Page 1

LIPPU

2/17

POLIITTINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI

ANNI SUVISUO MAAILMA MUUTTUU JÄRJESTÄMÄLLÄ

FEMINISTISTÄ POLITIIKKAA

NUORTEN VUORO

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET

KASVIEN VOIMALLA


2

2 / 17

PÄÄKIRJOITUS

EDUSTUKSELLINEN DEMOKRATIA JÄÄ YKSILÖKESKEISYYDEN VARJOON

K

un Suomen suosituimmalta ja vaikutusvaltaisimmalta tubettajalta Soikulta kysyttiin, miettiikö hän vaikutusvaltaansa, hän vastasi näin: “Teen yritysten kanssa yhteistyötä, jos pidän aidosti niiden tuotteista tai palveluista. Iso osa lapsia ja nuoria seuraa videoitani, joten varmasti minulla on vaikutusvaltaa jonkin verran. En juuri ajattele sitä. Teen asioita, jotka sopivat arvoihini.” (ESS 7.8.2016) Suosituimpien tubettajien vaikutusvaltaa arvioidaan jopa suuremmaksi kuin julkisuuden hahmojen tai poliitikkojen. Monialaosaaja ja yrittäjä Henrietta Kekäläinen kertoi taas jättäneensä diplomaatin urahaavensa ja siirtyneensä start up -skeneen, koska koki pystyvänsä vaikuttamaan maailmaan parhaiten sen kautta. “Ehkä se lannisti, että pitäis olla 30-40 vuotta duunissa, ennen kuin pääsee johonkin asemaan ja silloinkin joku muu saattaa päättää asiat sun puolesta. -- Siellä [startup-maailmassa] oli isot ideologiat, tekemisen meininki ja kuka tahansa sai tulla tekemään. Se oli vaan makeeta. Ihan erilaista, kun ei ollut sääntöjä.” (Citylehti 24.8.2015). Kekäläisen mukaan pakolaistilanne ratkaistaisiin sillä, että päättäjät avaisivat silmänsä ja pääsisivät yhteisymmärrykseen. Hän on oli mukana kehittelemässä innovaatiota Lesboksen saarella, jossa pakolaisten märät vaatteet otettiin talteen kuivumaan ja annettiin kuivat tilalle. Nämä nuoret tekevät upeita jut-

tuja: puhuvat ilmastonmuutoksesta, voimaannuttavat nuoria ja sorrettuja ryhmiä koodaustaidoilla, suunnittelevat innovaatioita, jotka purkavat eriarvoisuutta. Tällä hetkellä maailmanparannuksen mahdollisuudet näyttävät olevan start upeissa, kampanjoissa ja somessa. Nuorisobarometrin mukaan nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja haluavat vaikuttaa. Nuoret ovat myös arvoiltaan liberaalimpia ja suvaitsevaisempia kuin vanhemmat ikäluokat. Nuorilla on tutkimuksien mukaan myös parempi medialukutaito ja kyky kriittiseen ajatteluun. Nuorisobarometrin mukaan suomalainen nykynuori on haluton äänestämään ja toimimaan järjestöissä. Äänestämisestä koeta olevan mitään hyötyä itselle. Vaikka nuoria ei innosta poliittinen vaikuttaminen ja järjestötoiminta käytännössä, he vastasivat arvostavansa juuri näitä vaikuttamisen muotoja eniten ajatusten tasolla. Sen sijaan he arvostavat yksilöllisyyttä vaikuttamisessa. Kasvatussosiologi Thomas Ziehe puhui jo 90-luvulla uudesta nuorisosta, joka arvosti ennen kaikkea yksilöllisyyden symboleita. Kuitenkin yksilöllisyyden korostaminen ja sitoutumattomuuden trendi hajauttaa järjestäytyneet massat erilleen ja jättää edustuksellisen demokratian rakenteet raunioiksi. Tämä on uhka tulevaisuuden yhteiskunnalle. Keitä ovat ne päättäjät? Ilmiö yksin vaikuttamisesta on uhka demokraattiselle yhteiskunnalle, jossa tärkeintä olisi jatkuva ja pitkäkatseinen poliittinen vaikutustyö.

Jos maailmanparantajat eivät ota johtoasemaa, päättäjiksi jäävät juuri ne, joiden toivoisimme kovasti nytkin avaavan silmänsä. Ei ole sellaista kuin epäpoliittisuus, on vain aktiivista yhteiskunnan rakentamista tai vallan antamista toisille. Nuorten vuoro tulee kun nuoret järjestäytyvät. Järjestäytymiskanava voi olla start up, Youtube tai blogi, mutta parhaimmillaan kaikkea tätä yhdessä. Puolueiden on kyettävä muuntamaan itsensä kanavaksi myös meidän sukupolvellemme ja tavoillemme toimia. Koulutuksen on kasvatettava nuorista yhteiskunnallisia toimijoita. Demokratian on päivityttävä.

Pitäkööt leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa! Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin. Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto. Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty. Kenen joukoissa seisot?

Maria Rytkönen Päätoimittaja

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVA: NELLI NURMINEN


2 / 17

SISÄLTÖ SUOMI ANSAITSEE SUKUPOLVENVAIHDOKSEN NUORTEN VUORO ANNI SUVISUO - MAAILMA MUUTTUU JÄRJESTÄMÄLLÄ! KÄÄNNETÄÄN VEROKILPAILU HUIPULLE VISIO PAREMMASTA KASVIEN VOIMALLA YÖTTÖMÄN YÖN TAIKAA UUSLIBERALISTINEN KOULUTUSPOLITIIKKA JOHTAA POPULISMIN SYNTYYN FEMINISTISTÄ POLITIIKKAA KOTI VAIKO KASARMI TASA-ARVO EI TOTEUDU TOIVOMALLA PARASTA! KAIKILLE KORTSUJA ELÄMME KOKO AJAN KESKELLÄ MIKROMUOVIJÄTETTÄ BLICKEN MOT FRAMTIDEN MITÄ RANSKA ANSAITSEE? POLITIIKKAA IHMISIÄ VARTEN, EI VAIN IHMISIÄ POLITIIKKAA VARTEN NUORTEN VUORO ME MANSEST! RAIVOMUUMI

*** Uni nuoruudesta: kirkkaus, ennen vihreitä viittoja ajamme ohi kauppakeskuksen, ilmatiiviin ja uuden tuoksuisen silmien takana leimahtaa marsipaanin nukahdus kilometrit yskivät pillin läpi sinun kätesi lepää vatsallani: ei vielä syöpää ei mitään sellaista joka huolimatta toisista olisi voinut olla toisin vaan yhdentekevää kun kaikki on unelmaa! pelkkää unelmaa! unelmaa josta me parittomin napein ja aivastuksin todellisuudessa vain vierailemme *** OSSI SEPPÄLÄ

LIPPU JULKAISIJA

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA

PAINOPAIKKA

Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

Olli Urpela / Pintaliitodesign

Painotalo Plus Digital Oy, Lahti

KIRJOITTAJAT

Lauri Finer, Erik Immonen, Anette Karlsson, Oscar Lindvall, Ilmari Nurminen, Mikkel Näkkäläjärvi, Marjut Pihonen-Randla, Maria Rytkönen, Patrik Saarto, Ossi Seppälä

PAPERI

PÄÄTOIMITTAJA

Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi TOIMITUSSIHTEERI

Noora Eilola noora.eilola@demarinuoret.fi

KANNEN KUVA

Maria Rytkönen

kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g 3/2017 ILMESTYY ELOKUUSSA 2017

ilmoitusvaraukset ja -hinnat toimisto@demarinuoret.fi 4041 0089

3


4

2 / 17

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET

SUOMI ANSAITSEE SUKUPOLVENVAIHDOKSEN Kuntavaalit on pidetty ja äänet laskettu. Moni nuori ehdokas ja monet tukijat tekivät valtavan työn. Suuri kiitos siitä kuuluu teille kaikille!

A

lle 32-vuotiaita sosialidemokraatteja valittiin valtuustoihin 118, joka on suurinpiirtein sama määrä kuin edellisissä kuntavaaleissa. Myös monia nuoria valittiin varasijoille ja moni teki hienoja tuloksia, jotka antavat hyvän mahdollisuuden pyrkiä vaikuttamaan lautakuntiin. Äänestysaktiivisuus nousi hiukan 58,8 %:iin, mutta silti 1,8 miljoonaa äänioikeutettua jäi vaalipäivänä nukkumaan. Keskimääräinen suomalainen kaupungintai kunnanvaltuutettu on 50-vuotias ja yli kuusi kertaa kymmenestä mies. Nämä ovat haasteita, jotka kaipaavat ratkaisemista. Suomi ansaitsee sukupolvenvaihdoksen. SDP:ssa se on jo alkanut. Vuonna 2012 puoluejohtoon valittiin 25-vuotias Eero Vainio, 2014 28-vuotias Sanna Marin ja viime eduskuntavaaleissa 2015 läpi meni neljä nuorta sosialidemokraattia. 2017 puoluekokouksen jälkeen puoluehallituksen pöydän ympärillä istuu kuusi alle 30-vuotiasta. Puoluekokouksessa näimme muu-

tenkin hienon nuorten esiinmarssin: puoluekokousedustajista 70 oli nuoria, nuoret näkyivät ja kuuluivat ja kaikki Demarinuorten päätavoitteet Yleisturvaa myöten meni läpi. Kuten HS otsikoi 5.2: “Rinne ei voi enää sivuuttaa nuoria”. Eräs entinen ministerimme ja nuorisoliittolainen sanoi minulle

kokouksen päätyttyä: “Lahden puoluekokous 2017 tullaan muistamaan nuorten esiinmarssina.” Tähän on helppo yhtyä. Itselleni toivoa tulevaisuudesta antaa hieno sukupolvi nuoria päättäjiä, jotka varmasti pystyvät kantamaan vastuuta myös kunnissa ympäri maan. Moni pitää SDP:ta ukkoutuneena, varovaisena ja menneisyyden saavutuksiin nojaavana puolueen. Se on ymmärrettävä näkökulma, mutta tämän sanoneet eivät ole nähneet puolueessa tapahtuvaa sukupolvenvaihdosta. Minulla on täysi luotto siihen, että SDP tulee nousemaan uuteen loistoon, kunhan emme anna periksi. Suomi, hyvinvointivaltio ja liberaalidemokratia tarvitsevat tulevaisuuteen katsovan ja uudistavan Sosialidemokraattisen puolueen. Ollaan me tämän muutoksen keulilla. Nyt on aika kääntää katseet tulevaan. Kunnissa tehdään jo syksyllä tärkeitä päätöksiä. Yllättävän lähellä siintää jo tulevat maakunta- ja eduskuntavaalit. Heti eduskuntavaalien jälkeen pidetään myös eurovaalit. Ehkä silloin olisi aika saada jo ensimmäinen nuori demarimeppi? LIPPU

TEKSTI: MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI, PUHEENJOHTAJA | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER


2 / 17

NUORTEN VUORO SDP:llä oli tuoreimmissa kuntavaaleissa ehdolla 595 nuorta eli 18 – 32-vuotiasta ehdokasta. Heistä 118 tuli valituksi kunnanvaltuustoihin. Lippu kiittää kaikkia ehdokkaita ja tukitiimiläisiä sekä onnittelee lämpimästi valittuja.

