Page 1

LIPPU

3/16

POLIITTINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

BEN

UUSI SUKUPOLVI

7 ASIAA

Ay-liikkeen uudistaja.

Kuinka SDP päivitetään nykypäivään?

jotka tulisi ymmärtää kapitalismista

RENT-IN

MUSTA KIRJE

MATO LAUTASELLA

Muodin vallankumous

Grahn-Laasoselle

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET

ruoan tulevaisuus?


2

2 / 16

PÄÄKIRJOITUS

UUSSOSIALIDEMOKRATIAA

D

emokratia tulee tuoda uudelleen yhteiskuntamme ytimeen. Demokratia ei ole meille milleniaaleille syötettyä tosi-tv-demokratiaa, vaan meidän tulisi muistaa jälleen demokratian keskeinen ehto: tiedostavat ja sivistyneet yksilöt. Valinta ei ole vapaa, jos valitsijalla ei ole todellista käsitystä vallinnanmahdollisuuksistaan. Nykyinen yhteiskunta on jakautunut tiedon tason ja sen hankkimisen taitojen osalta. Demokratia on kriisissä. Useat tutkimukset osoittavat, että nuorten kiinnostus puoluepolitiikkaa kohtaan on huolestuttavan matalalla. Vielä huolestuttavampi tilanne on sosialidemokraattien kohdalla. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että nuoret eivät olisi kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Päinvastoin, nuoret osoittavat suurta kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, se ei vaan kanavoidu samalla tavoin kuin ennen. Ympäristö, yrittäminen ja yhteisöllisyys ovat ilmiöitä, jotka yhdistävät nuorisoa. Nuoret haluavat vaikuttaa arkivalinnoillaan ympäristöönsä.

Nämä näkyvät ekologisessa kuluttajuudessa, start up -kulttuurissa ja jakamistaloudessa. Vegaanituotteet viedään kaupasta, solidaarinen yrittäjyys kiinnostaa ja omistajuus muuttuu yhteiseksi. Vanhempi sukupolvi kompuroi edelleen kahtiajakoisessa maailmankuvassa, jossa vastakkain on yhteinen ja yksityinen hyvä. Tuleva sukupolvi ei näe näitä vastakkain vaan yksityinen ja julkinen tulevat yhdeksi. Mariana Mazzucaton talousoppi luovan yksityisen ja investoivan julkisen liitosta tulee yhä luontevammaksi ja konkreettisemmaksi yhteisölle. Tuleva sukupolvi elää jälkimodernissa informaatioyhteiskunnassa, jossa omistajuus ei ole sidottu materiaan vaan aikaan, kulutus sidottu palveluihin ja eläminen monikerroksisuuteen, jossa vapaa-aika, työ ja perhe saavat omat ulottuvuutensa. Vapaus on sitä, että voi hallita itse omaa työtään, vapaa-aikaansa, tietojaan ja tulojaan. Tämä vaatii tiedostavia kansalaisia ja kriittisiä ajattelijoita. Koulutuksella tulee olemaan yhä keskeisempi rooli niin yhteisön tulevaisuuden menestymisen kannalta kuin tasa-arvoisen

kehityksen kannalta. Uusliberalistinen rajattu valinnanvapaus ei tätä täytä, vaan yksilöt tarvitsevat aidosti vaihtoehtoja elämänsä hallitsemiseen. Sosialidemokratialle on tilausta; tarvitaan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja työtä sen uusissa muodoissa; uussosialidemokratia on feminismiä, solidaarisuutta ja innovaatiota. Postdemokraattisessa yhteiskunnassa meidän tulee pystyä yhdistämään moniääniset individuaalit yhteiseksi liikkeeksi. Ay-liikkeen uudistaminen on kriittistä pirstaloituvien työmarkkinoiden aikana, joilloin prekaarisuus, itsensätyöllistäminen ja ilmaistyö pyritään normalisoimaan. Aika, jolloin suuret pääomaliikkeet pyrkivät luomaan yhä halvempaa työvoimaa tai ääriliikkeet vääränlaista tietoa, tarvitaan uudenlaista järjestäytymistä markkinateorian omaa logiikkaa hyödyntäen: tarvitaan massavoimien virtauksia sosiaalisella kentällä Twitterissä, Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissä. Tämä vaatii ennen kaikkea sivistysliikettä ja kulttuurivallankumousta.

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: NELLI NURMINEN


2 / 16

SISÄLTÖ BEN - AY-LIIKKEEN UUDISTAJA PUHEENJOHTAJAN TERVEISE UUDET TEKIJÄT ATATÜRK GÜLEN -MONET KASVOT VOITTAAKO POPULISMI FAKTAT YHDYSVALLOISSA? VENÄJÄN POLIITTISFILOSOFISISTA KOULUKUNNISTA MATO LAUTASELLE POSTDEMOKRATIA KESÄLEIRI ARBETE MUSTA KIRJE SANNI GRAHN-LAASOSELLE YLEISTURVA ETENEE KANSALLISKIRJASTO UUSI SUKUPOLVI LAHEST 7 ASIAA, JOTKA TULISI YMMÄRTÄÄ KAPITALISMISTA RAIVOMUUMI

Että enää ei ole kesä, nuorikaan eikä aikaa pohtia kuuraa kynttilän jaloissa huomista perintömekon pakkohuutokauppa huoneissa joiden kyrillisiä värityskirjoja täällä ainoat annetut päivämme vietän kanssasi aprikoosia juoksevaa pitsiä ja toteutumattomia lapsen nimiä tapetoiden. OSSI SEPPÄNEN ulkoministeriössäkin viestivä, luova uusi jäsen

LIPPU

PAINOPAIKKA

JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Painotalo Plus Digital Oy, Lahti

KIRJOITTAJAT

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Antti Alaja, Erik Immonen, Anette Karlsson, Jani Kokko, Sanna Marin, Annika Mällinen, Matias Mäkynen, Mikkel Näkkäläjärvi, Maria Rytkönen, Patrik Saarto ja Essi Virtanen.

Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi TOIMITUSSIHTEERI

Iida Vallin iida.vallin@demarinuoret.fi

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 4/2016 ILMESTYY 25.11.2016 ILMOITUSVARAUKSET JA -HINNAT IIDA VALLIN IIDA.VALLIN@DEMARINUORET.FIi 4041 0763 Painotuote

3


4

2 / 16

BEN

AY-LIIKKEEN UUDISTAJA

Ammattiliiton jäsenyys. Työehtosopimus. Vakituinen työsuhde. Määräaikainen työsopimus. Nollatuntisopimus. Pätkätyö. Kuukausipalkka. Karenssipäivä. YTneuvottelut. Mitähän ne on?

M

oni nuori on näiden termien kanssa tekemisissä, harvempi tietää niiden merkitystä. Ben Berhan Ahmadi. Ay-Aktiivi. Ay-vaikuttaja. Nuori. Maahanmuuttaja. Kokki. Vuoden uusturkulainen. PAMin Valtuuston varapuheenjohtaja. Hän tietää. Ben on PAMin historian nuorin valtuuston varapuheenjohtaja ja nuoresta iästä huolimatta pitkän ammattiyhdistysaktiivin uran tehnyt demarinuori. Hän haluaa uudistaa ay-liikettä. Ay-liikkeen uudistus on työnalla monissa ammattiliitoissa ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöä, SAK:tä, myöten ja tärkeämpää kuin koskaan. Benillä on haaveita. Hän haluaa muuttaa maailmaa olemalla itse oikeudenmukainen ja tuomalla esiin sosiaalidemokraattista aatetta. Muutosvoima. Nuoret ovat valtavan iso ja energinen joukko. Muutos lähtee nuorista. Benin hartain toive on vihapuheen loppuminen. Valtava negatiivisuus pitää kadota. Ihmisten pitäisi tulla järkiinsä, jotta voidaan jälleen yhdessä parantaa maailmaa. Rakkaus. Empatia. Järki. Viha kylvää vihaa, mutta voiko vihainen kuulla järkeä? Kyllä voi. Vihan sokaisema ihminen voi saada näkönsä takaisin. Ben on idealisti.

Vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo. Demarit on Benin arvovalinta. Samoihin arvoihin perustuu myös ay-liike. Ay-liikettä ei olisi ilman solidaarisuutta. Oli aika, kun taistelimme kaduilla oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella työnantajan kanssa tasapuolisesta. Saimme tällöin työelämää parannettua yhdessä. Nyt Suomen ay-liike taistelee kotimaassamme, kuin viimeistä päivää, jotta taisto ei ollut turhaa. Suomen ay-liike on mukana kansainvälisessä solidaarisuus toiminnassa, jossa autetaan muita maita järjestäytymään. Suomessa SASK on vuosikymmenten aikana toiminut järjestämällä vaatetuotannon ongelmamaita. On tehty hyvää työtä. Niin hyvää, että vuosi sitten hallituksen pakkolakipaketin aikaan Suomeen satoi tukea kansainväliseltä ay-perheeltä Indonesiasta asti. Vahvan tehtävä on tukea heikkoa. Onko Suomi heikko vai vahva? Benin mielestä ay-liikkeen tulee uudistua. Ay-liike on saavuttanut paljon, mutta vielä on paljon tekemättä. Ay-liikkeen pitäisi ottaa huomioon paremmin pätkätyöläisyys ja itsensä työllistävät sekä mikro- ja pienyrittäjät. Ay-liikkeen suhdetta työttömyyteen ja työttömiin pitäisi tarkastella uudestaan. Tehtävänä ei ole pelkästään puolustaa työssäkäyvien oikeuksia vaan mahdollistaa työtä ja parempaa työelämää kaikille. Mihin se tulevaisuudessa muuttuukaan. Elinikäinen oppiminen. Ansiosidonnainen työttömyysturva. Kaksi toisiaan tukevaa termiä? Itsensä kehittäminen opiskelemalla työttömyysturvan aikana on tällä hetkellä mahdotonta. TE-toimiston tulee antaa lupa opiskeluun, tai itsensä kehittämisestä ja oman mielenkiinnon kohteen opiskelusta voi seurata karenssia. Tämä on uudistuksen kohde. Ansiosidonnaisella päivärahalla olevan työttömän tulee saada kehittää itseään. Ay-liikkeen tulee olla mukana kehittämässä työttömyysturvaa parempaan, enemmän

TEKSTI: MARJUT PIHONEN-RANDLA | KUVAT: MARIA RYTKÖNEN


2 / 16

nykyelämää tukevaan suuntaan. Ammattiliitoissa puhutaan aina ongelmasta. Missä nuoret ovat? Miksi ei Ay-liike kiinnosta? Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Voidaan ajatella, mitä ay-liike ei ole enää tehnyt mitä vanhempi sukupolvi on jo nähnyt. Nuoria kiinnostaa. Ben on nuori ja ay-aktiivi. Nuoria ay-aktiiveja siis on. Ainakin Ben. Onko ongelma ratkaistu? Ei vielä. Nuorten mukaan saanti on oikeasti yksinkertaista. Nuoria kiinnostaa, mutta ay-liikkeen tulee näkyä nuorten elämässä. Ay-toimintaan pitää päästä mukaan matalan kynnyksen kautta. Toiminta pitää olla mielekästä ja mieluisaa. Nuoret jäsenet ovat yksilöitä. Heillä on vahvuuksia, joita tulee voida käyttää paremmin. Vahvuudet pitää ottaa huomioon, niin nuoret pääsevät vaikuttamaan, voimaantuvat ja tahtovat olla mukana päättämässä omista asioistaan. Ay-liike ei voi olla pienen piirin juttu. Ay-aktiivin työtä ei tehdä itseä varten, vaan jotta saadaan muutosta aikaan. Ayliikkeen toiminnan tarkoitus on luoda yhteinen me-henki, jotta olemme yhtenäinen voima. Ay-liikkeen tulee yhdistää ihmisiä, jotka eivät muuten tapaisi. Liikkeen tulee olla merkityksellinen voima nuorten maailmassa. Ollaan tukena ja turvana huonoina aikoina ja mukana myös elämän hyvissä hetkissä. Liikkeen tulee olla nuorten puolella ja mukana nuorten maailmassa ja vastata niihin haasteisiin, joita nuoret kohtaavat. Benin ja monen muun nuoren uudistumistoiveeseen on vastattu. Järjestäminen. Järjestäminen. Järjestäminen. Järjestäminen on se sana, jota kuulee Benin ammattiliitossa ja monessa muussa päivittäin. Osalle tuo sana merkitsee kauhua ja uudistus pelottaa. Oikeasti uudistus on isolta osalta paluu vanhaan. Ammattiliitot ovat palaamassa nyt juurilleen ja järjestäminen on tulossa takaisin. Tarkoitus on luoda jälleen

