Runo: Yksin yhdessä 20—21 Kuoresta kotiin

runo: Yksin yhdessä

Kaunis kanssa muiden

Kokemuksista kohti oivalluksia, yhteisiä aatoksia, sopua ja kaaoksia.

Kaiken sen yhdessä kestää, joukkoa mahdoton on estää.

Yksinkin voi silti olla hyvä: Oma tila, oma aika, oman mielen autuus syvä.

Jokainen kaunis omiaan, tuo sävyä joukkoon komiaan.

kuoresta

kotiin.

krapulakuoriainen

kuvitus: Elli Pelkonen

Sisälläni on aina asunut levottomuus. Paha olla paikallaan pitkiä aikoja tai pitää kaikki kummalliset ajatukset päässä piilossa muilta. Lapsen viattomuus takasi tuolle loputtomalle virralle tilaa myös kallon ulkopuolella saatellen sen sanojen muodossa kaikkien kuuntelevien korviin. Monimutkaisesta luonteestaan huolimatta asettuivat aatteet järkevään järjestykseen. Tekivät selväksi omat kantansa vaivaaviin asioihin ja ilmiöihin.

Lasta ei pelota kertoa totuutta maailmalle ennen kuin siitä alkaa seurata ikävyyksiä. Ja eipä tämäkään totuuden torvi harmeilta säästynyt. Kiusa ja kierot kommentit saivat alulle ujouden ja ympärille kasvavan kuoren. Kritiikki sai katseen kääntymään kohti kuoren tarjoamaa kammiota: keinotekoista turvapaikkaa, jonne eivät huudot kuuluisi. Outolintu saisi oleilla siellä oleilun loppuunsa asti säilyttäen sovun omien huultensa sinetöinnillä.

Kuoren seinämät pääsivät kerran paksuuntumaan liki läpäisemättömiksi. Sisään ei päässyt kukaan enkä minä päässyt ulos. Ulkopuoli sai pelottavat - jopa vaaralliset kasvot. Tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta päästä osaksi yhteisiä ympyröitä.

Kuoressa en ollut kotona, mutta olin turvassa muiden oudoksuvilta katseilta ja ennen kaikkea omien irti päässeiden ajatusten aiheuttamilta nöyryytyksiltä.

Levottomuus on kuitenkin kesyttämätön piirre. Se ei pysy kuoren sisällä, vaikka kuinka suostuttelisi. Sen sijaan se halkoo läpiä kammion seinämiin päästääkseen läpi sitä selittämätöntä energiaa, joka pakottaa puolustamaan omaa mieltä. Raot ovat kuitenkin muiden silmissä rumia, ja niiden paikkaamiseen on porukoissa painostettu suistamalla kammion asukki piirileikkien ulkopuolelle. Täten kuoren purkamiseen liittyy suurta epävarmuutta, eikä suorista linjoista ole palasten putoillessa tietoakaan. Halkeamien terävät reunat rikkovat alkuperäiset ajatukset väärän kuuloisiksi, mitä seuraa uusi kerros sensuroivaa sementtiä aukon tukkeeksi.

Kuoressa kieriminen on kuljettanut moniin paikkoihin ja porukoihin. Varovaisia puhkaisuyrityksiä on tehty tasaisesti eivätkä raot ole aina päässeet umpeutumaan. Pahaa mieltä ei kuitenkaan ole vältetty, ja vierimisliike on kääntänyt kurssiaan useasti. Viimeisimmässä pysähdyspaikassani – osana näiden sivujen lukijakuntaa –olen ensikertaa aikoihin löytänyt paikan, jossa kuoresta tuntuu hyvältä luopua. Vaikka panssarin murentamien on toisinaan sotkuista touhua, ei prosessia tarvitse keskeyttää. Rosoisten reunojen tuottamia haavoja voidaan paikata yhdessä ja saada aikaan kauniita kuoriutumisen hetkiä. Levottomuuden muuttuessa lempeämmäksi, voin todeta löytäneeni kotiin.

AON ASSESMENTIN MENETELMÄKOULUTUS

Heidi Iik

Aon Assessment on johtava rekrytointiin ja henkilöstön kehittämiseen keskittyvien online-pohjaisten testien suunnitteluun ja toimittamiseen erikoistunut yritys. Aon on jo jonkin aikaa tarjonnut koulutusta opiskelijoille perustestimenetelmiensä käytöstä, ja koulutus järjestettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa myös Turussa. Osallistujia oli Fobialta neljä ja tämän lisäksi myös Turun kauppakorkeakoulusta ja Katkolta. Koulutuksen tarkoituksena on tutustua Aon Assesmentin menetelmiin ja tarjota osallistujille kokemusta niiden käyttämiseen, ja lopulta, kun koulutus on suoritettu, saa sertifikaatin, joka oikeuttaa käyttämään Aonin menetelmiä.

Ennen koulutusta jokaisen tuli itse tehdä ainakin yksi testi Aonin testijärjestelmässä, sillä tämä auttoi ymmärtämään koulutuksen sisältöä. Koulutuksessa käytiin läpi testien taustalla olevaa teoriaa, testaamisen käytäntöjä ja Aonin järjestelmän käyttöä. Opimme muun muassa miten tehtäväkuvauksesta määritellään työlle olennaiset kompetenssit ja miten ne liittyvät ihmisen käyttäytymiseen ja piirteisiin. Koulutus oli sopivan

käytännönläheinen, ja jokaista teoreettista osa-aluetta harjoiteltiin myös pienryhmissä. Testien lisäksi perehdyimme kompetenssipohjaiseen haastatteluun, joka pohjaa tehtyihin testeihin. Myös haastattelua ja palautteenantoa harjoiteltiin.

