{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade.

Page 1

Okkonen-Sotka Paavola Kirkkopelto Niemelä

Opettajan opas

Edukustannus 1


Tiedustelut Edukustannus www.edukustannus.fi info@edukustannus.fi Tilaukset Kirjavälitys Oy Puh. 010 345 1520 kvtilaus@kirjavalitys.fi

Kustantaja Edukustannus, Helsinki 2. painos, 2018 © Päivi Okkonen-Sotka, Heini Paavola, Reetta Niemelä, Katri Kirkkopelto ja Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, 2016 Toimitus: Rauna Sirola Kuvitus: Katri Kirkkopelto Graafinen suunnittelu ja taitto: Tuija Siekkinen Sadut: Reetta Niemelä Kirjainmuotolaulun sanat: Maisa Tonteri Laulut: Anna-Mari Kähärä, Antti Vuori, Emma Pihkala, Ville Myllykoski Laulujen sanat: Reetta Niemelä ja Rauna Sirola Laulujen leikit: Jonna Kiviniemi-Pänkäläinen Nuottipiirrokset: Antti Vuori Selkotekstit ääneen luettaviin satuihin: Selkokeskus/Ari Sainio Selkoversiot Tarina-aukeamien teksteihin: Marja Simola

Kopiointiehdot Tämä teos on opettajan opas, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeuden­ omistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista www.kopiosto.fi Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty. ISBN 978-952-288- 356-8

2

Sisällys Aapisen rakenne

4

Syksyn tehtäväkirjan rakenne

6

Opettajan opas

7

Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen • Kielellinen tietoisuus lukutaidon pohjustajana • Fonologinen tietoisuus lukutaidon kulmakivenä

Lukemaanopettaminen Vilskeen aapisessa • KÄTS-menetelmä • LPP-menetelmä • Monilukutaito keskiössä • Eriyttäminen • Suomi toisena tai kolmantena kielenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja opettamisessa

7 7 7

8 8 8 8 9 9

Arviointi

10

• Alkuarviointi 1 • Alkuarviointi 2 • Alkuarviointi 3a • Alkuarviointi 3b • Alkuarviointi 4 • Alkuarvioinnit, koontilomake • Itsearviointilomake • Kirje huoltajille

11 12 14 16 18 20 22 23 24

Alkuarvioinnit (opettajan ohjeet ja oppilaan lomakkeet)

Tutustuminen Vilskeeseen Tarinoiden taustaa Aapisen hahmot

Aapisen aloitustarinat • Prologi: Lentävä lehti • Aloitustarina 1: Mei etsii seikkailua • Aloitustarina 2: Puotipuksut • Aloitustarina 3: Ystävykset • Aloitustarinoiden liitteet

26 26 27 28 29 30 32 34 36


Aapisen kirjainjaksot AISU: Ratapuoti avataan asiakkaille A • Arka Sini uskaltaa I • Ilmi Jauhopilvi saa itkusta hikan S • Surkea suunnitelma U • Unohtakaa meidät • Jakson kertaus • Jakson liitteet

NOLE: Vilskeen asema aukeaa N • Nysä Nörtin sakko O • Onni avaa lipaston L • Loistava älynväläys E • Eläköön! • Jakson kertaus • Jakson liitteet

MRTÄ: Satulankoja ja kadonneita riimejä M • Täti Matala kutoo myssyn R • Rilli riimitön T • Tamma ja riimitaikuri Ä • Äänetöntä iloa • Jakson kertaus • Jakson liitteet

KPJV: Kirje kirjastosta K • Keltainen juna P • Pölyinen Partanen J • Juhlallinen jono V • Väsynyt lukija • Jakson kertaus • Jakson liitteet

YÖHD ja vierasperäiset kirjaimet: Harmien talvi

44 44 46 52 58 64 70 72 90 92 98 104 110 116 118 140 142 148 154 160 166 168 190 192 198 204 210 216 217

Y • Yllätyksiä ensilumen aikaan Ö • Örmylän oljy H • Harmien talvi D • Dysä Dörtin dihkeä duha Vierasperäiset kirjaimet: Sääkoneen arvoitus ratkeaa • Jakson kertaus • Jakson liitteet

240 242 248 254 260 266 274 276

Laulujen nuotit ja leikkiohjeet Yleisliitteet

300 314 3


AAPISEN RAKENNE Vilskeen aapinen on matka lukemisen, kirjoittamisen, mielikuvituksen, satujen ja seikkailuiden maailmaan. Aapisessa eletään satumaailmassa, mutta tarinoissa käsitellään tapahtumia, jotka voivat olla jokaiselle lapselle totta.

Kirjainaukeama Mm

Mm

ma-ta-la

mu-na me-ri

mu-ka-va

am-me

me-lui-sa

om-mel

Vilskeen aapisessa kutakin kirjainta käsitellään kahdella aukeamalla. Ensimmäisen aukeaman teksti on tarkoitettu erityisesti lukemaan opetteleville ja toisen aukeaman teksti lukutaitoisille.

me-lo-a

mai-la muu-ri

maa-la-ta

sim-puk-ka

muis-taa

MUSEO

3

MUTKATIE

MERIMELOJAT

Jokaiseen kirjainaukeamaan kuuluu ääneen luettava tarina, jota työstetään tehtäväkirjassa joko puhuen tai kirjoittaen ja joka sopii näin ollen kaikille oppilaille.

am

2im

Ker-ro-taan sa-tu.

om

em

sam sim sum som

sem

ma

me

mi

um

mu

mo

maa mii muu moo mee

Sa-tu-mys-syt pää-hän! Mi-nul-la on. Mi-nul-la myös. Mi-nä a-loi-tan.

mai mais mui muis mei meis

ILMIN LEIPOMO

Ker-ro-taan.

1

MINIKYLPYLÄ

4

Kirjaimet opetellaan neljän kirjaimen jaksoissa. Jokaisen jakson lopussa on toiminta-aukeama, jolla harjoitellaan tarinan keksimistä ja kertomista paritehtävänä sekä fonologista tietoisuutta pelin avulla.

Ensimmäinen aukeama koostuu tarinaan liittyvästä kuvasta, vuoropuhelusta, tavutauluista ja sanoista.

Prologi, aloitustarinat ja -aukeamat

Kuva 1

Oppaan ääneen luettava prologi (s. 29) johdattaa Vilskeen kaupunkiin, ja se voidaan lukea, kun aapinen otetaan käyttöön. Varsinaisia aloitustarinoita on kolme (s. 31, 33, 35). Niiden avulla oppilaat tutustuvat aapisen hahmoihin ja useiden tarinoiden tapahtumapaikkaan, Ratapuotiin.

Kuvan avulla voidaan harjoitella kuvalukemista, tehdä omaa tarinaa ja tutkia sitä osana ääneen luet­ tavan tarinan kuuntelua. Jokaisen kirjainaukeaman kuvaan on sijoitettu sanoja, joista löytyy aukeamalla opeteltava kirjain. Kuvaan on sisällytetty myös yksityiskohtia, joita voi tutkia. Lisäksi kuvaan on piilotettu aukeamalla opeteltavia pien- ja suuraakkosia. Opas sisältää kuvaan liittyviä tehtäviä ja ohjeita kuvan käsittelyyn.

Kirjainjaksojen aloitusaukeamat 3 3SA-TU-LAN-KO-JA SA-TU-LAN-KO-JAJAJAKA-DON-NEI-TA KA-DON-NEI-TARII-ME-JÄ RII-ME-JÄ

Kaikki kuuntelemaan! Täti Matala kertoo tarinan.

1. Lyh-ty-juh-lan ko-ho-koh-ta on jo al-ka-mas-sa koh-ta.

2. O-li ker-ran ru-si-noi-ta se-kä pui-den hu-mi-noi-ta.

Pa-ri lan-kaa, niis-tä al-kaa sa-tu käy-dä täyt-tä jal-kaa.

O-li noi-ta taik-ka voi-ta, hyt-ty-si-ä tu-si-noi-ta.

Lyh-ty-juh-lan...

O-li ker-ran...

Kerto: Lyh-dyt heh-kuu, täh-det nau-raa, tä-ti ker-too ta-ri-naa. Kuu-li-jat on ai-van hil-jaa, kuu-kin kään-tää kor-vi-aan.

50

Tavutaulut ovat tärkeitä sekä lukemaan opetteleville että lukutaitoisille. Siksi niitä tulee harjoitella monipuolisesti. Tavutauluja voidaan lukea lukusuunnan mukaisesti tai usein myös ylhäältä alaspäin. Opettajan digiaineistossa voi tavutaulujen tavuja liikuttaa ja yhdistellä sanoiksi. Apuna tähän on myös lisätavupankki. Oppaassa on ohjeita tavutaulujen käyttöön eritasoisten lukijoiden kanssa.

Kerto: Lyh-dyt heh-kuu, täh-det nau-raa, tä-ti ker-too ta-ri-naa. Kuu-li-jat on ai-van hil-jaa, kuu-kin kään-tää kor-vi-aan.

Sanalistat 3 51

Jokaisen kirjainjakson aloittaa aloituskuva-aukeama. Aukeamalla ovat myös jaksoon liittyvän laulun sanat. Aukeamaan liittyy ääneen luettava tarina, joka johdattaa jakson tapahtumiin. Tarina on kuunneltavissa myös opettajan digiaineistossa.

4

53

Tavutaulut 2

Tä-ti Tä-tiker-too ker-toota-ri-naa ta-ri-naa

Oletteko valmiit?

Mi-nä kuun-te-len. O-li-pa ker-ran…

52

Sanalistan sanat on tarkoitettu kaikille lukijoille. Neljään ensimmäiseen substantiiviin on merkitty kuvatuki, mikä auttaa aloittelevia lukijoita. Sanatasolla toimivat ja sujuvat lukijat harjoittelevat lukemaan kaikki listan sanat. Ensimmäisessä kirjainjaksossa (AISU) sanalista sisältää ainoastaan substantiiveja, toisessa jaksossa (NOLE) substantiiveja ja adjektiiveja ja muissa kirjainjaksoissa substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä. Sanalistan substantiivit on muodostettu niin, että aloitustavu tai jokin muu sanan tavuista löytyy tavutaulusta. Opettajan digiaineistossa sanoja voidaan siirrellä esimerkiksi osaksi kuvaa.


Vuorokeskustelu 4

Tehtävät 3

Vuorokeskustelu on kirjoitettu pääasiassa jo opituilla ja aukeamalla harjoiteltavalla kirjaimella, mutta muitakin kirjaimia on käytetty. Tekstissä on paljon toistoa, jotta se jää helposti mieleen. Vuorokeskustelun repliikkejä voi jakaa lukutaidon mukaan, ja tähän opas sisältää vinkin jokaisen kirjaimen kohdalla.

Tarina-aukeamalla on 5–6 tehtävää, jotka liittyvät tarinaan sekä monilukutaitotekstiin ja joiden avulla harjoitellaan vuorovaikutusta, tunnetaitoja ja draamaa.

Kertausaukeama Vilskeen pysäkki Mm

Tarina-aukeama

VILS-KEEN PY-SÄK-KI

Tä-ti Ma-ta-lan sa-tu-kou-lu OH-JE Heit-tä-kää nop-paa kol-me ker-taa. Va-lit-kaa no-pan sil-mä-lu-vun mu-kaan: 1) hah-mo 2) paik-ka 3) tär-ke-ä e-si-ne.

PA-RI-TEH-TÄ-VÄ

Mys-sy-jä mie-li-ku-vi-tuk-ses-ta Lap-set Lap-set in-nos-tui-vat in-nos-tui-vat tä-ti tä-ti Ma-ta-lan Ma-ta-lan sa-tu-lan-gois-ta. sa-tu-lan-gois-ta. Me-kin Me-kin ha-lu-am-me ha-lu-am-me ku-to-a ku-to-a sa-tu-mys-sy-jä! sa-tu-mys-sy-jä! Me-kin Me-kin ha-lu-am-me ha-lu-am-me ker-to-a ker-to-a niis-tä niis-tä sa-tu-ja! sa-tu-ja! al-koi-vat al-koi-vat et-si-ä et-si-ä o-mi-a o-mi-a sa-tu-lan-ko-ja. sa-tu-lan-ko-ja. Lap-set Lap-set Ai-no Ai-no saisai kiin-ni kiin-ni i-ha-nan i-ha-nan si-ni-sen si-ni-sen lan-gan lan-gan Pa-jun Pa-jun pään pään pääl-tä. pääl-tä. On-ni On-ni hyp-pä-si hyp-pä-si il-maan. il-maan. Hän Hän nap-pa-si nap-pa-si rai-dal-li-sen rai-dal-li-sen lan-gan. lan-gan.

TAR-VI-TAAN

Kek-si-kää niis-tä sa-tu.

nop-pa tie-to-ko-ne

Va-lit-kaa jo-kin seu-raa-vis-ta: Ker-to-kaa

tai ky-nä vä-ri-ky-nät

1

hah-mo

n -sa on . O-ta vi a-ris Kel-l i-nen o- un ja… sa-la -lam-p tas-ku

Ro-b o-li

Jo-kJo u -kon u on puun puun osi-los okpii-lpi Kii-p Kii-p ok-sa l-l -sa -sa e-äne-än l-l-sa ... ... a. a.

o-tin vi lop -pu r-ta ...

r -r

an

54

1. Mi-tä lap-set ha-lu-si-vat teh-dä? 2. Mi-tä tä-ti Ma-ta-la o-pet-ti sa-duis-ta? 3. Lu-ke-kaa sa-dun a-loi-tuk-set. Va-lit-kaa yk-si a-loi-tus. Kek-si-kää sii-tä sa-tu. Voit-te myös kir-joit-taa ja ku-vit-taa sen.

2

3

PA-RI-PE-LI

3

Pei-tä sa-na, jos-sa on sa-ma mää-rä ta-vu-ja kuin ym-py-rän lu-vus-sa.

E-ni-ten sa-no-ja peit-tä-nyt voit-taa.

3

2

TAR-VI-TAAN

Pe-li-ä pe-la-taan, kun-nes kaik-ki sa-nat on pei-tet-ty.

2

4

Tä-ti Ma-ta-lan sa-tu-sa-nat Hei-tä nop-paa.

4 68

4

3

E-te-ne sil-mä-lu-vun mu-kaan.