se tunne, että tehdään yhdessä ja vaikutetaan työhön ja työyhteisöön. Tätä kautta liitto- sekä työelämätietoisuus nousee uuteen arvoon työpaikoilla, joissa kahvipöytäkeskusteluun ei ole koskaan kuulunut ammattiliitto. Järjestäminen on tulossa takaisin työpaikoille. Mikä ikinä lopputulos onkaan, niin kampanja on onnistunut järjestämään ja luomaan sitä mitä liitoissa on toivottu – nuoria aktiiveja. Järjestäminen lähtee yhteisestä tekemisestä, jolla opetetaan pientä työyhteisöä tai isoa joukkoa vaikuttamaan. Järjestämisen potentiaali on huomattu. SAK, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, linjasi kesäkuussa Palvelualojen ammattiliiton sekä Metalliliiton aloitteesta edustajakokouksessa, että SAK perustaa järjestämiskeskuksen. Tulevaisuuden nuoret aktiivit tulevat näkemään ja tekemään sen mitä aiemmat sukupolvet tekivät työehtojen parantamiseksi. Ammattiliitot olivat liian pitkään tuudittautuneet saavutuksiinsa ja unohtaneet juurensa. Uudistuminen on osin paluuta vanhaan, mutta uudella tavalla – järjestämällä ja yhdessä tekemällä. Ammattiliitot ovat uudistumassa. Järjestämiskeskus ja järjestämisideologia on saapumassa viime tipassa ammattiliittojen toiminnan keskiöön. Ammattiliitto palaa työpaikalle. Moni hiljainen ammattiliiton jäsenmaksun tapamaksaja ei tiedä mitä liitto tekee. Jos tällaisia ei saada mukaan, niin jäsenmäärän lasku ja ammattiliittojen kato on odotettavissa. Me jäsenet olemme ammattiliitto. Ilman jäseniä ei ole ammattiliittoja ja ilman aktiivijäseniä ei ole toimintaa, eikä vaikuttamista yhteiskuntaan. Mitä voimme menettää, jos ammattiliitot häviävät jäsenten myötä? Työttömyysturva. Ansiosidonnainen. Soviteltupäiväraha. Irtisanomisaika. Sunnuntailisä. Iltalisä. Ylityökorvaus. Viisipäiväinen työviikko. Työntekijän takaisinottovelvoite. Isyysloma. Äitiysloma. Työehtosopimus. Lista on pitkä. LIPPU

5


PUHEENJOHTAJAN TERVEISET

MIKKEL Demarinuoret on ollut minulle tärkeä yhteisö. Parikymppisenä minulla oli suunta pahasti hukassa ja olin elänyt nuoruuden, jota ei voi tasaiseksi kutsua ja jota oli varjostanut monenlaiset vastoinkäymiset.

D

emarinuorissa olen saanut viisautta perehtyä asioihin, elinikäisiä ystäviä sekä upeita innostumisen ja oivaltamisen hetkiä. Nämä vuodet ovat olleet hienoa kasvun aikaa. En voisi enempää toivoa, että kaikilla muillakin olisi Demarinuorissa tähän mahdollisuus. Liittokokouksen illanvietossa vietin nuorimman porukan kanssa aikaa ja keskustelimme siitä, mikä Demarinuorissa on parasta. Moni nosti esiin erään asian - yhteisöllisyyden. Sen, että jokainen otetaan mukaan avoimesti ja jokainen voi olla rennoin mielin oma itsensä. Tätä on jokaisen hyvä välillä miettiä omallakin kohdalla, jotta

toimintaan olisi mukava tulla. Elokuun alussa kesäleirillä tässä onnistuttiin tehtiin porukalla, opittiin uutta ja huipennettiin reissu leiridiscoon. Pidimme hauskaa, kuten nuorisojärjestössä kuuluukin. Tätä haluan Demarinuoriin lisää. Politiikan puhumisen ja ohjelmien valmistelemisen lisäksi pidetään hauskaa yhdessä. Viime vuosina demarinuorissa on tehty hienoa työtä. Viestintää on kehitetty valtavasti, Demarinuorten Yleisturva on varteenotettava osa Suomen sosiaaliturvakeskustelua ja paras malli uudeksi sosiaaliturvaksi. Nuoria on noussut puolueen johtopaikoille, eduskuntaan ja valtuustoihin ympäri maan. Demarinuorten uskottavuutta on parannettu. Kiitos siitä kuuluu edellisille ja nykyisille Demarinuorten toimijoille. Mikään tai kukaan ei ole täysin valmis. Demarinuortenkin on uudistuttava ja oltava yhä vahvemmin yhteisöllinen järjestö, jossa jokaista kohdellaan yhdenvertaisesti. Haluan, että Demarinuoret on kasvava, moderni ja edistyksellinen nuorisoliitto, joka tekee kaikista kiinnostavimmat avaukset. Näinä jännitteiden aikana tarvitaan poliittista voimaa, joka luo uskoa tulevaisuuteen. Inhimillinen, feministinen ja rasismin vastainen politiikka

KUVA: TYTTI KAUHALA

vapauttaa ihmiset. Kaiken päätöksenteon on oltava kestävää - niin ekologisesti kuin taloudellisestikin. Teknologian kehitys muuttaa maailmaa nopeaa vauhtia ja on meidän vastuullamme olla ohjaamassa muutosta oikeaan suuntaan. Yleisturva on sellaisesta avauksesta hyvä esimerkki. Aina kesäisin minulla on tapana käydä kotiseuduillani Lapissa, Inarissa vaeltamassa ja yöpyä valtion eräkämpillä. Siellä ohjeistetaan aina: “Jätä kämppä vähintään samaan kuntoon kuin se oli tullessasi.” Sama periaate on kestävä kaikkialla muuallakin. Maapallo ja yhteiskunta on jätettävä tuleville sukupolville hyvässä kunnossa. Olen ajatellut aina, että jos et ole valmis laittamaan itseäsi likoon, on sitä turha odottaa muiltakaan. Ryhdytään hommiin. Ensi kevään kuntavaalit ovat meille tärkeä ponnistus. Toivottavasti jokainen teistä lähtee ehdolle tai auttamaan nuorta ehdokasta. Päätöksiä kyllä tehdään - on meistä kiinni ovatko nuoret aidosti mukana. Nähdään tapahtumissa! Minut voi kutsua aina kylään. LIPPU

Mikkel Näkkäläjärvi valittiin Demarinuorten puheenjohtajaksi liiton XXVI liittokokouksessa 27.-29.5.2016.


2 / 16

UUDET TEKIJÄT Demarinuorten liittohallitus valitaan kahden vuoden välein liittokokouksessa. Liittohallitus panee toimeen liittokokouksen päätökset ja johtaa liiton toimintaa.

N

ykyinen liittohallitus valittiin viime toukokuussa Tampereen liittokokouksessa. Demarinuorten puheenjohtajaksi valittiin tuolloin Mikkel Näkkäläjärvi ja varapuheenjohtajiksi Eemeli Peltonen ja Piia Noronen. Liittohallitukselta kysyttiin mitä he haluavat uudistaa demareissa. Näin he vastasivat: Oskari Ollikainen: Demareiden pitäisi olla rohkea uudistaja ja yhteisö, jossa jokaisella, etenkin nuorella on tilaa kehittyä. Otto Mantere: Demareiden tulisi

paikallistasolla keskittyä enemmän näkyvään poliittiseen toimintaan jatkuvan kokoustamisen sijaan. Wiking Vuori: Viestinnän. Mennään positiivisella kulmalla ikäviinkin asioihin. Jani Kokko: Poistaa lyhytnäköisyyden politiikasta. Jussi Kukkola: Haluan uudistaa yhdistyskulttuurin. Miksi teemme asiat aina niin kuin on aina tehty? Sara Holappa: Haluan uudistaa toimintatapoja sellaisiksi, että puolueen toimintaan mukaan lähteminen olisi houkuttelevampaa. Nina Peltonen: Haluisin olla uudistamassa Demarinuorten perhepolitiikkaa ja nostaa nuorten lapsiperheiden asiat esille Demarinuorissa. Piia Noronen: Koko puolueorganisaation. Mikkel Näkkäläjärvi: Demareiden pitää olla uudistava ja kansainvälinen poliittinen voima, joka tunnistaa maailman muutoksen ja ratkaisuillaan luo uskoa tulevaisuuteen. Eemeli Peltonen: Politiikkaa tulisi tehdä enemmän rohkeasti tulevaisuu-

teen katsoen, eikä seuraavan kuukauden mielipidemittauksia peläten. Niina Tikkanen: Demareiden pitää tulla rohkeammin esille ekologisina vastuunkantajina kaikessa päätöksenteossa. Essi Virtanen: Uudistaisin toimintatapoja avoimemmiksi, nostalgisoisin vähemmän ja kirkastaisin sosialidemokratian profiilia eteenpäinkatsovana sivistysliikkeenä. Kaisa Hakala: Haluaisin uudistaa sitä, että uskallettaisiin katsoa rohkeammin tulevaisuuteen ja visioda. Sen jälkeen myös kulkea sitä muodostettua visiota kohti. Sonja Pääsukene: Demareissa haluaisin uudistaa viestintää ehdottomana ykkösenä! Toivoisin myös näkeväni enemmän kannanottoja positiivisuuden kautta. Sara Etola: Haluaisin demareiden olevan tulevaisuusorientoituneita innovaatioihin panostajia henkilökyräilyn sijaan.

TEKSTI: TOIMITUS KUVA: TYTTI KAUHALA

7


8

2 / 16

ATATÜRK MODERNIN TURKIN ISÄ Turkissa nähty epäonnistunut vallankaappausyritys nosti Euroopassa pinnalle keskustelun maan perustuslaissa määritellystä sekularismista ja Mustafa Kemal Atatürkin (1881–1938) henkisestä perinnöstä.

J

ulistuksessaan vallanvaihdoksesta armeijan edustajat viittasivat juuri Atatürkiin ja ilmoittivat palauttavansa maahan maallisen demokratian. Vaikka kumousyrityksen tausta ei ollut oikeasti aivan niin yksinkertainen, tapahtuma toi monille mieleen Turkin vuoden 1980 vallankaappauksen. Silloinkin armeijan edustajat väittivät toimivansa muun muassa maallisen valtion puolustamiseksi.

Onkin mielenkiintoista, että tämä yli 90-prosenttisesti muslimien asuttama islamin kulttuurihistoriallisesti tärkeä keskus muutettiin maalliseksi 1920–1930-luvuilla. Muutoksen takana oli pitkä historiallinen kehitys, joka kulminoitui Atatürkin poliittiseen visioon uudesta Turkin tasavallasta. Moni on kohdannut Atatürkin nimen, mutta hänen tekojaan ja uudistuksiaan on harvoin esitelty. Upseerina toiminut Mustafa Kemal Atatürk nousi Turkin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi vuonna 1923 ja säilytti virkansa kuolemaansa saakka. Jean-Jacques Rousseaulta ajatuksen yleisestä tahdosta oppinut ja Auguste Comten positivismin omaksunut Atatürk pyrki tekemään Turkista modernin, länsimaisen ja maallisen valtion. Hänen aikanaan moniavioisuus kiellettiin, naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle vaaleissa, lukutaito yleistyi koulutusuudistusten ansiosta, islamin julkista roolia vähennettiin olennaisesti ja turkin kielessä otettiin käyttöön uudet latinalaiset aakkoset, jotka korvasivat aiemmin käytössä olleen arabialaisen kirjoituksen. Armeija muovattiin

TEKSTIT: ERIK IMMONEN

maallisen tasavallan puolustajaksi, ja tuon identiteetin se on jossain määrin säilyttänyt nykypäiviin asti. Atatürk oli vannoutunut patriootti, joka pyrki luomaan yhtenäisen turkkilaisen kansan. Hänen hallintotapansa oli itsevaltainen, ja häntä on moitittu diktaattoriksi. Toisaalta hän ei pyrkinyt luomaan totalitaristista valtiota, ja hän hallitsi siviilinä, ei upseerina. Vaikka nykypäivän enemmän tai vähemmän autoritääriset vallanpitäjät esimerkiksi Venäjällä, Unkarissa ja Turkissa herättävät perustellusti huolta eri tarkkailijoissa, Atatürk loi uudistuksillaan edellytykset turkkilaiselle demokratialle. Ei ihme, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania usein verrataan kriittisesti Atatürkiin – monien silmissä Erdoğan on romuttamassa sitä maallisen, edistyksellisen Turkin perintöä, jonka rakentamiseksi Atatürk työskenteli vuosikymmenien ajan. LIPPU


