Page 1

Espoon työväenopisto

2015/5


3

Rehtorin puheenvuoro

4

Opiskelumateriaalia vai roinaa?

7

Uutiskirjeestä suosikkituote!

8

Ohjaaja tukee seikkailua koulutusviidakossa

10

LED-hanke. Tilannekatsaus 11/2015

12

Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli -hanke (Vipinä)

14

Väkevä, voimaannuttava Liekkisydän

Toimitus ja taitto Sonia Pérez Alemán

Yhteistyö Heli Mäkeläinen

Espoon työväenopisto http://www.espoo.fi/ tyovaenopisto

Espoon työväenopisto Espoossa syyskuu 2015

Sisin on Espoon työväenopiston henkilöstölehti. Sisin tehdään yhdessä henkilöstön, tuntiopettajien ja asiakkaiden kanssa. Osallistu lehden tekemiseen! Lisää tietoa ja artikkelien lähettäminen sonia.perezaleman@omnia.fi 2

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Rehtorin puheenvuoro

NO ONE LEFT BEHIND Suomi juhlii tänä vuonna 98. vuotta itsenäisenä valtiona. Työyhteisömme Espoon työväenopisto puolestaan on toiminut vapaan sivistystyön oppilaitoksena 58 vuotta. Juhlistamme siis opiston 60-vuotispäivää samana vuonna, kun Suomi juhlii 100-vuoden itsenäisyyttään. Sivistynyt kansa on itsenäisen ja demokraattisen valtion tunnuspiirre. Espoon työväenopisto on instituutti, joka tehnyt mahdolliseksi espoolaisten elinikäisen oppimisen edistämisen kaupungissa. Monet kaupunkilaiset ovat saaneet lähes kuudenkymmenen vuoden ajan elämäänsä uutta tekemistä juuri työväenopiston kautta. Kuluneena työvuotena Espoon työväenopiston puheessa on noussut esiin usein sana muutos. Korostamme muutosta ja sen merkitystä työssämme. Muutos ei kuitenkaan ole mikään uusi ja vain nykyajalle tyypillinen piirre. Espoon työväenopiston vuosikymmenien takaista historiaa tarkasteltaessa voi huomata, että opiston toiminta on kasvanut mittasuhteitaan ja muuttanut toimintamuotojaan koko ajan vuosikymmenien kuluessa. Opistoa on uudistettu kiinteänä osana Espoon kaupungin sivistyspalveluja. Nyt työväenopisto kehittyy osana Omniaa, elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen kokonaisuutta. Tämän vuoden Itsenäisyyspäivän ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa puhunut kirkkoherra Kaarlo Kalliala vertasi puheessaan vuotta 1915 ja vuotta 2015 toisiinsa. Molempina vuosina korostuivat vapaus ja kansakunnan yhteisöllisyys osana itsenäisen kansakunnan elämää. Kukaan ei aavistanut vuonna 1915, miten lähellä Suomen itsenäisyys silloin oli. Toisaalta vuonna 2015 voimme todeta, että harvoin on nähty yhtä vähän eteenpäin kuin vuonna 2015. Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailman terveysjärjestön tavoitevisio 2030 ihmisoikeuksien kehityksestä maailmassa sisältää periaatteen No one left behind – Ketään ei jätetä. Periaate sopii hyvin myös vapaalle sivistystyölle tulevaisuuden visioksi. Jokaiselle kaupunkilaiselle tarjotaan opiskelupaikka Espoon työväenopistossa. Jokaista asiakasta palvellaan hyvin ja ammattitaitoisesti. Jokainen ihminen on meille opistossa arvokas ja ainutlaatuinen yksilö.

Tarja Lang

Sisin 2015/5

Rauhallista Joulunaikaa kaikille teille,

Espoon työväenopisto

3


”Kurssin tärkein anti on innostavan opettajan ja oppimisympäristön tarjoama elämys, joka tulee kokea ’livenä’, ja sen arvo ’näkyy siinä hetkessä, kun kurssin päätyttyä alamme käyttää saamaamme opetusta hyödyksi’.”


Heli Mäkeläinen

O

piskelumateriaali on monelle vakava juttu. Kerrotaan, että joskus asiakas on jopa ottanut opistoon yhteyttä kurssin jälkeen, koska ei ole laskelmiensa mukaan saanut tarpeeksi monisteita maksamaansa parin euron materiaalimaksua vastaan. Muutama ylimääräinen harjoitusmoniste kurssin jälkeen korjasi mielipahan. Rahalle pitää tietysti saada vastinetta, mutta meidän kaikkien kannattaisi tarkastella suhdettamme kurssimateriaaliin, ja se koskee niin opiskelijoita kuin opettajia. A4-saaste on tietoyhteiskunnan jäsenille yhteinen ekologinen ja mentaalinen ongelma. Opetusmateriaalilla pitäisi myös olla opetuksellinen funktio, joten sen käyttö on kaiken lisäksi pedagoginen kysymys.