3

ja . ö.. k -k ä syn ny O -l i -n e -k y i my r s

2

Ää

3

PE-LI-OH-JE

2

...

s pa-ra -saa... a on Se o Kis-s -vä-ni. ys-tä

o -l i K au-pan ik-ku-nas-sa -rä... ö kel-tai-nen pol-ku-py

tär-ke-ä e-si-ne

4

4 ke

Niin. Jo-kai-sel-la on sa-tu ker-rot-ta-va-naan. Sa-dut läm-mit-tä-vät mei-tä kuin mys-syt, ja te-ke-vät kai-kes-ta vä-ri-käs-tä. Kun lan-gan-pät-ki-ä o-li tar-peek-si, lap-set sai-vat tä-ti Ma-ta-lal-ta sa-tu-pui-kot. Lan-gois-ta syn-tyi mi-tä ih-meel-li-sim-pi-ä mys-sy-jä. Jo-kai-nen sai ker-to-a o-man ta-ri-nan-sa.

paik-ka

3

2

a

2

Milli pie- on m ni aa Ei-le n o-le -il-m n… n-to an .

l i -p

Näin-kö help-po-a tä-mä on?

Kir-joit-ta-kaa

O-

ja ja kum-ma! kum-ma! Ih-me Ih-me Uu-si-a Uu-si-a sa-tu-lan-gan sa-tu-lan-gan pät-ki-ä pät-ki-ä ti-pah-te-li ti-pah-te-li e-siin e-siin las-ten las-ten mie-li-ku-vi-tuk-ses-ta. mie-li-ku-vi-tuk-ses-ta. Ei Ei tar-vin-nut tar-vin-nut kuin kuin kes-kit-ty-ä kes-kit-ty-ä ja ja sa-no-a sa-no-a mie-les-sään: mie-les-sään: o-li-pa o-li-pa ker-ran. ker-ran.

Ää-nit-tä-kää Ku-vit-ta-kaa kek-si-män-ne sa-tu.

Tt

Rr L Ä H TÖ

nop-pa pe-li-mer-kit pa-li-koi-ta tai nap-pe-ja

naarmu

liitutaulu

tossu

rotta

etana

otsa

rasia

lammas

innostua

tuoli

asu

sininen

lumilinna

silmälasit

rusetti

marssia

unelias

satu

teltta

omena

aarre

3

2

lattia

2

onnellinen

4

tanssia

3

2

3 4 2 3 4

69

4. Ker-to-kaa kek-si-män-ne sa-tu. 5. Mi-kä on lem-pi-sa-tu-si? Mik-si? Ker-ro pa-ril-le tai piir-rä.

3

55

Teksti lukutaitoisille 1 Tarina-aukeamien teksti on suunnattu pääasiallisesti lukutaitoisille. Tekstin alkuosa on erotettu hamsteriviivalla, ja alkuosan voi antaa luettavaksi niille, joiden lukutaito ei vielä riitä koko tekstin lukemiseen. Tarina-aukeamien tekstit palvelevat kuitenkin kaikkia lukijoita. Teksti on opettajan digiaineistossa ääneen luettuna, joten sitä voi käyttää koko luokan iloksi ja kuullun ymmärtämisen tehtävänä. Lukemaan opettelevatkin kykenevät kuuntelemisen jälkeen tekemään osan tarina-aukeaman tehtävistä. Tähän opastetaan oppaan sivuilla kunkin tarina-aukeaman kohdalla.

Monilukutaitoteksti 2

Kertausaukeaman ensimmäisellä sivulla on paritehtävä, jossa keksitään tarina sivulla olevien ohjeiden avulla ja kerrotaan se muille. Toisella sivulla on peli, jossa harjoitellaan erityisesti jaksossa opeteltuja kirjaimia yhdistyneenä tavuihin ja sanoihin.

Lisätehtävät Aapisen sivujen 176–177 tehtävät tarjoavat lisämateriaalia eriyttämiseen. Tehtävät on tarkoitettu kaikille, ja ne on jaoteltu seuraavasti: • Tehtäviä • Tehtäviä • Tehtäviä • Tehtäviä • Tehtäviä

kuvista tavutauluista sanalistoista tekstistä: oikeinkirjoitus tekstistä: sisältö

Jokaisen tarina-aukeaman lopussa on monilukutaitoteksti. Monilukutaitotekstin muoto vaihtelee. Se voi olla esimerkiksi kuva, pohjapiirros, resepti, kuvasarja tai ohje. Tehtävä käydään läpi yhteisesti opettajan kanssa, tai lukutaitoiset oppilaat voivat tehdä sen opettajan ohjeen mukaan myös yksin tai yhdessä. Tarina-aukeaman tehtävistä 1–2 liittyy monilukutaitotekstiin, ja monilukutaitotekstiä syvennetään tehtäväkirjassa.

5


SYKSYN TEHTÄVÄKIRJAN RAKENNE Kutakin kirjainta käsitellään tehtäväkirjassa kahden aukeaman verran. Tehtävät etenevät vaikeutuvassa järjestyksessä. Kikiru-logo symboloi äänne-kirjaintavu-tehtäviä, Superhamsteri sana- ja virketason tehtäviä ja Mäyrä vaativampia virke- ja tarinatason tehtäviä. Tehtäväkirjan lopussa on tila saneluille, jotka löytyvät opettajan oppaasta.

4. Ta-vu-ta. Kir-joi-ta ta-vuit-tain.

Nasu

5. Lu-e vir-ke. Ni-me-ä ka-nat.

Na-sa ui.

Nu-na nii-aa.

MEI Mei

N

NYSÄ Nysä

i i i

N

i

N1

N n Nn na u-ni Ni-na sa-na

n N n Nn na

al-le

op-pa

a-ha

m-me

el-jä

2. Kir-joi-ta so-pi-va ta-vu.

na

ni

naa

KIKIRU Kikiru

o-me-

-la 3. Lu-e sa-nat. Va-lit-se. Kir-joi-ta.

u-ni uu-ni

Nii-na Ans-si

A Ö S I N I Ä X

J L E E N A Z B

U R V K C R C Q

K M V K D M E I

4

K I K I R U Q X

8. Ke-nen naa-ma-ri? Lu-e vih-je. Kir-joi-ta ni-mi. Mein naa-ma-ris-sa on kol-mi-oi-ta, ym-py-röi-tä ja ne-li-öi-tä. Ai-non naa-ma-ris-sa on ym-py-röi-tä, kol-mi-oi-ta ja ras-te-ja. Pa-jun naa-ma-ris-sa on ras-te-ja, kol-mi-oi-ta ja ne-li-öi-tä.

Ni-met nä-ky-viin!

On-nin naa-ma-ris-sa on ym-py-röi-tä, ras-te-ja ja ne-li-öi-tä.

Kuvasarja 5

an-sa sa-na

Pik-ku n, sei-so suo-ra-na! Sit-ten a-las ku-mar-ra! 26

27

Kirjaimen harjoitteleminen 1 Tehtäväkirjan ensimmäisellä sivulla harjoitellaan kirjaimen piirtämistä. Yläreunassa on piilokuva, jota värittämällä oppilas saa esille kuvan, jonka esittämä sana alkaa harjoiteltavalla kirjaimella. Alareunassa on pienen kirjaimen loru, joka löytyy myös opettajan oppaasta, samoin kuin pienen ja ison kirjaimen piirtämisohjeet.

Kirjain-äänne-tavu-sana-tehtävät 2 Nämä tehtävät ovat perustehtäviä ja tarkoitettu erityisesti lukemaan opetteleville, mutta myös lukutaitoiset voivat ne tehdä. Tavuttamisen harjoitteleminen on tärkeätä kirjoittamista ajatellen. Sana-virke-tehtävät 3 Tällä sivulla tehtävät hieman vaikeutuvat ja sopivat erityisesti sanatason lukijoille.

29

Toisen aukeaman ensimmäisen sivun lopussa on aina ongelmanratkaisutehtävä, jonka avulla harjoitellaan myös opittavana olevaa kirjainta. Tehtävät sisältävät muun muassa loogista ajattelua, koodausta ja ohjelmointia.

son-

-ma-ri

P L Ö N B M S R

Ongelmanratkaisutehtävä 4

a-pi-

-ru

S Z L N Y W Y Z

28

2

nau

1.

4.

A I N O M Y N W

AINO Aino

LEENA Leena

or-mus

5

Ni-su ui-nuu.

6. Et-si sa-nat.

1. Mi-kä kir-jain on sa-nan a-lus-sa? Kir-joi-ta.

i

4.

3.

i i

3.

2.

SINI Sini

i

2.

3Niina

uusi

PAJU Paju

i

Ker-ro ta-ri-na. Tee ta-ri-nas-ta e-si-tys. Kir-joi-ta jo-kai-ses-ta ku-vas-ta sa-no-ja tai vir-ke.

1.

sauna

ONNI Onni

i

Anna

susi

Tehtäväkirjassa ei ole erikseen merkittyjä kotitehtäviä, joten opettaja voi antaa kotitehtävät oppilaan taitotason mukaisesti.

i

7.

Na-su

Kuvasarjan avulla oppilaat kertaavat ääneen luettavan tarinan juonen puhuen tai kirjoittaen. Näin tehtävä sopii kaikille, mutta kirjoitustaitoiset voivat kirjoittaa kuvasarjaan tekstit.

Monilukutaitotehtävä 6 Monilukutaitotehtävä syventää aapisen moniluku­ taito­tekstiä. Myös tämä tehtävä voidaan usein tehdä puhuen, ja kirjoitustaitoiset voivat kirjoittaa vaaditun tekstin tehtävään.

Kertaus 7 Jokaisen kirjainjakson jälkeen on kertausaukeama, jossa harjoitellaan erityisesti jaksossa opeteltuja kirjaimia. N

KERTAUS

7

1. Kul-je kir-jain-rei-tit. Vä-ri-tä lo-puk-si oi-ke-a kir-jain.

O

3. Kir-joi-ta al-ku-kir-jain. Mi-kä sa-na? Yh-dis-tä.

NOLE

N L O E

N L O E

4-4=0

L N L O E

N L O E

E 4. So-pii ku-vaan

2. Muo-dos-ta ta-vuis-ta sa-no-ja. Kir-joi-ta.

ALKUTAVU

sienausii-

laulailin-

LOPPUTAVU

na li ni

lu ne la

s

.

le-lu

la-si

sii-li

nai-nen

Ei so-vi

e

.

lau-lu al-las

luu

luo-la

nuo-li

nol-la

nau-la

neu-la

Mi-ten me-ni? O-sa-sin hy-vin:

42

6

Haus-kin teh-tä-vä o-li:

Har-joit-te-len vie-lä:

43


OPETTAJAN OPAS Oppaassa on runsaasti vinkkejä jokaisen kirjain- ja tarina-aukeaman käsittelyyn. Kirjainjaksojen aloitus­ aukeamilla on digivinkki, jossa ohjataan jakson aikana digimateriaalin avulla toteutettavaan tehtävään. Jaksokohtaisten käsittelyvinkkien loppuun on lisätty erillinen kirjallisuuskatkelma. Joissakin kirjainjaksoissa katkelma on jaoteltu neljään osaan, joissakin taas katkelma voi olla kokonainen itsenäinen tarina.

Katkelman jälkeen on ilmaisuharjoituksia, jotka voidaan sitoa joko kirjallisuuskatkelmaan tai tehdä ne tekstistä irrallaan. Kunkin kirjainjakson lopussa on kertausaukeama, jonka vasemmalla sivulla on tehtäviä jaksossa käsitellystä sisällöstä. Aukeamalla on myös opettajalle ohjeet jaksoarviointiin, johon liittyvä oppilaan lomake löytyy aina jakson liitteistä.

LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPPIMINEN Lukutaito on väline, jonka avulla lapselle avautuu uusi maailma. Matka sujuvaan ja ymmärtävään lukutaitoon on monipolvinen, ja tuolla matkalla lapsi tarvitsee apua ja tukea. Kannustava ja palkitseva lukutaidon kehittymisen vaihe vaikuttaa voimakkaasti myös lapsen positiivisen minäkuvan kehittymiseen. Positiivinen minäkuva ja käsitys itsestä oppijana on tärkeää kaikelle koulutyölle. Vilskeen aapisen tarinoissa seurataan päähahmojen opinpolkuja. Opitaan tietoja ja taitoja, mutta samalla opitaan jotakin itsestä. Tarinoiden kautta lapsille hahmottuu se, että jokaisen opinpolku on erilainen ja että jokainen on jossakin hyvä. Myös lukutaito kehittyy eri ihmisillä eri tahtia ja eri tavalla. Luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen vaikuttavat kielellisten ja kognitiivisten kykyjen ohella erityisesti lapsen kotiympäristö sekä kaikki virikkeet, joita lapsi kohtaa.

Kielellinen tietoisuus lukutaidon pohjustajana Ekaluokkalainen oppilas kykenee tarkastelemaan kieltä ulkoa käsin. Hän alkaa erottaa sanan muotoa ja merkitystä toisistaan sekä kiinnittää huomiota sanojen rakenteisiin. Hän leikkii kielellä, riimittelee, loruilee ja runoilee. Kielellisellä tietoisuudella, ja erityisesti fonologisella tietoisuudella, on suuri merkitys rakennettaessa siltaa puheesta kirjoitettuun kieleen. Lapsi joutuu kuitenkin lukemaan oppimisen yhteydessä tekemisiin myös muiden kielellisen tietoisuuden osa-alueiden kanssa. Näitä osa-alueita ovat morfologinen tietoisuus (tietoisuus sanojen muoto-opista), syntaktinen tietoisuus (tietoisuus lauserakenteista), semantti-

nen tietoisuus (tietoisuus sanojen merkityksestä) ja pragmaattinen tietoisuus (tietoisuus, miten kieltä käytetään). Vilskeen aapisen alkuarviointien avulla opettaja voi selvittää, millainen on oppilaiden kielellisen tietoisuuden lähtötaso.

Fonologinen tietoisuus lukutaidon kulmakivenä Fonologinen tietoisuus on kykyä ymmärtää kielen koostuvan sanoista ja sanan koostuvan pienemmistä yksiköistä. Nopea fonologisen tietoisuuden kehittyminen näyttäisi ennustavan lukutaidon kehittymisen nopeutta. Fonologista tietoisuutta kehitetään harjoittelemalla kirjain-äännevastaavuutta, sanarytmiä, alku- ja loppuäänteen tunnistamista ja sanan pituuden hahmottamista sekä lisäämällä ja ottamalla pois osia sanasta. Riimitietoisuutta harjoittamalla kehitetään yleistä kielitietoisuutta. Vilskeen aapisen tehtäväkirjan tehtävät kehittävät kielellistä tietoisuutta, ja erityisesti a-osassa fonologisen tietoisuuden tehtävät korostuvat. Keskeiseksi lukemaan oppimisessa nousevat puheen kääntäminen kirjoitettuun muotoon ja kirjoitetun kielen kääntäminen puheeksi. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat näin toisilleen käänteisiä toimintoja. Lukemaan opettaessa tuleekin korostaa lukemisen ja kirjoittamisen taitojen yhtäaikaista harjoittelua.

