Page 1

LIPPU SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2015

KUTSU MUA IHAN VAAN SUOMALAISEKSI S. 6 YLEISTURVA KORVAA SOSIAALITURVAN TILKKUTÄKIN S. 12 KATSAUS YHDYSVALTAIN PRESIDENTINVAALEIHIN S. 14 TALOUDEN TOTUUTTA JA TARUA X 4 S. 20 SDP:N VASTAISKU S. 25 ENERGIAPOLITIIKKA ON TULEVAISUUSPOLITIIKKAA S. 26 YDINVOIMA: JAA/EI S. 30


2

LIPPU 4 / 2015 PÄÄKIRJOITUS

EI ULKOISTETA KOTOUTTAMISTA VIRANOMAISILLE

S

uomeen arvioidaan tänä vuonna saapuvan noin 30 000 turvapaikanhakijaa. Onko se paljon? On, sillä viime vuonna hakijoita oli kymmenen kertaa vähemmän. Ei ole, sillä naapurimaa Ruotsin, johon niin mieluusti itseämme vertaamme, vastaava luku on vähintään kolme kertaa suurempi. Ruotsissa on jo vanhastaan kokemusta siitä, miten otetaan vastaan kymmenien tuhansien tulijoiden joukko. Suomalainen yhteiskunta käy nyt läpi ne keskustelut ja henkiset kipuilut, jotka Ruotsissa hoidettiin alta pois kaksi vuosikymmentä sitten. Kaikki Eurooppaan nyt pyrkivät eivät varsinaisesti pakene sotaa tai muuta vainoa. Osalle tulijoista Eurooppa on vihreä oksa, joka lupaa uusia mahdollisuuksia ja parempaa elintasoa. Näistä ihmisistä on julkisessa keskustelussa käytetty muun muassa sellaista mairittelevaa nimitystä kuin elintasosurffari. Pelkästään paremman elämän toivossa tulevat joutuvat nyt pettymään, sillä kriteerit turvapaikan saamiseksi ovat tiukat - kuten oikein onkin. Näiden ihmisten halveksuminen on silti epäreilua.. Opportunismi kun on inhimillistä. Ei siinä ole mitään epäloogista, että huonoista oloista pyritään parempiin, kun saadaan vihiä, missä sellaisia olisi tarjolla. Sama järkeily ajoi suomalaisia 1900-luvun alun molemmin puolin kehitysmaa-Suomesta suurien lupauksien Pohjois-Amerikkaan. Mutta on paljon niitäkin, jotka tulevat jäämään Suomeen. Heidän kotouttamisensa on iso urakka. Lähestymme kotouttamista helposti asettamalla erilaisia tavoitteita, jotka tulijan pitää pyrkiä täyttämään. Alkeistason vaatimuksia ovat kielen opettelu ja suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen kunnioittaminen. Seuraavalla askelmalla vaadimme, että tulija luo sosiaalisia suhteita kantaväestöön ja etsii itselleen järkevää tekemistä, kouluttautuu ja työllistyy. Tavoitelistamme viimeisellä pykälällä esitämme vienon toivomuksen, että tulija ainakin näyttelee tykkäävänsä jutuista, jotka mielestämme ovat… Noh, stereotyyppisesti

LIPPU

ESSI VIRTANEN

päätoimittaja

suomalaisia. Koska onhan se, että mämmi maistuu ja Mikko Alatalo kuulostaa hyvältä, viimeistään todiste onnistuneesta kotoutumisesta! Näitä siis vaadimme kotoutujalta. Toisen osapuolen, siis suomalaisen yhteiskunnan, velvollisuudeksi ajattelemme jäävän lähinnä laskun maksamisen. Haastattelin tätä lehteä varten Kamalia, jolla on omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu tulla Suomeen vastaavassa asemassa kuin nyt saapuvat turvapaikanhakijat. Erityisesti minua kiinnosti kuulla, miten hän on onnistunut niin mallikelpoisesti kulkemaan sitä polkua, jota haluamme maahanmuuttajien kulkevan. Kamalin kertomuksessa institutionaalisella kotouttamisella oli paikkansa. Onhan selvää, että erityisesti alkuun pääseminen uudessa maassa vaatii tietoa, neuvontaa, ohjausta palveluiden pariin ja apua elämän perusedellytysten, kuten asumisen, järjestämisessä. Siksi onkin tärkeää, että kotouttamisen resursseihin panostetaan riittävästi. Minulle jäi kuitenkin käsitys, että kotoutumisen kannalta Kamalille kaikkein ratkaisevinta ei ollut sellainen tuki, jota viralliset tahot voivat tarjota. Hän muisteli lämmöllä ensimmäisiä Suomessa saamiaan ystäviä sekä koulukavereita ja opettajia, jotka ymmärsivät ja ottivat tasavertaisena mukaan. Mitä vaativampia tavoitteita asetamme tulijoille, sitä enemmän meidän on myös itse tultava vastaan. Esimerkiksi kiinnittymiin ryhmiin, joihin kuuluu myös kantaväestöä, ei voi olla yksipuolisesti vain maahanmuuttajan vastuulla. Kotouttaminen ei Ruotsissakaan ole onnistunut täydellisesti. Mutta se on onnistunut vähintään kohtalaisesti, sillä Ruotsi on yhä monella mittarilla yksi maailman parhaista valtioista. Onnistumisen taustalla on ruotsalaisten halua ja valmius ottaa maahanmuuttajat mukaan ja kohdella heitä ihan oikeina, tasavertaisina ruotsalaisina. Kun poliitikko haluaa vedota kansan syviin riveihin, hän puhuu talvisodan hengestä. Voisiko sitä talvisodan henkeä nyt vähän puhaltaa tähän edessämme olevaan kotouttamisprojektiin?

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

KIRJOITTAJAT

Eetu Kinnunen, Jani Kokko, Antti Koskela, Jani Kykkänen, Matias Mäkynen, Ilmari Nurminen, Jenni Pellinen, Antti Rinne, Joona Räsänen, Mikko Sipilä, Mikko Suomalainen ja Essi Virtanen.

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Essi Virtanen essi.sk.virtanen@gmail.com TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 1/2016 ILMESTYY HELMIKUUSSA

Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Iida Vallin, iida.vallin@demarinuoret.fi

4041 0763 Painotuote


LIPPU 4 / 2015

OTSIKOISSA

”KÄTILÖT KÄÄNSIVÄT PÄÄNI”

”ULKOMINISTERIÖ JULKISTI OMAT SUOMI-EMOJIT”

Kun hallitus uhkasi leikata työntekijöiden sunnuntai- ja iltalisiä säätämällä pakkolakeja, tuhannet ympäri maan osoittivat mieltään, asiantuntijat varoittelivat pakkolakien olevan kenties mahdottomia toteuttaa ja useampi keskustelija pelkäsi sopimusyhteiskunnan murenevan. Mutta eipä näistä sen enempää, sillä vasta kahden kätilön tunteisiin vetoava tv-puhe sai pääministeri Sipilän uudelleen harkitsemaan esityksensä järkevyyttä. Asiasta otsikoi Yle 28. syyskuuta.

Helsingin Sanomat otsikoi 4. marraskuuta Suomen julkaisevan ensimmäisenä maana maailmassa erityiset Suomi-emojit, joiden avulla voimme tulevaisuudessa viestiä suomalaiskansallista mielenmaisemaamme ja jakaa ilosanomaa kansakuntamme suurista saavutuksista, kuten Nokia 3310. Suomi-kuvaa ulkomailla ovat viime aikoina rakentaneet lähinnä lakanaan pukeutuneet urpot, joten ulkoministeriön tempaus on tervetullut. ”SAATAN KÄVELLÄ AAMULLA PRESIDENTIN LUO”

”POLITIIKAN MANNERLAATAT SIIRTYIVÄT”

Yle uutisoi 8. lokakuuta tilaamastaan puoluekannatusmittauksesta, jossa SDP:n kannatus pomppasi kevyet 3,9 prosenttiyksikköä ylöspäin. Ja kuukautta myöhemmin, 4. marraskuuta, Yle kertoi SDP:n kirineen vielä 2,4 prosenttiyksikköä lisää. Myönnettäköön, että nousu saattaa olla enemmän hallituksen huonoutta kuin SDP:n omaa onnistumista... Mutta ei se väärin ole vähän kilistellä pitkän korpivaelluksen päättymiselle. Chin chin, toverit!

Lähestulkoon jokainen politiikkanarkkari kuvitteli perussuomalaisten olevan Sipilän hallituksen heikoin lenkki, mutta 5. marraskuuta selvisikin, että todellinen titaanien taisto käydään keskustan ja kokoomuksen välillä. Taistelu kulminoitui sote-alueiden määrään ja siihen, kuka saa soteuudistuksessa sementoitua itselleen herkullisimmat valtaasemat. Yle otsikoi väännön äityneen jopa niin kovaksi, että pääministeri uhkasi hajottaa koko hallituksen! ”OLEN YHTÄ ÄIMÄN KÄKENÄ KUIN SUURI YLEISÖ”

”SOININ GILJOTIINI”

Yle otsikoi 26. lokakuuta perussuomalaisten kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen joutuneen ”Soinin giljotiiniin”, eli erotetuksi omasta puolueestaan. Omiensa suurimpana kriitikkona profiloituneen Tynkkysen erottamisen taustalla ei suinkaan ollut se, että hän talloi suunnilleen koko puolue-eliitin varpaat muussiksi vaatiessaan kriisikokousta päättämään, voiko perussuomalaiset jatkaa hallituksessa. Ei, Tynkkynen sai kenkää, koska hän puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon sanoin ”syyllistyi rikoksiin” kerätessään nimilistaa henkilöistä, jotka kannattavat kriisikokouksen järjestämistä. Tosin Tynkkystä ei ole kyseisistä ”rikoksista” tuomittu missään muualla kuin perussuomalaisten puoluetoimiston turpakäräjillä. ”TYNKKYNEN EROTETTIIN LAITTOMASTI”

Ja jo samana lokakuun 26. päivänä Iltalehti otsikoi asiantuntijalausunnoista, joiden mukaan Tynkkysen erottaminen perussuomalaisista on laiton, mikäli Tynkkynen samalla tuli erotetuksi puoluehallituksesta, jonka jäsen varapuheenjohtaja luonnollisesti on. Puoluehallituksen jäsenen voi erottaa vain puoluekokous. Ja toisaalta, perusuomalaisten omien sääntöjen mukaan puoluehallituksen jäsenen on oltava puolueen jäsen. Putositko kärryiltä? No, niin taisivat pudota perussuomalaisetkin. Tynkkys-saagaan kirjoitetaan varmasti vielä monta jatko-osaa. Ajatellaan sitä vaikka joulupakettina, jonka sisältä löytyy aina uusi paketti avattavaksi!

Demokraatti otsikoi 5. marraskuuta kaikissa poliittisissa liemissä keitetyn konkari Eero Heinäluomankin olevan ymmällään hallituksen sote-vatuloinnin edessä. Lippu epäilee, että tylsällä demarilla ei taitaisi edes riittää mielikuvitus näin monimutkaisen sopan keittämiseen! Jo muinaiset roomalaiset tiesivät kansan janoavan leipää ja sirkushuveja, ja nyt on tarjolla ainakin jälkimmäisiä. ”PÄIVI RÄSÄSEN UUSI NUOREKAS TYYLI” IHASTUTTI KATSOJIA”

Entinen sisäministeri, kristillisdemokraattien puheenjohtajuudesta taannoin luopunut pitkän linjan kansanedustaja Päivi Räsänen kommentoi televisiossa Suomea ravistelevaa hallituskriisiä. Mitä Räsäsen tv-esiintymisestä otsikoi IltaSanomat 6. marraskuuta? No tietysti sen, että Räsänen oli suoristanut hiuksensa.

Ole ylpeästi suvakki ja näytä se myös muille! Suvakki-paitoja saatavilla Demarinuorten toimistolta hintaan 20e/kpl.

3


PUHEENJOHTAJALTA

LIPPU 4 / 2015

MEILLÄ ON VAIHTOEHTO TEKSTI: Joona Räsänen KUVA:: Olli Urpela

Vielä muutama vuosi sitten oli suosittua valitella, ettei puolueiden välillä ole eroja. Kevään eduskuntavaalien jälkeen väitettä on kuultu esitettävän yhä harvemmin. Puolueiden väliset linjaerot ovat kirkastuneet äärimmilleen. Vastakkainasettelun aika ei sittenkään ole ohi.

V

aikka jakolinjat hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä ovat käyneet yhä selvemmiksi, löytyy yksimielisyys silti hallituksen ja opposition kesken politiikan päämääristä. Yksikään eduskuntapuolueista ei kiistä niitä haasteita, joihin hallitus joutuu politiikallaan vastaamaan. Myös oppositiopuolueet ovat tunnustaneet, että velkaantuminen täytyy saada taittumaan ja valtiontalous tasapainoon tulevaisuudessa. Uskon, että tässä kaikki puolueet ajattelevat yhtä lailla Suomen parasta. On rehellistä myöntää, että hallituspuolueena myös SDP pyrkisi tasapainottamaan julkista taloutta ja vauhdittamaan vientimme kilpailukykyä. Erot puolueiden välillä löytyvätkin päämäärien sijaan niistä keinoista, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, ja niistä arvoista, joiden varaan politiikkaa rakennetaan. Hallitus paljasti omat arvonsa ja keinonsa kesäkuussa julkaistussa hallitusohjelmassa. Käsitystä hallituksen patamustasta arvovärisuorasta ja lyhytnäköisestä sopeutuspolitiikasta lujitti entisestään hallituksen lokakuussa julkaistu budjettiesitys tulevalle vuodelle. Nuoret, pieni- ja keskituloiset ja eläkeläiset joutuvat kantamaan suurimman taakan hallituksen politiikasta. Hallituksen keinovalikoima ratkaista aikamme haasteita jää puutteelliseksi. Erityisesti kasvun ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista hallitus tekee täysin väärää politiikkaa. Juuri, kun Suomi kaipaisi eniten uutta taloudellista kasvua, päättää hallitus leikata tutkimus- ja tuotekehitysrahoja sekä koulutusmäärärahoja. Siis juuri niitä tekijöitä, joiden varaan talouskasvu nojaa korkean osaamisen yhteiskunnissa! Jos hallituksen politiikka on kasvun kannalta tehotonta, niin oikeudenmukaisuuden

näkökulmasta se on suorastaan kestämätöntä. Välttämättömät sopeutukset kohdistetaan hallituksen yksipuolisella sanelulla niin, että vain osa suomalaisista joutuu kantamaan niistä vastuun. Samalla hallitus jakaa suomalaiset jyviin ja akanoihin ottamatta lainkaan huomioon eri väestönosien taloudellista kantokykyä. EI SIIS OLE MIKÄÄN IHME, ETTÄ KANSAN SUURI ENEMMISTÖ KYSYY PAREMMAN VAIHTOEHDON PERÄÄN.