Paperipinoissa tiedolla ei ole arvoa Pieni haaste, katse hetkeksi sisäänpäin: kuinka paljon kirjallista materiaalia olet itse säilyttänyt eri opinnoista? Luentojen tukisanalistoja, artikkeleita, omia muistiinpanovihkoja, nuotteja, monistettuja diasarjoja? Ovatko ne lukiosta, yliopistosta tai työpaikan täydennyskoulutuksesta? Missä ne ovat, kansioissa, laatikoissa, muovipusseissa, vaatekaapissa, varastossa, lapsuudenkodissa? Jos olet järjestyksen ihminen, käyt ne säännöllisesti läpi, kertaat mitä kertaat, heität osan pois ja säilytät loput huolellisesti mapitettuina kirjahyllyssä. Jos olet normaali ihminen, suurinta osaa et koskaan vilkaise. Japanilainen, kansainväliseksi kuuluisuudeksi noussut ammattijärjestäjä Marie Kondo kertoo, että paperista luopuminen on vaikeaa yllättävän monelle, ja juuri opiskelumateriaali on hankala paperin laji. Ihmiset ajattelevat tarvitsevansa sitä joskus, palaavansa ehkä opintojen pariin, kertaavansa vielä. Sisin 2015/5

Papereissa on tietoa ja tieto on arvokasta, mutta vain silloin, kun sitä käytetään ja jaetaan. Paperi painaa muuttolaatikoissa ja mielessä. Marie Kondon KonMari-raivausmenetelmä antaa yhden ainoan ohjeen: kaikki pois. Kondon mukaan kurssin tärkein anti on innostavan opettajan ja oppimisympäristön tarjoama elämys, joka tulee kokea ”livenä”, ja sen arvo ”näkyy siinä hetkessä, kun kurssin päätyttyä alamme käyttää saamaamme opetusta hyödyksi”. Kurssin jälkeen: kaikki pois. Aika positiivinen näkemys oppimiseen.

Roskan tuottajat, herätys Espoon työväenopistossa on vuoden ajan seurattu kopiopaperin kulutusta tiimeittäin. Se on suosittu kestävän kehityksen mittari, koska paperia kuluu paljon ja sen käytön vähentämiseen on keinoja, seuranta on suhteellisen helppoa ja tulokset yksiselitteisiä. Lyhyen seuranta-ajan sisällä paperinkulutus ei ole vähentynyt, valitettavasti päinvastoin. Kopiot eivät tietenkään ole kiellettyjä. Totta kai opetuksessa tarvitaan välillä kopioita. Totta kai senioriasiakkaiden materiaaleissa pitää olla isompi fontti, vaikka se merkitsisikin muutamaa lisäliuskaa. Kopio kannattaa ottaa, jos se oikeasti auttaa oppimaan, mutta kaiken ei tarvitse olla paperilla. Opiskelun pointti on keskittyä tilanteessa niin, että asia on päässä eikä vain paperilla. Knoppitietoa ei tarvitse edes opetella ulkoa, sillä nykyopiskelija oppii hakemaan tietoa, hän ei ole nuhruisten paperinivaskoiden varassa. Jos opettaja onnistuu vähentämään kirjallisen opetusmateriaalinsa määrää, hän helpottaa myös omaa valmistautumistaan ja vähentää omien pakollisten papereidensa säilömistä. Ehkä kaikkein vaikeinta on luopua omaa opetustyötä varten huolellisesti valmistelluista harjoitusmonisteista ja tuntikäsikirjoituksista, vaikka tietäisi, että niille ei enää ole käyttöä.

