Feedback 2022

Feedback 2022 Turun yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti 1/2022

fobia.utu.fi fobiary issuu.com/fobiary

Sisältö: 5—7

Päätoimittajalta: Teemana yksilöllisyys ja yhteisöllisyys Minä (siis kuka?) ja muut

8—10

Puheenjohtajalta

11

Neurologia-sarjakuva

12—15

Hallitus 2022

16—18

Bilefuksit Pubin jatkoilla

19

Runo: Yksin yhdessä

20—21

Kuoresta kotiin

22– 23

Aon assesmentin menetelmäkoulutus

24—25

M1-kokemus

26—32

Graduahdistus Fobialaisilla—Onko lopulta kyse vain senssiksestä?

34—35

Baarikärpänen

36

Haikuja Huoneelle

37

Huoneella/Zoomissa kuultua

38

Päätoimittaja suosittelee: Dinosandcomics

Lehteä mukana tekemässä: Päätoimittaja: Elli Pelkonen Kirjoittajat: Vilma, Kaunis kanssa muiden, Maria Koli (ja fuksit), krapulakuoriainen, Heidi Iik, villasukkalov3r, Noel Niskanen, addikti, Anonyymi kirjoittaja Taitto ja kannet: Elli Pelkonen Painotalo: Painosalama

4

PÄÄTOIMITTAJALTA: teemana yksilöllisyys & yhteisöllisyys Mietin pitkään, millaisen tekstin haluan tästä pääkirjoituksesta tehdä. Mietin, että kirjoittaisinko enemmän yleismaailmallisen, psykologisiin tutkimuksiin ja teorioihin pohjaavan tekstin siitä, mitä tieteen maailmassa yleensä tarkoitetaan yksilöllisellä identiteetillä, yhteisöillä ja yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksestä. Mietin, että jos taas haluaisin tuoda enemmän esiin omia ajatuksiani ja tuntemuksiani, ne eivät kenties olisi yhteneväisiä näiden teorioiden ja yleisten näkemysten kanssa. Lisäksi pohdin, kuinka avoin ja rehellinen minun kannattaisi olla, ja miten saisin ajatukseni sellaiseen muotoon, että ne olisivat ymmärrettäviä eivätkä antaisi liian masentavaa kuvaa ajatuksenkulustani. Se sai minut pohtimaan, että on hyvinkin mahdollista, että ajatukseni ovatkin vääristyneitä, kenties omien ongelmieni poikimia eivätkä varmaan kuvasta tervettä todellisuutta.

Olen tajunnut olevani syvällä identiteettikriisin keskellä, ja täältä pyörremyrskyn silmästä on vaikea nähdä etenkin tämän lehden teemaksi valikoimieni aiheiden todellista laitaa. Mutta olen myös sitä mieltä, että ne voivat antaa eri näkökulman aiheeseen. Enkä tiedä onko

näistä aiheista mitään yhtä ainoata totuutta. Minulla on vain omat ajatukseni.

Ne muuttuvat ajan kanssa uusien kokemusten ja uuden tiedon kautta, pohdiskelun ja pureskelun ja kriittisen analysoinnin seurauksena. Mutta tällä hetkellä, jos osaan tuottaa niitä rehellisesti tekstin muotoon, ne ovat lähimpänä totuutta minulle enkä näe, että mitään muuta minun kannattaisi yrittääkään tuottaa.

Ja toisaalta jo teeman valitessani tiesin, että halusin näitä ajatuksiani jossain muodossa tuoda esiin tässä lehdessä.

Tiesin, että halusin kokeilla, miten omat kokemukseni sopivat teemaan. Ja totta kai aavistin, että aivan varmaan joku muukin ajattelee jotain samantapaista.

En ole sentään niin vakuuttunut omasta erikoisuudestani, vaikka välillä sellaisetkin tuntemukset valtaavat minut.

Kirjoitin nämä kaksi osaa tästä pääkirjoituksesta eri päivinä, erilaisessa mielentilassa, toisen sen jälkeen, kun olin saanut hieman etäisyyttä ensimmäisestä. Teksti ei tuntunut kokonaiselta sellaisenaan, ilman jonkunlaista selitystä sen taustoista – tai kenties varoitusta tulevasta.

5

minä (siis kuka?) ja muut

olen väärässä paikassa ja kaikki muutkin tietävät sen, mutta eivät viitsi sanoa koska show must go on. Tunnen oloni rumaksi ankanpoikaseksi, eksyksissä vailla omankaltaisiaan.

Tyhjä sivu. Sormet lepäävät näppäimistöllä. Tai eivät lepää, ne tärisevät kolmannen kahvikupin jäljiltä. Ajatuksista on vaikea saada kiinni. Ne ovat kuin nestettä, joka lipuu sormien välistä tai kevyitä höyheniä, jotka pienimmästäkin tuulenvireestä lentävät äärettömyyteen.

Olo on epävarma ja epävakaa ja jossain rinnan alla kaikuu sieluttomuus, sydän kyllä pumppaa (tarkistin), mutta sielua ei löydy.

En muista, että olisin pitkään aikaan kokenut identifioituvani ryhmiin ainakaan sellaisella tavalla, jolla kuvittelen, että minun pitäisi. En juuri välitä määritelmistä ja laatikoista, joihin minun pitäisi itseni tunkea, jotta voisin kuvailla itseäni ymmärrettävästi muille. Mutta jos en koe sopivani niihin määritelmiin, eivät nuo määritelmätkään silloin kuvaa minua. Ehkä teen asioista vain monimutkaisempia kuin niiden tarvitsee olla, mutta en koe tarvetta määritellä itseäni ryhmien kautta. En välitä, jos joku sekoittaa nimeni tai kutsuu minua pojaksi tai tytöksi tai miksikään muuksikaan.

Ymmärrän, että joku puhuu minulle, kun kuulen nimen Elli, mutta ei minusta tuntuisi sen kummemmalta olla Anni tai Kalle.

Pääkirjoitusta ei voi kirjoittaa nimettömänä tai salanimen varjolla. Minä joudun allekirjoittamaan kaiken tämän, mitä tulen kirjoittamaan. Nämä sanat sinetöityvät minulle kuuluviksi. Mutta totuus on, että en itsekään tiedä ovatko ne tulleet minulta tai ovatko ajatukseni omiani. Onko tämä minua vai yritänkö olla jotain mitä en ole. Kuka minä olen? Mi- Synnyin Kuopiossa, tekeekö se minusta tä minä olen? Mikä on tämä minuus, kuopiolaisen? Pääsin opiskelemaan Tujoka minun pitäisi tietää ja tuntea. run yliopistoon, tekeekö se minusta Niin, kuka minä olen? Nimeni on Elli. opiskelijan? Opiskelen psykologiaa ja Olen Turun yliopiston opiskelija, kotoi- olen maksanut Fobian jäsenmaksun, sin Kuopiosta. Olen psykologian opiske- tekeekö se minusta fobialaisen? Entä jos lija, fobialainen ja tämän Fedarin päätoi- en tykkää kalakukosta enkä tule enää mittaja. Olen kaikkia noita asioita. Vai koskaan asumaan kotipaikkakunnallani? olenko mitään niistä? Usein minusta ei Jos minulla ei ole kaveriporukkaa ylitunnu siltä. Usein tuntuu, että olen osa opistolla enkä tunne laitoksemme pronäytelmää, johon olen vahingossa tai fessoreita? Jos en hengaa Huoneella tai väkisin joutunut. Monesti kamppailen tunne oloani mukavaksi tuossa pienessä sen tunteen kanssa, että en kuulu tänne, kopissa Pubin pimennossa?

6

Kuka tai mitä minä sitten olen? Olenko tekojeni summa vai ajatuksieni keskittymä, pelkkiä neurologisia prosesseja kallon sisällä? Minä koen asioita, tunnen asioita, ajattelen asioita. Olen siis tietoinen ja todellinen, vai olenko? Jos tämä kaikki onkin unta tai tietokonesimulaatiota, olenko minä silti olemassa? En tiedä onko sillä lopulta mitään väliä.

Mutta osittain juuri tämä identifioitumisen ja identiteetin puute sulkee minut yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Vaikka olen ylpeä oman tieni kulkija, kalvaa minua silti tuo inhimillinen tarve yhteyteen toisiin ihmisiin.

keluun sekä epävarmuuksieni ja pelkojeni kohtaamiseen. Ei kaiken tarvitse olla valmista juuri tässä ja nyt, ja kenties sen sijaan, että ahdistun itseni määrittelemisestä, voin oppia nauttimaan matkasta itseni tuntemista kohti. Ilman rajoja tai määritelmiä haluan oppia olemaan minä.

Halusin valita tämän Fedarin teemaksi yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, koska olen kamppaillut näiden ajatuksien kanssa ja ne ovat voimistuneet yliopisto-opintojen aikana. Halusin jakaa omia kokemuksiani, mutta myös kuulla ja oppia ihmisiltä, joilla on erilaisia kokemuksia kuin minulla. Siispä tämä lehti sisältää monenlaisia tulkintoja ja näkemyksiä, joiden rikkaus kuvaa samaan aikaan ihmiselämän moninaisuutta, mutta joista toivottavasti jokainen voi myös löytää itsensä.

Kenties kaikki tämä on vaan mahtipontista ja turhaa ajatusten virtaa. On enemmän kuin todennäköistä, että en ole niin erilainen tai erikoinen kuin kuvittelen, ja monet painivat samankaltaisten tunteiden ja ajatusten kanssa. Ja vähitellen alan ymmärtää, että kenties juuri näitä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia jakamalla voimme me kaikki ulkopuoliset ja yksinäiset huomata, että tällä hullunkurisella tavalla me olemmekin samanlaisia, kuulumme yhteen.