P

olitiikkaan lähteminen kysyy nuorilta rohkeutta, ei enää vankilan vaaran tai leiman vuoksi, vaan nuorten alhaisen kiinnostuksen vuoksi. Jos politiikka ei ole muodissa, voi nuorella yhteiskunnasta kiinnostuneella olla suurempi kynnys tuoda ajatuksiaan esiin. Toisaalta, jos puolueesta tulee nuorten keskuudessa muotia, voi vaaleissa käydä vihreät. Elämme erilaista aikaa kuin silloin, kun Nuorisomarssi kirjoitettiin. Nyt puolueita valitaan kuin puhelinmerkkejä ja vahvat mielipiteet vetoavat. Puoluekenttään ilmestyy uusia puolueita, jotka voivat painottaa samoja asioita hieman eri tavalla. Hengenheimolaiset jakautuvat ja alkavat kamppailla samasta tilasta auringon

alla. Nuoren voi olla helpompi asettua pienen, mutta nuoren puolueen riveihin kuin liittyä vuosisataiseen perinteeseen debatoimaan vastapelurien lisäksi oman puolueen vanhan kaartin kanssa. Muodeilla on kuitenkin tapana mennä ohitse. Politiikka ei ole shoppailua, vaan pitkäjänteistä työtä. Uudet puolueet herättävät ehkä nuoria kiinnostumaan enemmän yhteisistä asioistamme, vahvat mielipiteet innostavat ehkä nuoria enemmän uurnille, mutta pitkäjänteistä, pragmaattista työtä tekevä, koko yhteiskunnan halki leikkaava puolue on kuitenkin se, joka voi esitellä vuosikymmeniä tehdyn työn tuloksia kaikilla osa-alueilla. Nuorilla valtuutetuillamme on nyt tärkeä tehtävä. Heidän on näytettävä

kunnissa esimerkkiä ja painettava päivästä toiseen tyynenä keskellä myrskyisää murrosta, jossa elämme. He voivat myös luottaa siihen, että takana on nuorisoliiton ja puolueen vankka tuki. Kansanliikkeessä on mukana paljon erilaista ja eri tehtävissä vaikuttavaa väkeä. Esimerkin voimalla näytämme, mihin nuoret pystyvät ja mitä kaikkea nuoret voivat mukaan lähtiessään tehdä. Esimerkin voimalla voimme tehdä SDP:stä muotia – ajatonta muotia. On tullut nuorten vuoro. LIPPU

TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVA: JENNI LANG

5


KUVAUSPAIKKA: KASVITIETEELLINEN PUUTARHA, KAISANIEMI HELSINKI

6 2 / 17

TEKSTI JA KUVAT: MARIA RYTKÖNEN


2 / 17

MAAILMA MUUTTUU JÄRJESTÄMÄLLÄ Anni Suvisuo, 27-vuotias tradenomi, Suomen Opiskelijakuntien liiton hallituksen jäsen, SAK-nuorten entinen aktiivi, demarinuori ja Tubecon ry:n varapuheenjohtaja. Miten nuori nainen päätyi tekemään kaikkea tätä?

N

aantalissa ei ollut paljon tekemistä, ei harrastuksia. Suvisuon isä löysi PAMin lehdestä ilmoituksen PAMin opiskelijapäivistä ja kannusti tytärtään menemään niihin hankkimaan kavereita. Näin kävi. Siellä Suvisuo tapasi Hanna Kuntsin ja monia uusia ystäviään. Opiskelijapäivillä nuori nainen pääsi keskustelemaan nuorten työoikeuksista, työsopimuksista ja työmahdollisuuksista. Keskustelu innosti Suvisuon lopulta mukaan SAK-nuorten toimintaan. Myöhemmin SAK:n nuorisosihteeri Antti Lindtman pyysi hänet mukaan Demarinuorten toimintaan. “Onko sulla puoluetaustaa? Kiinnostaisko sua Vantaan demareiden toiminta?” Siitä kaikki lähti. Suvisuo oli 19 vuotiaana Vantaan Demarinuorissa. Opintojensa kautta hän kiinnostui opiskelijapolitiikasta ja lähti SAKKI ryn hallitukseen. Kaksi vuotta hallituksessa avasi silmät miten eriarvoinen ammattiin opiskelevien kenttä on. Oppilaitokset ovat kaikki erilaisia ja kentän pirstaleisuus hankaloittaa eriarvoisuuden poistamista, esimerkiksi amisten jatko-opintomahdollisuuksiin liittyen. Nyt 8 vuotta myöhemmin Suvisuo on SAMOKin hallituksessa edistämässä ammattikorkeakouluopiskelijoiden asemaa ja siitä viestimistä. Suvisuota kiehtoo tekeminen ja järjestäminen. Halu auttaa ajaa häntä toimimaan paremman yhteiskunnan puolesta eri yhteisöissä. Erityisesti nuorten välinpitämättömyys ja tietämättömyys yhteiskunnallisista aiheista huolestuttaa häntä. “Miksi kannattaa äänestää? Miksi kannattaa vaikuttaa? Miksi eläkeindeksikeskustelu on nuorille tärkeä puheenaihe?”, Suvisuo luettelee. Juuri näitä asioita tulisi avata enemmän nuorten lähtökohdista. Ja some on Suvisuon mukaan tehokkain tapa vaikuttaa. Tällä hetkellä tubettaminen ja videoiden maailma on todella suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. Tubejulkkikset ovat useiden yritysten mainoskasvoina, koska he vaikuttavat suureen nuorisojoukkoon, heidän kulutuskäyttäytymiseensä ja ajatusmaailmaansa. Suvisuon mukaan Suomen suosituimpien tubettajien top 10 vaikuttaa suuresti nuorisoon, joka imee heidän videoistaan vaikutteita. Valitettavasti suuri osa erityisesti ulkomaalaisten tubettajien videoista on ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia. Videoissa ei paljoa pohdita kriittisesti tai kyseenalaista vallitsevia rakenteita. Tähän Suvisuo haluaa vaikuttaa. Hän haluaa, että nuoret aktivoituisivat ollakseen osa yhteiskuntaa aktiivisina kansalaisina ja että nuoret voisivat nähdä uutisotsikoiden

taakse, pohtia ilmastonmuutosta ja eläkkeitä. Oli vuosi 2014 kun ensimmäinen Tubecon järjestettiin. Tubecon on tapahtuma, jonka tarkoituksena on kerätä tubettajien yhteisö yhteen. Jo vuonna 2015 tapahtuma kasvoi niin, että se alkoi tuntumaan liian kaupalliselta tubettajien näkökulmasta. Yhteisö jäi mainostajien jalkoihin ja yritykset tuntuivat ottavan Tubeconista liian suuren otteen. Vastaukseksi syntyi yhdistys - Tubecon ry, joka omistaa nyt suurimman osan Tubeconista ja määrittää siten myös tapahtuman agendaa. Tubecon ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tehtävänä on kehittää Suomen YouTube -kulttuuria sekä Tubecon-tapahtumaa. Kukaan tubettajista ei kuitenkaan hallinnut yhdistyslakia tai järjestömaailmaa. Tässä vaiheessa tarvittiin Suvisuo ja hänen osaamisensa. Hän pääsi soveltamaan kaikkea sitä mitä osasi: järjestöosaamista, matkailualan yritysyhteistyön oppeja ja videoiden kautta vaikuttamista. Suvisuo toimii nykyään Tubecon ry:n hallituksen jäsenenä. Vuonna 2016 Tubeconiin saapui perjantaina 7 000 ihmistä ja lauantaina 11 000 ihmistä. Tutkimusten mukaan YouTube-tähdet ovat nuorison keskuudessa jopa tunnetuimpia kuin perinteiset julkkikset. Mikä vetää nuoria näin massiivisesti tapahtumaan? “Tubeconissa voi kokea olevansa osa jotain suurempaa, olla osa yhteisöä. Tarkoituksena ei ole niinkään tehdä yksittäisiä henkilöitä vaan yhteisöä tunnetuksi ja mahdollistaa kaikille vaikuttamisen ja keskustelun kanava”, avaa Suvisuo tubettamisen kulttuuria. Kuulostaa tutulta. Eikö myös puolueiden tehtävänä ole ollut luoda vaikuttamisen kanavia ihmisille? Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että puolueiden haasteena on juurikin nuoren sukupolven mukaan saaminen puoluepolitiikkaan. Suvisuon mukaan Tubecon ry:n toiminnasta löytyy samoja elementtejä kuin puoluetoiminnasta. Myös Tubecon pyrkii mahdollistamaan nuorten vaikuttamisen. He toimivat myös tubettajien edunvalvojina ja tukena. Eroja löytyy toimintakulttuurissa. Ay-toiminta ja puoluetoiminta ovat Suvisuon mukaan kankeampia Tubeconin ollessa joustavampi ja kokeilevampi. Juuri kokeilukulttuuri, riskienotto ja uusia ilmiöitä ennakoiva asenne pitävät toiminnan kiinnostavana ja kasvavana. Tubecon ei pyri seuraamaan markkinoinnin ja viestinnän trendejä vaan se pyrkii luomaan niitä. Tästä olisi puolueella opittavaa. LIPPU

7


KUVAUSPAIKKA: KASVITIETEELLINEN PUUTARHA, KAISANIEMI HELSINKI

8 2 / 17


2 / 17

KÄÄNNETÄÄN VEROKILPAILU HUIPULLE Race to the bottom. Kisa kohti pohjaa. Näin kutsutaan viimeisen kolmen vuosikymmenen verokilpailua, joka on puolittanut yritysverokannat OECD-maissa keskimäärin 25 prosentin tasolle.