Espoon työväenopisto

5


Sähköinen roina Paperin käytön hillitsemiseksi tarjotaan aina yhtä ratkaisua, sähköisiä työskentelyvälineitä. Tutkimusten mukaan paperin kulutus on kuitenkin vain lisääntynyt tietokoneiden myötä, ja toisaalta roina on vain muuttunut toiseen muotoon, biteiksi kovalevyille, tikuille, CD-levyille, pilveen. Sähköinen säilytys syö sähköä, eikä vain silloin, kun dokumentti luodaan tai sitä käytetään, vaan koko ajan. Sekaiset sähköiset arkistot rassaavat mieltä kotona ja töissä. Sähköisten työskentelyvälineiden kuten esitystyökalu PowerPointin yleistyminen on muuttanut nopeasti opetustapoja. Sähköisen diaesityksen valmistelusta on tullut melkeinpä sääntö. Sellaista odotetaan, eikä moni luennoitsija kehtaa mennä opiskelijoiden eteen ilman dioja, vaikka olisikin sitä mieltä, että niiden käyttö ei ole parasta mahdollista pedagogiikkaa. Diat näytetään tunnilla, usein printataan osallistujille ja lähetetään

vielä sähköpostilla perään. Tunnilta poissa olevat opiskelijat pyytävät dioja ja uskovat saavansa niistä tärkeimmän annin. Ehkä se helpottaa pinnarin omatuntoa tai kertausmahdollisuus lievittää epävarmuuden tunnetta, mutta oppimiseen avainsanalistojen lukeminen tuskin vaikuttaa. Oppilaitoksilla on nykyään painetta nostaa verkkoopetuksen määrää, ja tässäkin pyrkimyksessä kuumaksi aiheeksi ainakin opettajien kesken nousee materiaali. Onko hyviä materiaaleja? Kuka tekee? Jos ope tekee, miten turvataan tekijänoikeudet? Hyviä kysymyksiä sinänsä, mutta voisiko myös verkko-opetuksessa materiaalin kyseenalaistaa? Mitä muuta verkko-opetus voi olla kuin materiaalin jakamista? Verkko on jo täynnä tietoa kirjallisessa, visuaalisessa ja liikkuvan kuvan muodossa. Opettajan tehtävä ei voi olla verkossa materiaalin tuottaja ihan niin kuin live-opetuksessakaan opettajan tehtävä ei ole kirjoittaa oppikirjoja eikä edes monisteita. Eihän?∆

Lue verkkoviestinnän uudistusprojektin esittely Omnian blogiportaalissa! http://blogit.omnia.fi/vimmaistaviestintaa/2015/11/30/ ja-nyt-se-alkaa/ Projektitiimi esittelee projektin tilannetta opiston laajennetussa johtoryhmässä 15.12.2015

6

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Uutiskirjeestä suosikkituote! Teksti: Katri Nousiainen

E

lokuussa ensimmäistä kertaa ilmestynyt työväenopiston uutiskirje on syksyn aikana muodostunut hyvin tärkeäksi sekä asiakkaille että koko opistolle. Kuukausittain lähetettävässä uutiskirjeessä on listaus pian alkavista kursseista ja tietoa ajankohtaisista tapahtumista. Kursseista mainitaan vain perustiedot, jotta asiakas näkee selkeästi kokonaisuuden, eikä sisältöä ole liikaa. Uutiskirje aloitetaan aina ajankohtaan sopivalla tervehdyksellä. Uutiskirjeen vastaanottajia on tällä hetkellä noin 18 000, joista yli 6 000 avaa joka kuukausi saamansa uutiskirjeen. Aktiivisia lukijoita uutiskirjeelle on syksyn aikana kertynyt yli 10 000. Parhaassa tapauksessa yksittäistä kurssilinkkiä uutiskirjeessä on klikattu jopa 350 kertaa.

Uutiskirjeen suunnittelussa pidetään mielessä erityisesti asiakkaan tarpeet, jotta lopputulos olisi mahdollisimman selkeä, ajankohtainen ja informatiivinen. Uutiskirje onkin saanut paljon kiitosta tiiviistä sisällöstä, raikkaasta ulkoasusta sekä säännöllisyydestä.

”Hienoa, että lähetätte säännöllisesti tällaisen uutiskirjeen. Säännöllisyydestä tiedän, että kirje on tulossa. Voi nyt heti miettiä, mitä voisi tarvita. Kaikkea ei voi vielä elokuussa päättää eikä tammikuussa”, kommentoi asiakas Nöykkiöstä. Lämpimän vastaanoton lisäksi uutiskirjeen suosio näkyy suoraan kurssien osallistujamäärässä. Moni kurssi on saatu käyntiin täysmittaisena uutiskirjeen ansiosta. ”Yhdellä päiväkurssillani puolet kurssilaisista oli tullut uutiskirjeen perusteella kurssille”, Auli koti- ja vapaa-aika tiimistä kertoo. Uutiskirje on mahdollisuus markkinoida kursseja sekä ajankohtaisia tapahtumia suoraan asiakkaille. Pitämällä kiinni uutiskirjeen helposti lähestyttävästä ilmeestä ja ajankohtaisista kurssisisällöstä voimme taata, että se poikii lisää osallistujia kursseille jatkossakin. On ollut hienoa saada koko opisto mukaan tuottamaan uutiskirjettä. Kiitos kaikille osallistumisesta ja jatketaan samaan malliin!

