4 minute read
YHTEISÖN VOIMA on kannatteleva pilari
Teksti: Tuire Luomala
Peruna on Chemigatelle tärkeä raaka-aine. Vuosia on puhuttu viljatärkin tulosta, mutta silti on perunatärkille aina ottajansa löytynyt. Kotimaisen perunatärkkelyksen arvoa nostaa nykyään paitsi sen puhtaus ja lujuuspotentiaali myös viljelyn läpinäkyvyys ja sitä kautta vastuullisuus sekä matala hiilijalanjälki. Mutta miltä näyttää perunanviljely ja sen tulevaisuus viljelijän näkökulmasta? Tätä kyselimme Lapuan Perunan sopimusviljelijöiltä Heikki Takalalta ja Antti Lammilta.
Lammin tila sijaitsee Ylistarossa, Untamalassa. 1960-luvulta alkaen tilalla on viljelty tärkkelysperunaa, ja viljelyä jatkaa Antti Lammi, josta sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2008 tuli tilan isäntä.
Lammi on valmistunut vuonna 2006 agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Lopputyön aihe oli ”Tärkkelysperunan tuotannon kehittäminen kotitilalla”
Lammi kertookin perunan olevan mielenkiintoinen kasvatettava. ”Peruna on haastava kasvi, mutta todella palkitseva, kun vain löytää oikean ja sopivan kasvatustavan. Oikotietä hyviin satoihin ei ole, ja itselläni on halu kehittyä viljelijänä sekä kehittää viljelyä testaamalla esimerkiksi uusia lajikkeita ja niiden soveltuvuutta omille pelloille. Myös viljelykiertoon on yritetty panostaa ja kiinnittää huomiota tärkkelysperunan viljelyn jatkuvuuden turvaamiseksi.” Suurena riskinä perunan tuotannossa ovat vaikeat sääolosuhteet. Syksyllä 2023 perunaa jäi Lamminkin tilalla sateiden takia nostamatta. ”Henkisesti syksy oli todella raskas, kun vettä satoi 10–15 milliä lähes joka päivä. Mielessä on ollut myös muiden viljelijöiden kohtalot, kun perunaa jäi suuria aloja peltoon märkyyden takia. Tuotantopanoksien määrät sekä hinnat ovat korkealla, ja jos perunaa ei saada nostettua, tilanne on äärimmäisen vaikea.”
Tänä syksynä viimeiset nostettavissa olevat perunat Lammin tilalla saatiin maasta pois juuri ennen pakkasten tuloa. ”Loppujen lopuksi tilan tulos oli onneksi kohtalainen”, isäntä tuumaa.
Yhteisön voima on kannatteleva pilari viljelijöiden keskuudessa. ”Kanssaviljelijät täällä Untamalassa ja lähialueella ovat suuri voimavara, josta saamme myös vertaistukea.”
Lammi kokeekin, että yhteistyöstä on paljon hyötyä. Uusia näkökulmia avautuu, ja nostoihin saadaan apuja tarpeen niin vaatiessa. Myös kevään lajittelu- ja peittaustoimia tehdään yhteistyössä.
Mitä muutoksia tulevaisuus tuo
Tulevaisuus mietityttää hieman Lammin isäntää – myös siltä osin, mitä muutoksia ja säädöksiä viljelyyn saatetaan jatkossa asettaa. ”Niihin voi sisältyä sellaisia riskejä, joihin voi olla vaikea sopeutua, kuten esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikan ja kasvinsuojeluainesäädösten muutokset. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa perunan parissa, mutta tietenkin niin, että se on taloudellisesti kannattavaa ja järkevää. Viljelijän saaman hinnan täytyy olla sellainen, että työlleen saa palkan, ja viljelyä pystyy myös kehittämään”, Lammi lisää.
Kesällä vapaa-aikaa ei juurikaan tilalla tunneta, mutta kun aikaa hieman liikenee, Lammi seuraa mielellään pesäpalloa katsomossa. Talvisin seurannassa on hiihtourheilu ja myös paikan päällä Rukalla on maailman cupin avauksia seurattu useampaankin otteeseen.
Ehkä vapaa-aikaa saattaa jatkossa Lammin isännällekin tulla, kun 10-vuotias siskonpoika Jussi auttelee jo kovin innokkaasti viljelyshommissa. ”Siskonpojasta on valtavasti apuja, hän muistaa paremmin kuin minä, mitä missäkin kasvaa tai on edellisvuonna kasvanut”, Lammi sanoo nauraen.
Lammin isäntä lähettää lopuksi terveiset välitettäviksi muille viljelijöille: ”Vaikeasta viime syksystä huolimatta katseet pitää kääntää tulevaisuuteen ja toivoa, että säät suosivat tulevana kasvukautena: aurinkoa, lämpöä ja sateita – sopivassa suhteessa kutakin.”
Perunannostoa kaasu pohjassa
Lappajärveläinen tärkkelysperunan viljelijä Heikki Takala on saanut kipinän perunan viljelyyn isältään Rauno Takalalta, joka aloitti viljelyn tilalla 1987. Nuoresta poikasesta pitäen Takala on seurannut isänsä jalanjäljissä perunan kasvatusta ja näin saanut arvokasta oppia pelloista ja sen antimista. Heikki Takala siirtyi tilan isännäksi vuonna 2009.
Perunan viljelyn ohessa Takala pyörittää myös koneurakointia. Taskussa ovat lisäksi puuseppä CNC-koneistajan paperit, mutta niitä töitä ei ole päiväkään tehty, vaan perunan viljely on vienyt miehen mennessään.
”Mielenkiinto perunaan on säilynyt, vaikka sateinen syksy oli erityisen haastava”, Takala aloittaa. Katse on kuitenkin jo edessäpäin eikä murehtimiseen haaskata turhaa aikaa.
Takala jatkaa innokkaana, kuinka osaltaan haluaa kehittää perunanviljelyä: ”Kehitystä on tehty paljon laadun parantamiseksi, ja olemme tehostaneet myös perunan nostamista. Kehitystyö jatkuu edelleen ja positiivista on, että tehtaan kanssa saadaan tässä tehdä yhteistyötä perunan laadusta tinkimättä.”
Viime syksy toi todellisen haasteen nostolle, kun sateita tuli ennätysmäärä. Raskaalla nostokoneella perunat piti saada ylös lainehtivasta pellosta.
”Suurimpana haasteena perunan viljelyssä ovat säät ja se, tulevatko tällaiset ääriolosuhteet lisääntymään. Riskienhallinnalla yritetään välttää pahimmat skenaariot. Kukaan ei halua sitä, että tuotantopanokset valuvat hukkaan.”
Perunan kasvattamisen ohessa nuori isäntä harrastaa tractor pullingia eli traktorivetoa. Takala ei ole ihan mikä tahansa noviisi tässä hommassa, vaan ilmenee, että SM-mitaleita, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, löytyy palkintokaapista. Pisin kisamatka on ollut Tanskassa, jossa Euroopan parhaimmisto kalisutti sapeleitaan. Tässäkin sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa.
Auttamatta haastattelijan mieleen nousee kysymys, että nouseeko perunat Takalan tilalla vikkelämmin, kun isäntä istuu traktorin rattiin?
”Ilman muuta harrastuksesta on jonkinlaista hyötyä myös perunan viljelyssä, mutta taitaa se oppi kuitenkin kallistua tuonne korjauspuolelle enemmän kuin vauhtiin”, Takala vastaa hymyillen.
