Urheilun Saralla

Olen Sara Killinen, lapualaislähtöinen moukarinheittäjä. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu arjessani varsin mainiosti, sillä asun Virginian Blacksburgissa, Yhdysvalloissa, ja olen osa NCAA-systeemiä. Toki kesäisin tulen takaisin Suomeen kisaamaan, mutta muut vuodenajat käytänkin toisella puolen valtamerta.

Virginia Tech tarjoaa opiskelijoilleen varsin arvostetun tutkinnon, mutta myös urheilumaailmassa VT on hyvinkin tunnettu. Vaikka meillä täällä kirkkaasti eniten panostetaan amerikkalaiseen jalkapalloon (sieltä koulu saa eniten tuottoa) ja koripalloon, on meillä useita olympiaurheilijoita muista lajeista. Heistä yleisurheiluväelle tutuimpia lienevät pikajuoksijanaiset Queen Harrison ja Kristi Castlin, jotka olen myös itse henkilökohtaisesti tavannut heidän ollessaan vierailemassa. Arkipäivät kampuksella ovat yleensä täynnä tehtäviä, ja kerronkin seuraavassa otteen eräästä syksyisestä tiistaista.

Saran päivä

Päiväni alkaa siinä puoli kahdeksan korvilla. En ole ihan hirveän aamuihminen, joten herääminen tähän aikaan on oikeastaan aivan luksusta. Laitan treenikamat ylleni ja suuntaan kohti yliopiston kampusbussia, jonka reitti sattuu menemään juuri asuntoni vierestä. Asun kahden yleisurheilijan, tsekkiläisen Barbora Malikovan ja venäläisen Victoria Gorlovan, kanssa kampuksen ulkopuolella, mutta kampuksellakin asuminen on mahdollista (tosin se on tyyriimpää). Bussi vie minut kampuksen urheilumekkaan, Cassell Coliseumiin, jossa urheilijoille tarjotaan aamupalaa Nutrition Oasis -nimisessä paikassa.

Päivittäin auki olevalla Oasiksella jokainen urheilija saa päivittäin viisi pistettä käyttääkseen. Yksi tuote “maksaa” yhden pisteen. Voisin käyttää viisi pistettäni siis missä päivän hetkessä tahansa, mutta valitsen käyttää ne aamupalalla, sillä Casselin toinen ruokailupaikka, SAPC (Student-Athlete Performance Center) on urheilijoille auki maanantaista torstaihin lounaalla ja päivällisellä. Oasiksella yleensä otan bagelin, kananmunan ja raejuustoa. Kaksi ylimääräistä pistettä käytän ehkä johonkin, jonka voi helposti ottaa mukaan. Kahvia valitettavasti Oasiksella ei tarjota, joten sen yleensä keitän kotona ennen ovesta ulos astumista.

Casselissa on myös urheilijoiden pukuhuoneet, jonne vien tai haen tavaraa ennen aamutreeniä. Harjoitus itsessään tapahtuu Rector Field Housessa, joka on Virginia Techin yleisurheiluhalli. Valmentajani Andrew Dubs yrittää löytää parhaat mahdolliset harjoitusryhmät perustuen jokaisen heittäjän luentojen ajankohtiin, mikä ei meidän kahdeksan heittäjän tiimissä mikään ihan mahdoton tehtävä ole.

Aamusta treenataan

Onnekseni kaikki omat luentoni ovat iltapäivällä tai illalla, joten pääsen treenaamaan heti aamusta virkeänä, jolloin myös kaksi kiekonheittäjää, Essence Henderson ja Vlad Pucko treenaavat. Olen ollut todella tyytyväinen meidän porukkaan, sillä meillä jokaisella tavoitteet yltävät myös NCAA-systeemin ulkopuolelle, ja se tuo kyllä erittäin suotuisaa draivia meidän päivittäiseen tekemiseen.

