperna är detta svårt. Om vi fick fler regionala grupper, till exempel 45 spelare i B- och C-juniorerna, skulle vi kunna uppnå detta mål bättre. Men det är mycket balansgång. Om vi har mestadels hobbyspelare och bara ett fåtal målmedvetna spelare, på vems villkor ska vi då gå och vad är klubbens filosofi? Detta är utmanande.
Så Hangö, Karis och Ingå, kanske även Salo och Lojo, skulle behöva
delta i ett gemensamt arbete för att spelarantalen skulle räcka till i både tävlings- och hobbylag?
-Jag känner inte till situationen i Ingå så väl, men om man tänker på BK och Hicken, så har de för få spelare. Om vi plockar några bra spelarna därifrån riskerar deras lag att dö helt. Det skulle vara en katastrof och påverka fotbollen i området negativt.
-Om vi tänker att det skulle komma tre bra spelare från både Hangö och Karis till våra 15-åringar, skulle det hjälpa på kort sikt, men på lång sikt kan det bli problem när antalet spelare minskar i BK och Hicken. Eller i värsta fall finns inga lag alls. Faktum är att ju bredare bas vi har i Västra Nyland, desto större chans har vi att få fram talangfulla spelare.
-Vårt intresse är inte bara att locka spelare hit, utan att säkerställa att när spelarna når 17 år och börjar spela seriöst, har vi tillräckliga resurser och möjligheter för dem.
Hur kan man få detta att fungera?
-Det är en viktig fråga. Vi måste säkerställa att verksamheten fortsätter i alla lokala föreningar. Om verksamheten upphör på en ort, betyder det att antalet spelare minskar. Samtidigt drabbas även den högsta nivån.
TRADITIONER SKA RESPEKTERAS
En stor utmaning för samarbetet mellan EIF, FC HIK och BK-46 är traditionerna. Alla tre klubbar har varit vana vid att arbeta på egen hand och konkurrensen har varit hård. Nu måste man arbeta för EIF:s bästa och säkerställa att EIF håller sig på högsta möjliga nivå både i vuxna och juniorer.
-Klubbarnas traditioner och bakgrunder måste respekteras, de är viktiga. Samtidigt måste vi se framåt, inte bara hur detta ser ut i år. Vi måste tänka på situationen om fem år. Idag får vi så mycket data och
statistik att det är lätt att beräkna utvecklingstrender. Till exempel i Hangö är födelsetalen under 30 per år, så man behöver inte vara matematiker för att förstå att det vid någon tidpunkt inte längre kommer att finnas tillräckligt med spelare för 11v11-lag. Vi måste tänka på vad detta innebär praktiskt.
-Samarbete och planering är nyckeln för att säkerställa kontinuitet och utveckling. Det är också viktigt att ta hänsyn till vad data och statistik säger om framtida utmaningar och möjligheter.
Hur skulle det vara klokt att organisera samarbetet mellan föreningarna i Västra Nyland? Situationen är komplex. Om man tränar två gånger i veckan i Hangö och två gånger i Karis, eller varannan vecka i Hangö och varannan vecka i Ekenäs, låterdet inte heller vettigt och attraktivt.
-Faktum är att EIF har fler spelare än de andra föreningarna i området. Om ett lag har 15 spelare från Ekenäs, fem från Karis och fem från Hangö, är det då vettigt att flytta hela laget eller bara en del?
-Man måste tänka på olika sätt att utveckla samarbetet. Är det möjligt att en åldersgrupp tränar ett år på en viss plats och nästa år på en annan plats? Detta kanske inte heller är idealiskt, men alternativen bör undersökas. Ett sätt skulle kunna vara att dela träningarna jämnare på olika platser för att minimera spelarnas resetid. Vi skulle också kunna skapa ett centralt träningscenter som är tillgängligt för alla, men det kräver resurser och planering.
-Det viktigaste är att hitta en lösning som tjänar så många som möjligt och håller spelare och tränare motiverade. Diskussioner med spelarna och deras familjer är viktiga för att hitta en fungerande kompromiss. Man kan inte alltid tillfredsställa alla, men öppen dialog och flexibilitet kan hjälpa till att hitta den bästa lösningen.
EIF rf har för närvarande fem heltidsanställda. Karjalainen och Johanna Sjöberg är involverade i administrationen, och dessutom har föreningen tre professionella tränare. Klubbens ryggrad är dock de frivilliga som driver juniorlagens verksamhet. Denna säsong har EIF elva pojklag och två flicklag, ett damlag som spelar i Trean, ett damhobbylag samt Akademin i Trean.
Fungerar samarbetet mellan de heltidsanställda och de frivilliga tränarna bra?
-De frivilliga känner att de får stöd i sitt arbete från de heltidsanställda, som har gått kurser och har erfarenhet av ledraskap. Jag tycker att detta är viktigt. Om jag skulle komma in som förälder för att träna ett lag, skulle jag vilja ha en mentor som berättar hur man gör för att komma igång på ett bra sätt. Jag tror att folk ser vårt nuvarande tillvägagångssätt som något positivt.
Akademin spelar i Trean, vilket är den femte högsta serienivån. Räcker det med ett lag i Trean som en länk mellan juniorerna och ligalaget? Har EIF tydliga mål för att lyfta Akademin till en högre nivå, till Tvåan eller kanske till och med Ettan?
nivåer. Men om vi spelar i P17 Tvåan eller Trean, är jag rädd att våra målinriktade spelare kommer att söka sig till huvudstadsregionen.
-Genom framgång kan vi förhoppningsvis behålla talangfulla spelare här, erbjuda dem kvalitativ träning och möjlighet att spela seniormatcher i Trean eller förhoppningsvis i framtiden Tvåan. Detta kan fungera som en attraktion för unga spelare att stanna här och se en tydlig väg till representationen.
-Dessutom bör representationslagets framgång i Tipsligan fungera som en magnet för unga spelare. De skall se att det finns möjlighet att nå nationell toppnivå i Ekenäs. På så sätt kan vi bygga en fungerande helhet där unga spelare utvecklas och gradvis avancerar till högre nivåer.
För närvarande (i början av juni) ligger EIF sist i ligan. Vad händer om EIF åker ner till Ligaettan på hösten, är det en katastrof för hela föreningen? Finns det då krafter att hålla laget ihop eller bygger man återigen ett nytt lag till nästa år?
Först kom musikalen. Sen kom filmerna. Nu fortsätter partyt - ett år till!
Mamma Mia! The Party kommer hem där allt började endast på Tyrol i Stockholm 2024.
Efter världspremiären i Stockholm 2016 har Mamma Mia! The Party dragit fulla tavernor både i London och Göteborg. Över en miljon gäster senare kommer partyt till Tyrol igen. Premiär 22 februari 2024.
Kliv in genom dörrarna och du har magiskt förflyttats till den grekiska paradisön Skopelos och Nikos taverna. Här väntar en härlig helkväll som inkluderar allt från välkomstouzo till en läcker fyrarätters medelhavsmeny, sång, dans, våghalsiga luftfärder, dansanta servitörer och självklart ABBAs låtar och en fest som aldrig verkar vilja ta slut. Opa! Varje kväll är unik och ingen vet hur det ska sluta. Det beror helt enkelt på var ABBAs låtar tar oss! Passa på att göra kvällen till din med familj, vänner och kollegor. Redo att ha the time of your life? Kalos orisate!
Båttidtabell / Silja Line
-Det är viktigt att Akademins mål är tydliga. Vi har som mål att inom de närmaste åren, om inte till nästa år så senast året därpå, lyfta laget till Tvåan. Detta kräver förändringar i vår verksamhetskultur. Om representationslaget spelar i Tipsligan eller Ligaettan, är Trean för låg nivå för akademilaget.
-Detta måste absolut beaktas. Jag tror att alla vet att särskilt den första säsongen på högsta nivån är mycket utmanande. Det har inte funnits i EIF en lika professionell verksamhetskultur som i många andra ligaföreningar, och förhållanden motsvarar inte nödvändigtvis de krav som ställs. Om vi åker ner till Ligaettan, tror jag att vi fortfarande vill smaka på ligan igen.
4.4 Helsingfors Stockholm kl. 17:00 10:00 (5.4)
6.4 Stockholm Helsingfors kl. 16:45 10:30 (7.4)
Hotell / ProfilHotels Central 5-6.4 Vasagatan 38, Stockholm
Hur stor roll spelar B-juniorlaget i spelarutvecklingen? Ifjol spelade laget i FM-kvalet och nu siktar de från P17 Ettan mot höstens FM-serie.
Pris: 540 / person i delad A-hytt/dubbelrum
I priset ingår:
- busstransport från Västnyland till hamnen tur-retur
- båtresorna tur-retur med Silja Line i A-hytt
-B-juniorlagets framgång i Ettan eller FM-serien är viktig. Det är ingen stor skillnad vilken av serierna vi spelar i, eftersom båda är bra
- buffetfrukost ombord tur-retur
- en natt på ProfilHotels Central, inkl. frukost
-Vårt ekonomiska område är litet jämfört med andra ligaklubbar, kanske med undantag för Mariehamn. Vi måste fundera på hur vi kan dela resurser mellan AB och rf så att vi kan återvända till ligan. Samtidigt måste vi försöka hitta samarbete med andra klubbar i området för att dela resurser och stärka vår verksamhet. Detta är det enda sättet vi kan bygga en hållbar framtid och säkerställa att vi kan konkurrera på hög nivå även i framtiden.
- busstransfers i Stockholm, mellan hamnen hotellet samt till Tyrol.
- biljett till Mamma Mia! The Party, inkl. välkomstouzo och medelhavsinspirerad meny
- Friman Resors reseledare med på resan
T illägg:
- buffet ombord 46,50 / person / resa
- enkelrum 154
Reseförsäkring ingår ej.
V i förbehåller oss rätten till ändringar. Minimideltagarantal.
Bindande anmälningar senast 29.11.2023
FC HIK pelasi Ykkösessä kuusi kautta vuosituhannen vaihteessa. Silloin Hikken oli Länsi-Uudenmaan johtava seura lähes 400 juniorilla ja maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavalla edustusjoukkueella. Sen jälkeen, kun FC HIK luopui sarjapaikastaan Ykkösessä 2001 ja jatkoi toimintaansa Kolmosessa, on jalkapallovaltikka Länsi-Uudellamaalla siirtynyt EIF:n haltuun.
Tätä siirtymää on tukenut myös alueen väestöllinen kehitys. Karjaasta, Tammisaaresta ja Pohjasta tuli kuntaliitoksen tuloksena 2009 Raaseporin kaupunki, jossa tällä hetkellä on lähes 30 000 asukasta. Samaan aikaan Hangon väkiluku on pudonnut rajusti 12 500 alle kahdeksan tuhannen. Tämä kehitys on luonnollisesti myös vaikuttanut jalkapallon voimasuhteisiin Länsi-Uudellamaalla.
EIF:n toiminta on tänä päivänä jaettu kahteen eri yksikköön, osakeyhtiöön (Oy) sekä rekisteröityyn yhdistykseen (ry). Oy pelaa Veikkausliigassa ja junioripuolesta sekä aikuisten joukkueista vastaa ry. Veikkausliigapaikka on kuitenkin rekisteröidyn yhdistyksen nimissä, sillä Palloliiton säännöt eivät salli osakeyhtiöiden pelaavan sarjoissaan.
Jukka Karjalainen aloitti EIF ry:n toiminnanjohtajana maaliskuussa 2023. Olet nyt ollut EIF ry:n toiminnajohtajana reilun vuoden. Miten olet viihtynyt seurassa?
-Olen viihtynyt erittäin hyvin. Vuosi on kyllä ollut aika hurja. Paljon
uutta on tullut eteen. Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan, mikä tarkoitti myös muutoksia toimintaympäristöön. Hurja alkuvauhti, mutta ainakin vielä ollaan mukana.
Olet kotoisin Pietarsaaresta ja aikaisemmin työskennellyt sekä hallinto- että valmennuspuolella Pietarsaaren Jarossa ja Myllykosken Pallossa. Miten vertaisit näitä kolme seuraa? Onko EIF:ssä kokonaisuutena yhtä paljon potentiaalia kuin Jarossa tai MyPassa?