Etkö ole saanut vielä uutiskirjettä? Tilaa uutiskirje sähköpostiisi tästä: http://espoon-tyovaenopisto.mail-pv.fi Sisin 2015/5

Espoon työväenopisto

7


Ohjaaja tukee seikkailua koulutusviidakossa

Teksti ja kuva: Elina Nissinen

Työväenopisto on mukana Adult Educational Information and Guidance Service -hankkeessa, jossa tavoitteena on kehittää aikuisille suunnattuja neuvontapalveluita. Hanketta koordinoi belgialainen Leerwinkel, joka on koulutukseen liittyvä neuvontapiste aikuisille. Leerwinkelissa työskentelevä Charlotte Vanmullem kertoo omastaan työstään aikuisten ohjauksen parissa. Mukana on kommentteja hänen nostamistaan aiheista suomalaisen ja espoolaisen ohjauskentän näkökulmasta.

Kuvailisitko lyhyesti työtäsi? Olemme neutraali ohjauspalveluita tarjoava taho, josta saa kokonaisvaltaista tukea oman polun suunnitteluun. Ohjaamme asiakkaita erilaisiin koulutuksiin aina peruskoulutuksesta yliopistoon ja formaalista informaaliin koulutukseen.

Mitkä ovat asiakkaiden tyypillisimpiä kysymyksiä? Monet asiakkaamme etsivät toisen asteen koulutusta, joka on jäänyt aikanaan syystä tai toisesta saamatta. Tästä käytetään termiä second chance-koulutus. Usein tilanne on se, että asiakas haluaisin opiskella jotain lisää, muttei tiedä mitä ja missä. Työhömme kuuluu siis koulutusjärjestelmän eri mahdollisuuksien esittelyä. Yksi iso osa työtämme on auttaa maahanmuuttajia omassa kotimaassa hankitun tutkinnon rinnastamisessa belgialaisiin tutkintoihin.

Millaiset arvot ja lähtökohdat ovat työnne taustalla? Neutraalius ja vapaus ovat tärkeitä lähtökohtia. Emme toimi minkään tietyn oppilaitoksen alla. Asiakas on aina ohjauksen keskiössä. Kuuntelemme tarkkaan hänen tarinansa, koetamme saada esille taidot ja kompetenssit ja sitten auttaa yhdistämään ne parhaalla mahdollisella tavalla ympäröivien mahdollisuuksien kanssa.

Mitkä ovat mielestäsi belgialainen koulutusjärjestelmän hyvät puolet ja heikkoudet? Hyvää on se, että aikuisellakin on mahdollisuus tehdä tutkinto. Toteutustapoja on monia ja opiskelua voi yhdistää joustavasti työntekoon ja perheenpyörittämiseen. Huono puoli on se, että lapsen pitää valita jo

Näkökulma suomalaisen ohjauksen kentältä Suomessa suuri osa ohjauksesta tapahtuu jonkin oppilaitoksen alla. On hyvä pohtia, vaikuttaako tämä ohjauksessa ja pysyykö ohjattavan tarve ja etu varmasti keskiössä.

8

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


12-vuotiaana ensimmäisen kerran koulutuksensa suunta. Suunnan muuttaminen on toki mahdollista mutta ei yksinkertaista, ja usein varhain tehty valinta on enemmän vanhemman kuin lapsen. Monilla tutkinto jääkin epäsopivan valinnan takia lopulta saamatta, ja sitten onkin tarvetta second chance koulutukselle. Aikuisten näkökulmasta hankalaa on järjestelmän monimutkaisuus. Vaihtoehtoja on paljon, mutta niitä ei tunneta, eikä itselle sopivan polun löytäminen ja valitseminen ole helppoa.

Näkökulma suomalaisen ohjauksen kentältä Ohjaavien tahojen tietoisuuden lisääminen on noussut suosikkiaiheeksi, kun keskustellaan aikuisopiskelijoiden joustavista opiskelupoluista ja niitä tukevasta ohjauksesta. Ohjaus jää kapeaksi, jos ohjaaja ei ole tietoinen mahdollisuuksista eri koulutusmuodoissa. Verkostot, yhteistyö ja niissä karttuva tieto ovatkin ensiarvoisen tärkeitä onnistuneen ohjauksen kannalta.