7


LUKEMAAN OPETTAMINEN VILSKEEN AAPISESSA KÄTS-menetelmä

LPP-menetelmä

Vilskeen aapisessa noudatetaan pääasiallisesti kirjain-äännevastaavuuteen perustuvaa synteettistä KÄTS-menetelmää, jolloin äänteisiin, kirjaimiin ja suomen kielen tavutyyppeihin tutustutaan vaikeutuvassa järjestyksessä. Aapisen aukeamat sekä tehtäväkirjan aukeamat noudattavat tätä vaikeutuvaa järjestystä.

Analyyttiset menetelmät lähestyvät lukemaan oppimista kokonaisuuksista käsin, ja lähtökohtana ovat merkitykselliset kielen osat, kuten sana, fraasi, lause tai teksti. Vilskeen aapisessa otetaan huomioon lasten leikkilukeminen ja hyödynnetään jo olemassa olevia taitoja aukeamien sanoja tutkittaessa ja omia sanoja ja tekstejä kirjoitettaessa. Näin myös LPPmenetelmää tai muuta kokosanamenetelmää käyttävä opettaja voi käyttää Vilskeen aapista. Analyyttisia menetelmiä huomioidaan Vilskeen aapisessa seuraavilla tavoilla:

a) Uusi äänne nousee usein esiin jo ääneen luettavassa tarinassa. Kirjainta ja sitä vastaavaa äännettä harjoitellaan sekä aapisen että tehtäväkirjan ensimmäisellä aukeamalla. Aapisen aukeaman kuva sisältää aina sanoja, jotka alkavat uudella kirjaimella tai sanoja, joihin sisältyy uusi kirjain. Lukemaan harjoittelevien tekstissä on sanoja, joissa uusi kirjain esiintyy, sekä sanoja, jotka muodostuvat jo opituista kirjaimista. Myös kirjainlaulu tukee uuden kirjaimen ja äänteen harjoittelua. b) Tavutaulun tavut muodostuvat uudesta kirjaimesta yhdistettynä aiemmin opittuihin. Tavut liitetään sanoihin, jotta ne eivät jäisi irrallisiksi ja tarkoituksettomiksi. c) Sanalistan sanat on muodostettu siten, että jokaisen sanan jokin tavu löytyy tavutaulusta. Myös tämä tukee sitä, että oppilas ymmärtää tavujen olevan osa sanaa. d) Lukemaan harjoittelevien vuorokeskustelut sisältävät pääosin sanoja, jotka on muodostettu opituilla kirjaimilla. e) Tarina-aukeaman teksti lukutaitoisille pohjautuu ääneen luettavaan tarinaan. Tekstien alkuosa on hieman helpompaa rakenteeltaan, joten sen voi erottaa läksyksi niille, jotka ovat juuri oppineet lukemaan. Aukeaman tekstin voi aina lukea ääneen, jotta se palvelisi kaikkia oppilaita. f) Monilukutaito-osio tarina-aukeamalla sisältää sanallisten, kuvallisten, numeeristen ja auditiivisten tekstien tai näiden yhdistelmien avulla ilmenevää tietoa. g) Tehtävät tarina-aukeamalla liittyvät lukutaitoisten tekstiin ja monilukutaitotekstiin.

8

a) Aapisen kuvaan sisällytettyjen kokonaisten sanojen lukeminen. Sanat sisällytetään puhumalla virkkeeseen, jolloin lapsi ymmärtää, miten sanaa voi käyttää virkkeessä. b) Aapisen aukeaman sanalistan sanojen lukeminen/ leikkilukeminen. Apuna kuvatuki substantiivien vieressä. c) Aapisen ja tehtäväkirjan monipuoliset ja eritasoiset tehtävät, joissa oppilaat voivat hyödyntää jo olemassa olevaa luku- ja kirjoitustaitoaan ja edetä taitojensa mukaisesti.

Monilukutaito keskiössä Uusissa OPS-perusteissa (2014) keskeinen laajaalainen osaamisalue on monilukutaito. Tätä varten Vilskeen aapiseen on suunniteltu erillisiä monilukutaitotehtäviä. Jokaisella tarina-aukeamalla on monilukutaitoteksti, joka sisältää sanallisten, kuvallisten, numeeristen ja auditiivisten tekstien tai näiden yhdistelmien avulla ilmenevää tietoa. Tarina-aukeaman ja tehtäväkirjan tehtävien lisäksi monilukutaito-osuutta syvennetään myös opettajan oppaan ohjeilla. Erillisen monilukutaitotehtävän lisäksi monilukutaito huomioidaan Vilskeen aapisessa seuraavilla tavoilla: • Moniaistisuus, kokonaisvaltaisuus ja ilmiö­ keskeisyys ovat erityisen vahvasti mukana aapisen kirjainjaksojen aloitus- ja kertausaukeamilla. – Aloitusaukeamilla korostuu kuunteleminen ja kuullun ymmärtäminen sekä sisällön liittäminen laajempaan kokonaisuuteen. – Kertausaukeamilla korostuu perusluku- ja kirjoitustaidon kehittäminen, vuorovaikutus- ja tunnetaidot sekä tarinan tuottaminen suullisesti ja kirjallisesti.


• Perusluku- ja kirjoitustaidon kehittyminen on keskeisin tavoite. – Kirjainaukeama on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin, joissa harjoitellaan kuvanlukutaitoa, kirjain-, tavu-, sana- ja virketajun kehittymistä sekä tarinan ymmärtämisen ja tulkitsemisen taitoa. – Tarina-aukeamalla harjoitellaan lukutaitoa virketasolla, tapahtumien ennakointia ja tarinan kokonaisuuden hahmottamista, ymmärtämistä ja tulkitsemista. • Aapisen avulla harjoitellaan kuvanlukutaitoa ja visuaalisen vaikuttamisen keinoja. Tietoa hankitaan monin eri menetelmin. – Digiaineisto, tabletit, puhelimet, muu verkkomateriaali yms. ovat tiedonhankinnan välineinä. – Tehtäväkirjassa on runsaasti kuvasarjojen tulkintaa, täydentämistä ja tekemistä sekä kuvallisten ohjeiden tulkintaa ja laadintaa, miellekarttoja, pohjapiirroksia jne. • Aapisen, tehtäväkirjan ja opettajan oppaan tehtävät tähtäävät kriittisen ajattelun kehittämiseen, ja niiden avulla arvioidaan myös todellisuuden ja kuvitteellisen maailman eroa. – Pareille/ryhmille suunnattuja ajattelu- ja pohdinta­ tehtäviä on paljon. • Aapisen ja tehtäväkirjan ohella käytetään lehtiä, kirjoja, pelejä ja lasten valitsemia sisältöjä. • Erillinen oppilaalle suunnattu digiaineisto sisältää aihepiireihin niveltyviä tekstejä ja tehtäviä.

Eriyttäminen Koska oppilaat ovat koulun alkaessa hyvin eri vaiheissa lukutaidossa, on opetusta jatkuvasti eriytettävä. Edistymistä on myös seurattava tarkasti. Luku- ja kirjoitustaidon sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen näkökulmasta oppimisessa on hyvä käyttää sekaryhmiä, jolloin oppilaat oppivat toinen toisiltaan. Tämä sosiaalisen oppimisen muoto on käyttökelpoinen erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa opettaja on selkeästi etukäteen tehnyt analyysin opetettavasta sisällöstä ja jakanut sitä jokaiselle oppilaalle sopiviin palasiin. Kokonaisuus syntyy, kun oppilaat työstävät omia palasiaan ja sovittavat niitä yhteen. Lisäksi mallioppiminen ryhmässä toimii vahvana oppimisen strategiana. Vilskeen aapisen ja tehtäväkirjan sisältö on suunniteltu niin, että aloitteleville, sanatasoisille ja sujuville lukijoille löytyy tasolleen sopivaa lukemista ja tekemistä. Aapisessa hamsteri-viiva toimii eriyttämisen merkkinä kirjainaukeamien loppumisen jälkeen, ja tehtäväkirjassa tehtävien taso osoitetaan Kikiru-, Superhamsteri- ja Mäyrä-logoilla.

Suomi toisena tai kolmantena kielenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja opettamisessa Muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat ovat moninainen ryhmä, jossa oppilaiden suomen kielen osaaminen vaihtelee hyvin paljon saman ikäryhmänkin sisällä. Siksi on mahdotonta tuottaa yhtä ja yhtäläistä materiaalia, joka palvelisi heistä jokaista. Lapsi oppii suomen kieltä sekä ympäristöstään että ohjatussa koulun kielenopetuksessa. Ympäristöstä omaksutun ja koulussa opitun kielen välillä voi kuitenkin olla melkoinen ristiriita. Sosiaalisissa tilanteissa omaksuttu kieli on pääosin puhekielistä, arjen kommunikaatioon tarvittavaa kieltä. Koulussa opetettava kieli on pääosin yleiskieltä, jonka muodot poikkeavat puhekielen muodoista. Ohjattu opetus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää suomea toisena kielenä opettelevalle. Se on ratkaisevinta koulunkäynnin sujumisen näkökulmasta ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Erot suomen kieltä opettelevien välillä näkyvät lähinnä käsitteiden hallinnassa ja kielen rakenteiden oppimisessa. Intensiivisen kielenopetuksen jälkeen lapsi tarvitsee keskimäärin kaksi vuotta siihen, että hän kykenee kommunikoimaan sujuvasti käyttäen oppimiaan toisen kielen perusvalmiuksia.

9


ARVIOINTI Selviäminen kouluopetuksesta edellyttää kuitenkin huomattavasti vaativampaa kielellistä suorituskykyä. Kielitaidon pitäisi riittää arvioivaan, yleistävään, ennakoivaan ja luokittelevaan viestintään. Tämän ns. akateemisen kielitaidon kehittyminen vie keskimäärin 5–7 vuotta oppilaasta riippuen. Opetuksen havainnollistaminen, asioiden konkretisointi, ääneen ajatteleminen ja ilmiöiden demonstrointi ovat siksi tärkeitä kaikissa opetustilanteissa. Suurin osa maahanmuuttajalapsista oppii lukemaan ja kirjoittamaan samanaikaisesti äidinkieleltään suomenkielisten lasten kanssa. Vaikeuksia saattaa ilmetä äänteiden keston kuulemisessa ja diftongeissa, mikä näkyy myös kirjoittamisessa. Samantapaisia virheitä tekee kuitenkin lähes jokainen aloitteleva lukija. Joskus voi olla vaikeaa erottaa maahanmuuttajaoppilaan mahdollinen lukivaikeus toisen kielen oppimiseen liittyvistä tekijöistä. Lukivaikeuden tutkimiseen tarvittaisiin myös lapsen oman äidinkielen taidon testaamista, mikä saattaa hankaloittaa asian selvittämistä. Vilskeen aapisessa suomea toisena tai kolmantena kielenä opiskelevat oppilaat opiskelevat pääosin samojen materiaalien avulla kuin muutkin oppilaat. Eriyttäminen luokissa tapahtuu oppilaiden taitojen ja tarpeiden mukaisesti. Vilskeen e-tehtävät on tarkoitettu niille oppilaille, joiden lukutaidon kehittyminen on hidasta tai jotka tarvitsevat tukea kielitiedon kehittämiseen ja käsitevaraston kasvattamiseen. E-tehtäviin on tiivistetty perusluku- ja kirjoitustaidon tehtäviä sekä käsitevarastoa kartuttavia tehtäviä. Käsitevarastoa kartuttavat tehtävät voidaan erityisesti ohjata suomea toisena kielenä opetteleville oppilaille, mikäli se on tarpeellista. Tarina-aukeamien teksteistä on selkoversiot, joita voivat lukea ne oppilaat, joiden suomen kielen käsitevarasto on suppeampi ja jotka tarvitsevat harjoitusta suomen kielen virkerakenteen oppimisessa.

10

Arviointi ohjaa opettajaa suunnittelemaan opetustaan siten, että sen tavoitteet ja sisällöt vastaavat erilaisten oppilaiden tarpeita ja taitoja. Alkuarvioinnit ensimmäisen luokan alussa kertovat opettajalle, millaisia luku- ja kirjoittamisvalmiuksia ja taitoja oppilailla on. Näiden tietojen perusteella opettaja suunnittelee ja rakentaa opetustaan ja eriyttää sitä tarvittaessa. Arviointi on jatkuvaa. Opettajan opas a sisältää alkuarvioinnit, kirjainjaksokohtaiset arvioinnit ja itsearviointilomakkeen. a) Alkuarvioinnit tehdään heti koulun alettua, jolloin saadaan selville kunkin oppilaan senhetkinen luku- ja kirjoitustaito. Opettajan ohjeet ja oppilaan lomakkeet löytyvät oppaasta (s. 12–21). b) Kirjainjaksokohtaiset arvioinnit löytyvät kunkin kirjainjakson liitteistä. c) Oppilaan itsearviointilomake löytyy sivulta 23. Itsearviointilomaketta voi käyttää jokaisen kirjainjakson jälkeen tai harkinnan mukaan. Oppitunneilla pidettävät sanelut toimivat myös kirjoitustaidon arviointivälineinä. Lisäksi oppilaiden omia tekstejä voi tutkia yhdessä oppilaan kanssa ja katsoa, mitä on opittu. Myös lukutaitoa tulee jatkuvasti harjoitella ja arvioida. Sitä harjoitellaan aapisen tekstien avulla, jolloin opettaja voi tehdä havaintoja oppilaan lukutaidon kehittymisestä päivittäin. Lukemista tulee harjoitella säännöllisesti myös kotona − eriyttämisen periaate muistaen. Lukutaidossaan kehittyneempi oppilas lukee oppitunnilla enemmän ja vaativampia tekstejä kuin lukemaan opetteleva, ja eriyttäminen huomioidaan myös kotiläksyjen määrässä. Arvioinnin toinen tärkeä tehtävä on antaa oppilaalle totuudenmukainen kuva hänen osaamisestaan. Oppilaan positiivisen minäkuvan kehittyminen on yhteydessä realistiseen käsitykseen itsestä, joten arvioinnilla on myös siitä syystä merkittävä tehtävä. Jotta oppilas tulisi tietoiseksi oppimisestaan ja osaamisestaan, on opettajan antaman arvioinnin rinnalla kehitettävä oppilaan itsearvioinnin taitoja. Näin hän oppii itse tarkkailemaan toimintaansa luku- ja kirjoitustaitoaan kehittäessään ja asettamaan itselleen tavoitteita. Tavoitteellisuuden ymmärtäminen on oppimisen tärkeä edellytys.


