AUSTRALIA, I’LL BE BACK!

Viimeisen vuoden aikana olen vaihtanut maisemaa tiheään. Välillä Suomen sisällä ja välillä Suomen rajojen ulkopuolelle. Olen pakannut elämäni niin laatikoihin kuin matkalaukkuihin, jättäen aina jotain jälkeeni. Vain vuoden aikana olen ehtinyt muuttaa kahdesti Suomen kaupunkien välillä, vierailla neljässä eri kaupungissa Australiassa ja muuttaa Espanjaan. Pian on taas edessä tavaroiden kerääminen ja Suomi, jossa valmistaudun muuttamaan taas kerran uuteen paikkaan. Vaikka olenkin tällä hetkellä ulkomailla, ei tämä tunnu samalla tavalla reissaamiselta kuin aiemmat matkani. Täällä minulla on tukikohta, johon palaan päivän päätteeksi. Viikonloppuretkien jälkeen on aina ihanaa palata kotiin ja omaan sänkyyn. Silti aina paikoilleen asettuessa alkaa kaipaamaan reissuelämää, eikä asiaa auta reissusta muistuttavat kuvat ja muistot. Tuttu kappale soi radios ta ja muistan elävästi, kuinka lauloimme sen mukana linja-autossa matkalla vesipu toukselle. Snapchatin muistot esittelevät vuoden takaisia tallennuksia rannoista ja valasbongailuista. Matkapäiväkirjaa luki essa taas miettii, että olisinpa kirjoittanut useammin, mutta samalla arvostaa mah dollisuutta palata takaisin reissufiiliksiin.

23. Heinäkuuta 2022 Cairns, Australia

G’day!

Tuntuu älyttömän hyvältä olla koronan jälkeen taas reissussa. Niin hyvältä, että kaks ekaa viik koa on menny fiilistellessä. En voi vieläkään oikeen uskoa, että oon täällä. Ihan hurjasti on ehtiny tapahtua, unelmia on toteutunu ja uusia muodostunut.

Eka viikko meni kaupunkia tutkiessa ja shoppaillessa. Käytiin heti mun saavuttua myös varaamassa sukellusretki Isolle valliriutalle, jonne mentiin tiistaina. Siellä pääsin toteuttamaan lapsuuden unelmani laitesukeltamisesta koralliriutalla. Se oli kaikkea sitä mitä olin haaveillu ja enemmän! Vaikka oli surullista, että ko rallit oli kuolleita ja värittömiä, on kuitenkin hyvä, että turisteja ei viedä vielä eläville valliriutoille. Korallien värittömyyttä korvas kaikki värikkäät ja erikoiset kalat. Näin siellä muun muassa jättiläissimpukan, nemoja, doryja, sateenkaaren värisiä kaloja ja muuten vaan jätti-isoja kaloja. Laitesukelluksen jälkeen saatiin snorklailla muilla stopeilla ja onnistuttiin bongaamaan rausku ja riuttahai. Su kellusreissua lukuun ottamatta eläimiä ei oo paljoo näkyny. Lintuja täällä tosin on paljon, ja piknikillä voi kuunnella papukaijojen kirkumista ja ihailla

Saatiin Uber-kuskilta vinkki käyä Uncle Brian’s vesiputousretkellä, joten varattiin semmonen hostellin aspasta. Aikasin aamulla Cousin Pauly haki meijät hostellilta minibussilla ja lähettiin matkaan. Pauly oli älyttömän hauska tyyppi ja se kerto koko matkan kuivia faijavitsejä, soitti musiikkia ja laitto kaikki retkeläiset pelaamaan seurapelejä keskenään. Kohteissa se otti kaikista kuvia vanhalla digipokkarilla, joita sai ladata Facebook-ryhmästä. Totta puhuen ne kuvat oli aika kauheita, mutta niistä jäi hauskoja muistoja.