Ja ehkä vielä jonain päivänä koen kuuluvani jonnekin ja löydän paikan, jota kutsua kodiksi. Kenties minulle muodostuu opiskelijaidentiteetti, kunhan koronarajoitukset taas lievenevät. Mahdollisesti vielä jonain päivänä minäkin voin sanoa rehellisesti tuntevani itseni fobialaiseksi. Mutta en halua ottaa siitä paineita. Annan itselleni aikaa itsetutkis-

Elli Pelkonen Feedback 2022 –lehden päätoimittaja

7

PUHEENJOHTAJALTA Kohdatessani elämässäni ison kriisin, kin vuotena. Pandemian myötä opiskekaikki tuntui muuttuneen lopullisesti. luajat muuttuivat hyvin erilaisiksi kuin Tuntui, että olin menettänyt kaiken tär- olin ne kuvitellut. Koronan takia monet, keän. Silloin terapeuttini lausui lohdutta- sekä uudet että vanhat opiskelijat, kokivat sanat. "Sinulla on itsellesi tärkeä yh- vat pudonneensa kelkasta tai eivät kosteisö, psykologian ainejärjestö, saat kaan edes päässeet kyytiin mukaan. opiskella sitä mitä rakastat. Psykologian Hallituksessa olemme kaikkina koronan opiskelija on merkittävä osa identiteet- kurittamina vuosina tehneet parhaamtiäsi, siitä voit pitää kiinni, sitä sinul- me sen eteen, että kokemus yhta ei viedä pois, teisön tuesta ja läs”Pandemian myötä vaikka kaikki muu näolosta pysyisi tuntuisi lohduttojäsenistöllä. Se ei opiskeluajat muuttuivat hyvin malta ja menetetylole aina ollut helperilaisiksi kuin olin ne tä." Tähän olen nopoa, mutta uskon kuvitellut. Koronan takia jannut useasti, nytja tiedän, että momonet, sekä uudet että vanhat kin kun kirjoitan nien kohdalla täopiskelijat, kokivat tätä, selkäni takana män yhteisön olemuu elämäni riemassaolo on myös pudonneensa kelkasta tai eivät huu sellaisessa sepelastanut siltä, koskaan edes päässeet kyytiin kamelskassa, etten etteivät elämän mukaan.

—” uskalla kääntyä. narut ole kokonaan pudonneet käsistä vaikeina aiItselleni Fobia ja fobialaisuus ovat olleet koina. tärkeitä siitä päivästä lähtien, kun ensimmäistä kertaa kävelin Publicumin Viime syksynä päätin hakea ainejärjespihalle, kun yliopiston ja psykologian tömme puheenjohtajaksi. Kaikista tärovet vihdoin avautuivat minulle. Ensim- keimpänä tehtävänä koin tuolloin, että mäisistä hetkistä lähtien tunsin olevani meidän on saatava kaikki ne opiskelijat osa jotain, joka tuntui merkitykselliseltä. mukaan toimintaan, jotka kaipaavat Löysin ympärilleni ihmisiä, ystäviä, sel- osaksi opiskelijayhteisöä. Aloittaessani laisia, joiden tiesin muuttavan elämäni. opinnot huomasin, että fobialaiset ystäEksyin mukaan ainejärjestötoimintaan, vystyvät helposti yli vuosikurssirajojen. ja sillä polulla ollaan vielä kolmantena- Fobia on siitä sopivan kokoinen ainejär-

8

jestö, että on aidosti mahdollista tutustua lähes jokaiseen järjestön jäseneen nii halutessaan. Pandemia aiheutti sen, että uudet opiskelijat tutustuivat lähinnä oman tuutoriryhmänsä tai omien kurssiensa opiskelijoihin. Onnekseni olen huomannut, että kun rajoitukset ovat helpottaneet, fobialaiset ovat päässeet tutustumaan myös muihinkin kuin oman vuosikurssinsa opiskelijoihin. Syyskokouksessa nähtiin varsinainen ryntäys hallituspesteihin, joka ilahdutti valtavasti vanhoja järjestöjyriä. Olimme siis onnistuneet esittämään onnellisia ja ei yhtään uupuneita. Ei, vaan meidän toiminta oli näyttäytynyt semmoisena kun se on, palkitsevana ja merkityksellisenä.

Yhdistävänä.

huone oli aina täynnä porukkaa, aina fukseista ännännen vuoden opiskelijoihin. Fobian huoneelle voit tulla yksin, olematta kuitenkaan koskaan yksin.

Huone ja huonehengailijat ovat heräämässä henkiin, mikä on mahtavaa. Herätetään yhdessä henkiin kaikki se, mitä pandemia yritti meiltä viedä. Samalla on hyvä raivata tilaa uudelle. Uusille perinteille, uudelle "sukupolvelle", uusille käytännöille, ideoille ja tavoille. Säilytetään se, mikä on hyvää ja hyvästellään se, mikä ei enää palvele meitä. Fobia tulee kasvamaan lähivuosina merkittävästi ja sen myötä muutoksia tulee väkisin. Jäsenmäärän kasvu vaikuttaa väistämättä siihen, kuinka tiivis ja intiimi yhteisö voi olla. Siinä missä ennen kaikki halukkaat mahtuivat osikseen sitsaaSitseillä ja muissa tapahtumissa on ollut maan, nykyään ja varsinkin tulevaisuuilo nähdä korona-ajan opiskelijoiden dessa tarvitsemme joko isompia tiloja löytäneen tiensä takaisin järjestön toi- tai kovaa kättä karsimaan osallistujia. mintaan mukaan. Hallitus päätti lanseerata "Hyvis-approt" kannustaakseen ih- Kaikkien ei tarvitse kokea Fobiaa itselmisiä myös alkoholittomiin tapahtumiin. leen elämänsä tärkeimpänä yhteisönä.

Osalle on helpompaa tehdä tuttavuutta Osalle Fobia on ainejärjestö, johon nyt sitseillä alkushotin rohkaisemana, mutta sattuu kuulumaan sen aikaa kun opiskehaluamme kannustaa lee itsellensä ammatin. Tai kaikkia käymään joku kokee heti, että myös alkoholittämä ei ole minun ”Opiskelijayhteisön merkitys tomissa tapahpaikkani ja löytää on kaikille erilainen. tumissa, joita yhteisönsä ehkä Toivoisin kuitenkin, ettei on oikeastaan jostain muualta. paljon enemOpiskelijayhteiyksikään yhteisömme jäsen män kuin alsön merkitys on jää ulkopuolelle vastoin koholillisia. Aikaikille erilainen. tahtoaan.—” koinaan ennen Toivoisin kuitenkin, koronaa Fobian ettei yksikään yhtei-

9

sömme jäsen jää ulkopuolelle vastoin tahtoaan. Hallituksena voimme edistää tätä järjestämällä mahdollisimman paljon monipuolisia tapahtumia ja tilaisuuksia osallistua Fobian toimintaan ja verkostoitua. Allekirjoittaneeseen ja koko hallitukseen saa aina olla yhteydessä.

Fobian hallituslaiset ovat kilttejä, ei yhtään pelottavia, ihan tavallisia opiskelijoita, joista jokainen jakaa toiveeni siitä, että saadaan kaikki halukkaat mukaan.

"Kovaa aikaa seuraa aina hyvä aika." Tuleva kevät näyttää valoisalta, vaikka pandemiaa ei ole vieläkään selätetty, maailmalla soditaan ja opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamisessa riittää töitä. Kuten sanottu, oma elämänikään

Maaliskuussa 2022

Vilma Fobian puheenjohtaja

ei ole raiteillaan. Silti kun katson auringossa sulavia lumikinoksia, selaan kalenteria joka täyttyy mitä mahtavimmista tapahtumista, hymyilen. Hymyilen ja haaveilen keväästä, joka tuo mukanaan onnea ja valoa. Haaveilen ensimmäisestä oikeasta opiskelijavapusta. Mietin miltä tuntuu olla fobialaisten ympäröimänä psykologian opiskelijoiden risteilyllä kun aurinko nousee ennen kuin viimeinen Fobia-tanssi on tanssittu. Hymyilen kun mietin sitä porukkaa, jota saan omaksi hallituksekseni kutsua. Miten energisiä, ahkeria ja loistavia he ovat. Olen loputtoman onnellinen kaikesta siitä, mitä Fobia on elämääni tuonut.

11

HALLITUS 2022 1. Nimi, vuosikurssi ja hallituspesti 2. Missä asiassa tai taidossa juuri sinä olet hyvä?

3. Keneen fiktiiviseen hahmoon pystyt samaistumaan ja miksi?

4. Lainaus/sitaatti/sanonta, jolla on ollut merkitystä elämässäsi?

1. Vilma, 3 vsk, puheenjohtaja 2. Toimimaan paineen, kiireen ja stressin alla. Ja multitaskaamisessa :D 3. Californicationin Kareniin. Kiltti, ymmärtäväinen ja antaa (joskus liiankin) helposti anteeksi. Kuitenkin vahva ja voimakastahtoinen tyyppi.

4. ”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle”

1. Aliina, 2 vsk, varapuheenjohtaja ja tuutorivastaava 2. Tanssimaan iskämäisesti 3. Karvinen, koska vihaan maanantaita ja tykkään lasagnesta 4. Hyvät päätökset perustuvat kokemukseen. Kokemus perustuu huonoihin päätöksiin.

1. Maria, 1. vuosikurssi, taloudenhoitaja 2. Oon hyvä kiinnostumaan uusista asioista ja antamaan niille mahdollisuuden.

3. Lie to me (Paljastavat valheet) -sarjan Dr. Gillian Foster. Lempeä ja tarkkanäköinen, päähenkilönä maadoittava ja tasapainottava hahmo, jolla on kuitenkin omat kipukohtansa.

4. ”To be soft is to bounce back the light.”