P

ohjalle pyrkimisessä ei ole mitään jaloa. OECD määritteli jo vuonna 1998 julkaistussa tunnetussa raportissaan haitallisen verokilpailun. Verokilpailu on haitallista, kun sillä houkutellaan muualla kertyneitä tuloja ja varoja matalan verotuksen piiriin. Suomessa yritysverokantaa laskettiin viimeksi vuonna 2014. Suomen 20 prosentin verokanta, eli veroprosentti, jonka yritykset maksavat veronalaisesta voitostaan, kuuluu OECD-maiden matalimpiin. Siitä huolimatta yrityslobbarien vaatimukset yritysverokannan laskemisesta ovat parin vuoden nautiskelun yltymässä. Perusteena käytetään yllätys, yllätys, verokilpailun kiristymistä. Sen pontimena ovat muun muassa Yhdysvaltain tuoreen presidentin Donald Trumpin verojulistukset. Trump olisi valmis laskemaan länsimaiden korkeinta 35 prosentin yritysverokantaa 15 prosenttiin. Samalla siirryttäisiin muun maailman malliin luopumalla ulkomaisten voittojen verottamisesta. Trumpin julistuksiin voi suhtautua varauksella. Niiden valmistelu on alkutekijöissään ja suunnitelmat ovat jyrkässä ristiriidassa republikaanien itsensä kannattamien budjettisääntöjen kanssa. Matkalla on vielä monta mutkaa kuoppaa, joihin ehdotukset voivat hautautua. Toteutuessaankaan Trumpin uudistukset eivät kiristäisi verokilpaa mer-

kittävästi. Todellisuudessa yhdysvaltalaisten suuryritysten maksamat verot ovat jo nykyään lähempänä 15 kuin 35 prosenttia. Suurimpien yhdysvaltalaisyritysten ulkomaisista voitoistaan maksama verokanta on keskimäärin vain 6 prosenttia. Mistä tämä johtuu? Syy on aggressiivisessa verosuunnittelussa. Suuryritykset ovat siirtäneet voittojaan matalan verotuksen perässä. Tähän väliin lohdutuksen sana. Verokilpailu ei ole kiristymässä. OECD suitsi haitallista verokilpailua vuonna 2015 päättyneessä BEPShankkeessa. Myös EU:ssa ensi vuonna toteutettava veronkiertodirektiivi puuttuu vero­kilpailuun. Kunnianhimoisesti toimeenpantuna direktiivi vaikeuttaa aggressiivista verosuunnittelua, minkä seurauksena suuryritysten todellisuudessa maksamat verokannat nousevat. Pienyritysten kilpailuasema paranee, sillä niillä ei ole vastaavia mahdollisuuksia verosuunnitteluun. Seurauksena yritysten todelliset verokannat ovat kääntyneet nousuun. Tämä kävi osaltaan ilmi tutkimuksesta, jossa kävin läpi Suomessa toimivien terveysyritysten veronmaksua. Samalla veroparatiisit ovat joutuneet taipumaan tilitietojenvaihtoon, joka käynnistyy yli sadan maan välillä tänä vuonna. Suunnanmuutos on merkittävä. OECD:n verojohtaja Pascal Saint-Amansin mukaan verokeitaiden aikakausi on ohi. Pääomien piilottami-

nen on yhä vaikeampaa. Verokilpailu on erityisen haitallista sosiaalidemokratialle, sillä se estää oikeudenmukaisen tulonjaon. Verokilpailun suunnanmuutos on hauras ja siihen on tartuttava nyt, jos sen halutaan kestävän. Trickle down economics, eli teoria siitä, että talouskasvun hedelmät valuvat huono-osaisille itsestään, syntyi vitsinä ja on todettu sellaiseksi jo kauan sitten. Hedelmien jakoon tarvitaan politiikkaa. Tutkittu tosiasia, on, että tulonsiirtoon tarvitaan pääomien raskaampaa verotusta, jossa myös yritysverotus on keskeisessä roolissa. Verokilpailu rajoittaa nimenomaan pääomien verottamista. Kilpailu pohjalle voidaan kääntää kohti huippua, mutta miten se tehdään? Kansainväliset järjestöt ovat olleet keskeisessä roolissa muutoksessa ja niiden asemaa on vahvistettava. EU:n työtä haitallisen verokilpailun torjunnassa on jatkettava. EU:n yhteinen yritysveropohja (CCTB) sekä yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohja (CCCTB) lopettaisivat nykymuotoisen haitallisen vero­kilpailun EU:ssa. EU:n ja OECD:n työ eivät kuitenkaan riitä. Kehitysmaiden veronkantokykyä on vahvistettava. Se on kestävintä kehitysapua. Työssä tarvitaan liittolaisia. Ihmettelen, miksi Pohjoismaat eivät ole verokilpailua vastaan yhdessä rintamassa. Hyvinvointivaltio on riippuvainen verotuloista, joilla kustannetaan julkiset palvelut. On kestämätöntä, jos osin julkisin palveluin rahoitetut voitot siirretään verotettavaksi muualle. Aloitetaan yhteistyö lähinaapureista. Kysymys on perustavanlaatuisesta ajattelutavan muutoksesta. Veropolitiikka ei saa olla ainoastaan sopeutumista, Suomen on oltava suunnannäyttäjä. Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että kansainvälinen yhteistyö on veropolitiikan keskiössä. Tässäkin kisassa on tähdättävä huipulle. LIPPU

TEKSTI: LAURI FINÉR | KUVAT: HANNA ASIKAINEN, MARIA RYTKÖNEN

9


10

2 / 17


2 / 17

VISIO YHTEISKUNNASTA “SDP nosti kannatustaan valtakunnallisesti 9 000 äänellä. Toki äänioikeutettuja oli 100 000 henkeä enemmän verrattuna edellisiin vaaleihin, mutta maakunnissa SDP voitti. SDP hävisi Helsingissä (ja sen myötä valtakunnallisesti), koska Jan Vapaavuori veti paljon ääniä pormestarikisan takia. Tilanne on Vihreiden aiheuttama, koska he tekivät Helsingin kuntavaaleista pormestarivaalit. SDP ei ole tehnyt tarpeeksi kaupunkipolitiikkaa, joka vetoaisi juuri yliopistokaupungeissa eläviin.”

S

uunnilleen näin annettiin analyysi sosialidemokraattien keskuudessa historiansa heikoimmasta vaalituloksestaan. SDP:n vaalianalyysi keskittyi jälleen tilastokikkailuihin ja eri näkökulmien pyörittelyihin. Ihmisten mielikuvat puolueesta perustuvat kuitenkin toteutettuun politiikkaan pitkällä aikavälillä, kärkipolitikkojen profiileihin sekä tarjottuun koherenttiin yhteiskuntavisioon. Puolueen analyysin pohjalta tehtiin kaksi hyvää johtopäätöstä. SDP tulee panostamaan kaupunkipolitiikkaan Sanna Marinin johdolla. Marin on ainoita uskottavia puolueen poliitikkoja vetämään keskustelua aihepiiristä ja hänen nostamistaan puolueen eturiviin on jouduttu odottamaan jo viime puoluekokouskaudelta. Toinen hyvä johtopäätös on Antti Rinteen lausunto nuorten ja uusien valtuutettujen nostamisesta rohkeasti “olemassaolevien valtuutettujen rinnalle”. Tällä hän varmasti tarkoitti, että nuorille valituille valtuutetuille tulee antaa tilaa myös näkyvästi paikkajaossa. Vain tällä tavoin puolueen profiili nuortuu ja monipuolistuu. Hyvä tavoitteita, joita on kentällä odoteltu jo pitkään. SDP:tä on vaivannut kuitenkin jo pidemmän aikaan kyvyttömyys kokonaisvaltaiseen yhteiskunnalliseen analyysiin. Vaalitappioiden jälkeen puolue tilaa konsulttifirmoilta pinnallisia raportteja äänestäjäkunnasta ja pyrkii kosiskelemaan tämän jälkeen sitä ryhmittymää, jossa äänestäjäkatoa havaitaan. Kaupunkipolitiikan pää-

määrätietoinen kehittäminen on toki välttämätöntä ja erinomainen poliittinen tavoite, mutta se ei varsinaisesti vastaa SDP:n haasteisiin. Kaupunkipolitiikan puute ei myöskään ole vastaus vihreiden nousuun ja suurten kaupunkien äänestäjäkatoon. Edellisissä vaaleissa perussuomalaisten vedettyä ääniä SDP ryhtyi kosiskelemaan perussuomalaisten äänestäjäkuntaa. Paljon jäi sanomatta ääneen sellaista, mikä sosialidemokraattisen liikkeen ydinsanomaan olisi kuulunut. Samalla luotiin tilaa vihapuheelle, rasismille ja äärioikeistolaisuudelle. Nyt kun Vihreät näyttävät nousevan vaalista toiseen erityisesti yliopistokaupungeissa, ryhtyy SDP toteuttamaan kaupunkipolitiikkaa. Valitettavasti, vaikka kuinka haluaisin ottaa kunniaa omille aktiiveillemme Lahdessa saadusta vaalivoitosta, on todettava, että jos Lahti olisi yliopistokaupunki olisi vihreät meilläkin suurempi haaste. Tiedän, että Lahdessa Helsingin yliopiston yksikössä suurinta kannatusta nauttii Vihreät. Liityin SDP:hen, enkä esimerkiksi Vihreisiin, koska uskoin sosialidemokraattisen aatefilosofian olevan kestävin tapa rakentaa yhteiskuntaa, johon myös kestävä kehitys, tasa-arvo ja ihmisoikeudet kuuluvat kiinteästi. Ennen kaikkea uskoin sosialidemokratian olevan kestävin tapa rakentaa yhteiskuntaa pitkällä aikajänteellä kaikkien ihmisryhmien näkökulmasta. Tämän aatefilosofian konkreettinen muoto ei tässä ajassa ole selvä, koska SDP ei ole kyennyt tarjoamaan visiota siitä, miten se haluaa rakentaa Suomea.

TEKSTI JA KUVA: MARIA RYTKÖNEN

Tällä hetkellä näyttää siltä, että SDP:n tarkoituksena on metsästää milloin mitäkin ihmisryhmää äänestäjikseen pysyäkseen vallassa. Tällainen puolue ei tarjoa minulle mitään. Tällainen puolue näyttäytyy erilaiselta tyhjältä kuorelta aina tilanteen mukaan. SDP tarvitsee selkeän vision, joka toistuu teoissamme, päätöksissämme ja puheissamme. Tarvitsemme vision, joka ponnistaa periaatteistamme. Tarvitsemme vision, joka pohjautuu rehelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen analyysiin. Emme ole tehneet sosialidemokraattista politiikkaa. Tällä väitteellähän myös istuva puheenjohtaja nousi paikalleen ensimmäisen kerran Jutta Urpilaista vastaan. Valitettavasti myöskään Antti Rinteen ensimmäisellä kaudella ei onnistuttu tekemään sosialidemokraattista politiikkaa vaikenemalla ihmisoikeuskysymyksistä. Kun ihmiset kaipasivat hiljaisen enemmistön edustajaa, löysivät he sen helpoimmin Vihreistä. Ihmiset eivät unohda. Juuri tässä mielestäni on koko SDP:n haaste sekä perussuomalaisten ja vihreiden nousun selitys. SDP ei ole pystynyt tarjoamaan ymmärrettävää vaihtoehtoa politiikkaan. Vihreät ovat: sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys toistuu heidän teemoissaan koulutuksen ja perheiden hyvinvoinnin ohella. Mikä on sosialidemokraattinen visio maailmasta, SDP? LIPPU

11


12

2 / 17

KASVIEN VOIMALLA

TEKSTI JA KUVAT: MARIA RYTKÖNEN


2 / 17

Hiljattain tehdyssä Twenten yliopiston tutkimuksessa tutkittiin kasvien vaikutusta toimistotyössä olevien työntekijöiden työhyvinvointiin. Elizabeth C. Nelson tutkimus oli osoitti, että kasveilla on rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus.

