Perintö, jonka me jätämme
Mistä kaikki alkoi?
Suomalaisen jalkapallon ja salibandyn koti
Pala jalkapallohistoriaa
Jari Litmanen Areenan kunniakäytävällä
Kunnianosoitus
Villa Erik nimetty Erik von Frenckellin mukaan
Yrityspalvelut kaikkiin tarpeisiin
Paluu paratiisiin
Haaskiven sisarukset kunnioittamassa isänsä tekemää työtä
Huomio omaan pallolliseen peliin
Miesten salibandymaajoukkueen tuore päävalmentaja Esa Jussila luottaa faktatietoon
Steppi eteenpäin
Kaarina Vuorelta tuki kotimaisille seuroille ja kansainvälisille tavoitteille
Positiivinen
paine kehittyä
Eerikkilässä katsotaan tulevaan luottavaisesti
Kulttuuri mahdollistaa asiakaskokemuksen kehittymisen
Sirpa Korkatti ja Jani Jernström kertovat E.-luokan asiakaskokemuksesta
Eerikkiläläiset esittäytyvät
Tutustu neljän eerikkiläläisen tarinaan
Pelon ohi ja tähtiin asti
Huippujalkapalloilija Tuija Hyyrynen osaa henkisen ja fyysisen treenaamisen
Palava halu voittaa
Amos Jäppinen kipparoi U19-salibandymaajoukkuetta kohti MM-kisoja
Aina vaan parempi futismaa
Erkka V. Lehtola unelmoi EM-lopputurnauspaikasta
Juniorit kertovat leirikuulumisia Ekkono Football Campilta
Tasonmittaus
Kansainväliset seurat mukana Huuhkaja- ja
Helmaripolun turnauksissa
Miten luoda tavoitteista totta?
Eerikkilän Aleksi Tossavainen kertoo tavoitteen asettamisen näkökulmat
Kokonaisvaltainen
bisneskohtaaminen
Trainers’ House antaa asiakkaille parastaan ja vaatii sitä myös yhteistyökumppaneiltaan
Karoliina Laaksonen kannustaa äitejä pitämään huolta hyvinvoinnistaan
Katsaus vuoteen 2022
73. toimintavuosi numeroina
Jokaiselle mieluinen loma
Eerikkilä tarjoaa monipuolisia lomavaihtoehtoja
Välillä on lisäksi hyvä miettiä, mitä voisi tehdä paremmin.
30
2023
Päätoimittaja: Elina Pennanen / Eerikkilä Sport & Outdoor Resort
Toimittaja: Anna-Mari Taipalus / Nitro Group Oy
Ulkoasu ja taitto: Nitro Group Oy
Kuvat: Lassi Puhtimäki, Salibandyliitto, Palloliitto, Urheilumuseo, Moona Mäntyvaara, Juha Ollikainen, Anssi Koskinen, Jaakko Ikonen, Jaska Poikonen, Kalevi Hämäläinen, Juha Tamminen, Jussi Eskola, Heikki Räisänen
Paino: Newprint Oy
Paperi: Offset 120 g
Kansi: Offset 250 g
Leave the jersey in a better place”, kehottaa James Kerr kirjassaan Legacy. Legacy sukeltaa maailman menestyneimmän urheilujoukkueen, Uuden-Seelannin legendaarisen All Blacksin, sydämeen ja sen tavoitteena on inspiroida johtajia työssään. Kerr tuo kirjassaan varsin kiehtovalla tavalla esiin aitoja koettuja hetkiä ja tarinoita All Blacksin arjesta. Mikä on vuodesta toiseen kestävän menestyksen salaisuus? Mitä jätät perinnöksi tuleville sukupolville? Kerr kysyy.
Eerikkilän perustaja Erik von Frenckell unelmoi paikasta, jossa nuoret ja vähän varttuneemmatkin voisivat pysähtyä hetkeksi pois kaiken kiireen keskeltä ja luonnon rauhaan. Unelma toteutui vuonna 1949, jolloin Eerikkilän tarina alkoi. Sitä unelmaa ja perintöä haluamme vaalia edelleen jokapäiväisessä toiminnassamme.
Eerikkilän vahvat juuret näkyvät alueella lukuisina kuvina ja tarinoina historian varrelta. Haluamme tuoda esiin ihmisiä, jotka Eerikkilän tarinaan ovat vuosien aikana vaikuttaneet. Näin toimimalla jaamme pienen palan historiaa myös vieraillemme ja erityisesti tuleville jalkapallo- ja salibandysukupolville.
Kuvien ja tarinoiden lisäksi pyrimme vaalimaan ihmisten välisiä kohtaamisia. Tavoitteenamme on tarjota jokaiselle vieraallemme aitoa, välitöntä ja lämmintä
ohjatessa toimintaamme pystymme työllämme aidosti vaikuttamaan myös yhteiskuntaan.
kullekin asiakkaallemme tarkoittaa, on jokaisen itse määriteltävä. Yhdelle se voi olla maailmanmestaruus, jollekin toiselle kokonaisvaltainen hyvinvointi tai uuden oppiminen. Tai mitä tahansa niiden väliltä.
palvelua. Meille on tärkeää, että kehitymme myös itse ja kehitämme toimintaamme jatkuvasti. Vastuullisuuden ja vaikuttavuuden ohjatessa toimintaamme pystymme työllämme aidosti vaikuttamaan myös yhteiskuntaan.
Henkilöstötutkimuksemme mukaan henkilökuntamme kokee tekevänsä merkityksellistä työtä ja se on erittäin korkeasti työlleen omistautunutta.
Yksi selitys tutkimustuloksiin löytynee ydintoiminnastamme. Tehtävämme on auttaa asiakkaitamme voimaan hyvin ja menestymään. Se mitä menestyminen
Olemme onnellisia myös siitä, että yleishyödyllisenä säätiönä Eerikkilän tuotot investoidaan takaisin lasten ja nuorten toimintaan Eerikkilän alueella. Aina kun tuot yrityksesi tai ryhmäsi Eerikkilään, tuotat siis samalla hyvinvointia lapsille ja nuorille. Viimeisen viiden vuoden aikana alueelle on tehty investointeja yli 25 miljoonalla eurolla. Viime vuoden investointeihin kuuluivat esimerkiksi täysimittainen jalkapallokenttä ja kaksi tenniskenttää. Myös tulevaisuudessa on edessä isoja investointeja, kuten syksyllä käynnistyvä Tammela-hotellin peruskorjaus. Investoinneilla haluamme varmistaa, että meillä voi tehdä historiaa myös tulevaisuudessa.
Olemme koonneet tämän lehden kansien väliin tarinoita Eerikkilän historiasta nykypäivään. Jo edesmenneistä Eerikkilään vaikuttaneista henkilöistä tämän päivän ja tulevaisuuden tekijöihin.
Elina Pennanen Viestintäpäällikkö Nautinnollisia lukuhetkiä!Erik von Frenckell on Eerikkilän isä ja ensimmäisten vuosikymmenten tärkein taustavaikuttaja. Hän mahdollisti Eerikkilän perustamisen myymällä vuonna 1945 Suomen Palloliitolle nimelliseen hintaan 15 hehtaaria Saaren kartanon maita. Eerikkilä vihittiin käyttöön vuonna 1949, jolloin alueella oli käytännössä vain yksi sorakenttä sekä ensimmäinen opistorakennus, Villa Hirsihovi. Siitä lähtien Eerikkilä on ollut Suomen jalkapallon koti, jossa jo vuoden 1952 Olympialaisiin osallistunut miesten jalkapallomaajoukkue valmistautui otteluihinsa. Näin syntyi Eerikkilä, josta reilun 70-vuotisen historiansa aikana on tullut jalkapallon, salibandyn ja futsalin ohessa kohtaamispaikka jokaiselle omasta kehittymisestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneelle.
”Olen aina ajatellut, että jalkapalloilijoillemme on saatava oma koti, paikka, missä sekä nuorukaiset että varttuneemmat
rauhassa voisivat valmentautua ja vaikkapa käyttää joitakin päiviä lepoon luonnon rauhassa etäällä kaikesta maailman melusta”, Erik von Frenckell lausui.
Eerikkilä siirtyi jo 1950-luvun alussa Palloliiton omistuksesta Eerikkilän Palloilu Säätiölle. Säätiöpohjainen omistusmuoto mahdollistaa, että kaikki toiminnasta tuleva tuotto ohjataan takaisin Eerikkilän alueen kehittämiseen. Eli aina kun tulet viettämään aikaasi Eerikkilään, tuet samalla jalkapallon ja salibandyn sekä muiden lajiemme kehittymistä.
Vuosien mittaan toiminnan laajentuessa Eerikkilään rakennettiin liikuntapaikkoja sekä majoitus- ja ravintolatiloja. Täysimittainen jalkapallohalli vihittiin käyttöön vihdoin lähes 20 vuoden haaveilun jälkeen vuonna 1998. 1990luku tähän päivään asti on ollut vilkasta rakentamisen aikaa. Nyt olosuhteet
Eerikkilän hallituksen puheenjohtaja Raimo Sarajärvi (vas.), Eerikkilän toimitusjohtaja Petri Jakonen (kesk.) sekä hallituksen varapuheenjohtaja Kimmo Hellgren (oik.) luovuttivat Eerikkilän entiselle ja pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Jouko K. Leskiselle sekä entiselle pitkäaikaiselle rehtorille Göran Enckelmanille taulut, jotka koristavat nyt heidän mukaansa nimettyjen huviloiden seiniä.
“Olen aina ajatellut, että jalkapalloilijoillemme on saatava oma koti, paikka, missä sekä nuorukaiset että varttuneemmat rauhassa voisivat valmentautua ja vaikkapa käyttää joitakin päiviä lepoon luonnon rauhassa etäällä kaikesta maailman melusta.”
– Erik von Frenckell
urheilemiseen ja vapaa-ajan viettoon ovat paremmat ja monipuolisemmat kuin koskaan. Eerikkilää halutaan kuitenkin kehittää edelleen ympärillä olevaa luontoa ja sen historiaa kunnioittaen sekä yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa.
Historian sekä lajikulttuurien kunnioittaminen näkyy alueella konkreettisesti esimerkiksi Jari Litmanen Areenan kunniakäytävällä, salibandyhallin visuaalisessa ilmeessä, Villa Erikin seiniä koristavissa tarinoissa Erik von Frenckellistä, päärakennuksesta löytyvien Hall of Fameen kutsuttujen henkilöiden kuvina sekä Villa Hirsihovin huoneiden ja huviloiden nimeämisenä Eerikkilän historiaan merkittävästi vaikuttaneiden henkilöiden mukaan. Näin myös Eerikkilässä vierailevat tulevaisuuden sukupolvet voivat nähdä ja kokea palan historiaa, joka mahdollistaa osaltaan myös heidän kasvunsa tien.
Jari
Eerikkilän jalkapallostadion, Jari Litmanen Areena, sekä areenan käytävälle tehty kunniakäytävä ovat kunnianosoitus kaikkien aikojen suomalaiselle jalkapalloilijalle sekä koko suomalaiselle jalkapallokulttuurille.
Jari Litmanen Areenan kunniakäytävällä esitellään suomalaisen jalkapallohistorian merkittäviä pelaajia, valmentajia ja taustavaikuttajia huoltajista johtajiin. Henkilöt on ryhmitelty käytävälle vuosikymmenittäin 1900-luvun alusta 2020-luvulle. Lisäksi käytävältä löytyvät kuvat kaikista vähintään sata maaottelua Suomen paidassa pelanneista ja uransa jo lopettaneista
jalkapalloilijoista sekä futsal-pelaajista. Kunniakäytävällä on myös luettelo kaikista maajoukkuepaidassa esiintyneistä pelaajista. Kuvagalleriaa tullaan täydentämään myös tulevaisuudessa.
Eerikkilän toimitusjohtaja Petri Jakonen sanoo, että tehdyillä toimenpiteillä kunnioitetaan kaikkia lajin parissa toimineita roolista riippumatta. Eerikkilän
perustaja Erik von Frenckell sekä kaikkien aikojen suomalaispelaaja Jari Litmanen ansaitsevat kuitenkin tässä tarinassa erityishuomionsa.
”Eerikkilän yksi olemassaolon oikeutus lähtee siitä, että autamme suomalaista jalkapalloa voimaan hyvin ja menestymään. On tärkeää, että myös tulevat sukupolvet saavat kokonaiskuvan
suomalaisesta jalkapallohistoriasta. Jarin näyttämän esimerkin myötä he toivottavasti saavat ymmärrystä myös siitä, että kovalla työllä Suomestakin voi ponnistaa maailmankartalle.”
Jari Litmanen suhtautuu nimikkoareenaansa sekä areenasta löytyvään kunniakäytävään kiitollisuudella ja nöyryydellä.
”Tämä on minulle henkilökohtaisesti suuri kunnia. Haluan kiittää projektin toteutuksesta Eerikkilää ja muita siinä mukana olleita henkilöitä. Itse saamani kunnianosoituksen lisäksi on ihan yhtä tärkeää antaa arvoisensa huomio kaikille muillekin Suomen jalkapallohistoriaan vaikuttaneille henkilöille. Emme kukaan selviä, emmekä tule tulevaisuudessakaan selviämään yksin, vaan tarvitsemme mukaamme muita ihmisiä. Huoltajia, valmentajia, joukkueenjohtajia ja pelikavereita. Hienoa, että heitä kaikkia löytyy areenan kunniakäytävältä.
Meidän on hyvä muistaa, että ilman historiaa ei ole tätä hetkeä, eikä myöskään tulevaisuutta.
Meidän on hyvä muistaa, että ilman historiaa ei ole tätä hetkeä, eikä myöskään tulevaisuutta.”
Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande iloitsee Litmasen ja koko lajin saamasta kunnianosoituksesta. Hänen mukaansa inspiroiva ympäristö ja menneisyyden arvostus ovat tärkeitä tekijöitä, kun rakennetaan suomalaisen jalkapallon menestyvää tulevaisuutta.
”Eerikkilä on viimeiset vuosikymmenet ollut maajoukkuepelaajiemme koti ja sillä on monin tavoin keskeinen rooli suomalaisen jalkapallon ja futsalin identiteetin kasvussa ja rakennustyössä. Upeaa, että lajin uranuurtajat ovat kuvien kautta läsnä, kun tulevat sukupolvet tavoittelevat omia unelmiaan. Tällaiset teot rakentavat ja syventävät lajikulttuuria.”
Jari Litmanen Areena on lämmitettävä ja valaistu luonnonnurmikenttä, jossa on
700-paikkainen katettu katsomo. Muun muassa jalkapallon naisten maajoukkue Helmarit sekä nuorten maajoukkueet harjoittelevat ja pelaavat Jari Litmanen Areenalla.