-Jokainen paikkakunta ja seura on erilainen. Mielestäni täällä on hyvin paljon potentiaalia. Se, mikä on ollut tärkeää pelaajakehityksen sekä yhteisön hyvinvoinnin kannalta, on junioreiden ja edustusjoukkueen yhteistyö. Muissakin seuroissa on ollut tämän asian tiimoilta haasteita, mutta EIF:ssä pitää ottaa isoja askeleita, jotta voimme seurana ja yhteisönä nousta seuraavalle tasolle. Miten yhteistyötä EIF ry:n ja EIF Oy:n välillä voitaisiin kehittää?
-Ajattelen asiaa lähinnä talouden ja toiminnan tarkoituksen kannalta. Miksi esimerkiksi junioritoiminta on olemassa? Meillä pitää olla jokin tarkoitus. Olisi hienoa, että voisimme sanoa, että tarkoituksemme on saada pelaajia Veikkausliigaan, mutta se vaatii sekä rahallisia panostuksia että myös henkisiä panostuksia ja resursseja sekä yhtenäisen ajatuksen luomista juniorien ja liigajoukkueen putken välillä. Tuskin täällä kukaan odottaa, että seurassa kasvatetaan 22 liigatason pelaajaa, se ei vain ole
realistista. Mutta jos meillä on viisi omaa kasvattia, kuten tällä hetkellä taitaa olla, emme halua tyytyä siihen. Haluamme kehittää toimintaa niin, että jatkossa määrä kasvaa. Voimmeko päästä kuuteen, seitsemään omaan kasvattiin? Siihen meidän on pyrittävä.
Mikä on mielestäsi EIF:n identiteetti? Onko seuralla selkeää yhteistä strategiaa? Onko EIF:ssä suunnitelmaa että nostetaan enemmän omia pelaajia edustusjoukkueeseen vai rakennetaanko joka vuosi lyhyellä tähtäimellä joukkue, joka pelaa mahdollisimman korkealla?
-Meillä on ajatus, että haluamme omia pelaajia edustusjoukkueeseen, mutta konkreettisia toimintatapoja, jotka tukisivat tätä tavoitetta, meillä ei vielä ole. Periaatteessa meillä on ajatus siitä, miten haluamme kehittää ja kasvattaa pelaajia. Alueellisesti, jos ajatellaan Hanko-Lohja-Salo -akselia, me olemme ainoa liigajoukkue, joten meidän pitäisi vetää alueen nuoria, hyviä ja lahjakkaita pelaajia Tammisaareen, kun he tulevat määrättyyn ikään. Valitettavasti meillä ei ole vielä yhteisesti sovittuja toimintatapoja, joilla varmistaisimme parhaan mahdollisen tuloksen näiden nuorten pelaajien kanssa. Vaikka kaikki lähialueen seurat olisivat kokonaisuudessaan mukana yhteistyössä, löytyykö alueelta tarpeeksi pelaajia, jotta EIF:llä voisi olla sekä tavoitteellisia että harrastetason juniorijouk-
kueita?
-En usko, että täällä on tarpeeksi pelaajia, jotta jokaisessa ikäluokassa voisi olla sekä tavoitteellinen joukkue että harrastejoukkue. Varsinkaan nuoremmissa ikäluokissa tämä ei onnistu. Jos saisimme enemmän alueellisia, esimerkiksi 45 pelaajan ryhmiä B- ja C-junioreissa, pystyisimme paremmin toteuttamaan tätä tavoitetta.
-Mutta muuten siinä on aika paljon tasapainottelua. Jos meillä on suurin osa harrastepelaajia ja vain kourallinen tavoitteellisia pelaajia, kenen ehdoilla mennään ja mikä on seuran ajatusmaailma? Tämä on haastavaa.
Eli Hanko, Karjaa ja Inkoo, ehkä myös Salo ja Lohja, olisi saatava mukaan yhteisiin talkoisiin, jotta pelaajamäärät olisivat riittäviä sekä kilpailu- että harrastejoukkueiden ylläpitämiseen?
-En tunne Inkoon tilannetta kovin hyvin, mutta jos ajatellaan BK:ta ja Hikkeniä, niin niissä on liian vähän pelaajia. Kun noukitaan yhdestä ikäryhmästä ne muutamat hyvät pelaajat pois, joukkue on vaarassa kuolla kokonaan. Se on katastrofi, ja vaikuttaa negatiivisesti alueen jalkapalloon.
-Ajatellaan että Hangosta tai Karjaalta tulisi molemmista kolme hyvää pelaajaa meidän 15-vuotiaisiin. Se auttaisi lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä voi syntyä ongelmia, kun harrastajamäärät tippuvat molemmissa paikoissa. Tai
pahimmassa tapauksessa joukkueita ei ole lainkaan. Fakta on se, että mitä laajempi massa meillä Länsi-Uudellamaalla on, sitä todennäköisemmin saamme urheilullisesti lahjakkaita pelaajia ylös asti. Meidän intresseissämme ei ole vain houkutella pelaajia tänne, vaan varmistaa, että kun pelaajat tulevat 17 vuoden ikään ja alkavat pelata tosissaan, meillä on riittävät resurssit ja mahdollisuudet heille.
Miten tämä saataisiin toimimaan?
-Se on tärkeä kysymys. Pitää varmistaa, että toiminta jatkuu kaikissa paikallisissa seuroissa. Jos toiminta loppuu joltakin paikkakunnalta, se tarkoittaa, että alueen pelaajamäärä tippuu. Samalla myös ylin taso kärsii.
PERINTEITÄ KUNNIOITETTAVA
Yhtenä suurena ongelmana EIF:n, FC HIK:n ja BK-46:n yhteistyölle on varmasti perinteet. Kaikki kolme seuraa ovat tottuneet toimimaan omillaan ja keskinäinen kilpailu on ollut tiukkaa. Nyt pitäisi tehdä töitä EIF:n hyväksi ja taata sen pysyminen mahdollisimman korkealla sarjatasolla niin aikuisissa kuin junioripuolella.
-Seurojen perinteitä ja taustoja pitää kunnioittaa, ne ovat hienoja asioita. Samalla meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen, eikä vain miltä tämä vuosi näyttää. Meidän on mietittävä, mikä on tilanne viiden vuoden päästä. Nykyään saamme dataa ja tilastoja niin paljon, että on helppo laskea kehityssuuntia. Esimerkiksi Hangossa vuotuinen syntyvyys on alle 30, joten ei tarvitse olla matemaatikko ymmärtääkseen, että jossain vaiheessa pelaajia ei enää riitä 11v11-joukkueisiin. Meidän on mietittävä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
-Yhteistyö ja suunnittelu ovat avainasemassa, jotta voimme varmistaa toiminnan jatkuvuuden ja kehityksen. On myös tärkeää ottaa huomioon, mitä data ja tilastot kertovat meille tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista.
Miten mielestäsi olisi järkevää organisoida Länsi-Uudenmaan seurojen yhteistyö? Millä kaikki saataisiin täysillä mukaan EIF:n talkoisiin? Tilanne on monimutkainen. Mietitään, että harjoiteltaisiin kaksi kertaa viikossa Hangossa ja kaksi kertaa Karjaalla, tai joka toinen viikko Hangossa ja joka toinen viikko Tammisaaressa. Sekään ei ole kuulosta järkevältä ja houkuttelevalta?
-Fakta on, että EIF:ssä on enemmän pelaajia kuin alueen muissa seuroissa. En kuitenkaan sano, että kaikkien pitäisi aina matkustaa, mutta jos joukkueessa on 15 pelaajaa Tammisaaresta, viisi Karjaalta ja viisi Hangosta, onko järkevää liikuttaa koko joukkuetta vai siirtää vain osaa?
-Pitää miettiä erilaisia tapoja miten yhteistyötä voitaisiin kehittää. Onko mahdollista, että yksi ikäluokka harjoittelee vuoden ajan tietyssä paikassa ja seuraavana vuonna
toisessa paikassa? Tämäkään ei ehkä ole ihanteellista, mutta vaihtoehtoja kannattaa tutkia.
-Yksi tapa voisi olla jakaa harjoitukset tasaisemmin eri paikkoihin niin, että pelaajien matkustusaika minimoidaan. Voitaisiin myös luoda keskitetty harjoituskeskus, joka olisi kaikkien saatavilla, mutta tämäkin vaatii resursseja ja suunnittelua.
-Tärkeintä on löytää ratkaisu, joka palvelee mahdollisimman monia ja pitää pelaajat sekä valmentajat motivoituneina. Keskustelu pelaajien ja heidän perheidensä kanssa on tärkeää, jotta löydetään toimiva kompromissi. Kaikkia ei aina voi miellyttää, mutta avoin keskustelu ja joustavuus voivat auttaa löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun.
VIISI PÄÄTOIMISTA
EIF ry:llä on tällä hetkellä viisi päätoimista työntekijää. Karjalainen sekä Johanna Sjöberg ovat hallinnossa ja lisäksi yhdistyksellä on kolme ammattivalmentajaa. Seuran selkärankana on kuitenkin vapaaehtoiset henkilöt, jotka pyörittävät juniorijoukkueiden toimintaa. Tällä kaudella EIF:ssä on 11 poikien ja kaksi tyttöjen joukkuetta, Kolmosessa pelaava naisten joukkue, naisten harrastejoukkue sekä Kolmosen Akatemia.
Sujuuko päätoimisten ja vapaaehtoisten valmentajien yhteistyö hyvin?
-Vapaaehtoiset kokevat saavansa apua omaan tekemiseensä päätoimisilta, joilla on käytynä kursseja ja kokemusta valmentamisesta. Mielestäni tämä on tärkeää. Jos minä tulisin isänä mukaan valmentamaan, haluaisin että minulla olisi joku tutori, joka kertoisi miten toimia ja olisi tukena. Uskon, että ihmiset näkevät nykyisen käytäntömme positiivisena asiana.
Akatemia pelaa Kolmosessa, mikä on viidenneksi korkein sarjataso. Riittääkö Kolmosen joukkue väliportaaksi junioreiden ja liigajoukkueen välille? Onko EIF:llä selkeät tavoitteet Akatemian nosta-
miseksi ylemmäksi, Kakkoseen tai ehkä jopa Ykköseen?
-On tärkeää, että Akatemian tavoitteet ovat selkeät. Meillä on lähivuosina, jos ei ensi vuodeksi niin viimeistään sitä seuraavana, nostaa joukkue Kakkoseen. Tämä vaatii toimintakulttuurissa muutoksia. Jos edustusjoukkue pelaa Veikkaus- tai Ykkösliigassa, Kolmonen on liian matala sarjataso akatemiajoukkueelle.
Miten suuri rooli B-juniorijoukkueella on pelaajakehityksessä? Viime keväänä joukkue pelasi SM-karsinnassa ja nyt se tähyää Ykkösestä syksyn SM-sarjaan.
-B-juniorijoukkueemme menestys Ykkösessä tai SM-sarjassa on tärkeää. Ei ole suurta eroa, kummassa sarjassa pelataan, sillä molemmat ovat hyviä tasoja. Jos kuitenkin pelaamme Kakkosessa tai Kolmosessa, pelkään, että tavoitteelliset pelaajamme lähtevät hakemaan pelipaikkaa pääkaupunkiseudulta. Espoo, Vantaa ja Helsinki ovat suhteellisen lyhyen matkan päässä.
-Menestyksen avulla voimme toivottavasti pitää lahjakkaat pelaajat täällä, tarjota heille laadukasta valmennusta ja mahdollisuuden pelata miesten otteluita Kolmosessa tai toivottavasti tulevaisuudessa Kakkosessa. Tämä kaikki voi toimia vetovoimatekijänä nuorille pelaajille, että he jatkavat täällä ja näkevät selkeän polun edustukseen.