Hallitus on koko syksyn syyttänyt SDP:tä vaihtoehdottomuudesta. Erityisesti perussuomalaisten suulla on kuultu väitteitä, että SDP tekisi aivan samat päätökset, jos se olisi mukana hallituksessa. Syytöksillään hallitus haluaa osoittaa ettei oppositiopuolueilla olisi kykyä tai vaihtoehtoja tehdä asioita toisin. SDP on pyrkinyt koko syksyn haastamaan hallitusta omalla vaihtoehdollaan. Esitimme esimerkiksi autoveron alennuksesta pientä osaa raideliikenteen tukemiseen, mutta eipä kelvannut. Samalla tavalla olen useasti todennut, että tulevaisuutemme kannalta haitalliset koulutusleikkaukset voitaisiin perua ja sama summa säästää maataloustuista. On kestämätöntä, että hallitus antaa nuorille viljelijöille enemmän lisärahaa kuin koko nuorisotakuulle. Pitäisikö toimia toisinpäin? SDP:n vaihtoehto on selvä. Uudistetaan Suomea kestävästi, hoidetaan taloutemme kuntoon oikeudenmukaisesti ja panostetaan uuteen kasvuun ja työllisyyteen. SDP:n vaihtoehtobudjetissa on avattu kattavasti sosialidemokraattien talouspoliittista ajattelua. Vaihtoehtobudjetissa on pyritty uudistusten kautta lisäämään työpaikkoja ja parantamaan työllisyyttä. Vahvoista panostuksistaan huolimatta SDP:n budjettivaihtoehto johtaisi silti pienempään velanottoon kuin hallituksen oma budjetti. SDP ei myöskään päästäisi hallituksen tavoin talousrikollisia kuin koira veräjästä. Vaikeina aikoina ihmiset kaipaavat yhteiskunnassa luottamusta. Kun hallitus on omalla toiminnallaan tätä luottamusta romuttamassa, niin meidän sosialidemokraattien on sitä rakennettava. Sosialidemokraattiselle eteenpäin katsovalle ja luottamusta herättävälle vaihtoehdolle on nyt tilausta. Tule sinäkin mukaan edistämään tätä vaihtoehtoa. LIPPU

5


6

LIPPU 4 / 2015


LIPPU 4 / 2015

KUTSU MUA IHAN VAAN SUOMALAISEKSI TEKSTI: Essi Virtanen KUVAT:: Iida Vallin

Maahanmuutosta puhutaan Suomessa kenties enemmän kuin koskaan. Kamal Palani Jafi kertoo, millaista on tulla Suomeen maahanmuuttajana – ja miten maahanmuuttajasta tulee ihan tavallinen suomalainen.

K

amal Palani Jafi on 27-vuotias vantaalainen, joka muistaa lapsuudestaan erityisen kirkkaasti yhden erityisen viikon. Sen, jona hän vanhempineen saapui Suomeen aloittamaan uutta elämää. Elettiin maaliskuuta 1995, olot kotimaa Irakissa olivat käyneet sietämättömiksi. Perhettä vainottiin vanhempien poliittisten toisinajattelun, uskonnon ja kurditaustan vuoksi. – Se oli ihmeellistä aikaa. En ollut aikaisemmin nähnyt lunta. Ja se, että jossain voi olla niin kylmää! Olihan se lapselle kiehtovaa, mutta myös pelottavaa... Ensin en meinannut uskaltaa mennä ulos lainkaan! Kamalin onneksi hänen vanhempansa rohkaisivat ja kannustivat poikaansa heti alusta tutkimaan uutta ympäristöä. Suomalaisiin ihmisiin tutustumisen haasteena oli yh-

teisen kielen puuttuminen, mutta luonteeltaan sosiaalinen Kamal ei antanut sen estää uusien ystävien hankkimista. Jotkut näistä ystävyyssuhteista ovat säilyneet näihin päiviin asti. – Pihalla osoitin ensin sormella palloa, sitten itseäni ja sitten suomalaista kaveria – ”pelataanko?” Niissä tilanteissa kieltä oppi nopeasti, koska ymmärtääkseen joutui tosissaan miettimään ja kuuntelemaan mitä toinen sanoo. Kun Kamal aloitti virallisen koulunkäynnin, hänellä oli jo valmiina pihaleikeistä hankittu pohja suomenkielentaidolle. Mitä nopeammin oppii kielen, sitä helpompi on päästä sisälle suomalaiseen juttuun, integroitua ja kotoutua. Itsensä kohdalla Kamal haluaa korostaa myös koulun roolia. Kaikenlaiselle kiusaamiselle oli luokassa nollatoleranssi. Opettajat eivät arkailleet puuttua ongelmatilanteisiin ja heillä oli aina aikaa varmistaa, että eritaustainenkin oppilas pysyi mukana opetuksessa ja tilanteen tasalla. – Ratkaisevaa oli se valmius, jolla viranomaiset ottivat meidät vastaan. Meitä oikeasti otettiin kädestä kiinni ja yhdessä mentiin kauppaan, kirjastoon, työvoimatoimistoon, sosiaalitoimistoon… Ohjattiin saamaan oikeusapua, kädestä pitäen. Mulla oli koulu ja pääsin siellä jo eteenpäin, mutta erityisesti vanhemmille oli tosi iso juttu se, että näytettiin miten täällä Suomessa asiat hoidetaan.

7


8

LIPPU 4 / 2015

TASAPAINOTILA KAHDEN KULTTUURIN VÄLISSÄ

asuneita ihmisiä maahanmuuttajiksi, heidän Suomessa Maahanmuuttajien kotouttamisesta puhutaan toisinaan syntyneitä lapsiaan toisen polven maahanmuuttajiksi – ja integroimisena. Integraation käsitteellä tarkoitetaan sitä, kenties heidän lapsenlapsiaan kolmannen polven maahanettä maahanmuuttaja säilyttää omasta kulttuuritaustasta muuttajiksi! Kamal, oletko maahanmuuttaja? kumpuavan kulttuuri-identiteettinsä, – En ole. Olin silloin, kun en vielä ollut Suomen ”OLEN TÄLLAINEN mutta kommunikoi sujuvasti myös kansalainen. Kansalaisuuden saamisen jälkeen KAHDEN KULTTUURIN koin, että minusta tuli osa tätä maata ja sana valtakulttuurin kanssa ja löytää oman TUOTOS, JA MIELESTÄNI ”maahanmuuttaja” menetti merkityksensä. En paikkansa yhteiskunnasta. KotouttaOLEN OTTANUT misen tarkoituksena ei ole assimiloida, ymmärrä, miksi pitäisi väkisin keksiä jokin sana MOLEMMISTA NE siis pakottaa suomalaisemmaksi kuin sille, että joku näyttää erilaiselta, jos kuitenkin suomalaiset itse. kaikki olemme lain edessä suomalaisia. PARHAAT PUOLET!” – Se, missä olen syntynyt ja millaisen Suomen kansalaisuuden saaminen ei käy sorkasvatuksen olen saanut, on automaattisesti puolet minusmia napsauttamalla. Myöntämisehdoissa mainitaan muun ta. Olen kurdi, ja jossain tilanteissa se näkyy todella selvästi muassa tyydyttävä kielitaito, yhtäjaksoinen asumisaika, käyttäytymisessäni. Mulle ei esimerkiksi aina riitä se, että nuhteettomuus ja selvitys toimeentulosta. Pitääpä hakijan kättelen ihmisiä, vaan tuntuu luontevalta halata. Se on ihan myös näyttää, että esimerkiksi verot ja sakot ovat makkulttuurinen asia, pelkkä kättely on jotenkin liian kylmää. sussa. Väkisinkin tulee mieleen, että osa kansalaisuuden – Mutta sitten on monta asiaa, joissa olen täysin suomasyntymälahjaksi saaneista ei täyttäisi ehtoja. lainen. Tykkään saunomisesta ja mökkielämästä, arvostan Kamal on kaikilla mahdollisilla mittareilla malliesimerkki suomalaista lainsäädäntöä ja sääntöjen noudattamista. ihmisestä, joka on onnistuneesti juurtunut Suomeen. SelOlen tällainen kahden kulttuurin tuotos, ja mielestäni olen lainen ihminen ei enää halua tulla määritellyksi maahanottanut molemmista ne parhaat puolet! En ikinä aseta näitä muuttajuuden kautta. Siksi onkin helppo ymmärtää, miten kulttuureja vastakkain, mulle on valtava etu, että olen saatuskastuttavaa on joutua kohtaamaan tilanteita, joissa omat nut löytää oman identiteetin niiden risteyksestä. saavutukset ja taidot eivät merkitse mitään kaiken huomiKamalin monikulttuurisuusosaamista ovat ymmärtäneet on kohdistuessa maahanmuuttotaustaan. Voi esimerkiksi hyödyntää myös työnantajat. Nykyisessä työssään nuorisoolla kova pala huomata, miten karsaasti työnantajat voivat työntekijänä hän kohtaa nuoria, joiden oma identiteetti on katsoa jo työnhakijan erikoista nimeä tai miten oma asema vielä hakusessa. Silloin on suureksi hyödyksi, että työntekikyseenalaistetaan työpaikalla. jällä on kyky samaistua ja jakaa kokemuksia. – Mulle on pari kertaa käynyt niin, että työpaikalla mua on luultu siivoojaksi ja pyydetty noutamaan paikalle tyyppi, joka on oikeasti vastuussa asioista. Olen ottanut ne MAAHANMUUTTAJAN TITTELISTÄ ON VAIKEA PÄÄSTÄ tilanteet huumorilla ja sanonut, että se olen muuten minä, EROON jota te nyt etsitte. Mutta kyllähän se syö miestä, jos pelkän Milloin muuttaminen maasta toiseen lakkaa määritulkonäön perusteella halutaan määritellä ammattikin. tämästä ihmistä? Kutsumme vuosikymmeniä Suomessa Mutta samalla tavalla ikävältä voi tuntua myös


LIPPU 4 / 2015

toisenlainen erityiskohtelu: hanmuuttopolitiikan tilannekuvan uuteen uskoon. Mie– Ollessani ehdolla kunnallisvaaleissa pidin häiritsevänä lipiteet ovat kärjistyneet, misinformaatiota on kylvetty sitä, miten paljon tartuttiin juuri vahingossa ja tahallaan ja pahim”KAIKENLAISELLE taustaani. Ihan niin kuin se maahanmillaan on jouduttu todistamaan muuttajastatus olisi ollut se, miksi KIUSAAMISELLE OLI LUOKASSA muukalaisvastaisia viharikoksia. olin ehdolla. – Olen aika surullinen siitä, että NOLLATOLERANSSI. OPETTAJAT viime aikoina erinäistä huutelua EIVÄT ARKAILLEET PUUTTUA on erehdytty luulemaan dialogikSUOMESSA ON RASISMIA, MUTTA si. Ei sananvapauteen vedoten voi ONGELMATILANTEISIIN SITÄ VOIDAAN VÄHENTÄÄ sanoa aivan mitä tahansa ja väitJA HEILLÄ OLI AINA Syrjintä työelämässä tai muu tää sitä rakentavaksi puheenvuoAIKAA VARMISTAA, ETTÄ erityiskohtelu voivat selittyä osaksi roksi. Eihän kukaan koulussa tai myös tiedostamattomilla asenteilla työpaikallakaan mene sanomaan ERITAUSTAINENKIN OPPILAS ja ennakkoluuloilla, joita voidaan mitä vain ja millä tavalla vain! PYSYI MUKANA OPETUKSESSA JA – Argumentit ja faktat pöytään, tehokkaasti poistaa tekemällä niitä TILANTEEN TASALLA.” näkyviksi tai ottamalla käyttöön ja sitten keskustellaan asiallisesti. anonyymin työnhaun tyyppisiä Tämä pätee myös niihin, jotka käytänteitä. puolustavat maahanmuuttoa. En Mutta entä aktiivisesti tuotettu halua kenenkään harjoittavan ja ylläpidetty muukalaisviha, onko kiihkomielistä huutelua. Suomessa rasismia? On. Kamalin Hyvässä kotouttamisessa on mielestä olisi typerää kieltää rakeskeistä, että Suomeen pysyvästi sismin olemassaolo. Kieltäminen jäävät tulijat saavat nopeasti kiinei ongelmaa poista, päinvastoin. ni normaalielämän syrjästä. Tämä – Rasismin syyt eivät ehkä tarkoittaa, että heille pitää löytää ole täysin samoja kuin muualla. asuntoja, koulutusmahdollisuukSuomi on vielä vähän niin kuin sia ja ovia työmarkkinoille. teini-ikäinen nuori, joka tarvitsee Tulijoilta itseltään Kamal perää kypsymisaikaa ymmärtääkseen rohkeutta tutustua Suomeen miten moninainen maailma on. ja suomalaisiin. Omien parissa Mitä enemmän erilaisuudesta pysytteleminen voi antaa tukea pystytään puhumaan, sitä paremja turvaa, mutta pitkän päälle min ihmiset ymmärtävät, että on yhteyksien luominen kantaväesihan normaalia näyttää erilaiselta, töön lievittää molemminpuolista edustaa eri uskontoa tai puhua varautuneisuutta. eri kieltä. Maahanmuuttoa ilmiönäkin − Väittäisinkin, että rasison paljon helpompi käsitellä, mia on ennen ollut enemmän, jos tulijat eivät ole kasvotonta maahanmuuton lisääntyminen massaa vaan heihin pääsee itse on pakottanut puhumaan siitä tutustumaan yksilö tai perhe ja samalla vähentänyt sitä. Ihan kerrallaan. Kamal toivookin, että samalla tavalla esimerkiksi sektulijat nähtäisiin ensisijaisesti suaalivähemmistöjen kohtelu on yksilöinä, ihmisinä, eikä jonkin parantunut, kun heidän kohtaaryhmän edustajina. Leimaamisella mastaan syrjinnästä on alettu on kauaskantoisia seuraamuksia, puhua laajemmin. eteenkin, jos kyse on ryhmään Kuka tahansa voi kohdata liitetyistä negatiivisista ominaimuukalaisvihamielisiä puheensuuksista tai teoista. vuoroja netissä ja sosiaalisessa – Aikuiset osaavat suodattaa mediassa, mutta Kamalilla on kuulemaansa ja tehdä eron itsenmyös kokemusta tilanteista, joissa sä ja ryhmän välille. Mutta nuori, niitä on tultu esittämään päin jolla suodattimia ei vielä ole, saatnaamaa. Hän sanoo olevansa taa alkaa ajatella, että ehkä mun suorastaan iloinen siitä, että joku nyt pitäisikin tuntea jonkinlaista uskaltaa tulla sanomaan asioita syyllisyyttä ja häpeää siitä, mitä suoraan – olettaen tietysti, että joku muu on tehnyt. puhuja ei käyttäydy tilanteessa Suomessa on tällä hetkellä uhkaavasti. monia nimekkäitä koomikoita, jotka repivät huumoria – Kun mä avaan suuni ja kerron, mitä kouluja olen käyomasta taustastaan. Leimojen ja muiden vaikeiden asioiden nyt, mitä olen tehnyt työkseni, miten iloinen veronmaksaja käsittely huumorin kautta on tuttua myös Kamalille, joka ei olen tai miten mulla ei ole minkäänlaisia merkintöjä rikospelkää haastaa tai laittaa itseään likoon. rekisterissä, niin ne yleensä havahtuvat siihen ja menevät – Aion hankkia suomileijonatatuoinnin! Ihan vaan sen vähän hiljaisiksi. takia, että koen niin vahvasti olevani osa tätä Suomea ja olen sitoutunut tähän maahan. Mun ei tarvitse olla syntynyt täällä, jotta voisin kokea olevani ylpeä siitä, mitä meillä on TULIJOITA ON KOHDELTAVA REILUSTI täällä ja mitä me edustamme. Ylpeä voi olla ilman ääriPakolaisvirrat ovat tänä syksynä pistäneet koko maaideologiaa tai kiihkoiluakin. LIPPU

9


10

LIPPU 4 / 2015

VAPAAEHTOISTYÖ HÄLVENTÄÄ ENNAKKOLUULOJA TEKSTI:

Mikko Sipilä

Turvapaikanhakijat ja pakolaiskriisi ovat kuuma peruna Suomessa ja koko Euroopassa. Samaan aikaan, kun tilannetta vain päivitellään turuilla ja toreilla, sadat vapaaehtoistyöntekijät ovat tarttuneet auttamistyöhön ja oikeasti tekevät asialle jotakin.