2 / 16

GÜLENIN MONET KASVOT

F

ethullah Gülenin nimi tuli Turkissa 15.–16. heinäkuuta nähdyn vallankaappausyrityksen jälkeen hetkessä tunnetuksi myös Suomessa. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kiirehti syyttämään Güleniä kapinan suunnittelusta, ja näitä syytöksiä on toisteltu ja ivattu ympäri maailmaa. Harva islamilainen uskonoppinut on noussut samalla tavalla yleisen keskustelun aiheeksi. Fethullah Gülen on 75-vuotias entinen imaami, joka asuu Yhdysvaltain Pennsylvaniassa. Omien sanojensa mukaan hän kannattaa demokratiaa, uskontojen välistä yhteistyötä ja markkinoiden vapautta, tieteiden tuntemista ja koulutusta. Gülenin seuraajat muodostavat kiistanalaisen Hizmet-nimellä tunnetun liikkeen, joka ei ole yhtenäinen organisaatio, vaan pikemmin löyhä gülenistien verkostojen kokonaisuus. Turkin valtio pitää Güleniä terroristina ja Hizmetiä vastaavasti terroristijärjestönä. Hizmetiä on kutsuttu sekä vaaralliseksi kultiksi että moderniksi, uudistushenkiseksi islamilaiseksi liikkeeksi. Gülen on vaikuttanut sen kautta koulujen ja yliopistojen perustamiseen useissa eri maissa. Yhdysvalloissa liittovaltion viranomaiset ovat tutkineet kyseisten oppilaitosten taloudenpitoon liittyviä epäselvyyksiä. Aiemmin Gülen ja Erdoğan pyrkivät yhdessä edistämään islamin yhteiskunnallista painoarvoa sekularismiin sitoutuneessa Turkissa. He ajautuivat välirikkoon vuonna 2013, kun Turkin oikeuslaitoksen gülenistit vaikuttivat Erdoğaniin ja tämän lähipiiriin kohdistuneen korruptiotutkinnan käyn-

nistämiseen. Taustalla oli mahdollisesti huoli Erdoğanin politiikan suunnasta ja vallan kasvusta uhkana Hizmetille. Gülenin esittää maltillista, mutta todellisuus on mutkikkaampi. Hän on syyttänyt juutalaisia myrkyllisten ideoiden levittämisestä ja kristittyjä turmeltuneisuudesta. Hän on vaatinut kurdinationalistien hävittämistä, ja naisten lyömistä hän on islamin traditioon vedoten kutsunut hyväksyttäväksi. Muutettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1998 hän ryhtyi kiillottamaan imagoaan, ja hänen liikkeensä korostaa nykyisin suvaitsevaisuutta. Vaikka Gülen on toki voinut muuttaa ajatteluaan, hän tuskin on hylännyt kaikkia vanhoja käsityksiään. On väärin kuvitella, että eräänlaista henkilökulttia ympärilleen rakentanut Gülen olisi kaikin puolin maltillinen, harmiton pohdiskelija. Mitä todennäköisimmin Erdoğanin väite, että saarnaaja olisi henkilökohtaisesti suunnitellut heinäkuussa yritettyä vallankaappausta, ei silti pidä paikkaansa. Toisaalta Turkin armeijassa, virkamieskoneistossa ja koululaitoksen parissa toimii yhä monia, jotka mieltävät itsensä Hizmetin seuraajiksi. Samalla on epäselvää, mitä mahdollisia yhteiskunnallisia tavoitteita liikkeellä on. Gülenillä on edelleen poliittista painoarvoa, ja hän vähintään pitää yllä kulissia edistyksellisyydestä. Toisaalta Gülenin suvaitsevaisuus saattaa olla opportunistista, ja hän onkin avoimesti kannustanut seuraajiaan kätkemään todelliset ajatuksensa islamista ja politiikasta aina tarvittaessa. Gülen ei ehkä ole susi lampaan vaatteissa, mutta ei hän lammaskaan ole. LIPPU

VALLANKUMOUKSESTA VALLAN VAHVISTUMISEEN

T

urkkia heinäkuussa järisyttänyt sotilaiden vallankaappausyritys kukistettiin nopeasti, mutta sen seuraukset tulevat olemaan kauaskantoiset. Tällä hetkellä kiistellään edelleen kapinaan osallistuneiden tavoitteista, mutta moni muukin kysymys on jäänyt avoimeksi. Erityisesti onkin syytä pohtia, mitä vaikutuksia tapahtumalla tulee olemaan Turkin lähitulevaisuuden kannalta. Kun kapina oli murskattu, Erdoğan noudatti vanhaa hallitsijoiden tapaa eikä aikaillut poliittisiin puhdistuksiin ryhtymisen kanssa. Tuhansia sotilaita ja virkamiehiä pidätettiin, ja lukemattomat opettajat ja tuomarit menettivät työpaikkansa. Erdoğanin Oikeus ja kehitys -puolueen keskeiset vaikuttajat ilmaisivat halunsa kuolemanrangaistuksen palauttamiselle, mikä sai Euroopan unionin varoittamaan Turkin EU -jäsenyysneuvotteluiden kariutumisen mahdollisuudesta. Turkin oppositio elää pelossa jatkon kannalta, sillä maassa on voimassa poikkeustila ja oppositiolle sekä medialle luvassa lienee haasteita. Erdoğan

tulee jatkamaan vallankaappausyrityksen hänelle tuoman poliittisen vipuvoiman hyödyntämistä niin pitkään kuin mahdollista. Nyt hän parhaansa mukaan omii itselleen oikeuden edustaa Turkin kansan itselleen valitsemaa laillista hallintoa, joka kesti suoran laittoman hyökkäyksen. On syytä olettaa, että Erdoğanin jo aiemmin valitsema tie kohti autoritäärisempää ja islamistisempaa vallankäyttöä tulee jatkumaan, kunnes hän joskus väistyy vallasta – tai kunnes hänet syrjäytetään. LIPPU

9


10

2 / 16

VOITTAAKO POPULISMI FAKTAT YHDYSVALLOISSA? Massiivisten puoluekokouksien jälkeen Yhdysvaltain pääpuolueet ovat aloittaneet rynnistyksen kohti marraskuun 8. päivää, jolloin amerikkalaiset valitsevat maalleen 45. presidentin.

TEKSTI: JANI KOKKO | KUVA: ADOBE STOCK IMAGES, MELPOMENE


2 / 16

V

astakkain ovat eniten ristiriitoja herättävät ehdokkaat maan poliittisessa historiassa ja useat amerikkalaiset tuntuvat äänestävän sen perusteella kummasta he eivät tahdo presidenttiä. Asetelma Hillary Clintonin ja Donald Trumpin välillä on ristiriitainen ei pelkästään heidän persooniensa välillä mutta myös poliittisissa linjauksissa. Siinä missä demokraatit ja Clinton ottivat puoluekokouksessa askeleen vasemmalle, ovat republikaanit Trumpin johdolla siirtyneet harppauksen kansallismielisen populismin suuntaan. Verrattuna vuoden 2008 presidentinvaaleihin, jolloin edellisen kerran istuva presidentti ei ollut ehdolla, vaalit käydään varsin erilaisessa taloustilanteessa. Barack Obaman presidenttikausilla talous on vahvistunut ja tästä on osoituksena 9,7 miljoonaa uutta työpaikkaa sekä työttömyyden painuminen viiteen prosenttiin. Lisäksi Amerikkalaisyritysten voitot ovat kasvaneet kuluneiden kahdeksan vuoden aikana 144 prosenttia. Kasvu ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti Yhdysvalloissa vaan osavaltiot ovat varsin eri asetelmissa. Erityisen paljon ovat kärsineet perinteiset teollisuustyöpaikat tehtaiden siirryttyä halpatuotantomaihin sekä kaivosteollisuus muuttuneen energiapolitiikan seurauksena. Näistä muutoksista ovat eniten kärsineet valkoinen keskiluokka ruostevyöhykkeen, Appalakkien ja keskilännen osavaltioissa. Hyvien talouslukujen vastapainona Obaman perinnöksi uhkaakin jäädä myös köyhyyden lisääntyminen sillä esimerkiksi ruokakuponkeja saavien kansalaisten määrä on kasvanut 40 prosenttia. Erityisesti valkoisen keskiluokan kokemaan toivottomuuteen on uponnut Donald Trumpin sanoma Yhdysvaltain suuruuden palauttamisesta. Talouspolitiikassa Trump on republikaanien linjoilla esittäessään mittavia veroalennuksia niin henkilökuin yritysverotukseen, irtaantumista ilmastosopimuksista talouskasvun vauhdittamiseksi, purkamalla sääntelyä sekä lisäämällä öljyn- ja kaasuntuotantoaluonnonsuojelualueilla ja aroilla rannikkoseuduilla. Näihin loppuvatkin republikaaneja miellyttävät linjaukset. Vapaakauppaa vuosikymmeniä kannattanut puolue on katsonut järkytyksellä kun heidän ehdokkaansa on irtaantumassa vapaakauppasopimuksista ja asettamalla tuontitulleja ulkomaisille tuotteille, avoin kauppasota Yhdysvaltain ja lähes koko muun maailman välillä ei ole Trumpille ongelma. Kuitenkin hänen

talouslinjauksensa, jotka tosiasiassa heikentäisivät valkoisen keskiluokan asemaa, eivät ole karkottaneet äänestäjiä. Clinton sen sijaan ei ole tehnyt pesäeroa omaan puolueeseensa vaan on päinvastoin Bernie Sandersin vahvan esivaalikampanjan seurauksena tukeutunut puolueensa vasemmistosiipeen. Erityisesti tämä on näkynyt vaatimuksena 15 dollarin minimipalkasta sekä maksuttomasta koulutuksesta julkisissa yliopistoissa kaikkein pienituloisimpien perheiden lapsille. Padotakseen valkoisen keskiluokan lipeämistä Trumpin taakse, on Clinton esittänyt työllisyyssuunnitelmaa, jonka keskiössä on massiivinen 275 miljardin dollarin infrastruktuurisuunnitelma. Tämä toisi töitä heille, joiden työpaikat ovat hävinneet rakennemuutoksen seurauksena. Vastavetona Trump on luvannut huomattavasti suurempaa investointiohjelmaa, mutta sen rahoitus tuntuu olevan vielä epäselvää jopa ehdokkaalle itselleen. Sisä- ja talouspolitiikassa yksi asia kuitenkin yhdistää presidenttiehdokkaita ja se on eläkeläiset. Molemmat ehdokkaat ovat sitoutuneet eläkkeiden nostamiseen ja eläkeläisten terveydenhoidon parantamiseen. Demokraateille tämä ei ole ongelma, mutta varsinkin republikaanien valtavirralle, jotka kannattavat kaikkien sosiaalitukien alasajoa yksilönvapauksien nimissä, Trumpin ajama ”vasemmistolaisuus” on irtiotto puolueen perusarvoista. Vaikka Trumpin populistinen retoriikka on vedonnut valkoiseen keskiluokkaan, on hänen tiensä kohti Valkoista taloa katkaisemassa vähemmistöt. Vähemmistöjen poliittinen painoarvo on kasvanut huomattavasti vuoden 2008 presidentinvaalien jälkeen. Esimerkiksi afroamerikkalaisista 86 prosenttia sanoo äänestävänsä Clintonia ja vain kaksi prosenttia Trumpia. Näin hän jää jopa Libertaarien Johnsonin ja Vihreiden Steinin taakse. Myöskään latinot eivät ole innoissaan Trumpin ehdokkuudesta, vähiten hänen maahanmuuttolinjauksista. Trumpin ja republikaanien tilannetta heikentää entisestään myös se, että vähemmistöjen poliittinen aktiivisuus on huomattavasti vahvempaa kuin republikaanien perinteisillä kannattajilla. LIPPU

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa ja valmistelee väitöstutkimusta Yhdysvaltain poliittisesta historiasta ja presidenttiinstituutiosta.