1. Sofia, 2. vsk, tiedotus– ja kotisivuvastaava & auskuvastaava 2. Osaan katsoa asioita silmien lisäksi myös ajatuksilla ja löytää uusia näkökulmia ennen tutuilta ja tavallisilta tuntuneisiin asioihin.

3. Nuorempana samaistuin (ja olin ehkä myös vähän ihastunut XD) Optimus Primeen Transformereista, mutta sittemmin samaistumiseni kohteeni on muuttunut, ja nykyisin löydän yhteistä kohtaamispintaa Harry Potterin Minerva McGarniwan kanssa. Hän on kova mimmi, hurjan ajattelevainen ja tiukka periaatteistaan, mutta näen hänessä myös vilauksia vekkulista ja leikittelevästä puolesta.

4. ”Kun pimeys kohtaa maan, te ootte mulle valoja noissa ikkunoissa.”

12

1. Annina, 2vsk, sihteeri 2. Olen hyvä tekemään erikoiskahveja! Kun työskentelin kahvilassa, työn alkuun käytiin baristakoulutus, jolloin kahvin ja teen ominaisuudet sekä tietenkin juomien teko tuli tutuksi.

3. Pystyn samaistumaan George Costanzaan Seinfeldistä - olen samalla tavalla sähläämiseen taipuvainen ja helposti stressaantuva, vaikka yrittäisinkin toimia järkevästi. Onneksi sisäinen Costanzani ei ole koko aikaa valloillaan, vaan tuo pientä lisäjännitettä elämään!

4. ”I wish there was a way to know you are in the good old days before you have actually left them” - Andy Bernard, the Office 1. Jenni, 2vsk, koulutuspoliittinen vastaava 2. Kokkaamaan asioita kaapin antimista ilman sen kummempaa suunnitelmaa.

3. Ensimmäisenä mieleen tulee Nuuskamuikkunen. Nautin yksinolosta ja itsenäisyydestä, mutta samalla pidän ihmisistä ja yhdessäolosta. Vähän niin kuin Nuuskamuikkunen häipyy aina talveksi ja palaa taas keväällä mukaan meininkeihin, kun on saanut hetken olla itsekseen.

4. ”Kyllä ne (hiukset) on puhtaat kun nitisee jo.” - Mummu 1. Ella, 2. vsk ja koulutuspoliittinen vastaava 2. Mulla on erittäin hyvä muisti ja esimerkiksi muistipeleistä selviän usein voittajana (joskus tämäkin taito kuitenkin reistailee) 3. Liisa Ihmemaassa esiintyvä kani, aina yhtä kiire ja myöhässä joka paikasta 4. ”Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?”

- Pikku-Myy

1. Inka, 2vsk ja koulutus– ja työelämävastaava 2. Teen tosi hyvää curryä!

3. Ainakin nipsuun. Nipsu-hetkinä huomaan olevani välillä vähän hömelö ja unohtavani yksinkertaisiakin asioita, toisaalta meillä on yhteistä myös halu nautiskella aina kun mahdollista 4. ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää” - Minna Canth 1. Pyry, fuksi, ulkosuhde-, kansainvälisyys– ja yhdenvertaisuusvastaava 2. En stressaa paljoa. Haastavissakin tilanteissa pysyn rauhallisena, ja koitan vain toimia kuten parhaaksi näen.

3. Varmaan Totoroon, koska sillä on hyvä yhdistelmä tekemisen intoa ja rennosti ottamista.

4. ”Kaikki tasoittuu tuhannessa vuodessa.”

13

1. Saara, 1vsk, virkistysvastaava 2. Kappaleiden sanojen oppiminen 3. Kumman kaa Ellu. Ns. lähes psykologi 4. Live love laugh

1. Anniina, 1vsk, virkistysvastaava 2. Innostuminen 3. Posankka, I <3 Turku 4. Sitku ”sitku” on nyt niin sit on hyvä

1. Viivi - 2vsk - liikunta-, hyvinvointi- ja yhdenvertaisuusvastaava 2. Osaan ottaa päiväunet missä vain ja milloin vain!

3. Bridget Jones - Hupaisa ja huoleton, toistuvasti ystäviään huvittaviin tilanteisiin ajautuva hahmo 4. ”Viikon saa maata, mutta sit on noustava ylös” - Äiti

1. Martiina, 4. vsk., kulttuurivastaava 2. Aikatauluttamisessa. Oon tosi harvoin myöhässä ja vastaan usein kaveripiirissäni ja perheessäni tapaamisten sopimisista (Doodle kunniaan!)

3. Hetki sitten samaistun Rillit huurussa –sarjan Sheldoniin. Kävi ilmi, että molempien mielestä muun muassa joulun alkuperä on tosi kiehtova asia, ja saadaan ystäviltämme samanlaiset reaktiot, kun luennoidaan aiheesta!

4. ”Being okay if it happens and okay if it doesn’t is a very powerful place to be.”

1. Jasmin, 3vsk, huone– ja ympäristövastaava 2. Olen hyvä sytyttämään nuotion ja takan 3. Muumipeikko. Olen samankaltainen ihmettelijä ja pohdiskelija, joka suhtautuu maailmaan uteliaasti. Mielestäni elämässä pitäisi olla aina ripaus lapsenmielistä hämmästelyä ja intoa, sillä maailma on pohjimmiltaan kaunis.

4. ”Ihminen on salaisuus. Se on selvitettävä, ja jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen.” - F. M. Dostojevski

14

1. Pietu, 1. vsk, Index– ja yritysyhteistyövastaava 2. Heittäytyminen 3. Beth Harmon: välillä suorittamassa, välillä sekoilemassa, ja välillä kirjapinon kanssa lukittuneena neljän seinän sisään 4. ”Do not spoil what you have by desiring what you have not; remember that what you now have was once among the things you only hoped for.”

1. Emilia, 3. vsk, Tupsy-vastaava & alumnivastaava 2. Myöhäsätymisessä erityisen lahjakas 3. Ihaa on aika samaistuttavan sarkastinen 4. ”Jos paska on jo tuulettimessa, sille ei voi tehdä mitään”

1. Anniina, 2vsk, SPOL-edustaja 2. Olen hyvä kädenväännössä 3. Pikku Myy, sillä minäkin olen äänekäs ja aina valmis seikkailuun!

4. Epäröinnin kynnyksellä kysy: ”Kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?” (Tommy Tabermann)

1. Elli, toinen vuosikurssi, Fedarin päätoimittaja 2. Yliajattelemaan aivan kaikkea.

3. BoJack Horseman (samannimisestä sarjasta). En ehkä ole alkoholisoitunut, keski-ikäinen 90-luvun Hollywoo(d)-tähti, mutta tunnistan itsestäni samankaltaisia ajatuskulkuja ja toisinaan itsetuhoisia käyttäytymismalleja kuin tämä puhuva animaatiohevonen. Oon kuitenkin oppinut tunnistamaan niiden haitallisuuden, ja pyrkinyt korjaamaan niitä.

4. ”Vain elämää, ei sen enempää” - Irwin Goodman

15

bilefuksit PUBIN PIHAN JATKOILLA Maria Koli

Ehkä korviisi on kantautunut tarinoita aamuyön tunneille bilettävistä fukseista ja olet miettinyt, mitä magiaa fuksien vaapukkamehussa on ollut, kun aktiivisia osallistujia on riittänyt tapahtumaan kuin tapahtumaan. Olet myös saattanut kuulla kairaamisesta, kaljakoulusta, tai epäonnisesta haalaritilauksesta. Nyt pääset kurkistamaan fuksien mielenmaisemaan, ajatuksiin ja tuntemuksiin. Tekstit avaavat paitsi meidän keskinäistä ryhmäytymistämme mutta myös sitä, miten meistä tuli osa Fobiaa. Seuraavat katkelmat ovat eri fuksien ”päiväkirjamerkintöjä” kuluneen vuoden tapahtumista.

16

Myöhemmin syksyllä kaiken fuksifiilistelyn jälkeen havahduimme siihen ikävään faktaan, että opintopisteet eivät ilmesty Peppiin itsestään.

Näin syntyi ajatus yhdessä opiskelusta, ja nykyään istutaan joka päivä Educariumilla opiskelemassa meidän vakiopöydän ääressä, jota myös graindauspöydäksi kutsutaan. Ilman graindauspöytää opintopisteitä olisi luultavasti huomattavasti vähemmän suoritettuna, vaikka täytyy myöntää, että tässä porukassa tauot venyy usein pidemmiksi kuin itse opiskelupätkät.” Lotta ”…

”Tässä sitä nyt ollaan. Huoneella nimit-

täin. Kurkkasin huoneen ovesta sisälle ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten.

Siitä asti olen haaveillut, että itsekin vielä jonain päivänä viettäisin aikaani tässä Fobsujen yhteisöllisyyden keskittymässä. Fuksit eivät kuitenkaan heti päässeet viettämään aikaa Huoneelle, vaikka monesti oltiinkin jo kuultu heitto: ”tulkaa sit huoneelle hengaa”. Avaimet alkoivat kuitenkin lopulta toimimaan, ja jännittyneenä aloin käymään Huoneella mahdollisimman usein muiden fuksien seurassa. Aluksi kaikki oli vähän omituista, käytännöt vieraita ja kahvi kitkerää. Yksi asia oli kuitenkin itselleni selvää: huoneella hengailu konkretisoi kaikista vahvimmin sen, että nyt vihdoin opiskelen täällä ja olen osa tätä yhteisöä.” Maria ”No tietty just ekana koulupäivänä mun

uudessa kämpässä oli koko aamun kestävä vesikatko… Jotenkin silti selviydyin Pubin pihalle mun keltasessa mekossa. Siellä odotti Amanda, ketä oli 17

slidannu mun dm kesäkuussa, kun sai tietää, että molemmat ollaan päästy Turkuun lukemaan psykaa - ei siis tarvinnut jännittää päivää yksin. Lisäks Jouni tuli juttelemaan meille melkein heti ku tultiin paikalle, mikä sai heti paljon rennomman fiiliksen aikaan. Jälkikäteen vähän jopa naurattaa, että aamulla jännitti, koska tuutorit ja fuksit oli kaikki super ihania jo ekoista hetkistä lähtien! Mitään ei tarvinnut tietää etukäteen, ja aina joltain sai kysyä mietityttäviä asioita (ihan sama oliko kyseessä sivuainevalinnat vai illan pukukoodi).