Tehtäväkirjojen a ja b takasisäkannessa on arviointipuu, jota oppilas voi käyttää itsearvioinnin apuna ja välineenä. Arviointipuun lehvästö koostuu lehdistä, joihin on kirjoitettu luku- ja kirjoitustaidon tavoitteita sekä muita ensimmäisen luokan tavoitteita. Puuta on tarkoitus käyttää pitkin lukuvuotta. Oppilas täyttää lehvästöä värittäen tavoitteen, jonka hän mielestään on saavuttanut. Osa puun lehdistä on tyhjiä, ja oppilas voi lisätä niihin sellaisia saavuttamiaan tavoitteita, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisiä. Puuta voidaan hyödyntää keskustelun pohjana myös oppilaan arviointikeskusteluissa.

Alkuarvioinnit

Alkuarvioinnit tehdään heti koulun alettua. Niiden avulla opettaja saa hyödyllistä tietoa oppilaittensa lukuja kirjoitustaidosta. Tehtävien tekeminen on syytä jakaa usealle eri tunnille, jotta oppilaat jaksaisivat keskittyä tehtäviin huolellisesti. Oppilaan suoritukset voi koota lomakkeelle, joka on sivulla 22.

Alkuarvioinneissa on seuraavat osa-alueet: Huo-leh-din ta-va-rois-ta-ni.

Kir-joi-tan ta-vu-ja.

O-saan ker-to-a a-ja-tuk-sis-ta-ni. Kir-joi-tan sa-no-ja.

Huo-leh-din ko-ti-teh-tä-vis-tä.

Kä-si-a-la-ni on sel-ke-ää. Kir-joi-tan virk-kei-tä.

Kir-joi-tan mie-lel-lä-ni.

O-saan aut-taa ka-ve-rei-ta. Nou-da-tan pe-leis-sä sään-tö-jä.

I-loit-sen ka-ve-rei-den on-nis-tu-mi-ses-ta. O-saan teh-dä töi-tä ryh-mäs-sä.

1. Kuullun ymmärtäminen – Ennustaa myös luetun ymmärtämistä. – Opettajan ohjeet ovat sivulla 12. – Oppilaan tehtävälomake on sivulla 13.

Lu-en sa-no-ja. Lu-en mie-lel-lä-ni aa-pis-ta.

Lu-en virk-kei-tä.

Lu-en ta-vu-ja. Lu-en teks-ti-ä.

2. Alku- ja loppuäänteen tunnistaminen – Äänteiden erottelu on tärkeää kirjoitus­- taidon kehittymiselle. – Opettajan ohjeet ovat sivulla 14. – Oppilaan tehtävälomake on sivulla 15. 3a. Kirjainten nimeäminen ja sanojen lukeminen – Ennustaa lukutaidon kehittymistä. – Opettajan ohjeet ovat sivulla 16. – Oppilaan tehtävälomake on sivulla 17. 3b. Lukunopeus – Tehtävän voivat tehdä lukutaitoiset oppilaat. – Opettajan ohjeet ovat sivulla 18. – Oppilaan tehtävälomake on sivulla 19. 4. Kirjaintuntemus ja sanojen oikeinkirjoitus – Tarkka äänteiden erottelu vaikuttaa oikeinkirjoitukseen. – Opettajan ohjeet ovat sivulla 20. – Oppilaan tehtävälomake on sivulla 21.

11


ALKUARVIOINTI 1, opettajan ohjeet Kuullun ymmärtäminen Lue oppilaille tarina pienissä jaksoissa. Jakson jälkeen lue ääneen kysymykset kaksi kertaa. Oppilaat rastittavat vastaukset omiin vastauslomakkeisiinsa (liite s. 13). Ensimmäisen tehtävän voi tehdä tarvittaessa yhdessä. MAALAISROTTA JA KAUPUNKILAISROTTA Kaupunkilaisrotta lähti kerran maaseudulle ulkoilemaan. Se tapasi tiellä maalaisrotan. Niistä tuli heti hyvät ystävät. Maalaisrotta pyysi kaupunkilaisrottaa luokseen päivälliselle. − Minulla ei ole mitään hienoa ruokaa tarjottavaksi, mutta syö sitä, mitä on tarjolla, maalaisrotta sanoi.

Maalaisrotta kattoi pöytään jyviä ja maasta vasta nostettuja juureksia. − Hyvä ystävä! huusi kaupunkilaisrotta. Onko sinun elettävä tällaisella roskalla? Lähde minun mukaani kaupunkiin, niin syödään juhla-ateria minun ruokakomerossani.

Maalaisrotta lähti mielellään kaupunkilaisrotan luokse kylään. Kaupunkilaisrotta asui suuressa omakotitalossa, joka oli hienoimpia koko paikkakunnalla. Kun lopulta päästiin kaupunkilaisrotan ruokakomeroon, maalaisrotta luuli ihan uneksivansa. Niin monenlaisia herkkuja se ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Hyllyillä oli herneitä, papuja, taateleita, jauhoja, sokeria ja juustoa. − Syö niin paljon kuin jaksat, sanoi kaupunkilaisrotta. Maalaisrottaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Se aloitti juustosta – ja sekös vasta maistui hyvälle!

Kovin monta palasta se ei ennättänyt haukata, kun ovi aukeni ja keittäjätär astui sisään. − IIIIK, hän kiljaisi. Inhottavia rottia! Hän heitti rottia jollakin. Pää kolmantena jalkana rotat livistivät kaupunkilaisrotan pieneen kotikoloon. Siellä ne istua kököttivät eivätkä uskaltaneet liikahtaakaan. Sitten kun kaikki tuntui taas tuntui taas rauhalliselta, rotat hiipivät uudestaan herkullisen juuston kimppuun. Tuskin ne olivat saaneet palan juustoa suuhunsa, kun ovi jälleen aukeni ja rotat pakenivat takaisin piiloon. − Ei, hyvä ystävä, sanoi maalaisrotta. Maalla on sentään toista. Vaikka minulla ei olekaan kaikkia herkkuja, saan kuitenkin syödä rauhassa. Eivät herkut kovin hyvältä maistu, jos syödessään joutuu pelkäämään henkensä puolesta.

Teksti: Aisopoksen mukaan, v. 600 eaa. 12

1. Kuka lähti maaseudulle ulkoilemaan? a) kaupunkilaishiiri b) maalaisrotta c) kaupunkilaisrotta

2. Maalaisrotta tarjosi kaupunkilaisrotalle a) koivunlehtiä ja kukkia b) jyviä ja juureksia c) makkaroita ja juustoja

3. Kaupunkilaisrotta asui a) pienessä mökissä b) suuressa omakotitalossa c) kerrostalossa. 4. Maalaisrotta aloitti herkuttelun a) herneistä b) sokerista c) juustosta.

5. Miksi rotat pakenivat keittiöstä? a) Keittiöön tuli perhe ruokailemaan. b) Keittiöön tuli vihainen keittäjätär. c) Keittiöön tuli siivooja. 6. Miksi maalaisrotta ei halunnut jäädä kaupunkiin? a) Se halusi ruokailla rauhassa. b) Se ei tykännyt kaupunkilaisrotan ruoista. c) Se tykkäsi enemmän maalaisruuista.


LIITE • Alkuarviointi 1

Nimi:

Päiväys:

1.

2.

3.

4.

5.

6.

VILSKE aapinen • 13


ALKUARVIOINTI 2, opettajan ohjeet

Alku- ja loppuäänteen tunnistaminen Luettele oppilaille sanat, jotka ovat heidän vastauslomakkeessaan (liite s. 15). Oikea vastaus on vahvistettu.

Tehtävä 1. Alkuäänteen tunnistaminen 1. Katso apina-riviä. Rivillä on kissa, avain, naula ja pallo. Mikä alkaa samalla äänteellä kuin apina? Laita rasti kuvan päälle. 2. Katso siili-riviä.

Rivillä on paita, salama, kuusi ja mustikka. Mikä alkaa samalla äänteellä kuin siili? Laita rasti kuvan päälle.

3. Katso kissa-riviä.

Rivillä on ilmapallo, oksa, takki ja kana. Mikä alkaa samalla äänteellä kuin kissa? Laita rasti kuvan päälle.

4. Katso orava-riviä. Rivillä on nuoli, koira, ovi ja pullo. Mikä alkaa samalla äänteellä kuin orava? Laita rasti kuvan päälle. 5. Katso pallo-riviä.

Rivillä on helmet, pöytä, vene ja kello. Mikä alkaa samalla äänteellä kuin pallo? Laita rasti kuvan päälle.

Tehtävä 2. Loppuäänteen tunnistaminen 6. Katso pelle-riviä.

Rivillä on amme, puu, ruusu ja tyttö. Mikä loppuu samaan äänteeseen kuin pelle? Laita rasti kuvan päälle.

7. Katso kenkä-riviä. Rivillä on reppu, kirja, myyrä ja saari. Mikä loppuu samaan äänteeseen kuin kenkä? Laita rasti kuvan päälle. 8. Katso kannel-riviä. Rivillä on maila, sammal, kynttilä ja puhelin. Mikä loppuu samaan äänteeseen kuin kannel? Laita rasti kuvan päälle. 9. Katso sormus-riviä. Rivillä on siili, pussi, appelsiini ja saapas. Mikä loppuu samaan äänteeseen kuin sormus? Laita rasti kuvan päälle. 10. Katso kannu-riviä. Rivillä on kukka, haamu, poliisi ja leija. Mikä loppuu samaan äänteeseen kuin kannu? Laita rasti kuvan päälle.

14


LIITE • Alkuarviointi 2

Nimi:

Päiväys:

1. Mi-kä al-kaa sa-mal-la ään-teel-lä?

2. Mi-kä lop-puu sa-maan ään-tee-seen?

VILSKE aapinen • 15


ALKUARVIOINTI 3a, opettajan ohjeet Lukutaito Tee tehtävät jokaisen oppilaan kanssa erikseen. Anna oppilaalle oma paperi (liite s. 17); tee mahdollisia omia merkintöjä toiseen paperiin.

1. Kirjainten nimeäminen Pyydä oppilasta näyttämään sormella ja nimeämään kaikki kirjaimet, jotka hän tuntee. Ympyröi oppilaan tunnistamat kirjaimet oppilaan paperiin.

2. Tavuttaminen Lue sanat oppilaalle. Oppilas tavuttaa sanan ääneen esimerkiksi taputtaen. Merkitse oppilaan tavuttamien tavujen määrä sanan viereen paperiin. a)

Kuinka monta tavua on sanassa katu? (2)

b)

Kuinka monta tavua on sanassa leiri? (2)

c)

Kuinka monta tavua on sanassa laatikko? (3)

d)

Kuinka monta tavua on sanassa liikuntasali? (5)

e)

Kuinka monta tavua on sanassa mansikkajäätelö? (6)

f)

Kuinka monta tavua on sanassa omituinen? (4)

3. Sanojen lukeminen

Pyydä oppilasta lukemaan sanat. Ympyröi sanat, jotka hän luki oikein.

4. Tarinan lukeminen

Pyydä oppilasta lukemaan tarina. Esitä oppilaalle kysymyksiä tarinasta, esim. ”Kenestä tarina kertoi?” ”Mikä oli tarinan lasten lempileikki?” Vastausten jälkeen voit kertoa oppilaalle, onko hän ymmärtänyt sisällön.

16


LIITE • Alkuarviointi 3a

Nimi:

Päiväys:

1. Ni-me-ä kir-jai-met.

A B C D E F G H I J K

L

M N

O P Q R S T V

W X Y

U

Z Å Ä Ö

2. Ta-vu-ta sa-nat. a) katu

b) leiri

c) laatikko

d) liikuntasali

e) mansikkajäätelö

f) omituinen

3. Lu-e sa-nat. a) PUU

b) AA-SI

c) SAA-PAS

d) KUK-KA

e) JUUS-TO

f) KARK-KI

g) HE-VO-NEN

h) MAT-KA-LAUK-KU

4. Lu-e ta-ri-na. Jon-ne ja Sa-ra o-vat ys-tä-vi-ä. He leik-ki-vät u-sein yh-des-sä. Mo-lem-mat pi-tä-vät näyt-te-le-mi-ses-tä. He kuu-lu-vat kou-lun näy-tel-mä-ker-hoon. Kou-lus-sa har-joi-tel-tiin näy-tel-mä, jo-ka ker-toi Pep-pi Pit-kä-tos-sus-ta. VILSKE aapinen • 17


ALKUARVIOINTI 3b, opettajan ohjeet Lukunopeus Lukutaitoisille oppilaille voi tehdä myös lukunopeutta mittaavan arvioinnin (liite s. 19). Seuraa oppilaan lukemista omasta paperistasi ja merkitse muistiin seuraavia asioita: 1. Merkitse sanat, jotka oppilas luki virheellisesti. 2. Merkitse sanat, jotka oppilas korjasi. 3. Merkitse sanat, jotka oppilas toisti. 4. Merkitse oppilaan käyttämä aika. Samaa testiä voidaan hyödyntää kevään väliarvioinnissa ja katsoa, miten oppilaan lukutaito on edistynyt.

Karhun kalanpyynti Karhu ja kettu tapasivat kerran tiellä. Ketulla oli olkapäällään suuri kalanippu. − Mistä olet saanut noin paljon kaloja? ihmetteli karhu. − Merestä ne kalastin, vastasi kettu. Karhun rupesi kovasti tekemään mieli kaloja. Se pyysi kettua neuvomaan, miten niitä voisi pyydystää. − Ei se ole vaikeaa, sanoi kettu. Pistät vain häntäsi avantoon, etkä välitä, vaikka kalat vähän nipistelevät. Sitten vain kiskaiset, ja kalaa tulee hännän täydeltä. Karhu meni jäälle, istahti avannon reunalle ja laski häntänsä veteen. Se ei välittänyt, vaikka häntää vähän nipistelikin. Sitten se äkkiä kiskaisi. Hups – koko häntä meni poikki. Häntä oli jäätynyt kiinni avantoon. Niin kävi karhun hännän, ja karhulla on töpöhäntä tänä päivänäkin.