11


12

2 / 16

TEKSTI JA KUVA: MARIA RYTKÖNEN


2 / 16

RENT-IN:

FASHION REVOLUTION Anniina Nurmi on mullistanut suomalaista vaateteollisuutta useamman kerran. Edellisen kerran hän toi Suomeen ensimmäiset hampusta valmistetut farkut maailmassa. Hänen eettis-ekologinen Nurmi -vaatemerkkinsä on kerännyt mainetta useiden bloggareiden päällä. Nyt Anniinalla on suurempi visio mielessä. Hän haluaa tehdä muotiteollisuuden vallankumouksen. Tapaamme Anniinan kanssa Lahdessa Hello -nimisessä burgeripaikassa. Hello on uusi paikallinen ravintola. Tulimme tänne, koska kuulimme, että paikka on ottanut listalle juuri vegaanisen hampurilaisen. Tunnemme Anniina kanssa. Hänen ystävänsä näki minut Lahden Demariopiskelijoiden standilla Lahti Block Party -festivaaleilla ja kertoi, että sopisin hänen vaatesuunnittelija ystävänsä malliksi. Ystävystyimme Anniinan kanssa Nurmi-syysmalliston 2014 kuvauksissa. Olen siitä lähtien ihaillut Anniinan tyyliä, mutta ennen kaikkea rohkeutta toimia kestävämmän kulutuksen ja vaateteollisuuden puolesta. Istahdamme Hellon 60-luvun henkisiin punaisiin nahkapenkkeihin ja tilamme innoissamme vegaaniburgerit. Mutta bataattipihvi? “Eikö nyhtökauraa, seitania, papupihviä tai muuta kasviproteiinia?”, katsomme toisiamme silmiin hymähtäen. Burgerit kuitenkin maistuivat meille. Nopeasti keskustelumme suuntautuikin jo kulttuuripoliittisiin ja maailmaa parantaviin aiheisiin. Halusin kuulla Anniinan uudesta liikeideasta. Anniina ilmoitti viime keväänä kaikkien yllätykseksi lopettavansa Nurmi -vaatemerkkinsä ja jäävänsä “timeoutille”. Pian loppukeväästä seurasi huomiota herättänyt video.

“THE FASHION SYSTEM IS DEAD AND WE NEED TO BUILD A NEW ONE.”, JULISTI VIDEO. NURMI 2.0: Vaateteollisuuden tulee Anniinan mukaan rakentua kiertotaloudesta, jakamistaloudesta ja muokkautuvuudesta. Kierrätysmateriaalit ja hieman ekologisemmat tuotantomenetelmät eivät riitä. Meidän tulee miettiä uudestaan koko tapaamme suhtautua kulutukseen ja vaatteisiin.

Joka vuosi tuotetaan reilu 150 miljoonaa vaatekappaletta, joista vain kolmannes myydään normaalihintaisena. Kolmannes päätyy alennusmyynteihin ja viimeistä kolmannesta ei saada koskaan myytyä. Nykyinen systeemi on tehoton ja tuottaa valtavan määrän jätettä riippumatta tuotteen materiaaleista. Vaatehävikkiä tulee paljon. Anniina halusi kestävämpää vaateteollisuutta tuottamalla ekologisesti laadukkaita, kestäviä ja ajattomia vaatteita Nurmi-merkillään, mutta ymmärsi, ettei se riitä, jos kulutuskäyttäytyminen jatkuu samalla tavalla. Tarvittiin muutos, joka kyseenalaistaa käsityksemme kulutuksesta. Anniina tuntee vaateteollisuuden hyvin. Hän on toiminut yli kymmenen vuotta muotialalla suunnittelijana ja alan yrittäjänä sekä luennoitsijana Muotoiluinstituutissa. Hän on käyttänyt tuotteissaan ekologisia materiaaleja, suosinut paikallista ja pyrkinyt aikaa kestävään suunnitteluun. Tavaraa tuli silti paljon Mutta mitä kuluttaja todella haluaa? Miksi ihmiset haluavat muotia? Ihmiset haluavat ilmaista identiteettiään vaatteilla ja kulutuksellaan. Tämä ei tule muuttumaan. Vaateteollisuus syntyi sellaisen vaatetuotannon päälle, jossa vaatteita ei pystytty tuottamaan paljon. Kun vaatteista on tullut itseilmaisun välineitä käytännöllisen suojakerroksen lisäksi, ei näiden omistaminen ole enää keskeistä. Syntyi Rent-in-shop. Rent-in-shop on omistajuuden jälkeinen vaihe, jossa keskiössä ovat laadukkaat ja aikaa kestävät tuotteet, joilla ihminen kykenee rakentamaan identiteettiään ilman, että sen vaikutukset tuntuvat toisella puolella maailmaa. Tuote tulee olemaan palvelu, vielä kehitteillä oleva platformi, jonne mikä tahansa vaateliike voi tulevaisuudessa tarjota tuotteitaan lainattavaksi ilman, että asiakas sitoutuu itse tuotteeseen vuokrausaikaa pidämmäksi aikaa. Puhelinsovelluksella voi valita tarvitsemansa tuotteen ja varata sen tarvitsemakseen ajaksi. Tuote toimitetaan kotiin postissa ja palautuu pesulaan, jossa se pestään ja huolletaan seuraavalle käyttäjälle. Jakamistalous tuli muotiin ilman, että käyttäjän tarvitsee itse ostaa, myydä tai kierättää tuotetta. Itse kiinnostuin palvelusta ainakin juhlien ja harvinaisempien tilaisuuksien osalta. Tuleeko oikeasti aina ostaa uusi mekko juhlia varten? Vuokrausmenetelmä mahdollistaa laadukkaampien ja kalliimpien tuotteiden käytön myös arkeen. En ole ainoa, joka innostui ideasta. Maailman suurin ilmastoinnovaatiokilpailu ClimateLaunchPad valitsi Rent-inshopin Suomen finaalin yhdeksi kolmesta voittajasta, ja he kilpailevat kansainvälisesti syyskuussa Tallinnassa. Mitä mieltä sinä olet ideasta? LIPPU

13


14

2 / 16

TSAARIN UUDET VAATTEET – VENÄJÄN POLIITTISFILOSOFISET KOULUKUNNAT

Tuhatvuotinen Venäjä täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Nuoren aikuisen ikään ehtinyt Venäjän federaatio on selvinnyt vaikeasta lapsuudesta ja uhmakkaasta murrosiästä, mutta kärsii esi-isiensä tavoin kroonisesta identiteettikriisistä – ollako osa itää vai länttä?

T

ällä hetkellä itä on ”in” ja länsi ”so last season”, mutta mieli on muuttunut ennenkin ja silloin Venäjän poliittinen garderobi menee kerralla uusiksi. Venäläisessä poliittisessa filosofiassa hahmottuu kolme hallitsevaa koulukuntaa, joiden välinen kamppailu ohjaa maan kehitystä. Näiden koulukuntien havaitseminen auttaa ymmärtämään, mitä itänaapurissamme oikein tapahtuu. Toisaalta ne myös osoittavat, että mitään uutta siellä ei tapahdu – 25-vuotias federaatio on yhä se sama tuhatvuotinen Venäjä.

LÄNSIMAISTAJIEN KOULUKUNTA – VENÄJÄ ON TAKAPAJULA! Tämän koulukunnan mukaan länsimaat ovat maailman kehittynein sivilisaatio, josta Venäjän tulee ottaa mallia. Venäjä nähdään jälkeenjääneenä Itä-Euroopan takapajulana, jonka on otettava länsi kiinni kertaheitolla. Ensimmäisenä Venäjän länsimaistajana pidetään Pietari Suurta (1672–1725), joka muovasi Venäjästä sekulaarin ja valistuneen monarkian sekä avasi Ruotsilta valtaamaansa Nevan suistoon eurooppalaisten arkkitehtien suunnitteleman ”ikkunan Eurooppaan” – Pietarin kaupungin. 1800-luvulla länteen katsoi kokonainen filosofinen liike, venäjän kielen länttä tarkoittavasta sanasta johdetut zapadnikit. Zapadnikit kävivät filosofista debattia Venäjän erityisyyttä korostaneiden slavofiilien kanssa. Zapadnikit, kuten Pjotr Tšaadajev (1794–1856), nojasivat Pietari Suuren perintöön ja pelkäsivät slavofiilien vievän Venäjän takaisin aroille. Tšaadajevin mielestä Venäjä oli historiaton ja metafyysisesti ongelmallinen maa – kaikki kehitys oli tullut lännestä, eikä Venäjää olisi edes huomattu ilman sen suurta kokoa. Neuvostoliitossa länsivirtaus oli lopulta yksi avaintekijöistä koko järjestelmän sortumisessa. Mihail Gorbatšovin (1931-) perestroika eli uudelleenrakennus nosti kärkeen käytännössä sen ihmiskasvoisen sosialismin, jonka Varsovan liitto tukahdutti Prahassa keväällä 1968. Gorbatšov halusi näin tuoda Neuvostoliiton lähemmäksi eurooppalaista

TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVITUS: OLLI URPELA


2 / 16

sosiaalidemokratiaa, mikä sai vanhoilliset kommunistit yrittämään vallankaappausta elokuussa 1991 kohtalokkain seurauksin. Neuvostoliiton tuhkasta pääsi puhkeamaan kukkaansa kaikkein länsisuuntautunein ryhmä, perestroikan ajan mustassa pörssissä harjaantuneet talousliberaalit, joista kasvoi villin 1990-luvun kuuluisat oligarkit. Boris Jeltsinin (1931– 2007) luotsaama äkkikäännös kapitalismiin jäi kuitenkin viimeisimmäksi askeleeksi kohti länttä – hänen seuraajansa muutti kurssia ja ajoi oligarkit aina maanpakoon asti.

SIVILISATIONISTIT – OMA TIE, PARAS TIE! Toisin kuin länsimaistajat, sivilisationistit näkevät Venäjän omana, lännestä erillisenä sivilisaationaan. Heille länsi edustaa henkistä ja fyysistä rappiota, Sodomaa ja Gomorraa. Sivilisaatioajattelun nähdään kumpuavan Iivana Julman (1530–1584) ”venäläisten maiden” kokoamisesta ja Moskovan julistamisesta kolmanneksi Roomaksi 200-vuotisen mongolimiehityksen jälkeen. 1800-luvun slavofiilit nojasivat tähän tsaristiseen ja uskonnolliseen traditioon. Esimerkiksi Ivan Kirejevski (1806–1856) kritisoi länttä luokkaristiriidoista ja katolista kirkkoa perinteiden uhraamisesta rationalismille. Konstantin Aksakovin (1817–1860) mielestä Venäjälle oli perinteistä vallan ja kansan pysytteleminen erillään toisistaan, mutta Pietari Suuren lännestä omaksuma hallintotapa oli rikkonut tämän perinteen ja tuonut ristiriidat myös Venäjälle. Neuvostoliitossa kapitalismin ja sosialismin välinen vastakkainasettelu tarjosi sivilisaatioajattelulle erinomaisen maaperän. Alkuaikojen ajatus maailmanvallankumouksesta kuihtui, mutta sen tilalle tuli geopoliittisesti latautunut eurasianismi. Se pohjautuu muun muassa Halford Mackinderin (1861–1947) teorialle, jossa eurasialainen maavalta ja atlantistinen merivalta kamppailevat mantereen Venäjällä sijaitsevaa sydänaluetta kiertävästä vyöhykkeestä – jolla nykyään sijaitsevat kiusallisesti niin entiset neuvostotasavallat kuin Suomikin. Ei siis ole ihme, että etenkin tämä eurasianistinen koulu vastustaa äänekkäästi lännen vahvistumista Venäjän nykyisissä naapurimaissa. Eturivin eurasianisteja ovat esimerkiksi liberaalidemokraattien rääväsuinen puheenjohtaja Vladimir ”Suomen-syöjä” Žirinovski (1946-) sekä filosofi Alexandr Dugin (1962-).

VALTIOJOHTOISET – VAKAUS ENNEN VAPAUTTA! Kolmas ja tällä hetkellä voimakkain koulukunta uskoo vahvaan valtioon vakauden ja turvallisuuden säilyttäjinä, monesti vapauden ja demokratian kustannuksella. Tätä koulukuntaa edustaa pitkälti myös presidentti Vladimir Putinin johtajuus. Venäläiseen valtiojohtoisuuteen liittyy jo mongolivalloituksesta alkaen piiritysmentaliteetti, eli usko pysyvän

ulkoisen uhan olemassaolosta. Uhka on käynyt toteen esimerkiksi Napoleonin ja Hitlerin toimesta ja tänä päivänä pelkoa ruokkii muun muassa Nato ja Kiina. Toisaalta Venäjä on aina luhistunut sisältäpäin ja siksi vaara vaanii valtiota myös kotirintamalla. 1800-luvulla hallinnon arvostelusta päätyi joko Siperiaan tai maanpakoon, 1900-luvun taitteessa pakenivat ensin sosialistit ja sitten yläluokka. Neuvostoliitossa valvoivat isoveljet NKVD:ssä ja KGB:ssä. Nykyään Kremlin suurin sisäinen painajainen on venäläinen värivallankumous. Valtiojohtoisuus näkyy selvästi myös presidentin vahvassa valta-asemassa, federaation keskusjohtoisuudessa ja strategisten teollisuudenalojen valtio-omisteisuudessa.