J

okaisella meistä on omat ennakkoluulonsa. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista väheksyä kenenkään pelkoja, liittyivät ne mihin tahansa. Kun olin lapsi, äiti ja isä opettivat, että möröt sängyn alla muuttuvat vähemmän pelottaviksi, kun sinne sängyn alle kurkkaa. Ennakkoluulot harvoin ovat joko täysin oikeita tai täysin vääriä. Vapaaehtoistyöntekijät kohtaavat ihmiset ihmisinä ilman ylimääräistä pakon tai paineen luomaa stressiä, jolloin on helppo keskittyä ihmisten havainnointiin ja heidän

tapojensa tutkiskeluun. Lopputuloksena omat ennakkoluulot ehkä vahvistuvat, ehkä hälvenevät kokonaan. Minä päädyin säännöllisen epäsäännölliseen vapaaehtoistyöhöni turvapaikanhakijoiden kanssa oikeastaan toisen vapaaehtoistyömuodon kautta. Kasvanut vapaaehtoisten tarve herätti eri järjestöt tajuamaan, että nykyisiä vapaaehtoisia eri toimintamuodoista voidaan hyödyntää siihen saakka, kunnes uudet monikulttuurisuustoimintaan erikoistuneet vapaaehtoiset saadaan koulutettua. Tehdessäni vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen parissa olen päässyt kohtaamaan eri maista ja kulttuureista tulevia perheitä, henkilöitä, ihmisiä. Omat kohtaamiseni turvapaikanhakijoiden kanssa ovat olleet lähestulkoon pelkästään positiivisia. Vai kuinka usein kuulet kantasuomalaisen miehen toteavan ensikohtaamisellanne ”thank you, sir” tai ”hello, my friend”? Suurin kulttuurishokki meidän välillämme on ollut se, että minua vanhemmat ihmiset haluavat kutsua minua herraksi. En ole koskaan nähnyt kenenkään kantasuomalaisen tekevän niin ahkerasti töitä kuin kohtaamani turvapaikanhakijat. Kaverien rupatellessa iloisesti katastrofiteltta nousi nopeammin kuin meidän käsissämme. Ja mitä totesi ulos telttoihin nukkumaan jäävä turvapaikanhakija, kun me vapaaehtoiset lähdimme kotiin? ”Ei sillä ole mitään väliä, että nukumme ulkona. Täällä ei sentään tarvitse pelätä tulevansa tapetuksi ensi yönä.” Juuri nyt paras ratkaisu olisi ottaa oleskeluluvan saavat pakolaiset mahdollisimman hyvin mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja perehdyttää heidät suomalaisiin arvoihin ja lakeihin. Ja mikä tärkeintä: oppia itsekin heiltä. Näin kriisin kliimaksin ollessa ehkä jo takanapäin, ajattelen, että ehkä minuakin katsoo peilistä jälleen hieman avoimempi ja ymmärtävämpi minä. Vapaaehtoistyö – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – on oikeasti hauskaa, koukuttavaa ja erittäin verkostoivaa. Mikä on Sinun vapaaehtoistoimintasi muoto? LIPPU

OLETKO OSALLISTUNUT VAPAAEHTOISTYÖHÖN? MIKSI?

Kaisa Hakala “Opiskelijajärjestöjen kautta olen päässyt esimerkiksi järjestämään opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja tekemään edunvalvontatyötä. Minua motivoi halu puuttua epäkohtiin. Kun näkee, että jokin asia on huonosti, haluaa myös itse tehdä jotain sen korjaamiseksi.” Jussi Kukkola “Kokeilin nuorempana innokkaasti eri urheilulajeja, pelasin esimerkiksi jalkapalloa. Oman joukkueen eteen tietysti tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, johon välillä joutuivat osallistumaan vanhemmatkin. Sitä ei kuitenkaan ehkä silloin ajatellut niinkään vapaaehtoistyönä vaan harrastuksen osana, josta pääsi hyötymään itsekin. Nykyään olen aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa, mikä sekin on pitkälti vapaaehtoistyötä.”

Henna Räsänen “Olen osallistunut opiskeluyliopistollani konferensseihin vapaaehtoisena avustajana, jonka tehtäviä ovat muun muassa järjestelyissä auttaminen ja osallistujien vastaanottaminen. Suurimpia syitä osallistumiselle ovat varmaankin olleet yleinen auttamishalu ja osallistumisen hauskuus, mutta avustajana minulla on myös ollut mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja päästä käyttämään opiskelemaani kieltä.” Jani-Tapio Laaksonen “Toimin opiskelijatuutorina omassa oppilaitoksessani. Tuutori auttaa ja ohjaa opiskeluissa sekä järjestää tekemistä vapaa-ajalle. Lisäksi tuutori on koulun toiminnassa ikään kuin yleishenkilö, jolta tarvittaessa saa tukea. Kiinnostuin tuutoroinnista, kun olin jäsenenä oppilaskunnassa.”


LIPPU 4 / 2015

ILMARIN PALSTA asiantuntijavaliokuntaani, eli työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, jossa pohdimme budjetin painotuksia ja tarpeita oman sektorimme näkökulmasta. Me sosialidemokraatit olimme hallituspuolueiden edustajien kanssa niin eri mieltä jo politiikan lähtökohdista, että päädyimme tekemään oman kehysehdotuksemme valiokunnan lausunnoksi. Myös vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat lähtivät tukemaan ehdotusta. Oppositiossa on haastavaa olla, koska tietää, että aina hallituspuolueiden esitys tulee kuitenkin voittamaan - niin nytkin. Valiokunnassa voittaneeseen esitykseen suhtaudun huolestuneesti, koska siinä todetaan muun muassa, että nuorisotakuuseen on turha panostaa ja harmaan talouden torjunnan resursseihin kohdistuvat leikkaukset ovat hyväksyttäviä. Tasa-arvo-asioissakin todetaan lakonisesti vain, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Kuitti! ***

TASA-ARVOINEN AVIOLIITTOLAKI ETENEE Ilmari Nurminen, SDP:n nuorin kansanedustaja Anrietta Kousku

TEKSTI: KUVA:

Tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen eduskunnassa on tervetullut valonpilkahdus muutoin synkkään politiikan syksyyn.

H

eti seuraavana päivänä matkasin eduskuntatalolle HelsKirjoitan tätä kolumnia täällä eduskunnan Pikkuparlamentin kahvilassa. Viereisessä pöydässä meidän Nasimasta tehdään lehtijuttua ja toisaalla Pekka Haavisto poseeraa kameralle parlamentin kierreportaissa. Olisi niin paljon kirjoitettavaa, sillä kulunut syksy on ollut kiireinen ja värikäs monella tapaa. Valtion budjetin valmistelu on hallinnut poliittista työtä koko syksyn. Viime viikolla budjetti tuli käsittelyyn omaan

Hallitus toteuttaa nyt merkittäviä uudistuksia ja heikennyksiä ilman minkäänlaisia vaikuttavuusarvioita. Yksi niistä on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että sellaisten perheiden, joissa toinen vanhempi on syystä tai toisesta kotona, lapsille saatetaan tarjota osa-aikaista päivähoitoa väljemmin ehdoin suuremmissa ryhmissä. Heille ei myöskään tarvitse enää tarjota hoitopäivän aikana lämmintä ateriaa. Päätös on epäoikeudenmukainen, sillä osa- ja kokopäivälapset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Osapäiväryhmissä voisi päätöksen mukaan olla 39 lasta ja kokopäiväryhmissä 24 lasta. Päätökseen liittyy muitakin haitallisia heikennyksiä. Esimerkiksi yli kolmevuotiaiden päivähoidon mitoitusta tiukennetaan siten, että seitsemän lapsen sijaan yhdellä hoitajalla voi jatkossa olla kahdeksan lasta hoidettavanaan. Varhaiskasvatukseen panostaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. OECD:n mukaan euron sijoitus varhaiskasvatukseen poikii myöhemmin jopa seitsemän euron tuoton. Eli enemmän kuin mikään muu kasvatus tai koulutus! Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on tutkitusti positiivinen vaikutus lasten myöhempiin oppimistuloksiin. Lisäksi se ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. On hyvä, että me demarit olemme puolustaneet lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja muistuttaneet sen olevan investointi tulevaisuuteen. *** Kaiken tämän kurjuuden keskellä valonpilkahduksiakin näkyy. Eduskunta käsitteli taannoin istunnossaan tasa-arvoisen avioliittolain edellyttämiä lakimuutoksia. Hallitus ei ole onneksi jarruttamassa kyseisiä uudistuksia, vaikka salikeskustelu aiheesta sisälsikin kaikkia sateenkaaren värejä. Tällä hetkellä laki näyttää etenevän siten, että parin vuoden päästä myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia Suomessa avioliiton. Näin ollen Suomi ottaa viimeisenä Pohjoismaana edistysaskeleen kohti tasa-arvoisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa yhteiskuntaa. Työ ihmisoikeuksien eteen ei siis ole mennyt hukkaan. Se työ ei todellaaan ole aina ollut helppoa, mutta maailmaa voi selvästi muuttaa. Poliittinen vaikuttamistyö on usein hidasta, mutta kun tulokset lopulta konkreettisesti näkyvät, on onnistumisen tunne valtavan palkitseva. Tällaiset terveiset tällä kertaa, palataan seuraavassa numerossa! Kaikki näyttää olevan edelleen samalla tavalla kuin aloittaessani kirjoittamisen, tosin Nasima on nyt siirtynyt Pekan tilalle kierreportaisiin kuvattavaksi. Ollaan toverit rohkeita ja tehdään työtä sydämellä! Se näkyy. LIPPU

11


12

LIPPU 4 / 2015

DEMARINUORTEN YLEISTURVA KORVAA SOSIAALITURVAN TILKKUTÄKIN TEKSTI: Matias

Mäkynen, Demarinuorten poliittinen sihteeri

MIKSI YLEISTURVA?

D

emarinuorten liittohallitus hyväksyi lokakuun kokouksessaan Demarinuorten oman mallin sosiaaliturvan kokonaisuudistukseksi. Liittohallituksen kesällä käynnistämä valmistelu alkoi eri puolueiden sosiaaliturvamallien läpikäymisellä ja vahvistamalla Demarinuorten periaatteet oman mallin taustalle. Mallin haluttiin korjaavan sosiaaliturvan liian alhainen taso sekä vähentävän sosiaaliturvan vastikkeellisuutta, ihmisten nöyryyttämistä ja pompottelua viranomaisten välillä. Samalla kuitenkin olisi vahvistettava palveluiden ja rahallisten tukien yhteyttä ja säilytettävä nykymallin tausta-ajatus, että jokainen ihminen haluaa elättää itsensä tekemällään työllä. Myös nykyjärjestelmän eri tukien päällekkäisyyksien ja byrokratian purkaminen linjattiin tärkeäksi tavoitteeksi, jonka saavuttamisessa digitalisaatio ja automatisaatio ovat isossa asemassa.

Mallin nimi, yleisturva, valittiin, koska haluttiin korostaa sitä, että kysymys on nimenomaan turvasta, johon jokainen voi luottaa elämäntilanteestaan riippumatta. Yleis-etuliite johtuu tuen laaja-alaisuudesta, joka syntyy nykyisen tilkkutäkin palasten yhdistämisestä.

MITEN YLEISTURVA TOIMII?

Yleisturvassa yhdistyvät eri sosiaaliturvamallien parhaat puolet. Mallin taustalla on elementtejä niin nykysosiaaliturvasta, erilaisista perustulomalleista kuin myös Britanniassa käynnissä olevasta Universal Credit -sosiaaliturvauudistuksesta. Tavoitteena on ollut yhdistää eri mallien parhaat puolet ja sovittaa ne suomalaisille työmarkkinoille ja yhteiskuntaan sopiviksi. Mallissa otetaan myös huomioon periaate, ettei sosiaaliturvaa ja verotusta, tai toisaalta sosiaaliturvaa ja palveluja, voi koskaan kehittää erillään toisistaan. Kyseessä on täysin itsenäinen ja Demarinuorten oma malli, jollaista kukaan ei ole aikaisemmin esittänyt.