Jari Litmanen Areenan kunniakäytävään voi käydä tutustumassa omatoimisesti ottamalla etukäteen yhteyttä Eerikkilän vastaanottoon.
Villa Erikin nimi ja sisätilan kuvat sekä tarinat kunnioittavat Eerikkilän perustajaa Erik von Frenckelliä, merkittävintä suomalaisen liikunnan ja urheilun vaikuttajaa ja johtajaa.
Eerikkilän toissa vuonna Metsähallitukselta ostama Hämeen Luontokeskus on käynyt läpi pintaremontin ja palvelee nykyisin juhla- ja kokoustilana sekä kesäkahvilana.
Villa Erik sai nimensä Eerikkilän perustajan Erik von Frenckellin mukaan.
Sisätiloissa pääsee tutustumaan Erikin elämästä kertoviin kuviin ja tarinoihin ja hänen mittaviin töihinsä suomalaisen urheilun, olympialiikkeen, politiikan ja yhteiskunnallisten hankkeiden parissa. Kuvat ja tarinat on toteutettu yhteistyössä Urheilumuseon kanssa.
”Meidän eerikkiläläisten keskeinen tehtävä on vaalia Erik von Frenckellin perintöä siten, että Eerikkilä olisi joka päivä vähän parempi. Parhaiten se toteutuu auttamalla asiakkaitamme voimaan hyvin ja menestymään.
Tässä työssä keskiössä on suomalaisen
jalkapallon ja salibandyn kehityksen tukeminen, joka on myös Eerikkilän olemassaolon oikeutus”, kertoo Eerikkilän toimitusjohtaja Petri Jakonen
Erikin veljen lapsenlapsi Mikael von Frenckell on kiitollinen Erikin saamasta huomiosta ja erityisesti siitä, että näyttely tuo esiin hänen monipuolista taustaansa myös urheilun ulkopuolelta. ”Hän oli joka paikan Erik, energiaa ja optimismia riitti. Hän oli myös äärimmäisen verkostoitunut niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Helsinki, urheilu ja isänmaa olivat hänelle kaikista tärkeimpiä”, Mikael von Frenckell taustoittaa. ”Erik von Frenckell on suomalaisen liikunnan ja urheilun merkittävin vaikuttaja ja johtaja”, tiivistää Urheilumuseon erityisasiantuntija ja Eerikkilän historiikin kirjoittanut Jouni Lavikainen
Villa Erik Villa Erikiin voi tutustua lisää sivuillamme: eerikkila.fi/villaerikHelsingissä 15.11.1887 syntynyt Erik lähti 18-vuotiaana opiskelemaan Dresdenin teknilliseen yliopistoon Saksaan, jossa hänen urheilukipinänsä roihahti liekkeihin. Muutettuaan Saksasta takaisin Suomeen ja nähtyään kotimaassaan ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa paikan päällä, Erik sai ajatuksen ensimmäisestä Suomeen rakennettavasta nurmipintaisesta jalkapallokentästä. Helsinkiin vuonna 1915 rakentuneen Töölön Pallokentän vihkiäistilaisuudessa Erik ehdotti myös Olympiastadionin rakentamista kentän viereen.
Erik von Frenckellistä kasvoi Suomen urheiluhistorian vaikutusvaltaisin urheilujohtaja. Hän oli keskeisin vaikuttaja olympialaisten saamisessa Suomeen ja Helsinkiin vuodelle 1952. Hän varmisti olympialaisten järjestelytoimikunnan puheenjohtajana (1947–1952) suomalaisittain valtavan tapahtuman onnistumisen.
Erik von Frenckell oli Eerikkilän isä ja ensimmäisten vuosikymmenten tärkein taustavaikuttaja. Hän mahdollisti Eerikkilän perustamisen myymällä Palloliitolle 15 hehtaaria omistamansa Saaren kartanon maista vuonna 1945. Hän oli myös ensimmäinen kansainvälisesti merkittävä suomalainen urheilujohtaja toimien mm. kahteen otteeseen FIFA:n hallituksen jäsenenä (1927–1932 ja 1950–1954) sekä Kansainvälisen olympiakomitean suomalaisjäsenenä 1948–1976. Palloliiton puheenjohtajana Erik von Frenckell toimi 34 vuotta (1918–1952). Mittavalla työurallaan hän ehti työskennellä myös mm. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana 1931–1955 ja kansanedustajana 1927–1939. Lisäksi joka paikan Erkkinä tunnetulla miehellä oli luottamustoimia lukemattomissa järjestöissä.
Olympialaisten jälkeen Erik von Frenckell luopui Palloliiton puheenjohtajuudesta ja ryhtyi puheenjohtajaksi Palloilu
Säätiöön, jolle Eerikkilän omistus siirtyi Palloliitolta. Palloilu Säätiön puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1973 asti ja säätiön hallituksen jäsenenä kuolemaansa saakka 1977. Saksalainen Sport-Illustrierte -lehti on valinnut Erik von Frenckellin maailman merkittävimpien urheilujohtajien joukkoon.
suomalaisen liikunnan ja urheilun merkittävin vaikuttaja ja johtaja.
Kutsumme sinut ja yrityksesi Eerikkilään erinomaisten palveluidemme pariin. Oli kyse sitten kokouksesta, tiimipäivästä tai kick offista, meiltä löytyvät tilat, tarjoilut, aktiviteetit ja majoitukset. Teemme tinkimättä ja vain parastamme tarjoten.
Reilun tunnin ajomatka Helsingistä, Turusta tai Tampereelta ja olet jo perillä Eerikkilässä. Lyhyt siirtymä kaupungista upean luonnon keskelle tuntuu valovuosilta. Maisema on henkeäsalpaava.
Yrityspalvelumme ovat muokattavissa kunkin yrityksen tarpeen mukaan. Kokouspalvelumme on hiottu huippuunsa, jotta keskittyminen itse asiaan on mahdollista. Erilaiset liikunta- ja hyvinvointiaktiviteetit antavat mahdollisuuksia hengähtämiseen luonnossa tai liikkumaan kimpassa, vaihtoehtoja on riittämiin.
Maittavat, lähiruokapainotteiset ja terveelliset ateriat, lämmin sauna sekä yöpyminen huvilassa kruunaavat päivän. Työhyvinvointi kasvaa ja tuntuu.
Ota yhteyttä ja kysy lisää yrityspalveluistamme. Luomme juuri teitä varten räätälöidyn kokonaisuuden, joka palvelee asiaansa. Meille on tärkeää, että asiakkaamme kokevat kotiinlähdön hetkellä saaneensa reppuunsa viljalti uutta virtaa, hyvää yhteishenkeä ja tsemppiä arkeen.
kasvamisesta. Autamme yhdessä vieraidemme kanssa urheilevien lasten ja nuorten vanhempia ymmärtämään ja tukemaan lapsia urheilijaksi kasvamisen eri vaiheissa.
Urheilijan polku
Kuuntele jaksot: eerikkila.fi/epod
viettäneet Haaskiven sisarukset:
Suomen jalkapallovalmennuksen kehittäjänä tunnetuksi tulleen Olavi Haaskiven lapset viettivät isänsä kanssa lukuisia lomiaan 60-luvun Eerikkilässä. Sisarukset kävivät vierainamme muistelemassa menneitä sekä kunnioittamassa isänsä tekemää työtä.
Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaisin päävalmentaja Olavi Laaksonen toi 60- ja 70-luvuilla joukkueensa kesäisin ja talvisin leireilemään Eerikkilään. Joukkueen kanssa Eerikkilään matkusti myös liiton koulutuspäällikkö Olavi Haaskivi. Hän tuli tunnetuksi jalkapallovalmennuksen kehittäjänä sekä videoiden hyödyntämisestä osana valmennusta. Tuohon aikaan maajoukkueleireillä olivat usein mukana myös valmentajien perheet. Myös Haaskiven perhe vietti Eerikkilässä lukuisia lomiaan ja majoittui joukkueen kanssa silloisessa päärakennuksessa Villa Hirsihovissa.
Olavi Haaskiven poika Kai Haaskivi on saapunut vuosien jälkeen tutustumaan Eerikkilään yhdessä sisariensa Ann-Marin, Hannelen ja Pian kanssa. Lapsuuden kesä- ja talvilomista Eerikkilässä on vierähtänyt jo kuutisenkymmentä vuotta, mutta muistot ovat säilyneet kirkkaina Haaskiven sisarusten mielissä.
”Saavuimme autolla silloisen päärakennuksen eteen ja näin edessä kultaisena kimaltavan järven. Lähdin juoksemaan järveä kohti ja muistan, kuinka vesi nousi lopulta pään yläpuolelle asti. Seuraavassa hetkessä äiti nappasikin niskasta kiinni. Siinä kullan kimalluksessa oli jotain todella ihmeellistä”, Kai Haaskivi muistelee hymyillen.
”Vietimme täällä koko kesän. Olemme kaikki oppineet uimaan tuossa Ruostejärvessä. Olavi Laaksosen pojan Juhan kanssa potkimme kahdestaan palloa kentällä, kun emme jaksaneet kuunnella isän pitämiä luentoja. Taisimme olla 5–6-vuotiaita.”
Olavi Haaskiven lapsilla Hannelella, (vas.), Ann-Marilla, Kailla sekä Pialla on paljon rakkaita muistoja lapsuudesta, jolloin he viettivät lomiaan Eerikkilässä isänsä osallistuessa maajoukkueleireille.Vuodesta 1978 lähtien Yhdysvalloissa asunut Kai Haaskivi sanoo käyneensä myöhemmin Eerikkilässä myös omilla leireillä, mutta edellisestä käynnistä on vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. ”Taas tuntui kuin olisi kotiin tullut. Kiva nähdä, että rantasaunatkin ovat vielä omilla paikoillaan.”
Haaskivi muistuttaa, että jokaisen uuden jalkapallosukupolven on hyvä muistaa mistä kaikki on alkanut ja tuntea lajin kotimaista historiaa.
• Olavi Haaskivi 1923–2007
• Suomalaisen jalkapallovalmennuksen kehittäjä ja Palloliiton pitkäaikainen koulutuspäällikkö
• Vastasi 50-luvulla myös liiton koulutustoiminnasta ja käynnisti koulujen tekniikkakilpailut, seurojen taitomerkkisuoritukset sekä oppi- ja ammattikoulujen ottelut
• Tieteellisen jalkapallovalmennuksen edelläkävijä: kehitti pelaajien suorituskykyä mittaavan testipyörän ja analysoi otteluita ja harjoituksia videoiden avulla
• Olavi Haaskiven poika Kai Haaskivi teki pitkän pelaajauran Yhdysvalloissa sekä jalkapallossa että hallijalkapallossa. Hän pelasi Suomen A-maajoukkueessa 12 maaottelua vuosina 1977–1984. Kai Haaskivi toimii nykyisin nimeään kantavan jalkapalloakatemian johtajana Floridassa.
”Ymmärtävätköhän tämän päivän jalkapalloilijat, miten paljon mahdollisuuksia täällä nykyään on. Meillä ei tullut aika pitkäksi, vaikka silloin ei ollut muuta kuin Hirsihovi, saunat ja yksi jalkapallokenttä. Eerikkilä on oikea jalkapallon paratiisi.”
Eerikkilän alkuperäisen ja kunnostetun opistorakennuksen Villa Hirsihovin majoitushuoneita on nimetty Eerikkilässä paljon aikaansa viettäneiden jalkapallotoimijoiden mukaan. Huone numero 6 on nimetty Olavi Haaskiven mukaan. Muita nimettyjä huoneita ovat 1 Gunnar Yliharju, 5 Simo Syrjävaara sekä 10 Jari Litmanen.
12 A-maaottelua Suomen paidassa pelannut ja pitkän pelaajauran Yhdysvalloissa tehnyt Kai Haaskivi uskoo Eerikkilässä vietetyn ajan toimineen hänelle ponnahduslautana maailmalle. ”Muuten en olisi päässyt niin pitkälle. Isää voin siitä myös kiittää.”
Kai Haaskivi muistelee isänsä Olavin luennoineen jalkapallovalmentajille ympäri Eurooppaa. ”Silloin luotiin pohjat valmentajakoulutukselle ja isä oli videojutuissaan aikaansa edellä 20 vuotta.”
Kai Haaskivi tutustui Jari Litmanen Areenan kunniakäytävään ja löysi sieltä kuvan myös isästään Olavi Haaskivestä.Miesten salibandymaajoukkueen tuore päävalmentaja Esa Jussila
Esa Jussila astui vuoden alussa Suomen miesten salibandymaajoukkueen peräsimeen. Turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä vaaliva päävalmentaja on päässyt rauhassa tutustumaan suomalaiseen peliin ja pelaajiin.
Vuoden alussa työnsä miesten salibandymaajoukkueen käskijänä aloittaneella Esa Jussilalla on pitkä kokemus paitsi suomalaisesta myös sveitsiläisestä salibandysta, jossa hän ehti vaikuttaa ensin pelaajana ja sen jälkeen valmentajana lähes vuosikymmenen ajan. Jussila sanookin tuovansa alppimaasta mukanaan uudenlaista kohtaamisen kulttuuria, jossa hänen johdollaan yhdistyvät niin Sveitsin miesten maajoukkueen pitkäaikaisen päävalmentajan David Janssonin kuin Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajan tontilta väistyneen ja Sveitsissäkin valmentaneen Petteri Nykyn arvokkaat opit.
”Vuodet Sveitsissä pakottivat minut olemaan sosiaalinen tapaus. Olen myös
ollut etuoikeutettu saadessani olla mukana huippuvalmentajien tiimeissä. Valmentaminen on jatkuvaa muutosta ja kehittymistä, eikä siinä kannata sotkeutua vain omiin totuuksiin. Laji kehittyy koko ajan ja pelaajiltakin voi oppia paljon”, Jussila luettelee.
”Petteri on aikanaan ottanut minut omaan valmennustiimiinsä, ilman häntä en varmaan olisi nyt tässä. Davidilla on hyvinkin keskusteleva ja positiivinen asenne elämään ja urheiluun, se on tarttunut myös hänen valmennettaviinsa ja auttanut mittauttamaan joukkueesta ulos maksimaalisen tuloksen.”
Jussila kokee turvallisen, kannustavan ja jopa perhekeskeisen ympäristön olevan menestyvän joukkueen
rakentamisessa tärkeää. Siinä kukaan joukkueen jäsen ei ole toisen yläpuolella, eikä ketään haluta kahlita tiettyyn muottiin. Hän korostaa, että positiivisuus ei tarkoita, etteikö epäkohtiin puututtaisi tai tarvittaessa annettaisi kovaakin kritiikkiä. Myös riittävän korkean vaatimustason ylläpitäminen on Jussilalle tärkeää.
”Petterillä on ollut iso vaikutus juuri tässä, että miten suomalainen salibandyn pelaaja suhtautuu ja elää urheilijaan elämää. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin treeniä kaukalossa, punttisalilla ja kuntopolulla. On keskityttävä myös lepoon ja ravintoon sekä ylipäätään elämäntapaan ja omaan urheilijan arvomaailmaan.”