Näkökulma suomalaisen ohjauksen kentältä Aikuiskoulutuksen kenttä on myös Suomessa monipuolinen ja samalla monimutkainen. Erityisesti heikommassa asemassa olevat, esimerkiksi monet maahanmuuttajat, tarvitsevat tukea oman polun rakentamiseen.

Kuinka paljon ohjaatte asiakkaita informaalin ja nonformaalin opiskelun pariin? Totta puhuakseni voisimme tehdä sitä vielä enemmän. Kokemuksemme on, että monet asiakkaat tosin löytävät sinne itsekin. Suosittelemme informaalia koulutusta järjestävien tahojen kursseja muiden koulutusmuotojen rinnalle täydentämään ja tukemaan valintoja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kieliopintoja, ict-taitojen opintoja tai kursseja, joilla tuetaan itsetuntoa ja kommunikointitaitoja. Haasteena on se, ettemme tunne informaalia ja nonformaalin kenttää yhtä hyvin kuin formaalit vaihtoehdot. Kun ei tunne vaihtoehtoja, niiden pariin on vaikeampi ohjata. Jo tämän syksyn aikana suunnitteilla on tehdä enemmän yhteistyötä ja vahvistaa kontakteja näiden koulutustahojen kanssa.

Sisin 2015/5

Leerwinkelin ohjaajat Kelly Lebon ja Charlotte Vanmullem

Espoon työväenopisto

9


L E D

Tilannekatsaus 11/2015 LED-hanke on edennyt tavoitteen mukaisesti. Syyskuussa työväenopiston rehtori nimesi hankkeelle työryhmän, joka 20.10.2015 määritteli LED -hankkeessa käsiteltävän haasteellisen ongelman. Jyväskylän yliopiston LED-hankkeelle avaamat oppilaitoskohtaiset sivut yliopiston intranetissä ovat oppilaitosten käytössä ja yksi LEDhankkeen yhteinen virtuaalinen kokoontuminen pidettiin 21.10.

LED-työryhmä Työväenopiston LED-työryhmään kuuluvat rehtori Tarja Lang , opetuspäällikkö Annukka Wiikinkoski, asiakaspalvelupäällikkö Hanna Käkönen, hankekoordinaattori Heli Mäkeläinen, tiedottaja Kristiina Santala, erityissuunnittelija Anne Rasskasov, suunnittelijaopettaja Saana Karlsson, suunnittelijaopettaja Satu Luhtanen sekä erityissuunnittelija Tuula Alanko, joka toimii myös LEDhankkeen projektipäällikkönä työväenopistolla.

Wicked problem Haasteellisen ongelman (wicked problem) etsimistä on työväenopistossa tehty jo useammassa kehittämispäivässä ja työryhmässä koko henkilöstön voimin. Näiden valmistelutöiden pohjalta LED-hankkeen työryhmä määritteli 20.10. Espoon työväenopiston haasteelliseksi ongelmaksi suunniteltujen kurssien peruuntumisen. Ongelma kiteytettiin seuraavaan kysymykseen: Miten saamme Espoon työväenopiston kurssien tuottamisen prosessin kehittymään siten, että kurssipaikkoja ei jää täyttämättä vaan suunnitellut kurssit toteutuvat?

Yhteinen LED-palaveri Ensimmäinen LED-hankkeen virtuaalinen yhteispalaveri toteutui 21.10.2015. Palaverissa osallistujat tutustuivat toisiinsa ja saivat perustietoa hankkeen kulusta professori Aini-Kristiina Jäppiseltä. Työväenopistolta kokoukseen osallistui hankekoordinaattori Heli Mäkeläinen. LED-terveisin Tuula Alanko, projektipäällikkö

10

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Mikä LED-hanke? Collaborative Leadership for Managing Educational Change (LED)

Jokaisella LED-hankkeessa mukana olevalla oppilaitoksella on oma sivu, jonne päivitetään tietoa hankkeen etenemisestä ja jossa käydään vuoropuhelua tutkimusryhmän ja kumppaneiden kesken.

