NUORENA NAISENA SAUDI-ARABIASSA

”Minun oli erittäin helppo samaistua hahmojen tunteisiin.

Kun ne kumpusivat ongelmista, joita en itse länsimaalaisena naisena joudu kohtaamaan, lukukokemukseni oli höystetty epätoivolla ja avuttomuudella.”

Kirjojen avulla ihmisen on mahdollista asettua kenen tahansa saappaisiin ja ikäänkuin kokea asioita, jotka muutoin olisivat saavuttamattomissa. Sain tästä muistutuksen lukiessani Rajaa Alsanean teoksen Girls of Riyadh, joka kertoo elämästä Saudi-Arabiassa ikäisteni nuorten naisten näkökulmasta. Romaanin keskeisinä teemoina toimi ihmissuhteet, päähenkilöiden kokemukset saudiarabialaisesta kulttuurista, erityisesti avioliiton ympärillä sekä kulttuuriset erot länsimaiden ja itämaiden välillä.

Kirjaa ei alunperin ollut tarkoitus kääntää englanniksi länsimaalaisille markkinoille, vaan se oli tavallinen saudiarabialainen romaani neljän nuoren naisen kasvutarinasta. Tästä syystä siinä esiintyvät itämaisen kulttuurin piirteet tulivat esiin tarinan lomassa luonnollisina nyansseina ja siksi omasta ympäristöstä poikkeavat piirteet tuntuivatkin ajoittain niin käsittämättömiltä.

Individualistisessa kulttuurissa kasvaneena oli mieltä avartava kokemus sukeltaa kollektivismin ytimeen ikäisteni tyttöjen näkökulmasta. Lukukokemus sai minut tuntemaan ikään kuin olisin ollut kärpäsenä katossa päähenkilöille tuikitavallisissa tilanteissa, kuten järjestetyn avioliiton sopimuksenteko tilaisuudessa.

Kulttuurille ominainen naisen heikko, itsenäinen asema näyttäytyi minulle yhden päähenkilöistä, Gamrahin tarinan myötä. Hänen erottuaan joutui hän muuttamaan takaisin perheensä luokse, jossa hän taisteli itsenäisyydestään työskentelyluvan saamiseen asti.

Naisena luin Gamrahin ahdingosta pelonsekaisin tuntein pyrkiessäni kuvittelemaan itseäni tilanteeseen, jossa minulla ei olisi valtaa päättää omasta elämästäni, edes aikuisena. Samasta iästä huolimatta minun ja Gamrahin kontrasti korostui, kun luin tarinaa omassa yksiössäni. Omalla kohdallani oli itsestäänselvää muuttaa mihin tahansa opiskelemaan valitsemaani alaa, joten lukiessani tunsin huolta muiden ikäisteni naisten puolesta, joiden mahdollisuudet itsenäiseen elämään ovat rajatut.

Kollektivismissä kasvaneina päähenkilöiden tekojen ja valintojen primäärimotiivit luonnollisesti juurtuivat aika ajoin lujemmin heidän sosiaaliseen ympäristöönsä omien toiveidensa sijaan. Teos sai minut arvioimaan omien valintojeni taustalla selittäviä tekijöitä ja sitä, kuinka realistisesti pystyn muuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa minuun lapsesta saakka istutettuja arvoja ja oletuksia.

Kulttuurissamme pidetään koulutusta ja itsenäisyyttä korkeassa arvossa. Nuoresta asti olenkin tehnyt muun muassa kesätöitä ansaitakseni omaa rahaa ja päästäkseni esimerkiksi matkustamaan ystävieni kanssa.

Kirjassa taas nuorten naisten kaikki matkat olivat heidän vanhempiensa heille järjestämiään halusivat he sitä tai eivät. Heidän ei esimerkiksi annettu yöpyä muualla, kuin sukulaistensa luona.