Juuri työnsä aloittaneen Esa Jussilan ja hänen aikanaan valitseman miehistön päätähtäimenä siintää vuoden 2024 MM-kisat Ruotsin Malmössä. Päävalmentaja näkee pääsevänsä valitsemaan pelaajansa joukosta, jossa on valtavasti potentiaalia.
”Olen saanut tarkkailla Suomea vastustajan joukkueesta monta vuotta, joten sillä tavalla kyseessä on jo minulle tuttu joukkue. Isossa kuvassa olen ehtinyt aika hyvinkin perehtymään tilanteeseen ja olen katsonut paljon pelejä. Suomessa on huipputason yksilöitä aivan poikkeuksellisilla ominaisuuksilla, joita ei löydy keneltäkään muulta. Sieltä löytyy myös valtava määrä maalintekotaitoa. Kaikkiaan pelaajien taitotaso liigatasaolla on äärimmäisen korkea.”
Marraskuussa Sveitsissä pelattujen MM-kisojen aikana Jussila sanoo pistäneensä erityisesti merkille, että puolustajien vaatimustaso liikkua, kuljettaa ja saada liikkeestä hyviä syöttöjä aikaiseksi on kasvanut todella paljon. ”Modernit huippupuolustajat ovat äärimäisen taitavia pallon kanssa, unohtamatta pallotonta pelaamista.”
Päävalmentaja sanoo seuraavansa mielenkiinnolla, miten tuomarilinja tulee
salibandyssa jatkossa muuttumaan. Sveitsissä pelatuissa kisoissa vihellettiin hänen mukaansa edellisvuotta huomattavan paljon herkemmin tuomioita.
”Jos linjaa kiristetään entisestään, monen maan on mietittävä omaa puolustuspelaamistaan uuteen uskoon. Repiminen ja roikkuminen vievät pelistä taidon, joka on meidän lajin suola ja jota ihmiset käyvät katsomassa. Myös viihdyttävyys kärsii siitä tosi paljon.”
Oman pelin kautta
Sveitsiläisen ja suomalaisen pelin eroista kysyttäessä päävalmentajan ei tarvitse kauaa vastaustaan pohtia. ”Pelaajien henkilökohtainen taitotaso on ihan eri tasolla Suomessa kuin Sveitsissä, mikä mahdollistaa pelillisiä asioita paremmin.”
Lähtiessään kehittämään Suomen maajoukkueen peliä, Jussila sanoo luottavansa paljon numeeriseen faktatietoon. ”Puolustuspelaamisessa on selkeät konseptit, pyrimme tekemään vastustajan elämän hankalaksi. Hyökkäyspelaamisessa pyrkimyksenä on tuottaa omalla pallollisella pelillä enemmän maalitilanteita”, hän luettelee.
Suomen miesten maajoukkue pelaa tänä vuonna viisi maaottelua. Se on Esa Jussilan mielestä hälyttävän pieni määrä.
Toisaalta kisavuonna maajoukkuepelejä tulee jopa 15. Kun päälle lasketaan seurajoukkueen ottelut, pelaajille voi kertyä jopa 70 ottelua kauden aikana.
”Se on aivan älytön määrä pelaajille, jotka käyvät täysipainoisesti töissä. Tämä on tietynlainen oravanpyörä, johon raha tietysti vaikuttaa. Jos yhä useampi pääsisi pelaamaan esimerkiksi puoliammattilaisena, se avaisi jo aivan uusia mahdollisuuksia. Nyt kun meillä on viisi peliä aikaa kehittää peliä ja mitata tasoa, emme voi ottaa 40 äijää mukaan tapahtumiin.”
Päävalmentajalla ei ole antaa ratkaisua kokonaisuuteen, mutta hän uskoo pelin viihdyttävyyden lisäämisen innostavan uutta väkeä katsomoihin. ”Suomessa peli saisi ehkä enemmän aaltoilla ja tekemistä voisi miettiä enemmän oman tekemisen kautta. Nykyisin peli saattaa näyttää välillä aika passiiviselta.”
• 43-vuotias joensuulainen toimii miesten salibandymaajoukkueen päävalmentajana vuosina 2023–2024. Sopimuksessa on optio vuosista 2025–2026
• pelannut 139 miesten maaottelua, toiminut maajoukkueen kapteenina ja edustanut Suomea seitsemässä MM-turnauksessa (2000–2012)
• voittanut MM-tasolla kaksi kultaa, neljä hopeaa ja pronssin
• voittanut pelaajana kaksi Sveitsin salibandymestaruutta Alligator Malansin riveissä
• pelasi Salibandyliigassa (nykyinen F-liiga) 197 runkosarjaottelua (105+182=287) ja 55 pudotuspeliä (22+32=54)
• voittanut pelaajana kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia
• kuului Sveitsin miesten salibandymaajoukkueen valmennustiimiin vuosina 2013–2021
• voittanut Sveitsin valmentajana kaksi MM-pronssia
• Sveitsin salibandyliigassa Alligator Malansin päävalmentaja kaudella 2016–2017. Sijoitus 2.
• Myi hiljattain tilitoimistoyrityksensä keskittyäkseen täysipainoisemmin valmentamiseen
Kaarina Vuori haluaa laajentaa salibandyn kansainvälistä kärkeä ja tukea kotimaisia seuroja
Salibandyliiton puheenjohtajaksi kesken puheenjohtajakauden vuonna 2022 nousseella
Kaarina Vuorella on päällimmäisenä mielessään kaksi tehtävää, tukea suomalaisten seurojen elinvoimaisuutta sekä kehittää Suomesta maailman paras salibandymaa.
Tähän tarvitaan ainakin uudenlaisia pelimuotoja sekä kansainvälistä yhteistyötä.
Salibandyliitto haluaa suomalaisten olevan maailman parhaita salibandypelaajia ja suomalaisten seurojen maailman parhaita salibandyseuroja, joissa olosuhteet ja valmennus ovat huippuluokkaa ja joilla riittää harrastajia. Salibandyliiton puheenjohtaja Kaarina Vuori alleviivaa, että Suomen ja suomalaisten menestymiseen tarvitaan myös lajin kansainvälisen huipputason laajentamista.
”Jotta meillä on Suomessakin mahdollisuus ottaa steppi eteenpäin, tarvitsemme neljän huippumaan rinnalle lisää maita. On myös velvollisuutemme jakaa tietotaitoamme eteenpäin ja olla aktiivinen. Edellisiin miesten MM-kisoihin
osallistuneista 16 maasta kahdeksalla oli valmennusryhmässään vähintään yksi suomalainen. Valmennusosaamisen lisäksi meillä Suomessa on vahvaa osaamista lajiliiton ja seurojen johtamisesta”, Vuori luettelee.
Myös kansainvälisen salibandyliiton IFF:n hallituksessa istuva Kaarina Vuori sanoo suurten salibandymaiden olevan valmiita auttamaan pienempiään. Erityisesti Aasiasta löytyy hänen mukaansa tällä hetkellä paljon potentiaalia levittää lajia ja auttaa maita nousemaan seuraavalle tasolle.
”Aasiassa on hirveästi potentiaalia ja kova kiinnostus salibandya kohtaan.
Esimerkiksi Singaporessa laji on integroitu koulujärjestelmään ja koulut ovat palkanneet itselleen salibandyvalmentajia.
Suomalaisilla koutseilla on myös tuntunut olevan intoa lähteä auttamaan. Uskon, että he saavat itsekin paljon kansainvälisestä yhteistyöstä. Keskustelemme tällä hetkellä Aasian maiden kanssa pidempijänteisestä yhteistyöstä, saa nähdä millaisia projekteja siitä syntyy.”
Aasian ohella Vuori mainitsee KeskiEuroopan tärkeänä kumppanina lajin kansainvälisen kehityksen kannalta.
”Saksan kanssa onkin jo tehty sopimus, joka tuo eri ikäisiä maajoukkueita valmentajineen säännöllisesti Eerikkilään
oppimaan lisää ja hakemaan kokemusta. He haluavat tietää lisää myös teknologian hyödyntämisestä ja pelin analysoinnista.”
Aasian ja Keski-Euroopan lisäksi potentiaalia salibandyn suosion kasvattamiseksi
löytyy Kaarina Vuoren mukaan myös USA:sta, Kanadasta sekä Australiasta ja Uudesta-Seelannista. ”Jenkeissä ja Kanadassa on hyvä lähtötilanne jo pelkästään siksi, että jääkiekko on heillä niin vahva laji. Osa seuroista käyttää jo nyt salibandya oheisharjoittelussaan. Viime vuonna USA:ssa järjestetyn World Games -tapahtuman salibandyturnaus toi myös hyvää näkyvyyttä lajille.”
Mielenkiintoa peliin
Kansainvälisyydestä puhuttaessa Vuori mainitsee myös Euroopan unionin
Erasmus+ -ohjelmaan kuuluvan Floorball
Fit for Future -projektin, jonka avulla maailman johtavat salibandymaat pyrkivät tarjoamaan työkaluja ja tukeaan lajiliittojen kehittämiseksi pienemmissä maissa. Liittojen ja seurojen kehittyessä harrastusmahdollisuudet lisääntyvät, kun lajin pelaamista tarjotaan uusilla alueilla. Lisäksi F-liigassa toteutetaan ensi keväänä ensimmäinen F-liiga Draft -varaustilaisuus, jossa seurat nimeävät lupaavia nuoria alle 23-vuotiaita ulkomaalaisia pelaajia.
“Jokainen seura saa nimetä kolme pelaajaa. Tarkoitus on, että jossain vaiheessa näille pelaajille tulisi mahdollisuus päästä testaamaan pelitaitojaan Suomessa. Jos pystymme tekemään opiskelemisen ja pelaamisen yhdistämisen riittävän helpoksi, tästä voisi löytyä yksi väylä kehittää ulkomaalaisia huippupelaajia ja sitä kautta lajia heidän kotimaissaan. Tämä lisäisi myös F-liigan kiinnostavuutta”, Vuori uskoo.
Samaan aikaan IFF on käynnistänyt kansainvälisen keskustelun salibandyn suosion ja mielenkiinnon kasvattamiseksi. “Tarkoitus ei ole rikkoa salibandya, mutta tarvitsemme kansainvälistä keskustelua esimerkiksi lajin turvallisuudesta ja pelin viihdyttävyyden lisäämisestä. Emme halua tuoda kypäriä tai muita varusteita pelaajien turvallisuuden takaamiseksi. Toisaalta meidän on hyvä pohtia, miten saisimme esimerkiksi Joona Rantalan kaltaisten taitopelaajien taitavuutta näkymään myös pelissä enemmän.
Hänhän tekee aikamoisia taikatemppuja pallon kanssa alkulämmittelyiden aikana, kun puolustajat eivät ole niskassa sitomassa. Lisäksi on hyvä selvittää, pystyisimmekö vähentämään pelin ”seisovia hetkiä” esimerkiksi joidenkin avauspeliä aktivoivien sääntöuudistusten avulla.”
Puheenjohtaja kantaa vastuuta myös kotimaisten seurojen tilasta ja harrastajien määrästä. Moni seura joutui koville koronapandemian karsittua harrastepelaajien määrää. Lasten keskuudessa tilanne näyttää hänen mukaansa jo valoisalta, mutta erityisesti nuoria ja aikuisia harrastajia Vuori haluaisi houkutella takaisin lajin pariin.
“Tarjoamme nyt nuorille ja aikuisille mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi vain yksittäisiin turnauksiin, mikäli koko kaudeksi sitoutuminen ei ole mahdollista. Yhdessä tekemisen hauskuus ei ole hävinnyt mihinkään, meidän on vain kyettävä tekemään harrastamisesta riittävän helppoa.”
Aloituskynnyksen laskemiseksi liitossa on myös kehitelty erilaisia pelimuotoja.
“Yksi vaihtoehto on pelata 3 vastaan 3 -peliä, jolloin joukkue pääsee osallistumaan peleihin pienemmällä ryhmällä. Toinen
vaihtoehto on lyhentää 5 vastaan 5 -pelissä peliaikaa, joka sekin mahdollistaisi pelaamisen pienemmällä kokoonpanolla. Näitä ja muita uusia pelimuotoja otetaan käyttöön vielä tämän kauden aikana.”
Ilman koronahaasteitakin Salibandyliiton strategisiin valintoihin kuuluu varmistaa suomalaisten seurojen kehittyminen. Seuroihin halutaan myös lisää päätoimisia tekijöitä. “Ettei kenenkään harrastaminen jäisi siitä kiinni, ettei toiminta olisi riittävän laadukasta. Haluamme tarjota esimerkiksi MAAJOUKKUETIE-toiminnan kautta pelaajille ja valmentajille mahdollisuuden kehittyä ja lisätä ymmärrystä niin lajitaitoihin kuin kokonaisvaltaiseen kehittymiseen liittyen. Toiminnasta saa varmasti eväitä koko loppuelämään, vaikkei salibandysta tulisikaan koskaan ammattia.”
Kesällä 40 vuotta täyttävällä Kaarina Vuorella on pitkä salibandyhistoria monessa roolissa. Hän on ehtinyt liiton puheenjohtajuuden lisäksi muun muassa valmentaa junioreita ja pelata tyttöjen maajoukkueessa sekä toimia samaisen maajoukkueen joukkueenjohtajana.On velvollisuutemme jakaa tietotaitoamme eteenpäin ja olla aktiivinen.
Eerikkilässä katsotaan tulevaisuuteen luottavaisina. Sitoutunut henkilöstö ja kasvussa oleva asiakasmäärä ovat mahdollistaneet jatkuvan kehittymisen ja merkittävät investoinnit, joita jatketaan myös tulevaisuudessa.
Viime vuodet ovat opettaneet, ettei entistä normaalia enää ole ja Eerikkilässäkin on oltava jatkuvasti valmiina mukautumaan muutoksiin.
”Kiitos ja kumarrus Eerikkilän porukalle, että selvisimme. Meillä on edessä valoisa näkymä, jonka itse rakennamme. Ei ylpeänä, mutta kuitenkin arvokkaana. Nöyrästi, mutta rinta rottingilla ja leuka ylhäällä”, Palloilu Säätiön hallituksen puheenjohtaja Raimo Sarajärvi aloittaa.
Sarajärvellä ja Eerikkilän toimitusjohtajalla
Petri Jakosella on syytä hymyyn, sillä tulevaisuus näyttää valoisalta myös lukuja tarkastellessa. Viime vuosi osoittautui alkuvuoden koronahaasteista huolimatta majoitusvuorokausilla mitattuna kaikkien aikojen parhaaksi, kun majoitusvuorokausia kertyi 93 400.