Sisin 2015/5

Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekti (2014–2019), jonka kohteena on tutkimus ongelmanratkaisun prosessista, joka toteutetaan oppilaitoksissa yhteisöllisellä johtajuudella ja oppimisella. Tutkimuksessa selvitetään kuinka yhteisen prosessin suoritus, oppiminen ja ratkaisu etenevät eri vaiheissaan. Mukana olevat oppilaitokset määrittävät ongelman (wicked problem), jonka ytimessä on asiakkaan/oppijan hyöty. Tutkimushankkeen tavoitteena on tukea oppilaitoksia yhteisöllisesti johtamaan muutoksissa sekä oppimis- ja ongelmanratkaisuprosessin kautta kehittymään tavoitteellisuudessa ja tehokkuudessa. Lisäksi hankkeen tavoitteena on edistää työhyvinvointia, oppijoiden oppimisviihtyvyyttä, parempia oppimistuloksia, asiakastyytyväisyyttä ja siten toiminnan laatua.

Espoon työväenopisto

11


Vipinä-hanke on Espoon työväenopiston kehittämishanke, joka sai vapaan sivistystyön laatu- ja kehittämisavustusta Opetushallituksen päätöksellä 21.4.2015. Avustuksen käyttöaika päättyy 31.12.2015.

Vipinä-hankkeen taustalla on työväenopiston liittyminen Omniaan ja tavoite muodostaa Omniaan aikuiskoulutuksen palvelukeskus. Työväenopiston näkökulmasta näillä toimilla pyritään turvaamaan ja tehostamaan opiston toimintaa, tuottamaan palveluita asiakkaiden todellisiin tarpeisiin ja enenevässä määrin tavoittaa uusiakin asiakkaita. Vapaan sivistystyön näkökulmasta pyritään kehittämään uudenlainen, innovatiivinen toimintamalli vapaan sivistystyön toteuttamiseen, toimimaan suunnannäyttäjänä VST:n kentällä ja liittämään VST kiinteämmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään.

Vipinä-hankkeen aikana on tavoitteena kehittää kaksi toimintamallia

12

1.

toimintamalli, joka kuvaa vapaata sivistystyötä osana isoa koulutuskuntayhtymää ja aikuisten oppimispalvelua ja

2.

toimintamalli, joka uudistaa ja kehittää kansalaisopistojen konseptia tuottaa vapaan sivistystyön koulutusta.

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Vipinä-hankkeen toimenpiteet syksy 2015 Syyskaudella Vipinä-hanketta on esitelty työväenopiston henkilökunnalle, valmisteltu hankkeen toteuttamissuunnitelmaa ja aloitetaan keskustelutilaisuudet: 

6.8. työväenopiston avauspäivässä hankkeista vastaava erityissuunnittelija esitteli työväenopiston henkilökunnalle meneillään olevat hankkeet kehittämisen välineinä

14.8. kokoontui rehtorin nimeämä ydinryhmä starttipalaveriin laatimaan suunnitelmaa Vipinä-hankkeen käytännön toteuttamisesta teemoilla: 1.

Olemmeko jo omnialaisia? Miten se näkyy sisäisesti/ulkoisesti?

2.

Hankkeen toimintasuunnitelma ja

3.

Mikä on odotettu hankkeen tulos? Mitkä ovat niitä keskeisiä asioita, joita ainakin pitää huomioida vapaan sivistystyön näkökulmasta?

18.9. pidetyssä koko työväenopiston henkilökunnan kehittämispäivässä esiteltiin Vipinä-hanke henkilöstölle lyhyen esityksen ja hankenäyttelyn avulla

7.10. pidettiin työväenopiston sisäinen suunnittelukokous, johon osallistui opetuksen tiimivastaavia sekä osaamisen ja kehittämisen -tiimin jäseniä. Tapaamisessa arvioitiin Edward Bonon Kuusi ajatteluhattua menetelmän avulla 14.8. starttikokouksen tuloksia sekä ennakoitiin tulevaa, kerrottiin tuntemuksista ja ideoitiin hankkeen käytännön toteuttamista.

projektipäällikkö ja rehtori ovat kokoontuneet lähes viikoittain keskustelemaan Vipinä-hankkeen toteuttamisesta

18.11. projektipäällikkö oli benchmarkkaamassa Vanajaveden Opistoa, joka myös liittyi osaksi koulutuskuntayhtymää vuoden 2015 alusta

ensimmäinen keskustelutilaisuuden aika on sovittu torstaiksi 26.11.