18


LIITE • Alkuarviointi 3b

Nimi:

Päiväys:

Karhun kalanpyynti Karhu ja kettu tapasivat kerran tiellä. Ketulla oli olkapäällään suuri kalanippu. − Mistä olet saanut noin paljon kaloja? ihmetteli karhu. − Merestä ne kalastin, vastasi kettu.

Karhun rupesi kovasti tekemään mieli kaloja. Se pyysi kettua neuvomaan, miten niitä voisi pyydystää. − Ei se ole vaikeaa, sanoi kettu. Pistät vain häntäsi avantoon, etkä välitä, vaikka kalat vähän nipistelevät. Sitten vain kiskaiset, ja kalaa tulee hännän täydeltä.

Karhu meni jäälle, istahti avannon reunalle ja laski häntänsä veteen. Se ei välittänyt, vaikka häntää vähän nipistelikin. Sitten se äkkiä kiskaisi. Hups – koko häntä meni poikki. Häntä oli jäätynyt kiinni avantoon. Niin kävi karhun hännän, ja karhulla on töpöhäntä tänä päivänäkin.

Teksti: P. Chr. Asbjörnsenia (1812−1885) ja Jorgen Moeta (1813−1882) mukaellen

VILSKE aapinen • 19


ALKUARVIOINTI 4, opettajan ohjeet Kirjaintuntemus ja sanojen oikeinkirjoittaminen 1. Kirjainten kirjoittaminen

2. Sanojen kirjoittaminen

Pyydä oppilasta piirtämään kirjaimet kuvan viereen (liite s. 21). Oppilas voi piirtää pien- tai suuraakkosia.

Pyydä oppilasta kirjoittamaan sanat kuvien viereen.

• Piirrä

apinan viereen kirjain A.

• Kirjoita

ruutuun, jossa on suu, sana suu.

• Piirrä

ilmapallon viereen kirjain I.

• Piirrä

siilin viereen kirjain S.

• Kirjoita

ruutuun, jossa on lasi, sana lasi.

• Piirrä

uunin viereen kirjain U.

• Piirrä

nallen viereen kirjain N.

• Piirrä

omenan viereen kirjain O.

• Piirrä

linnun viereen kirjain L.

• Piirrä

etanan viereen kirjain E.

• Piirrä

mansikan viereen kirjain M.

• Piirrä

risun viereen kirjain R.

• Piirrä

talon viereen kirjain T.

• Piirrä

ämpärin viereen kirjain Ä.

• Piirrä

kalan viereen kirjain K.

• Piirrä

pipon viereen kirjain P.

• Piirrä

junan viereen kirjain J.

• Piirrä

veneen viereen kirjain V.

• Piirrä

ympyrän viereen kirjain Y.

• Piirrä

öljytynnyrin viereen kirjain Ö.

• Piirrä

hevosen viereen kirjain H.

• Piirrä

dinosauruksen viereen kirjain D.

20

• Kirjoita

ruutuun, jossa on norsu, sana norsu.

• Kirjoita

ruutuun, jossa on kukka, sana kukka.

• Kirjoita

ruutuun, jossa on kartta, sana kartta.


LIITE • Alkuarviointi 4 Nimi:

Päiväys:

1.

2.

VILSKE aapinen • 21


LIITE • Alkuarvioinnit, koontilomake

Alkuarvioinnit, koontilomake Oppilaan nimi:

Ajankohta:

1. Kuullun ymmärtäminen (0−6 p.)

2. Alku- ja loppuäänteen tunnistaminen (0−10 p.)

3a. Kirjainten nimeäminen ja sanojen lukeminen 1. Kirjainten nimeäminen (0−29 p.) 2. Tavuttaminen (0−6 p.) 3. Sanojen lukeminen (0−8 p.) 4. Tarinan lukeminen (x sanaa)

3b. Lukunopeus (x sanaa/min.)

4. Kirjaintuntemus ja sanojen oikeinkirjoittaminen 1. Kirjainten kirjoittaminen (0−20 p.) 2. Sanojen kirjoittaminen (0−4 p.)

22 • VILSKE aapinen


LIITE • Itsearviointi

Lu-ke-mi-nen

Lu-en mie-lel-lä-ni.

Tun-nen kir-jai-met.

Lu-en ta-vu-ja.

Lu-en sa-no-ja.

Lu-en virk-kei-tä. Kir-joit-ta-mi-nen

Kir-joi-tan mie-lel-lä-ni.

O-saan piir-tää kir-jai-met.

Kir-joi-tan ta-vu-ja.

Kir-joi-tan sa-no-ja.

Kir-joi-tan virk-kei-tä.

Kä-si-a-la-ni on sel-ke-ää. Il-mai-su

E-siin-nyn mie-lel-lä-ni.

O-saan ker-to-a a-ja-tuk-si-a-ni.

Oppilaan allekirjoitus

Opettajan allekirjoitus

VILSKE aapinen • 23


LIITE • Kirje huoltajille

Hyvä kotiväki! Toivotan lapsenne tervetulleeksi luokkaani. Tärkein tavoite koulun alkuvaiheessa on lapsen innostuksen ja kiinnostuksen säilyttäminen ja vahvistaminen. Jokaisella lapsella tulee olla aikaa sopeutua uuteen rooliinsa koululaisena. Koulussa jokainen lapsi oppii uusia tietoja ja taitoja. Tärkeää on myös oppia olemaan ja tekemään asioita toisten kanssa. Kasvaakseen ja kehittyäkseen lapsi tarvitsee kodin ja koulun yhteistyötä. Lapselle on tärkeää, että kotiväki on kiinnostunut siitä, mitä koulussa tapahtuu. Ensimmäisen luokan alussa lapset ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan hyvin erilaisia. Joku lukee jo kirjoja, ja toinen opettelee kirjaimia. Lapset siis oppivat taitoja eri tahtiin. Koulu tarjoaa jokaiselle lapselle juuri hänen osaamistaan vastaavia haasteita ja tukee lasta hänen taitotasollaan. Koska te vanhemmat tunnette lapsenne parhaiten, pyydän teitä kertomaan lapsestanne. Toivon, että palautatte lomakkeen mahdollisimman pian. Vastauksenne käsitellään luottamuksellisesti.

Yhteistyöterveisin

24 • VILSKE aapinen


Lapsen nimi:

Miten koulun aloitus on sujunut?

Onko lapsellanne koulussa kavereita?

Kuunteleeko lapsenne mielellään, kun hänelle luetaan?

Onko lapsenne jo oppinut lukemaan? Jos on, niin millaisia kirjoja hän on lukenut?

Mitä muuta haluaisitte kertoa lapsestanne?

KIITOS VASTAUKSISTA!

Huoltajan allekirjoitus

VILSKE aapinen • 25


TUTUSTUMINEN VILSKEESEEN

Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru 1. Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru kir-jai-mis-ta hul-laan-tuu. Päi-vät pit-kät va-koi-lee: A B C D E F G.

2. Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru ar-voi-tus-ta kum-mek-suu. Mi-tä vie-lä pal-jas-tuu? O P Q R S T U.

Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru, mie-leen-sä ei mah-du muu. Aa-muin il-loin miet-tii hän: H I J K L M N.

Kir-jain-ka-na pe-säs-sän-sä Tyy-nyn al-la V (W) X Y Z

Kerto: Aak-kos-lau-lu pom-pi vain, kään-nä no-kat vas-tak-kain. Ta-pu-ta tai hy-räi-le, kuis-kaa taik-ka mu-ri-se: A B C D E…

Kerto: Aak-kos-lau-lu pom-pi vain, kään-nä no-kat vas-tak-kain. Ta-pu-ta tai hy-räi-le, kuis-kaa taik-ka mu-ri-se: A B C D E…

Ki-ki-ru u-nek-suu. kir-jain öö. Å Ä Ö.

TARINOIDEN TAUSTAA Vilskeen kaupunki voisi olla melko tavallinen paikka, ellei se olisi tulvillaan hauskoja salaisuuksia ja yllätyksiä. Kaupungissa asuu monenlaista väkeä. Keskellä kaupunkia on aukio ja suihkulähde. Aukion ympärillä on puoteja ja kahviloita, ja hieman kauempana on vehreä puisto, joka on Vilskeen lasten Mein, Pajun, Ainon ja Onnin suosikkileikkipaikka. Vilskeen kaupungin järjestystä valvoo ärhäkästi järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti, joka pitää erityisen paljon marssimisesta. Nörtti on päättänyt kieltää sadut, kirjat ja mielikuvituksen. Satuolentoja on kuitenkin mahdotonta pitää poissa kaupungista, sillä ne viihtyvät siellä, missä on iloa ja leikkiä ja missä luetaan kirjoja. Päähenkilöitä ovat ekaluokkalaiset Mei, Paju, Onni ja Aino. Samana syksynä, kun lapset aloittavat koulun, he löytävät pienen Ratapuodin ja hylätyn juna-asema­hallin, ja alkavat leikkiä siellä. He avaavat puodin ovet jälleen kaupunkilaisille. Kaikki, jotka tarvitsevat apua, saavat sitä Ratapuodista. Käy ilmi,

26

että Ratapuoti on Vilskeen vanha asema, unohdettu satujunaradan päätepysäkki. Satujunarataa pitkin Ratapuotiin ja Vilskeen kaupunkiin saapuu mitä merkillisimpiä olentoja. Järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti koettaa hankaloittaa satuolentojen elämää, mutta onneksi satuolennoilla on Mei, Paju, Aino ja Onni puolellaan. Pian lapset huomaavat, että Ratapuodissakin asustaa kaksi olentoa, Pipotti ja Nyyterö. Nämä ovat pikkuväkeä, ja lasten tehtävä on suojella heitä! Alkaa seikkailujen ja ystävyyden vuosi. Lasten seikkaillessa tarinoiden aikuiset suovat heille tilaa ja vapautta, mutta ovat turvallisesti läsnä. Mein vaari, lempeä ja kaikkien rakastama puutarhuri Puuhinen, hääräilee puistossa aina jossakin lähistöllä. Hänellä on usein mukanaan viisas vanha mäyrä. Lapset tutustuvat pian myös kilttiin ja taitavaan ratainsinööri Leenaan ja tämän herttaisen touhukkaaseen kanaan Kikiruun. Ilman Leenan insinöörintaitoja satuolentojen junarata tuskin pysyisi toiminnassa.


AAPISEN HAHMOT Päähenkilöt Mei on kaksikielisen perheen lapsi, jonka isä on kiinalainen ja äiti suomalainen. Mei on rohkea ja seikkailunhaluinen tyttö, jolla on voimakas oikeudenmukaisuudentunto. Hän puolustaa aina heikompaa. Mei rakastaa kaikenlaista liikuntaa. Onni asuu tätinsä Tellervon luona, sillä hänen vanhempansa ovat jatkuvasti työmatkalla ulkomailla. Onni ei tuo mielellään itseään esille, mutta osallistuu muiden lasten kanssa toimintaan mielellään. Silloin kun Onni ilmaisee mielipiteensä, hänellä on varsin painavaa sanottavaa. Onni on hyvä kuuntelemaan muita.

Sivuhahmoja Sini Syvänen on salaperäinen, hyvin ujo lapsi, jolla on eräänlainen kaksoiselämä; kirjojen maailmassa hän on omimmillaan, mutta ihmisten maailmassa hän tuntee olevansa erilainen. Sini auttaa Ainoa lukemaan ja ystävystyy Mein, Onnin, Ainon ja Pajun kanssa saaden heistä elämänsä ensimmäiset oikeat ystävät. Puutarhuri Puuhinen, Mein suomalainen vaari, on turvallinen, aina tarpeen vaatiessa aidosti läsnä oleva aikuinen, jonka koko olemassaolo symboloi hoivaa ja turvallisuutta. Lapset turvautuvat häneen, kun he tarvitsevat apua, ja Puuhinen auttaa heitä selviytymään kiperistäkin tilanteista. Leena on asialleen omistautunut ratainsinööri, joka pitää huolta Vilskeen junaradoista. Kaupungissa kulkee salaisia junaratoja kaikkien ihmisten siitä tietämättä, ja ilman Leenaa junaradat lakkaisivat toimimasta.

Ainolla on kaksi perhettä, toinen isän luona ja toinen äidin luona. Aino on puhelias ja puhuu itsensä vaikka presidentiksi, mutta hän tarvitsee apua lukemaan oppimisessa. Hän saakin apua siihen vuoden aikana Siniltä, joka on hieman vanhempi kuin Aino. Paju rakastaa tiedon etsimistä ja ahmii tietokirjoja. Hän on hyvä lukemaan. Muita lapsia harmittaa joskus se, että Paju osoittaa olevansa muita tietävämpi, ja seurauksena on välien selvittelyä. Kuitenkin lapset osaavat ratkaista tilanteet kaikille myönteisellä tavalla. Paju on perheensä ainoa lapsi.

Pipotti ja Nyyterö, Ratapuodissa asuva pikkuväki, tuovat esille kodikkuuden, yhteenkuuluvuuden ja moninaisuuden teemoja. Pipotti ja Nyyterö antavat lukijalle mahdollisuuden ymmärtää toiseutta. Nyyterö ja Pipotti elävät vanhassa uunissa Ratapuodin nurkassa. He nukkuvat öisin ja heräilevät illansuussa, kun lapset saapuvat koulun jälkeen leikkimään. Kikiru ei puhu kirjan teksteissä, mutta sen edesottamuksia seurataan aapisen kuvasivuilla eräänlaisena kuvallisena tarinana. Kikiru on kirjainkana, joka piilottaa kirjaimia kirjainaukeamille. Mäyrä on monenlaiseen tietoon perehtynyt hahmo. Hän omistaa Melkein kaiken käsikirjan, josta löytyy vastauksia melkein mihin vaan. Hän edustaa viisautta ja esiintyy tarinoissa usein auttajan roolissa.

Järjestyksenvalvoja Nysä Nörtin tylylle käytökselle löytyy syy: hän on kokenut elämässään suuren menetyksen, kadottanut lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Tämän vuoksi Nysä Nörtti ei voi sietää satuolentoja, joita lapset taas rakastavat ja joihin lapset haluavat tutustua. Nörtissä tapahtuu kuitenkin muutos vuoden aikana, kun kauan kadoksissa ollut mielikuvitusolento löytyy.