VENÄJÄ KATSOO KREMLISTÄ ITSEÄÄN Tällä hetkellä Venäjän poliittinen filosofia on yhdistelmä valtiojohtoisuutta ja sivilisationalismia. Vladimir Putin on taustaltaan KGB-upseeri ja FSB:n entinen johtaja, eikä hän presidentiksi noustessaan arastellut tehdä loppua 1990-luvun liberaalista villistä idästä ottamalla ohjat valtion käsiin. Toisaalta on muistettava, että presidentin laajat valtaoikeudet eivät ole Putinin keksintö, vaan niissä kuvastuvat yhä Jeltsinin panssarit ampumassa parlamenttitaloa lokakuussa 1993. Venäjä oli vielä 2000-luvun alussa yhdistelmä valtiojohtoisuutta ja 90-luvun liberaalia länsisuuntautuneisuutta. Kaksi asiaa vaikutti kuitenkin maan kääntymiseen itään ja itseensä. Ensinnäkin Putinin keskittäessä valtaa oligarkeilta valtiolle hän menetti liberaalien tuen ja joutui kääntymään konservatiivien puoleen. Toisekseen ulkopoliittiset erimielisyydet lännen kanssa kasvattivat sivilisaatio-ajattelun ja eurasianismin suosiota. 90-luvusta tuli heikon ja hajanaisen Venäjän olkiukko, jolla Putinin hallinto oikeuttaa vahvan ja yhtenäisen Venäjän politiikkansa. Historiallisesti Venäjä toistaa luontaisia kehityskulkujaan. Se ottaa askeleen länteen ja omaksuu jotakin, mutta palaa sitten itään ja muovaa oppimastaan oman version. Se pelkää ulkoista uhkaa, mutta romahtaa vallankumouksessa. Vaikuttaa siltä, että valtiojohtoisuus on vakio ja siihen liittyy siiveksi vuoroin länsisuuntaus, vuoroin sivilisaatioajattelu. Näin ollen voi ennustaa, että jonakin vuonna Venäjällä puhkeaa jälleen keskustelu lännen ottamisesta yhteiskunnallisessa kehityksessä kiinni ja tuuliviiri Kremlin katolla kääntyy. Silloin heitetään taas kerran pihalle haalistuneiksi käyneet vaateparret Venäjän poliittisesta garderobista. LIPPU

15


16

2 / 16

MATO LAUTASELLA

TULEVAISUUDEN RUOKA SAATTAA TULLA ÖTÖKKÄBUFFETISTA Hyönteisravinnosta ennustetaan seuraavaa isoa ruokabuumia.

H

yönteisten hyödyntäminen ruuaksi voisi olla merkittävä ympäristöteko ja vastaus siihen, miten maailman kasvava väestö ruokitaan tulevaisuudessa. Ehkä ötökät voisivat olla myös suomalainen vientivaltti? Hyönteiset eivät vielä kuulu kovin monen suomalaisen ruokavalioon, mutta asianlaita voi olla muuttumassa. Hyönteisravinnon kokeileminen on trendikästä eikä ravintoarvoissakaan ole valittamista. Esimerkiksi heinäsirkassa on proteiinia saman verran kuin vastaavassa määrässä naudanlihaa. Syy sille, miksi hyönteisravinnosta nyt ennustetaan lähitulevaisuuden suurta ruokabuumia, on sen tuottamisen valtava tehokkuus. Kilo sirkkaproteiinia saadaan tuotettua kymmenen kertaa pienemmällä määrällä rehua ja 1500 kertaa pienemmällä määrällä vettä kuin kilo naudanlihaproteiinia. Hyönteisten kasvattaminen ei myöskään vaadi suuria maa-aloja. Esimerkiksi suomalainen EntoCube-niminen yritys on kehitellyt markkinoille kontin, jonka sisälle mahtuu kokonainen hyönteisfarmi.

Hyönteistuotanto voisikin siis tulevaisuudessa olla paitsi loistava bisnes, myös sellainen ekoteko, joka parantaisi maapallon kantokykyä. Hyönteisravinnon puolesta liputtaa kattavassa raportissaan myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Mutta entä se maku? Hyönteiskokki, hyönteiskeittokirjankin julkaissut Topi Kairenius kävi elokuussa Demarinuorten kesäleirillä maistattamassa leiriläisille sirkkoja ja jauhomatoja. Sellaisenaan ötököitä ei sentään syöty. Kairenius valmisteli, maustoi ja paistoi hyönteiset huolellisesti ennen kuin asetteli ne tuorejuustolla päällystettyihin ruisnappeihin. Ennen tarjoilua kokonaisuuden päälle ripoteltiin vielä hieman ruohosipulia. Kaireniuksen kokatessa luonnon vähäpätöisimmistä, hieman inhottavistakin lieroista prosessoitui leiriläisten edessä ihmisen työstämää ruokakulttuuria. Hyönteisten makua maistajat kommentoivat miedoksi, ehkä hieman kanaa muistuttavaksi. Kun pahimmasta maistamiseen liittyvästä ennakkojännityksestä oli päästy, ainoat kielteiset kommentit tulivat suutuntumasta ja hyönteisten tekstuurista. Lieneekin todennäköistä, että kaupallista suosiota tavoittelevat ensimmäisinä tuotteet, joissa hyönteisiä hyödynnetään jauhetussa muodossa.

ÖTÖKÄT SAATTAVAT OLLA TULOSSA MARKETTEIHIN Toistaiseksi hyönteisiä ei saa Suomessa myydä elintarvikkeena. Taustalla on EU-lainsäädäntö, joka määrittelee hyönteiset uuselintarvikkeeksi, jonka nauttimisella ihmisravinnoksi ei ole EU-alueella ole merkittävää historiaa. Hyönteisravinnon tuominen myyntiin edellyttäisi käyttöhistorian todistamista ja pitkää ja kallista lupaprosessia, joka olisi käytävä läpi jokaisen tuotteen kohdalla erikseen. Jäsenmaat ovat tosin tulkinneet lainsäädäntöä hyvin kirjavasti – esimerkiksi Belgiassa ja Alankomaissa ötökkäpastaa saa jo kaupan einesaltaasta. EU-lainsäädäntö on kuitenkin muuttumassa. Vuoden 2018 alusta alkaen riittää, että hyönteismarkkinoille mielivä tuottaja hakee vain yhden uuselintarveluvan. Silloin on hyvinkin mahdollista, että jokin iso elintarvikealan yritys tarttuu mahdollisuuteen. Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen mukaan Suomessa on kosolti kiinnostusta hyönteisravintoa kohtaan, joten ei olisi lainkaan mahdotonta kuvitella Suomen muutaman vuoden päästä ratsastavan hyönteistuotannon aallonharjalla. LIPPU

TEKSTI: ESSI VIRTANEN | KUVA: IIDA VALLIN


2 / 16

POSTDEMOKRATIA

D

emokratian tunnusmerkkien kuten äänestämisen ja poliittisiin instituutioihin osallistumisen heikentyminen on vuosikymmenien ajan herättänyt huolta demokratian tulevaisuudesta. Viime aikoina on myös puhuttu paljon politiikan ”rikkoutumisesta” päätöksenteon hidastuessa erimielisyyksien vuoksi. Keskustelu demokratian kriisistä ja politiikan rikkinäisyydestä on kuitenkin ongelmallisilla raiteilla. Demokratian ongelmia on pyritty paikkaamaan lisäämällä demokratiaa esimerkiksi uusien osallistumismahdollisuuksien muodossa. Politiikan rikkoutumisesta huolestuneet taas kuuluttavat yhteisöllisyyden ja yhteisen hyvän perään. Tällainen poliittisen järjestelmän ”korjaustyö” tulkitsee tilanteen demokratiavajeena, joka tulee paikata kannustamalla kaikkia osallistumaan yhteisönä. Tilannetta voidaan kuitenkin lähestyä myös demokratian sisäisenä kriisinä eli niiden perustojen rapautumisena, joiden varaan eurooppalainen demokratianäkemyksemme on alunperin rakentunut. Tämä näkemys pohjautuu hegeliläis-marxilaiseen traditioon ja siihen kuuluu ajatus kansan yhtenäisyydestä ja yhteisestä tahdosta. Demokratianäkemyksemme on syntynyt yhteinäiskulttuurin ja vakaiden traditioiden aikana, jotka molemmat määrittivät voimakkaasti yksilöiden identiteettejä ja jäsensivät selkeästi politiikan kenttää. Nyky-yhteiskunnassa, jossa yhtenäiskulttuuri on pirstoutunut pieniksi alakulttuureiksi ja jossa yhteisöllisyys on muuttanut radikaalisti muotoaan, on vaikea nähdä, kuinka demokratia voisi säilyä elinkelpoisena. Globalisaatio, medioiden kehitys ja ihmisten välisten suhteiden muu-

tokset muuttavat olennaisesti myös poliittista kenttää ja toimijuutta sekä yhteisöllisyyden muotoja. Individualismia ja monikulttuurisuutta korostava kulttuurimme vaikuttaa yhteensovittamattomalta kansan ja sen tahdon yhtenäisyyttä vaalivan demokratianäkemyksen kanssa. Jean-Luc Nancya mukaillen voidaan kuitenkin ajatella, että juuri heterogeenisyys, moniäänisyys ja yksilöllisyys ovat edellytyksiä demokratialle. Nancy näkee demokratian ennen kaikkea ajattelutapana: ihmisten yhteismitattomuus ja erilaisuus tekee politiikan mahdolliseksi, sillä siellä, missä on yksimielisyyttä ja samuutta, ei ole politiikkaa vaan totalitarismia. Demokraattinen politiikka avaa tilan moninaisille ja monille identiteeteille, niiden jakamiselle muiden kanssa. Tällainen demokratianäkemys vastustaa konsensuspolitiikkaa ja näkemystä, jonka mukaan politiikan tehtävä on aktivoida jokin yhteisyys ja saada kansalaiset toimimaan yhdessä kansakuntana yhteisen etunsa eteen. Demokratia ei merkitse tiettyihin päämääriin ja lopullisiin ratkaisuihin pyrkimistä, vaan demokratia on keino avata tiloja politiikalle, joka ei ratkaise tilanteita lopullisesti vaan jättää tilaa moniääniselle keskustelulle, kritiikille ja protesteille. Politiikka on rikki ja puolestani saa niin ollakin, jos eheä politiikka tarkoittaa yksiäänistä, enemmistöjä suosivaa ja vähemmistöt sivuuttavaa konsensuspolitiikkaa. LIPPU

Kirjoittaja on tutkinut demokratian kriisiä pro gradu -tutkielmassaan.

TEKSTI: ANNIKA MÄLLINEN

17


18

2 / 16

KESÄLEI

Demarinuorten ja SONKin kesäleiri järjestetään joka vuosi. Tänä vuonna osallistujat pääsivät kokeilemaan kukkaseppeleiden tekoa mieleenkiintoisten poliittisten keskusteluiden ohella.


2 / 16

IRI 2016 TULE MUKAAN

TULEVAT TAPAHTUMAT: 30.9.–2.10. FNSU:n kongressi, Espoo

7.–9.10. TT3 Mediakoulutus, Tampere

28.–29.10. Syysseminaari ja Demarinuorten 110-vuotisvuosijuhlat, Helsinki

29.–30.11. STUDIA-messut, Helsinki

7.12. Demarinuorten ja SONKin glögit, Helsinki

19


20

2 / 16

ARBETE

TEKSTI: ANETTE KARLSSON, VICEORDFÖRANDE FINLANDS SVENSKA SOCIALDEMOKRATER KUVA: MARIA RYTKÖNEN


2 / 16

Inom de närmaste åren kommer automation och robotisering att starkt märkas i vår vardag.