Itsenäisenä nuorena aikuisena arvostan jokaista maailmankuvaani avartavaa kokemusta, johon vanhempanikin ovat minua aina kannustaneet. Ymmärsin, että minulla on etuoikeus tutustua maailmaan sellaisena, kuin se on. Kirjan päähenkilöiden suljettu ympäristö puolestaan ei tarjoa heille samaa mahdollisuutta.

Kirja sai minut tarkastelemaan sosiaalisen ympäristöni merkitystä omassa elämässäni uudessa valossa. Päähenkilöt toimivat toisilleen henkireikinä toimintaa tiukkaan säätelevässä kulttuurissa, jossa jokainen tahollaan tunsi painetta suoriutua kulttuurinormien mukaisella tavalla. Länsimaalaiseen normeihin peilattuna naiset joutuivat suoriutumaan korkealla tasolla sekä avioliiton, että koulutuksen saralla samanaikaisesti jo varhain.

Päähenkilöt kävivät kirjassa kukin tahollaan sekä äärimmäisen iloisia, että suunnatonta surua aiheuttavia kokemuksia aina esikoisen syntymästä ja valmistumisesta läheisen kuolemaan ja vapauden riistämiseen. Pienistä erimielisyyksistä ja riidoista huolimatta he olivat aina toistensa tukena tilanteessa kuin tilanteessa.

Epätoivon, pettymyksen ja ahdingon hetkinä tytöt kokoontuivat ja auttoivat toinen toisiaan. Heidän väliset ihmissuhteensa kuvattiin ulottuvan syvälle ja kirjassa tuotiin esiin jopa sisarussuhteita heijastavia piirteitä ystävien välillä tavassa, jolla he ilmaisivat erimielisyyksiään ja luottamustaan.

Tämä seikka puolestaan sai minut tunnistamaan samankaltaisuuksia omassa elämässäni.

Huolimatta ongelmasta, pystyn tukeutumaan ystäviini myötätunnon tai neuvojen toivossa.

Valitsemani ystävät kulkevat mukanani päivästä toiseen välittäen minusta.

Kuten kirjan naiset, kohdatessani suurta mielipahaa tiedän, että intuitiivisesti soittaisin parhaille ystävilleni ja jakaisin raa’at tunteeni heidän kanssaan. Tämä havainto kasvatti kiitollisuuttani ystäviäni kohtaan.

Lukukokemus avarsi maailmankuvaani ja lisäsi ymmärrystä saudiarabialaisesta sekä muista vahvasti islaminuskoisista kulttuureista, missä Suomesta poiketen uskonto näkyy kaikessa kansalaisten arjessa.

Arvostukseni omaa itsenäisyyttäni kohtaan kasvoi, mutta samanaikaisesti teos herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Vaikka kirjan myötä kiinnostuin itämaisesta kuttuurista ja sen kiehtovista piirteistä, minun oli hankala käsitellä monia protagonistien asemaan ja itsenäisyyteen liittyviä ongelmia.

Romaanin kerrontatyylin vuoksi minun oli erittäin helppo samaistua hahmojen tunteisiin. Kun ne kumpusivat ongelmista, joita en itse länsimaalaisena naisena joudu kohtaamaan, lukukokemukseni oli höystetty epätoivolla ja avuttomuudella.

Koin oloni pieneksi, sillä minun ei ole mahdollista saattaa itsenäistä päätäntävaltaa itämaisten naisten elämän oletusarvoksi, vaikka romaanin hahmot sitä selkeästi ajoittain kaipasivat.

Teos avarsi maailmankuvaani, lisäsi kiinnostustani koko maailmasta oman kuplani ympäriltä sekä kasvatti huoltani naisten asemaan liittyvistä ongelmista.

Nämä ovat mielestäni tärkeitä teemoja joiden pohtiminen kehittää minua nuorena aikuisena. Tämän vuoksi Girls of Riyadh muutti elämääni.

Havainto

kasvatti kiitollisuuttani ystäviäni kohtaan.