27


AAPISEN ALOITUSTARINAT

Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru

3537

288 BN 978952

288-353-7

BN 978-95280.2

789522

883537

w.edukustan

1. Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru kir-jai-mis-ta hul-laan-tuu. Päi-vät pit-kät va-koi-lee: A B C D E F G.

2. Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru ar-voi-tus-ta kum-mek-suu. Mi-tä vie-lä pal-jas-tuu? O P Q R S T U.

Kir-jain-ka-na Ki-ki-ru, mie-leen-sä ei mah-du muu. Aa-muin il-loin miet-tii hän: H I J K L M N.

Kir-jain-ka-na pe-säs-sän-sä Tyy-nyn al-la V (W) X Y Z

Kerto: Aak-kos-lau-lu pom-pi vain, kään-nä no-kat vas-tak-kain. Ta-pu-ta tai hy-räi-le, kuis-kaa taik-ka mu-ri-se: A B C D E…

Kerto: Aak-kos-lau-lu pom-pi vain, kään-nä no-kat vas-tak-kain. Ta-pu-ta tai hy-räi-le, kuis-kaa taik-ka mu-ri-se: A B C D E…

Ki-ki-ru u-nek-suu. kir-jain öö. Å Ä Ö.

INE N I-PÄN KÄ LÄ KIV INI EM OT KA OK KO NE N-S PA AV OL A

nus.fi

O KIR KKOP ELT NIE ME LÄ

Materiaalit • Aapinen • Tehtävät a, s. 2−3 • Nimilaput (liite s. 316) • Hahmokortit (liite s. 326) • Selkoversio ääneen luettavasta tarinasta (liite s. 36) • Kirjainkana Kikiru -laulu (nuotit: oppaan s. 300, äänite: Vilske-lauluja)

Prologi Viereisen sivun Prologi johdattaa lapset Vilskeen kaupunkiin, joka on aapisen tarinoiden laaja miljöö. Kaupunki on kiehtova paikka, jossa ollaan välillä talossa, välillä talon alla, puistossa tai muussa jännittävässä paikassa. Kaupunki on toisinaan kuin mikä tahansa olemassa oleva kaupunki, mutta toisinaan se tuntuu olevan täynnä mielikuvituksellisia hahmoja ja paikkoja. Prologia luettaessa voidaan katsoa kuvaa aapisen sisäkannessa.

Monilukutaitotehtävä Leikataan sanomalehdestä oman nimen kirjaimet ja liimataan ne vihkoon oikeassa järjestyksessä.

28

Kuva Aapisen kannen tarkastelu • Tutkitaan aapisen kantta. • Luetaan/leikkiluetaan aapisen nimi. • Millaisia hahmoja kannessa esiintyy? – Kiinnitetään aapisen päähahmojen (Mei, Paju, Aino, Onni, Pipotti ja Nyyterö, Kikiru) kuvat (liite s. 326 tai 322) ja nimilaput (liite s. 316) näkyviin. – Kerrotaan lyhyesti hahmoista (opas s. 27). • Mitä muuta kannessa on?

Aapisen sisäkansiaukeama • Millaisia taloja Vilskeen kaupungissa on? • Kuka/ketkä voisivat asua puussa olevissa taloissa? • Ketkä seisovat suihkulähteen luona? – Kiinnitetään puutarhuri Puuhisen ja mäyrän hahmokortit ja nimilaput näkyviin. – Kerrotaan lyhyesti hahmoista (opas s. 27). • Mihin sininen auto on pysähtynyt? • Mikä näkyy sinisen auton vieressä olevan talon takana?


PROLOGI LENTÄVÄ LEHTI Eräs pieni lehti vanhan puun latvassa oli jo kauan halunnut lentää. Se toivoi sitä niin kovasti, että puu antoi sen muuttua keltaiseksi ja irrota oksaltaan. – Hurraa, lehti riemuitsi. – Nyt minä todellakin lennän. Olen vapaa! Kohta minä näen koko kaupungin! Vilskeen kaupunki oli juuri niin hämmästyttävä kuin vanha puu oli lehdilleen kertonut. Pikku lehteä huimasi kaupungin vilinä. Merkilliset ajoneuvot, polkupyörät, jalankulkijat. Monikerroksiset talot, kiemuraiset kujat ja rautatiet. Puuskuttavat raitiovaunut ja tavarajunat, jotka vuoroin ilmestyivät ja vuoroin katosivat kaupungin sokkeloihin. Lehti pelästyi, kun riehakas tuuli nappasi sen korvansa taakse. Hetken lehti luuli, että tuuli veisi sen sataman nostureiden ja laivojen yli merelle, mutta lehti tempautui irti viime hetkellä. Tuuli jatkoi matkaansa ja syöksähti puhkaisemaan reiän valkoiseen pilveen. Keskellä kaupunkia oli vanha puisto. Lapset riensivät sinne innoissaan joka päivä koulun jälkeen leikkimään. Puisto oli Vilskeen kaupungin vanhinta ja salaperäisintä aluetta. Puiston puutarhuri heilautti ystävällisesti kättään, kun pikku lehti lepatti ohitse. Mäyräkin pysähtyi rapsuttamaan niskaansa kesken kuopan kaivamisen.

Ei kai syksy ollut vielä saapunut, kun lehdet tippuivat? Mäyrää ei vielä nukuttanut yhtään. Pieni lehti oli nyt lentänyt hyvin pitkän matkan Suihkulähteen aukiolta koko kaupungin yli suureen puistoon. Siitä tuntui oikein hyvältä tupsahtaa pehmeästi tuoksuvaan maahan. Melkein saman tien lehti vaipui onnellisena syvän vihreään ja lämpimään uneen. Pieni ruskeankultainen kana nimeltä Kikiru oli ihastuksissaan. Jostakin yläilmoista ilmestyi aivan sen nokan eteen sydämenmuotoinen, keltainen lehti. Kikiru rakasti kaikkea kaunista ja värikästä. Innostuksesta kaakattaen se nappasi lehden nokkaansa ja kipitti suorinta tietä näyttämään lehteä puutarhurille. Hetken kuluttua Kikiru asetteli lehden huolellisesti salaiseen pesäänsä. Kikiru mietti hetkisen, olisiko sen pitänyt tilkitä pesä paremmin, jos vaikka pian tulisi kylmä. Lehdetkin tippuivat jo puista. Mutta pienillä ruskeilla kanoilla murheetkin ovat pieniä ja kestävät vain silmänräpäyksen. Oli aivan lämmintä ja kesäistä. Kikirun silmät painuivat kiinni, ja se uneksi ensin olevansa lentävä lehti ja sen jälkeen puu, joka joi juurillaan vettä kaupungin suihkulähteestä.

Keskustelua tarinasta

Laulu

• Miksi pieni lehti halusi lentää? • Minkä väriseksi lehti muuttui, ennen kuin se lähti lentoon? • Mikä vuodenaika oli? • Mitä kaikkea pieni lehti näki? • Mihin lehti tippui? • Millaisia/keitä hahmoja lehti näki? • Kuka nappasi lehden maasta? Miksi? • Kerro, mitä lehdelle tapahtuu Kikirun pesässä.

Kirjainkana Kikiru, aapisen sisäkansi (nuotit, rytmisäestys ja leikkiohjeet: liite s. 300) äänite: Vilske-lauluja) • Kuunnellaan laulu. • Lauletaan laulua. • Opetellaan lauluun liittyvä leikki.

Arvaa, kuka olen Selvitetään aapisen kannen henkilöt vihjeiden avulla. • Minulla on tummat hiukset. • Minulla on punainen pusero. (Mei) ------• Olen poika. • Minulla on silmälasit. (Paju) --------• Paidassani on palloja. • Minulla on saparot. (Aino) ----------• Hiukseni ovat ruskeat. • Minulla on sininen paita. (Onni)

Ilmaisu- ja tutustumisleikkejä Tervetuloa! Oppilaiden nimilaput ovat taululla. Luetaan/leikkiluetaan nimi kerrallaan ja tavutetaan nimet. Oppilas nousee seisomaan, kun omaa nimilappua käsitellään. Opettaja taputtaa ensin, ja oppilaat toistavat. Sen jälkeen toivotetaan yhteen ääneen tervetuloa henkilölle, jonka nimi tavutettiin. Meidän luokka -räppi Astutaan askelia tai taputetaan samaan tahtiin (4/4). 1. Toistuva alkuosa. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS Mei-dän luok-ka on yk-si a.

|

|

|

|

2. Neljä oppilasta sanoo nimensä. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS On-ni Ai-no Mei Pa-ju | | | | Tämän jälkeen alkuosa toistuu, mutta nimet vaihtuvat. 29


Aloitustarina 1: Mei etsii seikkailua Mei et-sii seik-kai-lu-a

OT APU RAT II E TS I T PUO UJA S PUK

I

Sa-tu-e-lä-mää 1. Läh-den mu-kaan seik-kai-luun, vaik-ka jän-nit-tää. O-vi on jo ra-ol-laan, kai jää-dään leik-ki-mään?

Kerto: Tää voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la oi-ke-aa sa-tu-e-lä-mää?

5

4

Materiaalit • Aapinen, s. 4−5 • Tehtävät a, s. 2−3 • Nimilaput (liite s. 316) • Hahmokortit (liite s. 326) • Kuvakortit (liite s. 40) • Selkoversio ääneen luettavasta tarinasta (liite s. 37) • Satuelämää-laulu (nuotit: oppaan s. 302, äänite: Vilske-lauluja)

Aloitusjakson tavoitteet Aloitusjakso muodostuu kolmesta tarinasta, joissa tutustutaan tarkemmin aapisen päähenkilöihin sekä usean tarinan tapahtumapaikkaan Ratapuotiin. • Tarkastellaan kieltä kokonaisvaltaisesti. • Tehdään huomioita ja kerrotaan kuvista. • Tutustutaan käsitteisiin: äänne, kirjain, kirjaimen nimi, tavu, sana, virke. • Harjoitellaan keskittynyttä kuuntelua. • Tutustutaan luokkakavereihin ja opetellaan heidän nimensä.

KUVA Kuvan tarkastelua • Ketkä lapset ovat vasemmanpuoleisessa kuvassa? • Missä he ovat? • Mitä keskimmäisessä kuvassa tapahtuu? • Millaiset ilmeet Meillä ja Pajulla on? • Mihin Mei ja Paju tulevat oikeanpuoleisessa kuvassa? • Millainen puoti on? • Mitä luulet, että seuraavaksi tapahtuu? • Missä sinä olet nähnyt mainoksia/ilmoituksia?

Kuvan tekstit • Mitä sanoja/virkkeitä löydät kuvasta? • Kirjoitetaan kuvan sanat/virkkeet näkyviin. (Ratapuoti / Ratapuoti etsii puotipuksuja.) • Luetaan/leikkiluetaan sanat yhdessä. • Tavutetaan sana Ratapuoti yhdessä (Ra-ta-puo-ti) ja lasketaan tavujen määrä (4).

Tavuennakointi Mitä kuvan (s. 5) asiaa ajattelen? Sana alkaa näin: ik- (ikkuna), o- (ovi), kas- (kassakone), lyh- (lyhty), ko- (kori).

Sanan kokoaminen tavuista Opettaja sanoo tavut hitaasti. Oppilas miettii, mikä sana muodostui: puis-to, kir-ja, a-vain, laa-tik-ko, sa-teen-var-jo, puo-ti-puk-su, hä-mä-hä-kin-seit-ti. 30


TARINA MEI ETSII SEIKKAILUA Mei hengitti riemastuneena suuren puiston vihreää, raikasta ilmaa. Puisto oli paras leikkipaikka koko Vilskeen kaupungissa. Mei halusi kokea kaiken kerralla! Hän halusi kiivetä puihin ja kallioille ja kurkata joka koloon – ja niin hän tekikin. Hänen ystävänsä Paju taas kulki suoraan eteenpäin, mutta mikään ei jäänyt huomaamatta hänen tarkoilta silmiltään. Hän piirsi linnuista muistiinpanoja pieneen siniseen vihkoonsa. Mei pohti kuumeisesti, mitä voisi leikkiä. Hänen teki kovasti mieli seikkailla. Sen jälkeen kun heistä äskettäin oli tullut ekaluokkalaisia, seikkailuille oli jäänyt kovin vähän aikaa. – Kiivetäänkö katoille vakoilemaan jotakuta? Vai etsitäänkö mutalammikko ja kahlataan! – Äsh, sanoi Paju, eikä nostanut katsettaan vihosta. – Etsitäänkö pikkuväkeä? Mei yritti. Mei oli varma, että puistossa eleli pikkuväkeä. Mein mielestä kenties hauskin leikki oli koettaa etsiä todisteita pikkuväestä. – Pikkuväkeä ei ole olemassa, Paju ilmoitti varmana mielipiteestään. – Ennen uskottiin pikkuväen suojelevan taloja, jos niitä kunnioitti ja niille tarjosi ruokaa. Nykyaikana pikkuväen virkaa hoitaa vaikka palovaroitin tai turvakamera. Pajun paasatessa Mei tökkäsi häntä yhtäkkiä sormellaan. – Hippa! Mei kiljaisi ja tökkäsi Pajua. Paju pinkaisi juoksuun, mutta Mei oli niin vikkelä, ettei häntä noin vain otettu kiinni. Mei ja Paju kellahtivat lopulta läähättäen maahan. He olivat juosseet

vanhan talon eteen, ja suoraan heidän edessään oli kummallinen vanha ovi. Ovessa oli lappu, johon oli kirjoitettu viesti. Mei tunsi, että seikkailua ei tarvinnut enää etsiä, vaan se oli alkamassa juuri nyt. Paju luki lappuun kirjoitetun tekstin: RATAPUOTI ETSII PUOTIPUKSUJA! – Ratapuoti kuulostaa hauskalta, Mei totesi. – Siellä on varmasti piiloja pikkuväelle ja muille satuolennoille! – Me emme ole mitään puksuja, me olemme lapsia, Paju sanoi määrätietoisesti. – Mennään pois! – Me olemme muksuja. Sehän on melkein sama, vain yhden kirjaimen ero, Mei sanoi mietittyään hetken, sillä hän ei ollut ihan varma kirjaimista. Hän vasta opetteli lukemaan, ja kaikki kirjaimet eivät olleet hänelle tuttuja. Mei tönäisi ovea. Tämä oli OIKEA seikkailu, ja Mei aikoi selvittää, mistä tässä kaikessa oikein oli kysymys. – Puoti ei varmasti ole auki, Paju sanoi hätääntyneellä äänellä. – On se, katso vaikka! Mei sanoi ja työnsi oven auki niin että narisi. Lapset tuijottivat hämmästyneinä. Oli kuin olisi katsonut toiseen aikaan. Oven takaa paljastui ikivanha kauppa, jota peitti vuosien pöly. – Loistava leikkipaikka! Mei totesi säteilevästi hymyillen. Hän kumartui nostamaan jotakin lattialta. Se oli hyvin pieni, resuinen nenäliina. Juuri sopiva jollekin tuntemattomalle, polvenkorkuiselle olennolle.