-Lisäksi edustusjoukkueen menes-
tys Veikkausliigassa pitäisi toimia nuorten pelaajien magneettina. He näkisivät, että täällä on mahdollisuus nousta kansalliselle huipulle asti. Näin voimme rakentaa toimivan kokonaisuuden, jossa nuoret pelaajat kehittyvät ja nousevat asteittain korkeammille tasoille.
Tällä hetkellä (kesäkuun alussa) EIF on liigan viimeisenä. Mitä jos EIF putoaa syksyllä Ykkösliigaan, onko se katastrofi koko seuralle? Löytyykö silloin voimia pitää joukkue kasassa vai kootaanko jälleen kerran uusi joukkue ensi vuodeksi?
-Tämä täytyy ehdottomasti ottaa huomioon. Uskon, että kaikki tietävät, että erityisesti ensimmäinen kausi Veikkausliigassa on erittäin haastava. Täällä ei ole ollut niin ammattimaista toimintakulttuuria kuin useissa muissa liigaseuroissa, ja olosuhteet eivät välttämättä vastaa vaadittuja kriteereitä. Jos putoamme, uskon haluavamme maistaa liigaa uudelleen.
-Talousalueemme on ehkä Maarianhaminaa lukuun ottamatta pieni verrattuna muihin liigaseuroihin. Meidän täytyy miettiä, miten voimme jakaa resursseja Oy:n ja ry:n kesken, jotta voimme palata liigaan yhteisvoimin. Samalla meidän on pyrittävä löytämään yhteistyötä alueen muiden seurojen kanssa, jotta voimme jakaa voimavaroja ja vahvistaa toimintaamme. Tämä on ainut tapa, jolla voimme rakentaa kestävän tulevaisuuden ja taata, että pystymme kilpailemaan korkealla tasolla myös tulevaisuudessa.
LAHJAPUOTI PRESENTBUTIK GIFT SHOP
Kosmetiikka - Lahjat - Ekotuotteet
Kosmetik - Gåvor - Ekoprodukter
Cosmetics - Gifts - Organic products
Hanko Vuorikatu 15-17 Berggatan Hangö 0400 015773
Varför når sällan unga spelare från Finland den internationella toppen? Hur borde juniorträningen utvecklas? Spelas det fortfarande för lite på träningarna och fokuseras det för mycket på komplicerade saker? Hur kan klubbarnas samarbete effektivisera spelarnas utveckling? Detta är evighetsfrågor som är svåra att besvara. Juniorlandslagstränaren Erkka V. Lehtola har förslag på hur både mindre och större klubbar kan effektivera ungdomsträningen och utvecklingen.
Inom finsk fotboll har stora steg i rätt riktning tagits under 2000-talet. Utvecklingen har skett både bland vuxna och yngre åldersgrupper. Vi är dock fortfarande inte framme, om man nu någonsin kan nå fram inom fotbollen. Vi släpar till exempel efter andra nordiska länder när det gäller spelarförsäljningar till utländska proffsklubbar. Naturligtvis har vi också gjort framsteg här, men våra blygsamma försäljningssiffror visar att vi fortfarande har mycket att utveckla.
Självklart förstår fotbollsfolket i Finland att utveckling av unga spelare kan leda till både tävlingsframgångar i de inhemska serierna och ge pengar i kassan genom spelarförsäljningar. Varför satsar vi då inte ordentligt på detta?
Utvecklingen av unga spelare har förståtts bättre än oss till exempel i Danmark, där Superliga-klubbarna (danska högstaligan) årligen investerar över 30 miljoner euro i sina akademier. I Danmark, som har en befolkning ungefär lika stor som Finland, har satsningarna på ungdomar lönat sig, då Superliga-klubbarna förra säsongen sålde spelare till utlandet för över 120 miljoner euro. Ofta pekar fotbollskretsarna fingrarna mot Finlands Bollförbund när de söker orsaker till utebliven framgång. Riktningen är åtminstone delvis fel, då spelarna skolas i föreningarna, inte på förbundets läger. Bollförbundet organiserade Pohjola Cup-turneringar i över fyra decennier. Numera har distriktsturneringen ersatts av Huuhkaja- och Helmari-lägren, där förbundets
tränare försöker scouta landets mest lovande 13-14-åringar för regional verksamhet och de första landslagslägren.
Erkka V. Lehtola har varit anställd av Bollförbundet i över ett decennium och har sett både Pohjola Cup och de nuvarande lägerarrangemangen från nära håll. För närvarande är Lehtola huvudtränare för pojkarnas landslag för 16- och 17-åringar. Har nivån på finska juniorer enligt din menig höjts under de senaste tjugo åren?
- Antalet enskilda spelare som man får kicksar av och omedelbart ser att ”wow”, det antalet har inte ökat under åren. Den genomsnittliga nivån har höjts jämfört med de senaste decennierna, men antalet verkliga toppspelare har inte ökat, svarar Lehtola.
-Det finns många föreningar som har kunnat anställa tränare på heltid. Man kan producera fler spelare på en viss nivå, men det hjälper inte landslagen som behöver ”ännu” bättre spelare. Det finns massor, men antalet toppspelare har inte ökat.
Bollförbundet har i åratal satsat på talangtränarsystemet. Det har ekonomiskt stöttat föreningar att anställa talangtränare och för närvarande finns det en talangtränare i knappt 20 klubbar på pojksidan. Deras huvuduppgift är att stödja och utveckla de mest talangfulla unga individerna. Har systemet fungerat som förväntat?
-Det har fungerat bra eller så har det inte fungerat. Det avgörande är tränarens kompetens och hur mycket möjligheter klubben ger honom att arbeta med spelarna. Länken mellan
representationslaget och talangtränaren bör fungera så att utvecklingsarbetet inte avbryts när spelaren går upp i seniorlaget. Talangtränarsystemet är en bra idé, men erfarenheterna har varit varierande.
Lehtola berättar att förbundet utvecklar en ny strategi där tanken är att fortsättningsvis erbjuda föreningar betydande ekonomiskt stöd för att anställa tränare.
-Förhoppningsvis fungerar den nya modellen, och att tränarna som väljs med förbundets stöd är tillräckligt kompetenta. Deras arbetsbeskrivningar måste utformas så att det finns möjlighet att lyckas. Alla vet att spelarnas grund skapas i klubbarna. Därför är det viktigt att kunna påverka där och att det finns personer som verkligen kan hjälpa de bästa unga spelarna och föra dem framåt i vardagen, förtydligar Lehtola.
Kanske man borde ta ett steg tillbaka på de inhemska träningsplanerna och återvända till grunderna. Frågan är om de unga ambitiösa juniortränarna ens förstår vad det handlar om? Unga spelare styrs högljutt under matcherna och termer används som kanske inte ens alla vuxna spelare nödvändningsvis förstår.
-Många unga ambitiösa tränare tränar för sin egen skull och tävlar sinsemellan om vem som kan coacha spelet mest avancerat och komplicerat. I verkligheten borde man göra helt andra saker. Känslan och tempot försvinner, reflekterar Lehtola.
-Det här problemet har diskuterats mycket och lyfts fram. Det svåraste kanske är att peka i vilka ålders-
grupper detta gäller. Enligt min åsikt har det observerats i B-juniorernas FM-serie och naturligtvis också i yngre åldersgrupper. Man hör hela tiden berättelser från planen. Lehtola nämner som ett konkret exempel på problemet försöken att spela för ”fin” fotboll, trots att juniorernas grundläggande kunskaper inte räcker till.
-Om en eller två i laget kan skjuta och passa bollen ordentligt, men de andras passningar är slappa, kan man inte höja ribban för spelandet för högt. Träningen går på sätt och vis bakvänt. Man borde lägga mycket tid på det som är viktigast för barnen, inte på var alla står och vem som är i vilken ficka, påminner Lehtola. -Vi vet alla att det viktigaste för en ung spelare är att vara med bollen så mycket som möjligt. Tränaren har stor betydelse för att det ska vara fart och feeling på träningarna. Barnen måste spela. Tränare kan till exempel i 3 mot 3-spel ge spelarna instruktioner om hur de ska röra sig så att man kan passa till dem. Om man är tillräckligt bra tränare kan man få in alla nödvändiga saker i ett sådant spel utan att behöva lära taktiska övningar för tidigt, vet Lehtola. Han anser att för många unga tränare vill visa all sin kunskap och använda svåra termer för att bevisa att de är kompetenta. -Tränarna tränar ibland mer för andra tränare än för barnen. Som tur pratas det om detta mycket och problemet har förts fram.
I Västra Nyland har man i flera år försökt utveckla föreningssamarbete. Det finns få spelare och särskilt i Hangö har födelsetalen sjunkit kraftigt de senaste åren. Ändå har man inte lyckats skapa ett fungerande samarbete på juniornivå mellan exempelvis FC HIK, EIF och BK-46.
I Hangö och Karis har man delvis upplevt att EIF värvar spelare utan att bry sig om att flytten av två eller
tre juniorer till Ekenäs kan stoppa en hel åldersgrupp i den fostrande klubben.
Erkka V. Lehtola har naturligtvis inte det uttömmande svaret på hur samarbetet mellan små och större föreningar kan fungera smidigt.
-Jag skulle vilja se en modell där stora föreningar har rätta viljan att kommunicera med de mindre. Man måste naturligtvis känna igen
situationen när en spelare inte längre har tillräckligt utmaningar i det egna laget. Större föreningar hanterar tyvärr ofta saker dåligt och förstår eller bryr sig inte om den mindre föreningens situation. Då uppstår dålig stämning och viljan att samarbeta försvinner hos den mindre föreningen.
-Som tur är finns det exempel på långsiktigt samarbete mellan
föreningar i Finland. Då förstår båda parter vad det handlar om. Man tänker tillsammans på när det är bra för spelaren att byta till en större förening och om övergången kanske ska ske gradvis. Ett problem i Finland är också att det inte alltid finns enighet inom den stora klubben om hur samarbetet med mindre ska fungera.
Tuomo Airola 0400 669 219
Lasitehtaankatu 9 10960 Hanko 040 501 3421 www.inwood.fi info@inwood.fi
Hangon Golfkenttä - Hangö Golfbana
18 reikää Pitkä pelikausi Yritystapahtumia Greencard kursseja Harjoitusrange Yleinen kahvila
18 hål Lång spelsäsong Företagshändelser Greencard kurser Övningsrange Allmänt café
NÄHDÄÄN KENTÄLLÄ VI SES PÅBANAN
Pro Shop Kirkkotie 25 Kyrkvägen, 10900 Hanko - Hangö Caddiemaster 019-248 9357 / www.hangolf.fi / caddiemaster@hangolf.fi
Kylmäkonehuolto Saarinen Ahjokuja 3 HANKO 0400 839705 henri.virtanen@ach-system.
Erkka
Miksei Suomesta nouse kuin ani harvoin kansainväliselle huipulle nuoria pelaajia? Miten junioreiden valmennusta pitäisi kehittää? Pelataanko treeneissä edelleen liian vähän ja keskitytäänkö liian monimutkaisiin asioihin? Miten seurayhteistyöllä voisi tehostaa pelaajien kehitystä? Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä, joihin on vaikeaa löytää vastauksia. Poikien maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtolalla on ehdotuksia, joilla sekä pienemmät että suuremmat seurat voisivat tehostaa nuorten ohjaamista ja kehittämistä.
Suomalaisessa jalkapallossa on 2000-luvulla otettu isoja askeleita oikeaan suuntaan. Kilpailullista kehitystä on tapahtunut sekä aikuisissa että nuoremmissa ikäluokissa.
Aivan vielä emme kuitenkaan ole perillä, jos jalkapallossa nyt perille voi koskaan päästäkään. Laahaamme esimerkiksi muiden Pohjoismaiden jäljessä, kun kyse on pelaajamyynneistä ulkomaisiin ammattilaisseuroihin. Tietenkin tässäkin on menty eteenpäin, mutta vaatimattomat myyntilukumme osoittavat, että meillä on vielä paljon opittavaa.
Tietenkin jalkapalloihmiset Suomessa ymmärtävät, että nuoria kehittämällä voi sekä saavuttaa kotimaan sarjoissa kilpailullista menestystä että rahaa kassaan pelaajamyynneillä. Miksi sitten emme panosta asiaan kunnolla?