Yliopisto-osuuden jälkeen menin Amandalle syömään namia pyttipannua, minkä jälkeen lähdettiin yhdessä Saijan kanssa suunnistamaan kohti Vartiovuorta ja kesäteatteria. Se reissu ei ollut ollenkaan helppo eli loogisesti saavuttiin paikalle myöhässä… Ehittiin kuitenkin vallan mainiosti mukaan illan peleihin ja leikkeihin. Vieläkin muistissa on joittenkin ihmisten ruuat: mä esimerkiks olin Anni ananaspiirakka ja Ella oli euron juusto. Illan aikana myös tanssittiin paljon, jolloin monet legendaariset liikkeet (kuten joulukuusi ja kairaus) saivat alkunsa. Muutama miinuspuoli illassa oli: sadekelistä johtuen kengät olivat täynnä mutaa seuraavana aamuna & Vartsalla ei ollut missään vessoja, joten illan aikana nähtiin monenlaisia luovia ratkaisuja asian suhteen (toki tästäkin jäänyt hauskoja tarinoita). Joka tapauksessa yöllä kävellessäni kotiin yhdessä muutaman fuksin & Jounin kanssa ei voinut muuta kuin hymyillä; tästä tää fuksisyksy vasta alkoi!” Anni

”Baarien ollessa kiinni, järjestivät mei-

dän nerokkaat tuutorimme fuksiviikkojen bileiden jatkot kätevästi Publicumin pihalla. DJ:nä toimi yleensä Joona tai Jouni, jotka soittivat kajareistaan läpi yön kaikkien mielenkiintoisimmatkin biisitoiveet. Kaiuttimien ympärille muodostui aina monen kymmenen ihmisen kokoinen tanssirinki, ja syksyn aikana ehkä kuulluin huudahdus oli ”Isompi rinki!”, kun tanssimaan liittyi muidenkin ainejärjestöjen porukkaa. Nämä tanssiringit kestivät usein kesäyön pikkutunneille saakka.

Pubin jatkot ovat olleet puheenaiheena monta monituista kertaa fuksiviikkojen jälkeenkin, sillä ne jäivät kaikille niin vahvasti mieleen. Olemme myös yhdessä pohtineet, että nämä jatkot olivat varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä meidän ryhmähenkemme luomisessa, sillä baareissa muodostuu helposti monta pienempää ryhmää, kun toiset tanssii, toiset jonottaa tiskille ja niin edelleen. Täällä jo haaveillaan ilmojen lämpenemisestä, jotta voidaan taas tanssia läpi yön Pubilla.” Santeri

Yhteisöllisyyden tunteessa ja ryhmäytymisen onnistumisessa on varmasti aina mukana sattumaa. Meidän kohdallamme tähdet olivat juuri oikeassa asennossa, ja intoa löytää oma porukka riitti niin paljon, että koko vuosi on ollut yhtä luontevaa jatkumoa. Eteenpäin on hyvä jatkaa avoimin ja innostunein mielin, sillä tästä se vasta lähtee!

18

runo: Yksin yhdessä Kaunis kanssa muiden

Kokemuksista kohti oivalluksia, yhteisiä aatoksia, sopua ja kaaoksia.

Kaiken sen yhdessä kestää, joukkoa mahdoton on estää.

Yksinkin voi silti olla hyvä: Oma tila, oma aika, oman mielen autuus syvä.

Jokainen kaunis omiaan, tuo sävyä joukkoon komiaan.

19

kuoresta

kotiin.

krapulakuoriainen

kuvitus: Elli Pelkonen Sisälläni on aina asunut levottomuus. Paha olla paikallaan pitkiä aikoja tai pitää kaikki kummalliset ajatukset päässä piilossa muilta. Lapsen viattomuus takasi tuolle loputtomalle virralle tilaa myös kallon ulkopuolella saatellen sen sanojen muodossa kaikkien kuuntelevien korviin. Monimutkaisesta luonteestaan huolimatta asettuivat aatteet järkevään järjestykseen. Tekivät selväksi omat kantansa vaivaaviin asioihin ja ilmiöihin.

Lasta ei pelota kertoa totuutta maailmalle ennen kuin siitä alkaa seurata ikävyyksiä. Ja eipä tämäkään totuuden torvi harmeilta säästynyt. Kiusa ja kierot kommentit saivat alulle ujouden ja ympärille kasvavan kuoren. Kritiikki sai katseen kääntymään kohti kuoren tarjoamaa kammiota: keinotekoista turvapaikkaa, jonne eivät huudot kuuluisi. Outolintu saisi oleilla siellä oleilun loppuunsa asti säilyttäen sovun omien huultensa sinetöinnillä.

Kuoren seinämät pääsivät kerran paksuuntumaan liki läpäisemättömiksi. Sisään ei päässyt kukaan enkä minä päässyt ulos. Ulkopuoli sai pelottavat - jopa vaaralliset kasvot. Tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta päästä osaksi yhteisiä ympyröitä.

20

Kuoressa en ollut kotona, mutta olin turvassa muiden oudoksuvilta katseilta ja ennen kaikkea omien irti päässeiden ajatusten aiheuttamilta nöyryytyksiltä.

Levottomuus on kuitenkin kesyttämätön piirre. Se ei pysy kuoren sisällä, vaikka kuinka suostuttelisi. Sen sijaan se halkoo läpiä kammion seinämiin päästääkseen läpi sitä selittämätöntä energiaa, joka pakottaa puolustamaan omaa mieltä. Raot ovat kuitenkin muiden silmissä rumia, ja niiden paikkaamiseen on porukoissa painostettu suistamalla kammion asukki piirileikkien ulkopuolelle. Täten kuoren purkamiseen liittyy suurta epävarmuutta, eikä suorista linjoista ole palasten putoillessa tietoakaan. Halkeamien terävät reunat rikkovat alkuperäiset ajatukset väärän kuuloisiksi, mitä seuraa uusi kerros sensuroivaa sementtiä aukon tukkeeksi.

Kuoressa kieriminen on kuljettanut moniin paikkoihin ja porukoihin. Varovaisia puhkaisuyrityksiä on tehty tasaisesti eivätkä raot ole aina päässeet umpeutumaan.

Pahaa mieltä ei kuitenkaan ole vältetty, ja vierimisliike on kääntänyt kurssiaan useasti. Viimeisimmässä pysähdyspaikassani – osana näiden sivujen lukijakuntaa – olen ensikertaa aikoihin löytänyt paikan, jossa kuoresta tuntuu hyvältä luopua.

Vaikka panssarin murentamien on toisinaan sotkuista touhua, ei prosessia tarvitse keskeyttää. Rosoisten reunojen tuottamia haavoja voidaan paikata yhdessä ja saada aikaan kauniita kuoriutumisen hetkiä. Levottomuuden muuttuessa lempeämmäksi, voin todeta löytäneeni kotiin.

21

AON ASSESMENTIN MENETELMÄKOULUTUS Heidi Iik Aon Assessment on johtava rekrytointiin ja henkilöstön kehittämiseen keskittyvien online-pohjaisten testien suunnitteluun ja toimittamiseen erikoistunut yritys. Aon on jo jonkin aikaa tarjonnut koulutusta opiskelijoille perustestimenetelmiensä käytöstä, ja koulutus järjestettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa myös Turussa. Osallistujia oli Fobialta neljä ja tämän lisäksi myös Turun kauppakorkeakoulusta ja Katkolta. Koulutuksen tarkoituksena on tutustua Aon Assesmentin menetelmiin ja tarjota osallistujille kokemusta niiden käyttämiseen,

ja lopulta, kun koulutus on suoritettu, saa sertifikaatin, joka oikeuttaa käyttämään Aonin menetelmiä.

Ennen koulutusta jokaisen tuli itse tehdä ainakin yksi testi Aonin testijärjestelmässä, sillä tämä auttoi ymmärtämään koulutuksen sisältöä. Koulutuksessa käytiin läpi testien taustalla olevaa teoriaa, testaamisen käytäntöjä ja Aonin järjestelmän käyttöä. Opimme muun muassa miten tehtäväkuvauksesta määritellään työlle olennaiset kompetenssit ja miten ne liittyvät ihmisen käyttäytymiseen ja piirteisiin. Koulutus oli sopivan

22

käytännönläheinen, ja jokaista teoreettista osa-aluetta harjoiteltiin myös pienryhmissä. Testien lisäksi perehdyimme kompetenssipohjaiseen haastatteluun, joka pohjaa tehtyihin testeihin. Myös haastattelua ja palautteenantoa harjoiteltiin.

enemmän kriittistä näkökulmaa kykytestien käyttöön rekrytoinnissa. Eräs osallistuja kuvasi, että testimenetelmien käytön rajoitukset ja ylipäätään persoonallisuustestien kritiikki osana työnhakua on pohdituttanut myös tämän koulutuksen ulkopuolella.

Sertifiointitehtäväksi saimme toteuttaa testit ja haastattelut kahdelle valitsemallemme ehdokkaalle. Saimme itse valita kuvitteellisen työtehtävän, johon kaksi ehdokastamme hakee ja määritellä, millaisia kompetensseja tässä työssä tarvitsee. Kandidaattimme tekivät testin, ja sen jälkeen toteutimme heille kompetenssipohjaisen haastattelun ja annoimme palautetta testistä. Tästä piti vielä kirjoittaa reflektiivinen teksti, joka lähetettiin kouluttajalle. Toisella koulutuskerralla purimme kokemuksiamme tehtävästä ja kertasimme epäselväksi jääneitä asioita.