A

utomatiska kassor och vårdrobotar blir allt vanligare. Att ringa är numera en sidofunktion i dagens smarttelefoner. I framtiden kommer maskiner i allt större grad att sköta fysiska och enformiga jobb, vilket ger företagen möjligheter att betala en högre lön för det kreativa människoarbetet. Fenomenet är inte nytt, eftersom vi genom tiderna har sett liknande utveckling inom arbetslivet. Enligt Sitras forskning jobbar till och med 35 procent av dagens arbetskraft med otypiska arbetsavtal – som deltids-, visstids- och hyresarbetare samt på nollavtal eller som entreprenörer. Jag och min man gör

också det – av fri vilja. Allt fler unga har arbetserfarenhet från olika jobb i olika branscher. Det är mer sällsynt att arbeta på samma arbetsplats från unga år fram till pensionsåldern. Dagens ungas splittrade och mångsidiga arbetshistoria förändrar identiteten – man identifierar sig inte längre genom sitt yrke eller sin arbetsplats. I fortsättningen består vår identitet allt oftare av det vi är – inte av vad vi gör. Detta är en utmaning för det traditionella arbetarpartiet. De politiska målen är fortfarande samma som förr, men verksamhetsomgivningen har förändrats. Socialdemokratin måste anpassa sig till den moderna världen, där få i första hand är oroliga över sitt jobb, utan istället över sin utkomst. Dessa två är självklart starkt sammanlänkade, men i den digitala världen, där fritiden har en allt store betydelse, är saken inte svartvit. Under de senaste 120 åren har arbetets produktivitet, med hjälp av teknologi, ökat 30-faldigt. Ökningen, som fortsätter allt snabbare, syns

ändå inte i arbetstagarnas plånböcker. Vinsterna går till ägarna som dividender eller i värsta fall till skatteparadis. För ett hållbart och välmående samhälle skulle det vara bättre att en större del av vinsterna, som fås genom ökad produktivitet, skulle gå till arbetstagarna, dvs. konsumenterna och till samhället, som erbjuder välfärdstjänster. Även om nyliberala högerpolitiker försöker påstå annat, så är det ett faktum att marknadsekonomin inte fungerar utan köpkraft. Detta förstod bl.a. Henry Ford redan i början av 1900-talet. Då produktiviteten ökade genom ny teknologi, det löpande bandet, höjde han arbetstagarnas löner. Utvecklingen av teknologin förde med sig en win-win-situation – invånarnas köpkraft stärktes, efterfrågan på bilar ökade, nya jobb skapades och företaget gjorde framsteg. Vi bör återvända till detta gamla fungerande recept, istället för regeringen Sipiläs osunda planer att förlänga arbetstiden och sänka lönerna. LIPPU

21


22

2 / 16

MUSTA KIRJE

SANNI GRAHN-LAASOSELLE Koulutuspoliittisessa keskustelussa on pyritty viime vuosina Suomessakin maalaaman uhkakuvia koulutuksen laadun heikkenemisestä sekä sen peruuttamattomista seurauksista valtion talouteen.

H

eikkenevien PISAtulosten siivittämänä meilläkin on huolestuttu kansan kilpailukyvyn heikkenemisestä ellei koulutuksen laatua voida kansainvälisessä kilpailussa kohentaa. Koulutuksen laadulla on tärkeä osa vallitsevassa oikeistolaisessa narratiivissa. Uusliberalistinen politiikka tähtää uudenlaisen koulutuspolitiikan lanseeramiseen, joka oikeutetaan “koulutus on kriisissä, se tulee uudistaa” -retoriikan avulla. Yksityisen sektorin oikeuttamisessa koulutusalan toimijaksi käytetään retorisena keinona valtion leimaamista tehottomaksi ja vanhanaikaiseksi. Näin pyritään avaamaan markkinoita yksityiselle sektorille sekä tekemään koulutuksesta maksullista. 1960-70-luvun Britanniassa koulutuspolitiikka kohtasi samanlaista uudistusretoriikkaa thacherilaisten suusta. Kehitystä tulee aina

tavoitella, mutta uudistuksen avulla ratsastaminen muutoksiin, joilla on todellisesti muut, kuin koulutuspoliittiset tavoitteet, on epärehellistä. Englannissa tämä kulminoitui vuonna 1969 hallitukselle osoitettuun “Black papers” -kirjoitukseen aikansa intellektuelleilta. Kirjoitus paljasti hallituksen ideologisen pyrkimyksen tavoitella luokkayhteiskuntaa kuorruttamalla eriarvoisuutta luovat muutokset uudistukseksi. Grahnlaasoslaistenkin pääsanoma on, että nykyinen yhteiskunta on kriisissä, koska yhteiskuntaa hallitseva byrokratia vie mahdollisuuden kehittää tehokkaita markkinoita. Tällainen retoriikka otettiin käyttöön yksityisen sektorin puolelta: yhteiskuntaa pitäisi kehittää ja tehostaa omaksumalla markkinalogiikan mallit ja johtamiskulttuuri. Kylmän sodan ideologioista traumatisoituneille sukupolville vapauden tavoittelusta tuli suurin hyve. Uusliberalismissa vapauden illuusio muodostetaan retoriikalla, jossa annetaan ymmärtää yksilöllä olevan valinnanvapaus, mutta asetelmat, joihin yksilö ohjautuu, päätetään ennalta. Yhtälöön kuuluu, että koulutuspolitiikkaan tulee lisätä valinnanvapautta, mutta olosuhteiden pakosta on supistettava julkista sektoria. Se, mitä todella tavoitellaan, piilotetaan toiminnan kriteereihin välttämättömyyksiksi. Professori Hannu Simola kutsuu tällaista kontingentiksi. Ehdottomat totuudet ammennetaan erityisesti uusklassisesta talousopista, joilla oikeutetaan ihmiskuvaa

TEKSTI JA KUVA: MARIA RYTKÖNEN

muokkaavat tavoitteet myös muilla politiikan aloilla. Koulutusjärjestelmässä tavoitteet ja ihmiskuva kiteytyvät yhteiskunnallista hierarkiaa toisintavaksi järjestelmäksi. Koulun merkityksen ja toimintatapojen muuttuessa myös ihmiskuva ja arvot muuttuvat. Nykyaikaamme hallitsee ihmisläheiseksi tekeytyvä politiikka, jossa hyvinvointivaltion yhteiskuntamalli piirretään kankeaksi ja tehottoman byrokraattiseksi rakennelmaksi kannustaen sen kehittämisen sijaan rakenteiden purkamiseen. Yhteiskunnan menestystarinat rakennetaan liian tiukoista rakenteista irrottautuneiden ja rohkeasti yrittävien individualistien mielikuville, jotka ohjaavat yksilöitä tavoittelemaan tehokkuutta ja tuottamaan yhä voimakkaammin “omaa parastaan”. Tällainen on uusi vallan muoto, joka pyrkii ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä kuluttajakeskeisesti, lopulta kuitenkin yksityisen sektorin voitoiksi. Uudistusretoriikka on ovelan houkutteleva syötti muutosta janoavalle kansalle, mutta vapaus valita rajautuu ennaltamääritellyille vaihtoehdoille yksityistämisen edistämiseksi. Tavoitteellisesti yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseen tähtäävälle politiikalle on annettu liian vähän huomiota. Koulutuspolitiikkaa tulisi uudistaa nykyisiä julkisia rakenteita kehittäen ja yksilöiden tasa-arvoisiin koulutus- ja sivistysoikeuksiin pyrkien. LIPPU


2 / 16

23


KANSALLISKIRJASTO ENNEN REMONTTIA

KANSALLISKIRJASTO ON KANSAINVÄLINEN AARTEEMME – SEN IHMISIÄ MYÖTEN TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVA: KANSALLISKIRJASTO


2 / 16

Kansalliskirjaston näyttävä päärakennus Helsingin tuomiokirkon kainalossa avasi keväällä ovensa kahden vuoden huolellisen remontin jälkeen.

S

amaan aikaan kirjastolla käytiin ankaraa taistelua sekä hallitusta että Helsingin yliopistoa vastaan. Mikä on kirjaston historia, tehtävä ja mitä siellä oikein keväällä tapahtui?

VANHA KAIVO KIVIJALASSA, KERROSTALO KALLION UUMENISSA Carl Ludvig Engelin suunnittelema uusklassinen Keisarillisen Aleksanterinyliopiston kirjastorakennus valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1845 Senaatintorin rakennusten sommitelman jatkoksi. Kansalliskirjaston rakennushistoriallisesta selvityksestä käy ilmi, että Engel oli tarjonnut keisarille kolmea eri julkisivuvaihtoehtoa, joista keisari valitsi Engelin harmiksi häntä itseään vähiten miellyttäneen vaihtoehdon. Rakennusta on vuosikymmenien saatossa muunneltu sieltä täältä, mutta näkyvin muutos on vuonna 1907 toteutettu Gustaf Nyströmin pyöreä, alkujaan kirjavarastoksi tehty laajennusosa, joka tunnetaan Rotundana. Rotundan julkisivu kunnioittaa engeliläistä tyyliä, mutta runkorakenne kertoo jo lähestyvästä modernismista. Päärakennuksen paksujen kivi- ja tiilirakenteiden sijaan Rotundan runko on koottu teräspalkeista niittaamalla ja välipohjat valettu saksalaisen insinöörin Mathias Koenenin menetelmällä. Laajennuksen sydämenä on teräsrunkoisella lasikuvulla katettu valokuilu. Rakennushistoriallisesta selvityksestä paljastuu myös mielenkiintoinen tarina 1880-luvulta. Tuolloin käytiin kovaa kamppailua kirjaston kellarista nousevaa kosteutta vastaan. Kellaritilojen kunnostustöissä havaittiin, että perustukset oli ladottu paikoin pelkän maa-aineksen päälle – ja kaiken lisäksi yhden seinän alle oli jätetty kaivonkehä puukansineen päivineen. Kaivosta

nousi vettä perustuksiin ja ongelma jouduttiin ratkaisemaan räjäyttämällä kallioon kanaali, joka ohjasi veden pois kirjaston alta. Vuonna 1998 Kansalliskirjasto sai käyttöönsä korttelin länsilaidalla farmasian laitoksen käytössä olleet tilat ja kaksi vuotta myöhemmin maanalaisen kirjavaraston. Fabianiaksi kutsutussa rakennuksessa sijaitsevat tällä hetkellä muun muassa kansalliskokoelma ja slaavilainen kirjasto, joihin pääsee sisäpihan ali tunnelia pitkin. Metritolkulla alempana jättimäisessä, naapurikorttelin alle ulottuvassa luolassa seisoo käytännössä nelikerroksinen kerrostalo – kirjavarasto, jonka sisäilman lämpötila ja kosteus on säädetty optimaaliseksi aineiston säilyttämistä varten. Sieltä löytyy 60 hyllykilometriä kirjoja, karttoja ynnä muuta. Kaiken kaikkiaan Kansalliskirjastossa on 115 hyllykilometriä aineistoa ja määrä kasvaa kilometrillä joka vuosi.

SYLKEÄ JA SUUKOPUA Maaliskuussa valmistui päärakennuksen kaksi vuotta kestänyt 19 miljoonan euron peruskunnostus. Kolme kilometriä aineistoa siirrettiin sivuun, oviaukkoja siirrettiin entisille paikoilleen, talotekniikkaa asennettiin ja lattian alle louhittiin uutta kellaritilaa naulakoille – muun muassa. Jälki on kerrassaan loisteliasta ja professionaalista, eikä ihme, sillä kirjaston pintoja on puunattu kemiallisena kikkakolmosena jopa konservaattorien omalla syljellä. Samaan aikaan kirjastolla elettiin synkkää kevättä. Helsingin yliopistoon kuuluvana laitoksena koulutusleikkausten veitsi oli Kansalliskirjastonkin työntekijöiden kurkulla. Kahdestasadasta työntekijästä olisi vähennettävä viisikymmentä – eli joka neljäs. Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm nousi barrikadeille ja vetosi perustuslakiin, jossa määrätään Kansalliskirjaston tehtävästä kansakunnan kulttuurin säilyttäjänä. Ekholmin esiintulolla oli välitön vaikutus. Koulutus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) määräsi heti OKM:n osuuden Kansalliskirjaston budjetista, 16,4 miljoonaa euroa, täysimääräisenä vuosille 2017–2020. Taistelu ei kuitenkaan ollut ohi. Kansalliskirjasto saa rahoitusta myös Helsingin yliopiston omasta budjetista.

Rehtori Jukka Kolan kanta säästöihin oli, että kaikki yksiköt osallistuvat eikä Kansalliskirjasto voi näin ollen välttää irtisanomisia. Protestiksi Ekholm perui tilaisuuden, jossa oli pitänyt irtisanoa 25 työntekijää. Kola ja Ekholm löysivät kuitenkin yhteisymmärryksen ja kompromissi saavutettiin. Irtisanomisia tehtiin, mutta suunniteltua vähemmän. Tunnelma sekä yliopistolla että kansalliskirjastolla on ollut samaan aikaan helpottunut ja alakuloinen.