Ennen tarinan kuuntelua

Ilmaisu- ja tutustumisleikkejä

Palautetaan mieleen edellisen tarinan kulku. • Mihin pieni lehti lensi? Mitä se näki? • Mihin lehti päätyi?

”Onko tämä sinun?” Oppilaiden nimilaput sekoitetaan ja jokaiselle jaetaan yksi nimilappu. Oppilaat kiertävät toistensa luona näyttäen nimilappua ja kysyen: ”Onko tämä sinun?” Kun nimilappu osuu oikean henkilön kohdalle, sanotaan: ”Kiitos, se on minun, minä olen (oma nimi).” Toinen ojentaa nimilapun ja sanoo: ”Ole hyvä, (nimi).” Leikki loppuu, kun nimilaput on jaettu.

Keskustelua tarinasta • Miksi Mei tykkäsi puistosta? • Mitä Paju teki? • Mitä/keitä Mei etsi puistosta? • Miten Paju suhtautui pikkuväkeen? • Mitä ikkunassa olevassa lapussa luki? • Mitä lapset löysivät avattuaan vanhan oven? • Mitä Ratapuodin lattialta löytyi? • Kenelle luulet nenäliinan kuuluvan?

Sanoja ja ilmauksia Mitä sanat/virkkeet tarkoittavat? • puoti, puotipuksu, ikivanha • Mei pohti kuumeisesti, mitä voisi leikkiä. / Paju pinkaisi juoksuun.

Laulu Satuelämää, 1. säkeistö, aapisen s. 5 (nuotit, rytmisäestys ja leikkiohjeet: s. 302, äänite: Vilske-lauluja) • Kuunnellaan ja lauletaan laulu. Opetellaan leikki.

Mikä onkaan nimesi -räppi Astutaan askelia tai taputetaan samaan tahtiin (4/4). 1. Toistuva alkuosa. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS Mi-kä on-kaan ni-me- si? | | | | 2. Neljä oppilasta sanoo nimensä. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS On-ni Ai-no Mei Pa-ju | | | | Tämän jälkeen alkuosa toistuu, mutta nimet vaihtuvat. 31


Aloitustarina 2: Puotipuksut Puo-ti-puk-sut

2. Al-kaa leik-ki i-loi-nen, pai-kat kään-ne-tään. Pö-lyn al-ta kai-ve-taan aar-tei-ta kät-köis-tään.

Kerto: Tää voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la oi-ke-aa sa-tu-e-lä-mää?

6

7

Materiaalit • Aapinen, s. 6−7 • Tehtävät a, s. 4−5 • Nimilaput (liite s. 316) • Hahmokortit (liite s. 326) • Kuvakortit (liite s. 41) • Selkoversio ääneen luettavasta tarinasta (liite s. 38) • Satuelämää-laulu (nuotit: oppaan s. 302, äänite: Vilske-lauluja)

KUVA Kuvan tarkastelua • Ketkä lapset ovat kuvassa? • Mitä he tekevät? • Miltä Mein päähine näyttää? • Millaisia tavaroita arkussa on? • Mitä hyllyillä on?

Kuvan tekstit • Mitä sanoja/virkkeitä löydät kuvasta? • Kirjoitetaan kuvan sanat näkyviin. (miekkoja, satupölyä, päärynähilloa) • Luetaan/leikkiluetaan sanat yhdessä. • Tavutetaan sanat yhdessä.

Tavuennakointi Mitä kuvan asiaa ajattelen? Se alkaa näin: • pei- (peili) • ark- (arkku) • miek- (miekka) • sa- (sateenvarjo) • hyl- (hylly) • purk- (purkki)

Sanan kokoaminen tavuista Opettaja sanoo tavut hitaasti. Oppilas miettii, mikä sana muodostui: hyl-ly, ark-ku, kaap-pi, pää-hi-ne, kas-sa-ko-ne, kä-si-lauk-ku, me-ri-ros-vo-miek-ka.

Monilukutaitotehtävä Etsitään kirjoitettuja sanoja kotiympäristöstä. Kirjoitetaan ne vihkoon tai otetaan kuva kännykällä. 32


TARINA PUOTIPUKSUT Vanha puoti oli merkillinen. Paju ryhtyi tutkimaan sitä yhtä suurella innolla kuin Mei. Hyvänen aika, miten paljon pölyä olikaan kertynyt kaikkialle! Oli hurjan jännää avata vanhoja tavaralaatikoita. Mei ja Paju kiljahtelivat löytäessään yhdestä laatikosta pelottavia hattuja. Hatut näyttivät siltä kuin ne olisivat aikanaan kuuluneet mitä vaarallisimmille petoeläimille. Niistä törrötti erilaisia ulokkeita, esimerkiksi sarvia. Lapset avasivat myös laatikollisen merirosvomiekkoja ja ikivanhaa päärynähilloa vuodelta 1756. Hillo näytti yhä syömäkelpoiselta. – Vau! Mei sanoi äkätessään kuvansa vanhasta koristeellisesta peilistä. Hän oli yltä päältä pölyssä. – Näytän ihan haamulta. Niin näytät muuten sinäkin! – Meidän pitää siivota täällä, Paju sanoi. – Jos siis aiomme avata tämän puodin asiakkaille. – Minä kun luulin, että sinä et halua olla puotipuksu, Mei virnisti. Paju ei ollut kuulevinaan. Hän avasi oven selälleen ja alkoi harjata pölyä ulos auringonpaisteeseen. – Otetaan vähän pölyä talteen, Mei keksi. – Sellaisessa paikassa, jossa kukaan ei ole käynyt pitkään aikaan, voi pölystäkin tulla satupölyä. – Satupölyä, pah, Paju sanoi ja pyöritteli silmiään. – Kaikkeen sinäkin uskot. Mei otti kuitenkin lasipullon ja kaapi hyllyiltä ja esineiden päältä pölyä pulloon sulkakynän sulalla.

Mei katseli, miten pölyhiukkaset tanssivat hetken hiljaa pullon pohjalla. Kun aurinko osui niihin, jokainen hiukkanen kimalteli kuin pullossa olisi ollut sateenkaarensiemeniä. Puoti alkoi vähitellen näyttää värikkäältä ja iloiselta. Mei jynssäsi vanhaa lipastoa. Hän yritti avata lipaston laatikoita, mutta ne olivat lukossa. Hän oli kuulevinaan lipaston sisältä ääniä. – Tämän sisällä voi asua pikkuväkeä! Mei huudahti painaen korvansa lipaston kylkeen. – Joo, siellä on varmasti paljon pikkuväkeä: koppakuoriaisia, hämähäkkejä ja hiiriä, totesi Paju ilkikurisesti. Pajun mielestä koko lipaston olisi saanut kantaa alakerran varastohuoneisiin, mutta kun he yrittivät siirtää lipastoa, se ei hievahtanutkaan. – Aika painavia hiiriä, Mei virnisti. Paju näpräsi auki vanhaa kassakonetta. Ping! kone kiljaisi, ja laatikko aukesi rämähtäen. Laatikossa oli kasa vanhoja kolikoita, hiirenkakkaa ja pari likaista lasikuulaa. Mei ja Paju kumartuivat tutkimaan rahoja, joihin oli lyöty omituisten olentojen kuvia. He eivät huomanneet lainkaan, että ovelle oli ilmestynyt varjo. – Häipykää! ääni kajahti ovensuusta. – Tästä eteenpäin tämä on meidän leikkipaikkamme. Mei kääntyi salamannopeasti puhujia kohti.

Ennen tarinan kuuntelua

Laulu

Kerrataan päähenkilöiden nimet keppinukkejen/hahmokorttien/nimilappujen avulla. Palautetaan mieleen edellisen tarinan kulku. • Millaisen paikan Mei ja Paju löysivät? • Mitä Ratapuodin ikkunassa olevassa ilmoituksessa luki? • Millainen kauppa Ratapuoti oli?

Satuelämää, 2. säkeistö, aapisen s. 7 (nuotit, rytmisäestys ja leikkiohjeet: s. 302, äänite: Vilske-lauluja) • Kuunnellaan ja lauletaan laulua. • Opetellaan lauluun liittyvä leikki.

Keskustelua tarinasta • Mitä Mei ja Paju löysivät Ratapuodista? • Mistä saattoi päätellä, että Ratapuoti ei ollut ollut pitkään aikaan auki asiakkaille? • Mitä Mei halusi tallentaa pulloon? • Miksi lipasto vaikutti jännittävältä? • Mitä kassakoneesta löytyi? • Miten Mein ja Pajun siivous keskeytyi Ratapuodissa? • Mitä seuraavaksi voisi tapahtua?

Sanoja ja ilmauksia Mitä sanat/virkkeet tarkoittavat? • jynssätä • Vanha puoti oli merkillinen. / Hillo näytti yhä syömäkelpoiselta. / Paju näpräsi auki vanhaa kassakonetta.

Ilmaisu- ja tutustumisleikkejä Nimen alku- tai loppukirjain Opettaja näyttää kirjainkortteja, yksi kerrallaan. Se, jonka nimi alkaa esim. A-kirjaimella, nostaa käden ylös ja sanoo esim.: ”Minun nimeni on Assi.” Se, jonka nimi loppuu a-kirjaimeen, nostaa kaksi kättä ylös ja sanoo esim.: ”Minun nimeni on Mika.” Tehdään yhdessä -räppi Astutaan askelia tai taputetaan samaan tahtiin (4/4). 1. Toistuva alkuosa. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS Teh-dään yh-des-sä, teh-dään yh-des-sä. | | | | 2. Keksitään tekeminen. JALAT askel askel askel askel RÄPPÄYS Leikitään, leikitään, leikitään, leikitään.

|

|

Tämän jälkeen alkuosa toistuu, mutta tekeminen vaihtuu.

|

| 33


Aloitustarina 3: Ystävykset Kerto: Tää voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la, voi-ko ol-la oi-ke-aa sa-tu-e-lä-mää?

3. Il-lan tul-len ta-va-taan, puo-ti a-va-taan. Ys-tä-vä-ni mu-kaan saan hui-mim-paan ta-ri-naan.

Ys-tä-vyk-set

8

9

Materiaalit • Aapinen s. 8−9 • Tehtävät s. 6−7 • Nimilaput (liite s. 316) • Hahmokortit (liite s. 326) • Kuvakortit (liite s. 42) • Selkoversio ääneen luettavasta tarinasta (liite s. 39) • Satuelämää-laulu (nuotit: oppaan s. 302, äänite: Vilske-lauluja)

Ystävä auttaa -räppi Astutaan askelia tai taputetaan samaan tahtiin (4/4). 1. Toistuva JALAT RÄPPÄYS

alkuosa. askel askel askel askel Ystävä auttaa, se on hauskaa. | | | |

2. Keksitään asia, jossa voi auttaa. JALAT askel askel askel

askel

RÄPPÄYS Autatko minua

maan?

juokse-

| | | | Tämän jälkeen alkuosa toistuu, mutta auttamisasia vaihtuu.

34

KUVA Kuvan tarkastelua • Millainen Ratapuoti on sisältä? • Mitä lapset tekevät? • Mitä Kikiru tekee? • Millaiset ilmeet lapsilla on? • Mitä ylemmissä kerroksissa on? • Mikä on kuvan jännittävin paikka?

Tavuennakointi Mitä kuvan asiaa ajattelen? Se alkaa näin: • kaap- (kaappi) • por- (portaat) • kai- (kaide) • tau- (taulu) • saap- (saappaat) • par- (parveke)

Sanan kokoaminen tavuista Opettaja sanoo tavut hitaasti. Oppilas miettii, mikä sana muodostui: o-vi, kai-de, ik-ku-na, por-taat, li-pas-to, han-si-kas, kir-ja-hyl-ly.