Vesiputousten, uimisen, kaakaon ja muffinien jälkeen meillä jäi vielä ylimäärästä aikaa, joten mentiin vielä bongailemaan vesinokkaeläimiä JA NÄHTIIN YKS!!! En voi vieläkään uskoa, että oon todistanu niiden olemassaolon. Ne oli yllättävän pieniä. Nähtiin siellä kans myrkkykäärme, myrkkyhämähäkki, tuhatjalkanen, puukenguru (kyllä, semmonenki on olemassa), kookaburra ja mikä tärkeintä, lehmiä. Vaikka tää retki oli aika extempore, oli se yks Cairnsin kohokohdista. Oli ihanaa uiskennella upeissa maisemissa ja laulaa paluumatkalla karaokea uusien tuttavuuksien kans!

26. Heinäkuuta 2022

Cairns -> Gold Coast, Australia

Tällä hetkellä ollaan matkalla kohti Gold Coastia. Cairns oli upea paikka ja voisin kuvitella itteni asumassa siellä. Ennen lähtöä tehtiin vielä päiväretki Palm Cove rannalle, jossa ei ollu yhtäkään lokkia, mutta varotettiin krokotiileista. Käytiin kuitenkin kastautumassa, eikä onneksi nähty yhtäkään krokoa tai meduusaa. Viihdyttiin iltaan asti ja saatiin ihastella hämärtyvää iltaa ja sen mukanaan tuomia pastellinsävyjä. Rannalta lähettiin taskut täynnä kauniita kiviä ja simpukoita. Tähän asti on ollut unohtumaton reissunpuolikas enkä malta oottaa mitä seuraavat kohteet tuo tullessaan.

Gold Coast, Australia

Gold Coast oli uskomaton ja majotuttiin sai raan hienossa airbnb-kämpässä, josta aukes parveke merelle. Vietettiin meidän neljä päi vää lähinnä rentoutuessa ja rannalla käveles kellessä. Totesin taas, että mun kuuluis asua valtameren äärellä. Päättelin, että oon ehkä edellisessä asunu lähellä valtamerta, koska se tuntuu niin oikealta, ihan ku kuuluisin sinne. En oo missään kokenut samanlaista rauhaa kuin pauhaavan meren äärellä. Suomessakin meri tuntuu rauhottavalta, mutta siitä ei sil tikään tuu samanlaista tunnetta kuin valta meren äärettömyydestä ja levottomuudesta. Ehkä mun täytyykin muuttaa tänne.

Täällä kävi myös hieman vastoinkäymisiä, kun mun puhelin putos hostellin laattalattialle ja lakkas toimimasta. Päästiin myös life guardien hoiviin ja sieltä ensiapuun paikattavaksi, kun yks meistä sai haavan jalkaan. Meijän huoneeseen myös pyrki jatkuvasti val tavan iso torakka, jonka meidän uudet australialaiset hostellikamut lopulta heitti pihalle.

Kaikesta tästä huolimatta oli taas unohtumaton kohde, jossa oli älyttömän kauniita rantoja ja upeeta luontoa. Yks reissun kohokohdista oli se, kun mentiin rannalle kattomaan auringonlaskua ja surffareita JA päädyttiin näkemään muuttoa tekeviä valaita. Oltiin aiemmin kuultu paikalliselta mieheltä, että valaat muuttaa Noosan ohi ja ne ei oo vielä tehny sitä. Ei kuitenkaan uskottu, että onnistuttais to distamaan se. Taas yks unelma toteutu!

10. Elokuuta 2022

Brisbane, Australia

Brisbane oli kohteena tylsin, ihan vaan, koska se oli aika perus suurkaupunki. Se oli reissun viimeinen etappi ja majotuttiin sen kunniaksi hienossa airbnb-asunnossa Brisbanen kattojen yllä. Siellä oli lämmitetty kattouima-allas ja sauna, joita en kuitenkaan päässy uuden tatuoinnin takia kokeilemaan, jonka otin reissumuistoksi. Ajankuluksi käytiin Lone Pine Koala Sanctuary:ssa, koska en ollu onnistunu luonnossa näkemään yhtäkään kengurua tai koalaa (käsittämätöntä, I know). Saatiin siellä syöttää ja rapsutella kenguruita ja vallabeja. Se paikka oli nimensä mukaan eläinten suojelualue, joten oli surullista nähdä etenkin lintuja tosi pienissä häkeissä, vaikka siellä samaan aikaan kerrottiin heidän tekevän paljon tutkimus- ja suojelutyötä. Jäi vähän ristiriitaset fiilikset.