Lähitulevaisuudessa tavoitteena on yltää 100 000 vuorokauteen.
”Kaikki faktat puoltavat sitä, että Eerikkilällä on tulevaisuus ja ihmisillä tarve löytää paikkoja, joissa voi turvallisesti harrastaa ja keskittyä osaamisen kehittämiseen. Viime vuosina tehdyt investoinnit ja parannukset toimintaan ovat osoittautuneet oikeiksi ja kysyntä ruokkii jatkamaan entistä voimakkaammin kehittymisen ja kehittämisen tiellä”, Sarajärvi sanoo.
Kasvaneet asiakasmäärät on otettu ilolla vastaan, mutta samalla ne ovat laittaneet henkilökunnan toisinaan äärirajoille.
”Henkilöstö on suhtautunut joustavasti ja sopeutunut hyvin muuttuviin tilanteisiin. Olemme päässeet mittaaman palvelukykyämme ja kohtaamme entistä vaativampia asiakkaita. Se on meille mahdollisuus saada kehittävää palautetta ja päästä oppimaan uusia asioita”, Jakonen näkee.
Eerikkilän suurin asiakasryhmä ovat salibandya tai jalkapalloa harrastavat lapset ja nuoret. Myös yritys- ja vapaa-ajan asiakkaiden määrä on selvässä kasvussa. ”Eerikkilällä ei ole yksityisiä omistajia, jotka rahoittaisivat toimintaa. Yritys- ja vapaa-ajan asiakkaat mahdollistavatkin osan tekemistämme investoinneista. Siksi meidän on varmistettava, että olemme valmiita ottamaan heidät vastaan ja meillä on palvelut ja
Eerikkilän kasvu jatkuuolosuhteet, jotka heitä houkuttelevat jatkossakin. Yleishyödyllisenä säätiönä kaikki voitot palautuvat takaisin Eerikkilän olosuhteiden ja palveluiden kehittämiseen”, Sarajärvi muistuttaa.
Sarajärvi laskee, että viimeisen viiden vuoden aikana Eerikkilän alueelle on investoitu yli 25 miljoonaa euroa. Investointeja rahoitetaan monilla tavoin. Eerikkilän omistava Palloilu Säätiö voi rahoittaa rakentamista itse, hakea tiettyihin kohteisiin liikunnan valtakunnallisille koulutus- ja valmennuskeskuksille tarkoitettua rakennusavustusta tai hakea lainaa rahoituslaitoksilta.
Vuoden 2023 investoinnit
Viime vuonna investoinnit konkretisoituivat muun muassa uuden täysimittaisen jalkapallokentän rakentamisena sekä jalkapallohallin tekonurmen uusimisena. Lisäksi Eerikkilään rakennettiin 18-väyläinen frisbeegolfrata ja kaksi tenniskenttää. Kuntosalille valmistui uudet tilat päärakennuksesta. Myös osa kokoustiloista kunnostettiin ja kalustettiin uudestaan.
Vuoden 2023 aikana toteutettaviin hankkeisiin kuuluu muun muassa Tammelahotellin peruskorjaus. Syksyllä käynnistyvä peruskorjaus on tarkoitus toteuttaa niin, että rakennus olisi mahdollisimman vähän pois käytöstä. Peruskorjauksen kustannusarvio on noin 1,8 miljoonaa euroa.
”Kyseessä on lasten ja nuorten urheilijoiden hotelli, jonka uudessa ilmeessä näkyvät vahvasti Suomen värit. Peruskorjausta on suunniteltu erityisesti lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet huomioiden”, Jakonen lupaa.
Arco-arkkitehtien kanssa on tehty puitesopimus Eerikkilän omistuksessa olevien alueiden master plan-suunnitelman toteuttamisesta. Suunnitelmassa otetaan kantaa myös loppuvuodesta 2021 hankittuun, Eerikkilän kampusalueen vastarannalla sijaitsevaan, Sarkinniemen alueeseen.
Sarkinniemen alueella sijaitseva saunarakennus ympäristöineen on tarkoitus kunnostaa jo ensi kesäksi. Saunan alueen lisäksi alueella tullaan ensivaiheessa raivaamaan vanhoja ulkoilureittejä.
”Pyrimme myös parantamaan Jari Litmanen Areenan sisähallin (entinen monitoimihalli) olosuhteita ennen kaikkea futsalin ja isojen yritystapahtumien näkökulmasta. Ensimmäisessä vaiheessa halliin tulee kiinteä futsal-parketti ja yritystapahtumien edellyttämää kalustusta, lava ja tekniikkaa.”
Majoituskapasiteetin ja päivittäin positiivista palautetta saavan ravintolan tilojen kasvattaminen on myös osa tulevaisuuden suunnitelmaa. ”Samalla kun peruskorjaamme vanhaa, tulemme jossain vaiheessa tarvitsemaan uutta majoitus- ja ravintolatilaa. Ravintolatilan
lisäksi tarvitsemme väistämättä myös tilaa itse ruoan valmistukseen, jotta pystymme myös tulevaisuudessa tarjoamaan asiakkaillemme ruokaelämyksiä”, Jakonen avaa.
”Tulevilla investoinneilla haluamme varmistaa jalkapallon, futsalin ja salibandyn vaatimusten mukaiset olosuhteet sekä vastata yritys- ja vapaa-ajan asiakkaiden tarpeisiin.”
Eerikkilän Palloilu Säätiön hallituksen kokoonpano syyskuussa 2022
alkaneella viisivuotiskaudella:
Raimo Sarajärvi (pj.), Kimmo Hellgren (vpj.), Kari Mononen, Harri Nikkanen ja Martti Savelainen sekä Palloliiton edustajina Marco Casagrande, Ari Lahti ja Risto Niva (jäi pois hallituksesta loppuvuodesta 2022)
sekä Salibandyliiton edustajana
Kaarina Vuori
Eerikkilän toimitusjohtaja Petri Jakonen.Peruskorjausta on suunniteltu erityisesti lasten ja nuorten tarpeet ja toiveet huomioiden.
Ihmiset ja kulttuuri on yksi Eerikkilän strategisista painopisteistä, jota haluamme vaalia ja kehittää jatkuvasti. Me Eerikkilässä uskomme, että kulttuuri mahdollistaa asiakaskokemuksen kehittymisen. Sirpa Korkatti ja Jani Jernström kertovat, mitä kulttuurilla Eerikkilässä tarkoitetaan ja minkälaista on E.-luokan asiakaskokemus.
Siivouspalveluiden palvelumestari Elina Huittinen (vas.) ja siivoustiimin apuemäntä Maj-Lis Järvinen pääsivät pukemaan ylleen Eerikkilän siniset työasut, kun siivouspalvelut siirtyivät osaksi Eerikkilän omaa liiketoimintaa viime joulukuussa.
Eerikkilä on noussut viime vuosina Suomen Innostavimpien työpaikkojen joukkoon. Viime vuonna Eerikkilä ylsi Eezy Flown People Power -henkilöstötutkimuksessa tulokseen AAA, mikä tarkoittaa erinomaista ja vertailuaineistoa selvästi parempaa tulosta sekä Suomen innostavimmat työpaikat -tunnustusta. Lisäksi henkilöstön antama suositteluaste (NPS eli net Promoter Score) Eerikkilälle työnantajana oli mielettömän korkea, 97.
”Tuloksemme osoittavat, miten sitoutunutta Eerikkilän väki on Eerikkilään, yhteisiin tavoitteisiimme ja toistemme auttamiseen. Henkilöstökokemus syntyy tavoitteista, hyvästä ja avoimesta johtamisesta sekä siitä, että tunnistamme kehitettäviä ja ratkaisemme jatkuvasti esille nousevia asioita, mahdollisuuksia ja haasteita”, Eerikkilässä ihmisten ja kulttuurin johtajana toimiva Sirpa Korkatti kiteyttää.
Henkilöstön omistautuneisuusindeksi oli tutkimuksessa erinomainen 86,3 (asteikko 0–100), joka on Korkatin mukaan jopa poikkeuksellisen korkea tulos.
”Olemme onnistuneet mittaamaan ja sanoittamaan toiminnan vaikutuksia ja merkityksiä eri näkökulmista, jolloin jokainen henkilökunnasta voi löytää sieltä itselle tärkeitä asioita”, Korkatti aloittaa.
”Lähtökohta on, että työkalut ovat kunnossa, työn tekemiseen on riittävästi aikaa ja ihminen tietää, mitä häneltä odotetaan. Ilmapiirin tulee kannustaa ihmisiä tekemään ja löytämään itselleen
hyvän tavan toimia ilman pelkoa epäonnistumisesta. Kun nämä asiat ovat kunnossa, työssä on enemmän merkitystä. Ja kun pääsee tekemään merkityksellistä työtä, se usein myös onnistuu. Toki jokainen on vastuussa omasta työstään ja kehittymisestään”, Eerikkilän palvelujohtaja ja asiakaskokemuksesta vastaava Jani Jernström jatkaa.
”Ja kun nuo asiat ovat kunnossa, syntyy omistautuneisuutta. Kun kuuluu porukkaan, jolla on yhteinen tavoite, tunne vain vahvistuu. Meillä ollaan aidosti ylpeitä siitä, että työskennellään juuri Eerikkilässä”, Korkatti innostuu.
Olenko arvostettu?
Jani Jernström sanoo puhuvansa mielellään vieraanvaraisuudesta ja palveluasenteesta, kun pohditaan asiakaskokemuksen kehittämistä.
”Koska kulttuuri mahdollistaa asiakaskokemuksen kehittymisen, on sen mahdollistettava myös vieraanvaraisuuden toteutuminen. Kulttuurihan määrittelee aika paljon sitä, mitä kukakin pystyy antamaan vieraillemme ja omalle työlleen. Työntekijä voi kysyä itseltään, koenko olevani arvostettu työssäni. Vasta myöntävän vastauksen jälkeen hän pystyy antamaan työlleen sataprosenttisen panostuksen.”
Korkatti ja Jernström aikovat seuraavaksi kiinnittää työssään erityistä huomiota ratkaisukeskeisyyden lisäämiseen sekä eri toimintojen yhteistyön tiivistämiseen.
”Jokainen on oman työnsä asiantuntija. Kun kykenemme ratkaisemaan entistä enemmän asioita arjessa, kehitämme samalla niin omaa työtä kuin koko yrityksen toimintatapoja. Tämä edellyttää, että löydämme vielä enemmän aikaa myös tiimien välisille keskusteluille”, Korkatti sanoo.
”Yhteistyö on onnistumisen kannalta ihan super tärkeää. Meillä on monta eri toimintoa ja kohtaamista, joiden liittymäkohdat ovat niitä kohtia, joissa joko onnistumme tai epäonnistumme. Toisen työn ymmärrystä lisäämällä voimme edelleen vahvistaa onnistumisen edellytyksiämme”, Jernström uskoo.
Jotta asiakaskokemusta osataan kehittää oikeaan suuntaan, on asiakkaan ääni saatava kuuluviin. Eerikkilässä otetaankin kevään aikana käyttöön asiakaspalautejärjestelmä, jonka myötä palautetta päästään keräämään entistä tehokkaammin. ”Tavoitteenamme on tarjota aitoa, välitöntä ja lämmintä palvelua, sehän on koko tämän homman ydin. Sellaista on E.-luokan asiakaskokemus!”
Mahdollisuus loistaa
Yksi konkreettinen ja varsin näkyvä askel asiakaskokemuksen kehittämiseksi otettiin joulukuussa, kun siivouspalvelut siirtyi osaksi Eerikkilän omaa toimintaa. Samalla Eerikkilän henkilökunnan määrä nousi yli sataan.
”Siisteys on tutkitusti yksi tärkeimmistä asiakasviihtyvyyteen vaikuttavista asioista. Siivouksen laatu näkyy asiakkaille luonnollisesti alueen yleisilmeestä ja paikkojen siisteydestä, mutta siivoushenkilöstö on näkyvässä osassa myös asiakaspalvelussa kohdatessaan asiakkaita eri toimipisteissä. Me haluamme työnantajana tuoda esiin myös siivoustyön vaativuutta ja sitä kautta nostaa alan arvostusta”, Korkatti ja Jernström sanovat.
Mitä mieltä Jernström itse vielä melko tuoreena eerikkiläläisenä on, minkälaista Eerikkilässä on työskennellä?
”Tärkeintä täällä ovat ihmiset, huipputyypit. Toinen juttu on työn merkityksellisyys. Olemme jättämässä jälkeä yhteiskuntaan. Lasten ja nuorten hyvinvointi on itselleni tärkeä arvo. Lisäksi miljöö, luonto ja ympäristö ovat hienoja Eerikkilässä.”
Meitä eerikkiläläisiä on jo yli sata. Tästä jutusta pääset kurkistamaan heistä neljän, Olli Skogbergin, Susanna Mustosen, Minna Rannan ja Anna-Pauliina Kyllösen työhön sekä vapaa-aikaan.
Olen Minna Ranta ja työskentelen Eerikkilän ravintolassa keittiötyöntekijänä ja tarjoilijana. Päävastuuni on kokoustarjoilut, mutta teen myös kaikkia muita keittiöhommia. Työni on todella monipuolista ja välillä myös hektistä. Päivän aikana saattaa käydä yli 1000 asiakasta syömässä. Pidän paljon
työstäni, koska siinä pääsee tekemään lähes kaikkea ja olemaan ihmisten kanssa. Pidän myös paljon leipomisesta niin töissä kuin kotona. Meillä on tiimissä siellä sellainen me-henki, kaikki auttavat toisiaan. Pystyn luottamaan työkavereihini, että hommat sujuvat.
Valokuvaus on minulle sellainen henkireikä. Vastapaino hektiselle työlle ja arkikiireille. Kun pääsee luontoon, se rauhoittaa. Parasta on mennä kesällä aikaisin aamulla Torronsuolle kuvailemaan. Paras ottamani kuva onkin Torronsuolta. Siinä on hieno tunnelma, kun on usvaista ja aurinko nousee.
Olen Anna-Pauliina Kyllönen, lempinimeltäni A-P, 30-vuotias Kajaanista lähtöisin oleva ja Vierumäen kautta Eerikkilään päätynyt liikunnanohjaaja. Työskentelen pääosin Huuhkaja- ja Helmaripolun tapahtumissa, mutta myös MAAJOUKKUETIE-tapahtumissa, yläkoululeireillä ja Ekkono-leireillä. Lisäksi teen satunnaisesti liikunnanohjauksia erilaisille ryhmille.
Työni on hyvinkin ihmisläheistä. On ollut erityisen hienoa päästä näkemään käytännössä, mikä on suomalaisen junnufutiksen tila. Meillä on myös tosi hyvä ja tiivis tiimi.
Opiskelen työn ohessa jalkaterapiaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Aina kun minulle jää perheen, työn ja opiskelun ohella omaa aikaa, koitan päästä liikkumaan. Crossfit on itselle uusi juttu ja vienyt mennessään. On mukavaa päästä haastamaan itseään ihan uudessa lajissa.