Nykysosiaaliturvan tilkkutäkistä yhdistetään viimesijainen toimeentuloturva (toimeentulotuen perusosa), sosiaaliturvan vähimmäisetuudet (työttömän peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja näiden korotusosat, vähimmäismääräiset sairauspäivärahat, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat), opiskelijoiden tuet (opintoraha, aikuiskoulutustuen perusosa), kotihoidon tuki, asumisen tuet (yleinen asumistuki ja opintotuen asumislisä) sekä pienituloisten työntekijöiden verovähennykset (työtulovähennys, kunnallisverotuksen perusvähennys, kunnallisverotuksen ansiotulovähennys) yhdeksi, “yhdeltä luukulta” saatavaksi henkilökohtaiseksi yleisturvaksi. Yleisturvan käyttöönotto ei edellytä ansiosidonnaisten etuuksien muuttamista, mutta on mahdollista yhdistää myös nykyiset ansiosidonnaiset etuudet yleisturvan ansioosaksi. Kolme kuukautta yleisturvan piirissä oltuaan jokaisella ihmisellä on oikeus palveluohjaukseen, jolla tuetaan työkyvyn säilymistä ja työmarkkina-aseman parantamista. Yleisturva vähenee tasaisesti ihmisen ansaitessa omia tuloja, joten työn tekeminen ja oma aktiivisuus on aina kannattavaa. Ihannetilanteessa yleisturvan taso määräytyy Kuluttajatutkimuskeskuksen määrittämien viitebudjettien sekä paikkakuntakohtaisten keskimääräisten asumismenojen mukaan. Vuonna 2014 yksinasuvan henkilön kohtuullinen vähimmäiskulutus oli 675 euroa. Byrokratian purkamiseksi yleisturvassa ei enää oteta huomioon toteutuneita asumiskustannuksia, mikä edellyttää nykyistä paremmin toimivia asuntomarkkinoita. Yleisturva on mahdollista ottaa käyttöön myös nykysosiaaliturvan tasoisena, mutta tällöin ongelmana säilyy sosiaaliturvan riittämättömyys. DIGITALISAATIO JA AUTOMATISAATIO POISTAVAT BYROKRATIAA

Yleisturvan toteuttamisen kannalta keskeinen uudistus on kansallisen tulorekisterin käyttöönottaminen. Verohallinto ja valtiovarainministeriö valmistelevat jo tulorekisteriä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön 1.1.2019. Tulorekisterin myötä viranomaisilla on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti ihmisten tulojen kehittymistä, mikä mahdollistaa myös


LIPPU 4 / 2015

automaattisen pienituloisten tukemisen, kun tulot ovat alle takuutulon. Automatisoimalla viranomaisten välistä tietojenvaihtoa yleisturvasta saadaan yhä helpompi käyttäjänsä kannalta. Ihannetilanteessa ihminen voi antaa viranomaisille luvan yhdistää tulorekisterin ja potilasrekisterin tietoja, jolloin sairaan ihmisen ei tarvitse erikseen ilmoittaa sairaudestaan, vaan hän on automaattisesti oikeutettu yleistuloon. Tietojenvaihdon automatisaatio on mahdollista myös muiden ryhmien ja elämäntilanteiden, kuten lapsen syntymän, opiskelun tai työnhaun yhteydessä. MIKSEI PERUSTULO?

Demarinuorten yleisturva tai sen sisältämät osat eivät määritelmällisesti ole perustulo, koska mallissa säilyvät nykyjärjestelmästä sekä tarveharkinta (takuutuloa voi saada vain ollessaan riittävän pienituloinen) sekä syyperusteisuus (yleistuloa saa, kun järjestelmä saa ilmoituksen hyväksystystä syystä olla yleisturvan varassa). Takuutulo on lähempänä niin sanottua negatiivista tuloveroa. Suomessa pisimmälle kehitetty perustulomalli on vihreillä. Heidän mallissaan byrokraattiset toimeentulotuki ja yleinen asumislisä säilyvät ja perustulo mukautuu heikosti ihmisen elämäntilanteen muutokseen. Vihreät myös itse myöntävät mallinsa olevan ongelmallinen nuorten, opiskelijoiden ja kotiäitien kannustinloukkujen osalta. Yleisturvassa myös nämä ongelmat on otettu huomioon ja kullekin ryhmälle asetettu ehtoja, joilla tuki mukautuu elämäntilanteeseen mahdollisimman sujuvasti, mutta kannustaa taloudellisesti työllistymiseen ja kouluttautumiseen. LIPPU

YLEISTURVAN TERMEJÄ Yleisturva = Demarinuorten sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudistus, joka kattaa kohtuullisen vähimmäiskulutuksen sekä paikkakuntakohtaisten keskimääräisten asumiskulujen mukaan määritellyt asumiskulut. Viitebudjetti = Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksissa määritetty kohtuullinen vähimmäiskulutus Suomessa. Yksinasuvalla asumiskulujen jälkeen 675 euroa vuonna 2014. Takuutulo = Yleisturvan ensimmäinen porras, joka takaa kaikille vähimmäistoimeentulon, kun tulot putoavat alle takuutulon määrän. Määrältään 80% viitebudjetista (520€/kk vuonna 2014) + asumiskulut. Yleistulo = Yleisturvan toinen porras, joka takaa perustoimeentulon, kun henkilö ei kykene tekemään työtä ja elättämään itseään. Syyksi yleistulon piiriin pääsemiselle kelpaavat samat, jotka ovat nykysosiaaliturvan eri vähimmäisetuuksissa (työttömän työnhaku, sairaus, opiskelu, lapsen syntymä ja kotihoito). Määrältään 100% viitebudjetista (675 €/ kk, 2014) + asumiskulut. Aktiivitulo = Yleisturvan kolmas porras, joka palkitsee ihmistä omasta aktiivisuudesta ja oman tilanteensa parantamisesta. Määrältään 125% viitebudjetista (812,5€, 2014) + asumiskulut.

KATSO, MITÄ UUDISTUS TARKOITTAA ERI VÄESTÖRYHMILLE, MITEN MALLI RAHOITETAAN JA SYVENNY YLEISTURVAAN: WWW.DEMARINUORET.FI/YLEISTURVA

13


14

LIPPU 4 / 2015

KATSAUS YHDYSVALTAIN PRESIDENTINVAALEIHIN: CLINTON, SANDERS, TRUMP, BUSH VAI JOKU MUU? TEKSTI: Jani Kokko


LIPPU 4 / 2015

Tiistaina, marraskuun 8. päivänä 2016 vapaa maailma saa uuden johtajan, kun amerikkalaiset valitsevat maalleen 45. presidentin. Yhdysvaltain ja koko maailman kannalta ei ole samantekevää kenestä tulee Barack Obaman seuraaja Valkoiseen taloon. Loimme katsauksen kutkuttavaan esivaaliasetelmaan.

Bidenin ratkaisu poisti presidentti Barack Obamalta suuren taakan valita kumpaa hallintonsa luottohenkilöä, Warrenia vai Bideniä, hän tukisi demokraattiehdokkaaksi. Hallinnon sisäpiirissä Obaman tiedetään sympatisoivan myös Hillary Clintonia, jonka Obama uskoo olevan ainoa demokraatti, joka pystyy parhaiten päihittämään kenet tahansa republikaanin. Demokraattien kaksi vahvinta ehdokasta ovat Hillary Clinton ja Bernie Sanders. Hillary Clintonin vahvuuksia ovat ulkopolitiikkaosaaminen, kokemus lainsäädäntötyöstä senaatissa sekä tietysti kahdeksan ensimmäisenä naisena vietettyä vuotta. Ei myöskään pidä aliarvioida Bill Clintonin tukea vaimonsa kampanjalle, vaikka toisaalta Clintonin pitkä ja monipuolinen ura on myös hänen heikkoutensa. Paikka valtakunnan julkisuuden valokeilassa vuodesta 1992 takaa, että monille amerikkalaisille on muodostunut Clintoneista hyvin vahva mielipide. Vermontin 74-vuotias senaattori Bernie Sanders on ätä kirjoittaessa demokraateille on neljä ja reyllättäen noussut demokraattien toiseksi kärkiehdokkaaksi. publikaaneilla peräti 15 ehdokasta kärkkymässä The New Yorkerin kolumnisti Margaret Talbot luonnehti puolueidensa presidenttiehdokkaiksi. Sandersia ”populistiseksi profeetaksi”, joka amerikkalaiHistorian valossa demokraatit ovat nyt haassittain varsin vasemmistolaisilla esityksillä ja ehdottomilla teellisessa tilanteessa, sillä edellisen kerran heidän on onlinjauksilla kerää kannatusta Washingtoniin poliittiseen nistunut siirtää viestikapula demokraattihallinnolta toiselle kulttuuriin pettyneiltä kansalaisilta. vuonna 1856. Tuolloin demokraattien James Buchananista Politiikassa Sanders on pyrkinyt vetoamaan tuli Franklin Piercen seuraaja hänen valkoiseen keskiluokkaan, jonka tuen demopäihitettyään Republikaanisen puolueen ”THE NEW YORKERIN kraatit menettivät Ronald Reaganin valtakauJohn C. Fremontin ja Amerikkalaisen KOLUMNISTI della. Tämän joukon puhutteleminen ei auta puolueen Millard Fillmoren. 1900-luvulla MARGARET TALBOT häntä saavuttamaan puolueensa ehdokkuutta Harry S. Trumanin ja Lyndon B. JohnLUONNEHTI SANDERSIA ja se heikentää hänen mahdollisuuksiaan sonin hallinnot seurasivat edeltäjiään “POPULISTISEKSI vedota vähemmistöihin. Huolimatta saavuRooseveltin ja Kennedyn kuoltua kesken PROFEETAKSI”, JOKA tuksistaan senaatissa Sandersia haittaa myös virkakauden. AMERIKKALAISITTAIN hänen liberaali suhtautumisensa aseenkantoKuitenkin Barack Obaman saavutukVARSIN oikeuteen: vuonna 1993 hän äänesti vastaan set edesauttavat demokraattien tulevaa lakiesitystä, joka vaati viiden päivän odotusaiehdokasta. Perinnöksi jää hyvä talous VASEMMISTOLAISILLA kaa käsiaseiden ostamiselle, ja vuonna 2009 sekä aleneva työttömyys ja taitettu ESITYKSILLÄ JA hän puolusti lakiesitystä, joka salli käsiaseiden velkaantuminen. Talouspolitiikan sijaan EHDOTTOMILLA tuomisen luonnonpuistoihin ja juniin. keskustelu tulevissa vaaleissa keskittyyLINJAUKSILLA Sandersin ongelmaksi muodostuu myös kin ulkopolitiikkaan, erityisesti Kiinaan ja KERÄÄ KANNATUSTA hänen jo tavaramerkikseen omimansa ehdotLähi-idän tilanteeseen. Sisäpolitiikassa WASHINGTONIIN tomuus. Clinton osaa tarvittaessa olla joustapuhuttavat vähemmistöt ja aseenkantoPOLIITTISEEN va, sillä hän tietää Sandersia paremmin, että oikeus − monien amerikkalaisten pyhä KULTTUURIIN presidenttinä asioiden läpivieminen edellyttää pitämä oikeus kantaa asetta on joutunut PETTYNEILTÄ pragmaattisuutta ja kompromisseja kongressin kyseenalaistetuksi useiden kouluampukanssa. misten ja väkivallantekojen takia. KANSALAISILTA.”

T

ROUVA DEMOKRAATTI?

Useat demokraatit toivoivat senaattori Elizabeth Warrenin lähtevän ehdolle Hillary Clintonin haastajaksi. Warren profiloitui vuoden 2008 talouskriisin selvittäjänä ja myöhemmin presidentti Obaman ja valtiovarainministerin erityisneuvonantajana. Tehtävät edesauttoivat hänen valintaansa Massachusettsin senaattoriksi välivaaleissa 2012. Myös nykyisen varapresidentti Joe Bidenin ehdokkuudesta huhuttiin pitkään, mutta hän päätti olla lähtemättä kisaan vedoten poikansa menehtymiseen vuoden alkupuolella.

HERRA REPUBLIKAANI?

Republikaanien riveissä ehdokkaaksi on ollut suorastaan tunkua ja heidän pakkansa on näyttänyt olevan aivan sekaisin. Kärkiehdokkaana ollut Jeb Bush on syöksykierteessä ja miljardööri, tosi-tv-tähti ja huonon tupeen omistaja Donald Trump on hivuttautunut republikaanien ykkösehdokkaaksi. Republikaanien epätoivoa ehdokkaan löytämisessä lisää heidän epäonnistumisensa vuosien 2008 ja 2012 presidentinvaaleissa. Kuluneiden vuosien aikana republikaanien politiikka ei

15


16

LIPPU 4 / 2015

ole profiloitunut vaihtoehtojen tarjoamiseksi vaan puhtaaksi Barack Obaman vastustamiseksi. Vuoden 2010 välivaalien jälkeen edustajainhuoneen puhemieheksi noussut John Boehner totesi suoraan, että kongressin republikaanien tärkein tehtävä seuraavalla kaudella on estää Barack Obaman uudelleenvalinta. Lisäksi maahanmuuton seurauksena tapahtuneet muutokset vaa’ankieliosavaltioissa pelaavat republikaaneja vastaan. Siinä missä republikaanit ovat keskittyneet esivaaleissa toistensa lyömiseen, ovat demokraatit keskittyneet yhteistyöhön. Tämä näkyi selkeästi demokraattiehdokkaiden ensimmäisessä tvväittelyssä, jossa sähköpostigaten kohteeksi joutunut Clinton sai apua haastajaltaan Sandersilta, joka totesi amerikkalaisten olevan jo kyllästyneitä kuulemaan Clintonin posteista (Clinton on myöntänyt tehneensä virheen käytettyään henkilökohtaista sähköpostiaan työasioiden hoitoon ulkoministerinä toimiessaan). RAHA PUHUU VAALITAISTOSSA

Edellisissä presidentinvaaleissa ehdokkaat käyttivät yhteensä yli neljä miljardia dollaria vaalikampanjoissaan, joten puolueidensa ehdokkaaksi mielivien tulee pystyä keräämään kattavasti rahoitusta jo esivaalivaiheessa. Parhaiten varainkeruussa ovat onnistuneet republikaanien Jeb Bush (133,3 milj. dollaria), Ted Cruz (64,9 milj. dollaria), Marco Rubio (47,7 milj. dollaria) sekä demokraattien Hillary Clinton (97,7 milj. dollaria) ja Bernie Sanders (41,5 milj. dollaria). Loput ehdokkaat ovat joutuneet tyytymään huomattavasti vaatimattomampiin summiin. Varainkeruussa useat ehdokkaat ovat tukeutuneet niin sanottuihin SuperPAC-organisaatioihin, jotka pystyvät keräämään rajoittamattomasti vaalirahaa. Tällainen pimeä tai ilmoittamaton raha on erityisesti republikaanien suosiossa heidän pystyessään vetoamaan liikemiespiireihin ja varakkaaseen, valkoiseen eliittiin. Demokraatteihin verrattuna he ovatkin onnistuneet keräämään yli kolminkertaisen potin. Tehokkaat SuperPACit tuottavat kuitenkin republikaaneille myös päänvaivaa, sillä laki estää niiden resurssien suoran käyttämisen. Tilanne on kaksijakoinen: rahaa on paljon, mutta sitä ei voi käyttää. Demokraateilla vastaavaa ongelmaa ei ole. Hillary Clinton on kerännyt suurimman osan rahoituksestaan suurilta lahjoittajilta ja ammattiyhdistysliikkeeltä. Sanders taas on kategorisesti kieltäytynyt SuperPAC-rahoituksesta ja kerännyt 80 prosenttia kampanjavaroistaan pieninä, alle 200 dollarin lahjoituksina. Tässä suhteessa Sanders pyrkii seuraamaan Barack Obaman esimerkkiä ja aktivoimaan ruohonjuuritason liikehdintää Clintonia voimakkaammin. Tulevina kuukausina molempien puolueiden kärkiehdokkaiden pitää pystyä säilyttämään gallupasemansa

vaa’ankieliosavaltioissa, jotta kampanjoiden rahavirrat eivät tyrehdy. Rahoittajat tähyävät jo esivaalien jälkeiseen aikaan. Pienikin heilahdus kannatuksessa saa heidät reagoimaan voimakkaasti ja suuntaamaan tukensa muille. Syöksykierteeseen joutuneen ehdokkaan on taloudellisesti hyvin vaikea nousta uudelleen uskottavaksi vaihtoehdoksi. Republikaanien ehdokkaista Teksasin entinen kuvernööri Rick Perry ja Wisconsinin kuvernööri Scott Walker sekä demokraateista Virginian entinen senaattori Jim Webb ja Rhode Islandin entinen kuvernööri Lincoln Chafee ovat jo joutuneet vetäytymään kisasta heikkojen kannatuslukujen takia. UUDET VALTIAAT MYÖS KONGRESSIIN