Nuorten pelaajien kehittäminen on ymmärretty meitä paremmin vaikkapa Tanskassa, jossa pääsarjan 14 seuraa käyttävät yli 30 miljoonaa euroa vuosittain akatemioidensa
pyörittämiseen. Asukasmäärältään Suomen kokoisessa Tanskassa nuoriin panostaminen on kannattanut, sillä viime kaudella Superliigan (Tanskan pääsarja) seurat myivät pelaajia ulkomaille yli 120 miljoonalla eurolla.
Usein jalkapalloihmiset osoittavat sormella Palloliittoa, kun haetaan syytä menestymättömyyteen. Suunta on ainakin osittain väärä, sillä pelaajat tehdään seuroissa, ei liiton leireillä.
Palloliitto pyöritti Pohjola Cup -turnauksia yli neljä vuosikymmentä. Nykyään piiriturnaukset on korvattu Huuhkaja- ja Helmari-leireillä, joilla liiton valmentajat pyrkivät tarkkailemaan maan lupaavimpia 13–14-vuotiaita pelaajia aluetoimintaa ja ensimmäisiä maajoukkueleirejä varten.
Erkka V. Lehtola on ollut liiton palkkalistoilla yli vuosikymmenen ja hän on nähnyt Pohjola Cupit sekä nykyiset leirijärjestelyt aitiopaikalta.
Tällä hetkellä Lehtola on sekä 16- että 17-vuotiaiden poikien maajoukkuei-
den päävalmentaja. Onko suomalaisten junioripelaajien taso mielestäsi noussut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana?
-Sellaisia yksittäisiä pelaajatyyppejä, joista saa kicksejä ja heti näkee, että ”wow”, niiden pelaajien määrä ei ole mielestäni noussut vuosien varrella. Keskimääräinen taso on noussut verrattuna pariin aikaisempaan vuosikymmeneen, mutta varsinaisten huippujen määrä ei, vastaa Lehtola.
-On niin paljon seuroja, jotka ovat pystyneet palkkaamaan päätoimisia valmentajia ja joissa on paljon pelaajia sekä parantuneet olosuhteet, että keskimääräinen työn laatu on parempaa kuin aikaisemmin. Tietyn tason pelaajia pystytään tuottamaan enemmän, mutta se ei auta maajoukkueita, joihin tarvitaan vielä parempia pelaajia. Massaa on paljon, mutta huippujen määrä ei ole lisääntynyt.
Palloliitto on jo vuosia panostanut talenttivalmentajajärjestelmään. Se on tukenut taloudellisesti talenttivalmentajien palkkaamista. Tällä hetkellä poikien puolella vajaassa 20 seurassa toimii talenttivalmentaja, jonka päätehtävä on tukea ja kehittää seuran lahjakkaimpia nuoria yksilöitä. Onko järjestelmä mielestäsi toiminut odotetusti?
-Se on toiminut hyvin tai sitten ei
ole toiminut. Ratkaisevaa on talenttivalmentajan osaaminen ja se, kuinka paljon seura antaa hänelle mahdollisuuksia työskennellä pelaajien kanssa. Edustusjoukkueen ja talenttivalmentajan välinen linkki tulisi toimia, jotta kehitystyö ei katkea, kun pelaaja nousee aikuisten joukkueeseen. Talenttivalmentajakäytäntö on ajatuksena hyvä, mutta kokemukset ovat olleet vaihtelevia.
Lehtola kertoo, että liitossa kehitetään uutta strategiaa, jossa ajatuksena on edelleen tarjota seuroille huomattavaa taloudellista tukea valmentajien palkkaamiseen.
- Toivottavasti uusi luotava malli toimii, ja liiton tuella valittavat valmentajat ovat riittävän päteviä. Heidän toimenkuvansa on maalattava sellaisiksi, että työssä on mahdollisuus onnistua. Kaikki tietävät, että pelaajien pohja tehdään seuroissa. Sen takia on tärkeää, että sinne pystytään vaikuttamaan ja että siellä on ihmisiä, jotka oikeasti arjessa pystyvät auttamaan parhaita nuoria pelaajia ja viemään heitä eteenpäin, Lehtola täsmentää.
Ehkä kotimaan juniorikentillä pitäisi ottaa askel taaksepäin ja palata perusasioihin. Ymmärtävätkö nuoret kunnianhimoiset juniorivalmentajat mistä on kysymys? Nuoria pelaajia ohjataan kovaäänisesti peleissä ja
käytetään termejä, joita välttämättä kaikki aikuisetkaan pelaajat eivät sisäistä.
-Monet nuoret tavoitteelliset koutsit koutsaavat itselleen ja kilpailevat keskenään, että kuka pystyy valmentamaan pelaamista hienoimmin ja monimutkaisimmin. Todellisuudessa pitäisi tehdä enemmän ihan muita juttuja. Katoaa tunne ja katoaa vauhti, Lehtola pohtii.
-Tästä ongelmasta on puhuttu paljon ja se on nostettu pöydälle. Hankalinta on ehkä osoittaa sormella, että
minkä ikäisten lasten valmennusta tämä koskee. Joka tapauksessa sitä on havaittu B:n SM:ssä ja paljon myös nuoremmissa ikäluokissa. Koko ajan kentiltä kuulee tarinoita.
Lehtola tuo konkreettisena ongelmaesimerkkinä yrityksen pelata liian hienoa jalkapalloa, vaikka juniorien perustaidot eivät ole riittävät.
-Jos joukkueessa yksi tai kaksi osaa potkaista kunnolla palloa, mutta muiden syötöt ovat jotain lerppuja, niin pelaamisen rimaa ei voi nostaa liian korkealle. Mennään tavallaan
valmennuksessa väärinpäin. Pitäisi pistää hirmupaljon aikaa siihen mikä on lapsille tärkeintä, ei siihen missä kukin seisoo ja kuka on missäkin taskussa, Lehtola muistuttaa.
-Me kaikki tiedämme, että nuoren pelaajan tärkein homma on olla pallon kanssa mahdollisimman paljon. Koutsin tehtävä on varmistaa, että treeneissä on vauhtia ja fiilistä. Lasten pitää pelata. Valmentajat pystyvät esimerkiksi 3 v 3 -pelissä antamaan pelaajille ohjeita liikkumiseen, jotta heille voi syöttää. Jos on riittävän
hyvä koutsi, tällaiseen peliin saa kaikki tarvittavat asiat sisään ilman että tarvitaan taktisia harjoituksia liian aikaisin, Lehtola tietää. Hänen mielestään liian moni nuori valmentaja haluaa näyttää kaikki kikkansa ja terminsä todistaakseen olevansa mahdollisimman pätevä.
-Valmentajat joskus valmentavat enemmän muille valmentajille kuin lapsille. Onneksi tästä puhutaan nyt ja ongelma on otettu esille.
Länsi-Uudellamaalla on kehitetty seurayhteistyötä jo vuosien ajan. Pelaajamäärät ovat pieniä ja varsinkin Hangossa lasten syntyvyys on laskenut rajusti viimeisinä vuosina.
Toimivaa yhteistyötä esimerkiksi FC HIK:n, EIF:n ja BK-46:n välillä ei kuitenkaan ole saatu luotua. Hangossa ja Karjaalla on osittain koettu EIF:n vain haalivan pelaajia välittämättä siitä, että kahden tai kolmen juniorin siirtyminen Tammisaareen saattaa lopettaa kokonaisen ikäluokan kasvattajaseurassa.
Erkka V. Lehtolalla ei tietenkään ole tyhjentävää vastausta miten pienten ja suurempien seurojen yhteistyö voisi toimia kitkattomasti.
-Parhaimmillaan isot seurat ovat hengessä mukana ja tukevat pienempien
seurojen pelaajakehitystyötä. On tietenkin tunnistettava tilanne, jos jollekin pelaajalle oman seuran ympäristö ei enää riitä. Isommat seurat hoitavat valitettavan usein asiat huonosti eivätkä ymmärrä tai välitä pienemmän seuran tilanteesta. Silloin syntyy pahaa verta ja pienemmän seuran yhteistyöhalukkuus häviää, Lehtola tietää.
-Onneksi Suomessa on myös esimerkkejä pitkäaikaisesta seurojen välisestä yhteistyöstä. Silloin molemmat osapuolet ymmärtävät mistä on kysymys. Mietitään, milloin pelaajan olisi hyvä siirtyä isompaan seuraan ja tehdäänkö siirto asteittain. Yksi ongelma Suomessa on myös, että ollaanko ison seuran sisällä yksimielisiä, miten yhteistyön muiden seurojen kanssa pitäisi toimia.
www.hangonapteekki.fi
I Västra Nyland finns det tre föreningar som antingen tidigare har haft eller fortfarande har YJ-samarbete med EIF. Ingå IF har varit den mest aktiva av dessa föreningar, medan FC HIK och BK-46 har deltagit med något färre spelare.
Maija Sivonen, juniorchef för fotboll i Ingå IF berättar att EIF är en naturlig samarbetspartner för IIF och att föreningarna har tydliga samarbetslinjer.
-Vi har en föreningshandbok där vi beskriver YJ-samarbetet med EIF. Ingåspelarna och deras föräldrar vet att vi har valt detta som vår väg för tävlingsfotboll. Vi har inte tillräckligt många bra spelare i varje åldersgrupp för att själva kunna bilda tävlingslag, säger Sivonen.
Urvalet av spelare till YJ-lagen gör Sivonen tillsammans med föreningens juniortränare. Hon är mycket nöjd med den nuvarande praxisen.
-De juniorer som valts har deltagit entusiastiskt i YJ-verksamheten. Nästan alla våra huvudtränare i olika åldersgrupper är också med i EIF:s verksamhet som hjälptränare.
YJ-lagens och IIF:s egna matcher har inte gått på varann. Enligt Sivonen spelar YJ-lagen vanligtvis på helgerna och IIF:s juniorlag på vardagarna, så schemaläggningen har inte varit ett problem.
EIF:s och IIF:s YJ-samarbete har pågått i nio år, så den långa gemensamma resan har lärt dem att undvika problem.
-Samtidiga matcher kan undvikas
med en vettig matchplanering. Jag har varit med väldigt länge och är mycket nöjd med den nuvarande praxisen, summerar Sivonen.
IIF HAR NIO JUNIORLAG
Maija Sivonen berättar att det går bra för fotbollen i Ingå. Föreningen har denna säsong åtta pojklag och ett flicklag. Det skulle självklart kunna vara fler spelare, särskilt i flicklagen behövs fler deltagare. Ingå brottas med samma problem som Hangö, där det föds färre än 40 barn per år. I Ingå föddes till exempel år 2022 bara 32 barn.
-Ingå har inte upplevt någon stor befolkningsökning, vilket gör det utmanande att hitta både spelare och tränare. Siuntion Sisu har på sätt och vis ätit upp vårt spelarantal. När Sisu inte fanns, spelade alla från Sjundeå i Ingå.
Enligt Sivonen är IIF:s styrkor tvåspråkigheten och de goda förhållandena.
-För många är det viktigt med svenska språket. Grannkommunernas föreningar i Sjundeå och Kyrkslätt verkar bara på finska. För att öka antalet spelare har Sivonen en färdig plan.
-Vi borde vara mer aktiva mot daghem och skolor för att få med barnen i yngre ålder. Vi är tydligt en fostringsförening. I Ingå finns ingen högstadieskola eller möjlighet till yrkesutbildning, så det är naturligt att ungdomar flyttar bort från Ingå i något skede.
Denna säsong är IIF:s äldsta pojkgrupp födda 2009-2010, medan flicklaget består av spelare födda 2010-2013.
-Vi skulle naturligtvis kunna ha ett B-juniorlag, men vi har de senaste åren haft så små åldersgrupper att det inte varit möjligt att bilda ett lag,
avslöjar Sivonen. -Vi har just diskuterat med EIF att vi vill ha ett P17-lag i Ingå nästa år. Vår 2009-grupp är tillräckligt stor, då är det inte vettigt för hela laget att åka till Ekenäs. Sedan får nollåttorna själva välja var de vill spela nästa säsong, i Ingå eller EIF.