Sertifiointitehtäväksi saimme toteuttaa testit ja haastattelut kahdelle valitsemallemme ehdokkaalle. Saimme itse valita kuvitteellisen työtehtävän, johon kaksi ehdokastamme hakee ja määritellä, millaisia kompetensseja tässä työssä tarvitsee. Kandidaattimme tekivät testin, ja sen jälkeen toteutimme heille kompetenssipohjaisen haastattelun ja annoimme palautetta testistä. Tästä piti vielä kirjoittaa reflektiivinen teksti, joka lähetettiin kouluttajalle. Toisella koulutuskerralla purimme kokemuksiamme tehtävästä ja kertasimme epäselväksi jääneitä asioita.

Koulutus oli hyvin mielenkiintoinen ja käytännönläheinen. Psykologian opinnoissa keskitytään kognitiiviseen testaamiseen diagnosoinnin tukena, joten tästä sai uutta näkökulmaa testaamiseen ja pääsi harjoittelemaan myös onlinepohjaisten testien käyttöä. Aonin koulutuksessa perusajatuksena oli löytää yksilön kykyjä ja soveltaa tietoa siihen, että yritys löytää sopivan työntekijän sekä siihen, että yksilö löytää myös kykyihinsä sopivan työpaikan. Aonilla tietenkin uskotaan vahvasti testaamiseen, mutta olisi myös ollut mielenkiintoista kuulla enemmän kriittistä näkökulmaa kykytestien käyttöön rekrytoinnissa. Eräs osallistuja kuvasi, että testimenetelmien käytön rajoitukset ja ylipäätään persoonallisuustestien kritiikki osana työnhakua on pohdituttanut myös tämän koulutuksen ulkopuolella.

Koulutus olisi voinut toimia paremmin lähitoteutuksena. Koulutuspäivät olivat pitkiä ja asiaa oli paljon, mikä aika ajoin tuntui suhteellisen raskaalta. Välillä oltiin myös aika syvällä yritysmaailmassa, mikä saattaa joillekin tuntua vieraalta. Osa käsitellyistä aiheista oli psykologian opiskelijoille hyvin tuttuja ja osalla oli kokemusta henkilöstöarviointiassistentin työstä, joten mukaan mahtui myös paljon kertausta. Toisaalta oli myös antoisaa päästä keskustelemaan poikkitieteellisesti testaamisesta.

Kaiken kaikkiaan osallistujille jäi koulutuksesta hyvä kokemus, ja voimme suositella osallistumista, etenkin jos työ- ja organisaatiopsykologian teemat kiinnostavat. Osallistumiseen ei oikeastaan tarvitse ennakkotietoa, riittää, että on motivaatiota, tekee annetut tehtävät ja osallistuu koulutuspäiviin. Psykologian kandiopintoja on usein kritisoitu liian teoreettisiksi, joten tämä koulutus toi ainakin maisterivaiheen alussa olevalle opiskelijalle mukavasti käytännön työkaluja ja harjoitusta, josta on varmasti hyötyä, vaikka ei HR-puolelle työllistyisikään.

M1-KOKEMUSM1-KOKEMUS

villasukkalov3r

Marraskuu 2020 poljin pyörällä päivystykseen, kun oma pää ei enää kestänyt. F-alkuisia diagnooseja löytyi taustalta jo monia, ja ne olivat jatkuneet nuoruudesta asti. Olin kuitenkin taas tippunut hoidon ulkopuolelle ja oman onneni varassa. Kulunut syksy oli ollut erityisen raskas. Koronan takia kaikki olivat eristyneinä neljän seinän sisälle eikä sosiaalisia kontakteja ollut mitenkään liikaa. Masennus alkoi salakavalasti paheta ja paniikkikohtaukset olivat päivittäisiä. Elämä oli suoraan sanottuna helvettiä, mutta jotenkin sitä ei edes itse silloin tajunnut. Päivystyksessä omaa oloa ei tarvinnut liioitella, sillä tilanteeni otettiin heti vakavasti. Tätä ihmettelin kovasti, sillä olinhan kuullut vain kauhutarinoita psykiatrisesta päivystyksestä. BDI- ja BAI-pisteet lentelivät pilvissä. Uusia diagnooseja ja uusia lääkkeitä iskettiin vasten kasvoja saman tien. Muutaman tunnin päästä lähdin päivystyksestä taxin kyydillä, lähetelappu kourassa kohti suljettua psykiatrista osastoa. Taximatkalla tunnelma oli epätodellinen. Kysyin kuskilta, josko voisimme poiketa kotonani hakemassa vähän vaatteita ja hammasharjan, mutta se ei kuulemma käynyt. Matkalla osastolle iski ammatillinen epäuskomus. Miten minä, melkein psykologian kandidaatti voin olla niin huonossa kunnossa, että joudun suljetulle osastolle? Mielenterveysongelmat olivat pitkään olleet osa minua ja olin aina ajatellut pystyväni tulevaan työhöni niistä huolimatta. Ensimmäistä kertaa iski ajatus siitä, tulisiko minusta ikinä hyvä psykologi, jos olen itsekin näin huonossa kunnossa. Tai voinko ikinä parantua niin että voisin toimia tässä ammatissa. Mitä minä tekisin, jos joutuisin vaihtamaan alaa? Mikään muu ala ei kiinnosta tipan vertaa.