Päähuomio keskittyy Valkoiseen taloon, mutta vuoden 2016 vaaleissa valitaan myös 435-jäseninen edustajainhuone sekä 34 senaattoria satapaikkaiseen senaattiin. Lisäksi 13 osavaltiota valitsee itselleen kuvernöörin. Kongressivaalipiirit ovat väestöllisesti pieniä ja homogeenisiä, mikä on aina edesauttanut republikaanien menestystä edustajainhuoneessa. Kuitenkin osavaltiotasolla kaupunkiseudut ovat kääntäneet tilanteen senaatin osalta demokraattien eduksi. Jaossa näkyy selkeästi kahden pääpuolueen ideologisen perustan ero, konservatiivisempi maaseutu kohtaa liberaalit urbaaniseudut. Osa senaattoreista voi suhtautua uudelleenvalintaansa luottavaisin mielin. Republikaanien senaattoreista uudelleenvalinta on varma ainakin seuraaville: kuudennelle virkakaudelle pyrkivä Alabaman Richard Shelby, vuodesta 1986 yhtäjaksoisesti Arizonaa edustanut John McCain ja Iowan Chuck Grassley, joka on istunut senaatissa 35 vuotta. Demokraatit voivat luottaa Kalifornian Barbara Boxerin, Marylandin Barbara Mikulskin ja senaatin nykyisen enemmistöjohtaja Harry Reidin uudelleenvalintaan – heistäkin kaksi viimeksi mainittua ovat toimineet senaatissa 30 vuotta. Yksi senaattoriehdokas ei ole edes valmistautunut kampanjoimaan: Vermontin 75-vuotiaalle Patrick Leahylle ei ole vielä ilmaantunut edes vastaehdokasta. Leahy on Vermontin historian ainoa demokraattinen senaattori. Hän on voittanut kuudet vaalit peräjälkeen alkaen vuodesta 1974. Tällä hetkellä hän on speaker pro tempore ja kolmantena presidentin seuraajajärjestyksessä, heti varapresidentin ja edustajainhuoneen puhemiehen jälkeen. Kongressissa edustajat saattavat vaihtua, mutta valtasuhteet säilyvät samoina republikaanien hallitessa edustajainhuonetta ja demokraattien senaattia. Vaikka kaikki vaa’ankieliosavaltioiden senaattorinpaikat päätyisivät republikaaneille, säilyttäisivät demokraatit enemmistön senaatissa. LIPPU


LIPPU 4 / 2015

17


18

LIPPU 4 / 2015

1.

MAY THE SPIRIT OF KORPILAMPI BE WITH YOU Pohjoismaiden ja Baltian toverit saapuivat sankoin joukoin vieraiksemme Demarinuorten syksyn suurtapahtumaan. Espoon legendaarinen hotelli Korpilampi tarjosi komeat puitteet FNSU Conferencelle, jonka kantavana teemaksi oli valikoitunut solidaarisuus.

V

uonna 1977 Korpilammella luotiin Kalevi Sorsan johdolla konsensus Suomen talouspolitiikasta, joten ei ole lainkaan ihme, että Korpilammen henki vahvisti myös kansainvälisen demarinuorijoukon yhteenkuuluvuutta ja innoitti käymään rohkeaa keskustelua muun muassa TTIP-sopimuksesta, feminismistä, ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisyydestä ja pohjoismaisen sosialidemokratian tilasta ja tulevaisuudesta. Myöhäisillan karaokessa raikasi Kansainvälinen kaikilla edustettuna olleilla kielillä. TEKSTI:

Lipun toimitus KUVAT: Iida Vallin


LIPPU 4 / 2015

1. Talouspolitiikan haasteet paperille workshopissa!

2.

3.

2. Föreningen Nordens Socialdemokratiska Ungdom, tutummin FNSU, on pohjoismaiden ja Baltian demarinuorten yhteistyöjärjestö. Vuosina 2014–2016 järjestön puheenjohtajana toimii Suomen Demarinuoret. 3. Demarinuorten puheenjohtaja Joona Räsänen tervehti tovereita ja pohjusti viikonlopun ohjelmaa. Illalla Räsänen villitsi karaokevedoillaan.

4.

5.

4. Ensimmäisen illan rusettiluistelu ilman luistimia: kokoa itsellesi illallispöytäseurue etsimällä kuusi samaa numeroa. 5. Kansanedustaja Tytti Tuppurainen tarjosi kansainvälisille vieraille poliittisen tilannekatsauksen. 6. First we work, then we play.

6.

8.

7.

9.

7. Congrats, you have an all male panel! Tutkija, taiteilija ja maailman mainetta niittäneen, vain miehistä koostuvia asiantuntijaraateja ilmiantavan Tumblr-blogin ylläpitäjä Saara Särmä rikkoo sukupuolittuneita rakenteita huumorin avulla. 8. Viron Maris Sild, Suomen Mikkel Näkkäläjärvi, Norjan Mani Hussaini ja Ruotsin Rahima Ortac kertoivat Matias Mäkysen juontamassa paneelikeskustelussa, mikä sosialidemokratian arvoista on heille se kaikkein keskeisin. 9. SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto vastasi viikonlopun provosoivimmasta alustuksesta: otsikolla “Does TTIP discard solidarity?” saatiin aikaan keskustelu, jossa peräänkuulutettiin ennen kaikkea avoimuutta vapaakauppasopimuksen valmisteluun. 10. Cheese!

10.

19


20

LIPPU 4 / 2015

TALOUDEN TOTUUTTA JA TARUA X 4 TEKSTI:

Antti Koskela

Talouskeskustelun kysymyksenasettelut ovat luutuneita ja keskustelijat syvällä juoksuhaudoissaan. Avasimme kaksi kärjistettyä vastakkainasettelua ja kaksi mustavalkoista talousväitettä. VASTAKKAINASETTELU: ELVYTYS VAI LEIKKAUKSET?

Yleisin taloustieteen kysymys, johon uutisissa törmää, on väittely makrotalouden tasapainottamisesta. Jos työttömyys on korkealla ja budjettialijäämä vaikkapa viisi miljardia, mitä pitäisi tehdä? Leikata viisi miljardia pois ja hyväksyä siitä seuraava työttömyyden paheneminen entisestään, vaiko ottaa yhä enemmän velkaa ja yrittää saada talous kasvuun? Ei liene yllättävää, ettei kumpikaan malli sellaisenaan toimi. Jos mahdollisimman objektiivista totuutta etsitään, se löytyy harvoin ääripäistä. Leikkaukset eivät ole koskaan luoneet yhtään uutta työpaikkaa eikä kasvua saa leikkaamalla. Kotimainen ostovoima ja sitä kautta kulutus heikkenee, jolloin talous sakkaa entisestään. Demarille on riipaisevan vaikeaa myöntää, että elvyttäminenkään ei aina oikein toimi – varsinkaan, jos erityisenä ongelmana on heikosti vetävä vienti. Emme voi elvyttää sitä, että saksalaiset ja amerikkalaiset ostaisivat Suomesta enemmän paperikoneita, terästä ja sellua. Elvytyshän tarkoittaa tyypillisimmillään eräänlaista keinohengitystä bruttokansantuotteen ja työllisyyden saamiseksi tilapäisesti ylöspäin. Kun elvytysletkut irrotetaan, palaa talous normaalille tasolleen. Mitä sen sijaan tarvitaan? Taloudellinen menestys ja sitä kautta julkisen sektorin tasapaino pohjautuvat loppujen lopuksi kilpailukykyyn. Tilauksia ei tule, jos naapurista saa parempaa laatua halvemmalla. Jos talous uhkaa sakata, ei muukaan auta kuin erilaiset rakennemuutokset tilanteen parantamiseksi. Suomessa tarpeellisia muutoksia ovat ainakin puun saaminen metsistä liikkeelle, digitalisaation edistäminen ja asutuksen tiivistäminen.

1

VASTAKKAINASETTELU: TYÖVOIMAN KYSYNTÄ VAI TYÖVOIMAN TARJONTA?

Tämä kysymys jakaa julkisen keskustelun hämmentävän tehokkaasti. Toiset uskovat, että työvoiman määrän kasvattaminen jopa korkean työttömyyden oloissa on hyödyllistä. Ajatus perustuu siihen, että työllisyys on pitkällä aikavälillä vakio, ja että työvoiman määrän kasvattaminen lisää myös työpaikkoja. Toiset taas kokevat, että työpaikkoja on jokin vakiomäärä ja työttömyys johtuu siitä, että työvoimaa on tätä vakiomäärää enemmän. Tässä ajatusmaailmassa työvoiman vähentäminen tai työpaikkojen määrän kasvattaminen ovat toivottavia. Kumpikaan ajatusmaailma ei oikein vastaa todellisuutta. Latviassa noin 15 prosenttia työikäisestä väestöstä on muuttanut ulkomaille viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja silti maassa ei suinkaan vallitse täystyöllisyys, vaan korkea työttömyys. Toisessa ääripäässä on Israel, johon muuttaa jatkuvasti suuria määriä työikäistä väestöä, ja silti työttömyys on yleensä matala. Intuition vastainen johtopäätös on, ettei työvoiman määrän kasvattaminen tai pienentäminen vaikuta kovin merkittävästi työttömyyden tasoon. Työvoiman määrän kasvun automaattisesti talouskasvua ruokkiva vaikutuskin elää suurimmaksi osaksi teorioissa. Esimerkiksi Nigerissä ja Malissa naisten lapsiluku on 6–7 ja nuorta, työikäistä väestöä on valtava määrä. Mitään minimipalkkalainsäädäntöäkään maassa ei ole. Silti työpaikkoja ei synny mistään ja valtaosa väestöstä elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella.

2


LIPPU 4 / 2015

3 VÄITE: SUOMI VEROTTAA LIIKAA!

VÄITE: SUOMALAINEN TYÖ ON LIIAN KALLISTA!

Suomen kokonaisveroaste on noin 45 prosenttia. Toisin sanoen kaikkien kerättyjen verojen määrä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on noin 45 prosenttia. Onko se liian paljon? Luvusta itsessään ei voi tätä päätellä. Pitää tarkastella käytetäänkö rahat siten, että niistä saatava hyöty vastaa kustannuksia. Jos julkisen sektorin tuottama hyöty koetaan maksettujen verojen määrään nähden riittäväksi, on Suomen verotus kohtuullinen. Jos asiaa mahdollisimman objektiivisesti arvioi, ei verotus vielä ole liian kireää, muttei sitä ole varaa nostaakaan. Suomen julkinen sektori on kansainvälisessä vertailussa onneksi todettu erittäin tehokkaaksi. Kahvipöydissä mainitut turhat hallintotyöpaikat on suurimmaksi osaksi siivottu pois jo 1990-luvun laman aikana ja sen jälkimainingeissa. Lisäksi Suomessa kerätyt verovarat yleensä käytetään niihin tarkoituksiin, mihin ne kuuluukin käyttää. Esimerkiksi itäisessä naapurimaassa verotus on kohtalaisen kireää, mutta rahat katoavat matkan varrella johonkin, jolloin maksamilleen veroille ei saa juuri mitään katetta.

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen erittäin pienet palkkaerot. Tuottavuuserot ovat paljon suuremmat kuin tuloerot. Seuraus on, että korkeasti koulutetut asiantuntijat ovat “alipalkattuja” ja vastaavasti matalasti tuottavissa rutiinitöissä olevilla on “liian hyvä” palkka verrattuna työnsä tuottavuuteen. Tällä on pitkälle kantavia seurauksia. Ilmiselvin on se, että matalasti koulutetun väen työttömyys on korkeaa. Jos se tuottavuus, mihin työnhakija oletettavasti kykenee, ei vastaa palkkatasoa sivukuluineen, on kohtalona usein pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen. Vastaavasti asiantuntijoilla on houkutus lähteä ulkomaille töihin, koska palkkataso voi olla samassa työssä moninkertainen Lontoossa, Frankfurtissa tai New Yorkissa. Saman kolikon kääntöpuoli on siinä, että kansainvälisiä osaajia on vaikea houkutella Suomeen. Vaikka kylmä sää, vaikea kieli ja korkea verotus eivät haittaisikaan, niin kansainvälisesti “huono” palkka saa intialaisen insinöörin tai kiinalaisen lääkärin suuntaamaan mieluummin Lontooseen. Toisin kuin usein ajatellaan, tämä ei ole ammattiyhdistysliikkeen vika. Pääosin suomalainen ay-liike on melko maltillinen. Palkka perustuu ainakin yksityisellä sektorilla työn tuottavuuteen ja palkankorotusvaatimukset työn tuottavuuden parantumiseen, ja tämän suomalainen ay-liike on ymmärtänyt. Sen sijaan ongelma on työn tuottavuuden erojen kasvu niin suureksi, ettei se mahdu suomalaiseen oikeustajuun. Asialle on vaikea tehdä mitään. Esimerkki: jos Mutikainen on kymmenen kertaa tuottavampi kuin Matikainen, hänen on kohtuullista saada (lähes) kymmenen kertaa suurempi palkka. Muutoin Mutikainen lähtee Lontooseen tai sitten Matikainen on työttömänä.

4

21


22

LIPPU 4 / 2015


LIPPU 4 / 2015

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUIN PRESENTS: THE LITTLE X-MAS EDITION Tässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

IN:

OUT:

Naamakarvat

Silmälasittomattomuus

Pikkujoulut on sellaista aikaa, että jos kasvoilla karva kasvaa, se saa kasvaa - kunhan ei nyt näytä ihan ihmissudelta Pariisissa tai Jack Nicholsonilta ihan missä tahansa miehen elokuvassa. Loppuvuodesta on kuitenkin viileä ja vaikka ihmiskarva onkin suhteellisen kevyttä tavaraa suojatakseen kylmyydeltä, ei siitä haittaakaan ole. Annetaan siis kaikkien naamakarvojen kukkia, paitsi niiden mitkä tekevät ihmisestä liialti eläimen näköisen.