Olen Susanna Mustonen, 34-vuotias forssalainen. Työskentelen Eerikkilän hermopisteessä eli vastaanotossa asiakaspalvelijana sekä kokouspalveluiden palvelumestarina. Työni on hyvin ratkaisukeskeistä ja koskaan ei etukäteen tiedä, minkälainen päivä on tulossa. Tykkään tosi paljon työstäni. Meillä on ihan älyttömän hyvä tiimi. Kaikkien tekemiseen ja työotteeseen voi luottaa, ja aina on kivaa olla vuorossa kenen kanssa vain. Olemme hyvin erilaisia persoonia ja eri ikäisiä, mutta tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme.
Olen Olli Skogberg, aviomies ja kolmen tyttären isä. Työskentelen Eerikkilässä laitosmiehenä. Työni on hyvin monipuolista ja mielenkiintoista, siihen voi kuulua hammasrautojen korjauksesta ukkometson metsästykseen kaikkea mahdollista. Olosuhdepalveluiden tiimi on hyvä ja meillä on leppoista porukkaa. Tässä työssä ei auta hermostua. Olemme tottuneet toimimaan myös asiakkaiden parissa ja mielestäni tiimissämme osataan pitää asiakkaasta huolta erityisen hyvin.
Olen harrastanut voimanostoa niin kauan kuin muistan ja toimin myös lajin I-tason tuomarina eli voin tuomaroida esimerkiksi SM-kisoissa. Aiemmin osallistuin aika lailla kaikkiin mahdollisiin kisoihin itsekin, mutta nykyään olen keskittynyt klassiseen penkkipunnerrukseen ja klassiseen voimanostoon. Myös vetouistelu on minulle mielekästä ajanvietettä.
Olen myös kahden maailman ihanimman samojedinkoiran, Bondyn ja Kajon, omistaja. Vapaa-aikani menee aika lailla koirien kanssa. Lenkit luonnossa ovat parasta palautumista hektisistä työpäivistä. Kajon kanssa harrastamme myös koirajuoksua ja haaveena on päästä kokeilemaan valjakkolajeja myös pyörällä ja hiihtämällä. Koiran kanssa yhdessä tekeminen on tosi palkitsevaa. Koirat ovat aitoja ja yhteiset onnistumiset motivoivat haastamaan aina uusiin juttuihin.
On vuosi 1994. Kaksi pientä tyttöä pelaa jalkapalloa rivitalon pihassa. Pallo pyörii pihan poikki ja menee kahden puun välissä sijaitsevaan maaliin. Tytöt hurraavat. Toinen tytöistä miettii kaupungin jalkapallokenttää. Siellä hän haluaisi uskaltaa pelata. Rohkeus voittaa ja haaveesta kasvaa koko elämä. Sillä juuri tästä tytöstä tulee kotimaamme kansainvälinen ylpeys, huippujalkapalloilija
Tuija Hyyrynen.
Hyyrynen on tehnyt mittavan kansainvälisen uran jalkapalloilijana. Monivuotinen ulkomailla pelattu aika tuli päätökseen viime syksynä ja Hyyrynen palasi Suomeen. Tulevaisuus on täynnä eri mahdollisuuksia, sillä Hyyrysellä on jalkapallouransa myötä vahva käsitys henkisestä ja fyysisestä valmennuksesta, sekä takataskussaan myös liikuntatieteiden tutkinto.
Ennen tulevaisuuden haaveita hypätään kuitenkin alun tunnelmiin. Lapsena Hyyrynen koki joukkueeseen menemisen liian jännittävänä asiana. ”Kävin kentän laidalla katselemassa tyttöjen peliä ja mietin, että en uskalla koskaan mennä mukaan. Kuitenkin se oma halu pelata nousi arkuutta suuremmaksi ja lähdin mukaan. Muistan sen alun tunteen. Minä uskalsin, minulle ollaan kivoja, tämä on tosi hauskaa”, Hyyrynen muistelee.
Kaikki koostuu pienistä askelista, tavoitteista toisen perään.
”Se, että on tavoitteena huippu-urheilijan ura, vaatii oikeita valintoja ja motivaatiota. Silloin pitää olla halu tehdä töitä itsensä ja osaamisensa eteen, mutta myös joukkueen eteen. Halu kehittyä ja halu kehittää joukkuetta. On helpottavaakin ajatella, että kehitys on alati mahdollista”, Hyyrynen listaa.
Hyyrysellä oli jo nuorena tyttönä suuri motivaatio pelaamiseen. Hän tiesi, että futis on se, mitä hän haluaisi tehdä ja se vaatisi tavoitteiden asettamista ja niissä etenemistä.
”Pitää kysyä itseltään aika ajoin, että kehitynkö näillä keinoilla, pitääkö jotakin muuttaa. Pienistä edistymisistä kasvaa jossakin vaiheessa iso muutos koko elämään. Esimerkiksi minulle se tapahtui, kun lähdin ulkomaille.”
Omista elintavoistaan pitää ottaa vastuuta. Hyyryselle se oli helppoa, sillä urheilijan arki oli hänelle sitä mieleisintä elämää. Hän nautti joukkuetoverien kanssa urheilusta, terveistä
elämäntavoista ja rauhallisesta kotielämästä. ”Samanhenkinen seura on merkittävää. Ettei tule olo, että nyt jää jostakin paitsi, kun kaverit viettävät aikaa eri ympyröissä kuin itse.”
Hyyrynen valmistautui alusta lähtien treeneihin huolella, söi terveellisesti ja joi tarpeeksi. Yksinkertaista, mutta pelaajan kehitykselle elintärkeää.
”Jo pelkästään juomisen unohtaminen voi olla fysiologisesti merkittävää ja heikentää suorituskykyä treeneissä ja peleissä.”
Aikuisiällä treenien oheen tulivat salilla käynnit ja kehonhuolto, mutta
nuorempana treenaaminen painottui pallon kesyttämiseen. Hyyrynen treenasi pallon kanssa myös omalla ajalla. Erilaisia syöttötekniikoita, haltuunottoja ja pomputteluja.
”Siinä ei tunteja laskettu koska se oli lempipuuhaani, niin koukuttavaa ja hauskaa. Halusin edetä jalkapallon parissa. Hain yläasteelle, joka tukisi sitä. Nostin numerot niin ylös, että pääsin tiettyyn lukioon, jossa saisin aikaa pelaamiselle. Kaikella on vaikutusta omaan tavoitteeseen. Minulla se oli ura jalkapalloilijana”, hän kertoo.
Mielikuvaharjoittelulla voi valmistautua peliin ja rentoutusharjoittelulla pääsee irti turhista paineista.
Pelitaktiikkana henkinen hyvinvointi
Tavoitteellinen urheilu vie niin henkisesti kuin fyysisestikin jaksamisen rajoille. On merkittävää osata katsoa peiliin; nähdä itsensä, oman kapasiteettinsa. Ja samaan aikaan olla itselleen armollinen. Hyyrynen liputtaa henkisen hyvinvoinnin puolesta.
”Mielikuvaharjoittelulla voi valmistautua peliin ja rentoutusharjoittelulla pääsee irti turhista paineista”, Hyyrynen sanoo. Nykyään pelaajille on tarjolla paljon tietoa ja apua, henkisenkin hyvinvoinnin saralla.
”On tärkeää oppia käsittelemään paineita ja tavoitteita. On myös merkittävää löytää omat elämänarvot, sillä ihminen on kokonaisuus. Ei tarkoitus ole kehittyä pelkästään pelaajana vaan ihmisenä kaikkinensa.”
Nuorille pelaajille Hyyrysellä on selkeä vinkki henkiseen hyvinvointiin.
”Henkinen hyvinvointi kehittää sinua pelaajana, joten ota se vakavasti ja panosta siihen. Tunti päivässä voi tuntua paljolta, mutta kun näet miten henkinen valmennus kehittää sinua, ymmärrät satsaamasi ajan arvon. Kirjoita ajatuksiasi paperille, juttele urheilupsykologille, tee hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoitteita”, Hyyrynen vinkkaa.
Hyyrynen muistaa yhden merkittävän henkisen heräämisensä Uumajassa. Hän opiskeli samanaikaisesti urheilupsykologiaa, joten mielen liikkeet kiinnostivat suuresti.
”Valmentajapsykologimme sanoi, että futis on sitä mitä me teemme, ei sitä mitä me olemme. Sillä kyllähän epäonnistumisia tulee, väistämättä. Eri asia on se, leimaantuuko siihen kiinni persoonana. Se, että epäonnistuu, ei tee kenestäkään epäonnistujaa.”
”Katso pelattuja pelejäsi. Opi virheistä ja analysoi pelitaktiikkaasi. Mutta muista, että katsot oppiaksesi, et itseäsi mollataksesi. Oppiminen on pelaajan tärkein suola.”
Eerikkilä on tuonut Hyyryselle vuosien saatossa paljon muistoja. Eerikkilän
E.Way -filosofiaa hän pitää pelkästään positiivisena asiana.
”Urheilijaelämän kokonaiskuvan
näyttäminen ja opettaminen on nuorelle todella arvokasta. Se avaa ymmärrystä ja luo terveitä tavoitteita”, Hyyrynen sanoo.
Hän muistelee juuri ennen 2013 EM-kisoja Eerikkilässä vietettyä valmistavaa leiriä ja koko joukkueen kesken tehtyä mielikuvaharjoitusta.
”Makoilimme stadionilla, aurinko paistoi ja nurmi tuoksui. Meidät ohjattiin ajattelemaan tulevia kisoja, positiivista ja energistä ilmapiiriä, kaikki olisi mahdollista! Fiilis oli niin käsin kosketeltavan innostunut ja keskittynyt, että tiesimme olevamme joukkueena valmiina”, Hyyrynen muistelee.
Nyt Hyyrynen on Suomessa ja miettii mihin pelaajan polku seuraavaksi jatkuu. Vuodet ulkomailla avarsivat, kun sai nähdä erilaisia kulttuureja, oppia kieliä ja saada ystäviä ympäri maailman.
”Jalkapallosta tuli minulle
elämänmittainen matka tavoitteineen, ihmisineen ja kokemuksineen. On ollut ihanaa kuulua eri joukkueisiin, olla osa naisten jalkapallon ilmiömäistä kasvua ja saada tuntea pelaamisen tuoma vapaus”, Hyyrynen sanoo.
”Olen tässä, näillä kokemuksilla, koska pelosta huolimatta uskalsin lähteä mukaan. Intohimo jalkapalloa kohtaan voitti kaiken muun.”
Amos Jäppinen kipparoi joukkuettaan kohti MM-kisoja
Meneillään olevan poikien U19-salibandymaajoukkueen leirin ohjelmassa on tauko ja joukkueen kapteeni Amos Jäppinen saapuu Eerikkilän kahvioon juttelemaan urastaan, tavoitteistaan ja joukkueistaan. Nuorella miehellä on uralleen selkeä määränpää ja valmius tehdä töitä tavoitteensa eteen. Töitä hän on toki tehnyt jo vuosikaudet ja eräänlainen loppuhuipennus on edessä tänä keväänä, kun Jäppinen mitä todennäköisimmin kapteenin ominaisuudessa johdattaa joukkueensa toukokuussa Tanskassa pelattaviin MM-kisoihin. Ennen tähänastisen uransa tärkeintä hetkeä hän haluaa kuitenkin voittaa myös seurajoukkueensa Westend Indiansin riveissä.
”En ole ikinä voittanut mitään, joten voitontahto on iso myös seurajoukkueessa. Itselle on lisäksi tärkeää saada lisää kokemusta aikuisten peleistä”, Jäppinen aloittaa.
”Menestyminen vaatii itseltä samaa mitä tähän asti eli kovaa työntekoa ja urheilijan elämään sitoutumista. On myös tärkeää, että pystyy nauttimaan matkasta ja työn tekemisestä. Välillä on lisäksi hyvä miettiä, mitä voisi tehdä paremmin.”
Amos Jäppinen aloitti seitsemänvuotiaana salibandyharrastuksen GrIFK:ssa, kun hänen isoveljensä koulukaverin isä alkoi valmentamaan Jäppistä vuotta vanhempien lasten joukkuetta. Kesäisin hän pelasi samassa seurassa myös jalkapalloa, talvet kuluivat lasketellessa ja ulkojäillä.
Salibandy valikoitui kuitenkin melko nopeasti Jäppisen ykköslajiksi. Seura vaihtui Granista Westend Indiansiin yläkouluikäisenä kaudeksi 2018–2019. Ensimmäiset miesten liigaottelunsa hän pääsi pelaamaan 16-vuotiaana kaudella 2020–2021. Tällä kaudella hän on ollut alusta alkaen miesten F-liigajoukkueen mukana.
”U19-maajoukkuetoiminta on paljon lähempänä miesten toimintaa kuin A-nuorten toiminta seuratasolla. Vauhti ja pelien intensiteetti sekä treenien laatu on maajoukkueessa korkeampi ja nuorten SM-sarjapeleissä on välillä enemmän intoa kuin järkeä.”
Ensimmäiset vuodet Indiansissa olivat nuorelle pelaajalle melkoista ylämäkeä ja nuorella iällä liigaan mukaan pääseminen oli Jäppiselle tärkeää ja hieno onnistuminen aiempien haasteiden jälkeen. Viimeiseksi jääneeltä kaudelta Granista oli kokemuksena iso pettymys.
”Olin treenannut kesällä tosi kovaa ja tavoitteemme oli päästä joukkueen kanssa SM-sarjaan. Emme päässeet lopulta edes ylempään aluesarjaan. Kaikki oli tosi pienestä kiinni, jäimme yhden maalin päähän SM-sarjapaikasta. Puhuimme joukkueen kanssa, että voimme silti treenata laadukkaasti, vaikka emme päässeet SM-sarjaan. Näin jälkikäteen koen, että tuolloin koettu pettymys auttoi käsittelemään vaikeita tilanteita myös tulevaisuudessa”, tuolloin Granissa sekä nyt Indiansin U19-joukkueessa kapteenin viittaa kantava Jäppinen pohtii.
Urheilijan elämää
Kokonaisvaltainen urheilijan elämä on ollut Amos Jäppiselle tuttua jo monen vuoden ajan. Käytännössä se tarkoittaa hänelle lajiharjoittelun lisäksi esimerkiksi huolella suunniteltua fysiikkaharjoittelua sekä urheilijalle sopivan ruokavalion ja unirytmin noudattamista. Jäppinen kokee, ettei fysiikka ole koskaan ollut hänen vahvuutensa. Juuri siksi hän onkin halunnut panostaa siihen.