Osaston ovella vastassa oli sairaanhoitajia, jotka odottivat tuloani. Mukana minulla oli vain päälläni olevat vaatteet ja reppu, jossa oli keskeneräinen villasukka, lompakko, lääkkeet, kotiavaimet ja puhelimen laturi. Heti ovella minulta otettiin talteen lääkkeet ja avaimet. Laturia ja sukkapuikkoja sairaanhoitajat pohtivat, laturin sain toistaiseksi pitää mutta sukkapuikot ja langat saisin käyttööni pyytämällä. Minulle annettiin ihana vaaleanpunainen sairaalapyjama, hammasharja ja lakanat, ja minut vietiin huoneeseeni. Huone oli neljän hengen huone, jossa oli yksi vapaa sänky. Huo-

nekavereita oli paikalla yksi, ja hän oli suunnilleen ikäiseni. Minut jätettiin huoneeseen hengähtämään, ja kerrottiin, että kohta olisi ruoka. Huonekaveri oli mukava ja kyseli miten olin tänne päätynyt.

Olo alkoi helpottua. Olin turvassa. Enää ei tarvinnut pärjätä yksin.

Osasto oli suunniteltu kaikkien ”vahinkojen” varalle. Peilit olivat muovia, suihkujohtoja ei ollut, ikkunat olivat särkymätöntä lasia eikä niitä saanut auki, juomamukit olivat muovia, ulkoovista ei päässyt ulos ilman avainta ja kaikki tarvikkeet olivat lukkojen takana. Joitakin potilaita vahdittiin tarkemmin kuin toisia. Ulos ei saanut lähteä ilman lääkärin kirjaamaa ulkoilulupaa.

Sairaalan arki oli aikataulutettua ja jokainen päivä oli samanlainen. Ruuat syötiin tiettyyn aikaan, ja dialektinen käyttäytymisterapiahetki oli tiettyyn aikaan. Mitään muuta ohjelmaa ei ollut. Jokaisella oli 2-3 omaa hoitajaa, ja ideaalitilanteessa joku omista hoitajista olisi aina työvuorossa. Lääkäriä tapasi kerran viikossa, jolloin suunniteltiin jatkoa ja katsottiin pärjäämistä. Psykologia ei ollut töissä. Miten voi olla, että tällaisessa paikassa ei ollut töissä psykologia? Keskusteluapua sai omilta hoitajilta kerran viikossa. Sosiaalityöntekijän näin käytävällä, mutta ilmeisen ylityöllistetty oli hänkin. Toimintaterapeutti piti myös yhden rauhoittumisryhmän viikossa. Sairaanhoitajia oli monta, ja heistä kaikki tiesivät suunnilleen jokaisen potilaan tilanteen.

Oma kuvitelma osastosta oli se, että siellä jotenkin aktiivisesti hoidettaisiin potilaita. Todellisuudessa hoito oli lääkehoitoa ja vuorokausirytmin ylläpitoa. Ajankuluksi teimme palapelejä. Itse taisin neuloa monen monta paria villasukkia ja muutaman villapaidan. Disney prinsessaleffat kolusin myös läpi. Omista asioista ei varsinaisesti saanut puhua muiden potilaiden kanssa. Huumori oli synkkää, mutta toimivaa. Kukaan ei kysellyt tyhmiä tai antanut yltiöpositiivisia elämänohjeita. Potilaiden välillä vallitsi ymmärrys, jota en ole ikinä ennen kokenut, en edes Fobialla. Yhdessä yritettiin selvitä päivästä toiseen.

Lopulta olin osastolla kolme viikkoa. Pääsin kotiin jouluksi.

Ajatus sairauksien ja kokemuksen vaikutuksesta tulevaisuuden ammattiini ahdisti kovasti. Voiko minusta enää tulla psykologia? Toisaalta kokemuksesta voi ehkä ammentaa jotain tulevaan ammattiin. Kuka muu voisikaan tietää paremmin millaista elämä suljetulla osastolla on kuin sellainen, joka siellä on asunut? Kunhan tästä paranisin, olisi minulla arvokasta kokemusta ja tietotaitoa sairaasta mielestä, mitä ei kirjoista opi. Valehtelisin, jos väittäisin olevani täysin sujut asian kanssa.

Noel Niskanen

GRADUAHDISTUS FOBIALASILLA – ONKO LOPULTA KYSE VAIN SENSSIKSESTÄ?