Koulutus olisi voinut toimia paremmin lähitoteutuksena. Koulutuspäivät olivat pitkiä ja asiaa oli paljon, mikä aika ajoin tuntui suhteellisen raskaalta. Välillä oltiin myös aika syvällä yritysmaailmassa, mikä saattaa joillekin tuntua vieraalta.

Osa käsitellyistä aiheista oli psykologian opiskelijoille hyvin tuttuja ja osalla oli kokemusta henkilöstöarviointiassistentin työstä, joten mukaan mahtui myös paljon kertausta. Toisaalta oli myös antoisaa päästä keskustelemaan poikkitieteellisesti testaamisesta.

Koulutus oli hyvin mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Psykologian opinnoissa keskitytään kognitiiviseen testaamiseen diagnosoinnin tukena, joten tästä sai uutta näkökulmaa testaamiseen ja pääsi harjoittelemaan myös onlinepohjaisten testien käyttöä. Aonin koulutuksessa perusajatuksena oli löytää yksilön kykyjä ja soveltaa tietoa siihen, että yritys löytää sopivan työntekijän sekä siihen, että yksilö löytää myös kykyihinsä sopivan työpaikan. Aonilla tietenkin uskotaan vahvasti testaamiseen, mutta olisi myös ollut mielenkiintoista kuulla

Kaiken kaikkiaan osallistujille jäi koulutuksesta hyvä kokemus, ja voimme suositella osallistumista, etenkin jos työ- ja organisaatiopsykologian teemat kiinnostavat. Osallistumiseen ei oikeastaan tarvitse ennakkotietoa, riittää, että on motivaatiota, tekee annetut tehtävät ja osallistuu koulutuspäiviin. Psykologian kandiopintoja on usein kritisoitu liian teoreettisiksi, joten tämä koulutus toi ainakin maisterivaiheen alussa olevalle opiskelijalle mukavasti käytännön työkaluja ja harjoitusta, josta on varmasti hyötyä, vaikka ei HR-puolelle työllistyisikään.

23

M1-KOKEMUS Marraskuu 2020 poljin pyörällä päivystykseen, kun oma pää ei enää kestänyt.

F-alkuisia diagnooseja löytyi taustalta jo monia, ja ne olivat jatkuneet nuoruudesta asti. Olin kuitenkin taas tippunut hoidon ulkopuolelle ja oman onneni varassa. Kulunut syksy oli ollut erityisen raskas. Koronan takia kaikki olivat eristyneinä neljän seinän sisälle eikä sosiaalisia kontakteja ollut mitenkään liikaa.

Masennus alkoi salakavalasti paheta ja paniikkikohtaukset olivat päivittäisiä.

Elämä oli suoraan sanottuna helvettiä, mutta jotenkin sitä ei edes itse silloin tajunnut. Päivystyksessä omaa oloa ei tarvinnut liioitella, sillä tilanteeni otettiin heti vakavasti. Tätä ihmettelin kovasti, sillä olinhan kuullut vain kauhutarinoita psykiatrisesta päivystyksestä. BDI- ja BAI-pisteet lentelivät pilvissä. Uusia diagnooseja ja uusia lääkkeitä iskettiin vasten kasvoja saman tien. Muutaman tunnin päästä lähdin päivystyksestä taxin kyydillä, lähetelappu kourassa kohti suljettua psykiatrista osastoa. Taximatkalla tunnelma oli epätodellinen. Kysyin kuskilta, josko voisimme poiketa kotonani hakemassa vähän vaatteita ja hammasharjan, mutta se ei kuulemma käynyt.

villasukkalov3r

Matkalla osastolle iski ammatillinen epäuskomus. Miten minä, melkein psykologian kandidaatti voin olla niin huonossa kunnossa, että joudun suljetulle osastolle? Mielenterveysongelmat olivat pitkään olleet osa minua ja olin aina ajatellut pystyväni tulevaan työhöni niistä huolimatta. Ensimmäistä kertaa iski ajatus siitä, tulisiko minusta ikinä hyvä psykologi, jos olen itsekin näin huonossa kunnossa. Tai voinko ikinä parantua niin että voisin toimia tässä ammatissa.

Mitä minä tekisin, jos joutuisin vaihtamaan alaa? Mikään muu ala ei kiinnosta tipan vertaa.

Osaston ovella vastassa oli sairaanhoitajia, jotka odottivat tuloani. Mukana minulla oli vain päälläni olevat vaatteet ja reppu, jossa oli keskeneräinen villasukka, lompakko, lääkkeet, kotiavaimet ja puhelimen laturi. Heti ovella minulta otettiin talteen lääkkeet ja avaimet. Laturia ja sukkapuikkoja sairaanhoitajat pohtivat, laturin sain toistaiseksi pitää mutta sukkapuikot ja langat saisin käyttööni pyytämällä. Minulle annettiin ihana vaaleanpunainen sairaalapyjama, hammasharja ja lakanat, ja minut vietiin huoneeseeni. Huone oli neljän hengen huone, jossa oli yksi vapaa sänky. Huo-

24

nekavereita oli paikalla yksi, ja hän oli suunnilleen ikäiseni. Minut jätettiin huoneeseen hengähtämään, ja kerrottiin, että kohta olisi ruoka. Huonekaveri oli mukava ja kyseli miten olin tänne päätynyt.

Olo alkoi helpottua. Olin turvassa. Enää ei tarvinnut pärjätä yksin.

Osasto oli suunniteltu kaikkien ”vahinkojen” varalle. Peilit olivat muovia, suihkujohtoja ei ollut, ikkunat olivat särkymätöntä lasia eikä niitä saanut auki, juomamukit olivat muovia, ulkoovista ei päässyt ulos ilman avainta ja kaikki tarvikkeet olivat lukkojen takana.

Joitakin potilaita vahdittiin tarkemmin kuin toisia. Ulos ei saanut lähteä ilman lääkärin kirjaamaa ulkoilulupaa.

Sairaalan arki oli aikataulutettua ja jokainen päivä oli samanlainen. Ruuat syötiin tiettyyn aikaan, ja dialektinen käyttäytymisterapiahetki oli tiettyyn aikaan. Mitään muuta ohjelmaa ei ollut.

Jokaisella oli 2-3 omaa hoitajaa, ja ideaalitilanteessa joku omista hoitajista olisi aina työvuorossa. Lääkäriä tapasi kerran viikossa, jolloin suunniteltiin jatkoa ja katsottiin pärjäämistä. Psykologia ei ollut töissä. Miten voi olla, että tällaisessa paikassa ei ollut töissä psykologia?

Keskusteluapua sai omilta hoitajilta kerran viikossa. Sosiaalityöntekijän näin käytävällä, mutta ilmeisen ylityöllistetty oli hänkin. Toimintaterapeutti piti myös yhden rauhoittumisryhmän viikossa.

Sairaanhoitajia oli monta, ja heistä kaikki tiesivät suunnilleen jokaisen potilaan tilanteen.

Oma kuvitelma osastosta oli se, että siellä jotenkin aktiivisesti hoidettaisiin potilaita. Todellisuudessa hoito oli lääkehoitoa ja vuorokausirytmin ylläpitoa.

Ajankuluksi teimme palapelejä. Itse taisin neuloa monen monta paria villasukkia ja muutaman villapaidan. Disney prinsessaleffat kolusin myös läpi. Omista asioista ei varsinaisesti saanut puhua muiden potilaiden kanssa. Huumori oli synkkää, mutta toimivaa. Kukaan ei kysellyt tyhmiä tai antanut yltiöpositiivisia elämänohjeita. Potilaiden välillä vallitsi ymmärrys, jota en ole ikinä ennen kokenut, en edes Fobialla. Yhdessä yritettiin selvitä päivästä toiseen.

Lopulta olin osastolla kolme viikkoa.

Pääsin kotiin jouluksi.

Ajatus sairauksien ja kokemuksen vaikutuksesta tulevaisuuden ammattiini ahdisti kovasti. Voiko minusta enää tulla psykologia? Toisaalta kokemuksesta voi ehkä ammentaa jotain tulevaan ammattiin. Kuka muu voisikaan tietää paremmin millaista elämä suljetulla osastolla on kuin sellainen, joka siellä on asunut?

Kunhan tästä paranisin, olisi minulla arvokasta kokemusta ja tietotaitoa sairaasta mielestä, mitä ei kirjoista opi. Valehtelisin, jos väittäisin olevani täysin sujut asian kanssa.

25

Tutkimuskysymys 2: Mitkä taustamuuttujat ovat yhteydessä graduahdistukseen?

Noel Niskanen

Hypoteesi 2: Tilastoasenne, persoonallisuusGRADUAHDISTUS FOBIALASILLA tyyppi ja senssis ovat yhteydessä graduahdistukseen. Negatiivinen asenne tilastotiedettä – ONKO LOPULTA KYSE VAIN kohtaan ennustaa voimakkaampaa graduahdistusta kuin positiivinen tilastoasenne, sillä SENSSIKSESTÄ? psykologian pro gradu -tutkielmissa tarvitaan 1. Johdanto vähintään keskinkertaista tilasto-osaamista.