M

yös tekokasvit ja metsää kuvaavat kuvat tuottivat hyviä tuloksia. Kasvimaisemaa työympäristöönsä saaneet työntekijät kertoivat stressinsä vähentyneen. Tuloksia vahvistaa aiemmat kokemukset sairaaloista, joissa potilaiden tiedetään toipuvan nopeammin, jos ympäristössä on luontoaiheisia kuvia. Lippu esittelee kasveja, joilla voit tuoda kotiisi, työpöydällesi tai työpaikallesi viihtyvyyttä. Kuvassa vasemmassa alareunassa on Muratti. Muratti sopii hyvin työpöydälle tai työpaikalle, koska on ilmaa puhdistava kasvi. Kasvi on helppohoitoinen, jonka voi sijoittaa kotona moneen eri paikkaan. Murattia tulee kastella säännöllisesti. Kannattaa suihkuta kasvi kunnolla kerran kuukaudessa, jotta se pysyy raikkaana ja hyvännäköisenä. Suuri kasvi keskellä on Kumiviikuna. Suurikokoisien ja nahkeiden lehtien ansiosta Kumiviikuna säilöö tehokkaasti vettä itseensä. Pitää enemmän hieman kuivasta kasvualustasta kuin liian märästä. Kumiviikunaa on hyvä sumutella tasaisin välein. Kumiviikuna on myös oiva kasvi työhuoneeseen sillä se poistaa tehokkaasti huoneilman epäpuhtauksia. Hortensia soveltuu erinomaisesti sisätiloihin leikkokukaksi ja ruukkukasviksii. Hortensia kukkii kauniisti kesästä myöhään syksyyn jos sitä hoidetaan oikein. Hortensia kannattaa kastella parin päivän välein ja kesäkuumalla päivittäin. Viihtyy valoisalla ikkunalla, johon aurinko ei paista suoraan. Pallokaktus on helppohoitoinen kasvi ja sopii hyvin kiireisenkin kotiin. Kaktukselle riittää kastelu muutaman kerran kuukaudessa riippuen huoneenlämmöstä. Ihanteellinen lämpötila on 25 astetta, mutta ne sietävät viileääkin. Tarvitsee pohjareikäisen ruukun, jottei vesi jää seisomaan juurille. Viihtyvät yhtä hyvin auringonpaisteessa kuin kevyessä varjossakin. Rahapuu on helppohoitoinen ja suosittu huonekasvina. Se vaatii valoa ja vähän vettä. Sopeutuu myös varjoisaan paikkaan ja selviää jopa 5 asteisesta lämpötilasta. Rahapuu on hyvä kasvi myös työpaikalle tai makuuhuoneeseen, koska se tuottaa huoneilmaan runsaasti happea varsinkin öisin. Saattaa jopa kukkia, mutta vasta myöhemmällä iällä. Eukalyptus on trendikäs leikkokukka, mutta nykyään sitä saa myös ruukkukasvina. Ruukkuun istutettuna niistä voi nautti ympäri vuoden. Eukalyptusta kannattaa kastella niin, että multa kastuu kunnolla jokaisella kastelukerralla. Sen jälkeen mullan annetaan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Vaatii paljon valoa ja viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa. Talvella kannattaa antaa lisävaloa. LIPPU

13


14

2 / 17

Yötön yö, Lapin lumo, uutta ja vanhaa, kulttuuria ja kulturelleja ihmisiä. Sodankylä on pieni kunta Lapissa, mutta viikko ennen juhannusta tämä pieni kunta täyttyy ihmisistä. Syy siihen on Sodankylän elokuvajuhlat, kansainvälisesti tunnettuna Midnight Sun Film Festival.

U

lkomaalaisia elokuva-alan konkareita tämä festivaali houkuttelee edelleen vuosi vuodelta erikoisuudellaan. Juuri valmistuneet ja vielä opiskelevat elokuva-alan ihmiset kerääntyvät joukoittain perässä verkostoitumaan, kohtaamaan ja kuuntelemaan konkareiden vetämiä aamukeskustelutilaisuuksia. Elokuvista ja kulttuurista kiinnostuneelle ja ensikertalaisille tämä festivaali tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen yöttömän yön hengessä sisältäen jotain uutta ja vanhaa, suomalaista ja kansainvälistä, kulttuuria ja tunnelmaa. Midnight Sun festival ottaa ohjelmistoonsa aina vuosittain uusia lupaavia ja kansainvälisesti jo palkittujakin elokuvia. Näiden lisäksi festivaali kaivaa ohjelmistoon monipuolisen kattauksen elokuva-arkistojen helmiä Suomesta ja ympäri maailmaa. Festivaaleilla on myös vuosittain mykkäelokuvaesityksiä elävän musiikin säestyksellä, jotka ovat hyvin suosittuja. Filmifestivaali on erikoisuudellaan jo elämys. Lisää elämystä voi hakea, majoittumalla hotellin tai mökin sijasta paikallisen kotiin. Kauempana Pyhä-Luostolla, rauhassa, on myös ihania majapaikkoja, joita voi vuokrata kimpassa. Majapaikkojen vähäisyyden takia festivaalin kävijämäärä on vakiintunut vuosien varrella n.30 000 kävijään. Sodankylään pääsee lentäen, junalla ja autolla, mutta kimppakyytejä on usein tarjolla busseja myöten. Tänä vuonna ohjelmistossa on yhtenä helmenä Juho Kuosmasen ’Salaviinan polttajat’ lyhytelokuva, joka on uusintafilmatisointi samannimisestä Suomen ensimmäisestä näytelmäelokuvasta, joka valmistui vuonna 1906. Elokuva on alkuperäisen mukaan myös mykkäelokuva, mutta elokuva säestetään näytöksessä livenä ja on varmasti ainutlaatuinen elämys. Joskus käy kuitenkin niin, että Luosto ja festivaalin oheisohjelma ja vieraat vie menneessään. Tarjolla on elämyksiä niin paljon, että elokuvat jäävät katsomatta. Harva kuitenkin tulee festivaaleille vain elokuvien takia. Lapin lumo voi viedä mennessään, kun samanhenkiset ihmiset kohtaavat ja kellonaikaa ei voi tietää taivaalle katsomalla. Moni sanoo kokeneensa juhannuksen taian Sodankylässä. Yötön yö on mahdollisuuksia täynnä. LIPPU

TEKSTI: MARJUT PIHONEN-RANDLA | KUVA: ELLA KARTTUNEN


2 / 17

YÖTTÖMÄN YÖN TAIKAA

TEKSTI: MARIA RYTKÖNEN | KUVAT: JUHA MUSTONEN, SUVI KESÄLÄINEN, VALMISTAJAT

15


16

2 / 17

UUSLIBERALISTINEN KOULUTUSPOLITIIKKA JOHTAA POPULISMIN SYNTYYN Demokraattisesti johdetuissa valtioissa pyrkimyksenä on, että valtio on kansanvallan johtama. Oletuksena tälle yhteiskuntamallille on tai ainakin on ollut se, että kansa tietäisi mistä päättää, jotta voisi päättää. Valistusajan filosofit ja demokraattista tasavaltaa edistävät ideologit pitivät kansan sivistämistä ja humanismia edellytyksenä demokratialle. Kaikkien tuli tietää perustiedot ja vaikuttamisen tavat, jotta aito demokraattinen yhteiskunta muodostuisi. Tälle ajatukselle oli olennaista ihmiskuva yhdenvertaisesta ja rajattomasti oppivasta ihmisestä.

TEKSTI JA KUVA: MARIA RYTKÖNEN


2 / 17

Y

hteiskuntaa kyettiin rakentamaan yhdessä vain, jos kansakunta kykeni keskustelemaan samojen tietojen valossa keskenään. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu se, että hän tietää ja oppii tietämään, mitkä lainalaisuudet vaikuttavat hänen ympäristöönsä. Yhteiskunnalliset rakenteet luovat liian helposti mielikuvia “luonnollisista oloista”, joita on osattava tutkia kriittisesti. Teoksessaan Talouskasvua tärkeämpää Martha Nussbaum varoittaa länsimaisen ihmiskunnan hiljaisesta kriisistä. Kun humanististen tieteiden ja koulutuksen sivistyksellistä asemaa kavennetaan, horjutetaan samalla demokratian pohjaa. Vain sivistys ja kriittinen ajattelu antavat mahdollisuuden itsenäiseen toimintaan ja kontrollin vastustamiseen, siis vapauteen. Todellinen valinnanvapaus on ymmärrystä vaihtoehdoista ja rajoitteista. Ihmisen ollessa kykenemätön ajattelemaan tai havaitsemaan itseään ja ympäristöään ohjailevia voimia, ei hän ole kykenevä päättämään omasta puolestaan. Sivistys on näin ollen demokratian ja itsenäisen ihmisen edellytys. Kun koulutus ja tiede nähdään vain talouskasvun välineenä, vaaraantuu myös mahdollisuus demokraattiseen yhteiskuntaan. Globaali vallitseva trendi on ollut kuitenkin vähentää humanististen aineiden ja taideaineiden osuutta opetussuunnitelmissa. Japanissa opetusministeri Hakubun Shimomura lähetti vuonna 2016 valtion yliopistoille kirjeen, jossa hän kehotti lakkauttamaan laitoksia tai muuttamaan niitä niin, että ne ”palvelisivat paremmin yhteiskunnan tarpeita”. Kirje oli suunnattu erityisesti humanistista ja yhteiskuntatieteellistä opetusta antaville laitoksille. Nämä oppiaineet nähdään tuottamattomina ja turhina, koska niillä ei “menestytä” maailmanlaajuisilla markkinoilla. Kuitenkin juuri tässä ajattelussa heikennetään tiedostavan ja innovatiivisen ihmisen perustaa: luovuutta, mielikuvitusta ja kriittistä ajattelua. “Taloudellisesti vaikeina aikoina...” Tällä lauseella on oikeutettu moni poliittinen päätös ja moni yksilön elämää suoraan rajoittava tai heikentävä toimenpide. Usein perusteluiksi esitetään jokin globaali uhka tai akuutti resurssikato. Lähde tai vastuutahot eivät ole

tunnistettavia vaan esiintyvät kielessä uskonnollisuudesta muistuttavina fraaseina. Kun taho ei ole tunnistettava on kritiikin antaminen mahdotonta. Saksalaisen humanistifilosofin Erich Frommin käsite anonyymi auktoriteetti tarkoittaa hajautettua valtaa monimutkaisten rakenteiden sisään, joka on siten näkymätön yksilölle. Auktoriteetti tekeytyy “terveeksi järjeksi”, tilastoiksi, turvallisuudeksi, yleiseksi mielipiteeksi. Anonyymi auktoriteetti on tehokas, koska väki ei ymmärrä edes epäillä olevansa ohjattuna. Anonyymissa auktoriteetissa valta kytkeytyy persoonaan, vaikuttaen yksilön arvoihin, mielikuviin ja haluihin, sekä siten käyttäytymiseen. Realistinen, isänmaallinen, uhkakuvat tunnistava ja kriittinen ovat ominaisuuksia, joita jokainen haluaa vaalia.