För närvarande har FC HIK tre B-juniorer, en spelare från 2009-årskullen och en från 2012-årskullen i EIF:s YJ-lagen. Enligt Hickens junioransvarige Milko Saramo erbjuder EIF:s YJ-lag en värdefull möjlighet för unga spelare som vill prova på att träna och spela i ett tävlingslag.
-YJ-laget är en bra väg för de mest begåvade att testa på tävlingsfotboll och utvecklas, säger Saramo.
Från Hangö har man kanske inte traditionellt varit lika ivriga att åka till Ekenäs som exempelvis från Ingå.
-Vi har hela tiden haft färre spelare i EIF än vad Karis och Ingå har haft. Kanske påverkar kulturen att man inte så lätt åker från Hangö till Ekenäs. Ingen har dock hindrats från att delta i YJ-verksamheten i Ekenäs, förklarar Saramo. För B-juniorerna är YJ-laget särskilt viktigt eftersom Hicken för närvarande inte kan erbjuda ett eget lag för denna åldersgrupp.
-Det passar dock inte alla att hoppa direkt som B-junior in i herrarnas representationslag. Förhoppningsvis har vi ett B-juniorlag i Hicken nästa år även om två eller tre spelare skulle vara samtidigt i EIF:s YJ-lag.
-När spelarna utvecklas i YJ-laget kanske de en dag kommer tillbaka som mer färdiga spelare till Hickens representationslag jämfört med om de skulle spela i Hickens B-juniorer i Trean eller Fyran, funderar Saramo.
För FC HIK:s representationslag är det livsviktigt att föreningen har ett fungerande B-juniorlag. Utan B-juniorer är det ingen idé att i framtiden drömma om ett seniorlag i Hangö.
Enligt Saramo är det viktigt för 16-åringar att spela också någon annanstans än i seniorlaget, särskilt om de inte genast får plats i öppningselvan.
-Dessa år är avgörande för spelarens utveckling. Det är livsviktigt att få speltid och ansvar som 15-16-åring. Om de inte får minuter i seniorlaget är det bra att fortsätta spela i juniorerna, betonar Saramo.
-I en idealmodell utvecklas spelarna i EIF:s YJ-lag och ger sedan något tillbaka till Hicken, summerar Saramo.
Länsi-Uudellamaalla on kolme seuraa, jotka ovat joko tehneet aikaisemmin tai tekevät edelleen YJ-yhteistyötä EIF:n kanssa. Ingå IF on ollut aktiivisin näistä seuroista, kun taas FC HIK ja BK-46 ovat olleet mukana hieman pienemmillä pelaajamäärillä.
Ingå IF Jalkapallon junioripäällikkö Maija Sivonen kertoo EIF:n olevan luonnollinen kumppani inkoolaisille ja että seuroilla on selkeät yhteistyölinjat.
-Meillä on seurakäsikirja, jossa kerromme YJ-yhteistyöstä EIF:n kanssa. Inkoolaiset pelaajat sekä heidän vanhempansa tietävät, että olemme valinneet tämän kilpapelaamisen poluksi. Niin montaa hyvää pelaajaa meillä ei ikäluokkiin tule, että voisimme itse muodostaa kilpatason joukkueita, Sivonen kertoo.
Pelaajien valinnan YJ-joukkueisiin Sivonen tekee yhdessä IIF:n joukkueiden valmentajien kanssa. Hän on erittäin tyytyväinen nykyiseen käytäntöön.
-Valitut ovat lähteneet mukaan innokkaasti. Lähes kaikkien ikäluokkiemme vastuuvalmentajat ovat mukana myös EIF:n toiminnassa apuvalmentajina.
Päällekkäisyyksiä YJ-joukkueiden ja IIF:n omien pelien kanssa ei ole ollut. Sivosen mukaan YJ-joukkueet pelaavat yleensä viikonloppuisin ja seurajoukkueet arkipäivisin, joten aikataulut eivät ole olleet haasteena. EIF:n ja IIF:n YJ-yhteistyö on jatkunut jo yhdeksän vuotta. Pitkä yhteinen taivat on opettanut välttää ongelmia.
-Päällekkäisyyksiä voi kiertää järkevällä otteluasettelulla Olen ollut mukana todella kauan ja olen nykyiseen käytäntöön erittäin tyytyväinen, Sivonen summaa.
IIF:SSÄ YHDEKSÄN
JUNIORIJOUKKUETTA
Maija Sivonen kertoo Inkoon jalkapallolla menevän hyvin. Seurassa on tällä kaudella kahdeksan poika- ja yksi tyttöjoukkue. Pelaajia saisi tietenkin olla enemmän, varsinkin tyttöjen joukkueisiin kaivattaisiin lisää harrastajia. Inkoossa painitaan samojen ongelmien kanssa kuin Hangossa, jossa vuosittain syntyy alle 40 lasta. Esimerkiksi 2022 Inkoossa syntyi 32 lasta.
-Inkoo ei ole kokenut suurta väestönkasvua, mikä tekee pelaajien ja myös valmentajien löytämisestä haastavaa. Siuntion Sisu on tavallaan syönyt pelaajamääriämme. Silloin kun Sisua ei vielä ollut, niin kaikki siuntiolaiset pelasivat Inkoossa. Sivosen mukaan IIF:n vahvuuksia on kaksikielisyys sekä hyvät olosuhteet.
-Monelle ruotsinkielisyys on
tärkeä asia. Naapurikuntien seurat Siuntiossa ja Kirkkonummella toimivat vain suomen kielellä.
Pelaajamäärien kasvattamiseen nykyisestä Sivosella on valmis sapluuna.
-Meidän pitää olla aktiivisempia päiväkotien ja koulujen suuntaan, jotta saamme lapset mukaan nykyistä nuorempina. Olemme selkeästi kasvattajaseura. Inkoossa ei ole yläastetta, eikä mahdollisuutta
ammatilliseen koulutukseen, joten on luonnollista että jossain vaiheessa nuoret muuttavat Inkoosta muualle.
Tällä kaudella poikapuolella IIF:n vanhin ikäluokka on 09-10 syntyneet, kun puolestaan tyttöjoukkue on koottu 10-13 syntyneistä.
-Toki meillä voisi olla B-juniorit, mutta nyt on ollut pari niin pientä ikäluokkaa, että joukkueen kokoaminen ei ole ollut mahdollista, Sivonen paljastaa.
-Olemme juuri keskustelleet EIF:n kanssa, että haluamme ensi vuonna pitää P17-joukkueen Inkoossa. 2009-ikäluokkamme on sen verran suuri, että ei ole järkeä lähteä koko joukkueen voimin Tammisaareen. Sitten meillä on nollakaseja, joten he saavat sitten itse valita missä haluavat ensi kaudella pelata, Inkoossa tai EIF:ssä, Sivonen pohtii.
Tällä hetkellä Hikkenillä on EIF:n YJ-joukkueissa kolme B-junioria, yksi 2009-ikäluokasta ja yksi 2012-ikäluokan pelaaja.
Hikkenin junioripäällikkö Milko Saramon mukaan EIF:n YJ-joukkueet tarjoavat arvokkaan kehutysmahdollisuuden nuorille pelaajille, jotka haluavat kokeilla kilpajoukkueessa harjoittelemista ja pelaamista.
-YJ-joukkue on lahjakkaimmille hyvä polku käydä kilpajoukkueessa kokeilemassa ja kehittyä siellä, Saramo toteaa.
Hangosta ei ehkä ole perinteisesti lähdetty yhtä innokkaasti Tammisaareen kuin esimerkiksi Inkoosta. Hikken ei kuitenkaan estä pelaajia osallistumasta YJ-toimintaan.
-Meiltä on koko ajan ollut vähemmän pelaajia EIF:ssä kuin Karjaalta ja Inkoosta on ollut. Ehkä siihen vaikuttaa kulttuuri, että Hangosta ei niin helposti lähdetä Tammisaareen. Ketään ei kuitenkaan ole estetty lähtemästä, Saramo kertoo.
B-junioreiden osalta EIF:n YJ-joukkue on erityisen tärkeä, koska Hikken ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan omaa joukkuetta tälle ikäryhmälle.
-Kaikille ei kuitenkaan sovi hypätä suoraan B-ikäisenä miesten edustusjoukkueeseen, Saramo muistuttaa. Hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen. C-ikäluokka on hetkellä Hikkenin vanhin junnujoukkue, mutta ensi vuonna se siirtyy B-junioreiden sarjaan.
-Tällä hetkellä se tilanne näyttää hyvälle. Toivottavasti meillä pelaajat riittävät vaikka kaksi kolme olisi EIF:n YJ-joukkueessa.
-Kun pelaajat kehittyvät YJ-joukkueessa, jossain vaiheessa he ehkä tulevat valmiimpina pelaajina Hikkenin edustusjoukkueeseen verrattuna siihen että he pelaisivat Hikkenin B-junnuissa Kolmosta tai Nelosta,” Saramo pohtii.
FC HIK:n edustusjoukkueen elinehto on, että seurassa on toimiva B-junioreiden joukkue. Ilman B-ikäisiä junioreita Hikkenissä on turha tulevaisuudessa haaveilla aikuistason joukkueesta.
Saramon mukaan 16-vuotiaille on tärkeää pelata muuallakin kuin miesten joukkueessa, erityisesti jos he eivät heti mahdu edustusjoukkueen avaukseen.
-Nämä kyseiset vuodet ovat pelaajan kehityksen kannalta olennaista. On elintärkeää saada 15-16 vuotiaana peliaikaa ja vastuuta. Jos aikuisissa ei tule minuutteja, on hyvä edelleen pelata junioreissa, Saramo painottaa.
-Ideaalimallissa pelaajat kehittyvät EIF:n YJ-joukkueissa ja tuovat Hikkenillekin takaisin jotain, Saramo summaa.
BK-46:s representationslag har gått igenom en berg- och dalbana de senaste 10 åren. År 2016 var BK-46 nära att kvalificera sig från Tvåan till Ettan, men tre raka förluster i slutet av säsongen placerade Polkagrisarna på tredje plats i serien. I slutet av säsongen 2017 föll laget till Trean och fortsatte ner till Fyran efter några år. Säsongen 2021 under Mikko Lappalainens ledning gick BK-46 upp till Trean, men föll tillbaka till Fyran redan nästa höst. Förra året blev det nedflyttning från Fyran till Femman, men tack vare att några lag drog sig ur serien spelar BK-46 i Fyran även denna säsong.
Om herrarnas representationslag har gått nedåt så har juniorsidan, särskilt bland de yngre åldersgrupperna, haft en positiv utveckling. Föreningen har sju pojklag och tre flickåldersgrupper.
– Det kunde alltid finnas fler spelare, men just nu går det ganska bra för oss. I Karis spelar många både handboll och fotboll, men jag tycker det är en styrka att barn och ungdomar utövar två eller flera sporter, säger Nic Holmqvist, juniortränare i BK-46.
– När man deltar i två sporter ökar träningsmängden varje vecka. I handboll och fotboll är man hela tiden i kontakt med bollen, så sporterna kompletterar varandra bra.
Enligt Holmqvist är det enda problemet med att utöva två sporter att träningstiderna ibland
krockar.
– Vi strävar efter att förbättra samarbetet mellan sporterna så att juniorerna kan delta i båda sporterna mer effektivt.
TRE FLICKLAG
I BK är man nöjda med att fler flickor har kommit med i fotbollen. Klubben har tre flicklag, där det äldsta spelar i F15 (2009) Tvåan.
-F15-laget har en tydlig ambition att fortsätta spela även i framtiden. Vi har satt upp som mål tillsammans med tjejerna att vi i framtiden ska ha ett damlag, berättar Holmqvist.
-De äldsta tjejerna har varit tillsammans länge, men vi har aktivt arbetat för att rekrytera fotbollsintresserade flickor till de yngre lagen. På flicksidan finns potential att öka antalet spelare, fortsätter han.
