PÄÄKIRJOITUS

Riina Lagerblom Digestan päätoimittaja

TYLSYYS

vai joutilaisuuden luova tila?

Lapsuusvuosina syksy merkitsi aina eräänlaista uuden alkua, kun siirryttiin ylemmälle luokalle. Pitkältä tuntunut kesäloma oli lopuillaan, ja oli aika palata koulunpenkille. Joka vuosi opettaja esitti saman kysymyksen: “Mitä sinä teit kesälomalla?”. Tämä oli helppo kysymys, sillä kaikkihan tekivät kesälomalla vaikka mitä kivaa. Tuskin kukaan oppilaista olisi vastannut: “En mitään, tylsistyin ja nautin siitä, ettei kalenterissani ollut lainkaan ohjelmaa”. Toisin kuin lapsuudessamme, suunnittelemme nykyään lomaohjelmamme pääosin itse. Kalenterissa ammottava tyhjä jakso – kesäloma – saattaa tuottaa stressiä, eikä ihme, sillä mikä olisikaan ahdistavampaa kuin loma ilman tekemistä. On täytettävä kalenteri mitä mieleenpainuvimmilla kokemuksilla, muutenhan lomaa ei ole käytetty tehokkaasti.

Pidin elokuun lopulla kahden viikon kesäloman, enkä suunnitellut tälle ajalle lainkaan ohjelmaa, sillä olin työskennellyt koko kesän jatkuvassa kiireessä. Pieni ahdistus kuitenkin valtasi minut joka kerta, kun minulta kysyttiin, mitä olen suunnitellut tekeväni lomalla. Ajatus siitä, ettei minun täytyisi tehdä mitään, tuntui kuitenkin juuri siltä, mitä tarvitsin. Siksi päätin tietoisesti kerrankin vain olla. Havahduin yhtenä lomapäivänäni siihen, että minulla oli todella tylsää. Istuin kotona ja tuijotin joutilaana ikkunasta ulos, tietämättä mitä tekisin nyt, kohta tai huomenna. Huomasin nopeasti, että tietoinen mitään tekemättömyys oli yllättävän haastavaa, sillä emme ole tottuneet olemaan ilman minkäänlaista ärsykettä. Tylsistyminen tuntui kuitenkin samaan aikaan rentouttavalta ja vapauttavalta. Aloin pohtia, miksi en anna itselleni arjessa aikaa tylsistyä.

Tylsä, pitkältä tuntunut hetkeni katkesi, kun puhelimeeni tuli viesti. Avasin sen (ei ollut tärkeä), ja aloin selata erilaisia tylsyydestä kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita. Löysin Georgian teknillisessä instituutissa tehdyn tutkimuksen, jossa oli havaittu, että tylsyys lisää luovuutta ja parantaa keskittymistä. Lisäksi tutkimuksella osoitettiin, että hajamieliset ovat keskimäärin luovempia, sillä mielen alkaessa vaellella herää luovuus. Tutkimus osoitti, että tylsästä hetkestä oli seurauksena haaveilua. Ja että haaveilu teki koehenkilöistä luovempia ja parempia ongelmanratkaisijoita ja uusien ideoiden keksijöitä. Olin ajatellut aiemmin tylsyydestä varsin yksioikoisesti: jos on tylsää, on pakko keksiä jotain tekemistä. Jos ei muuta niin selata somea, sehän on paras lääke tylsyyteen. Kuten tutkimuksissa kuitenkin havaittiin, tylsyys ei vaadi lääkettä, vaan itseasiassa toimii lääkkeenä aivoille. Tylsyyden tunne onkin näin miellettävissä eräänlaiseksi joutilaisuuden luovaksi tilaksi.

Olemme nyt pikkuhiljaa siirtyneet lomiltamme arjen rytmiin, uuteen alkuun, kuten lapsuuden syksyinäkin, ja on täytettävä kalenteri deadlineilla, kokouksilla, uusilla harrastuksilla ja bileillä. Kiireisen syksyn keskellä tylsät hetket ovat harvassa, joten niille on varattava tietoisesti aikaa. Sivulla 7 on luettavissa kolumni siitä, mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä, kun laiminlyö hengähdystauot eikä tylsyydestä ole tietoakaan. Kirjoittaja päättää kolumnin muistuttamalla, että mikään meno tai velvollisuus ei tärkeydeltään mene oman hyvinvoinnin ja jaksamisen edelle. Meidän jokaisen on äärimmäisen tärkeää muistaa tämä. Yksien bileiden, treenien tai ystävien tapaamisen väliin jättäminen ei pitkässä juoksussa merkitse mitään, niitä tulee aina lisää!

Muista siis syksyn opinto-, työ-, ja harrastuskalenteria täyttäessä varata myös aikaa hengähtämiselle ja tylsille hetkille – aivosi kiittävät ja sisäinen luovuutesi voi puhjeta kukkaan!

Tylsyys lisää luovuutta ja parantaa keskittymistä.