Reissulta jäi kaiken kaikkiaan upeita, kerran elämässä -kokemuksia, muistoja ja ennen kaikkea rakkaus Australiaa kohtaan ja halu nähdä lisää.

Australia, kiitos kaikesta, I’ll be back!

Kolumni: Heijastuksia vai kangastuksia?

jotkut joskus pyytävät. Tämä herättää ajatuksen siitä, mitä sieltä peilistä tulisi edes näkyä. Ehkä sieltä pitäisi heijastua jotain parempaa, jota tällä hetkellä on. Ehkä pitäisi yrittää vielä paremmin. Vai onko sen paremman heijastuminen edes mahdollista?

Rimojen asettaminen ylettyy omasta arjesta uran suunnitteluun ja tulevaisuuteenkin. Mitä korkeammalle haluaa, sitä parempi. Itse asiassa, voisi yrittää vieläkin korkeammalle. Olen löytänyt itseni ajatuksesta, jossa koen itseni hyvin pieneksi ja turhaksi, kun omat tavoitteeni eivät ole yhtä valloittavia tai korkeita kuin muiden. Epäonnistunut.

Niin tavoitteita kuin toiveitakin saa olla, mutta tarvitseeko elämän olla silti aina suurta ja mahtavaa. Se kun ei kuitenkaan ole elämään tyytymistä tai riman asettamista liian alas, jos on tyytyväinen perusasioihin. Senhän täytyisi olla itsestäänselvyys, mutta nykyisen suorittajakulttuurin keskellä perinteiset elämänarvot voivat kuulostaa latteilta.

Tyytyväisyys elämän peruspilareihin ei lue pois sitä, ettei voisi olla suuria unelmia ja tavoitteita, tietenkään. Joskus vain korkeat rimat ja suuret toiveet sokaisevat ihmisen niin, ettei omaa heijastusta peilistä enää muistakaan. Juhannuksenakin toivottomat romantikot toivovat oman elämän rakkauden heijastuksen näkyvän veden pinnassa. Keskitytään siihen, mitä vedestä voisi heijastua, ei mitä hyvää heijastuksessa jo näkyy.

Haluaisin, että elämässä opittaisiin antamaan itselle useammin mahdollisuus iloita pienistä asioista, jotka saattavat tuntua joillekin ehkä mitättömiltä. Sängystä nouseminen, lempparipaita tuolin nojalla tai iltapalan syöminen. Iloitsemisen riman laskeminen auttaisi varmasti siihen, ettei kaikelta vaadittaisi niin paljoa, varsinkaan itseltään. Haluaisin oppia tämän itsekin, koska monissa tilanteissa löydän mieleni anelemassa koko ajan enemmän. Aina peilistä pitäisi näkyä parempi versio.

Heijastuksista voikin herkästi tulla kangastuksia: se, mitä kuvittelet näkeväsi ei ole oikeasti totta. Siinä voi pieni ihminen nopeasti kadottaa itsensä. Mitä sinä haluaisit nähdä peilikuvasta? Onko se kuviteltu juhannusheila veden pinnassa juuri se, mitä kaipaat? Vai olisiko tärkeämpää katsoa tyyppiä, jonka kanssa vietät elämää oman pääsi sisällä?

Tavoittele unelmia, mutta muista, että juuri nytkin, on tosi hyvä. Sillä ei ole merkitystä, miten muut yrittävät rimansa asettaa tai sinut näkevät. Peilistä heijastuu vain sinä, eikä sen tarvitse olla mitään parempaa.