Holmqvist berättar att det har varit förvånansvärt lätt att hitta ledare till flicklagen. Bland ledarna finns både föräldrar och kvinnor som tidigare har varit aktiva spelare.
PAUS I YJ-SAMARBETET
I Karis är man lite besviken att YJ-samarbetet med EIF både bland flickor och pojkar är på paus, åtminstone för tillfället.
– Tidigare har samarbetet mellan EIF:s och BK:s flicklag fungerat bra. Vi hade ett lag i vår regi där
det fanns flickor också från Ekenäs och en annan åldersgrupp som spelade i EIF:s namn och där fanns flickor från Karis. Detta upplägg fungerade bra och vi hade velat fortsätta på samma sätt, säger Mats Grönblom, vice ordförande för BK-46 fotboll. Även Holmqvist bekräftar att YJ-samarbetet med EIF och Ingå IF tidigare har fungerat bra, men nu har man i Karis bestämt sig för att klara sig själva. Särskilt oenighet uppstod kring spelandet av B-pojkar i både BK och EIF.
– Vi hade varit redo för en flexibel överenskommelse där spelarna från Karis kunde ha spelat både i EIF:s B-juniorer och BK:s herrlag. EIF:s krav var dock så strikta att ingen överenskommelse kunde nås för i år. Vi har tre spelare i EIF:s B-juniorer och de hade kunnat spela för oss i representationslaget, berättar Holmqvist.
Det var inte bara B-juniorerna som satte stopp för samarbetet. EIF har också varit intresserade av de yngre BK-juniorer. I Karis hade man velat att samarbetet skulle vara mer flexibelt. Enligt Holmqvist fungerade YJ-samarbetet utmärkt förra året till exempel i 2015-åldersklass, när BK fick hjälp av fem till sex spelare från Ingå. – Vi har cirka 16-17 spelare i juniorlagen, varav 70-80 procent är aktiva. Naturligtvis är det de mest aktiva som EIF är intresserade av. När någon i vår egen grupp är förhindrad, har vi ungefär ett dussin spelare på träningarna. Om vi till exempel skulle ge
fyra spelare till ett gemensamt lag, är det inte roligt att komma till träningarna när det bara finns 7-8 spelare på plats.
GEMENSAMMA LÄGER
OCH TRÄNARTRÄFFAR?
Grönblom har bra idéer om hur föreningssamarbetet i Västra Nyland kunde fungera i framtiden. – Vi skulle kunna arrangera gemensamma tillfällen för tränare över föreningsgränserna samt
kanske läger för juniorlagen. Det skulle vara bra att utbyta idéer på ledarnivå och samtidigt lära barnen att känna varandra. Barn tycker att det är roligt att träffa spelare från andra föreningar, funderar Grönblom.
Att de mest talangfulla spelarna från Västra Nyland flyttar till Ekenäs är enligt honom naturligt. Men det skulle gärna få ske lite senare.
– Det skulle inte behöva ske förrän i B-junio-
rerna. Och även då skulle spelaren kunna spela seniorfotboll i sin moderklubb vid sidan av EIF:s juniorlag, föreslår Grönblom.
Holmqvist och Grönblom ser också positiva aspekter med att stå på egna ben. – En hälsosam konkurrens mellan föreningarna är bara bra. När HIK, EIF och BK möts i juniormatcher, är det speciellt spännande och det ökar intresset. I dessa matcher är det mest publik. Ju mer derbykänsla, desto bättre. Under matchen är man seriös, men efteråt ler man och klappar varandra på axeln, funderar Holmqvist.
– Denna fina detalj skulle försvinna helt om alla bästa spelarna var i EIF. Eller i värsta fall om det bara fanns en klubb i regionen.
Karjaalainen edustustason jalkapallo on viimeisen 10 vuoden aikana kulkenut melkoista vuoristorataa. 2016 BK-46 oli hilkulla päästä Kakkosesta karsimaan Ykköseen, mutta kauden lopussa kärsityt kolme peräkkäistä tappiota pudottivat punavalkoraitaiset sarjassa kolmanneksi.
2017 joukkue pelasi vielä Kakkosessa, mutta putosi kauden päätteeksi Kolmoseen, josta matka jatkui parin kauden jälkeen Neloseen. 2021 Mikko Lappalaisen valmennuksessa BK-46 nousi Kolmoseen, mutta putosi jo seuraavana syksynä takaisin Neloseen. Viime vuonna tuli puolestaan lähtö Nelosesta Viitoseen, mutta muutaman sarjasta luopumisen kautta BK-46 pelaa Nelosta myös tällä kaudella.
Jos miesten edustustasolla nuoli on osoittanut alaspäin, junioripuolella on varsinkin nuoremmissa ikäluokissa hyvä vauhti päällä. Seurassa on seitsemän poikajoukkuetta ja kolme tyttöikäluokkaa.
-Pelaajia voisi aina olla enemmän, mutta ihan hyvin meillä tällä hetkellä menee. Karjaalla monet pelaavat sekä käsi- että jalkapalloa, mutta mielestäni on vahvuus, että lapset ja nuoret harrastavat kahta tai useampaa lajia, sanoo juniorivalmentajana BK-46:ssa toimiva Nic Holmqvist.
-Kun on mukana kahdessa lajissa viikottaiset treenimäärät nousevat. Käsipallossa ja futiksessa ollaan koko ajan tekemisissä pallon kanssa, joten lajit täydentävät hyvin toisiaan.
Holmqvistin mukaan ainoa ongelma kahden lajin harrastamisessa on harjoitusaikojen meneminen silloin tällöin päällekkäin.
-Pyrimme jatkossa parantamaan lajien välistä yhteistyötä, että juniorit pystyisivät osallistumaan kumpaankin lajiin tehokkaammin.
KOLME TYTTÖJOUKKUETTA
BK-46:ssa ollaan tyytyväisiä, että tyttöjä on saatu jalkapalloon mukaan entistä enemmän. Seurassa on kolme tyttöjoukkuetta, joista vanhin pelaa T15 (2009) Kakkosta.
-T15-joukkueella on selkeä ajatus jatkaa pelaa-
mista myös tulevaisuudessa. Olemme asettaneet tyttöjen kanssa tavoitteeksi, että tulevaisuudessa meillä olisi naisten joukkue, Holmqvist kertoo. -Vanhimmat tytöt ovat olleet yhdessä jo pitkään, mutta olemme tehneet aktiivisesti töitä löytääkseemme nuorempiin joukkueisiin jalkapallosta kiinnostuneita tyttöjä. Tyttöpuolella on potentiaalia kasvattaa pelaajamääriä, hän jatkaa.
Holmqvist kertoo, että tyttöjoukkueisiin on ollut jopa yllättävän helppoa löytää vetäjiä. Mukana on
lasten vanhempia sekä nykyisiä että aikaisemmin aktiivisesti pelanneita naisia.
SEURAYHTEISTYÖSSÄ
BK:ssa ollaan hieman harmissaan siitä, että yhteistyö EIF:n kanssa sekä tytöissä että pojissa on ainakin tällä hetkellä tauolla.
-Aikaisemmin varsinkin yhteistyö EIF:n ja BK:n tyttöjoukkueiden kesken on ollut toimivaa. Meidän nimissä pelasi yksi ikäluokka, jossa oli mukana myös tyttöjä Tammisaaresta ja sitten taas toinen ikäluokka pelasi EIF:n nimissä ja siinä joukkueessa oli puolestaan pelaajia Karjaalta. Tämä käytäntö toimi hyvin ja olisimme halunneet jatkaa samalla tavalla, sanoo BK-46:n varapuheenjohtaja Mats Grönblom.
Holmqvist vahvistaa yhteistyön EIF:n sekä myös Inkoon kanssa aikaisemmin toimineen hyvin, mutta nyt karjaalaiset ovat päättäneet pärjätä omillaan. Erityisesti erimielisyyttä syntyi B-ikäisten poikien pelaamisesta sekä BK:ssa että EIF:ssä. -Olisimme olleet valmiita joustavaan sopimukseen, missä karjaalaiset pelaajat olisivat voineet pelata sekä EIF:n B-junnuissa että BK:n miesten edustusjoukkueessa. EIF:n vaatimukset olivat kuitenkin niin jyrkät ettei sopimusta tälle vuodelle syntynyt. Meillä on kolme pelaajaa EIF:n B-junnuissa ja he olisivat hyvin voineet pelata meillä edustuksessa, Holmqvist kertoo.
Pelkästään B-junioreihin yj-toiminta ei kaatunut. EIF on ollut kiinnostunut myös nuorempien ikäluokkien karjaalaisjunioreista. Karjaalla olisi
HANGON FOTOKESKUS – HANGÖ FOTOCENTRAL
H. GRANHOLM
Ratak. 28 Bang. puh. 040-142 3110 tel
i alla former och profilerenligt kundens behov och önskemål LISTOJA ja PANEELEJA asiakkaan tarpeen ja toivomusten mukaan www.tenalacirkesag.com
TOFAG
haluttu yhteistyön olevan sopeutumiskykyistä. Holmqvistin mukaan viime vuonna hänen valmentamassa 2015-ikäluokassa yhteistyö toimi erinomaisesti, kun BK sai apua Inkoosta viiden kuuden pelaajan toimesta.
-Meillä on junnujoukkueissa noin 16-17 pelaajaa, joista 70-80 prosenttia on aktiiveja. Tietenkin nämä aktiivisimmat ovat niitä, joista EIF on kiinnostunut. Kun aina joku meidän ryhmästä on estynyt, harjoituksissamme käy suunnilleen tusinan verran pelaajia. Jos tästä otetaan vaikkapa neljä kaveria YJ-joukkueeseen, ei ole kovin kiva tulla treeneihin, kun paikalla on vain 7-8 pelaajaa.
YHTEISIÄ LEIREJÄ JA
VALMENTAJATILAISUUKSIA?
Mats Grönblomilla on hyviä ajatuksia miten seurayhteystyö Länsi-Uudellamaalla voisi tulevaisuudessa toimia.
-Voisimme järjestää yli seurarajojen valmentajien yhteisiä tilaisuuksia sekä vaikkapa juniorijoukkueiden leirejä. Olisi hyvä vaihtaa ajatuksia ja samalla opettaa lapsia tuntemaan toisensa. Lasten mielestä on hauskaa tavata muidenkin seurojen pelaajia kuin vain omia joukkuekavereita, Grönblom miettii.
Lahjakkaimpien länsi-uusimaalaisten pelaajien siirtyminen Tammisaareen on hänen mielestään luonnollista. Mutta se saisi tapahtua mielellään vasta hieman vanhempana.
-Sen ei tarvitsisi tapahtua kuin vasta B-junnuissa. Ja silloinkin pelaaja voisi EIF:n juniorijouk-
kueen ohella pelata aikuisjalkapalloa omassa kasvattajaseurassa, Grönblom ehdottaa. Holmqvist ja Grönblom näkevät myös myönteisiä asioita “omillaan olemisella”.
-Terve kilpailu seurojen välillä on vain hyväksi. Kun HIK, EIF ja BK kohtaavat junnuissa, otteluissa on erityinen jännite ja se lisää mielenkiintoa. Näissä peleissä on eniten yleisöä ja panosta. Mitä ennemmän on derby-fiilistä, sen parempi. Pelin aikana ollaan tosissaan, mutta jälkeenpäin hymyillään ja taputellaan toisiamme olalle, miettii Holmqvist.
-Tämä hieno yksityiskohta poistuisi kokonaan, jos kaikki parhaat olisivat EIF:ssä tai pahimmassa tapauksessa alueella ei olisi kuin yksi seura.
työsuhdepyörät - arbetsförhållandecycklar
Vuodesta 1990 Sedan år 1990
Kiinteistöjen huolto Fastighets service – Talonmiestyöt – Gårdskarlsarbeten 0400-486 074
Vuorikatu 13 Berggatan Puh./Tel. 019-248 6920
DRÖMTRÄDGÅRD?