1. Johdanto

Todettakoon heti tähän alkuun, että Freud oli oikeassa. Ahdistus on elämänlaatua heikentävä oire, ja ihmiset voivat ahdistua monista eri aiheista (Freud, 1936). Suomessa on tutkittu ahdistuksen erilaisia muotoja, kuten ilmastoahdistusta (Niskanen, 2022). Ahdistuskirjallisuudessa on kuitenkin merkittävä aukko psykologian opiskelijoiden graduahdistuksen kohdalla. Ilmiötä ei ole toistaiseksi tutkittu sen spekuloidusta laajuudesta huolimatta. Viimeistään legendaarisen senssiskurssin lakkauttamisen jälkeen on aika ottaa selvää, mitkä tekijät ovat yhteydessä koettuun graduahdistukseen. Miten fobialaiset suhtautuvat tilastotieteeseen? Kuinka graduahdistuneita fobialaiset ovat? Eroavatko kandi- ja maisterivaiheen opiskelijat toisistaan graduahdistuksen tasossa? Onko senssiksen peruminen sittenkin hyvä asia? Muun muassa näihin kysymyksiin vastataan tässä artikkelissa. Tutkimuskysymys 1: Eroavatko kandivaiheen opiskelijat maisterivaiheen opiskelijoista raportoidussa graduahdistuksessa? Hypoteesi 1: Graduahdistus on yleisempää kandivaiheen opiskelijoilla kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, sillä kandivaiheen opiskelijoille gradu on vielä jokseenkin tuntematon, ei konkretisoitunut uhka, mitä voi pitää voimakkaamman ahdistuksen riskitekijänä (esim. Clayton & Karazsia, 2020). Tutkimuskysymys 2: Mitkä taustamuuttujat ovat yhteydessä graduahdistukseen? Hypoteesi 2: Tilastoasenne, persoonallisuustyyppi ja senssis ovat yhteydessä graduahdistukseen. Negatiivinen asenne tilastotiedettä kohtaan ennustaa voimakkaampaa graduahdistusta kuin positiivinen tilastoasenne, sillä psykologian pro gradu -tutkielmissa tarvitaan vähintään keskinkertaista tilasto-osaamista. Persoonallisuustyyppi ja senssis ovat yhteydessä graduahdistukseen jotenkin, koska miksi ei. Tutkimuskysymys 3: Eroavatko kandivaiheen ja maisterivaiheen opiskelijat toisistaan persoonallisuustyypiltään? Hypoteesi 3: Sigmund Freud on yleisempi persoonallisuustyyppi kandivaiheen opiskelijoilla kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, sillä opintojen alkuvaiheessa Sigmund Freud on pelkästään meemiäiä. Opintojen edetessä psykologian opiskelijat kuitenkin ymmärtävät Freudin olevan alamme isä sekä kliinisen, terapeuttisen työn keksijä. Ennen Freudia mielenterveyspotilaita lähinnä kidutettiin, siis kiitos Freud. Jukka Hyönä on yleisempi persoonallisuustyyppi maisterivaiheen opiskelijoilla kuin kandivaiheen opiskelijoilla, sillä opintojen alkuvaiheessa laitoksemme legenda, Jukka Hyönä, saattaa jäädä vielä vieraaksi. Opintojen loppuvaiheessa opiskelijat kuitenkin arvostavat hänen mahtavuuttaan ja sympatiaansa kollektiivisesti. 2. Metodit

Aineisto kerättiin web-kyselyllä, tietoturvallista Research Electronic Data Capture järjestelmää (REDCap) käyttäen. Kysely oli auki 10 päivää ja siihen vastaaminen kesti noin viisi minuuttia. Kyselyä levitettiin Fobian Puskaradiossa. Kyselyn pystyi keskeyttämään koska tahansa. Vastaajilta kysyttiin opintojen

vaihe, opinnäytetyökokemus, viimeisimmän tilastokurssin arvosana ja senssiksen suoritus. Lisäksi osallistujat vastasivat tätä tutkimusta varten laadittuihin instrumentteihin: FIGHTER-1 (persoonallisuustesti), STATTITUDE-9 (tilastotiedeasenneinstrumentti), sekä GRADUANX-8 (graduahdistuskysely). Kyselyyn vastasi lopulta 54 fobialaista, joista 46 täyttivät kyselyn loppyyn asti. Kaikki vastaajat antoivat suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen ja vastausten analysointiin. Allekirjoittanut on suorittanut filosofian perusopintojen Etiikka -kurssin, joten tutkimusta puoltavan eettisen lausunnon tutkija sai itseltään. 2.1 Instrumentit 2.1.1 FIGHTER-1 FIGHTER-1 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan persoonallisuustyyppiä fobialaisten keskuudessa. Instrumentissa on yksi tehtävä: ”Choose your fighter”. Vastausvaihtoehtoja on kolme: 1) Pavlovin koira, 2) Sigmund Freud ja 3) Jukka Hyönä. 2.1.2 STATTITUDE-9

1. Tilastotiede on mielestäni mielenkiintoista. 2. Haluaisin opiskella vähemmän tilastotiedettä. 3. Päivä ilman tilastotiedettä kuulostaa kauhealta. 4. Tilastoluennot ovat hulvattomia. 5. Nukun tilastoluennoilla. 6. Tilastotiede on ihmisen pahin vihollinen. 7. Tilastotiede tekee elämästä parempaa. 8. Harkitsen valmistuttuani tutkijan uraa. 9. Mieluummin vaikka kuormittuisin kuntasektorilla kuin alkaisin tutkijaksi.

2.1.3 GRADUANX-8 GRADUANX-8 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan graduahdistusta fobialaisten keskuudessa. Instrumentti luotiin soveltaen CAS-ilmastoahdistuskyselyä (Clayton & Karazsia, 2020). Instrumentissa on kahdeksan kysymystä, joihin vastataan asteikolla 1 –5. Korkeat pisteet kertovat voimakkaasta graduahdistuksesta. Kyselyn itemit on esitetty Taulukossa 2. Taulukko 2. GRADUANX-8-instrumentin itemit.

STATTITUDE-9 (Niskanen, 2022) luotiin mittaamaan tilastoasennetta fobialaisten keskuudessa. Instrumentti luotiin soveltaen ACSI-testin tiedeasenne-kyselyä (Dijkstra & Goedhart, 2012). Instrumentissa on yhdeksän kysymystä, joihin vastataan asteikolla 1–5. Pisteytys koodataan siten, että korkeammat pisteet testistä kertovat negatiivisesta asenteesta tilastotiedettä kohtaan. Kyselyn itemit on esitetty Taulukossa 1.