KUN KOULUTUS JA TIEDE NÄHDÄÄN VAIN TALOUSKASVUN VÄLINEENÄ, VAARAANTUU MYÖS MAHDOLLISUUS DEMOKRAATTISEEN YHTEISKUNTAAN. Näiden vaaliminen vaatii kuitenkin faktapohjaista keskustelua ja kokonaisvaltaista kriittistä ajattelukykyä. Globaalin finanssikapitalismin ja monikansallisen vallanjaon maailmassa ihmiset eivät pysty käsiteistämään huoliaan eikä heillä ole välineitä hallita ympäristöään. Anonyymi ameeba on soluttautunut Eurooppaan aiheuttaen epävarmuutta ja pelkoa. Kun ihmisillä ei ole kykyä tai välineitä hahmottaa ympäristöönsä vaikuttavaa kokonaisuutta heitä on helppo johdattaa harhaan. Epäoikeudenmukaisuutta kokevien on helppo tarttua tunteita herättävien ja helppoja ratkaisuja tarjoavien sanomaan. Taloudellisen kestävyyden aidot realiteetit, jotka poikkeavat perustavanlaatuisesti nykyisestä talouspolitiikan linjasta Euroopassa, eivät ole oikeastaan ristiriidassa populististen liikkeiden huolien kanssa. Ihmisten epävarmuus ja huonovoitisuus on seurausta heikosta ja lyhytnäköisestä ta-

louspolitiikasta harvojen hyväosaisten johtamana. Koulutuksen kaventaminen sivistyksen osalta on johtanut siihen, ettei talouseliitin poliittisia liikkeitä ole kyetty tarkastelemaan riittävän tarkasti. Kun kysymyksessä on todella resurssien epäreilu jakautuminen ei vallanpitäjää haittaa lainkaan kun kritiikki kohdistuu aivan toiseen kysymykseen. Populistiset liikkeet ylläpitävät vallalla olevaa asetelmaa. Tuloksena on sivistystä edelleen nakertava kierre, jossa yhteiskunnan perusrakenteiden purkaminen, ordoliberaali talouskuripolitiikka ja huono-osaisten ryhmien vastakkainasettelu syventävät ongelmia, joita ne luulevat korjaavansa. Vain sivistyksen ja humanismin vallankumous voi korjata tilanteen. Humanismi mahdollistaa demokratia ja sitä kautta myös kestävän talouspolitiikan, oikeudenmukaisen tulonjaon ja kasvavan yhteiskunnan. LIPPU

17


18

2 / 17

FEMINISTISTÄ POLITIIKKAA! Demarinuorten Feministinen politiikka -seminaarissa pureuduttiin sukupuolen merkitykseen politiikassa ja yhteiskunnassa. Seminaarissa kuultiin ajatuksia avaavia puheenvuoroja politiikan ja tutkimuksen huipulta. Onko feministinen oppikirja propagandaa vai pedagogiikkaa? Mitä feminismi merkitsee SDP:lle?

TULE MUKAAN

TULEVAT TAPAHTUMAT: 3.-6.8.

29.9.-1.10.

Demarinuorten ja SONKin kesäleiri

Tulevaisuuden tekijät 3

8.-10.9.

27.-29.10.

Jäsenpäivät 2

Ympäristöseminaari

KUVA: JENNI LANG


2 / 17

19


20

2 / 17

KOTI VAIKO KASARMI LAPSILLEMME Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset kaupungit halvaantuivat. Ne lyyhistyivät niille sijoilleen siellä, missä ruutukaava loppuu ja pääkadut muuttuvat moottoriteiksi. Kaupunkien keskustat, sydämet, sairastuivat Turun tautiin ja ympäristö alkoi kasvaa nopeasti leviävää lähiöiden kasvainta. Kauniita rakennuksia purettiin sieltä, mistä ei olisi pitänyt ja jätettiin rakentamatta sinne, minne olisi pitänyt.

A

lkoivat puutarhakaupunkiaatteen, funktionalistisen kaupunkisuunnittelun ja standardoidun rakennusteollisuuden pimeät vuosikymmenet, juuri silloin kun Suomi muutti maalta kaupunkeihin. Halvauksesta ei ole vieläkään kokonaan toivuttu. Kaupunkien viihtyisien korttelikeskustojen ympärillä leviää yhä moottoriteiden halkomien metsälähiöiden antikaupunki. Kivijalasta ei löydä kauppoja, vaan palvelut on keskitetty ankeille ostareille ja kaukaisiin peltomarketteihin. Julkinen liikenne ei kannata kaikkien kotiovelle, sillä asukastiheys on liian matala.

MIKSI NÄIN ON KÄYNYT? Vastauksen etsimisen voi aloittaa vuonna 1946 julkaistusta väestöliiton silloisen toiminnanjohtajan Heikki Von Hertzenin poleemisesta pamfletista Koti vaiko kasarmi lapsillemme. Pamfletti julisti uuden ajan alkua kaupunkirakentamisessa, uuden ydinperheen ympärille rakentuvan puutarhakaupungin nousua, joka yhdistäisi kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Hertzenin pamfletissa lytätään tunteisiin vetoavin kuvin esimerkiksi ”Helsingin kunnallispolitiikan kukkanen” Töölö, jonka umpikorttelit haukutaan slummiutuviksi kasarmeiksi. Kuvissa sisäpihan kasvattamat pojat sytyttävät tupakkaa, kun taas puutarhakaupungin tyttäret kirmaavat aurinkoisella niityllä. Osansa saavat kuitenkin myös monet uudet omakotialueet, kuten Lahden Tapanila, Kuopion Niirala ja

TEKSTI: PATRIK SAARTO | KUVITUS: OLLI URPELA


2 / 17

Turun Kupittaa. Ne ovat Hertzenin makuun liian kaavamaisia ja yksitoikkoisia, ”kuin mehiläispesiä”. Esimerkillisempää rakentamista edustaa sen sijaan uudet ruotsalaislähiöt, kuten Göteborgin Guldheden, mutta sielläkin on sorruttu liian korkeisiin kerrostaloihin. Kiitosta saa vain Helsingin Käpylä ja Varkauden tehtaiden omakotialue. Hertzen vaatii kerrostalojen – korkeintaan nelikerroksisten – viemistä ”luontoon”, kauaksi ”autoradoista” ja katujen linjaamista mutkittelemaan talojen lomasta ja alueen ympäri. Parasta on, jos tontit voidaan kaavoittaa yksikerroksisiksi tonttien hinnan laskemiseksi ja rakentaa niille omakotitaloja, maatahan Suomessa riittää. Toisen vastauksen antaa Hertzenin hengenheimolainen, asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman, jonka oppikirja Asemakaavaoppi vuodelta 1947 opettaa amerikkalaisin esimerkin, kuinka puutarhakaupunkia kaavoitetaan. Puutarhakaupunkiaatteen isäksi kutsutun Sir Ebeneser Howardin mallissa kaupungin keskusta kiertää toisistaan irrallisten asuinkuntien kehä, hajakeskitetty kaupunki. Asuminen, työ ja palvelut on eroteltu niissä funktionaalisesti omille alueilleen. Asuinkuntiin kuljetaan keskustasta ”pikatietä” pitkin ja katuverkon tulisi muistuttaa puun oksistoa.

HUONO AATE, JONKA JÄTKÄT VIELÄ PILASIVAT Puutarhakaupunkien kerrostalot olivat vielä aluksi harjakattoisia ja sympaattisia. Tunnetumman ilmeen lähiöillemme antoivat standardoitu rakennustekniikka ja puoluepolitisoitunut kaupunkipolitiikka. Tästä kertoo erinomaisesti Rakennuslehdessä toukokuussa 2016 julkaistu artikkeli 50 vuotta sitten Mauno Koivisto ja Armas Puolimatka synnyttivät lähiöiden laatikkoarkkitehtuurin. 1960-luvulle tullessa maaltamuutto kävi jo niin kuumana, että oli löydettävä nopea ratkaisu massiiviseen asuntotuotantoon. Tekninen ratkaisu löytyi standardikokoisista betonielementeistä, joita voitiin valaa liukuhihnalta varastoon. Poliittinen ratkaisu oli vauhdittaa kaavoitusta ja kunnallistekniikkaa niin, että rakennusyhtiöt toteuttivat uudet lähiöt kokonaisuuksina alusta loppuun. Tällaista aluerakentamista kokeiltiin ensimmäisen kerran Vantaan Kaivokselassa, jonka rakentamista oli rahoittamassa muun muassa Helsingin Työväen Säästöpankin johtaja Mauno Koivisto. Etenkin Helsingin kasvua vastustanut keskusta pyrki ohjaamaan aluerakentamishankkeita naapurikuntiin. Sosialidemokraattien lähettyville asettui Hakan ja VVO:n asuntotuotanto, kokoomuksen taas Saton ja Polarin. Nämä

sitten jakoivat hankkeet keskenään aina lahjussyytteisiin saakka. Vantaa suosi vasemmistoa ja Espoo oikeistoa, mikä näkyy yhä kaupunkien äänestäjäkunnassa. Myöhemmin aluerakentaminen laantui ja rakennusyhtiöiden kirjo kasvoi, mutta jälkipolville jäi tuhansia kiireellä kyhättyjä betonilaatikoita. Niin kiireellä, että niiden oli tarkoitus kestää vain 30-40 vuotta. Villeimmissä visoissa tosin arveltiin olevan jopa olevan mahdollista siirtää elementtitaloja muuttoliikkeen mukana purkaen ja uudelleen pystyttäen.

KAUPUNKI TOIPUU HITAASTI, MUTTA VARMASTI Hertzenin ja Meurmanin puutarhakaupunki, betonielementtiteollisuus ja värittynyt kaavoitus johtivat siis pitkälti suomalaisten kaupunkien hajoamiseen. Täydennysrakentaminen jälkeenpäin on monesti vaikeaa, sillä kaavamuutokseen ja rakennuspäätökseen tarvitaan taloyhtiöiden yksimielinen päätös. Putkiremontti on kuitenkin mahdollista rahoittaa näin tai laittaa jopa koko kortteli uusiksi. Nyt toteutuvissa kaavoissa on jo osattu palata ruutukaavaan, mutta lähiöaikakauden jäljet näkyvät vielä siinä, kuinka kauppa saattaa yhä painottua kivijalan sijaan kauppakeskukseen. Kaupungin hitaasta toipumisesta kertovat kuitenkin uudet yleiskaavat, joissa esimerkiksi ”pikatiet” muutetaan pääkaduiksi. Helsingistä puhutaan usein, mutta upea bulevardisuunnitelma raitiovaunuineen on tehty myös esimerkiksi Oulun Kemintielle. Olisi herkullista saada herrat Herzen ja Meurman katsomaan nyt Töölön neliöhintoja ja puutarhakaupunkeja, joista ei löydä puutarhoja eikä kaupunkia. Kaupungin ja maaseudun parhaiden puolien sijaan niissä yhdistyvät huonot puolet – kaupunkiasuminen maaseudun palvelutasolla. Pelkistä asuintaloista tulikin kasarmeja ja kodit jäivät elävään kaupunkiin. Kumman me haluamme tarjota lapsillemme – kodin vaiko kasarmin? LIPPU

21


22

2 / 17

TASA-ARVO EI TOTEUDU TOIVOMALLA PARASTA - AIKA PERHEVAPAAUUDISTUKSELLE ON NYT! On helppoa pitää kiinni vanhasta, vaikeampaa tunnustaa muutoksen tarve ja kaikkein vaikeinta tehdä jotain. Edes silloin, kun asioiden vallitseva tila ei sovi enää nykyaikaan.

