2 - Nro 47 Torstaina kesäkuun 20. pnä 2019 .
197 9 -2019 Länsi-Uusimaa -lehteä 1970-luvulla kustantanut Lohjan Sanomalehti ja Kirjapaino Oy yritti päästä läntisimmän Uudenmaan ilmoitusmarkkinoille nk. ilmaisjakelulehdellä, jota jaettiin pääasiassa Inkoosta Hankoon keskustaajamien alueella Etelärannikko-nimisenä kerran viikossa. Lehden jutut koostuivat Länsi-Uusimaassa viikon varrella alueelta julkaistuista jutuista. Uutukainen lehti ei onnistunut keräämään ilmoituksia niin paljon, että ne olisivat kattaneet lehden paino- ja jakelukustannukset. Pian Etelärannikko kuopattiinkin ja sen tilalle perustettiin uusi, kerran viikossa lähes kaikkiin talouksiin jaettu Etelä-Uusimaa. Lehden teon päävastuu annettiin Länsi-Uusimaan Karjaan aluetoimistolle. Lehdelle palkattiin myös kokopäivätoiminen ilmoitusmyyjä. Jotta Etelä-Uusimaa olisi palvellut mahdollisimman laajaa lukija- ja ilmoituskuntaa, niin sen jakelualue laajennettiin Kirkkonummelle asti. Kirkkonummen osuus jakelusta oli lähes puolet, mutta mainostuotot lähes olemattomat, joten Etelä-Uusimaa vetäytyi Kirkkonummelta. Karjaan, Tammisaaren, Pohjan ja Hangon alueella Etelä-Uusimaa pärjäsi joten kuten, vaikka joutuikin kilpailemaan mm. Karjaan Seudun, Västra Nylandin ja Hangonlehden kanssa, puhumattakaan kaikista muista vuosien varrella aloittaneista ja lopettaneista julkaisuista alueella. Lohjan Sanomalehti ja Kirjapaino ajautui 1980-luvun puolivälissä taloudelliseen ahdinkoon ja osakeyhtiöiden nurkanvaltaajana tunnetuksi tullut sijoittaja Kai Mäkelä osti yhtiön. Mäkelä palkkasi uudeksi toimitusjohtajaksi saneeraajana tunnetun Kaius Artimon, jonka tehtävänä oli tervehdyttää Länsi-Uusimaa. Kesällä 1987 Etelä-Uusimaalle etsittiin uutta omistajaa. Lehti siirtyikin sitten alkusyksystä Karjaan aluetoimiston entisille työntekijöille Mikko Niemiselle, Veikko Marttiselle ja Torsten Wulffille.
Uudet omistajat sopivat entisen työnantajansa kanssa lehden taitosta ja painamisesta Lohjalla. Lehteä on painettu vuosien saatossa myös Hangossa ja Tammisaaressa. Tätä nykyä Etelä-Uusimaa painetaan Salossa. Lehteä jaettiin oman jakelun toimesta ja samalla sovittiin Suomen Suoramainonnan kanssa, että lehden kustantajat hoitaisivat myös SSM:n mainosten jaon Inkoo-Hanko-alueella. Yhdeksänkymmentäluvun lama kohteli kaltoin Etelä-Uusimaan uusia vetäjiä, mikä johti siihen, että lehti sai uuden omistajan. Samalla nyt yli neljännesvuosisadan lehden päätoimittajana toiminut Ari Hätönen korvasi Torsten Wulffin ja Veikko Marttinen luopui omasta osuudestaan noin 70-vuotiaana. 2000-luvulle tultaessa lehti oli 80-prosenttisesti yhtiön toimitusjohtajana toimivan Mikko Niemisen ja hänen edesmenneen vaimonsa Mariannen omistuksessa. Loput osakkeista on Ari Hätösen hallussa. Kuluneen 40 vuoden aikana Etelä-Uusimaa on kasvanut kerran viikossa ilmestyneestä ja noin 17.000 kappaleen ilmaisjakelulehdestä kaksipäiväiseksi noin 22.000 kotitaloutta palvelevaksi lehdeksi ollen ylivoimaisesti saavuttavin lehti jakelualueellaan. Lehden toimituksellinen kieli on edelleen suomi, mutta ilmoitukset ovat joko suomen-, ruotsin- tai kaksikielisiä. Kuluneiden vuosikymmenien aikana Etelä-Uusimaa on ollut monen nuoren ensimmäinen työpaikka. Tosin vuosien saatossa lehteä jakavien ikähaitarikin on venynyt. Muun muassa vielä muutama vuosi sitten Etelä-Uusimaata jakoi silloin jo 80 vuotta täyttänyt Anja Tiikkaja lastenlastensa kanssa. Anja ehti jakaa Etelä-Uusimaata kaiken kaikkiaan yli 35 vuotta. Etelä-Uusimaa on ollut koko ilmestymisensä ajan poliittisesti sitoutumaton.