Niin omituista kuin se onkin pitää huonoa näkökykyä ja sen vaatimia apuvälineitä tyylistandardina, ne nyt vaan ovat sellaisia. Nyt saa siis olla kakkulat päässä ihan sydämensä kyllyydestä. Eli, jos näkö ei riitä, ei nyt tarvitse laittaa niitä vastenmielisiä kumikalvoja silmien päälle! Sellaiset sangattomat lasit muuten lasketaan myös silmälasien täydelliseksi puuttumiseksi, joten ne ovat nyt kanssa passé. Renttu-look

Tilpehöörit ja krumeluurit Tämän nyt luulisi olevan sanomattakin selvä asia. Pikkujoulujutuissa kuuluu olla bling blingiä ja sen sellaista kunhan muistaa vaan sen, että eivät saa olla liian keväisiä tai kesäisiä juttuja tyylilajiltaan, onhan vuoden synkin aika ja loputon syksy ja kaikkea. Vaikka sateenkaari on kaunis symboli, se ei nyt vaan värimaailmaltaan sovi, vaikka ajatusmaailmaltaan sopii aina kuin hansikas.

Nyt kun nämä perhanan hipsterit ovat virallisesti trendikkäitä kaikkialla muualla kuin tällä palstalla, oikea renttuilu taas on out, mikä on itseasiassa hyvä asia. Renttuilu on sellaista selkärangatonta hampuusimeininkiä. Jätetään tyylihommat tekemättä eikä edes yritetä. Hyi. Yök. Jos ihminen ei laita yhtään minkäänlaista efforttia elämään ja tekemisessä ei ole aitoa menoa, se on vaan surullista. Pikkujouluissa on kyse elämänilosta eikä rappiosta, ei ainakaan kroonisesta sellaisesta.

Ysäri Ysäriä edeltänyt saastainen vuosikymmen, jonka nimeä emme mainitse, on nyt tyylillisesti post-retroa, joten siirrymme siitä saumattomasti siihen iloiseen vuosikymmeneen, jonka puolivälissä Suomi voitti kultaa ja jolloin suomirap koki viime korahduksensa Raptorin pannessa pillinsä pussiin (niitä comebackeja ei lasketa). Napapaitoja, silmät sokeuttavan räikeitä värejä, kamalan mallisia farkkuja, karmeaa teknomusiikkia, you name it. Sillä mennään, koska joku päätti näin. Kaikkea ei pidä kyseenalaistaa.

MUN OSASTO: TAMPEREEN DEMARINUORET Olen… Jenni Pellinen, 25-vuotias lastentarhanopettaja ja Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja. Vuonna 2015 osastoni onnistumisia olivat… vaalikevät oli osastomme puolesta erityisen onnistunut, jaksoimme sinnikkäästi tukea nuoria eduskuntavaaliehdokkaita ja kampanjoida vaalimökillä. Myös joka-

Ysäriä edeltänyt saastainen vuosikymmen, jonka nimeä emme mainitse Se aika, jolloin angoravillapaita työnnettiin surutta farkkuihin, jolloin musisoitiin lähinnä syntetisaattorilla, jolloin tehtiin ehkä kovimmat toimintaelokuvat ikinä (ysärin lisäksi) ja jolloin kasinokapitalismi jylläsi. Se aika on niin ulkona, että sitä ei saa edes nimeltä mainita! Kyseinen aika on ehkä taas joskus uudestaan retroa, mutta nyt se on auttamattomasti ulkona. Saas muuten nähdä, mitä 00-luku on, jahka tulee retrona muotiin.

vuotinen Kaiken kansan vapputori jäi mieleen onnistuneena tapahtumana. Kaikkein suurin onnistuminen on kuitenkin ollut uusien hienojen aktiivien löytäminen ja hyvän fiiliksen saavuttaminen toiminnassamme. Ensi vuonna osastoni aikoo… ainakin olla heti vuoden alussa mukana Rekrytorilla. Lisäksi suunnittelemme tutustumisvierailua vankilaan. Viimeksi osastoni otti kantaa… nettisivuillamme, kun julkaisimme osallisuutta pohtivan kirjoituksen.

tampere.demarinuoret.fi / FB: Tampereen Demarinuoret

23


LIPPU 4 / 2015

ANTTI RINTEEN TERVEISET: SDP:N VASTAISKU TEKSTI: Antti Rinne, SDP:n puheenjohtaja KUVA: Iida Vallin

SDP:n pitää tarjota oikeudenmukaisia vaihtoehtoja hallituspolitiikalle. Solidaarisuudesta emme tingi, kannatusta ei hankita ihmisvastaisella flirttailulla.

P

olitiikan syksy on ollut vauhdikas. Perussuomalaisten kannatuksen romahdus ja sosialidemokraattien nousu ovat sähköistäneet hallituksen ja opposition välejä. Suomalaiset puhuvat ja seuraavat politiikkaa entistä aktiivisemmin. Nukkuvat ovat vihdoinkin heränneet. SDP:n kannanottoja, ehdotuksia ja aloitteita seurataan hallituspuolueissa nyt suurennuslasin kanssa. Tikusta yritetään tehdä asiaa. Se on kuitenkin vain hyttysen surinaa sen rinnalla, että suomalaisten silmät ovat auenneet hyvinvointivaltion rakenteiden tietoiselle romuttamiselle. Oikeistolaisille voimille tuli yllätyksenä, että suomalaisessa työväenliikkeessä, sekä poliittisessa että ammatillisessa, on voimaa ja tahtoa haastaa Sipilän hallitus. Puolueeseen kohdistuvat odotukset ovat nyt korkealla. Meidän, hyvät toverit, on vastattava näihin odotuksiin yhdessä. Suurimpana oppositiopuolueena SDP:llä on kaksi yhtä tärkeää tehtävää: osoittaa hallituksen politiikan epäkohdat ja tarjota oma vaihtoehto harjoitetulle politiikalle. Molemmissa tehtävissä SDP on tähän asti onnistunut varsin hyvin. Hallitus on jo useaan otteeseen joutunut julkisen paineen alla muuttamaan merkittävällä tavalla politiikkaansa. Perääntyminen ylityö- ja sunnuntaikorvausten leikkauksista (lue: palkanleikkauksista) sekä eläkeleikkausten kohtuullistaminen ovat esimerkkejä siitä, että hallituksen sisällä on ristivetoa. Keskustan ja perussuomalaisten kannattaisi pitää mielessä, että vain kokoomus voi lopulta selvitä voittajaksi, jos hallitus päättää harjoittaa kokoomuslaista politiikkaa. TYÖTTÖMYYSTURVALEIKKAUKSILLE ON VAIHTOEHTO

Vein SDP:n terveiset palkansaajien suurmielenosoitukseen Helsingin Rautatientorille muutama kuukausi sitten. Lupasin 30 000 paikalle saapuneelle mielenosoittajalle, että SDP seisoo tämän joukon rinnalla kaikissa tilanteissa.

Nämä ihmiset ovat palkkansa ja lomansa ansainneet. SDP ei voi hyväksyä hallituksen aikeita leikata suomalaisten palkkoja. Vaihtoehdoksi olemme tarjonneet sopimisen jatkamista ja palkkamalttia. Hallituspuolueiden ideologiset erot näkyvät erilaisena suhtautumisena leikkauksiin. Kokoomuksen mukaan työttömiltä pitää leikata, jotta työttömät hakeutuvat nopeammin takaisin työelämään. Perussuomalaisten mukaan työttömyysturvan leikkauksilla ei sen sijaan luoda yhtään uutta työpaikkaa, mutta leikkaukset on silti pakko tehdä. Hallitukselta siis puuttuu yhteinen näkemys siitä, miksi se on ylipäätänsä leikkaamassa työttömiltä ja köyhiltä. SDP on tarjonnut hallituksen ajamille työttömyysturvaleikkauksille vaihtoehtoa. Mallissamme työttömyysturvan perusosaa voisi jatkossa käyttää työllistämissetelinä, joka kulkisi työttömän taskussa. Työnantaja saisi setelin käyttöönsä, mikäli yritys ei ole lomauttanut tai irtisanonut omaa henkilöstöään ja maksaa tehdystä työstä työehtosopimusten mukaista palkkaa. Uudistus toisi uutta työtä jopa 15 000 suomalaiselle. SOLIDAARISUUS ON TÄRKEÄ OSA SOSIALIDEMOKRAATTIEN POLITIIKKAA

Julkisuudessa on esiintynyt väitteitä, joiden mukaan sosialidemokraatit eivät halua keskustella turvapaikanhakijoista, koska pelkäämme kannatuksemme puolesta. Ikään kuin gallupien heilahtelu vaikuttaisi solidaarisuuteemme! Väitteet eivät pidä paikkaansa. SDP on sanonut selkeästi, että hädässä olevia ihmisiä on autettava. Se ei ole pois eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta eikä lapsiperheiltä. Suomen kantokyky kestää hädänalaisten auttamisen. Rajoja ei voi eikä pidäkään sulkea. Olen herätellyt SDP:n piirissä keskustelua myös siitä, että osa tyhjillään olevista työväentaloistamme voisi toimia väliaikaisina tiloina turvapaikanhakijoille. Tällaiset päätökset tehdään lopulta yhdistystasolla, mutta puolueena SDP:llä ei olisi mitään järjestelyä vastaan. On ollut hienoa nähdä, kuinka suomalaiset ovat avanneet kotinsa ja sydämensä turvapaikanhakijoille. Pysyviä ratkaisuja tilanteeseen on kuitenkin haettava Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämän takia SDP on muistuttanut kehitysavun tärkeydestä ja korostanut sen varassa toimivien kansalaisjärjestöjen roolia. JA LOPUKSI.

Turvapaikanhakijakriisi on kiristänyt joidenkin suomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin. Raketit Lahdessa ja polttopullot Kouvolassa eivät edusta sitä Suomea, jota sosialidemokraatit ovat jo yli vuosisadan rakentaneet. SDP kokee tärkeäksi tällaisten tekojen torjumisen. Aloitteestamme eduskuntapuolueet uusivat sitoutumisensa eurooppalaisten puolueiden rasisminvastaiseen julistukseen. Olen saanut jonkin verran sähköposteja, joissa hallitukseen pettyneet ihmiset kertovat siirtyvänsä kannattajiksemme, mikäli kiristämme asenteitamme suhteessa ulkomaalaisiin. Viestien lähettäjille olen vastannut suurin piirtein näin: minulla ei puoluejohtajana ole pienintäkään aikomusta antautua minkäänlaiselle ihmisvastaiselle flirttailulle. LIPPU

25


26

LIPPU 4 / 2015

ENERGIAPOLITIIKKA ON TULEVAISUUSPOLITIIKKAA TEKSTI JA KUVAT: Essi VIrtanen

Yhteiskunta tarvitsee energiaa pysyäkseen liikkeessä tunnista tuntiin ja päivästä päivään. Energia kuitenkin on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, energiapolitiikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lippu kysyi, millaisista näkökulmista energiaa voisi tai pitäisi lähestyä.

T

ietoisuus energiapoliittisten valintojen merkityksestä ja kauaskantoisuudesta on 2000-luvulla kasvanut ja energiapoliittiset kysymyksenasettelut ovat alkaneet kiinnostaa muitakin kuin alaan vihkiytyneitä asiantuntijoita. Kun fossiilisten polttoaineiden varannot vaikuttivat loppumattomilta ja ilmaston hälyttävään oireiluun ei oltu herätty, energiapolitiikalle oli varaa viitata kintaalla. Energia ei näyttänyt muodostuvan loputtoman kasvun esteeksi. Vuonna 2015 tilannekuva on päivittynyt ja energiaratkaisuilta vaaditaan enenevissä määrin paitsi taloudellista myös ekologista kestävyyttä. Samaan aikaan, kun resurssit

on havaittu niukoiksi ja ympäristön kantokyky rajalliseksi, globaali energiantarve sen kun kasvaa. OECD-maiden energia-alan yhteistyöjärjestö IEA ennustaa, että koko maailman energiankulutus tulee vuoteen 2040 mennessä kasvamaan noin 40 prosenttia nykyisestä. Suomen tapaisissa länsimaissa kulutus ei enää juuri kasva, vaan leijonanosan kasvusta omivat Aasian nopeasti kehittyvät taloudet. Toiveikkaimmissa arvioissa oman pienen lisäyksensä kasvupaineeseen aiheuttavat myös Afrikan ja Latinalaisen Amerikan köyhät maat. Nopeasti päädytäänkin suurten moraalisten ongelmien äärelle: yhtäältä kulutuksen kasvuun liittyy merkittäviä haittoja, toisaalta emme varmaankaan voi kieltää koko maailman väestöä tavoittelemasta elintasoa, josta itse jo saamme nauttia. Oman mausteensa soppaan tuo sekin, että energia on mitä suurimmissa määrin vallankäytön väline, jolla on mahdollista kiristää ja lyödä polvilleen kokonaisia valtioita. Suurin osa Suomessa käytetystä öljystä, maakaasusta ja kivihiilestä tuodaan Venäjältä. Myöskään sähkön suhteen Suomi ei ole omavarainen. Eniten tuontisähköä Suomeen virtaa Ruotsista, mutta myös Pietarin alueen ydinvoimaloita tarvitaan kattamaan kulutuspiikkejä. Vaikka nettokulutuksemme ei enää näyttäisikään kasvavan, on tukevaisuuden digitalisoituva Suomi oletettavasti entistä riippuvaisempi sähköisistä järjestelmistä.


LIPPU 4 / 2015

UUSIA VISIOITA

Onkin siis punnittava vaihtoehtoja ja pohdittava, miltä kestävän energiapolitiikan tulisi tulevaisuudessa näyttää – ja voisiko se kenties sisältää myös mahdollisuuksia ja rakennuspalikoita, joista voidaan kasata perustaa kokonaan uudenlaiselle taloudelliselle kasvulle. Keväiset eduskuntavaalit sähköistivät energiapoliittista keskustelua. Osasyynä varmasti oli vaalien ajallinen läheisyys Fennovoiman ydinvoimalahankkeen ratkaisun hetkiin. Ilahduttavasti samaan aikaan kuitenkin aktivoitui myös tahoillaan nuoria ihmisiä, joita kiinnosti keskustella tulevaisuudesta nimenomaan energialasien läpi. Tapasin tätä juttua varten heistä kaksi. He edustavat kahta erilaista tulokulmaa energiatulevaisuuden problematiikkaan. Yhteistä heille kuitenkin on se, että molempien mielestä energiapolitiikka on ajankohtaista nyt – tätä keskustelua ei voi käydä kymmenen vuoden päästä tai odottaen hetkeä, jolloin maailman taloudelliset, sotilaalliset ja humanitaariset kriisit ehkä hetkeksi vaikenevat. Energiapolitiikka kietoutuu kaikkeen, se voi viedä yhteiskuntia eteenpäin tai lisätä niiden epävakautta. ILMASTOKYLKI EDELLÄ

optimistisia. Niissä on ensinäkin kovia oletuksia siitä, miten nopeasti uusiutuvien määrä kasvaa pitkällä aikavälillä. Toiseksi ne olettavat, että energiaa pystytään säästämään hyvin aggressiivisesti. Blogia on perustamisensa jälkeen kerännyt yli 150 000 lukijaa. Hyvä vastaanotto innosti jatkamaan, ja keväällä julkaistiinkin ”Uhkapeli ilmastolla: vaarantaako ydinvoiman vastustaminen maailman tulevaisuuden?” -pamfletti, jonka toinen kirjoittaja Korhonen on. Valmisteilla on myös laajempi tietokirja aiheesta. – Vastaanotto on ollut hyvä ja olemme saaneet sellaista palautetta, että kaikkien energiakeskusteluun osallistuvien kannattaisi lukea se. Mutta mitään monopolia meillä ei ole totuuteen, eli heti korjaamme väitteitämme, jos joku pystyy niissä virheitä osoittamaan. – Tarkoitus olisi saada aikaan aikuismaista, faktoihin perustuvaa energiakeskustelua, jota ei käydä niistä poteroista, joihin ympäristöliike on jämähtänyt 1970 ja -80 -luvuilla. Ei tässä siitä ole kyse, että jotenkin erityisesti rakastaisin ydinvoimaa – eikä varsinkaan siitä, että vastustaisin uusiutuvaa energiantuotantoa. Korhonen onkin ollut mukana perustamassa Suomen Ekomodernistit ry:tä. Se haluaa olla uudentyyppinen ympäristöliike, joka edistää esimerkiksi ilmastopolitiikkaa sulkematta ulos mitään yksittäistä ratkaisua.