Todettakoon heti tähän alkuun, että Freud oli Persoonallisuustyyppi ja senssis ovat yhteyoikeassa. Ahdistus on elämänlaatua heiken- dessä graduahdistukseen jotenkin, koska tävä oire, ja ihmiset voivat ahdistua monista miksi ei. eri aiheista (Freud, 1936). Suomessa on tut- Tutkimuskysymys 3: Eroavatko kandivaiheen kittu ahdistuksen erilaisia muotoja, kuten ja maisterivaiheen opiskelijat toisistaan perilmastoahdistusta (Niskanen, 2022). Ahdis- soonallisuustyypiltään? tuskirjallisuudessa on kuitenkin merkittävä aukko psykologian opiskelijoiden graduahdis- Hypoteesi 3: Sigmund Freud on yleisempi tuksen kohdalla. Ilmiötä ei ole toistaiseksi persoonallisuustyyppi kandivaiheen opiskelitutkittu sen spekuloidusta laajuudesta huoli- joilla kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, sillä matta. Viimeistään legendaarisen senssis- opintojen alkuvaiheessa Sigmund Freud on kurssin lakkauttamisen jälkeen on aika ottaa pelkästään meemiäiä. Opintojen edetessä selvää, mitkä tekijät ovat yhteydessä ko- psykologian opiskelijat kuitenkin ymmärtävät ettuun graduahdistukseen. Miten fobialaiset Freudin olevan alamme isä sekä kliinisen, suhtautuvat tilastotieteeseen? Kuinka gra- terapeuttisen työn keksijä. Ennen Freudia duahdistuneita fobialaiset ovat? Eroavatko mielenterveyspotilaita lähinnä kidutettiin, siis kandi- ja maisterivaiheen opiskelijat toisis- kiitos Freud. Jukka Hyönä on yleisempi pertaan graduahdistuksen tasossa? Onko sens- soonallisuustyyppi maisterivaiheen opiskelisiksen peruminen sittenkin hyvä asia? Muun joilla kuin kandivaiheen opiskelijoilla, sillä muassa näihin kysymyksiin vastataan tässä opintojen alkuvaiheessa laitoksemme legenda, Jukka Hyönä, saattaa jäädä vielä vieraakartikkelissa. si. Opintojen loppuvaiheessa opiskelijat kuiTutkimuskysymys 1: Eroavatko kandivaiheen tenkin arvostavat hänen mahtavuuttaan ja opiskelijat maisterivaiheen opiskelijoista rasympatiaansa kollektiivisesti. portoidussa graduahdistuksessa?

Hypoteesi 1: Graduahdistus on yleisempää kandivaiheen opiskelijoilla kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, sillä kandivaiheen opiskelijoille gradu on vielä jokseenkin tuntematon, ei konkretisoitunut uhka, mitä voi pitää voimakkaamman ahdistuksen riskitekijänä (esim. Clayton & Karazsia, 2020).

2. Metodit Aineisto kerättiin web-kyselyllä, tietoturvallista Research Electronic Data Capture järjestelmää (REDCap) käyttäen. Kysely oli auki 10 päivää ja siihen vastaaminen kesti noin viisi minuuttia. Kyselyä levitettiin Fobian Puskaradiossa. Kyselyn pystyi keskeyttämään koska tahansa. Vastaajilta kysyttiin opintojen

26

vaihe, opinnäytetyökokemus, viimeisimmän tilastokurssin arvosana ja senssiksen suoritus. Lisäksi osallistujat vastasivat tätä tutkimusta varten laadittuihin instrumentteihin: FIGHTER-1 (persoonallisuustesti), STATTITUDE-9 (tilastotiedeasenneinstrumentti), sekä GRADUANX-8 (graduahdistuskysely). Kyselyyn vastasi lopulta 54 fobialaista, joista 46 täyttivät kyselyn loppyyn asti. Kaikki vastaajat antoivat suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen ja vastausten analysointiin. Allekirjoittanut on suorittanut filosofian perusopintojen Etiikka -kurssin, joten tutkimusta puoltavan eettisen lausunnon tutkija sai itseltään.

2.1 Instrumentit 2.1.1 FIGHTER-1

1. Tilastotiede on mielestäni mielenkiintoista.

2. Haluaisin opiskella vähemmän tilastotiedettä.

3. Päivä ilman tilastotiedettä kuulostaa kauhealta.

4. Tilastoluennot ovat hulvattomia.

5. Nukun tilastoluennoilla.

6. Tilastotiede on ihmisen pahin vihollinen.

7. Tilastotiede tekee elämästä parempaa.

8. Harkitsen valmistuttuani tutkijan uraa.

9. Mieluummin vaikka kuormittuisin kuntasektorilla

2.1.3 GRADUANX-8 GRADUANX-8 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan graduahdistusta fobialaisten keskuudessa. Instrumentti luotiin soveltaen CAS-ilmastoahdistuskyselyä (Clayton & Karazsia, 2020). Instrumentissa on kahdeksan kysymystä, joihin vastataan asteikolla 1 –5. Korkeat pisteet kertovat voimakkaasta graduahdistuksesta. Kyselyn itemit on esitetty Taulukossa 2.

FIGHTER-1 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan persoonallisuustyyppiä fobialaisten keskuudessa. Instrumentissa on yksi tehtävä: ”Choose your fighter”. Vastausvaihtoehtoja on kolme: 1) Pavlovin koira, 2) SigTaulukko mund Freud ja 3) Jukka Hyönä. itemit.

2.1.2 STATTITUDE-9 STATTITUDE-9 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan tilastoasennetta fobialaisten keskuudessa. Instrumentti luotiin soveltaen ACSI-testin tiedeasenne-kyselyä (Dijkstra & Goedhart, 2012). Instrumentissa on yhdeksän kysymystä, joihin vastataan asteikolla 1–5. Pisteytys koodataan siten, että korkeammat pisteet testistä kertovat negatiivisesta asenteesta tilastotiedettä kohtaan. Kyselyn itemit on esitetty Taulukossa 1.

Taulukko 1. STATTITUDE-9-instrumentin itemit.

2.

GRADUANX-8-instrumentin

1. Gradua miettiessäni kaavat pyörivät hallitse2. Gradun ajattelu vaikeuttaa nukkumistani.

3. Näen painajaisia gradun tekemisestä.

4. Itken gradun vuoksi (pois lukien positiiviset 5. Mietin, ”miksi en osaa tehdä gradua parem6. Eristäydyn miettimään, miksi gradu saa minut 7. Graduun liittyvät huoleni vaikuttavat kykyyni 8. Huoleni gradun tekemisestä vaikeuttavat

2.2 Tilastolliset analyysit

distus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi, r = .30, p = .041. Muuttujien välinen yhteys on esitetty sirontakuviona Kuvassa 1. Mitä negatiivisempaa suhtautumista tilastotieteeseen fobialainen raportoi, sitä korkeampi oli myös hänen raportoimansa graduahdistus.

Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 27.0 (IBM Corp., Armonk, N.Y., USA). Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimilla. Vaikka psykologian tutkimuksessa vallitsee hallitsematon regressioanalyysikompleksi (ja Taulukko 3. Muuttujien frekvenssit aineisFreud nauraa haudassaan), tutkittiin use- tossa (N = 46). amman kuin kahden kategorian muuttujien (opintojen vaihe, opinnäytetyövaihe, persoonallisuustyyppi) ja graduahdistuksen välisiä yhteyksiä yksisuuntaisella ANOVAlla, ja senssiksen ja graduahdistuksen yhteyttä riippumattomien otosten ttestillä. Replikaatiokriisin vuoksi raportoitiin myös luottamusvälit ja efektikoot, kuten Kaakinen (2019) voimakkaasti suosittelee. Tilastoasenteen ja graduahdistuksen yhteyttä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella ja sirontakuviolla. Lisäksi persoonallisuustyypin ja opintojen vaiheen yhteyttä tutkittiin Khiin neliö -testillä.

Analyyseissa ei kontrolloitu muiden muuttujien vaikutuksia, sillä eiväthän nämä taustamuuttujat keskenään ole yhteydessä, vaan ainoastaan graduahdistuksen kanssa. Varianssien yhtäsuuruuksia Levenen testillä mitattuna ei jaksettu raportoida, sillä psykologian tutkimuksissa ANOVAA käytetään jatkuvasti, vaikkeivät sen oletukset täyttyisikään. Eihän se nyt niin tarkkaa ole. *Toivotan tsemppiä sille yhdelle, joka ei kehdannut kertoa viimeisimmän tilasto3. Tulokset kurssin arvosanaansa. Kyllä se siitä iloksi Lopullisen otoksen (N = 46) jakaumat eri muuttuu vielä. Ehkä. muuttujilla on esitetty Taulukossa 3. Keskimäärin fobialaiset raportoivat kohtalaista graduahdistusta, M = 2.84 (skaala 1-5) ja hieman neutraalia negatiivisempaa suhtautumista tilastotieteeseen M = 2.88 (skaala 1–5). Tilastoasenteet ja graduah-

28

Kuva 1. Sirontakuvio tilastoasenteen ja gra- Senssiksen käyneiden ja sen välttäneiden duahdistuksen välisestä yhteydestä. välillä oli merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, t(44) = -2.01, p = .050, d = -.75. Senssiksen käyneet (M = 2.99) raportoivat korkeampaa graduahdistusta kuin senssikseltä välttyneet (M = 2.25). Tulos on esitetty Kuvassa 2.

Kuva 2. Erot raportoidun graduahdistuksen keskiarvoissa 95 %-luottamusväleillä senssikseltä välttyneiden ja senssiksen käyneiden välillä.

Graduahdistus korreloi myös opintojen vaiheen (r = .31, p = .035) ja opinnäytetyövaiheen (r = .29, p = .049) kanssa. ANOVAn mukaan kandivaiheen opiskelijoiden, maisterivaiheen opiskelijoiden ja PsM-soluttautujien välillä ei kuitenkaan ollut merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 2.55, p = .090, ηp2 = .11. Myöskään opinnäytetyövaiheiden välillä ei ollut eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 1.85, p = .171, ηp2 = .08.