”Meillä oli ollut seurajoukkueessa ensimmäiset fysiikkatestit juuri ennen ensimmäistä MAAJOUKKUETIE-tapahtumaani. Seurajoukkueen testit eivät menneet kovin hyvin ja olin joukkueeni heikoin. Olin toki muita vuotta nuorempi,
Menestyminen vaatii itseltä samaa mitä tähän asti eli kovaa työntekoa ja urheilijan elämään sitoutumista.
mutta en myöskään ollut missään hyvässä kunnossa. Itsellä se vaikutti positiivisesti treenaamiseen, päätin etten varmasti ole huonoin enää seuraavissa testeissä. Eerikkilään tullessa halusin sitten näyttää itselleni ja suoriutua niistä hyvin ja sainkin sitten ihan kärkitulokset”, hän muistelee.
Vaikka testien tekeminen ei ole Amos Jäppisen mielestä ollut aina hänen lempipuuhaansa, kokee hän saaneensa niiden avulla tärkeää tietoa omasta kehittymisestään. Viisi vuotta MAAJOUKKUETIE-polkua taivaltaneena hän on ehtinyt tehdä jo melkoisen määrän erilaisia testejä, varsinkin kun myös seurajoukkue on ollut aktiivinen testaamaan pelaajiaan.
”Ehkä juuri sen takia itsestä on tuntunut joskus turhalta tehdä testejä Eerikkilässä, jos on juuri ollut seurajoukkueessa samat testit. Ne joiden omat seurat eivät testaa säännöllisesti, saavat varmaan suuremman hyödyn MAAJOUKKUETIE:n testeistä”, hän arvelee.
saamme aina keskittyä urheilijan elämään.
Kokonaisvaltaisen urheilijan elämän huomiointi pelaajapolulla on ollut Jäppisen mielestä tärkeää. Hän arvostaa myös esimerkiksi toiminnasta saamaansa palautetta, joka on auttanut löytämään juuri itselle ja omalle joukkueelle oikeita kehityskohteita.
”Nyt kun olen ollut maajoukkueleireillä, on ollut todella mukavaa käyttää aikaa ennen kaikkea pelaamiseen ja lajitreeneihin joukkueen kanssa. Eerikkilässä saamme aina keskittyä urheilijan elämään. On selkeä rytmi syömiselle, treenaamiselle ja levolle. Joukkueelle yhdessä vietetty aika on arvokasta tulevia kisoja ajatellen”, Jäppinen uskoo.
Kun puhe kääntyy Jäppisen kehityskohteisiin, nostaa hän esiin erityisesti henkisen puolen merkityksen. ”Olen huomannut, että itselläni suurin kehityskohde on tasoittaa hyvän ja huonon päivän eroa. Asia liittyy usein juuri henkiseen puoleen. Kokemuksen mukana sekin puoli varmasti paranee, mutta olen miettinyt myös miten voisin sitä vielä treenata. Jos et luota itseesi kentällä, ei ole mitään väliä miten testit ovat menneet tai saatko syötön lapaan.”
Myös omat vanhemmat ovat olleet nuoren miehen elämässä tärkeitä tukipilareita. ”Urheilusuoritukset ja kouluarvosanat eivät määritä heille ihmisarvoani, se on se isoin juttu. He ovat kannustaneet aina tekemään sitä, mistä itse tykkään.”
Joukkueensa johtavana pelaajana Jäppinen haluaa toimia muille esimerkkinä. ”Olen sosiaalinen ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Pelaajana olen pallollinen pakki, tykkään olla pallossa ja myös
määrittää omalla tekemisellä viisikon tekemistä. Hyvänä päivänä olen pallovarma pakki”, hän hymyilee.
Myös halu voittaa on tärkeää menestyksen tiellä. ”En ole ollut koskaan huono häviäjä, mutta samalla voittaminen on aina ollut minulle se siistein juttu. Haluan tehdä asiat kunnolla, kun kerran teen. Silloin pelaamisesta nauttii eniten. Halu voittaa näkyy myös kaikessa kisoihin valmistautuvan joukkueen tekemisessä. Olemme kulkeneet yhdessä MAAJOUKKUETIE-polkua ja oman ikäluokan kaverit ovat tulleet vuosien aikana aika tutuiksi. Olemme puhuneet, että pitämällä tavoitteet ja kisat mielessä jokainen pyrkii siihen, että on keväällä parhaimmillaan. Aina kun nähdään ja ollaan yhdessä, tehdään kunnolla.”
• Salibandyliiton pelaajapolku, MAAJOUKKUETIE, on suunnattu 13–18-vuotiaiden tavoitteelliseen kilpaurheiluun ja sen tavoitteena on kehittää ja tukea suomalaisten seurojen pelaajakehitystä sekä valmentajien osaamisen kehittymistä.
• MAAJOUKKUETIE toteutetaan
Eerikkilän kehittämän kokonaisvaltaista kehittymistä tukevan E.Way-filosofian mukaisesti ja siinä on mukana yhteistyöseuroja sekä liittovetoisia United-joukkueita.
• Toimintakaudella 2021–2023
MAAJOUKKUETIE:llä on mukana 12 yhteistyöseuraa sekä Salibandyliiton johtamat United-joukkueet.
Tutustu MAAJOUKKUETIE-toimintaan sivuillamme: eerikkila.fi/maajoukkuetie
Amos Jäppisen mukaan Suomi haluaa olla U19-poikien MM-kisoissa aktiviinen ja aloitteellinen joukkue niin pallolla kuin ilman sekä mahdollisimman ärsyttävä vastustajalle.
Pitkän työn suomalaisen jalkapallon parissa tehnyt ja kuusi vuotta näköalapaikalla nuorten maajoukkuevalmentajana toiminut Erkka V. Lehtola haluaa nähdä Suomessa lisää kiilusilmäisiä, palloon lumoutuneita futisjunioreita. Oman U17-maajoukkueensa peräsimessä päävalmentaja unelmoi EM-lopputurnauspaikasta.
Kun mennään ajassa viitisentoista vuotta taaksepäin, HJK:ssa sekä pelaajana että valmentajana toiminut Erkka V. Lehtola esiintyi jyrkkänä Kaikki pelaa -ajatusmaailman vastustajana ja kannatti pelaajien jakamista tasoryhmiin jo varhaisessa vaiheessa. ”En nähnyt Kaikki pelaa -mallissa kovin paljon hyvää pelaajakehityksen tai huippujalkapallon kannalta. Ajattelin, että minun on annettava oma panokseni junnufutikselle ja menin keväällä 2006 kehittämään HJK:n NappulaKlubia. Tavoitteemme oli saada pienet nappulat syttymään lajiin. Korostimme toiminnassa hirveästi teknisiä taitoja ja yritimme luoda ilmapiiristä sellaisen, että jalkapallo on maailman magein juttu. Osan kanssa se onnistui ja osan kanssa ei”, hän aloittaa.
Lehtola sanoo ajatelleensa, että suomalaisen jalkapallon ja juniorituotannon kehittämiseksi tulisi parantaa olosuhteita, saada lisää ammattivalmentajia sekä päästä maailmalle hakemaan oppia.
”Nyt kun ajattelee tilannetta, niin meillä on varmasti paremmat olosuhteet. Ammattivalmentajia on pilvin pimein enemmän ja on enemmän tietoa. Ulkomaillakin on käyty ja meillä on vieraillut paljon kansainvälisiä valmentajia. Lisäksi vuonna 2010 alkanut SHA-toiminta (nykyinen Huuhkaja- ja Helmaripolku) oli 2000-luvun merkittävimpiä huippufutistekoja saattaessaan suomalaisia pelaajia, valmentajia ja seuroja yhteen kehittämään yhteistä juttua.”
Näillä toimenpiteillä Lehtola odotti Suomen hiipivän lähemmäksi Euroopan kärkimaita. Osittain näin kävikin, mutta
silti hän sanoo olevansa hieman huolissaan. ”Muutkin maat painoivat kaasua, aliarvoin ehkä sen. Moni asia on meillä nyt paremmin, mutta varsinaista loikkaa ei tapahtunut.”
Lehtolan aikana HJK:n NappulaKlubin U9-U11 -joukkueisiin valittiin vain 12 pelaajaa per ikäryhmä. Hän sanoo tienneensä jo tuolloin määrän olleen aivan liian pieni, mutta sellainen, jolle Lehtola pystyi käytössä olevilla voimavaroilla takaamaan parhaan mahdollisen laadun toimintaan.
”Nyt voin sanoa olevani sen verran kokeneempi, että ymmärrän paremmin liian varhaisten rajujen ratkaisujen olevan riskialttiita. Kun HJK:n kaupunginosatoiminnan laatu on noussut, olisi sulaa hulluutta pyörittää nuorimpien akatemiajoukkueita yhtä pienillä lapsimäärillä. On varmaan hyvä, ettei sama nappularyhmä ole aina yhdessä vaan porukoita sekoitellaan, mutta samalla pitää kuitenkin antaa mahdollisuus innokkaimmille, sporttisimmille ja taidoiltaan edistyneimmille harjoitella ja pelata myös keskenään. Tämä palvelee kaiken tasoisia pelaajia ja auttaa heitä viihtymään lajin parissa”, Lehtola uskoo.
Vaikka olosuhteet jalkapallon ympärivuotiselle harjoittelulle ovat Suomessa kehittyneet, eivät ne Lehtolan mukaan silti riitä vielä mihinkään. ”Suomi-kiertueella melkein joka paikassa tulee realismi vastaan. Joko kentistä on pula, ne ovat huonossa kunnossa tai kaupungit eivät ylläpidä niitä. Toisiin seuroihin ei edes ole tullut parannusta olosuhteisiin,
mutta pelaajia on kuitenkin tullut paljon lisää. Tai sitten vuorojen jaossa noudatetaan pelaajakehityksen näkökulmasta ahtaasti tasa-arvon periaatetta, eivätkä parhaat ja innokkaimmat pelaajat pääse harjoittelemaan tarpeeksi.”
Kansainvälisen tason kirimiseksi ei Lehtolalla omien sanojensa mukaan ole minkäänlaista ihmelääkettä. ”Nuorten pelien laatu Suomessa ei vaan kestä vertailua, olemme Keski-Eurooppaa raskaasti jäljessä. Kansainvälisiä pelejä pitäisi päästä pelaamaan paljon, mutta suurin osa meidän U17-joukkueista ei pelaa ainuttakaan kansainvälistä ottelua vuodessa. Arki Keski-Euroopassa on sen suhteen ihan toista. Ymmärrän hyvin, että ulkomaille lähteminen vaatisi paljon rahaa ja maksajiksi joutuisivat vanhemmat. Minun on helppo huudella, kun en vastaa joukkueiden tuloksista, mutta miesten ylimpiin sarjoihin pitäisi saada enemmän nuoria pelaajia mukaan. Seurojen rohkeampi strategia voisi olla meidän valttimme”, hän ehdottaa.
Samaan hengenvetoon Erkka V. Lehtola muistuttaa, että seuroissa ja joukkueissa
tehtävät asiat eivät yksin riitä mihinkään. ”Meiltä täytyy löytyä ymmärrys siitä, että ne tytöt ja pojat, jotka hinkkaavat ekstraa ja tykkäävät touhuta pallon kanssa, ovat se ryhmä joista voi kasvaa erityisen hyviä yksilöitä. Tarvitsemme enemmän kiilusilmäisiä palloon lumoutuneita lapsia. Lisäksi lapsille pitäisi taata mahdollisuus liikkua jokaisen koulupäivän aikana.” Lehtolalla on selkeä kuva siitä, missä ominaisuuksissa suomalaiset junioripelaajat ovat ottaneet suurimpia askeleita. ”Puolustajat ja maalivahdit ovat kehittyneet paljon pelin avaamisessa. Valmentajat ymmärtävät peliä paremmin, pelitapaa ja taktiikkaa on käyty paljon läpi ja niihin liittyvissä yksityiskohdissa ollaan nykyään parempia. Siinä on samalla sudenkuoppansa, ettei aleta liian aikaisin ja liian pienten kanssa kiinnittämään huomiota taktisiin yksityiskohtiin. Silloin treeneistä saattaa hävitä tunne ja vauhti, eikä jäljelle jää mitään mikä pikkupoikia ja -tyttöjä sytyttää.”
Minkälaisia pelaajia Lehtola sitten kaipaa Suomeen lisää? ”Pallovirtuooseja. Toista Jari Litmasta ei kukaan voi tehdä. Pelaaja tekee itse itsestään huipun. Jos
löytyy sellaisia urheiluhulluja, jotka pitää raahata melkein väkisin kotiin halleista, niin meidän aikuisten tehtävä on tukea heitä. Meidän tehtävä on myös luoda niitä juttuja, jotka sytyttävät futisliekin lapsiin. Että saisimme välitettyä lajin hienouden heille.”
Haave kakkoskorista ja lopputurnauspaikasta
Erkka V. Lehtola aloitti vuonna 2014 Palloliiton aluevalmentajana ja on toiminut poikien U17-maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2017 lähtien. Joukkueen tulostavoite on Lehtolan mukaan selvä. Suomi on noussut viime vuosina kymmenisen sijaa UEFA:n U17-ikäluokan Euroopan rankingissa ja selviytynyt säännöllisesti ikäluokan EM-jatkokarsintaan, mutta se ei vielä riitä.
”Olemme nyt kakkos- ja kolmoskorin
rajalla, mutta ikävä kyllä vielä siinä alemmassa korissa. Pitkäaikainen haaveeni on nousta kakkoskoriin. Se takaisi maltillisempia vastustajia alkukarsinnoissa. Totta kai unelmoimme myös EM-lopputurnauspaikasta, johon
Suomi ei ole 2000-luvulla yltänyt pelaamalla kertaakaan.”
”Eniten nautin pelaajista, joiden suorituksista katsojat olisivat valmiita maksamaan. Ja kaikista isoimmat kiksit saisin, jos turnauksen paras ja innokkain pelaaja löytyisi omasta joukkueesta.”
Omaa tavoitettaan valmennusurallaan Lehtola ei myönnä juuri suunnitelleensa.
”Olen yrittänyt kovasti touhuta suomifutiksessa ja mennyt ”pelin” mukana.
Hiljattain sain pitkästä aikaa vavahduttavan yhteydenoton seurasta, mutta nyt olen tässä hommassa vielä tämän ja ensi vuoden. Minun ei kuitenkaan tarvitse itseni eikä muiden takia päästä vaikka Veikkausliigaan valmentamaan, vaikka se varmasti hienoa olisikin. Enemmän olen miettinyt, että mitä aion tehdä isona kuin että missä aion valmentaa”, pyöreät viisikymmentä viime vuonna täyttänyt futiskonkari päättää.
• Huuhkaja- ja Helmaripolku on seurojen pelaajakehityksen tueksi muodostettu alusta, jota Palloliitto järjestää yhdessä Eerikkilän kanssa.
• Huuhkaja- ja Helmaripolun toiminta on tarkoitettu 10–15-vuotiaille pelaajille ja heidän valmentajilleen.