Kiitos kolmestakymmenestä vuodesta! Etelä-Uusimaa -lehden täyttäessä 40 vuotta on sopiva hetki kiittää lukijoitamme ja yhteistyökumppaneitamme sekä lehteä kanssani vuosien varrella tehneitä ja tekeviä työtovereitani kuluneista muutamaa viikkoa vajaasta kolmestakymmenestä vuodesta, jotka olen saanut olla mukana tekemässä ja kehittämässä läntiselle Uudellemaalle paikallista uutislehteä. Tavoitteena on ollut keskittyä kertomaan erityisesti kaikkien alueen asukkaiden – kieleen ja muuhun taustaan katsomatta – jokapäiväiseen elämään liittyvistä ja sen sujumiseen vaikuttavista asioista. Vuosikymmenten varrella olemme uutisoineet myös alueelle kehitellyistä jos jonkinlaisista – toinen toistaan lennokkaimmista – selvityksistä, hankkeista ja projekteista, joiden alullepanijoina päättäjät ja viranhaltijat ovat paistatelleet julkisuuden valokeilassa. Näistä melkoinen osa on jo aikaa sitten unohtunut. Länsiuusmaalaisten jokapäiväinen elämä iloineen ja murheineen on jatkunut ja jatkuu. Toki rusinoitakin yhteisön elämään tarvitaan, mutta vuosien vieriessä tärkeintä ja kestävintä ovat yksinkertaiset jokapäiväisen elämän asiat; se että arjessa tarvittavat palvelut ovat toimivia ja mutkattomia sekä helposti saavutettavissa ja vailla tarpeetonta byrokraattista pompottelua. Helppoa toimivien arkielämän palveluiden järjestäminen ei toki ole. Hyviä asioita on tehtäväksi määrättömästi, mutta voimavarat ovat rajalliset. Kyse on kuitenkin usein valinnoista ja ennen kaikkea asenteesta: Ollaanko tuulisilla paikoilla herroina hallitsemassa ja omia monumentteja rakentamassa, vai asukkaita palvelemassa? Yksi mieluisimmista uutisoinnin aiheista on ollut monipuolinen vapaaehtois- ja harrastustoiminta, jota alueellamme on enemmän kuin lehtemme palstoille on sopinut. Valitettavaa on, että monesta yhdistyksestä ja seurasta kantautuu viestejä siitä, että aktiivisten joukko harvenee ja ikääntyy, eikä uusia toimijoita juurikaan löydy tilalle. Suomea on kutsuttu perustellusti ”yhdistysten luvatuksi maaksi”. On ikävää, jos nyt
on vallitsevaksi nousemassa asenne, että kaikki haluavat vain päästä valmiiseen pöytään ja odottavat yhteiskunnan tai jonkun muun järjestävän ja tekevän asiat puolestaan. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin synkkä, vaan omaehtoista toimintaa on edelleen runsaasti ja uusia ruohonjuuritasolta ponnistavia vapaaehtoisen kansalaistoiminnan muotoja syntyy siinä, missä entiset ehkä kuihtuvat. Kun vajaa pari vuotta sitten alkusyksystä allekirjoittaneelle tuli täyteen neljännesvuosisata tämän julkaisun päätoimittajana, alkoi kypsyä ajatus, että on aika siirtyä muiden asioiden pariin ja luovuttaa kapula eteenpäin. Pienen, omarahoitteisen paikallislehden, jonka taustalta ei löydy isoa konsernia eikä säätiöityä satojen miljoonien omaisuusmassaa, tekeminen on ajoittain melkoista hengissäpysymistaistelua. Ilman uskollisia lukijoita ja yhteistyökumppaneita – ennen kaikkea ilmoittajiamme – tämä ei onnistuisi. En voi väittää, että en kuluneista vuosista yhtäkään päivää vaihtaisi pois – kyllä niitä löytyy, jotka olisin hyvin voinut jättää väliin, mutta ne jäävät kaikkien niiden antoisien hetkien varjoon, joita on ollut riittämiin. Ilman sen suurempia seremonioita haluan osoittaa tämän viimeisen päätoimittamani lehden numeron välityksellä suuret kiitokset kaikille näinä vuosina julkaisuamme lukeneille ja kanssamme toimineille – erityisesti ilmoittajillemme – sekä kaikille, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana paikallista lehteämme tekemässä ja kehittämässä vinkein, kirjoituksin ja kuvin sekä antamalla niin myönteistä kuin kielteistäkin palautetta. Panoksenne on ollut erittäin merkittävä! Jakajillemme, jotka ovat olennainen lenkki lehden ilmestymisessä, ja Etelä-Uusimaan väelle – kuten joukkoa täällä toimituksessa olemme tavanneet kutsua – sekä seuraajalleni toivotan oikein hyvää jatkoa. Pitäkää lippu korkealla. EteläUusimaa on tärkeä! Iloista ja rauhallista juhannusta, Ari Hätönen