T

ehdään ajatusleikki. On vuosi 2017. Eduskunnan eteen tulee käsiteltäväksi lakialoite, jonka tavoitteena on uudistaa pienten lasten hoito. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu sekä kotihoidontuki, jonka tulevan käyttäjäkunnan uskotaan olevan 97 prosenttisesti naisia, että vanhempainvapaamalli, jossa arvioiden mukaan 91,2 prosenttia vanhempainpäivärahoista maksettaisiin naisille. Ennusteiden mukaan nämä toimet hidastaisivat naisten ura-, palkka- ja eläkekehitystä, vähentäisivät tasa-arvoa ja lisäisivät nuorten naisten pätkätyöllisyyttä. Menisikö tällainen läpi? Yksi suomalaisen hyvinvointivaltion suurimpia saavutuksia on naisten vapauttaminen kotoa työelämään. Tämä on mahdollistanut paitsi suomalaisen lähtökohtaisesti tasa-arvoisen yhteiskunnan, myös taloudellisen nousun ja hyvinvointivaltion. Naisten mahdollisuus luoda oma ura ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen on jotain, mistä useissa maissa voidaan yhä vain uneksia. Maailma on kuitenkin muuttunut merkittävästi 1980-luvun suomalaisesta yhteiskunnasta, jolloin kotihoidon tuen järjestelmä luotiin. Nykyisestä mallista seuraa se, että naiset jäävät pitkäksikin aikaa hoitamaan lasta kotiin. Tämän voi vielä uskaliaasti sanoa olevan jossain määrin oma valinta, mutta ilmiöstä kärsivät myös lapsettomat nuoret naiset. Työnantajat eivät välttämättä uskalla palkata heitä joko ollenkaan tai korkeintaan vain määräaikaisiin työsopimuksiin.

Vakituisessa työssä oleville naisille ei anneta vastuullisia pidempiä tehtäviä, sillä voidaan olettaa, että he saattavat koska tahansa jäädä pitkäksi aikaa kotiin. Tästä seuraa, että naisten uraja palkkakehitys on ylipäänsä vaatimattomampaa kuin miehillä. Saatuaan lapsia, erityisesti pienempituloisen naisen todennäköisesti kannattaakin nykyjärjestelmässä jäädä kotiin. Noidankehä on valmis. Onko äitien kotiin jääminen sitten edes oma valinta? Jos yhteiskunta tukee sitä, että lapsia jäävät hoitamaan naiset, kyse ei enää ole perheiden sisäisestä asiasta ja valinnasta, vaan meitä kaikkia koskevasta tasa-arvoongelmasta, siis yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Korkeat päivähoitomaksut ja kotihoidontuki ovat todellinen kannustinloukku, sillä osassa perheistä on niiden vuoksi pakko laskea, onko lapsen laittaminen päivähoitoon kannattavaa. Siksi perhevapaiden uudistamisen lisäksi myös maksuton varhaiskasvatus on askel kohti tasaarvoisempaa yhteiskuntaa. Varhaiskasvatuksen hyödyt ovat kiistattomat, sillä sen avulla voidaan vähentää lapsen syrjäytymistä, parantaa oppimistuloksia myöhemmin ja kaventaa merkittävästi eri taustoista tulevien lasten hyvinvointi- ja terveyseroja. Yhteiskuntamme ei tule ylläpitää sellaista järjestelmää, joka estää tasaarvon kehittymistä. Vanhemmuuden vastuita on tasattava ja yhä useammat isät on saatava mukaan perheen ja lasten hoitamiseen. Suomen työllisyysaste olisi nykyistä työllisyysastetta 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi,

mikäli nuoret naiset työllistyisivät yhtä hyvin kuin Ruotsissa, jossa vanhempainvapaat ovat jaettuna tasaisemmin. Muutoksen tulee kuitenkin perustua faktaan ja tutkittuun tietoon eikä yksittäisten ihmisten kokemuksiin siitä, mikä oli heille paras tapa järjestää lastensa hoito. Timo Soinin populistinen “kotiäidistä on tehty merkillinen vihanpidon kohde” -puhe ei ole kuin esimerkki siitä ummehtuneesta perhepolitiikasta, jota osa haluaa edelleen ylläpitää tasa-arvon ja lasten oikeuksien edistämisen sijaan. Mikä voisi olla aito vaihtoehto vuonna 2017? Mitä voisimme oikeasti esittää eduskunnalle? Vanhempainvapaiden niin sanotussa 6+6+6-mallissa molemmille vanhemmille on kiintiöity 6 kuukautta vanhempainvapaata ja kolmas kuuden kuukauden jakso on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken, tai sen voi jakaa myös muille kuin lapsen vanhemmille heidän niin halutessaan. Yhden vanhemman perheissä vapaat olisivat kokonaisuudessaan yhden vanhemman käytettävissä. Mallin myötä nuorten naisten työmarkkinaasema paranisi, yhä useampi nainen pääsisi paremmin kiinni työelämään ja yhä useampi isä osallistuisi lapsensa hoitamiseen. Nyt olisi korkea aikaa uudistaa perusteellisesti niin perhevapaat, kotihoidon tuki kuin päivähoito. Tasa-arvo ei toteudu toivomalla parasta, vaan tarvitsemme tekoja. LIPPU

TEKSTI: NOORA EILOLA | KUVA: MARIA RYTKÖNEN


2 / 17

23


24

2 / 17

KAIKILLE KORTSUJA! Suomessa tehdään 10 000 aborttia joka vuosi. Vuonna 2016 näistä 26 prosenttia tehtiin 15-19-vuotiaille. Eniten keskeytyksiä tehtiin 20–24-vuotiaille. Vuonna 2013 peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä ja pojista 22 prosenttia on ollut yhdynnässä. Tyttöjen ja poikien välillä ei ole tässä suuria eroja.

K

lamydia on Suomen yleisin sukupuolitauti 14 000 vuosittaisella tartunnallaan. 80 prosenttia klamydiatartunnan saaneista on alle 25-vuotiaita. Tauti tarttuu seksikontaktissa ja voi olla pitkään oireeton. Hoitamaton klamydia on vaarallinen. Se voi aiheuttaa lapsettomuutta ja raskaushäiriöitä. Kondomi on ainoa tapa suojautua seksitaudeilta. EPF:n vertailun mukaan Suomi sijoittuu toiseksi huonoimpana pohjoismaana ehkäisyn saavutettavuudessa. Ehkäisy tavoittaa nuoret parhaiten siellä missä nuoret yleensä liikkuvat. Raumalla on kokeiltu ilmaisen ehkäisyn tarjoamista alle 20-vuotiaille. Kokeilun seurauksena Raumalla alle 20-vuotiaiden klamydiatartuntojen määrä on tippunut kolmanneksella. Raskaudenkeskeytyksen vähenivät 44%:lla. Rauma säästää maksuttomalla ehkäisyllä vuosittain noin 100 000 euroa. Raumalla maksuttoman ehkäisyn

TEKSTI JA KUVA: MARIA RYTKÖNEN

tarjoaminen alle 20-vuotiaille johti raskaudenkeskeytysten ja seksitautitartuntojen vähenemiseen sekä kustannussäästöihin. Sama käytäntö tulisi saada Suomen kaikkiin muihinkin kuntiin. Demarinuoret ovat tehneet kuntalaisaloitteita ympäri Suomen maksuttoman ehkäisyn puolesta alle 25-vuotiaille. Kondomeja tulisi saada jakoon nuorisotaloille, nuorten tapahtumiin, kouluterveydenhuoltoon, oppilaitoksiin, nuorisoneuvoloihin. Maksuttoman ehkäisyn lisäksi nuorille on tarjottava myös laadukasta neuvontaa ja tietoa seksuaaliterveydestä. Seksuaaliterveys on jokaisen perusoikeus ja varallisuus ei saa olla este ehkäisyn käyttöön. Vastuu ehkäisystä tulee jakaa tasaisemmin kaikille sukupuolille, nyt sen kantavat useimmiten naiset. On tärkeää muistaa myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten oikeus ehkäisyyn. LIPPU


2 / 17

25


26

2 / 17

ELÄMME KOKO AJAN KESKELLÄ MIKROMUOVIJÄTETTÄ

TEKSTI: DEMARINUORET | KUVA: MARIA RYTKÖNEN


2 / 17

Mikromuovin kertyminen vesistöihin ja ekosysteemeihin on salakavala, maailmanlaajuinen ongelma. Tällä hetkellä merissä on muovihiukkasia enemmän kuin Linnunradalla tähtiä, ja jos nykyinen tahti jatkuu, on merissä vuonna 2050 joidenkin arvioiden mukaan enemmän muovia kuin kaloja.

M

uovien syömisen on havaittu vaikuttavan esimerkiksi eläinten ruokahaluun, lisääntymiseen sekä hormonitoimintaan. Muovihituset voivat päätyä lopulta eläinten ja juomaveden kautta myös ihmiseen. Mikromuovi kosmetiikassa on jo kielletty Yhdysvalloissa presidentti Obaman kaudella ja se kielletään lähivuosina Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Pohjoismaat tekevät yhteistyötä muovin käytön vähentämisen suhteen, mutta toimet eivät ole vielä riittäviä.

