Rehtorin puheenvuoro
Kansainvälisesti lähellä ja kaukana
E
spoon työväenopiston perustaminen vuonna 1957 merkitsi kaupunkilaisille aikuisten oppimispalvelujen uudenlaista lähipalvelutarjontaa. Kysyntä vapaan sivistystyön opinnoille oli suuri, ja opisto kasvoi muutaman sadan opetustunnin opistosta kuudenkymmenentuhannen tunnin aikuisoppilaitokseksi rinta rinnan kaupungin kanssa. Espoon työväenopistossa on koko sen historian ajan silmäilty omaa lähialuetta kauemmaksi. Opiston perustajarehtori Raili Kilpi-Hynynen loi vahvat yhteydet Viroon, sen kirjallisuuteen ja kansansivistystyöhön. Rehtori Tuulikki Gustafsson jatkoi edeltäjänsä tavoin kansainvälisyyden painottamista opiston toiminnassa, mutta nyt erityisesti osana vieraiden kielten opetuksen kehittämistä. Espoon työväenopisto on vielä tänäkin päivänä kansallisesti tunnettu kieli- ja kulttuurimatkoistaan, joita muut opistot nykyisin käyttävät esikuvanaan. Kovassa kansainvälisyyden buumissa tahtoo väliin unohtua, että arkinen työmme vapaassa sivistystyössä juontaa juurensa lähelle pohjoismaihin: Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin ja Islantiin. Vapaa sivistystyö osana elinikäistä oppimista on ollut tärkeä osa pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentumista. NVL:n (Nordiskt Nätverk för Vuxnas Lärande) juhlaseminaarissa puhuneen professori Pirjo Lahdenperän mukaan Pohjoismaista on tullut uudenlainen monikulttuurinen alue, jonka historia on homogeeninen. Kaikilla pohjoismailla – myös Suomella – on tehtävänä rakentaa kansallisesti uudenlaista kulttuurien välistä identiteettiä. Tämä edellyttää suomalaisilta keskustelua siitä, mikä on käsitys itsestämme. Suomessa vapaalla sivistystyöllä oli 1900-luvun alussa merkittävä rooli kansakunnan yhtenäistämisessä sivistystyön keinoin. Nyt sen tehtävänä on edistää ja tukea kansallisen identiteetin rakentumista osana 2010-luvun kulttuurien välistä Pohjolaa. PS. Lisää luettavaa aiheesta: www.nvl.org
Tarja Lang Sisin 2015/4
Espoon työväenopisto
3