1. Gradua miettiessäni kaavat pyörivät hallitsemattomasti ympärilläni. 2. Gradun ajattelu vaikeuttaa nukkumistani. 3. Näen painajaisia gradun tekemisestä. 4. Itken gradun vuoksi (pois lukien positiiviset liikutuksen kyyneleet). 5. Mietin, ”miksi en osaa tehdä gradua paremmin?” 6. Eristäydyn miettimään, miksi gradu saa minut tuntemaan näin.

Taulukko 1. STATTITUDE-9-instrumentin itemit.

7. Graduun liittyvät huoleni vaikuttavat kykyyni nauttia elämästä. 8. Huoleni gradun tekemisestä vaikeuttavat hauskanpitoa läheisteni kanssa.

2.2 Tilastolliset analyysit Tilastolliset analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 27.0 (IBM Corp., Armonk, N.Y., USA). Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimilla. Vaikka psykologian tutkimuksessa vallitsee hallitsematon regressioanalyysikompleksi (ja Freud nauraa haudassaan), tutkittiin useamman kuin kahden kategorian muuttujien (opintojen vaihe, opinnäytetyövaihe, persoonallisuustyyppi) ja graduahdistuksen välisiä yhteyksiä yksisuuntaisella ANOVAlla, ja senssiksen ja graduahdistuksen yhteyttä riippumattomien otosten ttestillä. Replikaatiokriisin vuoksi raportoitiin myös luottamusvälit ja efektikoot, kuten Kaakinen (2019) voimakkaasti suosittelee. Tilastoasenteen ja graduahdistuksen yhteyttä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella ja sirontakuviolla. Lisäksi persoonallisuustyypin ja opintojen vaiheen yhteyttä tutkittiin Khiin neliö -testillä. Analyyseissa ei kontrolloitu muiden muuttujien vaikutuksia, sillä eiväthän nämä taustamuuttujat keskenään ole yhteydessä, vaan ainoastaan graduahdistuksen kanssa. Varianssien yhtäsuuruuksia Levenen testillä mitattuna ei jaksettu raportoida, sillä psykologian tutkimuksissa ANOVAA käytetään jatkuvasti, vaikkeivät sen oletukset täyttyisikään. Eihän se nyt niin tarkkaa ole.

3. Tulokset Lopullisen otoksen (N = 46) jakaumat eri muuttujilla on esitetty Taulukossa 3. Keskimäärin fobialaiset raportoivat kohtalaista graduahdistusta, M = 2.84 (skaala 1-5) ja hieman neutraalia negatiivisempaa suhtautumista tilastotieteeseen M = 2.88 (skaala 1–5). Tilastoasenteet ja graduahdistus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi, r = .30, p = .041. Muuttujien välinen yhteys on esitetty sirontakuviona Kuvassa 1. Mitä negatiivisempaa suhtautumista tilastotieteeseen fobialainen raportoi, sitä korkeampi oli myös hänen raportoimansa graduahdistus. Taulukko 3. Muuttujien frekvenssit aineistossa (N = 46).

*Toivotan tsemppiä sille yhdelle, joka ei kehdannut kertoa viimeisimmän tilastokurssin arvosanaansa. Kyllä se siitä iloksi muuttuu vielä. Ehkä.

Kuva 1. Sirontakuvio tilastoasenteen ja graduahdistuksen välisestä yhteydestä.

Graduahdistus korreloi myös opintojen vaiheen (r = .31, p = .035) ja opinnäytetyövaiheen (r = .29, p = .049) kanssa. ANOVAn mukaan kandivaiheen opiskelijoiden, maisterivaiheen opiskelijoiden ja PsM-soluttautujien välillä ei kuitenkaan ollut merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 2.55, p = .090, ηp 2 = .11. Myöskään opinnäytetyövaiheiden välillä ei ollut eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 1.85, p = .171, ηp 2 = .08. Graduahdistuksen ja persoonallisuustyypin yhteys jäi alle merkitsevän tason, r = .28, p = .060.* *“Surely, God loves the .06 nearly as much as the .05 – Rosnell & Rosenthal, 1989”

Senssiksen käyneiden ja sen välttäneiden välillä oli merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, t(44) = -2.01, p = .050, d = -.75. Senssiksen käyneet (M = 2.99) raportoivat korkeampaa graduahdistusta kuin senssikseltä välttyneet (M = 2.25). Tulos on esitetty Kuvassa 2. Kuva 2. Erot raportoidun graduahdistuksen keskiarvoissa 95 %-luottamusväleillä senssikseltä välttyneiden ja senssiksen käyneiden välillä.

Khiin neliö -testin mukaan opintojen vaiheen ja persoonallisuustyypin välillä oli merkitsevä riippuvuus, χ 2 (4) = 10.91, p = .028. Kandivaiheen opiskelijoissa oli enemmän persoonallisuustyypin Sigmund Freud edustajia kuin maisterivaiheen opiskelijoilla ja PsM-soluttautujilla. Maisterivaiheen opiskelijoissa ja PsMsoluttautujissa oli puolestaan enemmän persoonallisuustyypin Jukka Hyönä edustajia kuin kandivaiheen opiskelijoissa. 4. Pohdinta

Myöskään ANOVAn mukaan persoonallisuustyyppien (Sigmund Freud, Pavlovin koira, Jukka Hyönä) välillä ei ollut merkitseviä eroja graduahdistuksen tasossa, F(2, 43) = 1.79, p = .180, ηp 2 = .08. 4.1 Tulosten merkitys 4.1.1 Tutkimuskysymys 1: Eroavatko kandivaiheen opiskelijat maisterivaiheen opiskelijoista raportoidussa graduahdistuksessa?