Myös Suomen puhtaat vedet ovat uhattuna, sillä tutkitusti esimerkiksi Kallavedestä on löytynyt jauhautunutta muovisaastetta. Hippusia löytyy jopa asumattomilta alueilta. - Vuonna 2014 Itävalta, Belgia, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi tekivät yhteisaloitteen mikromuovin kieltämiseksi kosmetiikkatuotteissa. Euroopan komission vastaus on ollut tutkia asiaa ja kannustaa teollisuutta vapaaehtoiseen mikromuovien vähentämiseen. Tämä ei riitä, painottaa Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi. Vedenpuhdistus putsaa suuren osan mikromuovista, mutta jossain vaiheessa muovi on niin pientä, ettei se enää pysähdy jätevedenpuhdistamolle. Tiedossa kun ei täysin ole, kuinka pieneksi muovi lopulta hajoaa. Saattaa hyvinkin olla, että muovia päätyy myös talousveteen ja juotavaksi saakka. Mikromuovi olisi kosmetiikassa täysin korvattavissa biohajoavilla vaihtoehdoilla, joita on jo runsaasti markkinoilla. Emme oikeasti tarvitse muovia hammastahnaamme tai kuorintatuotteisiimme. Suuria ongelmia on kuitenkin myös muualla ja näihin tarttuminen vaatii suurempia muutoksia elämäntavoissamme. Norjalaisselvityksen mukaan liikenne on suurin mikromuovin lähde tiepintojen ja renkaiden kuluessa. Myös tekokuituisten vaatteiden peseminen vapauttaa muovihippusia pesuveden mukana vesistöihin ja teollisuuden muovisaasteet jauhautuvat vähitellen luonnossa pienenpieneksi. - Ongelma ei ole paikallinen, eikä

sitä ratkaista vain yksittäisten maiden kielloilla, sillä mikromuovi kulkeutuu maailman meriin ja ekosysteemeihin globaalisti. Vaadimme Demarinuorissa Suomea ottamaan käyttöön kaikki keinot, joilla estetään muovijätteen päätymistä meriimme. Siksi mikromuovien kieltoa on ajettava myös EU:n ja YK:n tasolla, linjaa Näkkäläjärvi. LIPPU

27


28

2 / 17

TEXT: ANETTE KARLSSON, VICE ORDFÖRANDE FÖR FINLANDS SVENSKA SOCIALDEMOKRATER FOTO: NELLI NURMINEN


2 / 17

BLICKEN MOT FRAMTIDEN Kommunalvalet är över, nya beslutsfattarna är valda och Första maj har firats. Socialdemokraterna fick silver i valet, även om det såg bättre ut då förhandsrösterna publicerades. Människor röstar aktivt på oss i förhandsröstningen, men av någon orsak sjunker vårt understöd på valdagen. För partiet är valresultatet förvirrande – vi fick andraplatsen, men samtidigt gjorde vi det sämsta kommunalvalet sen krigstiderna. Det största oppositionspartiet borde absolut ha gjort ett bättre resultat, då regeringen är historiskt impopulär.

N

u måste partiledningen och alla partiaktiva göra en ärlig analys och hitta svar på varför det gick såhär. Orsaken till valresultatet kan inte enbart bero på partiledningens synlighet i offentligheten, även om det har en betydelse för dem som inte ännu valt sitt parti. Kommunalvalet är ändå i första hand ett personval. Partierna har många kandidater och speciellt i mindre städer känner väljarna oftast en del av kandidaterna från sin vardag. Vi måste inse, att traditionell partiverksamhet inte tilltalar folk på samma sätt som förr. Medborgaraktivitet fick mycket understöd i valet runt om i landet. Människor som kämpat för sjukhus och byskolor samt jobbat för att lösa inomhusluftproblem klarade sig bra i valet. Också de andra oppositionspartierna klarade sig bra. De gröna blev klar valsegrare. Människornas missnöje med regeringen och förespråkarna för tolerans kanaliserades i kommunalvalet till De gröna. Nu dras riktlinjerna för SDP:s framtid upp Vår verksamhet måste förnyas om vi vill vinna val i framtiden. Inåtvända möten i Folkets hus källare är historia. Vi måste gå ut och träffa människor, också mellan valen. Vi måste berätta till folk vad som pågår. Vi ska vara ärliga och bära ansvar också för de svåra besluten. Människornas budskap var klart – man bryr sig, men man är besviken på populism och lögnaktiga

vallöften. På den vägen får vi Socialdemokrater inte gå. En målmedveten politik som grundar sig på våra värderingar bär frukt i framtiden. Under de närmaste åren har vi troligtvis ett landskapsval, ett presidentval, ett EU-val och ett riksdagsval. Under våren besluter partiaktiva runt om i Finland i vilken riktning partiet kommer att gå i kommunerna under de följande fyra åren. Nu bestämmer man om hurudana resultat vi kommer att få i framtida val. Våra politiska program är bra och framtidsinriktade, vi har receptet för att utveckla det finska samhället och för att rädda vår nordiska välfärdsstat. Nu behöver vi aktiva personer att föra vår politik i kommunerna. Enligt en ny undersökning är SDP:s medlemmar de äldsta av de sex största partiernas. Framtidens utmaning är hur vi kan tilltala rörliga väljare och få en mångsidigare medlemskår. Är vi redo att ge plats åt nya aktiva personer eller fortsätter vi i samma gamla bana som vi alltid har gjort? LIPPU

29


30

2 / 17

MITÄ RANSKA ANSAITSEE? TARKASTELUSSA EMMANUEL MACRON Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron (s. 1977) on noussut suhteellisen tuntemattomasta hahmosta eurooppalaisten huomion kohteeksi Ranskan presidentinvaalien myötä. Tämä Ranskan seuraavaksi presidentiksi juuri valittu nuori, dynaaminen ja Eurooppa-myönteinen mies on herättänyt mielenkiintoa eri puolilla poliittista kenttää myös Suomessa. Siksi on perusteltua tutkia tämän uuden vaikuttajan persoonaa hieman tarkemmin.

TEKSTI: ERIK IMMONEN


2 / 17

E

mmanuel Macron valittiin presidentiksi paremmin En Marche! –nimellä (Liikkeelle!) tunnetun keskustalaisen ja sosiaaliliberaalin Association pour le renouvellement de la vie politique -liikkeen (Poliittisen elämän uudistamisen yhdistys) ehdokkaana. Vuosina 2014-2016 hän toimi sosialistihallituksessa talousministerinä, ja hän on työskennellyt myös investointipankkiirina sekä erilaisissa virkamiestehtävissä. Huhtikuun lopulla järjestetyllä vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saivat Macron ja kansallismielisen Front nationalin ehdokas Marine Le Pen, joka hävisi Macronille 7. toukokuuta järjestetyn vaalien toisen kierroksen. Tietyssä mielessä Ranska äänesti myös koko Euroopan tulevaisuudesta. EU-vastaisen, putinistisen Le Penin voitto olisi ollut katastrofi eurooppalaisen yhteistyön kannalta. Le Penin voitto olisi tarkoittanut käytännössä demokratiaan ja kansalaisoikeuksiin vihamielisesti suhtautuvan ja Euroopan nationalisteja tukevan Kremlin voittoa. Macron oli aiemmin Ranskan Sosialistisen puolueen (Parti socialiste, PS) jäsen. Maltillisen vasemmiston, keskustavasemmistolaisten ja sosiaaliliberaalien ääniä perinteisesti keränneen PS:n parissa Macronin nousua on katsottu ristiriitaisin tuntein. Yhtäältä hän on arvoiltaan tietyiltä osin lähellä PS:n oikeaa siipeä, mutta toisaalta hänen liikkeensä mahdollinen vakiintuminen tulisi viemään kannattajia myös PS:lta. Presidentinvaaleissa Macron suorastaan kaappasi keskusta-vasemmistolaiset äänestäjät itselleen, ja PS:n ehdokas Benoît Hamon hävisi ensimmäisen kierroksen selvin luvuin. Hamon kehotti välittömästi tukijoitaan äänestämään Macronia vaalien toisella kierroksella.

HENGELLISTÄ AJATTELUA, MAALLISTA POLITIIKKAA Ranska on tunnetusti maallinen valtio. Maan tiukan sekularismin juuret löytyvät vuodesta 1789, jolloin käynnistyneessä suuressa vallankumouksessa monet papit, munkit, nunnat ja tavalliset uskovat menettivät henkensä ja kirkko valta-asemansa. Monarkian eri palauttamisten myötä kirkon asema vaihteli 1800-luvun aikana, mutta vuonna 1905 Ranskan tasavalta käänsi selkänsä katoliselle traditiolle. Sekularismin määrittelevä laïcité -periaate onkin ohjannut Ranskan uskontopolitiikkaa tuosta vuodesta lähtien, jolloin kirkko ja valtio erotettiin toisistaan lailla. Uskonto on silti yhä Ranskan politiikassa vaikuttava voima. Vaalien ensimmäisen kierroksen hävinnyt Republikaanien (Les Républicains) presidenttiehdokas François Fillon yritti markkinoida itseään katolisten konservatiivien huolia ymmärtävänä arvojohtajana. Tiettyjen kirkkoa henkisesti lähellä olevien julkaisujen häntä kohtaan osoittama myönteinen kiinnostus ei kuitenkaan muuttunut merkittäväksi äänisaaliiksi. Macron on myös katolilainen, ja vieläpä omasta valinnastaan – hänet kastettiin vasta kaksitoistavuotiaana. Hän on kuitenkin sanonut harjoittaneensa uskontoa sen jälkeen vähäisemmässä määrin. Macron tosin painottaa hengellisyyden merkitystä yhtenä ajatteluaan ruokkivista innoituksen lähteistä. Hän totesikin pääsiäisenä, että ”katolilaisena eläminen merkitsee köyhimpien oikeuksien puolustamista, eikä se voi tarkoittaa pyrkimystä miesten ja naisten oikeuksien heikentämiseen”. Tämä lausunto on toki teologisesti merkityksetön, mutta poliittisesti harmiton. Macron on myös puolustanut musliminaisten oikeutta käyttää hiukset peittävää huivia julkisilla paikoilla ja vaikkapa yliopistoilla. Viime vuosina juuri huivikysymys on puhuttanut ranskalaisia toistuvasti, ja esimerkiksi Marine Le Pen on puhunut hijabista hyvin ankaraan sävyyn.

HUHUJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS Kun poliitikon yksityiselämää aletaan revitellä julkisesti, voidaan tulkita, että kyse on vaikuttajasta, joka ei ole enää täysin yhdentekevä. Ranskalaiset saivat siten jo kampanjoinnin aikana kuulla huhun, jonka mukaan Macron eläisi kaksoiselämää ja olisi salaisessa homosuhteessa Radio Francen toimitusjohtaja Mathieu Gallet’n kanssa. Väittämää levittivät ilmeisesti ainakin tietyt Republikaanien parissa toimivat henkilöt. Huhu levisi niin sitkeästi, että Macron joutui erikseen kiistämään sen totuudenmukaisuuden helmikuussa. Toisaalta Macron poseerasi hiljattain ranskalaisen Garçon -homolehden tuoreimman numeron kannessa ilman paitaa, ja huhut lähtivät uudestaan liikkeelle. Samoin Macronin avioliitto on joutunut arvostelun kohteeksi. Macron avioitui vuonna 2007 itseään 24 vuotta vanhemman lukioaikaisen opettajansa Brigitten kanssa. Brigitte Macron erosi nykyisen puolisonsa vuoksi edellisestä miehestään. Heidän jo vuosia aiemmin alkanut suhteensa sai siten laillisen tunnustuksen. Suomalaisten korviin tarina saattaa kuulostaa jännittävältä, mutta niin Ancien Régimen kuin tasavaltalaisenkin kauden vallanpitäjien syrjähypyistä ja rakastajattarista tunnetussa Ranskassa moinen ei riitä tuhoamaan edes presidentiksi mielivän poliittisia haaveita.