Vipinä-hankkeessa järjestetään 6–8 keskustelutilaisuutta, joiden tavoitteena on tuoda laaja-alaista ja uutta näkemystä vapaan sivistystyön innovatiivisen toimintamallin kehittämiseen. Ensimmäisen tilaisuuden alustajana on opintojohtaja Jaakko Rantala Kansalaisfoorumista. Alustuksessaan hän kertoo näkemyksiään vapaan sivistystyön roolista itsekasvatuksen ja ihmisyyden näkökulmasta. Lisäksi hän asemoi vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen statuksen tämän hetkistä tilaa ja tulevaisuuden haasteita. Keskustelutilaisuuksiin osallistuvat opiston opetuksesta vastaavat tiimivastaavat sekä osaaminen ja kehittäminen -tiimin jäsenet. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa sovitaan yhdessä muiden keskustelutilaisuuksien aiheet ja alustajat vuodelle 2016. Vipinä-terveisin Tuula Alanko, projektipäällikkö

Sisin 2015/5

Espoon työväenopisto

13


V채kev채,

voimaannuttav

Lie


va

ekkisyd채n


Teksti: Sari Tenhunen

T

aiteen-tiimin yhteisprojekti Liekkisydän nähtiin launtaina 3.10. ja sunnuntaina 4.10. Omnian luonnonkauniissa Finnsissä. Finnsin vanhan päärakennuksen juhlasali oli pienin keinoin muuntunut L. Onervan elämännäyttämöksi – kodiksi, nuoruuden Pariisiksi ja Nikkilän mielisairaalaksi. Kuvataiteen perusopetusryhmän työt olivat keskeinen osa miljöötä. Yhteen päärakennuksen huoneista oli rakennettu taiteen perusopetusryhmän näyttely L. Onervan elämästä. Niin lauantain kuin sunnuntainkin esitykset oli loppuunmyyty. Väkeä tuli niin paljon, että näyttelijä Inkeri Kivimäki joutui esittämään joitain repliikkejä tuolilta seisten. Espanjassa asuvan Inkeri Kivimäen esiintyminen on harvinaista herkkua, ja innokkaimmat katsojat olivatkin tulleet aina Turusta saakka näyttelijää katsomaan.

Esitys oli osa näyttämöaineiden opi ammattilaiselta -oppikokonaisuutta. Näyttelijä, lausuja ja opiston pitkäaikainen opettaja Inkeri Kivimäki oli kirjoittanut ja koonnut eri lähteistä monologin, jonka hän myös itse esitti. Muusikko Riitta Kossi oli säveltänyt esitykseen musiikin. Mukana esityksessä oli Leevi Madetojan sävellyksiä. Suunnittelija opettaja Minna Katteluksen taiteen perusopetusryhmä oli kevään aikana tehnyt esitykseen kuvia erilaisin tekniikoin. Esitys kuului näyttämöaineiden esittävien ryhmien opetusohjelmaan. Esimerkiksi opettajamme, näyttelijä Heikki Häkkä kokosi ryhmänsä esityksen jälkeen ja oppiprosessi jatkui Inkerin kanssa keskustellen. Omissa ryhmissäni syksyllä olemme opiskelleet monologin kirjoittamista ja käyneet tarkkaan esityksestä opittuja näyttelijäntyön keinoja läpi aina rytminvaihdoksista heittäytymiseen.

16

Inkeri Kivimäki ja Riitta Kossi

Inkeri Kivimäki oli rakentanut monologin taiten. Ennakkoluulottoman ja monipuolisesti lahjakkaan L. Onervan elämäntarina piirtyi totuudenmukaisena ja väkevänä. Monologissa matkattiin aikajanalla vanhuudesta nuoruuteen ja päinvastoin. Onervan läheinen suhde isäänsä ja isänäitiin hahmottui heille puhuen. Itsekseen Onerva pohti etäiseksi jäänyttä suhdetta äitiinsä, joka joutui mielisairaalaan hänen ollessa vielä lapsi. Oliko se hänen, pienen lapsen syy? Kävisikö hänelle samoin? Nuoren taiteilijan tunteet roihuivat, ja ensimmäiseen avioliittoon Väinö Strengin kanssa Onervalla oli suorastaan kiire. Yhdeksi hänen elämänsä merkittävimmistä suhteista muodostui suhde Eino Leinoon. Kun Onerva pohti mille alalle hän mahtaisi sopia, Leino vastasi leikkisästi: ”Menkää naimisiin?” Hän oli Leinolle rakastajatar, äiti ja ystävä. Suhde Leinoon kesti runoilijan kuolemaan.