Hypoteesi 1 ei toteutunut tässä aineistossa. Graduahdistuspisteissä ei ollut merkitseviä eroja kandivaiheen ja graduvaiheen opiskelijoiden välillä. Tulos saattaa vaikuttaa hämmentävältä, mutta seuraavat löydökset osoittavat, että koettuun graduahdistukseen vaikuttavat opintovaihetta enemmän muut muuttujat. 4.1.2 Tutkimuskysymys 2: Mitkä taustamuuttujat ovat yhteydessä graduahdistukseen? Hypoteesi 2 toteutui tässä aineistossa osittain. Tilastoasenteen ja graduahdistuksen välillä esiintyi selkeä lineaarinen yhteys. Mitä negatiivisemmin vastaaja suhtautui tilastotieteeseen, sitä voimakkaampaa graduahdistusta hän raportoi. Persoonallisuustyyppien välillä ei ollut merkitseviä eroja graduahdistuksessa. Sen sijaan senssiksen käyneiden ja senssikseltä välttyneiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja graduahdistuspisteissä. Senssiksen käyneet raportoivat voimakkaampaa graduahdistusta kuin senssikseltä välttyneet. Koska kandivaiheen ja maisterivaiheen opiskelijat eivät eronneet toisistaan graduahdistuspisteissä, ei tulosta voi laittaa opintojen vaiheen piikkiin. Tulos on vähintäänkin mielenkiintoinen ja merkittävä. Senssiksen käyneiden voimakkaampi graduahdistus voi viestiä legendaarisen ja hehkutetun senssis-kurssin mahdollisista negatiivisista vaikutuksista. Opettiko kurssi todella tarkkailemaan ja reflektoimaan sosioemotionaalista viestintää vai saiko se sittenkin vain aikaan ruuhkautuneet jonot YTHS:n psykologeilla? Vaikuttaa siltä, että senssiksen lakkauttaminen on sittenkin vain ja ainoastaan positiivinen muutos. Ja teille, senssikseltä välttyneet, on luvassa parempi kurssi (OPS-tapaamiset, 2022). 4.1.3 Tutkimuskysymys 3: Eroavatko kandivaiheen ja maisterivaiheen opiskelijat toisistaan persoonallisuustyypiltään? Hypoteesi 3 toteutui tässä aineistossa. Sigmund Freud oli odotetusti yleisempi persoonallisuustyyppi kandivaiheen kuin maisterivaiheen opiskelijoilla, ja Jukka Hyönä yleisempi maisterivaiheen kuin kandivaiheen opiskelijoilla. Tulos osoittaa, että Sigmund Freudia tosiaan pidetään opintojen alkuvaiheessa pelkästään meemiäijänä. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että asenne alamme isää kohtaan muuttuu opintojen edetessä. On myös mieltä lämmittävää, että Jukka Hyönä tulee tutuksi tyypiksi opintojen edetessä ja saa osakseen ansaitsemansa arvostuksen viimeistään maisteriopiskelijoilta. Onhan hänestä aikanaan tehty oma haalarimerkkinsäkin (ja vielä hänen itsensä luvalla!). 4.2 Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet Tutkimuksen otos (N = 46) on tilastotieteellisessä mittakaavassa pieni, mutta Fobia ry:n jäsenmäärään nähden merkittävä, joten otoskokoa voi pitää tutkimuksen vahvuutena. Tosin nykyisillä sisäänottomäärillä otoskoko mukailee yhden vuosikurssin määrää. On myös tärkeää muistaa, että kyselyn aloitti 54 vastaajaa, joista 8 keskeytti kyselyn, luultavasti äärimmäisen ahdistuksen vuoksi, joten heidän vastauksensa poistettiin aineistosta. Nämä 8 vastaajaa olisivat saattaneet muuttaa minkä tahansa tuloksen tilastollisesti merkitseväksi, mutta eivät missään nimessä olisi tietenkään kumonneet yhtään tilastollisesti merkitsevää tulosta. Tämä toimii vain yhteen suuntaan. Kyselyyn vastasi enemmän maisterivaiheen kuin kandivaiheen opiskelijoita, mikä suurentaa luottamusvälejä kandivaiheen