TARINA YSTÄVYKSET Mei nosti nenänsä uhmakkaasi pystyyn, kun näki, että Ratapuodin ovella seisoi kaksi heidän ikäistään lasta. Lapset näyttivät tutuilta. He olivat ekaluokkalaisia Mein ja Pajun koulusta, mutta rinnakkaisluokalta. – Me löysimme tämän paikan ensin! Kaikki mitä täällä on, kuuluu meille, Mei ilmoitti. Paju ei sanonut mitään. Hän tarkkaili tilannetta. Ensimmäisenä puhunut oli saparopäinen tyttö suurissa skeittikengissä. Hän kurtisteli naamaansa kummallisesti. Toinen oli hirmu pitkä. Hän ei näyttänyt saavan sanaa suustaan, vaan yritti huonolla menestyksellä piilotella tytön takana. – Me olemme tästä eteenpäin puksuja! Menkää muualle leikkimään, tyttö sanoi. – Eipäs! Me olimme täällä ensin ja te saatte lähteä, Mei sanoi ja hänen silmänsä näyttivät pieniltä pippureilta. Paju tiesi, että Mei oli hyvin oikeudenmukainen eikä missään tapauksessa luovuttaisi Ratapuotia ilman taistelua. Pajunkin mielestä toiset lapset käyttäytyivät epäreilusti, mutta häntä pelotti. Tilanne alkoi muuttua ikäväksi. Mei muisteli usein jälkeenpäin, miten juuri sinä hetkenä tapahtui hyvin paljon merkillisiä asioita yhtä aikaa. Lukitusta lipastosta aukeni ylimmäinen laatikko, ja laatikosta puhalsi puotiin voimakas tuuli. Mei näki selvästi, miten kaksi pikkuista olentoa lensi ilman halki, laskeutui puodin nurkkaan ja katosi jonnekin vanhan hellan kätköihin. Samalla puotiin levisi sanoinkuvaamattoman ihana tuoksu. Riitaa haastanut tyttö syöksähti kohti Meitä mutta kompastui, ja sen seurauksena päätyikin ällistyksekseen antamaan Meille suuren, hellän halauksen. Äkkiä kaikkia alkoi hihityttää. Iso, hiljainen poikakin hymyili hämillään. Hän

ei ollut vieläkään puhua pukahtanut, mutta tuli äkkiä Mein ja Pajun luo ja kätteli heitä. – Minä olen Aino, puhelias tyttö ilmoitti, – ja tässä on paras ystäväni Onni. Yhtäkkiä lapset tunsivat olevansa kuin vanhoja ystäviä, vaikka olivat tunteneet tuskin kymmentä minuuttia. Mei oli jo kokonaan unohtanut kiistan. Innokkaasti hän ryhtyi kaivamaan eväskeksejään repusta. – Näittekö pikkuväen, kun laatikko aukesi? Annetaan niille ruokaa! Paju näytti hieman nololta. Nyt Aino ja Onni varmasti nauraisivat Mein kuvitelmille. Silloin Onni yllätti kaikki. Hän avasi suunsa ja sanoi kaksi kokonaista lausetta peräkkäin. – Ne eivät syö leipää. Ne syövät lehtiä, marjoja ja pähkinöitä eli kaikenlaista sellaista, mitä kasvaa luonnossa. Mei vilkaisi Onniin. Onnikin oli siis nähnyt ne kaksi pikkuista. Mei loikkasi ovelle. – Tulkaa! hän huusi. – Mennään etsimään niille ruokaa! Lapset leikkivät koko illan yhdessä. He kasasivat puodin hyllyille lehtiä, heinää, pähkinöitä ja marjoja ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista, jota puistosta löytyi. Paju teki ahkerasti muistiinpanoja kasveista. – Huomenna me voimme jo avata puodin! Mei iloitsi. – Ei tänne varmaan kukaan tule, Paju tuhahti, mutta näytti samaan aikaan hurjan ylpeältä puodin hyllyistä, jotka notkuivat pikkuväen herkkuja ja omituisia vanhoja tavaroita. – Nähdäänkö huomenna koulun jälkeen suihkulähteellä ja tullaan yhtä matkaa? Aino ehdotti. Niin sovittiin, ja lapset katosivat kevein askelin kukin omaan kotiinsa.

Ennen tarinan kuuntelua

Laulu

Kerrataan päähenkilöiden nimet keppinukkejen/ hahmokorttien/nimilappujen avulla. Palautetaan mieleen edellisen tarinan kulku. • Mitä kaikkea Mei ja Paju löysivät Ratapuodista? • Mitä outoa lipastossa oli? • Mihin edellinen tarina päättyi?

Satuelämää, 3. säkeistö, aapisen s. 8-9 (nuotit, rytmisäestys ja leikkiohjeet: s. 302, äänite: Vilske-lauluja) • Kuunnellaan ja lauletaan laulua. • Opetellaan lauluun liittyvä leikki.

Keskustelua tarinasta

Kim-leikki nimillä 1. Laitetaan näkyviin hahmokortit ja nimet (Mei, Paju, Aino, Onni, Puutarhuri, Mäyrä, Kikiru). 2. Luetaan nimet. Oppilaat sulkevat silmänsä. 3. Poistetaan yksi hahmokortti. 4. Kuka puuttuu?

• Keitä Ratapuodin ovelle tulleet lapset olivat? • Millainen Aino oli? Millainen Onni oli? • Mistä lapsille tuli riitaa? Miten riita ratkesi? • Kuka muu kuin Mei uskoi pikkuväkeen? • Millaista ruokaa Mei, Aino ja Onni etsivät pikkuväelle? • Luuletko, että Ratapuotiin tulee asiakkaita?

Sanoja ja ilmauksia Mitä sanat/virkkeet tarkoittavat? • rinnakkaisluokka, tukeva, oikeudenmukainen, epäreilu, uhkaava • Mei nosti nokkansa pystyyn. / Hän kurtisteli naamaansa.

Ilmaisu- ja tutustumisleikkejä

Ystävä auttaa -räppi Ks. ohje viereisellä sivulla (s. 34). Monilukutaitotehtävä Leikataan lehdestä ystävän nimen kirjaimet ja liimataan ne vihkoon oikeassa järjestyksessä. 35


LIITE • Selkotekstit aloitustarinoihin Lentävä lehti Vilskeen kaupungissa, suihkulähteen vieressä, kasvaa vanha puu. Sillä on tapana kertoa lehdilleen tarinoita kaupungista. Eräs pieni lehti kuunteli tarinoita tarkasti. Se halusi lentää ja nähdä koko kaupungin. Syksyllä lehti muuttui keltaiseksi ja irtosi oksasta. – Hurraa! Nyt minä lennän ja näen kaupungin, se riemuitsi. Lehti näki autoja, polkupyöriä ja jalankulkijoita, korkeita taloja ja kiemuraisia katuja. Se näki myös raitiovaunuja ja junia, jotka vilahtelivat talojen välissä. Reipas tuuli kuljetti lehteä kohti satamaa. Lehti näki laivoja ja nostureita ja meren. – Hui! Nyt minä joudun merelle, lehti pelästyi. Se hyppäsi pois tuulen kyydistä. Sitten lehti huomasi vanhan kaupungin, jonka ympärillä kohosi kivimuuri. Vanhassa kaupungissa oli suuri puisto. Se oli kaupungin vanhin ja salaperäisin alue. Lehti lensi kohti puistoa. Puutarhuri Puuhinen heilautti kättään lehdelle. Myös mäyrä huomasi lehden. – Onko nyt syksy, kun lehdet ovat jo keltaisia? Minua ei kyllä nukuta yhtään, mäyrä mietti. Puiston kohdalla lehti putosi maahan ja nukahti. Kikiru-kana huomasi keltaisen lehden. Kikiru rakasti kaikkea kaunista ja värikästä. Se nappasi lehden nokkaansa ja vei sen pesäänsä. – Pian voi tulla kylmä. Ehkä minun pitää tehdä pesä tiiviimmäksi, Kikiru mietti ja asetteli lehden pesän reunalle. Oli kuitenkin vielä aivan lämmintä ja kesäistä. Pian Kikiru unohti koko asian ja nukahti.

36 • VILSKE aapinen


LIITE • Selkotekstit aloitustarinoihin I Mei etsii seikkailua Vanha puisto oli kaupungin paras leikkipaikka.

Lopulta he tulivat oudolle kujalle.

Koulun jälkeen Mei ja hänen ystävänsä Paju

Äkkiä heidän edessään oli vanha ovi.

juoksivat puistoon.

Ovessa oli lappu, ja Paju tavasi:

Mei kiipeili puissa ja kallioilla

RA-TA-PUO-TI ET-SII PUO-TI-PUK-SU-JA!

ja kurkisti joka koloon.

– Ratapuoti kuulostaa hauskalta.

Paju taas kulki suoraan eteenpäin,

Siellä on varmasti pikkuväkeä! Mei sanoi.

mutta huomasi monia asioita puistossa.

– Puoti tarkoittaa kauppaa,

Pajulla oli pieni vihko.

ja puksu on kauppa-apulainen.

Hän piirsi vihkoon kuvia linnuista.

Me emme ole mitään puksuja, me olemme lapsia, Paju selitti.

Mei rakasti seikkailuja.

– Mennään pois!

Nyt hän oli kuitenkin ekaluokkalainen, ja koulun jälkeen jäi vain vähän aikaa seikkailuille.

– Me olemme muksuja.

– Kiivetäänkö katoille ja vakoillaan?

Se on melkein sama asia, Mei sanoi.

Etsitäänkö mutalammikko ja kahlataan?

– Siinä on kai vain yhden kirjaimen ero.

Tai etsitäänkö pikkuväkeä, tarkoitan tonttuja, keijuja tai kääpiöitä? Mei ehdotti.

Mei ei ollut ihan varma kirjaimista, sillä hän vasta opetteli lukemaan.

– Äsh, ei pikkuväkeä ole olemassa, Paju tuhahti.

Kaikki kirjaimet eivät olleet vielä tuttuja.

– Ennen ihmiset uskoivat, että pikkuväki suojelee taloja.

– Puoti ei varmasti ole auki, Paju arveli.

Ihmiset kunnioittivat niitä ja tarjosivat niille ruokaa.

– On se, katso vaikka! Mei sanoi ja työnsi oven

Nyt meillä on palovaroitin ja turvakamera.

auki.

Ne tekevät samat asiat, Paju selitti.

Oven takana oli ikivanha kauppa. – Tämä on oikea seikkailu! Mei totesi iloisesti.

– Hippa! Mei kiljaisi äkkiä ja tökkäsi Pajua.

Hän huomasi lattialla pienen nenäliinan.

Sitten hän pinkaisi pakoon. Paju juoksi perästä.

Se oli juuri sopiva pikkuväelle.

Lapset juoksivat pitkin vanhan kaupungin kujia.

VILSKE aapinen • 37


LIITE • Selkotekstit aloitustarinoihin II Puotipuksut Paju ja Mei tutkivat puotia innokkaasti. Oli hurjan jännää availla laatikoita ja katsoa, mitä niissä oli. Yhdessä laatikossa oli pelottavia hattuja, joista törrötti ulokkeita ja sarvia. Toisessa laatikossa oli merirosvomiekkoja. Yhdessä laatikossa oli vanhaa päärynähilloa. – Meidän täytyy siivota, jos aiomme avata tämän puodin, Paju mietti. – Minä luulin, että sinä et halua olla puotipuksu, Mei virnisti. Paju avasi puodin oven ja alkoi harjata pölyä ulos aurinkoon. – Otetaan vähän pölyä talteen. Tämä voi olla satupölyä, Mei keksi. – Satupölyä, pah. Kaikkea sinä uskot, Paju sanoi. Mei otti lasipullon ja kaapi siihen pölyä. Pölyhiukkaset tanssivat hetken pullon pohjalla. Auringossa ne kimmelsivät eri väreissä. – Sateenkaaren siemeniä, Mei ihasteli. Mei hankasi puhtaaksi vanhaa lipastoa. Hän yritti avata sen laatikoita, mutta ne olivat lukossa.

38 • VILSKE aapinen

– Tästä laatikosta kuuluu ääniä. Siellä voi asua pikkuväkeä! Mei huudahti. – Joo, siellä on varmasti paljon pikkuväkeä: koppakuoriaisia, hämähäkkejä ja hiiriä, Paju sanoi ilkikurisesti. Lapset yrittivät siirtää lipastoa, mutta se ei hievahtanutkaan. – Aika painavia hiiriä lipastossa, Mei virnisti. Paju näpräsi auki vanhaa kassakonetta. Ping! Kone kilahti, ja laatikko aukesi. Sen sisällä oli kasa kultakolikoita, hiirenkakkaa ja pari likaista lasikuulaa. Rahoissa oli kuvia omituisista olennoista. – Häipykää! ääni kajahti äkkiä ovensuusta. – Tämä on meidän leikkipaikkamme. Ja jättäkää ne kultarahat siihen pöydälle. Ne ovat nyt meidän. Mei kääntyi salamannopeasti puhujia kohti.


LIITE • Selkotekstit aloitustarinoihin III Ystävykset Ratapuodin ovella seisoi kaksi lasta. He olivat ekaluokkalaisia samasta koulusta kuin Mei ja Paju, mutta rinnakkaisluokalta.

Iso poika hymyili hämillään. Sitten poika tuli Mein ja Pajun luo. Hän ojensi kätensä, mutta ei sanonut mitään.

– Me löysimme tämän paikan ensin! Tämä kuuluu meille, Mei ilmoitti ja nosti nenänsä pystyyn. Paju ei sanonut mitään. Häntä pelotti vähän. Vieraat lapset seisoivat ovella ja tukkivat pakotien.

– Minä olen Aino, ja tässä on paras ystäväni Onni, vieras tyttö ilmoitti. Kiista oli unohtunut kokonaan. – Näittekö pikkuväen, kun laatikko aukesi? Annetaan niille ruokaa! Mei huudahti ja alkoi kaivaa eväskeksejä repustaan.

Ensimmäisenä irvisteli ja uhkaili tyttö, jolla oli suuret skeittikengät ja pörröinen tukka. Hänen takanaan seisoi pitkä ja roteva poika. Poika oli aivan hiljaa ja yritti piiloutua tytön taakse. – Me olemme nyt puotipuksuja! Menkää muualle leikkimään, tyttö sanoi. – Me olimme täällä ensin. Te saatte lähteä, Mei sanoi kiukkuisena. – Epäreiluja kavereita, Paju mietti itsekseen. Sitten tapahtui monta asiaa yhtä aikaa. Lipaston ylin laatikko aukesi. Kaksi pikkuista olentoa lensi ilman halki, laskeutui puodin nurkkaan ja katosi vanhan hellan sisään. Puotiin levisi ihana pullantuoksu. Samalla hetkellä vieras tyttö syöksyi kohti Meitä. Hän kompastui ja kaatui Mein syliin. Kaikki alkoivat hihittää.

Pajua nolotti. Aino ja Onni varmasti nauravat Meille. Silloin Onni avasi suunsa ja sanoi: – Ne eivät syö leipää. Ne syövät lehtiä ja marjoja ja pähkinöitä ja kaikkea, mitä kasvaa luonnossa. Mei loikkasi ovelle. – Tulkaa! hän huusi. – Mennään etsimään niille ruokaa! Lapset leikkivät yhdessä koko illan. He kasasivat puodin hyllyille lehtiä, pähkinöitä ja marjoja. Paju teki ahkerasti muistiinpanoja kasveista. – Huomenna me voimme avata puodin! Mei iloitsi. – Ei tänne kukaan tule, Paju tuhahti, mutta katseli ylpeänä puodin hyllyjä. Ne notkuivat herkkuja ja omituisia vanhoja tavaroita. – Nähdään suihkulähteellä koulun jälkeen ja tullaan yhtä matkaa, Aino ehdotti. Niin sovittiin, ja lapset juoksivat kotiin.

VILSKE aapinen • 39


LIITE • Kuvakortit: Mei etsii seikkailua

40 • VILSKE aapinen


LIITE • Kuvakortit: Puotipuksut

VILSKE aapinen • 41


LIITE • Kuvakortit: Ystävykset

42 • VILSKE aapinen


KLO

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

TORSTAI

LUKUJ ÄRJES TYS PERJANTAI

LIITE • Lukujärjestys

VILSKE aapinen • 43

Profile for Edukustannus

Vilske Aapinen: oppaan näytesivut  

Vilske Aapinen: oppaan näytesivut  

Advertisement