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Vasemmalta oikealle Maria Hakasalo, Katja Derome, Tiina Hakonen ja Heli Kuikka

Toiseen puolisoonsa Leevi Madetojaan Onerva tutustui Leinon kautta Madetojan säveltäessä Leinon tekstejä. Onerva kuvasi Madetojaa hyväksi ihmiseksi. Suhdetta varjostivat kuitenkin riidat ja alkoholiongelmat. Onerva päätyikin sairaalahoitoon. Heikkenevän terveytensä kanssa kamppaileva Madetoja ei halunnut ottaa alkoholisoitunutta puolisoaan pois Nikkilän mielisairaalasta. Madetojan kuoltua Onerva pääsi ystävien avustuksella pois sairaalasta. Onerva eli lähes 90vuotiaaksi. Hän ei katkeroitunut, vaikka joutui olemaan sairaalassa liki kymmenen vuotta vaan kypsyi ymmärtäväksi ja viisaaksi ihmiseksi. L. Onervan persoona, runot ja novellit jäivät turhaan hänen elinaikanaan Eino Leinon persoonan ja tuotannon varjoon. Monologista nousi esiin Onervan taituruus kirjailijana. Turhaan ei runoilijaa palSisin 2015/5

kittu seitsemällä valtion kirjallisuuspalkinnolla: ”… nuo sääntöjen säveät seuraajat, nuo homeisten lakien loiset… Te luulette, että mun henkeni valeviisauteenne viihtyy, mitä enemmän minua kiusaatte, sitä enemmän mieleni kiihtyy…”(Resitatiivi). Vahvalla, värikkäällä ja kantaaottavalla naistaiteilijalla on eittämätön paikka kulttuurihistoriassamme, ja tämän esityksen soisi mahdollisimman monen näkevän. Kun lähdin esityksestä, tunsin voimaantuneeni. Voimaannuttavaksi kokemukseksi kuvasivat esitystä myös opiston opiskelijat. Yöllä en tahtonut saada unenpäästä kiinni. Ajatukseni pyörivät Onervassa, hänen elämässään ja koko esityksessä. Miksi näin? Teatterialan ammattilaisena olen nähnyt paljon esityksiä, kuitenkin listasin tämän kahdenkymmenen vaikuttavimman näkemäni Espoon työväenopisto

17


L. Onerva -näyttelytöitä

näyttelijäsuorituksen joukkoon. Vuoden 1984 nuoreksi lausujaksi valitun, Jukka Kajavankin ylistämän Inkeri Kivimäen näyttelijäsuoritus häikäisi. Se oli väkevä ja taiturimainen. Fraseeraustekniikka oli moitteetonta. Kivimäki tavoitti äänellään niin tummat kuin vaaleatkin värit. Rytmin vaihdokset, tunnetilojen muutokset olivat pistämättömiä. Näyttelijän bravuuri oli eri-ikäinen Onerva – milloin kotona, milloin mielisairaalassa, milloin Pariisissa – pää pilkistäen puisen matkalaukun takaa näyttelijän vaihdellessa äänensävyjä, rytmiä ja tunnetiloja. Kivimäen artikulaatiotekniikka, rytmin, äänensävyjen ja -voimakkuuden, tunteiden vaihdokset, erilaiset puheen juoksutukset olivat ihailtavan selkeitä, täsmällisiä, uskottavia ja nopeita.

Ilo, tuska, intohimo tulivat esille alleviivaamatta ja huutamatta. Miten paljon liikettä näyttelijä saikaan niin pieneen tilaan mahtumaan! Miten ilmaisuvoimaisia olivatkaan kädenliikkeet ja laulu! Niin minä uskoin Inkeri Kivimäen nuoreen ja vanhenevaan Onervaan, musiikkiin, kuviin ja koko esitykseen. Nautin Riitta Kossin musiikista, joka soi taustalla korostaen hienovaraisesti tapahtumia, nautin kuvataiteen perusopetusryhmän kuvista, jotka veivät katsojan mielen Onervan kotiin, hullaannuttavaan Pariisiin, Nikkilän mielisairaalaan ja Onervan vaihteleviin mielialoihin. Liekkisydän oli opin kultakaivos – matkalaukullinen kulttuurihistoriaa, näyttelijäntyönkeinoja, monologin rakentamista – huumaa, hurmaa, hulluutta ja kaiken kattavaa läsnäoloa.∆

Perjantaina 4.12. järjestettyyn Espoon työväenopiston Young Ones -hankkeen loppuseminaariin osallistui monipuolisesti kansalaisopistojen ja nuorisotoimijoiden edustajia pääkaupunkiseudulta ja jopa sen ulkopuolelta. Lue artikkeli seminaarista: http://www.nuortenkurssit.fi/ young-ones-hankkeen-loppuseminaari/

18

Espoon työväenopisto

Sisin 2015/5


Hyv채채 joulua!

Sisin 2015 5  
Sisin 2015 5  

Espoon työväenopiston henkilöstölehti

Advertisement