opiskelijoiden kohdalla, erityisesti senssiksen ja graduahdistuksen yhteydessä, ja on täten heikkous. Maisterivaiheen opiskelijoiden vastausinnokkuus selittynee gradun ajankohtaisuudella. On helpompi vastata graduun liittyviin kysymyksiin, kun se on jo tulilla tai kun tietää, että se pitäisi pian aloittaa, jotta pääsee kuntasektorille kuormittumaan tuoreilla PsM-papereilla. Tutkimusta varten luodut instrumentit vaikuttivat toimivan hyvin ja erottelevan vastaajia, vaikka instrumenttien validointiprosessia ei tässä artikkelissa avatakaan (to be published). Instrumenttien toimivuus fobialaisessa aineistossa onkin tutkimuksen ehdoton vahvuus. Tutkimuksen merkittävimmät heikkoudet ovat psykologian alan tavat käyttää tilastotiedettä toisinaan kyseenalaisesti, sekä itse tutkijan ja tämän artikkelin kirjoittajan vaihteleva suhtautuminen tutkimuksen tekemiseen. Toisinaan allekirjoittanut kirjoitti tätä semivakavissaan, toisinaan täysin meemi-ideat silmissä vilisten. Tulokset eivät tästä huolimatta missään nimessä ole sattumaa eivätkä varsinkaan oppikirjaesimerkkejä tilastokursseilla kuullusta ja loppuun kulutetusta Jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia -esimerkistä. 4.3 Tulevaisuuden suuntia Negatiivisesti tilastotieteeseen suhtautuvilla ja senssiksen käyneillä fobialaisilla on poikkeuksellisen korkea riski kokea voimakasta graduahdistusta. Psykologian oppiaineessa erityisesti senssiksen aiheuttama riski on osattu ennakoida ja se on pyritty ratkaisemaan lakkauttamalla senssis. Tämä on tarpeellinen ensimmäinen toimenpide. Seuraavaksi lienee erityisen tärkeää tarjota fobialaisille apua tilastoasenteiden muokkaamiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa opintoja opiskelija saa onnistumisen kokemuksia tilastotieteen parissa, sitä positiivisemmin hän siihen todennäköisesti tulevaisuudessa suhtautuu, mikä madaltaa voimakkaan graduahdistuksen riskiä merkittävästi. Lisää tutkimusta graduahdistuksen esiintyvyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä tarvitaan, jotta fobialaisia pystytään auttamaan, ja graduahdistusta ennaltaehkäisemään. Tulevaisuudessa on tarpeen myös kartoittaa kiintymyssuhdetyylien yhteyttä graduahdistukseen. Kuten Lehtinen (2022) Puskaradiossa ehdottaa, on mahdollista, että graduahdistuksessa onkin kyse ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta graduun. Toisaalta Äärelä (2022) painottaa niinikään Puskaradiossa, että tulevissa tutkimuksissa tulisi huomioida se, että toisia ahdistaa se, ettei gradu ahdista. Tämä saattaa johtaa epävarmaan oloon ja ahdistuksen kehään.

4.4 Johtopäätökset Negatiivinen suhtautuminen tilastotieteeseen ja senssiksen käyminen ovat voimakkaan graduahdistuksen pahimpia riskitekijöitä. Senssiksen lakkauttaminen on siis pelkästään hyvä muutos, mutta lisäksi fobialaisia tulee jatkossa tukea myös tilastotieteeseen asennoitumisen kanssa.

5. Lähteet

Clayton, S. & Karazsia, B. T. (2020). Development and validation of a measure of climate change anxiety. Journal of Environmental Psychology, 69, 101434. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2020.101434 Dijkstra, E. M. & Goedhart, M. J. (2020). Development and validation of the ACSI: measuring students’ science attitudes, pro-environmental behaviour, climate change attitudes and knowledge. Environmental Edication Research, 18(6), 733–749. https://doi.org/10.1080/13504622.2012.662213 Freud, S. (1936). Problem of anxiety. Psychoanalytic quarterly Press. Kaakinen, J. (2019). Se tilastokurssi, jolla on pitkä nimi, joku efektikoot, luottamusvälit ja meta-analyysi? Moodle, Turun yliopisto. Lehtinen, L. (2022). Puskaradio. 7.3.2022. Niskanen, N. (2022). FIGHTER-1TM, STATTITUDE-9TM, & GRADANX-8TM . Saa käyttää vapaasti titeteellisessä kirjallisuudessa ja kääntää muille kielille. Niskanen, N. (2022). Henkilökohtainen kommunikaatio. 25.3.2022. OPS-tapaamiset. (2022). Parempaa on luvassa – Senssis peruttiin, mutta tilalle suunnitellaan uutta, tieteellistä, vastaavia taitoja opettavaa kurssia. Rosnell & Rosenthal. (1989). Statistical procedures and the justification of knowledge in psychological science. American Psychologist, 44, 1276–1284. Äärelä, E. (2022). Puskaradio. 7.3.2022.

CRediT authorship Noel Niskanen: Eettinen arvio, Käsitteellistäminen, Instrumentit, Analyysit, Metodologia, Projektin suunnittelu ja toteutus, Teksti ja editointi noel.e.niskanen@utu.fi

Baarikärpänen

addikti

Jääpalojen kilinä ja lasin kolahdus puuta vasten olivat kauneimpia ääniä, joita saatoin tähän hetkeen kuvitella. Ne antoivat kiristyneille hermoilleni merkin rauhoittua. Maksoin juoman, ja annoin halvan punaruskean alkoholin huuhdella kurkkuni. Tunsin, kuinka pistelevä neste laskeutui tyhjään vatsalaukkuuni ja huokaisin tyytyväisenä. Join lasin tyhjäksi muutamalla, monen vuoden kokemuksen jälkeen lähes automaattisilla kulauksilla, ja nopealla kädenliikkeellä täysi lasi ilmestyi eteeni sekunneissa. Pyörittelin matalaa lasia pitkien pianonsoittajan sormieni välissä. Ensimmäinen juoma oli lepuuttanut mieltäni sen verran, että pystyin nyt nauttimaan viileää illanpiristäjää pienin siemauksin samalla, kuin kiinnitin huomioni tanssilattialle.