Ilmastonmuutos saattaa olla suurin uhka, jonka ihmiskunta on ikinä kohdannut. Ilmaston lämpenemisen PÄÄSTÖVÄHENNYKSET OVAT JO NYT JÄLJESSÄ AIKATAULUSseuraukset ovat moninaiset: jäätikköjen sulaminen, meTA renpinnan nousu, äärimmäiset sääilmiöt, aavikoituminen, malariaepidemiat, biodiversiteetin kaventuminen… Lisäksi Jonkinlaisena ilmaston lämpenemisen nyrkkisääntönä näillä on välillisiä seurauksia, jotka tulevat koettelemaan pidetään kahden asteen rajaa. Jos ilmaston keskilämpötila yhteiskuntien rakenteita ja kantokykyä. Suurien alueiden nousee alle sen, muutokset saattavat olla hallittavissa. Yli muuttuminen elinkelvottomiksi voi esimerkiksi näkyä valkaksi astetta puolestaan tarkoittaa, että vakavien seuraustavina kansanvaelluksina. ten riski kasvaa huomattavasti. Syyllisiä ilmaston lämpenemiseen – Mutta maailma on jo nyt auttamatto”OMAN MAUSTEENSA ovat kasvihuonekaasupäästöt, jotka man myöhässä päästövähennyksien kansSOPPAAN TUO SEKIN, nimensä mukaisesti tekevät ilmakehään sa. Käytännössä tavoitteeseen pääseminen ETTÄ ENERGIA ON MITÄ päästessään maapallosta valtavan kasedellyttäisi, että tällä vuosisadalla kaiken SUURIMMISSA MÄÄRIN vihuoneen. Noin 80 prosenttia ilmastoa polttamiseen perustavan energiantuotanVALLANKÄYTÖN VÄLINE, lämmittävistä päästöistä on peräisin non pitäisi loppua – ja suurin osa urakasta JOLLA ON MAHDOLLISTA energiantuotannosta ja kulutuksesta. pitäisi mielellään hoitaa ennen vuotta KIRISTÄÄ JA LYÖDÄ – Kaikki muu on sellaista kansituolien 2050, Korhonen toteaa. siirtelyä Titanicin kannella, jos energiaEnergiajärjestelmissä investointisyklit POLVILLEEN KOKONAISIA järjestelmää ei saada siivottua. Jotakin ovat pitkiä. Investointipäätöksiin pitää VALTIOITA.” on pakko saada aikaan, mutta mitään sitoutua kymmeniksi vuosiksi. Korhosen ei ole toistaiseksi tapahtunut. Energian mielestä meillä pitäisi olla nyt jo rakenteilla tuotanto on keskimäärin yhtä likaista kuin vuonna 1990, ja infrastruktuuri, jolla päästövähennykset saavutetaan. Näin nythän maailmassa tuotetaan jo paljon enemmän energiaa, ei hänen mielestään ole. joten päästöt vain kasvavat, sanoo energiasta Uuden Suo– Uusiutuvasta energiasta puhutaan paljon, mutta sen men Puheenvuorossa bloggaava Janne Korhonen. rakentamisnopeus on todella vaatimatonta verrattuna Korhonen on koulutukseltaan diplomi-insinööri, parsiihen, miten paljon olisi tarvetta. Tällä hetkellä Suomessa haillaan hän viimeistelee väitöskirjaansa Aalto-yliopiston uusiutuvien rakentamisnopeus on vielä nousussa, mutta kauppakorkeakoulussa. Blogin pitämisen hän aloitti alun edelläkävijämaissa vauhti on jo hiipunut – mikä on todelperin vain testatakseen, millaisen vastaanoton perinteisla huolestuttavaa, koska se antaa viitteitä siitä, että taso, ten ympäristöjärjestöjen ydinvoimavastaisuuden haastava jonka jälkeen uusiutuvien lisääminen on hankalaa, voi tulla ilmastohuoli saa. vastaan odotettua nopeammin. Uusiutuvia tullaan varmasKorhosen mielestä perinteinen aktivismi on hataralla ti rakentamaan lisää, mutta suuri kysymys kuuluu miten pohjalla eikä suostu huomioimaan kaikkia keinoja, joilla paljon. Jos vaikka puolet maailman energiasta saataisiin päästöjä voitaisiin vähentää. tuotettua uusiutuvilla, niin se ei vielä riitä. Se on vasta alku, – Meillä on ollut keino, jolla on ikään kuin vahingossa jos yhä toinen puoli tuotetaan polttamalla. Millaista eneronnistuttu leikkaamaan päästöjä. Se keino on ollut ydinvoigiapolitiikka Korhonen harjoittaisi, jos saisi itse päättää? ma. Ja kuitenkin sitten ympäristökeskustelussa systemaat– Pitäisi päästä sellaiseen energiapolitiikkaan, jostisesti vähätellään ydinvoimaa ja kerrotaan, että se ei voi sa todellisena tavoitteena on päästöjen vähentäminen. olla mikään ratkaisu. Kannatan esimerkiksi tuulivoiman tukemista, koska tässä – Sellaiset skenaariot, joissa maailma sekä tuottaa enervaiheessa tarvitsemme kaiken vähäpäästöisen energian, giansa että taltuttaa vaarallisen ilmastonmuutoksen ilman joka vaan voidaan saada. Mutta täyttä hulluutta on laittaa ydinvoimaa, ovat vähintäänkin kahdella tavalla vähähiiliset tuotantomuodot kisaamaan toisiaan vastaan.

27


28

LIPPU 4 / 2015 ENERGIAREMONTTI HALUAA ALLEVIIVATA MAHDOLLISUUKSIA

Kiinnitin keväällä Facebookissa huomiota energiateemaisiin päivityksiin, joita useat poliittisesti aktiiviset kaverini jakoivat. Päivitysten takana oli Energiaremontti2015niminen kampanja. Kyseessä on sosiaaliseen mediaan painottuva energiakampanja, joka on organisoitunut vapaasti. Se ei ole siis lähtöisin minkään olemassa olevan järjestön, yrityksen tai puolueen suunnittelupöydältä, vaikka myöhemmin mukaan onkin tullut pitkä lista kampanjan tavoitteisiin sitoutuneita yhteistyötahoja ja alan tutkimusta. – Kampanjaa tehdään vapaaehtoispohjalta ja siinä mukana olevat tyypit ovat monenlaisista taustoista. Meitä yhdistää se, että olemme nähneet, miten maailmalla nyt tapahtuu paljon uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden järjestelmien saralla. Ajattelemme, että Suomen kannattaisi olla mukana ottamassa osaa tähän megatrendiin ja lähteä rakentamaan myös kansallisia markkinoita tämän kentän yrityksille, kertoo Sakari Höysniemi. Höysniemi on taustaltaan hän on yhteiskuntatieteilijä, jonka pro gradu -tutkielma käsitteli päästökompensaatiohankkeiden hallintaa Venäjällä. Mukaan Energiaremonttiin hänet sai lähtemään paitsi kiinnostus ilmastoteemaan, myös se, että hän koki miellyttäväksi tavan lähestyä energia-asioita nimenomaan niihin liittyvien mahdollisuuksien kautta. Energiaremontissa onkin Höysniemen mukaan ensisijaisesti kyse tulevaisuuskampanjasta, vaikka luonnollisesti huoli ilmastonmuutoksesta ja päästöjen vähentämisestä ovat myös kampanjan taustalla. Kampanja toimi erityisen aktiivisesti eduskuntavaalien alla, jolloin sen päätavoitteena oli saada hallitusohjelmaan kirjaus, jossa linjattaisiin Suomen siirtyvän käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä. – Suomi on korkean teknologian ja osaamisen maa. Meillä olisi paljon osaamista, mutta se ei riitä, että yksittäiset yritykset ottavat tästä kopin ja suuntatuvat vain ulkomaan markkinoille. – Energiaratkaisut eivät ole vain markkinataloutta, vaan pitkälti poliittisia valintoja. Kyse on paljon myös siitä, että haluammeko tehdä tällaisia muutoksia. HYVÄN ENERGIAN VALLANKUMOUS ASKEL KERRALLAAN

Energiaremontti-kampanjan nimi vie helposti ajatukset Energiewendeen, Saksan suuren energiapoliittiseen käännökseen. Myös siellä on asetettu selkeitä vuosilukuihin sidottuja tavoitteita sille, milloin uusiutuvien tuotantomuotojen pitäisi kattaa ainakin lähes koko energiantarve. Maailmalla jo alkaneet energiaremontit ovatkin toimineet inspiraationa myös Suomen kampanjalle, mutta suorasta kopioinnista ei voi puhua. – Suomea ei kannata suoraan verrata esimerkiksi Saksaan. Eri maissa on harjoitettu erilaista energiapolitiikkaa ja myös energiamuotojen tuotan-

to-osuudet vaihtelevat maittain. Ei ole olemassa valmista palettia, joka voitaisiin siirtää maasta toiseen, Höysniemi selventää. Yksi Energiaremontin käyttämä käsite on hyvän energian vallankumous. Hyvällä energialla tarkoitetaan päästötöntä, puhdasta energiaa, joka voidaan tuottaa kotimaassa ja kotimaisista raaka-aineista. – Ympäristön kannalta fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen on se tärkein juttu. Näemme, että tämän tavoitteen saavuttamisessa uusiutuvat ovat ylivoimaisia ja mahdollistavat sen, että ihan kenestä vain voi tulla sähköntuottaja. Vallankumous ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä vaan se on tehtävä askel kerrallaan. Höysniemi ehdottaa, että alkuun voitaisiin päästä esimerkiksi niin, että muutama suomalainen kunta tai kaupunki ryhtyisi uuden energian pioneeriksi. Kehitys voisi edetä pienistä yksiköistä suurempiin. – Tavoitteeseen pääseminen edellyttää monta askelta. Kyse ei ole vain uusiutuvasta energiasta vaan myös energiatehokkuuden parantamista ja älykkäistä järjestelmistä. Älykkäillä järjestelmillä voitaisiin tarkoittaa esimerkiksi hajautetun tuotannon mahdollistavaa sähköverkkoa tai akkutekniikkaa, joka poistaisi tuuli- ja aurinkovoimaan liittyviä varastointiongelmia ja vähentäisi suurta säätövoiman tarvetta. Energiaremontti-kampanjassa on selvästi teknologiapositiivinen vire. Sokeasta teknologiauskosta ei silti ole kyse. – Mielestäni pitää olla siinä mielessä realistinen, että teknologia ei ratkaise kaikkea vaan myös omaa ja yhteiskunnan toimintaa pitää muuttaa. Höysniemi myös korostaa, että Energiaremontti haluaa ennen kaikkea katsoa energiapolitiikkaa kokonaisuutena. Vaikka Energiaremontti kampanjoikin uusiutuvien energiamuotojen puolesta, sen suhtautuminen esimerkiksi ydinvoimaan ei ole täysin ehdoton. Olemassa olevat voimalat voidaan Energiaremontin puolesta ajaa loppuun asti, mutta uusien rakentaminen ei ole toivottavaa. – Ydinvoimaan liittyy paljon poliittista epävarmuutta, kuten viime aikoina on nähty. Uusiutuvassa energiassa on se helppous, että se on selvemmin kotimaista. Jos esimerkiksi yksittäinen ihminen tai taloyhtiö on itse pienenergiantuottaja, mitään geopoliittista ulottuvuutta ei ole mukana, Höysniemi sanoo. TIETOPOHJAISTA POLITIIKKAA JA ENEMMÄN KANSALAISKESKUSTELUA

Sekä Korhonen että Höysniemi toivovat energiapoliittisen keskustelun ottavan pysyvästi tuulta


LIPPU 4 / 2015

siipiensä alle. Höysniemi on tyytyväinen siihen, miten poliittiset päättäjät ovat vastaanottaneet Energiaremontin. Voisi sanoa, että eduskunnassa istuu tällä hetkellä 50 edustajan remonttiryhmä, sillä niin moni nykyisistä kansanedustajista on sitoutunut kampanjan tavoitteisiin. Korhonen puolestaan toivoo, että puolueetkin heräisivät tosissaan miettimään ja laskemaan energia-asioita: – Kaikilla puolueilla pitäisi olla esittää energiapoliittinen ohjelma, jossa on enemmän numeroita ja vähemmän adjektiiveja. Niin kauan kun puhutaan pelkästään adjektiivein, ohjelmia voidaan tulkita ihan miten vain. Suomessa energiapolitiikkaan sotketaan helposti esimerkiksi työllisyysargumentteja. Nekin asiat tietysti ovat tärkeitä, mutta minusta pitäisi silti kysyä, miksi sitä energiaa tuotetaan ja tarvitaan, hän sanoo. Energiaremontti haluaa seuraavaksi levittää energiatietoisuutta tavallisille ihmisille. – Tällä hetkellä haasteena on saada tietoisuus kampanjasta ja sen tavoitteista siirrettyä myös tavallisten ihmisten keskuuteen. Energiaan liittyy paljon pinttyneitä uskomuksia, joita haluamme olla rikkomassa, Höysniemi summaa. LIPPU

29


30

LIPPU 4 / 2015

YDINVOIMA: JAA/EI Teksti: Eetu Kinnunen ja Jani Kykkänen

Atomi halkeaa, mutta pitäisikö sen? Ydinvoima on perinteisesti ollut asia, joka jakaa Demarinuoria. Puolustaja ja vastustaja iskivät pöytään säteilevimmät argumentit.