KANSALLINEN, KANSAINVÄLINEN AARRE Kansalliskirjasto ei ole vain arkkitehtoninen helmi, eikä pelkästään kansamme sivistyksen sija. Kansalliskirjastoon tullaan ympäri maailman käyttämään ainutlaatuisia kokoelmiamme, tekemään tutkimusta ja tiedettä. Esimerkiksi slaavilaisen kirjaston eli Slavican vuoden 1828 sensuurilailla perustettu kokoelma tarjoaa mittavan määrän säilynyttä venäläistä aineistoa Venäjän rajojen ulkopuolella. Niin mittavan, että sitä tullaan käyttämään Venäjältäkin. Kansalliskirjasto kerää myös kaiken Suomessa julkaistun materiaalin ääntä, kuvaa ja videota myöten jälkipolvien ihmeteltäväksi. Näin ollen Kansalliskirjasto on myös kansakuntamme muisti. Sieltä löytyy niin Mikael Agricolan ABC-kirja, Helsingin olympialaisten 1940 lehtisiä kuin niitä mainoksia, joita kielletään jakamasta postiluukusta. Kansalliskirjaston puitteet ovat ainaista varastotilojen vähyyttä lukuun ottamatta nyt erittäin hyvällä mallilla. Työntekijöiden ja asiakkaiden olot ovat sen sijaan heikentyneet. Väkeä on vähemmän käytettävissä, palvelu hidastuu ja aukioloaikoja joudutaan supistamaan. Leikkaukset tarkoittavat myös aineiston digitoinnin hidastumista, samalla kun vanhin aineisto olisi syytä saada tallennettua ennen sen lopullista hajoamista tomuksi. Siitä syystä Suomen on vaalittava Kansalliskirjastoa paitsi rakennuksena, myös työ- ja tutkimuspaikkana, paitsi kauniina kattomaalauksina, myös siellä työskentelevinä ja käyvinä ihmisinä. LIPPU

25


26

2 / 16

UUSI SUKUPOLVI - KUINKA PUOLUE PÄIVITETÄÄN NYKYAIKAAN? Viimeisin nuorten vaikuttamista ja osallistumista kartoittanut Vaikuttava osa – nuorisobarometri 2013 maalaa ristiriitaista kuvaa uuden sukupolven suhteesta politiikkaan.

T

oisaalta nuoret ovat kiinnostuneita politiikasta ja luottamus poliittiseen järjestelmään on vahva. Kuitenkin vain 7 prosenttia nuorista kertoo osallistuvansa poliittiseen toimintaan. Puolueilla onkin todellinen haaste saada kanavoitua nuorten kiinnostus käytännön osallistumiseksi ja toiminnaksi. Myös sosialidemokraattisen liikkeen – esimerkiksi Demarinuorten, SONKin ja SDP:n – on etsittävä vastauksia siihen, miten tavoitamme uuden sukupolven politiikassa. Sosialidemokraattisen puolueen uudistamisesta ja sen tarpeesta on puhuttu viime vuosina paljon. Konkreettisia toimia on kuitenkin nähty liian vähän. Oman havaintoni mukaan muutosvastarinta ei suinkaan tule kentältä ja jäsenistöstä vaan puolueen hierarkian yläpäästä. Kirjoitin noin vuosi sitten kymmenen teesiä sosialidemokraattisen politiikan, toimintatapojen ja liikkeen uudistamiseksi. Ajatukseni eivät ole vuoden takaisesta muuttuneet, mutta ne ovat jalostuneet sen keskustelun pohjalta, jota puolueen parissa on käyty. Demarinuorissa kasvaa uusi sosialidemokraattinen sukupolvi ja on meidän vastuullamme päivittää puolue nykyaikaan.

TEKSTI: SANNA MARIN | KUVA: MIKKO TARVAINEN


2 / 16

POLITIIKAN TEHTÄVÄ ON RAKENTAA TULEVAISUUTTA 1) ILMASTO- JA YMPÄRISTÖKRIISI ON RATKAISTAVA NYT. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja resurssien hukkaaminen ovat aikamme suurimpia ongelmia. Tämän vuoksi SDP:n kuten kaikkien uskottavien puolueiden, on asetettava ympäristö- ja ilmastokysymykset politiikkansa keskiöön. Meidän on määriteltävä uudelleen suhtautumisemme työhön, tuotantoon ja taloudelliseen kasvuun kestävän kehityksen näkökulmasta.

2) SIVISTYS ON ITSEISARVO. Korkea koulutustaso ja osaaminen ovat avainasemassa Suomen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja elinkeinorakenteemme uudistamisessa. Sivistys on myös itseisarvo ja se mahdollistaa ihmisten ja yhteiskunnan kehittymisen. Meidän on entisestään resursoitava ja vahvistettava koulutusta ja tutkimusta sekä asetettava rohkeita tavoitteita, josta maksuton varhaiskasvatus on hyvä esimerkki.

3) SUOMI TARVITSEE UUDEN SOSIAALITURVAMALLIN. SDP:n puoluevaltuusto hyväksyi keväällä linjaukset, joiden pohjalta puolue lähtee uudistamaan sosiaaliturvaa. Demarinuorten esittämä yleisturvamalli toimii tämän työn pohjana. Nyt on varmistettava, että puolue rakentaa tämän vaalikauden aikana työelämän muutoksen huomioivan sosiaaliturvamallin kuten puoluevaltuusto on edellyttänyt ja lähtee toteuttamaan sitä hallitusvastuussa.

4) KASVUA ELINKEINO- JA INNOVAATIOPOLITIIKASTA. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikalla on ollut ja on suuri merkitys valtioiden ja yritysten menestymiselle. Koska Suomi on viennistä riippuvainen maa, kannattaa talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi asettaa elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen. Oleellista on, että uskallamme myös taloudellisesti vaikeina aikoina investoida tulevaisuuteen eli koulutukseen, tutkimukseen, innovaatiotoimintaan, yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemiseen sekä yhteiskunnan peruspilareiden kuten ihmisten hyvinvoinnin ja infrastruktuurin vahvistamiseen.

27


28

2 / 16

TOIMINTATAVAT TÄHÄN PÄIVÄÄN

PUOLUEET MUUTTUVAT TAI KUIHTUVAT

5) TARVITSEMME SUORAN JÄSENYYDEN JA JÄSENVAALIN.

8) TYÖVÄEN IDENTITEETTIÄ EI ENÄÄ OLE.

Meidän on tarjottava uudelle sukupolvelle erilaisia tapoja vaikuttaa ja olla mukana sosialidemokraattisessa liikkeessä. Puolueosastoihin perustuvan jäsenyyden ja vaikuttaminen rinnalle on tuotava suora jäsenyys joko puolueeseen tai piiriorganisaatioon, mahdollistettava uudenlaiset toiminnan muodot ja myös resursoitava näitä. Puoluejohdon valinnassa tulee siirtyä jäsenvaaliin tai vaaliin, jossa jokainen puolueen äänestäjäksi rekisteröitynyt voi äänestää. Puoluesihteerin valinta on siirrettävä puoluevaltuustolle ja puoluesihteerin roolia organisaation johtajana on vahvistettava.

6) GALLUPDEMOKRATIASTA SYSTEMAATTISEEN TEKEMISEEN. Yksittäisten kannatusmittausten tuijottamisen sijaan, on keskityttävä politiikan sisältökysymyksiin ja asetettava pitkän aikavälin tavoitteita. Puolueen periaateohjelma tarvitsee rinnalleen selkeän poliittisen ohjelman, jota päivitetään puoluekokouksissa. Tämän lisäksi tarvitsemme konkreettisen järjestöllisen kehittämisen strategian, jossa kerrotaan askelmerkit 2020-luvun puolueeseen ja toimintaan.

7) VIESTINTÄ, VIESTINTÄ JA VIESTINTÄ. Meidän on uudistettava tapojamme viestiä ja sisäistettävä, että hyvä viestintä ei ole sisällön vastakohta vaan sen luomisen ja jakamisen väline. Demarinuoret on kehittänyt viestintäänsä viime vuosina paljon. SDP:n kannattaa hyödyntää ja kehittää edelleen nuorisoliiton ja muiden puolueiden hyviä käytäntöjä niin sisäisessä kuin ulkoisessa viestinnässä.

Ihmiset eivät enää muodosta poliittista identiteettiään työn tai luokan pohjalta vaan arvojen ja asioiden kautta. Tämä ei tarkoita, ettei yhteiskunnassa yhä olisi luokkia. Eilispäivän selkeästi määriteltävissä oleva proletaari on kuitenkin muuttunut nykypäivän vaikeammin määriteltäväksi prekariaatiksi. Tähän joukkoon lukeutuvat niin opiskelijat, akateemiset projektityöläiset, pienyrittäjät ja itsensätyöllistäjät, pirstaleisessa työelämässä sukkuloivat palkansaajat kuin työelämästä syrjäytetyt. Meidän on tavoitettava ihmiset politiikalla ja arvoilla, koska puoluevalintoja ei enää tehdä perheen, luokan tai jaetun identiteetin kautta. Samalla meidän on laajennettava käsitystämme työväenluokasta koskemaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

9) KANSAINVÄLISYYS VOI OLLA SUURIN VAHVUUTEMME. Poliittisia kamppailuja käydään entistä enemmän kansainvälisillä päätöksentekoareenoilla ja monet poliittiset kysymykset vaativat ylikansallisia ratkaisuja. Meidän on tehtävä sosialidemokraattista politiikkaa monella eri tasolla, jotta voimme toimia vaikuttavasti myös Suomessa. Kansai nvälisyys ja ylikansallisuus voivat olla liikkeemme suurimpia vahvuuksia ja tekijöitä, jotka erottavat meidät muista puolueista. Tämä vaatii aktiivista ja aitoa toimintaa, kiinnostusta ja läsnäoloa kansainvälisillä areenoilla sekä uuden globaalisosialidemokraattisen sukupolven kasvattamista. Yksi ulottuvuus kansainvälisyydestä on, että haluamme toimia poliittisena kotina Suomeen muualta tulleille.

10) MEIDÄN ON OLTAVA TULEVAISUUSPUOLUE. SDP:n kohtalonkysymys on löytävätkö uudet sukupolvet sosialidemokraattisen liikkeen. Kaiken politiikkamme, toimintamme ja tekemisemme on oltava tulevaisuuslähtöistä. Tätä se on ollut myös silloin, kun hyvinvointivaltiota on rakennettu. Ryhdytään jälleen edelläkävijöiksi! LIPPU

Kirjoittaja on kansanedustaja ja SDP:n varapuheenjohtaja


2 / 16

OSAAVAA

0x130mm_Lippu_syyskuu2016.indd 1

26.8.2016 15:13:10

29


30

2 / 16

YLEISTURVA ETENEE TEKSTI: MATIAS MÄKYNEN


22 / / 16 16

Demarinuoret julkaisi syksyllä 2015 oman esityksensä sosiaaliturvan kokonaisuudistukseksi. Julkaisutilaisuudessa mallia olivat kommentoimassa sosiaalioikeuden professori Pentti Arajärvi sekä SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola, jotka kiittelivät mallia kunnianhimosta, mutta myös realismista.