Tähän aikaan yöstä suurin osa juhlijoista oli juuri sopivasti juovuksissa, niin että tanssilattialla uskalsi rietastella ilman selvän pään asettamia rajoituksia ja häpeää. Iskelmärock oli saanut yhden vaaleahiuksisen naisen pauloihinsa. Ripsiväri oli levinnyt ryppyisille silmänalusille, jotka saattoivat olla merkki ikääntymisestä tai vuosien tupakoinnista – tai kenties molemmista. Suljettuja silmäluomia koristi sotkuinen purppura kimalle. Kädet heiluivat velttona, väsymyksestä puutuneina kieppuvan vartalon mukana, kun nainen oli täydellisesti uppoutuneena sävelten vietävänä, ja näytti kuin hänen sydämensä pumppaisi basson tahdissa. Hän oli suunnilleen minun ikäiseni, ja viskihuurusta ja hämärässä mahtipontisten turkoosien ja häikäisevien keltaisten valojen välkkeestä huolimatta pystyi kertomaan, että hän oli kaunis. Tai ainakin oli ollut muutama vuosi sitten, ja kauneimmillaan kymmenisen vuotta takaperin. Tämä oli yhteinen kantapaikkamme. Sain usein todistaa, kuinka mies miehen perään lankesi polvilleen naisen edessä, ja lähti tämän matkaan yöhön. Nytkin naisen lantionliikkeiden mukana hytkyi mies, joka näytti olevan noiden vaaleiden hiuksien ja lyhyen hameen satimissa. Naisen silmät kiiluivat innostuksesta, hän kiertyi miehen kaulan ympärille, ja otti tämän korvan huuliensa väliin. Sitten hän kohtasi katseeni ja vinkkasi minulle silmää. Nostin naiselle lasia onnittelun merkiksi – taas uusi kala verkossa. Käänsin katseeni takaisin juomaani, mutta huomasinkin tuijottavani tyhjää lasinpohjaa. Baarimikon laskiessa kolmannen lasillisen eteeni, kiinnitin huomiota

nuoren, jäntevän miehen käsivarsiin. Ne olivat täynnä kiemurtelevia tatuointeja leijonista ja kukista ja ankkureista, mutta niistä huolimatta erotin pienet, alle puolen sentin läpimittaiset renkaat, jotka punoittivat musteen alta. Lähempänä ranteen suonia oli punaisempia jälkiä, mutta siellä täällä pitkin kättä oli eri sävyisiä jälkiä. Haistoin tupakan baaritiskin yli, ja aivoni keksivät yhteyden. ”Eikö toi satu? Vai eikö työntekijät saa käyttää baarin tuhkakuppeja?” kysyin ja osoitin miehen arpia. Baarimikko säpsähti odottamatonta kysymystäni, mutta palautti nopeasti kasvoilleen huolettoman virneen. ”Stressaava viikko. Kyl sä tiedät”, hän sanoi olkiaan kohautellen, ja lakaisi näin ongelman maton alle piiloon. Tyhjensin kolmannen viskiannokseni, heilautin kättäni hyvästiksi, ja päätin lähteä tällä kertaa aikaisin kotiin. Kun astuin ulkoilmaan, tunsin sadepisaroiden hiljalleen tihkuvan niskaani. Tungin kädet taskuuni, kostin olkapäät korviini ja lähdin hieman keinuvin askelin kävelemään katulamppujen valossa. Tunsin, kun joku pyyhälsi ohitseni vauhdilla, olkapää omaani hetkellisesti pukaten. Näin hämärässä miehen käden heilahtavan anteeksipyynnön merkiksi, ja sitten hän jo viiletti eteenpäin. Jäin katselemaan miehen tumman puvun kaikkonevaa selkää. Hänellä oli salkku toisessa kädessä ja puhelin toisessa, eikä aikaa sanoa edes yhtä sanaa tuntemattomalle ohikulkijalle. Hukkuneena työmäärään ja asiakas prioriteettina. Tunnistin tuon ihmistyypin ensisilmäyksellä, koska olin itse ollut samanlainen. Tärkein asia maailmassa oli se, että työskentelin kaksi kertaa kovemmin kuin eilen, ajatukseni pyörivät palkankorotuksien ympärillä ja työsähköpostin avaaminen oli heroiinipiikkini, jota en voinut olla vetämättä suoneen vähän väliä. Mutta nuo ajat olivat jo kaukana takana. Hulluuteni ajamana, siskoni hääpäivänä, kun kirjoitin raporttia yksiössäni, tunsin kipua rinnassani ja jouduin sairaalaan. Pari päivää osastolla vietettyäni tajusin, että en halunnut palata kotiin, koska siellä minua ei odottanut mikään. Minua säälitti miehen ja tämän vääjäämättä murenevan elämänilon puolesta. Tämän hitaasti erkanevien sukulaisten ja unohdettujen ystävien, joille ei ollut enää aikaa bisnesmaailman huipulla. Pukumies katosi nurkan taakse. Havahduin haaveiluistani, ja kompastuin jalkoihini, jolloin päässäni alkoi pyöriä ja menetin tasapainoni. Kaaduin rähmälleni kadun varteen, tunsin märän ruohon kastelevan alushousuni farkkujeni läpi, ja huokaisin syvään. Ohitseni kulki kolmen teinitytön katras. He vilkuilivat minua sateenvarjojensa ja paakkuisten silmäripsiensä alta ja kikattivat yhteen ääneen. Tytöt supattivat jotain toisilleen, kun he kävelivät ohitseni, kunnes kuin lumottuina näin heidän takaraivonsa painuvan kasaan, keskustelun tyrehtyvän ja heidän välilleen laskeutuvan hiljaisuuden, jonka rikkoi vain tekokynsien naputus kännyköiden ruutuihin. He säälivät minua, mutta minä säälin heitä. Noita lapsia, jotka kasvoivat puhelin liimattuna käteensä, lumoutuneina välkkyvistä näytöistään ja addiktoituneina kohdusta saakka. Ja siinä hetkessä tunsin itseni vapaammaksi kuin kohmeiset sormeni sinerryttävä tuuli tai ihmisten niskaan paskova lokki. Minä olin vapaa ja nautin elämästä, ja minua alkoi naurattaa.