Khiin neliö -testin mukaan opintojen vaiheen ja persoonallisuustyypin välillä oli merkitsevä riippuvuus, χ2 (4) = 10.91, p = .028. Kandivaiheen opiskelijoissa oli Graduahdistuksen ja persoonallisuustyypin enemmän persoonallisuustyypin Sigmund yhteys jäi alle merkitsevän tason, r = .28, p Freud edustajia kuin maisterivaiheen opiskelijoilla ja PsM-soluttautujilla. = .060.* Maisterivaiheen opiskelijoissa ja PsM*“Surely, God loves the .06 soluttautujissa oli puolestaan enemmän persoonallisuustyypin Jukka Hyönä nearly as much as the .05 edustajia kuin kandivaiheen opiskelijoissa.

– Rosnell & Rosenthal, 1989”

4. Pohdinta

Myöskään ANOVAn mukaan persoonallisuustyyppien (Sigmund Freud, Pavlovin koira, Jukka Hyönä) välillä ei ollut merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 1.79, p = .180, ηp2 = .08.

4.1 Tulosten merkitys 4.1.1 Tutkimuskysymys 1: Eroavatko kandivaiheen opiskelijat maisterivaiheen opiskelijoista raportoidussa graduahdistuksessa?

29

Hypoteesi 1 ei toteutunut tässä aineistossa. Graduahdistuspisteissä ei ollut merkitseviä eroja kandivaiheen ja graduvaiheen opiskelijoiden välillä. Tulos saattaa vaikuttaa hämmentävältä, mutta seuraavat löydökset osoittavat, että koettuun graduahdistukseen vaikuttavat opintovaihetta enemmän muut muuttujat.

4.1.2 Tutkimuskysymys 2: Mitkä taustamuuttujat ovat yhteydessä graduahdistukseen?

Hypoteesi 2 toteutui tässä aineistossa osittain. Tilastoasenteen ja graduahdistuksen välillä esiintyi selkeä lineaarinen yhteys. Mitä negatiivisemmin vastaaja suhtautui tilastotieteeseen, sitä voimakkaampaa graduahdistusta hän raportoi. Persoonallisuustyyppien välillä ei ollut merkitseviä eroja graduahdistuksessa. Sen sijaan senssiksen käyneiden ja senssikseltä välttyneiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja graduahdistuspisteissä. Senssiksen käyneet raportoivat voimakkaampaa graduahdistusta kuin senssikseltä välttyneet. Koska kandivaiheen ja maisterivaiheen opiskelijat eivät eronneet toisistaan graduahdistuspisteissä, ei tulosta voi laittaa opintojen vaiheen piikkiin. Tulos on vähintäänkin mielenkiintoinen ja merkittävä. Senssiksen käyneiden voimakkaampi graduahdistus voi viestiä legendaarisen ja hehkutetun senssis-kurssin mahdollisista negatiivisista vaikutuksista. Opettiko kurssi todella tarkkailemaan ja reflektoimaan sosioemotionaalista viestintää vai saiko se sittenkin vain aikaan ruuhkautuneet jonot YTHS:n psykologeilla? Vaikuttaa siltä, että senssiksen lakkauttaminen on sittenkin vain ja ainoastaan positiivinen muutos. Ja teille, senssikseltä välttyneet, on luvassa parempi kurssi (OPS-tapaamiset, 2022).

4.1.3 Tutkimuskysymys 3: Eroavatko kandivaiheen ja maisterivaiheen opiskelijat toisistaan persoonallisuustyypiltään?

Hypoteesi 3 toteutui tässä aineistossa. Sigmund Freud oli odotetusti yleisempi persoonallisuustyyppi kandivaiheen kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, ja Jukka Hyönä yleisempi maisterivaiheen kuin kandivaiheen opiskelijoilla. Tulos osoittaa, että Sigmund Freudia tosiaan pidetään opintojen alkuvaiheessa pelkästään meemiäijänä. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että asenne alamme isää kohtaan muuttuu opintojen edetessä. On myös mieltä lämmittävää, että Jukka Hyönä tulee tutuksi tyypiksi opintojen edetessä ja saa osakseen ansaitsemansa arvostuksen viimeistään maisteriopiskelijoilta. Onhan hänestä aikanaan tehty oma haalarimerkkinsäkin (ja vielä hänen itsensä luvalla!).

4.2 Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet Tutkimuksen otos (N = 46) on tilastotieteellisessä mittakaavassa pieni, mutta Fobia ry:n jäsenmäärään nähden merkittävä, joten otoskokoa voi pitää tutkimuksen vahvuutena. Tosin nykyisillä sisäänottomäärillä otoskoko mukailee yhden vuosikurssin määrää. On myös tärkeää muistaa, että kyselyn aloitti 54 vastaajaa, joista 8 keskeytti kyselyn, luultavasti äärimmäisen ahdistuksen vuoksi, joten heidän vastauksensa poistettiin aineistosta. Nämä 8 vastaajaa olisivat saattaneet muuttaa minkä tahansa tuloksen tilastollisesti merkitseväksi, mutta eivät missään nimessä olisi tietenkään kumonneet yhtään tilastollisesti merkitsevää tulosta. Tämä toimii vain yhteen suuntaan.

Kyselyyn vastasi enemmän maisterivaiheen kuin kandivaiheen opiskelijoita, mikä suurentaa luottamusvälejä kandivaiheen

30

opiskelijoiden kohdalla, erityisesti senssiksen ja graduahdistuksen yhteydessä, ja on täten heikkous. Maisterivaiheen opiskelijoiden vastausinnokkuus selittynee gradun ajankohtaisuudella. On helpompi vastata graduun liittyviin kysymyksiin, kun se on jo tulilla tai kun tietää, että se pitäisi pian aloittaa, jotta pääsee kuntasektorille kuormittumaan tuoreilla PsM-papereilla.

Tutkimusta varten luodut instrumentit vaikuttivat toimivan hyvin ja erottelevan vastaajia, vaikka instrumenttien validointiprosessia ei tässä artikkelissa avatakaan (to be published). Instrumenttien toimivuus fobialaisessa aineistossa onkin tutkimuksen ehdoton vahvuus.

Tutkimuksen merkittävimmät heikkoudet ovat psykologian alan tavat käyttää tilastotiedettä toisinaan kyseenalaisesti, sekä itse tutkijan ja tämän artikkelin kirjoittajan vaihteleva suhtautuminen tutkimuksen tekemiseen. Toisinaan allekirjoittanut kirjoitti tätä semivakavissaan, toisinaan täysin meemi-ideat silmissä vilisten. Tulokset eivät tästä huolimatta missään nimessä ole sattumaa eivätkä varsinkaan oppikirjaesimerkkejä tilastokursseilla kuullusta ja loppuun kulutetusta Jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia -esimerkistä.

4.3 Tulevaisuuden suuntia

sa opintoja opiskelija saa onnistumisen kokemuksia tilastotieteen parissa, sitä positiivisemmin hän siihen todennäköisesti tulevaisuudessa suhtautuu, mikä madaltaa voimakkaan graduahdistuksen riskiä merkittävästi.

Lisää tutkimusta graduahdistuksen esiintyvyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä tarvitaan, jotta fobialaisia pystytään auttamaan, ja graduahdistusta ennaltaehkäisemään. Tulevaisuudessa on tarpeen myös kartoittaa kiintymyssuhdetyylien yhteyttä graduahdistukseen. Kuten Lehtinen (2022) Puskaradiossa ehdottaa, on mahdollista, että graduahdistuksessa onkin kyse ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta graduun. Toisaalta Äärelä (2022) painottaa niinikään Puskaradiossa, että tulevissa tutkimuksissa tulisi huomioida se, että toisia ahdistaa se, ettei gradu ahdista. Tämä saattaa johtaa epävarmaan oloon ja ahdistuksen kehään.

4.4 Johtopäätökset Negatiivinen suhtautuminen tilastotieteeseen ja senssiksen käyminen ovat voimakkaan graduahdistuksen pahimpia riskitekijöitä. Senssiksen lakkauttaminen on siis pelkästään hyvä muutos, mutta lisäksi fobialaisia tulee jatkossa tukea myös tilastotieteeseen asennoitumisen kanssa.

Negatiivisesti tilastotieteeseen suhtautuvilla ja senssiksen käyneillä fobialaisilla on poikkeuksellisen korkea riski kokea voimakasta graduahdistusta. Psykologian oppiaineessa erityisesti senssiksen aiheuttama riski on osattu ennakoida ja se on pyritty ratkaisemaan lakkauttamalla senssis. Tämä on tarpeellinen ensimmäinen toimenpide.

Seuraavaksi lienee erityisen tärkeää tarjota fobialaisille apua tilastoasenteiden muokkaamiseen. Mitä varhaisemmassa vaihees-

31

5. Lähteet Clayton, S. & Karazsia, B. T. (2020). Development and validation of a measure of climate change anxiety.

Journal of Environmental Psychology, 69, 101434. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2020.101434 Dijkstra, E. M. & Goedhart, M. J. (2020). Development and validation of the ACSI: measuring students’ science attitudes, pro-environmental behaviour, climate change attitudes and knowledge. Environmental Edication Research, 18(6), 733–749. https://doi.org/10.1080/13504622.2012.662213 Freud, S. (1936). Problem of anxiety. Psychoanalytic quarterly Press.

Kaakinen, J. (2019). Se tilastokurssi, jolla on pitkä nimi, joku efektikoot, luottamusvälit ja meta-analyysi?

Moodle, Turun yliopisto.

Lehtinen, L. (2022). Puskaradio. 7.3.2022.

Niskanen, N. (2022). FIGHTER-1TM, STATTITUDE-9TM, & GRADANX-8TM. Saa käyttää vapaasti titeteellisessä kirjallisuudessa ja kääntää muille kielille.

Niskanen, N. (2022). Henkilökohtainen kommunikaatio. 25.3.2022.

OPS-tapaamiset. (2022). Parempaa on luvassa – Senssis peruttiin, mutta tilalle suunnitellaan uutta, tieteellistä, vastaavia taitoja opettavaa kurssia.