JAA

Y

dinvoimaa kannattava joutuu nykyään entistä harvemmin vastaamaan väitteisiin ydinvoimalaonnettomuuden tai ydinjätteen säteilyhaitoista. Ilmeisesti, koska ydinonnettomuuden haitat on todettu pienemmiksi kuin hiili- ja kaasuvoiman normaalikäytön. Nykyään ydinvoiman vastustajien lempiargumentteja ovat hinta, rakennusaika ja se, että ydinvoima “estää nopean siirtymisen uusiutuviin”. Höyryä pönttöön on saatu kesällä julkaistusta selvityksestä, jonka mukaan Suomen olisi mahdollista siirtyä uusiutuvaan ja hiilettömään energiaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä skenaario olettaa koko yhteiskunnan aktiivisesti pyrkivän energiatehokkuuteen, ottavan kivutta käyttöön uusimman teknologian ja investoivan siihen lyhyen aikavälin etunsa vastaisesti paljon rahaa. Skenaario myös olettaa teknologian ja sen käytännön sovellusten kehittyvän optimistisimpien ennusteiden mukaan - ja ilman odottamattomia vastoinkäymisiä. Aikajänteen ymmärtämiseksi voisi tarkastella, miten hyvin vuonna 1965 tehdyt ennusteet yhteiskunnasta ja energiantuotannosta vuonna 2000 ovat onnistuneet. Teollisen ajan historian suurimmat päästövähennykset saatiin aikaan suunnitelmallisuuden sijaan vahingossa. Vastauksena öljykriisiin Ruotsi ja Ranska tekivät päätöksen alentaa öljyriippuvuuttaan, siksi molemmat maat rakensivat 1970-1980-lukujen taitteessa suunnilleen yhden Olkiluoto 3:n verran atomienergiaa vuodessa. Tämän ansiosta näiden maiden energiajärjestelmän hiilitase kansalaista kohden on edelleen teollistuneiden maiden alhaisimpia. Mitä hintaan tulee, niin mainittu Olkiluodon kolmosreaktori tuottaa valmistuessaan suunnilleen saman verran energiaa kuin kaikki Tanskan tuulivoimalat yhteensä - ja se on rakennettu nopeammin, halvemmin ja vähemmistä luonnonvaroista. Luonnonvarojen kulutus onkin tuotan-

topuhtaiden uusiutuvien suurin ympäristöhaitta. Tarkoitukseni ei toki ole demonisoida uusiutuvia tai väittää, että ydinvoima ei aiheuttaisi ympäristöhaittoja. Haluan vain muistuttaa, ettei haitattomia energiamuotoja ole olemassakaan. On tasapainoiltava sen suhteen, millaisia haittoja siedämme ja kuinka paljon. Nykyisellä ilmastopolitiikalla positiivisin ennuste energian hiilitaseista on tilanne, jossa vuonna 2050 Yhdysvaltojen, Kiinan ja EU:n yhteenlasketut päästöt ovat juuri ja juuri alle sen maksimipäästömäärän, joka on ilmaston kannalta kestävä. Tämä tarkoittaa, että muu maailma ei saisi käytännössä tuottaa lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Oletus, että viisi miljardia maapallon kansalaista − joiden asuinpaikkoja ovat muun muassa maailman köyhimmät maat ja kasvavat taloudet kuten Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka − kykenisivät siirtymään teollisuusmaita nopeammin täysin puhtaaseen energiaan ja samalla saavuttamaan inhimillisen elintason, on kieltämättä rohkea ja optimistinen. Se on myös täysin todellisuudesta vieraantunut ja absurdi. Usein väitetään, että ydinvoiman lisärakentaminen syö rahoituksen muilta energiainvestoinneilta. Kuitenkin samaan aikaan kun Suomi rakentaa kahta ydinvoimalaa, esimerkiksi tuulivoimainvestointeja tehdään enemmän kuin koskaan. Samalla on todettava, että mikäli energiainvestointeja ei ylipäätään merkittävästi lisätä nykytasolta, ilmaston lämpeneminen ei tule pysähtymään turvallisena pidettyyn kahteen asteeseen. Mitä lähemmäs lämpeneminen pääsee neljän asteen rajaa, sitä todennäköisemmin ekosysteemit alkavat laajamittaisesti romahtaa, vaikka muu inhimillinen toiminta jätettäisiin pois laskuista. Ydinvoiman kannattajia pidetään usein ympäristönsuojelun vastustajina. Oma ydinvoiman kannatukseni perustuu nimenomaisesti syvään ekologiseen vakaumukseen. - Eetu Kinnunen


LIPPU 4 / 2015

EI Mikään energia ei tule ilmaiseksi tai synny tyhjästä. Myös uusiutuvia energialähteitä pitää rakentaa, huoltaa ja kehittää. Ydinvoimassa suurimmat ympäristökustannukset syntyvät näiden ohella kerrannaisvaikutuksista. Mitä kaikkea tarvitaankaan siihen, että ydinvoimala saadaan pyörimään riittävän turvallisesti? Ydinvoiman riskit ovat laskennallisesti pienet, mutta mahdollisten ongelmien ja onnettomuuksien vaikutukset valtavat. Usein nämä vaikutukset ovat myös peruuttamattomia, tai ainakin todella pitkäkestoisia. Pieni todennäköisyys ei tarkoita, että jokin olisi mahdotonta. Historia osoittaa, että vakava ydinonnettomuus on tapahtunut noin kerran kymmenessä vuodessa. Silloinkin, kun kaikki menee hyvin ja onnettomuuksia ei tapahdu, meillä on taakkanamme ydinjäte. Ydinonnettomuuden haitat ovat moninaisia eikä niitä voi mitata samoilla mittareilla kuin esimerkiksi fossiilisten energiamuotojen aiheuttamia haittoja. Ydinonnettomuus aiheuttaa hyvin pitkäkestoisia haittavaikutuksia ja muutoksia luonnossa, puhumattakaan ydinonnettomuuden sosiaalisista vaikutuksista alueen ihmisille ja koko maalle. Globaalissa maailmassa vaikutukset ulottuvat yli valtioiden rajojen, kuten kävi Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen. Sen seurauksena esimerkiksi Saksa päätti lopettaa ydinvoiman käytön kokonaan. Vaikka tämä tarkoittikin Saksan siirtyimistä osittain takaisin hiileen, on siellä samalla tehty myös merkittäviä investointeja uusiutuviin energiamuotoihin. On hyvin helppoa puolustaa ydinvoimaa hiilipäästöttömänä energiamuotona. Monet sekoittavat tämän päästöttömään energiaan, mutta päästötöntä ydinvoima ei ole. On syytä tarkastella koko energiantuotantoketjua aina uraanin louhinnasta ja kaivosbisneksestä uraanimarkkinoihin ja ydinvoiman

rakentamiseen. Tämä koko tuotantoketju tuottaa myös hiilipäästöjä. Kehitysmaihin ja kehittyviin maihin viedään usein länsimaissa vanhenevaa tai jo kiellettyä teknologiaa. Näin ongelmallinen teknologia siirtyy globaalissa mittakaavassa vain saastuttamaan uusia alueita. Tavoitteeksi onkin asettettava, etteivät nämä maat kulje vanhoja energiaportaita, vaan harppaavat suoraan uusimpaan teknologiaan ja tehokkaisiin uusiutuviin energiamuotoihin. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden suurkuluttaja Kiina investoi eniten maailmassa uusiutuvaan energiaan ja sen tutkimukseen, ja on asettanut tavoitteekseen uusiutuvan energian kapasiteetin kolminkertaistamisen. Uusiutuvat energiamuodot eivät enää rakentamisensa jälkeen kuluta kovin paljon luonnonvaroja: pato tuottaa vesivoimaa ja tuulivoimala tuulivoimaa, kunhan ne vain on saatu rakennettua. Ydinvoimaa varten sen sijaan on louhittava uraania kaikkine kaivostoiminnan sivuvaikutuksineen ja turvallisuustekijöiden vuoksi ydinlaitoksen ylläpitäminen, korjaaminen ja huoltaminen ovat todella kallista ja resursseja vievää puuhaa. Nykyisestä käytetystä uraanipolttoaineesta, siis korkeaaktiivisesta ydinjätteestä, 96 prosenttia on yhä uraania. Odotankin mielenkiinnolla uusia avauksia ydinteknologiaan ja aidosti päästöttömiin energiamuotoihin. Yleensäkin, koko energiateollisuus on murroksessa ja se luo tarpeen uusille avauksille. Ydinenergia voidaan nähdä korkeintaan siirtymävaiheen ratkaisuna kohti uusiutuvia energiamuotoja. Vaikka ydinvoimalla ratkaistaisiinkin joitakin ympäristön ongelmia, ydinjäte ja ydinvoiman käytöstä johtuvat muut ongelmat meille jäävät silti taakaksemme. - Jani Kykkänen

31


32

LIPPU 4 / 2015

Demarinuoret osallistui syyskuussa STOPsuurmielenosoitukseen, jossa puolustettiin työmarkkinajärjestöjen sopimusvapautta ja vastustettiin hallituksen työntekijää kurittavia pakkolakeja. Syyskuun lopulla Suomesta matkasi Makedonian pääkaupunki Skopjeen delegaatio, joka pääsi tutustumaan läheltä maan demokratiatilanteeseen. Opintomatkan matkablogia voit lukea Demarinuorten nettisivuilla. Snäppää kansanedustajan kanssa? Lokakuussa Joona Räsänen ja Sanna Marin ottivat haltuun Demarinuorten Snapchat-tilin ja tarjosivat mahdollisuuden kurkistaa kansanedustajan työn kulisseihin. Stadin ja Uudenmaan Demarinuorten FC Denuja ei poliittisten nuorisojärjestöjen Polnu Cup 2015 -turnauksessa hidastanut mutainen kenttä eikä vesisade. FC Denut eteni tappiotta finaaliin, jossa luvuin 2-0 kaatui Vasemmistonuorten FC Merihaan Betoni. FC Denuista kuullaan myös ensi vuonna! (Kuvat: Mirva Saarelainen)


LIPPU 4 / 2015

Pohjois-Suomen Demarinuoret valitsi syyskokouksessaan uudeksi puheenjohtajakseen Joni Ollikaisen Oulusta ja asetti vuoden 2016 painopistealueekseen Kalajokilaakson. Syyskokoukseen oli mahdollista osallistua myös sähköisesti. Pohjois-Suomessa vuosi huipentuu aateseminaariin Rukalla 18.–20. joulukuuta. (Kuva: Liisa Komminaho) Vantaan Demarinuoret järjestivät Toverireissun Tukholmaan lokakuun alussa. Ohjelmassa oli muun muassa tapaaminen paikallisten demarinuorten kanssa, vierailu Ruotsin valtiopäiville sekä nähtävyyksien ihmettelyä ja hauskanpitoa geokätköillen. (Kuvat: Mirva Saarelainen) Savo-Karjalan Demarinuorten syksyyn on kuulunut ruskaretki, jolla tehtiin porukalla pakistanilaista ruokaa, sekä BubbleSoccer-turnaus. (Kuvat: Eveliina Reponen) Uudenmaan Demarinuorten syyskokouksessa Espoossa piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sofia Nevalainen Loviisasta. Syyskokouksen yhteydessä Leppävaaran Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen Henrik Haapajärvi alusti Espoon kunnallispolitiikan kiemuroista. (Kuva: Mirva Saarelainen) Lounais-Suomen Demarinuoret otti osumaa väriestejuoksussa ja organisoi Ravintolapäivänä Punavihreän Luomubaarin. Piirin puheenjohtaja Berhan Ahmadi väitteli lokakuun alussa Turun Raiteille-festarilla koulutusleikkauksista. (Kuvat: Eero Kivinen)

33


LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki

HELSINKI

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@ demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Järjestösihteeri: Aarni Suvitie 040 933 0309, aarni.suvitie@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Wiking Vuori, 044 566 9767, wiking.vuori@gmail.com

VARAPUHEENJOHTAJA

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT):

PUHEENJOHTAJA

Petra Peltonen 050 371 3920 petra.peltonen@demarinuoret.fi PÄÄSIHTEERI

Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA

Juuso Suutari 040 848 8215 juuso.suutari@demarinuoret.fi POLIITTINEN SIHTEERI

Matias Mäkynen 040 509 4409 matias.makynen@demarinuoret.fi TIEDOTTAJA

Iida Vallin 044 307 2281 iida.vallin@demarinuoret.fi

Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Mirva Saarelainen 040 513 1889, mirva.saarelainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@jarvenpaa.fi LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAISSUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku,

(02) 414 5200 Järjestösihteeri: Eero Kivinen, 045 121 3284, eero.kivinen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Berhan Ben Ahmadi, 040 326 0157, berhan.ben@gmail.com LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Henna Kuivalainen, 040 679 2270, henna.kuivalainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eetu Kinnunen, 050 545 3173, eetu.j.kinnunen@gmail.com KAAKKOIS-SUOMI

Toimisto: Kalevankatu 13 B, 45100 Kouvola, Järjestösihteeri: Ilona Pilli, 046 574 4820, ilona.pilli@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Nina Peltonen, nina.peltonen@nuva.fi SAVO-KARJALA (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT)

Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Eveliina Reponen, 040 933 0309 eveliina.reponen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Joakim Kärkäs, joakimkarkas@gmail.com POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT)

Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28 4 krs., 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Kauko Keskisärkkä, 040 484 6773, kauko.keskisarkka@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Liisa Komminaho, 044 019 8790, liisa.komminaho@gmail.com FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob@storbjork.fi Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

34

KV-TYÖRYHMÄ

Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Mikkel Näkkäläjärvi (mikkel.nakkalajarvi@gmail.com) ja häneen voit olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@demarinuoret.fi. Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tomi Kontkanen, Milla Granlund, Kai Alajoki, Jenni Lang, Jenna Vertanen ja Ermin Zec. TASA-ARVOTYÖRYHMÄ Työryhmä toimii tasa-arvoasiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Maria Nyroosilta, marianyroos@ outlook.com, 040 370 0618. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@ demarinuoret.fi. Jäsenet: Miika Kautto, Serveh Khalili, Elisa Penders, Sonja Kekkonen ja Eetu Kinnunen TOISEN ASTEEN TYÖRYHMÄ Työryhmä toimii toisen asteen koulutuksen asiantuntijana Demarinuorissa. Toiminnasta voi kysyä lisää puheenjohtaja Otto Ahoniemeltä, otto. ahoniemi@icloud.com. Työryhmän sihteerinä toimii Matias Mäkynen, matias.makynen@ demarinuoret.fi. Jäsenet: Sara Holappa, Miika Kemppainen, Jenni Lang, Elli Luukkainen, Elmo Paloniemi, Sami Salminen ja Elias Tenkanen.


TULEVAT TAPAHTUMAT

LIPPU 4 / 2015

12 JOULUKUU 2.12. Glögit, Helsinki 1

TAMMIKUU 8.-10.1. Aktiivipäivät

2 HELMIKUU 20.-21.2. Liittokokousristeily 3 MAALISKUU 4.-5.3. Tulevaisuuden Tekijät 1

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

35


Lippu 4/2015  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you