P

ian julkaisun jälkeen koitti SDP:n korkeinta valtaa käyttävän elimen, puoluevaltuuston syyskokous. Esitimme valtuustolle, että SDP:n valmistelee oman mallinsa sosiaaliturvan uudistamiseksi. Puoluevaltuusto päätti, että kevään kokoukselle valmistellaan linjaus, jossa kerrotaan SDP:n periaatteet sosiaaliturvan kehittämiseksi. Emme siis aivan saaneet tahtoamme läpi, mutta hyvän askeleen oikeaan suuntaan. Syksyn ja kevään aikana Yleisturva alkoi niittää mainetta ja kiinnostus alkoi heräämään puolueessa ja sen ulkopuolella. Tilaisuuksia järjestettiin mm. Turussa, Tampereella, Lahdessa, Helsingissä sekä SDP:n puolueristeilyllä. Kaikissa yleisön vastaanotto on ollut innostunut sosiaaliturvan asiantuntijoita myöten. Turun tilaisuudessa maineikas perustuloaktivisti ja Vasemmistoliiton perustaja Jan-Otto Andersson kertoi Yleisturvan olevan paras malli, jonka hän on nähnyt. Helsingissä ylioppilaskunnan tilaisuudessa Yleisturva oli opiskelijoiden suosikki tulevaisuuden malliksi järjes-

tää opiskelijoiden toimeentulo. Yleisturva valmistui juuri oikeaan aikaan myös Sipilän hallituksen perustulokokeilun valmistelun näkökulmasta. Mallin valmistelija Olli Kangas kuuli mallistamme ja kutsui meidät Kelan pääkonttorille esittelemään sitä. Useiden eri tilaisuuksissa käytyjen keskusteluiden jälkeen pystyimme iloisina toteamaan, että Yleisturva oli huomioitu laajasti sekä Johanna Perkiön osana perustulokokeiluvalmistelua laatimaa ”Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit” –raporttia että varsinaista Olli Kangaksen laatimaa kokeilun esiselvitystä. Reilun puolen vuoden työllä olimme onnistuneet tuomaan suomalaiseen sosiaaliturvakeskusteluun uskottavan ja täysin uuden mallin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Keväällä Yleisturva alkoi saada huomiota myös mediassa. Huippukohtamme koitti Demarinuorten liittohallituksen viikonloppuvetäytymisen sunnuntaina, kun löysimme Yleisturvan Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Hesarin pääkirjoitukseen olemme päässeet viimeksi vajaa vuosikymmen sitten ottamalla voimakkaasti kantaa SDP:n henkilövalintoihin. SDP:n kevätvaltuuston koittaessa jännitimme, millaiset linjaukset saisimme eteemme. Puoluevaltuusto hyväksyi lopulta kaksi sivuisen kannanoton, jossa todetaan, että Yleisturva sopii hyvin lähtökohdaksi, kun uudistetaan kansalaisten perusturvaa sekä päätti käynnistää sosiaaliturvamallin valmistelun, jonka on määrä päästä loppuun tämän eduskuntakauden aikana. Tavoitteemme täyttyi! Kesällä 2016 saimme uusia tukijoita. Vihreiden perustulomallin valmistelussa keskeisesti mukana ollut sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo esitteli akateemisessa Sosiologia-lehden artikkelissaan Yleisturvan mallina, jota Sipilän hallituksen tulisi kokeilla. Aikaisemmin Hiilamo totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei enää kannata

Vihreiden mallin kaltaista vastikkeetonta perustuloa. Yleisturva on saanut voimakkaan tuen niin SDP:ssä kuin puolueen ulkopuolellakin. Mallimme on ainutlaatuinen laajuudessaan ja nykyaikaisuudessaan. Edessä on kuitenkin vielä monta, yhä työläämpää askelta. Demarinuoret on tehnyt SDP:n helmikuussa 2017 kokoontuvalle puoluekokoukselle aloitteen Yleisturvan hyväksymisestä puolueen malliksi. Nyt tarvitaan paljon töitä, tilaisuuksia, keskusteluja sekä paljon nuoria puoluekokousedustajia, jotta puoluekokous hyväksyy esityksemme. Onnistuessamme ajamaan Yleisturvan puolueen linjaksi on meillä loistava asetelma käydä eduskuntavaaleihin 2019 omalla sosiaaliturvamallillamme. SDP:n voittaessa vaalit pääsemme suoraan toimeenpanemaan malliamme käytäntöön. 2020 alkuun mennessä Suomessa otetaan käyttöön kansallinen tulorekisteri, joka on keskeinen osa Yleisturvaa ja tästä eteenpäin voimme edetä askel askeleelta kohti parempaa sosiaaliturvaa ja olemme pelastaneet SDP:n maineen uudistavana liikkeenä. LIPPU

”Demarinuoret on esittänyt kolmiportaista yleisturvaa. Tämä malli sopii hyvin lähtökohdaksi, kun uudistetaan kansalaisten perusturvaa. Yleisturva-mallissa tukia myönnettäisiin osin tarveharkintaa käyttäen, osin toimeentulo-ongelmien syyn perusteella. Näin mahdollistetaan se, että tuki mukautuu ihmisen kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja elinolosuhteisiin. Tällä tavoin toimeentulo voitaisiin järjestää myös taloudellisesti kestävästi.”

31 31


32

2 / 16

SATEENKAARIVÄREJÄ JA POKEMON-STOPPEJA

LAHEST

L

ahessa saa olla just sitä mitä on. Demarinuorten toiminnassa on tyyppejä eri taustoista ja eri elämäntilanteista. Jokaiselle löytyy kuitenkin tilaa ja oma paikkansa. “Demarinuorten toiminta muotoutuu aktiivien mukaan: meillä on tyyppejä, jotka ovat olleet vuosia mukana, välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän aktiivisesti. Ja se on oikeestaan aika hienoa, että toimintaan voi osallistua just sen verran kun pystyy. Puheenjohtajalla on iso rooli perinteisten tapahtumien järjestämisessä yhteistyössä puolueosastojen kanssa, mutta kaikilla on mahdollisuus järjestää tapahtumia omien mielenkiintojen ympärillä ja niihin saa tukea. Lahti on myös nopea reagoimaan ajankohtaisiin aiheisiin ja järjestämään erilaisia tempauksia, kuten sateenkaarikynsien lakkausta ja Pokemon Go lure partyja latureineen”, kertoo Lahden Demarinuorten puheenjohtaja Sara Etola. Tämän lisäksi vuosittain on tärkeitä tapahtumia, joissa Lahden Demarinuoret haluaa olla mukana, kuten Lahti Pride. LIPPU

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: ALTTI ETOLA


2 / 16

33


34

2 / 16

7 ASIAA, JOTKA PITÄISI YMMÄRTÄÄ KAPITALISMISTA

1. MONIMUTKAISTEN RAHOITUSMARKKINOIDEN KAPITALISMI ON SISÄSYNTYISESTI KRIISIALTIS Globaali finanssikriisi 2007–2009 esitetään usein poikkeuksellisena tapahtumana, joka johtui pankkiirien vastuuttomuudesta tai sattumanvaraisesta shokista. Tosiasiassa monimutkaisten rahoitusmarkkinoiden kapitalismi synnyttää sisäsyntyisesti kriisejä – tai ainakin vakauden kausia seuraavat epävakauden kaudet. Rahoitusmarkkinoita kannattaa valvoa ja säädellä julkisen vallan puolesta, mutta samalla on tiedostettava, että rahoitusmarkkinoiden toimijat yleensä keksivät tapoja kiertää säätely- ja valvontatoimet. Tiukan rahoitusmarkkina- ja pankkisäätelyn vallitessa 1950- ja 1960-luvulla finanssikriisejä oli vähän, mutta viime vuosikymmeninä kriisit ovat yleistyneet merkittävästi.

2. ”ISO VALTIO” JA ”ISO PANKKI” VAKAUTTAVAT KAPITALISMIN KEHITYSTÄ New Yorkin pörssiromahduksesta 1929 sai alkunsa 1930-luvun suuri lama, joka johti suurtyöttömyyteen. Suuren laman seurauksena keynesiläisyys teki merkittävän läpimurron, keskuspankkien politiikasta tuli aktiivisempaa ja 1930-luvulta alkaen länsimaihin alkoi muodostua hyvinvointivaltiorakenteita. Juuri monipuolista rahapolitiikkaa harjoittava keskuspankki ja suhdanteita automaattisesti vakauttava hyvinvointivaltio (päätösperäisen elvytyksen ohella) selittävät sen, miksi globaalista finanssikriisistä 2007–2009 muodostui suuri taantuma suuren laman sijasta. Taloustieteilijä Hyman P. Minsky painottikin aina tutkimustyössään, että kapitalismin vakauttaminen edellyttää sekä ”isoa pankkia” että ”isoa valtiota”.

3. RAHAPOLIITTISESTI SUVEREENI VALTIO EI VOI AJAUTUA MAKSUKYVYTTÖMYYTEEN Julkinen talous rinnastetaan usein julkisessa keskustelussa kotitalouteen, joka joutuu verotulojen ehtyessä myymään velkakirjoja yksityisillä rahoitusmarkkinoilla rahoittaakseen toimintansa. Valtiontalous kuitenkin eroaa ratkaisevasti kotitaloudesta, sillä valtioilta ei voi ikinä loppua se va-

Palkkapolitiikan kokonaisuutta hahmotettaessa olisi kuitenkin muistettava palkkojen kaksoisrooli kansantalouksien kehityksessä. Taloustieteilijä Michal Kaleckin teorian varaan rakentava tutkimus on pitkään korostanut, että palkat ovat sekä kustannuksia että kulutuskysynnän merkittävin lähde. Talouden tilanteesta ja rakenteista riippuen reaalipalkan leikkaus joko kohentaa tai heikentää työllisyyttä.

6. INNOVAATIOT JA LUOVA TUHO OVAT KAPITALISMIN LAADULLISEN KEHITYKSEN LÄHTEITÄ luutta, jota valtioiden omat keskuspankit laskevat liikkeelle. Yhdysvalloilta ei voi loppua dollarit, Britannialta punnat tai Japanilta jenit. Euroalueen maat ovat sen sijaan menettäneet rahapoliittisen suvereniteettinsa, sillä Euroopan keskuspankilta (EKP) on kielletty valtioiden suora lainoittaminen. Viime vuosina EKP on kuitenkin joutunut tinkimään `oikeaoppisuudesta` ostaessaan myös valtiovelkakirjoja markkinoilta.

4. JOUSTAVAT TYÖMARKKINAT EIVÄT AINA TUOTA TÄYSTYÖLLISYYTTÄ `Rakenteellisen`, pitkän aikavälin, työttömyyden kehitystä selitetään usein hinta- ja palkkajäykkyyksien kautta. Työmarkkinajäykkyyksien, kuten anteliaan työttömyysturvan, minimipalkan tai työehtosopimusten yleissitovuuden ajatellaan estävän reaalipalkkojen sopeutumisen alaspäin. Mutta kuten taloustieteilijä John Maynard Keynes osoitti jo 1930-luvulla, kapitalistinen rahatalous voi jäädä vajaatyöllisyystasapainoon täydellisestä kilpailusta ja joustavista työmarkkinoista huolimatta, sillä tarjonta ei luo kapitalistisessa rahataloudessa omaa kysyntäänsä. Investointi-, kulutus- ja vientikysyntä on altis vaihteluille, ja pessimismin vallitessa tarvitaan julkista investointipolitiikkaa korkean työllisyyden saavuttamiseksi.

5. PALKAT OVAT SEKÄ TUOTANTOKUSTANNUKSIA ETTÄ KULUTUSKYSYNNÄN MERKITTÄVIN LÄHDE Julkisessa keskustelussa vaaditaan usein palkkaleikkauksista hinta- ja kustannuskilpailukyvyn kohentamiseksi.

TEKSTI: ANTTI ALAJA

Taloustieteilijä Joseph Schumpeter hahmotti jo 1900-luvun alussa kapitalismin laadullisen muutoksenajuriksi yrittäjien innovaatiot - uudet kombinaatiot tuotteissa, palveluissa ja tuotantoprosesseissa -, jotka mullistavat vallitsevan tuotantorakenteen. Schumpeter kuvasi kapitalismille sisäsyntyistä, teknologian ja innovaatioiden aiheuttamaa laadullista muutosta, luovan tuhon käsitteen kautta. Schumper katsoi, että kapitalismin tasaisen tasapainohakuisen kehityksen rikkoo jatkuvasti epätasainen evolutionaarinen muutos, joka kasvattaa tuottavuutta. Schumpeteriin pohjaava evolutionaarinen ja institutionaalinen innovaatiotaloustiede korostaa nykyäänkin, että innovaatiot ja luova tuho ovat keskeisiä tosiasioita kapitalismin kehityksessä.

7. VIHREÄÄN TALOUTEEN SIIRTYMINEN EDELLYTTÄÄ VALTIOILTA AKTIIVISUUTTA 2010-luvun kapitalismi ei voi perustua enää fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiselle ja oletukselle rajattomista luonnonresursseista, kuten 1900-luvun teollisella aikakaudella. Tuotanto, kulutus, liikenne ja tavat tuottaa energiaa on rakennettava radikaalisti uudelle pohjalle. Carlota Perezin kaltaiset teknolologiahistorioitsijat korostavat, että suuri käänne kohti vihreää taloutta on mahdollista toteuttaa informaatioteknologian vauhdittamana, mutta valtio on viitoitettava kehitykselle suuntaa esimerkiksi veropolitiikan, investointien sekä vähäpäästöisyyteen ja kierrätykseen ohjaavan älykkään säätelyn kautta. Valtioiden on tehtävä vihreän talouden rakentamisesta suuri taloudellinen ja yhteiskunnallinen missio. LIPPU


2 / 16

35


DEMARINUORTEN TOIMISTO: SILTASAARENKATU 18–20 C 6 KRS. 00530 HELSINKI FINLAND TOIMISTO@DEMARINUORET.FI

DEMARINUORET.FI LUE LISÄÄ DEMARINUORTEN MIELIPITEISTÄ JA TOIMINNASTA.

DEMARINUORILLA ON TOIMINTAA YMPÄRI SUOMEN: KATSO KOTISIVUILTAMME OMAN ALUEESI YHTEYSHENKILÖ JA TULE MUKAAN TOIMINTAAN!

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

Lippu 3/16  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you