• Tasot 1–3 ovat pääosin alueellista toimintaa, tasot 4–5 ovat kansallisia tasoja.
• Huuhkaja-Helmariliigat huipentuvat joka vuosi pelattaviin kansainvälisiin turnauksiin.
• Toimintakaudella 2022–2023 toiminnassa on mukana 16 yhteistyöseuraa.
Tutustu Huuhkaja- ja Helmaripolun toimintaan sivuillamme: eerikkila.fi/huuhkaja-ja-helmaripolku
Erkka V. Lehtolan unelma poikien U17-maajoukkueen päävalmentajana olisi viedä joukkueensa EM-lopputurnaukseen.
1 Mikä on jalkapallossa parasta?
2 Mikä taito on sinulle vielä haastavaa?
3 Mitä Ekkono-leirillä tehtiin ja mikä oli kivointa?
4 Mitä uutta opit leirillä?
5 Onko sinulla suosikkipelaajaa?
6 Paras muistosi jalkapallosta?
Ekkono Football Campilla Eerikkilässä viihtyneet Elias Toivonen, Lucas Lindgren, Helmi Santalo ja Liida Brotherus kertovat, mitä kaikkea leirillä tehtiin ja mikä ohjelmassa oli kivointa. Juniorit paljastavat myös omat suosikkipelaajansa sekä parhaat muistonsa jalkapallosta.
Elias Toivonen, 9 vuotta | Forssan Jalkapalloklubi
Se että saa urheilla ja tulee onnistumisia. Prässääminen on aika vaikeaa varsinkin jos vastustaja on taitava harhauttamaan.
Tämä oli kolmas Ekkono-leirini. Kivointa oli treenit, kun niissä oppii kaikkea uutta. Meillä oli myös säbähallissa aktiviteetteja. Ja käytiin avannossa. Opin prässäilemään lisää. Harjoittelimme myös ensimmäistä kosketusta ja sitä miten tärkeä se on.
Manchester City on ollut lempiseurani jo pitkään ja tykkään Erling Haalandista, kun se tekee paljon maaleja ja on nopea juoksemaan. Se kun me voitettiin yksi peli 5-4 ja tein kaksi maalia.
1 Pelaan ihan huvin vuoksi. Ja on kivaa, kun onnistuu.
2 Skillaaminen eli vastustajan harhauttaminen on aika raskasta.
3 Olen Ekkono-leirillä kolmatta kertaa, täällä kivointa on aina treenit. Olen myös syönyt aivan kamalasti! Ja sitten meillä oli esitelmiä ja tietovisa.
4 Opin ainakin paikan hakua. Siinä yritetään hakea tyhjää tilaa niin, ettei jää vastustajan taakse.
5 Liverpoolin Virgil van Dijk on lempipuolustajani. Se on sellainen puolustuksen lukko.
6 Sama ottelu kuin Eliaksella. Minäkin tein siinä pelissä kaksi maalia.
Helmi Santalo, 12 vuotta
Kaverit tietenkin ja se, että kehittyy.
1 vastaan 1 -tilanteissa vastustajan ohi pääseminen. Epäonnistumisen pelko on varmaankin siinä suurin haaste.
Tulin Liidan mukana ensimmäistä kertaa leirille. Pääsin tekemään paljon uudenlaisia harjoituksia. Uuden oppimien on ollut kivointa. Sitä miten pystyy havainnoimaan ympärilleen ja tarjoamaan tukia muille pelaajille.
Messi ja Neymar. Molemmat on tosi taitavia. Olimme syksyllä joukkueen kanssa Tshekeissä turnauksessa, jonka voitimme. Se oli tosi siistiä.
1 Se on niin hauskaa. Saa olla kavereiden kanssa ja oppii kaikkea uutta.
2 Sama kuin Helmillä eli pelaajan ohi pääseminen 1vs1 -tilanteessa. Varsinkin jos vastustaja on isompi kuin itse, niin ei välttämättä ole uskallusta tarpeeksi.
3 Pelattiin tosi paljon erilaisia pelejä ja meillä on ollut myös erilaisia muita aktiviteetteja. Meillä oli Kahoot-tietovisa, jonka Helmi voitti.
4 Opin ainakin erilaisia liikkeitä selän taakse, joilla haetaan murtavaa syöttöä maalintekoon.
5 Ellen White ja Messi. Ne on vaan molemmat niin hyviä ja olen kannustanut aina Englantia. Messi on myös tosi taitava.
6 Turnaus Tshekeissä. Oli siistiä olla ulkomailla kavereiden kanssa.
Kansainväliset seurat mukana Huuhkaja- ja Helmaripolun turnauksissa
Huuhkajaliigan kansainvälisiin lopputurnauksiin osallistunut hollantilainen Vitesse haki
Eerikkilästä yhteisiä kokemuksia ja kasainvälisiä pelejä. Lisäksi seuran akatemiajohtajaa
Edward Sturingia kiinnosti päästä vertailemaan eri joukkueiden testituloksia ja pohtimaan syitä tulosten taustalla.
Huuhkaja- ja Helmaripolkuun kuuluvat Huuhkajaliiga ja Helmariliiga huipentuvat joka vuosi loppuvuodesta pelattaviin kansainvälisiin turnauksiin. Niihin tiensä selvittäneet suomalaisjoukkueet pääsevät tuolloin mittaamaan tasoaan eurooppalaisia joukkueita vastaan. Kansainvälinen turnaus pelataan sekä tytöissä että pojissa 12-14-vuotiaiden ikäluokissa.
Viimeksi pelatuissa kansainvälisissä turnauksissa suomalaisia seuroja yhdessä tai useammassa turnauksessa edustivat HJK, EPS, KuPS, NuPS, FC
Espoo, Ilves, KäPa, TPS, KaaPo, FC Nokia, JyPK, Gnistan, FC Honka, OLS ja VJS. Seurajoukkueiden lisäksi kansainvälisissä turnauksissa oli mukana viimeistään kierroksen kolme jälkeen jatkosta pudonneiden joukkueiden pelaajista koottuja yhdistelmäjoukkueita.
Kansainvälisistä joukkueista kaikissa poikien ikäluokkien turnauksissa olivat mukana tanskalainen FC Midtjylland, irlantilainen Shamrock Rovers ja hollantilainen Vitesse. Lisäksi ruotsalainen Hammarby IF osallistui P13 -turnaukseen sekä kaikkiin tyttöjen turnauksiin.
Lisäksi tanskalainen FC Nordsjaelland osallistui T12- ja T14-turnauksiin ja ruotsalainen Brommapojkarna T13-turnaukseen.
Pelien lisäksi kansainvälisissä tapahtumissa testataan pelaajia ja heille teetetään kyselyitä. ”Haluamme saada dataa myös kansainvälisistä joukkueista. Tapahtumien jälkeen on erityisen tärkeää, että dataa myös hyödynnetään. Pyrimme jalkauttamaan sitä mahdollisimman hyvin seuroille”, Eerikkilän jalkapallopalveluiden päällikkö Antti Kekkonen sanoo.
Tärkeä kokemus
Hollantilaisen Vitessen junioriakatemiassa on yhdeksän poikajoukkuetta alle 10-vuotiaiden joukkueesta 21-vuotiaisiin. Seuran akatemiajohtaja Edward Sturing osallistui ensimmäistä kertaa joukkueensa mukana Huuhkaja- ja Helmaripolun kansainväliseen turnaukseen.
”Olemme tehneet Eerikkilän kanssa yhteistyötä jo useamman vuoden ajan, mutta nyt pääsin oman roolini muutoksen myötä ensimmäistä kertaa itse Eerikkilään. Olin kuullut paikasta ja tapahtumasta paljon positiivista ja meillä onkin ollut kaikki tosi hyvin koko vierailun ajan, niin pelit, majoitus kuin tunnelma”, Sturing kehuu.
Hän kertoo Eerikkilään saapuneen 12-vuotiaiden poikien joukkueen olevan ensimmäistä kertaa yhdessä ulkomailla. Joukkueen kanssa Suomeen matkustivat vain joukkueen toimihenkilöt, muut vanhemmat jäivät kotiin. ”Joukkueelle on tärkeää päästä olemaan neljä päivää yhdessä ja tämä on ollut pojille todella hieno kokemus. Pelien lisäksi olemme päässeet harjoittelemaan itsenäistä toimintaa ja vastuunkantoa myös arkisissa askareissa, kuten ravintolassa toimimisessa.”
Haastatteluhetkellä Vitessen
P12-joukkue oli ehtinyt pelata vain suomalaisia joukkueita vastaan. Niiden taso oli Sturingin mukaan vaihteleva. ”Joitakin joukkueita vastaan olemme olleet vaikeuksissa, toisia vastaan taas selvästi niskan päällä.”
Vertailua datan avulla
Edward Sturing sanoo olevansa erityisen kiinnostunut myös Eerikkilässä tehtyjen testien tuloksista. Käytännössä samat testit tehdään Hollannissakin, mutta testitulosten jakaminen kaikille osallistujille tarjoaa Sturingin mukaan kallisarvoista tietoa, jonka he haluavat myös saada.
”On tärkeää päästä näkemään ja vertailemaan tuloksia muiden joukkueiden kesken. Tulokset eroavat jonkin verran ja on mielenkiintoista pohtia ja löytää syitä tulosten eroavaisuuksille. Tulokset voivat antaa meille osviittaa esimerkiksi siitä, miksi jostain pelaajasta tulee ammattilainen ja toisesta ei. Näemme datan pohjalta myös, miten tulokset ja erot muuttuvat pitkässä juoksussa.”
”Valmentajamme saavat myös hyvää oppia siitä, miten toisissa maissa
pelataan. Esimerkiksi irlantilaiset pelaavat aika kovaa, meidän on opittava pelaamaan heitä vastaan. Samalla he ovat täällä reissussa vastuussa nuorista pelaajista, joten joukkueen toimihenkilöiden on osattava toimia myös vastuullisesti”, Sturing pohtii.
Suomalaiset valmentajat pääsivät kansainvälisen turnauksen aikana myös kuuntelemaan Sturingin esitystä. ”Sen jälkeen meillä oli paljon keskustelua. Puhuimme muun muassa siitä, mitä me teemme poikien kanssa lajitreenien lisäksi. Me esimerkiksi käymme judo-tunneilla ja pelaamme sulkapalloa. Enää meillä ei ole kouluissa voimistelua, joten sekin on huomioitava harjoittelussa.”
”Jos tavoittelet huippua, on erittäin tärkeää treenata määrällisesti paljon, tehdä töitä joka päivä ja päästä pelaamaan parhaita vastaan. Jos haluat oppia soittamaan pianoa, on soitettava paljon pianoa.”
On tärkeää päästä näkemään ja vertailemaan tuloksia muiden joukkueiden kesken.
Tavoitteet toiminnan taustalla
Tavoitteiden asettelun tiedetään olevan tärkeää ja oikein asetettuna ne parantavat niin yksilön kuin joukkueen suoritustasoa. Eerikkilän Head of Psychological Performance Aleksi Tossavainen kertoo tässä artikkelissa, mitkä ovat tavoitteen asettamisen tärkeimmät näkökulmat.
Parhaimmillaan tavoitteet lisäävät motivaatiota, auttavat keskittymään olennaisiin asioihin sekä auttavat meitä toimimaan halutulla tavalla.
Kuitenkin esimerkiksi uudenvuodenlupauksissa jopa 88 prosenttia ihmisistä epäonnistuu asettamissaan tavoitteissa, vaikka puolet on etukäteen varmoja, että tulee saavuttamaan tavoitteensa.
Kysymys kuuluu mitä voimme tehdä, jotta antaisimme itsellemme hyvät mahdollisuudet onnistua ja saavuttaa tavoitteemme? Tässä artikkelissa
käydään läpi tärkeimmät asiat tavoitteen asettamisen näkökulmasta. Käymme myös läpi konkreettisen mallin, jonka voit ottaa saman tien käyttöön omaan arkeesi.
Mitä tavoitteilla tarkoitetaan?
Tavoitteet ovat yksinkertaisesti asioita, joita ihminen haluaa saavuttaa. Miettiessäsi mitä tältä päivältä, viikolta, kuukaudelta, vuodelta tai viideltä vuodelta haluat, sinun on tärkeää ymmärtää, että ihminen on kokonaisuus ja eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Ja jotta kokonaisuus kehittyy pelkät tavoitteet eivät riitä, vaan niiden ympärille on tärkeää rakentaa systemaattinen prosessi tukemaan kokonaisuutta. Auttaaksemme ihmisiä pääsemään kohti tavoitteitaan olemme Eerikkilässä luoneet E.Way -filosofian.
Miettiessäsi tavoitettasi voit siis miettiä mihin osa-alueeseen haluat erityisesti panostaa. Esimerkiksi onko tavoitteenasi kehittää fyysisiä ominaisuuksiasi, lajitaitojasi vai haluatko alkaa elämään urheilijan elämää entistä laadukkaammin?
Tavoitteen suunnittelun jälkeen sinun tulee toteuttaa suunnitelmaasi parhaasi mukaan sekä seurata omaa kehitystäsi.
Mitkä sitten ovat tavoitteen asettamisen tärkeimmät näkökulmat?
Jotta tavoitteet vaikuttaisivat positiivisesti toimintaasi ja sitä kautta suoritustasoosi on niiden tärkeää olla tarkkoja, toimintaan sidottuja, mitattavia, saavutettavia ja aikaan sidoksissa. Jotta tavoitteet motivoivat, voidaan niihin yhdistää niin sanottu ”venymistavoite”. Se tarkoittaa suuntaa, joka tuntuu jopa mahdottomalta ja
saavuttaaksesi sen sinun tulee todella venyä parhaimpaasi. Tämä voi olla myös unelmasi, jota kohti haluat työskennellä. Alapuolelta löydät valmiin esimerkin, jonka voit kopioida ja täydentää omannäköiseksesi.
Kirjoita ylös omat vastauksesi ja pyri toteuttamaan niitä ainakin kahden kuukauden ajan, jotta pystyt näkemään prosessin vaikutuksen. Valitse korkeintaan kolme konkreettista toimintatapaa,
E.Way -filosofia on luotu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittymiseen ja menestyksen mahdollistamiseen.
Siihen kuuluu kuusi osa-aluetta sekä kuvassa osa-alueiden ympärillä kulkeva prosessi, johon sisältyy viisi vaihetta.
joita alat toteuttamaan ja seuraa sekä arvioi toimintaasi kerran viikossa. Toimintatapojen tulee olla sinulle aidosti mahdollisia ja kiinnostavia, jotta pystyt sitoutumaan niihin. Ota haaste vastaan ja luo tavoitteesi jo tänään.