Rosnell & Rosenthal. (1989). Statistical procedures and the justification of knowledge in psychological science. American Psychologist, 44, 1276–1284. Äärelä, E. (2022). Puskaradio. 7.3.2022.

CRediT authorship Noel Niskanen: Eettinen arvio, Käsitteellistäminen, Instrumentit, Analyysit, Metodologia, Projektin suunnittelu ja toteutus, Teksti ja editointi noel.e.niskanen@utu.fi

32

33

Baarikärpänen addikti

Jääpalojen kilinä ja lasin kolahdus puuta vasten olivat kauneimpia ääniä, joita saatoin tähän hetkeen kuvitella. Ne antoivat kiristyneille hermoilleni merkin rauhoittua. Maksoin juoman, ja annoin halvan punaruskean alkoholin huuhdella kurkkuni.

Tunsin, kuinka pistelevä neste laskeutui tyhjään vatsalaukkuuni ja huokaisin tyytyväisenä.

Join lasin tyhjäksi muutamalla, monen vuoden kokemuksen jälkeen lähes automaattisilla kulauksilla, ja nopealla kädenliikkeellä täysi lasi ilmestyi eteeni sekunneissa. Pyörittelin matalaa lasia pitkien pianonsoittajan sormieni välissä. Ensimmäinen juoma oli lepuuttanut mieltäni sen verran, että pystyin nyt nauttimaan viileää illanpiristäjää pienin siemauksin samalla, kuin kiinnitin huomioni tanssilattialle.

Tähän aikaan yöstä suurin osa juhlijoista oli juuri sopivasti juovuksissa, niin että tanssilattialla uskalsi rietastella ilman selvän pään asettamia rajoituksia ja häpeää. Iskelmärock oli saanut yhden vaaleahiuksisen naisen pauloihinsa. Ripsiväri oli levinnyt ryppyisille silmänalusille, jotka saattoivat olla merkki ikääntymisestä tai vuosien tupakoinnista – tai kenties molemmista. Suljettuja silmäluomia koristi sotkuinen purppura kimalle. Kädet heiluivat velttona, väsymyksestä puutuneina kieppuvan vartalon mukana, kun nainen oli täydellisesti uppoutuneena sävelten vietävänä, ja näytti kuin hänen sydämensä pumppaisi basson tahdissa. Hän oli suunnilleen minun ikäiseni, ja viskihuurusta ja hämärässä mahtipontisten turkoosien ja häikäisevien keltaisten valojen välkkeestä huolimatta pystyi kertomaan, että hän oli kaunis. Tai ainakin oli ollut muutama vuosi sitten, ja kauneimmillaan kymmenisen vuotta takaperin.

Tämä oli yhteinen kantapaikkamme. Sain usein todistaa, kuinka mies miehen perään lankesi polvilleen naisen edessä, ja lähti tämän matkaan yöhön. Nytkin naisen lantionliikkeiden mukana hytkyi mies, joka näytti olevan noiden vaaleiden hiuksien ja lyhyen hameen satimissa. Naisen silmät kiiluivat innostuksesta, hän kiertyi miehen kaulan ympärille, ja otti tämän korvan huuliensa väliin. Sitten hän kohtasi katseeni ja vinkkasi minulle silmää. Nostin naiselle lasia onnittelun merkiksi – taas uusi kala verkossa.

Käänsin katseeni takaisin juomaani, mutta huomasinkin tuijottavani tyhjää lasinpohjaa. Baarimikon laskiessa kolmannen lasillisen eteeni, kiinnitin huomiota

34

nuoren, jäntevän miehen käsivarsiin. Ne olivat täynnä kiemurtelevia tatuointeja leijonista ja kukista ja ankkureista, mutta niistä huolimatta erotin pienet, alle puolen sentin läpimittaiset renkaat, jotka punoittivat musteen alta. Lähempänä ranteen suonia oli punaisempia jälkiä, mutta siellä täällä pitkin kättä oli eri sävyisiä jälkiä. Haistoin tupakan baaritiskin yli, ja aivoni keksivät yhteyden. ”Eikö toi satu? Vai eikö työntekijät saa käyttää baarin tuhkakuppeja?” kysyin ja osoitin miehen arpia. Baarimikko säpsähti odottamatonta kysymystäni, mutta palautti nopeasti kasvoilleen huolettoman virneen. ”Stressaava viikko. Kyl sä tiedät”, hän sanoi olkiaan kohautellen, ja lakaisi näin ongelman maton alle piiloon. Tyhjensin kolmannen viskiannokseni, heilautin kättäni hyvästiksi, ja päätin lähteä tällä kertaa aikaisin kotiin.

Kun astuin ulkoilmaan, tunsin sadepisaroiden hiljalleen tihkuvan niskaani.

Tungin kädet taskuuni, kostin olkapäät korviini ja lähdin hieman keinuvin askelin kävelemään katulamppujen valossa. Tunsin, kun joku pyyhälsi ohitseni vauhdilla, olkapää omaani hetkellisesti pukaten. Näin hämärässä miehen käden heilahtavan anteeksipyynnön merkiksi, ja sitten hän jo viiletti eteenpäin. Jäin katselemaan miehen tumman puvun kaikkonevaa selkää. Hänellä oli salkku toisessa kädessä ja puhelin toisessa, eikä aikaa sanoa edes yhtä sanaa tuntemattomalle ohikulkijalle. Hukkuneena työmäärään ja asiakas prioriteettina.

Tunnistin tuon ihmistyypin ensisilmäyksellä, koska olin itse ollut samanlainen. Tärkein asia maailmassa oli se, että työskentelin kaksi kertaa kovemmin kuin eilen, ajatukseni pyörivät palkankorotuksien ympärillä ja työsähköpostin avaaminen oli heroiinipiikkini, jota en voinut olla vetämättä suoneen vähän väliä. Mutta nuo ajat olivat jo kaukana takana. Hulluuteni ajamana, siskoni hääpäivänä, kun kirjoitin raporttia yksiössäni, tunsin kipua rinnassani ja jouduin sairaalaan. Pari päivää osastolla vietettyäni tajusin, että en halunnut palata kotiin, koska siellä minua ei odottanut mikään. Minua säälitti miehen ja tämän vääjäämättä murenevan elämänilon puolesta. Tämän hitaasti erkanevien sukulaisten ja unohdettujen ystävien, joille ei ollut enää aikaa bisnesmaailman huipulla.

Pukumies katosi nurkan taakse. Havahduin haaveiluistani, ja kompastuin jalkoihini, jolloin päässäni alkoi pyöriä ja menetin tasapainoni. Kaaduin rähmälleni kadun varteen, tunsin märän ruohon kastelevan alushousuni farkkujeni läpi, ja huokaisin syvään. Ohitseni kulki kolmen teinitytön katras. He vilkuilivat minua sateenvarjojensa ja paakkuisten silmäripsiensä alta ja kikattivat yhteen ääneen. Tytöt supattivat jotain toisilleen, kun he kävelivät ohitseni, kunnes kuin lumottuina näin heidän takaraivonsa painuvan kasaan, keskustelun tyrehtyvän ja heidän välilleen laskeutuvan hiljaisuuden, jonka rikkoi vain tekokynsien naputus kännyköiden ruutuihin.

He säälivät minua, mutta minä säälin heitä. Noita lapsia, jotka kasvoivat puhelin liimattuna käteensä, lumoutuneina välkkyvistä näytöistään ja addiktoituneina kohdusta saakka. Ja siinä hetkessä tunsin itseni vapaammaksi kuin kohmeiset sormeni sinerryttävä tuuli tai ihmisten niskaan paskova lokki. Minä olin vapaa ja nautin elämästä, ja minua alkoi naurattaa.

35

Anonyymi kirjoittaja

haikuja huoneelle

Välietappi, sohvan lämpö ja pehmeys, ”kahvii mulle kans!”

Ilmainen kahvi, iloa lainakuppiin,

mites tiskaus?

Suodatin kiinni, hylättynä pannuun, pussissa hometta

Muistot ja kuvat, seinillä propagandaa, hyllyllä fallos.

Lapussa kielto, ikkunalla kuolleita, ”Hallitus hoitaa”.

36

Fobsu puhui Huoneella puhelimessa henkivakuutus-myyjän kanssa: ”Isi sanoi, et jos mä kuolen nii mulla ei oo mitään taloudellista arvoa.”

Huoneella kuultua: ”Sillo ku oot ollu ryyppämässä ja mietit mitä on tapahtunu sen aikana niin ne muistot tallentuu kippokampukseen.”

Minkälaisesta ruoasta kulinaristi tykkää? ”Koivisto on laitoksen

- Hyvästä ruoasta

Mona Lisa”

huoneella & zoomissa KUULTUA ”Viime syksyn bileet jätti mulle vielä blue ballsit.” -Fobsujen keskustelua Huoneella käynnin yhteydessä

Sivuaineen ensimmäinen seminaari uudessa nettialustassa. Jätin vahingossa mikin päälle ja tokasin koko kurssille: ”On muuten saatanan monimutkanen paska”

Pahan psykologiassa kuultua: "itseasiassa varhaislapsuus on kaikista väkivaltaisin elämänvaihe ihmisillä.

Huoneella kakkonen toiselle kakkoselle: Aattelitko ottaa neuron sivuaineeksi?

Oottekste tavannu sellasia 2-3 -vuotiaita? Nehän on ihan brutaalia porukkaa!!"

- En vitussa.

37

Päätoimittaja suosittelee: Dinosandcomics

Ota seurantaan hauskoja, samaistuttavia ja mielenterveysteemaisia sarjakuvia*: - instagram: @dinosandcomics - twitter: dino_comics - nettikauppa: shopdinosaur.com *Lupa sarjakuvien käyttöön tässä lehdessä on saatu sivun pitäjältä

38