VILL DU HA EN VI FÖRVEKLIGAR DEN TILLSAMMANS!
Vi förvandlar trädgårdar till vackra och väl fungerande utemiljöer, inklusive dränering.
TRAKTENS STÖRSTA
URVAL AV:
Gårdsstenar
Murar
Mylla Bark Grus
Glöm inte att kolla in vårt sortiment av kemikalier för ditt spa eller poolunderhåll!
Ma-pe 10-17 Må-fre La 9-14 Lö Kukkakauppa Blomsteraffär
Turvallisuutesi asialla! För din säkerhet!
LU Lukituspalvelu Oy VN Låsservice AB Hanko Hangö
Esplanadi 92, Hanko • Esplanaden 92, Hangö ☎ (019) 248 5223 ✉ info@lulukko.fi www.lulukko.fi
Myymälän aukioloajat/Butikens öppethållningstider: Ma/må-pe/fre 9.00-11.30, 12.30-17 .00, La/lö sutiettu/stängt
Palvelua vuodesta 1989 Service sedan år 1989
Ekenäsbördige Micke Nyberg tränar i år FC HIK P14-åldersgrupp, som består av pojkar födda 2010-2012. Laget deltar i två olika serier: P14 8 mot 8-serien för pojkar födda 2010 och P13 Trean för pojkar födda 2011. Nyberg, som tidigare varit verksam i EIF, är nu för andra gången i Hicken, eftersom han för ett par år sedan var med i tränarstaben för B-pojkarna (2007-08).
-Jag trivs bra i Hangö. Jag har alltid känt mig välkommen i Hicken, berättar Nyberg om sina erfarenheter i de blågula färgerna.
Han har hjälp av Kim Danielsson och Stefan Sjösten i tränandet av P14-laget. Lagledare är Piia Kiljunen.
-Samarbetet med Kimmen, Steffe och Piia har fungerat utmärkt. Jag tycker att lagets bakgrund är i gott skick och vi har också fått allt nödvändigt stöd från föreningen när det gäller förhållanden och träningstider, försäkrar Nyberg.
Laget började träna i januari i Cuplis, men flyttade ut till den nya konstgräsplanen när väderförhållandena förbättrades. Under vintern deltog ungefär tio spelare regelbundet i träningarna, men under våren har träningsintensiteten tydligt ökat enligt Nyberg.
-Totalt har vi 17 spelare i truppen. Det är mycket viktigt att alla fortsätter vara med, eftersom vi nästa
säsong flyttar till stor plan och 11 mot 11-serien.
Under vintern och våren har laget tränat två gånger i veckan. Nu när serierna är igång, har den andra träningstiden nästan regelbundet krockat med matcher.
-Det påverkar förstås träningen lite, men pojkarna gillar att spela, så de verkar vara nöjda, skrattar Nyberg.
LÄNGS MED MARKEN
I Nybergs träningar går lagspel och utveckling av individuella färdigheter hand i hand.
-Till exempel i försvarsspelet har vi tränat mycket på hur de tre närmaste spelarna runt bollen agerar. Vi är ännu inte på den nivån att vi behöver fundera på vad spelarna sex eller sju på andra sidan plan gör i en försvarssituation. Om de tre närmaste bollen agerar bra, är vi redan långt framme. På detta sätt blir träningarna också mer personliga.
Nyberg vill att hans lag spelar så mycket som möjligt längs marken. På en liten plan (8 mot 8) kan man lätt skapa målchanser genom att spela långa bollar från försvaret eller målvakten till anfallarna, men enligt Nyberg är det varken meningsfullt eller utvecklande för spelarna.
-Vi försöker spela fotboll. Vi slår inte långa bollar till anfallarna. Jag har till och med förbjudit att lyfta bol-
len från marken de senaste veckorna, ler Nyberg.
-Det skulle naturligtvis vara lättare att vinna matcher genom att spela mer direkt med långa och höga passningar, men jag tycker att det är bättre att försöka lära pojkar i denna ålder att spela än att bara söka vinster till varje pris.
Nyberg tycker att resultaten börjar synas. Spelarna har förstått meningen att spela längs marken, även om det ibland kan kosta dem bollinnehavet.
-Jag tycker att det har skett en klar utveckling i de senaste matcherna. Naturligtvis vill pojkarna och även föräldrarna vinna matcher, men det kan man göra på annat sätt än bara genom att spela med långa passningar. Om vi spelar höga bollar till anfallet, utvecklas inte resten av laget särskilt mycket.
BRA TRÄNINGAR FÖR ALLA I en liten förening, där det finns få spelare, krävs det mer av tränaren
än i en stor klubb. Även om spelarna är på olika skicklighetsnivåer, måste träningarna ändå vara intressanta för alla. Varje spelare måste känna sig viktig och att tränarna tar just honom i beaktande.
-När jag tränade i EIF, fanns det nästan 30 spelare i åldersgruppen. Då kunde man lätt dela spelarna i två eller tre grupper på olika nivåer. Den möjligheten finns inte i Hicken, men vi försöker ändå ge tillräckligt utmanande träningar för alla, även för de bästa i laget, berättar Nyberg.
-Om träningarna inte känns meningsfulla, tappar man lätt koncentrationen. Även om våra lag spelar i hobbyserien och Trean, försöker vi ändå lära spelarna att bete sig och agera som ett fotbollslag normalt gör. Det är inte alltid lättast att få 12-14-åringar att lyssna och agera som tränarna vill, men jag tycker att vi också har gjort framsteg på den fronten i år, funderar Nyberg.
Tammisaarelainen Micke Nyberg valmentaa tänä vuonna FC HIK:n P14 -ikäluokkaa, joka koostuu 2010-2012 syntyneistä pojista. Joukkue osallistuu kahteen eri sarjaan: 2010 syntyneiden P14 8 v 8 -sarjaan sekä 2011 syntyneiden P13 Kolmoseen.
EIF:ssä aikaisemmin toiminut Nyberg on toista kertaa Hikkenissä, sillä pari vuotta sitten hän oli mukana B-poikien (2007-08) valmennusryhmässä.
-Viihdyn hyvin Hangossa. Olen aina tuntenut olevani tervetullut Hikkeniin, Nyberg kertoo kokemuksistaan sinikeltaisissa.
Hänellä on P14-joukkueen valmennuksessa apuna Kim Danielsson sekä Stefan Sjösten. Joukkueenjohtajana on Piia Kiljunen.
-Yhteistyö Kimmenin, Steffen sekä Piian kanssa on sujunut erinomaisesti. Mielestäni joukkueen taustat ovat kunnossa ja olemme myös saaneet seurasta kaiken tarvittavan tuen olosuhteiden sekä harjoutusaikojen suhteen, Nyberg vakuuttaa.
Joukkue aloitti harjoittelun tammikuussa Cupliksessa, mutta siirtyi ulos uudelle tekonurmelle lopputalvesta sääolosuhteiden parannuttua. Talvella harjoituksissa kävi säännöllisesti kymmenkunta pelaajaa, mutta kevään kuluessa harjoitusinto on Nybergin mukkaan selvästi parantunut.
-Yhteensä meillä on ryhmässä 17 pelaajaa. Olisi erittäin tärkeää että kaikki pysyisivät jatkossakin
mukana, sillä ensi kaudella siirrymme isolle kentälle 11 v 11 -sarjaan.
Talven ja kevään aikana joukkue on harjoitellut kaksi kertaa viikossa.
Nyt kun sarjat ovat käynnissä, niin melkeinpä säännöllisesti toinen harjoituskerta on mennyt päällekkäin ottelujen kanssa.
-Harjoittelua se tietenkin hieman haittaa, mutta pojat tykkäävät pelata, joten he tuntuvat olevan tyytyväisiä, Nyberg nauraa.
MAATA PITKIN, VAIKKA VÄKISIN
Nybergin harjoituksissa joukkuepelaaminen ja henkilökohtaisten taitojen kehittäminen kulkevat käsi kädessä.
-Esimerkiksi puolustuspelaamisessa olemme harjoitelleet paljon sitä miten kolme lähimpänä palloa toimivat. Vielä emme ole sillä tasolla että pitäisi miettiä mitä pelaajat kuusi tai seitsemän toisella laidalla tekevät puolustustilanteessa. Jos kolme palloa lähimpänä olevaa toimivat hyvin, olemme jo pitkällä. Tällä tavalla myös treeneistä tulee enemmän henkilökohtaisia.
Nyberg haluaa joukkueensa pelaavan
mahdollisimman paljon maata pitkin. Pienellä kentällä (8 v 8) voi helposti luoda maalipaikkoja pelaamalla alhaalta pitkiä palloa hyökkääjille, mutta Nybergin mielestä se ei ole mielekästä eikä kehitä pelaajia.
-Yritämme pelata jalkapalloa. Emme lyö pitkiä palloja kärkipelaajille. Olen jopa kieltänyt viimeisten viikkojen aikana nostamaan palloa maasta, Nyberg hymyilee.
-Olisi tietenkin helpompaa voittaa otteluja pelaamalla suoraviivaisemmin pitkillä ja korkeilla syötöillä, mutta mielestäni on parempi yrittää opettaa tämän ikäisiä poikia pelaa-
maan kuin pelkästään hakemaan kaikin keinoin voittoja.
Nybergin mielestä tulokset alkavat pikku hiljaa näkyä. Pelaajat ovat sisäistäneet ajatuksen pelaamisesta maata pitkin, vaikka joskus se voi kostautua pallon menetyksenä.
-Mielestäni tässä on tapahtunut viime peleissä selvää kehittymistä. Tietenkin pojat, ja myös lasten vanhemmat haluavat voittaa pelejä, mutta sen voi tehdä muullakin tavalla kuin pelkästään pelaamalla pitkillä syötöillä. Jos pelataan vain korkeaa palloa kärkeen, niin se ei kehitä muuta joukkuetta kovin paljoa.
KAIKILLE HYVIÄ TREENEJÄ Pienessä seurassa, jossa pelaajia on vähän, valmentaminen vaatii enemmän kuin isossa seurassa. Vaikka pelaajat ovat taidoiltaan eritasoisia, harjoitukset pitää silti pystyä tekemään mielenkiintoisiksi kaikille. Jokaisen pelaajan pitää tuntea olevansa tärkeä ja että valmentajat ottavat juuri hänet huomioon.
-Kun valmensin EIF:ssä, pelaajia oli ikäluokassa lähes 30. Silloin pystyi helposti jakamaan pelaajat kahteen tai kolmeen eritasoiseen ryhmään. Hikkenissä tätä mahdollisuutta ei ole, mutta yritämme silti saada kaikille tarpeeksi haastavia treenejä, myös joukkueen parhaimmille, Nyberg kertoo.
-Jos ei harjoitukset tunnu mielekkäiltä, keskittyminen herpaantuu. Vaikka joukkueemme pelaavat harrastesarjassa ja Kolmosessa, yritämme silti opettaa pelaajia käyttäytymään ja toimimaan kuten jalkapallojoukkueessa yleensä. 12-14 vuotiaita ei aina ole kaikkein helpointa saada kuuntelemaan ja toimimaan kuten valmentajat haluaisivat, mutta mielestäni olemme edistyneet myös sillä saralla tänä vuonna, Nyberg miettii.
Mikaela Venberg:
Trots att bakningen kommer att ske på en annan adress än tidigare, kommer våra kanelbullar och morotskakor att vara lika goda som nu.
Alan’s Café är en av Hangös mest populära ”attraktioner”. Caféet, som ligger i Villa Orrman vid Hangös Rådhustorg, har en alldeles egen atmosfär. Kombinationen av kaffe, härliga (och tillräckligt stora) kanelbullar och andra bakverk tillsammans med den gamla Hangö-villamiljön är oslagbar.
Alan’s Café besöks av lokalbefolkningen, fritidshangöbor och turister. Det finns något unikt med caféet.
Alan Jeffrey öppnade Alan’s Café år 1994. Innan dess drev han ett café i Villa Orrmans grannhus. I början av 2000-talet köpte Gun-May Venberg caféet och verksamheten av Jeffrey.