Aleksi Tossavainen
Head of Psychological Performance, Eerikkilä
Tavoitteen kohdat Esimerkkivastaus
Venymistavoite Nuorisomaajoukkueeseen pääseminen Lyhyemmän aikavälin tarkka tavoite Kehittää omaa viimeistelyä sekä lihaskuntoa
Toimintaan-sidottu (1-3 toimenpidettä)
Mitattava
Saavutettava (Oletko rehellisesti valmis tekemään vaaditut asiat)
Aikaan sidottu
1) Omatoiminen harjoittelu 2x viikko (pallon kanssa kentällä 1h viimeistelyä > 10 laukausta viidestä eri paikasta likkuvaan palloon)
2) Kuntopiiri 2-3x viikko (ohjelma kysytty fysiikkavalmentajalta)
3) Nukkumaan klo 22 mennessä (unta 9h yössä)
1) Seuraan toiminko toimenpiteiden mukaisesti vai en
2) Seuraan otteluissa miten viimeistelen maalipaikoissa ja voitanko kaksinkamppailut
Kyllä, jos pysyy terveenä
Seuraan tavoitetta ja toimenpiteitä seuraavat kolme kuukautta
Esimerkki tavoitteiden asettamisen ja niiden seuraamisen mallista. Malli pohjautuu SMART-tavoitemalliin.
Lähteet: Kleingeld, A., van Mierlo, H., & Arends, L. (2011). The effect of goal setting on group performance: A meta-analysis. Journal of applied psychology, 96(6), 1289. Locke, E. A., & Latham, G. P. (1990). A theory of goal setting & task performance. Prentice-Hall, Inc. Tossavainen, A., & Peltonen, A. (2020). Psyykkinen valmennus. Helsinki: Fitra. Wiseman, R. (2007). New Year’s Resolution Experiment.
Trainers’ House on auttanut ihmisiä eteenpäin tukemalla ja kehittämällä asiakkaittensa liiketoimintaa jo vuosikymmenien ajan. Erityisesti pitkien valmennusten ja johtoryhmien vetäytymisten onnistumisen kannalta fasiliteeteilla ja palvelun tasolla on väliä: auttaako käytettävä tila pysähtymään ja keskittymään olennaiseen? Tukevatko muut palvelut ydintehtävässä onnistumista? Trainers’ House antaa asiakkaille parastaan, mutta vaatii sitä myös yhteistyökumppaneilta. Esimerkiksi Eerikkilältä. Ja mitä me teemme? Parhaamme.
Me Eerikkilässä tiedämme mitä on olla henkisen ja fyysisen valmennuksen äärellä. Pitää keskittyä itse asiaan ja jotta se onnistuu, on puitteiden oltava niin hyvät, että fokus tärkeimmässä säilyy ja tukee sitä.
Trainers’ House päätti kokeilla Eerikkilän B2B-palveluita ja teki kokemuksensa innoittamana Eerikkilästä Lean Leadership -valmennusohjelmansa tukikohdan.
Trainers’ House tarjoaa asiakkailleen parasta mahdollista palvelua ja vaatii sitä myös puitteiden osalta. Eerikkilässä Trainers’ Housen asiakkaat tekevät suuria suunnitelmia, pysähtyvät ja vaihtavat suuntaa. Kirjoittavat historiaa. ”Kun yrityksellä tai johtajalla on tarve uusiutua, löytää uusi suunta ja kiteyttää strategia niin, että se myös toteutuu, on ympäröivän miljöön oltava mahtava”, kertoo Lean Leadership -ohjelman
valmentaja ja Trainers’ Housen hallituksen puheenjohtaja Jari Sarasvuo
Eerikkilää ympäröivä luonto on jo itsessään rauhoittava ja inspiroiva. Monipuoliset fasiliteetit on rakennettu kunnioittamaan ympäristöä, palvelemaan ja tuomaan käynnille mittaamatonta lisäarvoa. Sijainti 100 kilometriä Helsingistä on omiaan kansainväliselle bisnesväelle.
Villa Erik on erinomainen paikka kokouksille, huvilat ja huoneistot taas tarjoavat upeat puitteet rentoutumiselle ja levolle. Hyvä ruoka, erilaiset liikuntalajit ja miellyttävä sauna viimeistelevät käynnin. ”Kokoushotellityyppiset ratkaisut passivoivat ihmistä. Ensin sammuu keho, sitten hetken päästä myös mieli. Haluamme, että jokainen on kokonaisvaltaisesti virkeä ja hereillä, laajasti elossa. Ihmistä pitää altistaa muillekin ärsykkeille kuin puheelle ja powerpointesityksille”, Sarasvuo kiteyttää.
Jotta asiakaskokemus voisi nousta maailmanluokkaan, tarvitaan vaativia asiakkaita. Sarasvuo kiitteleekin
Eerikkilää niin palvelualttiudesta Lean Leadership -valmennusyhteistyön suhteen kuin yleisestikin arkkitehtuurista, designista ja sisustuksesta.
”Eerikkilän historiallista tarinaa kerrotaan tilojen seinillä suurin dokumentaarisin kuvin. Rakastan Eerikkilän tunnelmaa. Siellä on syvät juuret.”
Eerikkilän monipuoliset liikuntavaihtoehdot antavat jokaiselle mahdollisuuden saada uusia kokemuksia aivotyön oheen. Pelkästään käyskentely rauhoittavassa luonnossa antaa mahdollisuuden rentoutua ja kerätä henkistä pääomaa. ”Jos ihminen haluaa uusiutua, nostaa tasoaan ja tehdä henkilökohtaista historiaa, niin Eerikkilä on siihen juuri oikea paikka. Eerikkilässä on tehty historiaa ja siellä tehdään jatkossakin historiaa – ihminen aistii sen”, Sarasvuo summaa.
ihmiset ja asiat, jotta yhteinen tarina voisi toteutua uudella tavalla.
Antti Hakala, Eerikkilän myyntijohtaja
Tammelalainen hyvinvoinnin ammattilainen
Karoliina Laaksonen:
Karoliina Laaksonen kannustaa erityisesti äitejä pitämään arjen keskellä huolta myös omasta hyvinvoinnistaan. Laaksonen itse sanoo liikkuvansa yhdessä lasten kanssa sekä sopineensa perheensä kanssa toimintatavat, jotka mahdollistavat aikuisille myös omaa aikaa.
Triathlonia harrastava tammelalainen personal trainer ja sosiaalisen median vaikuttaja sekä yrittäjä Karoliina Laaksonen saa liikunnasta energiaa arkeen ja on totuttanut myös lapsensa liikkumaan pienestä lähtien. Yhdessä perheen kanssa liikkuminen onkin Laaksosen mukaan mitä parhainta liikuntakasvatusta jälkipolville.
”Kotoa opitut tavat juurtuvat aika syvälle lapseen. Me kuljemme hoitomatkat kävellen tai pyörällä ja käymme muuten vain pyöräilemässä tai metsäretkillä pienten eväiden kanssa. Evääthän ovat lasten mielestä ihan parasta. Ja kotona kun levittää jumppamaton lattialle, se toimii kuin kutsuhuuto lapsille. Meillä on yhdessä lipaston laatikossa erilaisia pieniä jumppavälineitä, joiden kanssa lapset tykkää touhuta. Joskus meillä on tapana jumpata niin, että jokainen saa näyttää vuorollaan yhden liikkeen ja muut tekevät perässä.”
Laaksoselle itselleen hyvinvointi tarkoittaa, että on hyvä olla itsensä kanssa ja osaa arvostaa itseään. Monipuolisen liikunnan ohella arkeen kuuluvat riittävä uni ja laadukas ravinto. Pienten lasten äitinä hän toki ymmärtää, että aina omaan hyvinvointiin liittyviin asioihin ei voi itse vaikuttaa. Näihin syihin kuuluvat esimerkiksi lasten yövalvomiset. ”Oman perheen kanssa kannattaa keskustella omista tarpeista ja toiveista. Itse arjessa on myös priorisoitava, mikä on itselle oikeasti tärkeää. Meillä jokaisella on saman verran tunteja vuorokaudessa.”
Juuri priorisointia lieneekin kiittäminen, että Karoliina Laaksonen on onnistunut yhdistämään lapsiperhearkeen työt sekä opiskelun ja aikaa on riittänyt vielä itsestä huolehtimiseen. ”Pienet lapset ja yrittäjyys ei ole ollut minulle se pahin yhdistelmä, mutta esimerkiksi korona-aika oli välillä ihan tuskaa. Minulla on mahtava mies ja muutenkin hyvät tukiverkostot, joiden kanssa olen
pystynyt sopimaan toimintatavoista. Se on auttanut vetämään rajat myös omalle työnteolle, koska itsellä on muuten vähän taipumusta tehdä paljon töitä”, hän tunnustaa.
Sopivasti itsekäs
Vuonna 2016 personal traineriksi valmistunut Laaksonen sanoo tykänneensä aina liikkua paljon ja haaveilleensa nuorempana saavansa siitä vielä itselleen ammatin. ”Olin itse niin aktiviinen liikkuja, että ihmiset alkoivat kysellä neuvoja. Siitä se kipinä on lähtenyt. Vuonna 2021 valmistuin life coachiksi ja viime syksynä ravintovalmentajaksi. ”Ei kait sitä ole koskaan valmis, vaan aina löytyy jotain uutta tietoa. Uuden oppiminen onkin yksi työni suola.”
Karoliina Laaksonen on tunnettu Forssan seudulla naisten ja erityisesti äitien liikuttajana ja valmentajana.
”Suurin osa asiakkaistani on havahtunut siihen, kuinka tärkeää oma jaksaminen ja hyvinvointi on. Usein kyse on kunnon kohottamisesta ja monella siihen liittyy myös painonpudotusta. Useimmat asiakkaani ovat kaivanneet tsempparia arkeen ja löytäneet avullani itselleen sopivat tavat liikkua ja olla sopivasti itsekäs. Äidit usein laittavat lasten ja muun perheen hyvinvoinnin oman hyvinvointinsa edelle. Minun tavoitteeni on auttaa heitä oppimaan pitämään myös omista tarpeistaan kiinni.”
Laaksosen asiakkaina on niin yksilövalmennettavia kuin pienryhmiä. Myös hänen korona-aikana perustamastaan Vaunujengi Forssasta tuli korona-aikana suosittu ryhmä. Siinä pienten lasten äidit lenkkeilevät porukalla lasten kanssa parhaillaan kolmenkymmenen vaunulaisen voimin. ”Tulevaisuudessa haluaisin järjestää enemmän lyhyitä hyvinvointiin keskittyviä leirejä naisille.”
104
Erinomainen tulos AAA
Henkilöstön antama NPS 97
Henkilöstön omistautuneisuusindeksi 86,3 (asteikko 0–100)
Majoitus- ja matkailutoiminnallemme on myönnetty matkailualan Green Key -ympäristömerkki (myönnetty 2021).
Meille on myönnetty myös Sustainable Travel Finland eli STF-merkki osoituksena arvokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä kestävän matkailun eteen (2021).
Asiakkaidemme antama suositteluaste (Net Promoter Score)
NPS
77
MAJOITUSVUOROKAUDET 93 400
Jalkapallo 42 %
Salibandy 18 %
Vapaa-aika 12 %
Koulutus 10 %
Muut 10 %
Yritykset 8 %
85 %
ravintolan tarjonnasta valmistetaan alusta loppuun omassa keittiössä.
Hankimme mahdollisimman paljon raaka-aineita lähituottajilta.
Oma aurinkopuistomme tuottaa jopa kolmanneksen sähköntarpeesta.
Kastelemme kentät järvivedellä.
Aina kun tulet viettämään meille aikaasi, tuet samalla lastan ja nuorten urheilua. Tämä on mahdollista, koska yleishyödyllisenä säätiönä Eerikkilän kaikki tuotot palaavat takaisin perustoimintaamme.
Oman toimintamme tuottama hiilijalanjälki 595 t CO2e (laskua edellisestä laskennasta noin 30 %).
Aloitimme muovijätteen erilliskeräyksen vuonna 2022.
Respect Cup erityislasten ja nuorten vuosittainen jalkapalloturnaus
Icehearts urheiluleirien tukeminen
Unelmien liikuntapäivä Tammelan alakoulujen 5.–6.-luokkien salibandyturnaus
Ensimmäistä kertaa järjestettynä Salibandyn Superlauantaina pelattiin Eerikkilä Super Cup sekä Tupla+-katusählyn finaalit sekä pidettiin kansainvälinen lajiseminaari World Floorball Summit. Eerikkilä Super Cupissa kohtasivat F-liigamestarit sekä TEHO Sport Suomen Cupin voittajat (naisissa TPS-PSS ja miehissä Classic-SPV). World Floorball Summitin juontajana toimi Oskari Saari (pikkukuvassa vas.). Varalan urheiluopiston testauspäällikkö Marko Haverinen (pikkukuvassa oik.) oli yksi tapahtuman puhujista.
Unelmien liikuntapäivänä Eerikkilässä ratkottiin Tammelan alakoulujen 5.–6.-luokkien salibandymestaruus.
Eerikkilä Trail Run juostiin neljättä kertaa Ruostejärven virkistysalueen ja Liesjärven kansallispuiston upeissa maastoissa. Kosteassa syyskelissä juostuun tapahtumaan starttasi ennätykselliset 240 juoksijaa kolmelle eri matkalle.
Loppuvuodesta pelattuihin Huuhkaja- ja Helmaripolun kansainvälisiin turnauksiin osallistui suomalaisten seurojen lisäksi joukkueita Ruotsista, Tanskasta, Hollannista ja Irlannista. Vuoden 2022 aikana Eerikkilässä järjestettiin yhteensä yli 700 lasten ja nuorten liikunta- ja urheilutapahtumaa.
Tarjosimme kolmatta kertaa turvapaikan paukkuaroille lemmikeille, kun vieraaksemme saapui uutena vuotena 120 nelitassuista vierasta perheineen.
kokemista, tarjouksia ja informaatiota. Lataa omasi ja tee Eerikkilässä käynnistä juuri omannäköisesi kokemus.
Eerikkilä on elämys
Lataa oma sovelluksesi ja astu Eerikkilään!
Kokeile millaista on elää kuin huippu-urheilija. Hyödynnä pro-tason liikuntamahdollisuudet ja syö ja nuku kuin ammattilainen – päiväunia unohtamatta.
Ota aikaa itsellesi ja huolla kehoasi ja mieltäsi. Jätä arjen haasteet taaksesi ja nauti olostasi. Valitse all inclusive-hemmottelua.
Virkisty puhtaan ja kiehtovan luonnon äärellä. Koe lumoava Torronsuon kansallispuisto patikoiden tai kaunis Liesjärven kansalllispuisto meloen.
Luonnossa liikkumista, yhteisiä liikuntahetkiä ja mukavaa yhdessäoloa ilman ruoka- ja pyykkirumbaa. Päivän kruunaa hyvät yöunet omassa huvilassa.