Tänä syksynä meillä on ollut vain yksi harjoitus päivässä, joka venyy kyllä koko aamun mittaiseksi. Harjoituksen jälkeen käyn yleensä vielä moikkaamassa meidän “trainereita”, jotka ovat ikään kuin fysioterapeutti-huoltajia meidän sadan hengen yleisurheilutiimille. He saattavat antaa lyhyen hieronnan, tai saatamme tehdä heidän kanssaan omia fyssariliikkeitämme, jotka he ovat meille laatineet. Lihashuolto toimiii täällä hiukan eri tavalla kuin Suomessa, sillä trainerit ovat töissä koko ajan. Toisaalta joukkueessa on suurin piirtein sata urheilijaa, joten urheilijoilla on myös vastuu hoitaa omat liikkeensä säännöllisesti.

Treenin ja lihashuollon jälkeen jälkeen käyn Casselin pukuhuoneessa laittautumassa ihmisen näköiseksi ja suuntaan yläkerran SAPC:hin lounaalle. Kampuksella on tietysti lukuisia ruokapaikkoja, jonne opiskelijat voivat kokoontua syömään, mutta SAPC on kirkkaasti oma lempparini, sillä siellä tarjotaan paljon terveellisempää ja tuoreempaa ruokaa ja, se on myös meille urheilijoille ilmaista. Lounasaika on mukava, sillä muiden urheilijoiden kanssa voi sosialisoitua yli lajirajojen. Moni käyttää ajan myös opiskeluun, mitä itsekin yritän tehdä, jollei kavereitani satu olemaan syömässä samaan aikaan.

Opiskelua ja harrastuksiakin

Lounaalta kävelen toiselle puolelle kampusta luentotiloihin. Opiskelen pääaineenani PR:ää ja sivuaineenani organisaatiojohtamista. Etenkin tuo sivuaineeni tuntuu erittäin kiehtovalta, ja olen siitä kyllä nauttinut paljon. Koulunkäynti itsessään ei mielestäni kovin vaativaa ole, mutta työlästä kyllä. Aluksi tietysti myös kielen kanssa oli paljon tekemistä, sillä englanti ei koskaan ollut helppoa minulle koulussa. Nykyään, kolme vuotta myöhemmin, kieli ei juurikaan tuota ongelmia, mikä on kyllä erittäin toivottua.

Luentojen jälkeen suuntaan takaisin toiselle puolelle kampusta päivälliselle SAPC:hen, jossa pääsee taas parantamaan maailmaa joukkuelaisten kanssa. Syönnin jälkeen joskus käyn vielä alakerrassa saunassa (se on muuten kuivasauna eli ei juuri mistään kotoisin, mutta on edes jotain…) ja jääkylvyssä, mutta yleensä jätän nämä viikonlopulle. Tästä pääsenkin takaisin kotiin, jossa vielä hiukan opiskelen ja painun vähin äänin nukkumaan.

Tänä kyseisenä päivänä ei juurikaan ollut mitään ylimääräisiä kissanristiäisiä, mutta koska kampuksella on valtava määrä klubeja ja harrastusmahdollisuuksia, myös minä liityin vuosi sitten PRISM-markkinointitoimistoon, joka on täysin opiskelijoiden ylläpitämä ja muutaman professorin valvoma. Lisäksi olen myös osana SAAC:ia (Student-Athlete Advisory Committee), jonka avulla urheilijoiden ääni saadaan kuuluviin. Nämä ylimääräiset tehtävät toki lisäävät tekemistä, mutta pidän niitä enemmänkin harrastuksina.

Vaikka arki täällä on varsin nopeatempoista ja kiire on enemmän kuin kaveri päivittäin, en valita ollenkaan. Toki tällainen arki on haastavaa, etenkin kun tentit lähenevät ja kaiken maailman projektit kasaantuvat, mutta täällä Virginia Techissä puitteet ovat niin mainiosti kohdillaan, että tässähän ei muu auta kuin nauttia jokaisesta hetkestä.

• Sara Killinen, lapualainen moukarinheittäjä

• Ennätys 71.02 m

• Opiskelee Virginia Techissä PR- ja organisaatiojohtamista