-Vi besökte caféet några gånger med min mamma. När hon hörde att det var till salu, tog hon över caféet, minns Mikaela Venberg.
Alan’s Café har varit i Gun-May Venbergs ägo nu i över 20 år. Caféet har aldrig haft brist på kunder och de kanelbullar som bakas i kökets ugnar hinner knappt svalna innan de redan är på kundernas tallrikar.
Mikaela berättar att efterfrågan har varit större än vad de kunnat baka, särskilt sommartid. Därför har det blivit aktuellt att expandera.
-Vi planerar att öppna, förhoppningsvis redan i sommar, ett nytt bageri-café, Stationen Asema, i den gamla stationsbyggnaden i Hangö,
avslöjar hon.
Alan´s Cafe fortsätter givetvis som tidigare, men Stationen Asema kommer att fungera som bageri av dess delikatesser.
-Trots att bakningen kommer att ske på en annan adress än tidigare, kommer våra kanelbullar och morotskakor att vara lika goda som nu, skrattar Mikaela.
NYA UGNAR, BREDARE UTBUD
Mikaela Venberg tog examen som bagare-konditor från Axxell våren 2023. Först var hon intresserad av konditoryrket, men insåg senare att hon är mer en bagare.
I det nya bageri-caféet vid den gamla järnvägsstationen planerar man att erbjuda ett bredare utbud än på Alan’s Café. I den runda östra delen av stationen blir det också ett café med möjlighet till uteservering.
-I bageriet kommer vi att baka bland annat baguetter och bagels. Dessutom kommer jag att använda svenska recept som jag fått av min lärare på Axxell. Hon är hemma från Göteborg, berättar Mikaela.
-Jag har också fått av Alan´s kunder gamla 40- och 50-tals receptböcker, som jag inspirerats av att utveckla nya produkter.
Att starta bageriverksamheten är den mest arbetsintensiva delen av det
nya projektet, eftersom installationen av alla maskiner och ugnar kräver noggrann planering. Bakningen i de nya lokalerna kommer att skilja sig från den nuvarande, eftersom de nya bageriugnarna är betydligt större och effektivare än Alan’s Cafés hemugnar.
FÄRSKT BRÖD REDAN TIDIGT PÅ MORGONEN
Det finns i Hangö ett tydligt behov av ett bageri som erbjuder färskt bröd tidigt på morgonen. Mikaelas idé är att öppna bageriet klockan åtta på morgonen.
-Vi börjar arbeta tidigt på morgonen i bageriet. Därför har jag planerat att morgonpigga kunder ska kunna hämta sitt frukostbröd redan före officiella öppningstiden. Vi måste fundera på hur det ska genomföras rent praktiskt, ler hon.
Alan’s Café vid Rådhustorget kommer också i fortsättningen att betjäna sina kunder året runt. Caféet är öppet sex dagar i veckan, eftersom måndagar är reserverade som lediga dagar.
-Då fyller vi på lagret och utför andra underhållsåtgärder, berättar Mikaela.
Alan’s Cafés öppettider varierar beroende på årstid. På vintern är caféet öppet vardagar kl. 11-16 och
söndagar kl. 12-15. På sommaren är öppettiderna längre: vardagar kl. 10-17 och söndagar kl. 12-16.
-Vi har också testat längre öppettider på kvällarna, men det har inte varit lönsamt. Det har inte funnits tillräckligt med kunder efter fem. En anledning är säkert att solen inte längre skiner på utomhusborden efter fem, tror Mikaela.
Hon avslöjar att det är en stor skillnad i försäljningen mellan vinter och sommar. Detta återspeglas också i personalstyrkan, då Alan’s Café har ett tiotal anställda på sommaren, medan det på vintern, förutom Mikaela och Gun-May finns en fast anställd.
Alan’s Café är fortfarande i GunMay Venbergs ägo, men ett generationsskifte har planerats under de senaste åren. Till en början var Mikaelas intresse lågt, men med tiden har hon börjat ta mer ansvar, särskilt vad gäller personalrekrytering och kontorsarbete.
-Eftersom jag inom en snar framtid kommer att ta över företaget, och den nuvarande verksamheten inte längre kan förbättras eller utvidgas, ville jag tänka på något nytt. Nu har jag några månader på mig att få Stationen Asema att fungera innan det är dags att driva båda caféerna, funderar Mikaela Venberg.
”Vaikka leipominen tapahtuu eri osoitteessa kuin aikaisemmin, uskon että korvapuustimme ja porkkanakakkumme ovat tulevaisuudessakin yhtä hyviä kuin nyt.”
Alan´s Cafe on yksi Hangon suosituimmista “nähtävyyksistä”. Villa Orrmannissa, Hangon Raatihuoneen torilla sijaitsevassa kahvilassa on aivan oma tunnelmansa. Kahvi, loistavan makuiset (ja tarpeeksi isokokoiset) korvapuustit sekä muut leivonnaiset yhdistettynä vanhaan hankolaiseen huvilamiljööseen on lyömätön yhdistelmä.
Alan’s Cafessa käyvät sekä paikalliset asukkaat, kesähankolaiset että turistit. Kahvilassa on jotain ainutlaatuista.
Alan Jeffrey avasi Alan’s Cafen vuonna 1994. Ennen tätä hän oli pyörittänyt kahvilaa Villa Orrmannin naapuritalossa. 2000-luvun alussa Gun-May Venberg osti kahvilan Jeffreyltä.
-Kävimme muutamia kertoja äitini kanssa kahvilassa. Kun äiti kuuli sen olevan myynnissä, hän tarttui haasteeseen, muistelee Mikaela Venberg.
Alan’s Cafe on toiminut Gun-May Venbergin johdolla nyt yli 20 vuoden ajan. Asiakkaista kahvilassa ei ole ollut pulaa ja keittiön kotiuuneissa paistetut korvapuustit eivät ole ehtineet kunnolla jäähtyä ennen kuin ne jo ovat olleet asiakkaiden lautasilla.
Mikaela kertoo, että Alan´s Cafessa varsinkin kesäisin kysyntä on pitkään ollut suurempi kuin mitä on pystytty leipomaan. Tämän vuoksi laajentaminen on tullut ajankohtaiseksi.
-Hangon vanhaan asemarakennukseen on tarkoitus jo toivottavasti tämän kesän aikana avata Asema Stationen -niminen uusi leipomo-kahvila, hän paljastaa.
Alan´s Cafe tulee tietenkin jatkamaan toimintaansa entiseen tapaansa, mutta Asema Stationen toimii myös sen herkkujen leipojana.
-Vaikka leipominen tapahtuu eri osoitteessa kuin aikaisemmin, uskon
että korvapuustimme ja porkkanakakkumme ovat tulevaisuudessakin yhtä hyviä kuin nyt, Mikaela naurahtaa.
UUDET UUNIT, LAAJEMPI TARJONTA Mikaela Venberg valmistui keväällä 2023 leipuri-kondiittoriksi ammatilliseen koulutukseen keskittyvästä Axxellista. Aluksi hän oli kiinnostunut kondiittorin työstä, mutta on sittemmin huomannut leipurin työn vetävän enemmän puoleensa.
Vanhan rautatieaseman leipomo-kahvilassa pyritään tarjoamaan Alan´s Cafeta laajempi valikoima tuotteita. Aseman pyöreään itäpäätyyn tulee myös kahvila, jossa on mahdollisuus ulkotarjoiluun.
-Leipomossa tullaan valmistamaan muun muassa patonkeja ja bageleita. Lisäksi yritän hyödyntää ruotsalaisia reseptejä, joita olen saanut Göteborgista kotoisin olevalta Axxellin opettajaltani, Mikaela suunnittelee.
-Olen myös saanut Alan´sin asiakkailta vanhoja reseptikirjoja 40- ja 50-luvuilta, joista haluaisin ammentaa inspiraatiota uusien tuotteiden kehittämisessä.
Leipomotoiminnan aloittaminen on uuden projektin työläin osa, sillä kaikkien koneiden ja uunien asentaminen vaatii huolellista suunnittelua. Uusissa tiloissa leipominen tulee olemaan erilaista kuin nykyisissä, sillä uudet leipomouunit ovat huomattavasti suurempia ja tehokkaampia kuin Alan’s Cafen kotiuunit.
TUORETTA LEIPÄÄ JO ENNEN
KAHDEKSAA
Hangossa on selkeä tarve leipomolle, josta saa aikaisin aamulla tuoretta leipää. Mikaelan ajatuksena on avata leipomo kahdeksalta.
-Leipomossa aloitetaan työt aamulla aikaisin. Siksi olen myös suunnitellut, että aamuvirkut asiakkaat voisivat hakea paikan päältä
aamiaisleipänsä jo ennen kahdeksaa. Pitää vielä miettiä miten se käytännössä toteutetaan, hän hymyilee.
Raatihuoneentorin Alan´s Cafe palvelee jatkossakin asiakkaitaan perinteiseen tapaan ympäri vuoden. Kahvila on avoinna kuusi päivää viikossa, sillä maanantai on varattu vapaapäiviksi.
-Silloin täytetään varastoa ja tehdään muita huoltotoimenpiteitä, Mikaela kertoo.
Alan´s Cafen aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Talvella kahvila on avoinna arkisin kello 11-16 ja sunnuntaisin 12-15. Kesällä aukioloajat ovat pidemmät: arkisin klo 10-17 ja sunnuntaisin klo 12-16.
-Olemme myös kokeilleet iltaisin myöhäisempiä aukioloaikoja, mutta se ei ole ollut kannattavaa. Asiakkaita ei ole ollut riittävästi viiden jälkeen. Yhtenä syynä on varmasti, että aurinko ei enää paista pihan pöytiin viiden jälkeen, arvelee Mikaela. Hän paljastaa että talven ja kesän välillä on suuri ero myynnissä. Tämä heijastuu myös henkilökuntaan, sillä kesäisin Alanissa on kymmenkunta työntekijää, kun taas talvisin Mikaelan ja Gun-Mayn lisäksi kahvilassa työskentelee vain yksi päätoiminen työntekijä.
Alan´s Cafe on edelleen Gun-May Venbergin omistuksessa, mutta sukupolvenvaihdosta on suunniteltu viimeisten vuosien aikana. Aluksi Mikaelan kiinnostus oli vähäistä, mutta ajan myötä hän on alkanut ottaa enemmän vastuuta erityisesti henkilökunnan palkkaamisen ja toimistotöiden osalta.
-Koska lähitulevaisuudessa otan yrityksen nimiini, eikä tätä nykyistä toimintaa pysty enää parantamaan eikä laajentamaan, halusin miettiä jotain uutta. Nyt minulla on muutama kuukausi aikaa saada Asema Stationen toimimaan ennen kuin on aika pyörittää molempia kahviloita, Mikaela Venberg pohtii.
Upealta funkkisasemalta löytyy nyt 13 lomahuoneistoa, koot 16-60m2.
Voit käyttää itse ja vuokrata ylimääräiset ajat halukkaille. Ovelle pääset suoraan junasta!
Soita ja kysy lisää!
Chyde 040 900 6000
Ny S-market, Hesburger och ABC-laddning I butiken finns bland annat nätbutik för mat S-kaupat.fi, Mattorg, Fazers butiksbageri och sushiförsäljning. På samma tomt finns också en ABC-automatstation.
S-market Hangö
Esplanaden 90 mån.–lör. 6–23, sön. 9–23
Låt oss se över ditt försäkringsskydd så du kan njuta av sommaren!
Försäkra allt på samma ställe hem – bil – husdjur – företag – dig själv och din familj Ditt lokala försäkringsbolag!
Ekenäs Torngatan 4
10600 Ekenäs Tel. 019 222 3300
Hangö Nycandergatan 20 10900 Hangö Tel. 019 222 3333
Läs mer på lokaltapiola.fi
Vi planerar och levererar grafiska och tekniska lösningar med projektledning och installationer
Suunnittelemme ja toimitamme graafisia ja teknisiä ratkaisuja sisältäen projektinhallinnan ja asennuksen.
VÅ R A AV D E L N I N GA R : / O SA S T O M M E :