OPPORTUNISMIA JA MUODIKKAITA ARVOJA Macronia pidetään yleisesti hyvin EU-myönteisenä. Le Peniin verrattuna hän sitä onkin, ja hän on toistuvasti puhunut eurooppalaisen yhteistyön merkityksestä globalisaation aikakaudella. Vappuna BBC:lle antamassaan haastattelussa Macron kuitenkin sanoi, että unionia on uudistettava syvällisesti. Hän on myös sanonut ymmärtävänsä unioniin turhautuneita ranskalaisia ja kutsunut EU:ta nykymuodossaan dysfunktionaaliseksi. Macron on selvästi aistinut, millaiselle hahmolle Ranskan politiikassa on kysyntää, ja sitten pyrkinyt vastaamaan tuohon kysyntään. Hänen poliittista ajatteluaan tuntuu ohjaavan eräänlainen oikeissa väleissä annettuihin yllättäviinkin lausuntoihin kulminoituva harkittu opportunismi, jota täydentää kohtuullisen vilpittömältä vakaumukselta vaikuttava sosiaaliliberalismi. Hän on esimerkiksi ilmoittanut kannattavansa naisparien keinohedelmöityshoitoja. Samalla Macron on sanonut jakoa oikeistoon ja vasemmistoon menneisyyden ilmiöksi. Hän on erikseen painottanut, ettei ole sosialisti. Hän suhtautuu markkinatalouteen myönteisesti ja on ilmoittanut haluavansa tasapainottaa Ranskan taloutta. Yhtenä keinona tähän Macron on maininnut aikovansa vähentää virkamieskoneistosta 120 000 työpaikkaa, mutta samalla hän on kertonut tähtäävänsä tuhansien uusien poliisien ja opettajien palkkaamiseen. Macron on onnistunut innostamaan epäinnovatiivisesti nimettyyn En Marche! –liikkeeseensä suuren joukon myös nuoria, jotka katsovat Ranskan perinteisiä puolueita epäileväisin silmin. Silti moni vasemmistolainen on pettynyt Macronin talousajatteluun. Häntä tulisikin pitää keskustalaisena liberaalina, eikä edes modernina sosialidemokraattina. Suuri savoijilainen yhteiskuntatieteilijä ja diplomaatti Joseph de Maistre totesi kerran, että jokaisella kansakunnalla on ansaitsemansa hallinto. Pian näemme, mitä kyseinen havainto tarkoittaa tässä tapauksessa. LIPPU

31


32

2 / 17

POLITIIKKAA IHMISIÄ VARTEN, EI VAIN IHMISIÄ POLITIIKKAA VARTEN Moni nuori on voinut vaikuttajapolullaan kuulla erilaisia kommentteja liittyen ikäänsä. Nuoren uskallus ja osaaminen usein kyseenalaistetaan: jäävätkö nuoret sitten valtuustoon kuunteluoppilaiksi? Uskaltavatko he avata suunsa? Osaavatkohan he toimia päätöksentekijöinä? Tähän voi kaupan päälle liittyä tytöttelyä ja pojittelua – ikää yritetään käyttää nuorta vastaan. Mielestäni kyky sisäistää tietoa, hallita kokonaisuuksia ja muodostaa mielipiteitä eri näkökulmat huomioiden ovat tärkeimpiä päätöksentekijän ominaisuuksia. Ne eivät ole millään tavalla ikään sidonnaisia.

V

astavalituista kunnanvaltuutetuista 5,7 % on nuoria. Luku on tismalleen sama kuin viime kuntavaalien jälkeen. Nuorten osuus ehdokkaista laski näissä vaaleissa: vielä vuonna 2012 ehdokkaista alle 30-vuotiaita oli 10 %, tänä keväänä luku oli 8,9 %. Erityisen vinoutuneen asetelmasta tekee se, että äänioikeutetuista 17,9 % on nuoria. Olemme siis rajusti aliedustettuina kuntapäätöksenteossa. Jatkuvasti kysytään, miksi nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Kysymyksen voisi kääntää myös toisinpäin: onko politiikka kiinnostunut nuorista? Toisin sanoen, onko politiikasta tehty retoriikaltaan ja toimintakulttuuriltaan kenttä, jolle yhä

harvempi tahtoo astua? Ennen vaaleja paljon jännitetty yleinen äänestysprosentti kertoo paljon: äänestämättä jättää edelleen noin joka kolmas. Myös kaupunkien eri alueiden äänestysaktiivisuudessa on suuriakin eroja. Luvuista on nopeasti tulkittavissa, että aktiivisimmin äänestävät hyvätuloiset ja korkeakoulutetut. Yhteisistä asioista päättäminen ei saa jäädä vain korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten asiaksi. On pystyttävä parempaan. Tilannetta ei saada korjattua yksittäisillä kampanjoilla, vaan on tehtävä parempaa, osallistavampaa politiikkaa. Kyse on sekä sisällöstä että toimintakulttuurista - jos päätöksenteko tapahtuu vain ja ainoastaan suljettujen ovien sisällä ja prosessien avoimuuden eteen ei nähdä vaivaa,

on varmaa, että ulkopuolisuuden tunne lisääntyy. Politiikka on alusta loppuun ihmisten arkea ja jokaisen elämää koskettavia asioita. Siksi näistä asioista päättävän joukon tulisi olla yhtä monipuolinen kuin on yhteiskuntammekin. Hyvä näkökulma päätöksentekoon tutustuessa on, että jokainen meistä on oman arkensa asiantuntija. Tämä lähes kliseeksi muodostunut ajatus tulisi muistaa myös yhteisistä asioista puhuttaessa. Kun eräs ystäväni mietti ketä äänestäisi kuntavaaleissa, pyysin häntä miettimään, mitkä ovat hänen lempiasioita kotikaupungissaan ja mitä hän toivoisi lisää. Arkeen kuuluvat asiat kuten joukkoliikenne, lenkkipolkujen ylläpito ja katulamput ovat kuntapolitiikkaa. Kulttuuripal-

TEKSTI: ILMARI NURMINEN | KUVA: JUKKA-PEKKA FLANDER


2 / 17

velut, järjestötoiminnan tukeminen, liikuntatilojen saatavuus, harrastusmahdollisuudet - kaikki asioita, joihin kuntapäättäjillä on paljon valtaa. Paremman maailman rakentamisessa on tilaa kaikille lähtökohdista riippumatta. Stereotypia kapulakieltä puhuvista, aina bleiseri päällä kulkevista poliitikoista on rikottavissa. Jokaiselta vaaditaan yhteistyökykyä ja halua oppia uutta, mutta muita kriteereitä ei oikein olekaan. Tietynlaisen “poliitikon muotin” uudelleen muovaaminen tähän päivään tekisi hyvää osallistumisaktiivisuudelle. Mitä enemmän päätöksenteossa, ehdokasasettelussa ja eri kampanjoissa on erilaista väkeä mukana, sitä enemmän se vetää puoleensa lisää erilaisia kasvoja. Jos henkilölle ei politiikassa tule

koskaan vastaan ketään, johon voisi kokea samaistuvansa, ei ole ihmekään jos laji tuntuu kaukaiselta. Muottia rikkomalla voisimme päästä eroon nuorten elämänkokemuksen vähättelystä ja ikävistä kommenteista liittyen ulkoisiin tekijöihin kuten ikään. Voisimme saada entistä useamman uskaltamaan kertomaan mielipiteensä ja osallistumaan keskusteluun. Politiikka on ihmistä varten, eivätkä ihmiset politiikkaa varten. Olen itse mukana politiikassa, koska tahdon pitää heikomman puolta. Uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa ja siitä voi tehdä paremman. Olen myös saanut huomata, että samalla tavalla ajattelevia löytyy paljon muitakin. Heistä olen saanut itselleni rakkaita ystäviä ja matkan varrella

saanut ikimuistoisia kokemuksia. Teen mielelläni parempaa maailmaa yhdessä heidän kanssaan pienillä ja suurilla teoilla. Jos me emme sitä tee, kuka muu sitten tekisi? Monet nuoret kuitenkin pääsivät valtuustoihin. Nyt toivon ja vetoan, että heille annetaan merkittäviä paikkoja kunnissa. Viesti sosialidemokraateille kuntiin: nuoret rohkeasti nuijan varsiin, tekemällä oppii! LIPPU

Kirjoittaja on eduskunnan nuorin, ensimmäinen 90-luvulla syntynyt kansanedustaja (sd).

33


2 / 17

ME MANSEST

34

T

ampereen Demarinuoret on hyvinvoiva ja eloisa järjestö, joka on kokenut viime aikoina suuria muutoksia. Hallituksemme ja aktiivimme ovat tänä vuonna vaihtuneet laajalti. Tänä vuonna yhdeksän hengen hallituksessamme on peräti neljä alle 20-vuotiasta. Muutenkin olemme saaneet muitakin innokkaita lukiolaisia mukaan toimintaan, joten voisi kuvailla, että järjestössämme on käynnissä sukupolvenvaihdos. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut toimintaamme,

vaikka tietyistä perinteistä haluamme pitää kiinni. Olemme tiivistäneet yhteistyötä Tampereen demariopiskelijoiden kanssa. Molempien järjestöjen alkuvuoden toimintaa on hallinnut kuntavaalikampanjointi. Pyrimme auttamaan nuoria ehdokkaitamme mahdollisimman paljon. Saimme aikaiseksi muun muassa nuorille oman vaaliflyerin sekä -videon. Monella tapaa kampanjointi oli kaikille meille opettelua tulevaisuutta varten. Silti voimme olla itsestämme ylpeitä, sillä SDP nousi kaupungin suu-

KUVA: INNA ROKOSA

rimmaksi puolueeksi, poiketen muista suurista kaupungeista. Tahdomme pitää toimintamme matalakynnyksisenä, joka on sopiva sekoitus vakavamielistä politikointia ja hauskanpitoa. Tärkeintä on, että jokainen meistä kokee järjestön omakseen ja on ylpeä siitä. Oscar Lindvall

Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja


2 / 17

RAIVOMUUMI

35


DEMARINUORTEN TOIMISTO: SILTASAARENKATU 18–20 C 6 KRS. 00530 HELSINKI FINLAND TOIMISTO@DEMARINUORET.FI

DEMARINUORET.FI LUE LISÄÄ DEMARINUORTEN MIELIPITEISTÄ JA TOIMINNASTA.

DEMARINUORILLA ON TOIMINTAA YMPÄRI SUOMEN: KATSO KOTISIVUILTAMME OMAN ALUEESI YHTEYSHENKILÖ JA TULE MUKAAN TOIMINTAAN!

Liityn jäseneksi demarinuoriin

demarinuoret maksaa postimaksun

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelinnumero Syntymäaika Sähköpostiosoite (Vanha osoite) (Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY TUNNUS 5005170 00003 VASTAUSLÄHETYS

Lippu 2/2017  

Anni Suvisuo - Feminististä politiikkaa - Kasvien voimalla - Nuorten vuoro

Advertisement